Verkkouutiset

Vladimir Putin

MAINOS (artikkeli jatkuu alla)

Venäjällä on käynnissä alueellisten klaanien uusi nousu

Yhtenä Vladimir Putinin valtakauden alkuvuosien suurimmista saavutuksista on usein pidetty Venäjän alueellisten klaanien hajottamista, vaikka maan liittovaltiomalli samalla heikkeni. Kaksi vuosikymmentä myöhemmin klaanit ovat venäläisjournalisti Andrei Pertsevin mukaan jälleen nousussa – tällä kertaa Putinin äärikonservatiivisen politiikan seurauksena ja siksi, että henkilövaihdoksia Kremlin avainpaikoilla ei juuri ole tapahtunut.

– Joillakin alueilla klaaneja on muodostumassa sellaisten useita kausia toimineiden Kremlin nimittämien kuvernöörien ympärille, jotka ovat yhdistäneet voimansa paikallisen eliitin kanssa. Toisilla alueilla kuvernöörejä on kierrätetty, mutta saman eliitin sisällä, Putinin hallintoa kritisoivassa verkkolehti Meduzassa työskentelevä Pertsev sanoo ajatushautomo Carnegien julkaisemassa analyysissa.

Putin on pyrkinyt hänen mukaansa vaihtamaan kuvernöörejä riittävän usein, jotta nämä eivät ehtisi kiinnittyä liian vahvasti omaan alueeseensa. Oli Kremlin edun mukaista, että kuvernöörit eivät ehtineet liittoutua paikallisten liikemiesten ja poliitikkojen kanssa, vaan joutuivat kääntymään Moskovan tarvitessaan tukea. Malli on myös estänyt paikallista eliittiä nousemasta valtaan ja tavoittelemasta autonomiaa.

– Nyt näemme tämän prosessin kääntyvän päinvastaiseksi. Teknokraatit, jotka ottivat vastaan alueellisia virkoja siinä toivossa, että ne toimisivat ponnahduslautana valtakunnalliselle tasolle, ovat joutuneet pettymään katkerasti. Huippuvirkoja ei ole tarjolla kenellekään, ja Putin on lopettanut ylimmän tason uudelleenjärjestelyt miltei täysin, Pertsev toteaa.

Poliittisten levottomuuksien aikaan

Putinin aloitettua keväällä järjestettyjen näennäisvaalien jälkeen viidennen kautensa Venäjän johdossa hänen odotettiin tekevän merkittäviä muutoksia maan hallituksen kokoonpanossa. Niin ei kuitenkaan tapahtunut, vaan ainoastaan neljä kuvernööriä sai lopulta ministerisalkun.

– Kun kuvernöörien toiveet huippuviroista Moskovassa valuivat tyhjiin, Kremlin on sopeuduttava siihen, että Venäjän alueille on syntynyt uusi feodaaliherrojen ryhmä. Jättäessään kuvernöörit paikoilleen Kreml ottaa riskin lisääntyvästä hajaantumisesta. Moskovan nimittämät kuvernöörit eivät enää tarvitse Kremlin suojelua ryöstelevää paikalliseliittiä vastaan, koska he ovat itse kasvaneet osaksi tätä eliittiä, Pertsev painottaa.

– Federaatiotasolla näitä kuvernöörejä voivat suojella heidän vaikutusvaltaiset klaaninsa. Jos Venäjällä on edessään poliittisten levottomuuksien kausi, näiden alueellisten johtajien sana painaa entistä enemmän, hän arvioi.

Putinin jälkeinen Venäjä saattaakin hänen mukaansa päätyä hyvin lähelle samankaltaista sekasorron tilaa, jonka Putin valtaan noustessaan edeltäjältään Boris Jeltsiniltä aikoinaan peri.

Kotoinen terrorismi on Vladimir Putinin likainen salaisuus

Dagestanissa kesäkuun lopulla poliisia, kirkkoja ja synagogaa vastaan toteutettuun terrori-iskuun, jossa kuoli 20 ja loukkaantui 46 ihmistä, reagoitiin tutkija Ksenija Kirillovan mukaan Venäjän tiedotusvälineissä odottamattomalla tavalla. Sen sijaan, että syyllisiä olisi etsitty Ukrainasta ja lännestä, useat propagandistit, Telegram-kanavat ja jopa hallitukselle uskolliset entiset virkamiehet totesivat, että syy iskuihin löytyisi pikemminkin Venäjän omista sisäisistä ongelmista.

– Kyseessä oli kolmas onnistunut terrori-isku kolmen kuukauden aikana, mikä paljasti Venäjän turvallisuuspalvelujen kyvyttömyyden vastata tähän uhkaan. Tällä kertaa terroristit osoittautuivat tärkeiden Dagestanin eliitin jäsenten sukulaisiksi, ja joukossa oli jopa Vladimir Putinin Yhtenäinen Venäjä -puolueen jäseniä, Venäjän yhteiskuntaan, propagandaan ja ulkopolitiikkaan erikoistunut Kirillova sanoo Center for European Policy Analysis -ajatushautomon julkaisemassa artikkelissa.

– Jos vieritämme jokaisen terrori-iskun, johon liittyy kansallista ja uskonnollista suvaitsemattomuutta, vihaa ja russofobiaa, Ukrainan ja Naton juonittelujen syyksi, tämä vaaleanpunainen sumu johtaa meidät suuriin ongelmiin, Venäjän entinen varapääministeri Dmitri Rogozin kirjoitti Telegram-kanavallaan.

Myös vaikutusvaltaiset sotilasasiantuntijat Aleksandr Staver ja Viktor Birjukov korostivat, että terrori-iskujen juuret ovat Venäjän alueilla voimistuvassa radikaalissa islamismissa.

– Kremlin strategiana on edelleen syyttää ulkopuolisia tahoja terrorismia ruokkivien Venäjän sisäisten ongelmien käsittelyn asemesta, Kirillova toteaa.

”Kansat yksinkertaisesti katoavat”

Ukrainaa vastaan käytävä hyökkäyssota ruokkii Kirillovan mukaan Venäjän yhteiskunnallista eriytymistä, normalisoi rikollisuutta, poistaa moraalisia pidäkkeitä ja rohkaisee murhiin ja väkivaltaan, vaikka Putin on toistuvasti julistanut Venäjän perinteisten arvojen linnakkeeksi.

”Perinteiset arvot” ovat hänen mukaansa merkinneet käytännössä sitä, että Venäjän viranomaiset ovat jättäneet huomiotta esimerkiksi Tšetšenian naisiin ja seksuaalivähemmistöihin kohdistuneet kostotoimet, sieppaukset ja murhat.

– Yhtä lailla vaarallista on Kremlin flirttailu ulkomaisten terroristihallintojen, kuten Hamasin ja Talebanin, kanssa. Venäjän ulkoministeriö ja oikeusministeriö esittivät Putinille 27. toukokuuta, että Taleban voidaan poistaa terroristijärjestöjen listalta. Presidentti suhtautui ehdotukseen myönteisesti, Kirillova sanoo.

– Samaan aikaan kun väkivalta Kaukasuksella lisääntyy, Putinin hallinto käyttää alueen kansallisia vähemmistöjä tykinruokana Ukrainassa. Tyytymättömyys ymmärrettävästi kasvaa näiden kansojen keskuudessa. Eräs burjaattitutkija varoittaa tappioiden olevan niin suuria, että yhdessä sukupolvessa nämä kansat yksinkertaisesti katoavat, hän toteaa.

Putinin vaalima propagandamyytti esittää hänen mukaansa Venäjän ainutlaatuisena sivilisaationa, joka kykenee toteuttamaan eri kansallisuuksien täydellisen integraation ja edistämään uskontokuntien välistä rauhaa. Kotoperäisen terrorismin myöntäminen paljastaisi ammottavan aukon tämän tarinan ytimessä. Vaikka ongelma pahenee, sen juurisyyt säilyvät visusti Putinin likaisena salaisuutena.

Huhumylly kiihtyy: Hänkö on Vladimir Putinin manttelinperijä?

Vladimir Putin nimitti toukokuussa Aleksei Djuminin Venäjän valtioneuvoston sihteeriksi tehtävää vuodesta 2012 hoitaneen vaikutusvaltaisen ja arvostetun Igor Levitinin tilalle. Nimitys käynnisti spekulaatiot siitä, että Djumin olisi nousemassa Putinin seuraajaksi Venäjän huipulla.

Djuminia on venäläisprofessori Nikolai Petrovin mukaan toisinaan kuvailtu ”kaapiksi” sekä fyysisen olemuksensa että käyttäytymisensä vuoksi. Hän oli aikoinaan Putinin henkivartija, jonka tehtäviin kuului pelata presidentin kanssa jääkiekkoa, toimia vastustavan joukkueen maalivahtina ja varmistaa, että Putin teki aina maalin.

Toimittuaan sen jälkeen jonkin aikaa apulaispuolustusministerinä Djumin nousi Tulan alueen kuvernööriksi 2016–2024. Siinä roolissa Djumin ei tiettävästi juurikaan osallistunut hallinnollisten asioiden hoitoon, vaan tyytyi esiintymään lähinnä seremoniallisena keulakuvana.

– Sitäkin hämmentävämpää on, että hänellä väitetään olleen ratkaiseva rooli sekä Krimin liittämisessä vuonna 2014 erikoisjoukkojen johtajana ja hänen auttaneen neuvottelemaan rauhanomaisen ulospääsyn Jevgeni Prigožinin vallankaappaushankkeesta vuonna 2023, Kremlin salattua päätöksentekoa tutkiva Petrov toteaa brittiläisen Chatham House -ajatushautomon julkaisemassa artikkelissa.

Olennaista on hänen mukaansa se, että Djumin on hyvin koulutettu Kremlin byrokratian kasvatti ja ehdottoman lojaali Putinille.

Kremlin uskollisiin ”pretoriaanikaartilaisiin” lukeutuvan Djuminin ylennys valtioneuvoston sihteeriksi on Petrovin mielestä tärkein yksittäinen siirto Putinin toteuttamissa hallintoeliitin uudelleenjärjestelyissä heti Andrei Belousovin puolustusministerinimityksen jälkeen.

Putinin järjestelmässä valtioneuvosto ei ole keskeinen toimeenpanovallan käyttäjä, kuten Suomessa, vaan sillä on lähinnä neuvoa-antava ja koordinoiva rooli merkittävissä strategisissa kysymyksissä.

Vuoden 2020 perustuslakimuutosten aikaan spekuloitiin kuitenkin ajatuksella, että neuvosto voisi olla instituutio, jonka kautta neuvoston puheenjohtajana toimiva Putin voisi säilyttää tosiasiallisen vallan myös presidenttikautensa päätyttyä.

– Sihteerin virka sinänsä ei tarjoa valtaa. Pikemminkin se tarjoaa viran haltijalle mahdollisuuden pelata monimutkaisia byrokraattisia pelejä valitsemalla henkilöstöä, vaikuttamalla neuvoston asialistaan ja valvomalla päätösten täytäntöönpanoa, Petrov sanoo.

Se, että Djuminia on alettu pitää Putinin mahdollisena manttelinperijänä, on Petrovin mielestä Kremlin tarkoituksellisen viestintäoperaation seurausta. Sitä, mihin operaatiolla tähdätään, ei toistaiseksi tiedetä.

– Olennaisempaa on se, että Putin voi nimittää seuraajakseen kenet tahansa. Mikään normi tai sääntö ei rajoita häntä, ja on todennäköistä, että hän ei anna epäsuoria vihjeitä valinnastaan ennen kuin se on tehty, Petrov sanoo.

– Putin vahvistaa valtaansa pitämällä eliitin ja liittolaisensa arvailujen varassa – epävarmoina siitä, kuka on hänen suosiossaan ja kuka ei. Spekulaatiot Putinin mahdollisesta seuraajasta korostavat jälleen kerran poliittisen järjestelmän luonnetta henkilöityneenä itsevaltiutena, jossa institutionalisoitua suunnitelmaa seuraajasta ei ole, hän toteaa.

– Siinä epätodennäköisessä tapauksessa, että Djuminista tulisi presidentti, on perusteltua olettaa, että hän toimisi samalla tavalla kuin Tulan kuvernöörinä: hänellä olisi kaikki vallan tunnusmerkit, mutta ei todellista kontrollia eikä ymmärrystä. – Se taas tarkoittaisi, että todellista valtaa Venäjällä käyttäisi joku muu, Petrov kiteyttää.

”Venäjän eristys oli Vladimir Putinin oma valinta”

Vladimir Putinin äskettäinen mahtipontinen vierailu Pohjois-Koreaan saattaa vaikuttaa askelelta kohti neuvostoaikoja, mutta tosiasiassa kyse on venäläistutkija Aleksandr Baunovin mukaan lavastuksesta.

Hän muistuttaa Putinin kirjoittaneen ennen matkaansa Pohjois-Korean tärkeimpään sanomalehteen artikkelin, jossa tämä ylisti venäläisten ja pohjoiskorealaisten ystävyyden ja yhteistyön pitkiä ja kunniakkaita perinteitä.

– Totuus on kuitenkin se, että Neuvostoliiton johtajat eivät pitäneet Kimeistä. He itse asiassa halveksivat pohjoiskorealaisia suojattejaan. Jopa neuvostojohdon pahimmat marxistit olivat hyvin tietoisia siitä, ettei Pohjois-Korean juche-aatteessa ollut mitään marxilais-leniniläistä, yhdysvaltalaisen Carnegie-ajatushautomon Venäjän ja Euraasian tutkimusohjelmassa työskentelevä Baunov toteaa artikkelissaan.

Kimit olivat hänen mukaansa Kremlille yhtä lailla vastenmielisiä liittolaisia kuin Latinalaisen Amerikan diktaattorit Yhdysvalloille. Tätä kuvastaa hyvin se, että Putinin väittämän ystävyyden ja yhteistyön vuosikymmeninä yksikään neuvostojohtaja ei astunut jalallaan Pohjois-Koreaan.

– Jo ennen perestroikaa tavalliset neuvostoliittolaisetkin nauroivat Kim-dynastialle ja suhtautuivat pohjoiskorealaisiin alentuvan säälivästi, hän huomauttaa.

Pohjois-Korean punaliput, henkilöpalvonta ja kolhoosit luovat Baunovin mukaan herkästi mielikuvan Kim Jong-unista johtajana, jonka toimintaa ohjaa ideologia, kun taas Putin mielletään pragmaatikoksi. Todellisuus on kuitenkin hänen mukaansa aivan jotain muuta.

– Kim ei ollut opiskelemassa juche-aatetta niissä sveitsiläisissä kouluissa, joita hän kävi. Hän peri ideologian yksinkertaisesti asemansa mukana ja käyttää sitä välineenä pitääkseen kiinni vallasta ja säilyäkseen hengissä. Toinen hänen perimänsä asia on maan kansainvälinen eristys, Baunov sanoo.

– Putin on sitä vastoin aiheuttanut Venäjän kansainvälisen eristyksen itse. Se oli hänen oma valintansa, Baunov toteaa.

Hän muistuttaa Putinin vierailleen Pohjois-Koreassa ensimmäisen kerran tuoreena presidenttinä vuonna 2000. Silloin Putin halusi esiintyä lännen silmissä hyödyllisenä ja tehokkaana sovittelijana, joka kykenisi tuomaan kommunistisen maailman viimeisetkin kauhukakarat rakentavan ja rauhantahtoisen kansainvälisen yhteistyön piiriin.

Neljännesvuosisata myöhemmin Putin ei palannut Pjongjangiin nuorena ja pragmaattisena kansainvälisen järjestyksen edustajana, vaan globalisaation vastaisen taistelun johtajaksi julistautuneena miehenä – hylkiönä, joka on valmis yhdistämään voimansa toisen hylkiön kanssa, Baunov arvioi.

Näiden kahden vierailun vertailu kuvastaa hänen mielestään hyvin näiden kahden maan kehityskaarta 2000-luvulla. Putin ei onnistunut tuomaan Pohjois-Koreaa osaksi globaalia yhteisöä, vaan liittikin Venäjän Pohjois-Korean pieneen ja yksinäiseen kerhoon.

Harvinainen paljastus Kremlin sisäpiiristä: Vapisin, kun kuulin, että hyökkäämme Ukrainaan

Venäjän valtion tutkintakomitean johtaja Aleksander Bastrykin myöntää harvinaisessa puheenvuorossa olleensa varsin huolestunut siitä, miten kansan reagoisi Venäjän suurhyökkäykseen Ukrainaan helmikuussa 2022. Lausunto valottaa, mitä Moskovassa ajateltiin tuolloin nuorten venäläisten asenteista.

– Rehellisesti sanottuna minä vapisin, kun erikoissotilasoperaatio [virallisen Venäjän nimitys hyökkäyssodalle] alkoi, Aleksander Bastrykin totesi Pietarin oikeusfoorumi-tapahtumassa itsenäisen Agentstvon mukaan.

Diktaattori Vladimir Putinin kanssa oikeustiedettä neuvostoaikana opiskellut Bastrykin jatkoi, muistuttaen, että vuoden 2022 alussa oli nähty ”nuorison protesteja”.

– Kaikki nuoret eivät hyväksyneet erikoissotilasoperaatioita ja sen tavoitteita. Pietarissa oli joitain mielenilmauksia, joihin meidän oli vastattava nykylainsäädännön puitteissa. Noh, me saimme tilanteen jotenkin nopeasti hoidettua, Bastrykin muotoili.

Venäläisuutisessa huomautetaan, että tällaisia lausuntoja tai edes vihjailuja sodasta on kuultu Kremlin eliitistä varsin vähän. Venäjän viranomaiset ovat myös pysytelleet hiljaa sotaa alkuun vastustaneiden mielenosoitusten rajusta tukahduttamisesta.

Venäjällä pidätettiin eri arvioiden mukaan noin 14 000 ihmistä sodan alkuvaiheen protestien aikana. Rajut toimet leikkasivat nopeasti siivet sodan vastustukselta.

Viralliset kuolleisuustilastot lipsauttivat julki karun luvun rintamalta

Venäjän tilastoviranomaisen Rosstatin julkaisemat viralliset kuolleisuusluvut ovat kiusallisia hyökkäyssodan kaatuneista vaikenevalle Moskovalle.

Luvuista tässä uutisoivan Meduzan tilastotieteilijä Dmitri Kobakilla teettämän selvityksen mukaan miesten ylikuolleisuus lähes kaksinkertaistui viime vuonna verrattuna vuoteen 2022. Tässä yhteydessä on hyvä muistaa, että miesten ylikuolleisuudessa oli piikki jo tuonakin vuonna. Venäjä aloitti suurhyökkäyksensä Ukrainaan helmikuussa 2022.

Kobakin ja hänen kollegojensa laatima malli perustuu miesten ja naisten ylikuolleisuuden vertailuun. Laskelmassa on huomioitu myös vallitsevat trendit kuolleisuudessa. Miehiä kuolee Venäjällä jo valmiiksi naisia enemmän kaikissa ikäryhmissä. Koronaviruksen vaikutukset on suljettu mallissa pois.

Ei siis ole yllätys, että miesten ylikuolleisuus naisiin verrattuna räjähti sotavuonna 2022.

Mallin mukaan venäläisiä sotilaita kuoli Ukrainassa ylikuolleisuustilaston perusteella vuosina 2022-2023 yhteensä noin 64 000. Tappioista suurin piirtein 24 000 osui vuodelle 2022 ja 40 500 vuodelle 2023.

Luvut ovat enemmän tai vähemmän linjassa virallisista lähteistä ja julkisten tietojen pohjalta tehtyjen laskelmien kanssa.

Jo pelkästään venäläisistä perunkirjoitustiedoista löytyy kuitenkin tieto yli 85 000 rintamalla kaatuneesta. Venäjän puolustusministeriö on mediatietojen mukaan taas tilannut satojatuhansia veteraanitodistuksia kaatuneiden omaisille jaettavaksi.

Tässä yhteydessä on myös muistettava, ettei venäläislukuja perkaamalla löytyviin tappioihin ole luettu miehitetystä Ukrainasta sotaan värvättyjen menetyksiä. Niitä on arvioitu mittaviksi.

Virallisten tilastojen ulkopuolella on myös todennäköisesti yhä suuret määrät rintamalle kadonneita tai muuten kirjaamatta jääneitä sodassa kaatuneita. Virallistenkin venäläistilastojen luotettavuus on myös vähintäänkin kyseenalaista.

Viime aikoina on myös tullut julki häkellyttäviä tietoja Venäjän vankisotilaiden kärsimistä tappioista. Esimerkiksi pelkästään liki vuoden kestänyt taistelu Ukrainan Bahmutin kaupungista vei liki 20 000 Wagner-palkkasotilasyhtiön riveihin värvätyn vangin hengen.

Venäläislähteistä kerätyt tiedot edustavatkin suurella todennäköisyydellä vain osaa tappioista.

Ukrainan mukaan venäläisiä on kaatunut tai haavoittunut yli puoli miljoonaa. Läntiset arviot ovat pyörineet viime aikoina lähes yhtä korkeissa luvuissa. Amerikkalaisviranomaiset arvioivat viime vuoden syksyllä, että venäläisiä oli jo tuolloin kaatunut noin 120 000 ja haavoittunut arviolta 180 000. Kokonaistappiot olivat siis tuolloin jo noin 300 000 sotilasta. Huhtikuussa lännessä puhuttiin yleisesti yhteensä noin 350 000 sotilaan menetyksistä. Verkkouutisten käymien taustakeskustelujen perusteella tämä arvio jaettiin tuolloin Suomenkin puolustusvoimissa.

Ukrainan tappioiden on arvioitu olleen läpi sodan venäläisten menetyksiä pienemmät.

Virallinen Venäjä on ollut varsin hiljaa tappioista. Venäjän puolustusministeriö on julkaissut tarkan väitetyn tappioluvun tähän mennessä tasan kerran koko sodan aikana. Syyskussa 2022 ministeriö kertoi Venäjän asevoimien menettäneen noin 6 000 sotilasta.

Diktaattori Vladimir Putin otti kesäkuun alussa harvinaislaatuisesti kantaa tappioihin. Putin ei puhunut luvuista, mutta kertoi Ukrainan tappioiden olevan viisinkertaiset Venäjän tappioihin verrattuna.

Länsimaisten arvioiden ja virallisten venäläistietojenkin perusteella kyse oli silkasta propagandappuheesta.

”Käännytyslaki on maanpuolustusta”

Kokoomuksen kansanedustaja Ville Valkosen mukaan Venäjän operaatiota Suomen itärajalla on käsiteltävä sodankäynnin viitekehyksessä.

Hänen mukaansa on elintärkeää ymmärtää, että sota on pohjimmiltaan poliittisten tavoitteiden edistämistä muin keinoin.

– Sotaa ei määritä sen työkalut (=aseet) vaan tavoitteet: heikentää vastustajaa ja edistää omia tavoitteita, Valkonen toteaa X:n ketjussaan.

Kansanedustaja sanoo diktaattori Vladimir Putinin hallinnon käyvän laajaa hybridisotaa länttä vastaan. Tässä strategisena tavoitteena on hänen mukaansa heikompi länsi ja siten heikompi vastus ja toimintavapaus Venäjän omassa lähiympäristössä.

– Näitä edistääkseen kaikki luovat keinot ovat käytössä, Ville Valkonen varoittaa.

Kansanedustaja muistuttaa Venäjän viime aikojen toimista.

– Venäjä on todistetusti harjoittanut useissa länsimaissa muun muassa vaalivaikuttamista, kyberhyökkäyksiä, sabotaasia, salamurhia, disinformaatiota ynnä muuta – ja kyllä, myös välineellistettyä maahantuloa jo vuosia Puolan ja Liettuan rajalla.

Hän luonnehtii käännytyslain olevan ”maanpuolustusta ei-sotilaallista sodankäyntiä vastaan”.

– Ilmiselvää, että silloin ei voida pitäytyä arkaaisissa kansainvälisten sopimusten tulkinnoissa, jotka eivät tunnista ilmiötä, Valkonen jatkaa.

Kansanedustaja painottaa, että eduskunnan tulee hyväksyä rajaturvallisuuslaki.

Oikeusvaltio ja ihmisoikeudet ovat turvaamisen arvoinen asia. Suomen suvereniteetin puolustaminen on kuitenkin edellytys näille. Myös kansainväliset sopimukset tunnustavat jokaisen valtion oikeuden itsepuolustukseen.

Synkkä ennuste Pohjois-Korean joukoille Ukrainassa: Heistä tulee tykinruokaa

Moskovan ja Pjongjangin sopima strategisen yhteistyön sopimus on kirvoittanut spekulaatioita siitä, aikooko Pohjois-Korea lähettää sotajoukkoja Ukrainan rintamalle.

Venäjän diktaattori Vladimir Putin tapasi pohjoiskorealaiskollegansa Kim Jong-unin reilu viikko sitten. Pohjois-Korean asevoimat ilmoitti tämän jälkeen lähettävänsä pioneeriyksikön miehitettyyn Ukrainan Donetskiin. Joukon on määrä saapua paikalle jo heinäkuussa.

Yhdysvalloista on tarjoiltu synkää ennustetta Ukrainaan mahdollisesti lähetettäville pohjoiskorealaisjoukoille.

– Jos työskenteleisin Pohjois-Korean asevoimien henkilöstöpuolella, kyseenalaistaisin vahvasti päätöstä lähettää joukkojani tykinruoaksi laittomaan sotaan Ukrainaa vastaan, Yhdysvaltain puolustusministeriön tiedottaja Pat Ryder totesi Kyiv Indepedentin mukaan.

Ryder kuitenkin myös myönsi, että Venäjän ja Pohjois-Korean syvenevää sotilaallista yhteistyötä ja myös mahdollista pohjoiskorealaisten joukkojen lähettämistä Ukrainaan on seurattava.

Venäjä on saanut Pohjois-Korealta tiettävästi miljoonia tykistönammuksia ja suuria määriä ballistisia ohjuksia. Rintamalta tihkuneiden tietojen mukaan etenkin ammusten laadussa on ollut paikoin vakaviakin ongelmia.

LUE MYÖS:
Venäläinen mysteerilaiva ilmestyi Pohjois-Koreaan

Tätä Vladimir Putin pelkää: Venäjän armeijalla on suuri ongelma

Venäjän on uutisoitu pystyneen tämän vuoden aikana kattamaan asevoimien valtavat miestappiot Ukrainassa värväämällä uusia enemmän tai vähemmän vapaaehtoisia rintamalle.

Etupäässä on käytetty porkkanaa kepin sijasta. Sopimussotilaille luvataan jo niin korkeita palkkoja ja korvauksia kuolemasta tai haavoittumisesta, että asiantuntijat ovat alkaneet puhua suoranaisesta ”veren ostamisesta”. Taistelijoita on myös yhä haalittu vankiloista. Venäjältä tulevien tietojen mukaan rikoksista syytetyille on lisäksi alettu tarjota mahdollisuutta välttää oikeudenkäynti lähtemällä sotaan.

Linjan taustalla on Venäjä-tuntijoiden mukaan diktaattori Vladimir Putinin halu välttää uuden julkisen liikekannallepanon kaltaiset näkyvät toimet.

Virallisia liikekannallepanon aaltoja ei ole nähty syksyn 2022 osittaisen mobilisaation jälkeen. Toimi oli tuolloin erittäin epäsuosittu ja Moskovan on kerrottu pelkäävän sitä, miten kansa reagoisi uusiin vastaaviin toimiin. Reservien mobilisointia on kuitenkin jatkettu koko ajan kulisseissa. Liikekannallepanoa on mitä ilmeisimmin pyritty keskittämään suurien kaupunkien ulkopuolelle.

Asiantuntijoiden mukaan luvut ja havainnot Venäjältä viittaavat kuitenkin siihen, että tämä politiikka on tulossa tiensä päähän.

Yhdysvaltain Kalifornian San Diegon yliopiston professori Branislav Slantshev toteaa lukujen todistavan, millaisessa kriisissä Venäjän asevoimat todellisuudessa on.

– Kun ottaa huomioon kaiken propagandan siitä, miten Venäjän valtavat väestöresurssit sallivat sen syöttää loputtomasti ihmisiä Ukrainan lihamyllyyn, saattaa uusien alokkaiden räjähtävästi kasvanut hinta tulla yllätyksenä, Slantshev huomauttaa.

Hän on jakanut X-palvelussa alta löytyvän kuvaajan. Siihen on kerätty eri Venäjän alueilla sopimussotilaille maksettavia palkkioita. Summat ovat nousseet valtavasti tämän vuoden aikana.

– Totuus on, että Venäjällä on joukkojen suhteen valtava ongelma, joka vain jatkaa pahenemistaan, professori arvioi.

Slantshev muistuttaa, ettei Venäjä voi korottaa palkkioita loputtomiin.

– Tämä tarkoittaa, että sen on ryhdyttävä yhä rankempiin toimiin – mukaan lukien uuteen avoimeen liikekannallepanoon – mitä kaikkea Putin on yrittänyt välttää.

Vastaavia arvioita on tullut asiantuntijoilta jo keväällä. Tuolloin arvioitiin, ettei Venäjällä tule olemaan riittävästi joukkoja Moskovan tälle vuodelle kaavailemien suuren luokan hyökkäysoperaatioiden toteuttamiseen.

Arvostetun IISS-ajatushautomon Venäjä-asiantuntija Nigel Gould-Davies on samaa mieltä Slantshevin kanssa. Hän nostaa esiin muitakin Venäjältä kantautuvia signaaleja pahenevasta miespulasta.

– Venäjä yrittää sopeutua valtavaan asepalvelus- ja työikäisen väestön vähenemiseen monin tavoin.

Gould-Daviesin mukaan Venäjän tehtaisiin on tuotu kiinalaisia ja ehkä pohjoiskorealaisiakin työntekijöitä ja opiskelijat on jo pantu töihin sotateollisuuteen.

– Hallinto yrittää epätoivoisesti välttää toisen ”osittaisen liikekannallepanon”, asiantuntija arvioi.

LUE MYÖS:
Kylmä suihku Vladimir Putinin suunnitelmille: Tarvitaan uusi liikekannallepano

Vladimir Putin petti liittolaisensa: Armenia haukkuu nyt Moskovaa poikkeuksellisella tavalla

Armenia arvostelee Moskovaa poikkeuksellisen kovin sanoin. Lausunnot vahvistavat aiempia arvioita siitä, että Moskova on menettänyt liittolaisensa.

Armenian turvallisuusneuvoston sihteeri Armen Grigorjan totesi Armenpressiin viittaavan Meduzan mukaan keskiviikkona mediatilaisuudessa Venäjän ottaneen käytännössä Vuoristo-Karabahin alueen haltuunsa ja luovuttaneensa sen Azerbaidzanille.

– Näin tapahtui, kun olimme täysin riippuvaisia Venäjästä. Venäjä tuli, otti Vuoristo-Karabahin meiltä, palautti sen Azerbaidzanille ja häipyi. Tässä on koko totuus. Minä väitän, että Venäjä on kaapannut Vuoristo-Karabahin, Grigorjan ryöpyttää.

Armenialaispäättäjä jatkaa, ettei alueella olisi edes käyty 44 päivän sotaa ”ilman Venäjän hyväksyntää”. Grigorjanin mukaan riippuvuus Venäjästä ei johtanut vakauteen vaan sotaan.

Turvallisuusneuvoston sihteerin mukaan Armenia on nyt tehnyt ulkopolitiikassaan muutoksia, joiden uskotaan tuovan vakautta.

Grigorjan esimerkiksi väittää ”sotilasteknisen yhteistyön” asteen Venäjän ja Armenian välillä pudonneen 96 prosentista kymmeneen prosenttiin. Hän ei tarkentanut lausuntoaan tai kertonut, millä aikavälillä muutos on tapahtunut. Grigorjan kuitenkin sanoi näin tapahtuneen Venäjän päätöksestä.

– Venäjä päätti olla toimittamatta aseita ja ammuksia, ja niitä ei ole nähty tänä päivänäkään.

– He [venäläiset] valittavat säännöllisesti siitä, miten Armenia ostaa aseita muilta mailta, mutta eivät itse toimita niitä vuosina 2021 ja 2022 solmittujen sopimusten mukaan.

Moskovan on kerrottu selittäneen toimitusongelmia hyökkäyssodalla Ukrainassa.

Armenia ja Azerbaidžan ovat ajautuneet vuosien varrella toistuvasti konfliktiin Vuoristo-Karabahista. Azerbaidžan otti alueen hyökkäyksellä haltuunsa viime vuoden syyskuussa. Venäjän alueella olleet joukot eivät puuttuneet asiaan.

Neuvostoliiton aikanaan Azerbaidžaniin liittämä, mutta etnisesti pääosin armenialainen alue jäi Armenian hallintaan 1990-luvun alussa käydyssä sodassa. Armenia miehitti samalla osia Azerbaidžanista. Seudulla on vallinnut 1994 solmitusta aselevosta lähtien jäätynyt konflikti. Azerbaidžan valtasi osan Vuoristo-Karabahista ja sitä ympäröineet miehitetyt alueensa takaisin vuoden 2020 sodassa. Azerbaidzan otti loput alueesta haltuun viime syksynä lyhyessä sodassa. Vuoristo-Karabah on siirtynyt sen jälkeen kokonaan Azerbaidzanin hallintaan.

Armenia on tehnyt viime aikoina asekauppoja esimerkiksi Ranskan kanssa ja tiivistänyt muutenkin yhteistyötä länteen. Armenian hallitus on myös ilmoittanut maan eroavan Venäjän johtamasta CSTO-sotilasliitosta. Armenia ilmoitti hyllyttävänsä jäsenyytensä helmikuussa. Toukokuussa kerrottiin järjestön rahoittamisen lopettamisesta.

LUE MYÖS:
Kreml menettää liittolaisia ja miljardien eurojen edestä asekauppoja
Hylkäävätkö toverit Vladimir Putinin? Moskovan sotilasliitto natisee liittoksistaan

Aavemaiset kuvat paljastavat Vladimir Putinin Pohjois-Korean vierailun äärimmäiset turvatoimet

Pohjois-Korean pääkaupunki Pjongjang käytännössä suljettiin kokonaan Venäjän diktaattori Vladimir Putinin valtiovierailun ajaksi, satelliittikuvat paljastavat.

Pohjois-Koreaan keskittyvän NKNews-uutissivuston hankkimat Planet Labsin kuvat ovat aavemaista katsottavaa. Pjongjangin keskustan noin sadan neliökiloetrin alueella näkyi vierailun aikana hädin tuskin autoja tai busseja.

Pohjois-Korean diktaattori Kim Jong-unin ja Vladimir Putin saattueen kulkureitille järjestetyt hurraajien massat näkyvät taas paria tuntia ennen h-hetkeä otetuissa kuvissa reitin lähelle koottuina tuhansien ihmisten joukkoina. Ihmismassojen lähellä on myös bussien rivistöjä.

Artikkelissa huomautetaan, että Pjongjangin kaduilla on tavallisestikin suhteellisen vähän liikennettä vastaavan kokoisiin ulkomaisiin kaupunkeihin verrattuna. Satelliittikuvat paljastavat kuitenkin valtavan eron tavallisen kaupunkielämän ja Putinin vierailun ajankohdan välillä.

Juttu jatkuu kuvan jälkeen

Venäjän ja Pohjois-Korean propagandassa on julkaistiin vierailun aikana runsaasti kuvia hurraavista väkijoukoista. www.kremlin.ru

Erityistä huomiota kiinnitetään siihen, että kadut olivat Putinin vierailun aikana tyhjillään sielläkin, missä diktaattorien saattue ei kulkenut. Tämä on poikkeuksellista. NKNewsin mukaan muiden ulkomaisten johtajien vierailujen kohdalla on tyydytty katujen sulkuihin vain autosaattueiden reittien lähellä. Syytä erityisen koville turvatoimille ei tiedetä.

– Viime viikon tilanne Pjongjangissa viittaa siihen, että viranomaiset olivat jakaneet ihmisille laajasti määräyksiä pidättäytyä tavallisesta liike-elämästä ja todennäköisesti käskyjä osallistua Putinin tervehtijöiden ryhmiin, jutussa arvioidaan.

Sejong Instituten tutkija Peter Wardin mukaan äärimmäiset toimet osoittavat, millainen valta Pohjois-Korean viranomaisilla on rajoittaa halutessaan kansalaisten elämää Pjongjangissa.

Venäläinen mysteerilaiva ilmestyi Pohjois-Koreaan

Venäläinen rahtilaiva Angara on havaittu Pohjois-Koreassa. NKNewsin hankkimat satelliittikuvat paljastavat aluksen saapuneen viime viikolla Rasonin satamaan. Venäjän diktaattori Vladimir Putin tapasi pohjoiskorealaiskollegansa Kim Jong-unin Pjongjangissa samoihin aikoihin. Rahtilaiva oli ennen Pohjois-Koreaan saapumista telakalla Kiinassa.

Angaran matkan tarkoitus ja lasti on hämärän peitossa. Se kuitenkin liittyy mitä todennäköisimmin asekuljetuksiin. Venäjä on hankkinut Pohjois-Koreasta muun muassa tykistönammuksia ja ballistisia ohjuksia Ukrainan rintamalle. Pohjoiskorealaisten on uumoiltu saaneen vastineeksi venäläistä ohjusteknologiaa. Yhdysvallat kertoi viime vuoden lokakussa Angaran laivaavan pohjoiskorealaisia aseita Venäjälle. Alus on pantu Yhdysvaltain pakotelistalle jo vuonna 2022 Ukrainan sodan takia.

NKNewsin keräämien tietojen mukaan venäläisalus on kulkenut Pohjois-Korean Rasonin ja venäläisen sotilassataman välillä viime vuoden syyskuun ja tämän vuoden tammikuun välisenä aikana.

Uutissivuston hankkimien Planet Labsin satelliittikuvien perusteella rahtia on myös mennyt molempiin suuntiin. Satelliittikuvissa näkyy Angaraksi tunnistettava alus, josta purettiin kontteja Rasonissa kesäkuun 17. päivänä ja johon lastattiin tavaraa kesäkuun 18. päivänä.

Satelliittikuvat viittaavat siihen, että ase- ja ampumatarvikekuljetukset Venäjälle ovat kasvussa. Satamalaitureilla on artikkelin mukaan kuvissa enemmän kontteja kuin koskaan ennen.

NKNewsin selvityksen perusteella neljä Venäjän asekuljetuksiin liitettyä alusta on tehnyt viime vuoden elokuun jälkeen ainakin 56 matkaa Rasonin ja venäläissatamien välillä. Venäjän uskotaan saaneen Pohjois-Koreasta miljoonia tykistönammuksia ja suuria määriä ohjuksia. Ampumatarvikkeiden laadun kanssa on tiettävästi ollut ongelmia.

FSB:ssä kuohuu: Vladimir Putin on nostamassa uudeksi päälliköksi ”armottoman ja älykkään miehen”

Itsenäisen iStories-venäläismedian tietojen mukaan FSB:n viidennen direktoraatin johtaja Sergei Beseda jää eläkkeelle tehtävistään. Hän siirtyyy kuitenkin FSB:n johtajan Aleksander Bortnikovin neuvonantajaksi.

Muun muassa ulkomaan operaatioita hoitavan viidennen direktoraatin on yleisesti katsottu olleen vastuussa Venäjän suurhyökkäystä Ukrainaan edeltäneistä massiivisista tiedusteluvirheistä. Moskovan on kerrottu laatineen hyökkäyssuunitelmat pitkälti FSB:n antamiin liian ruusuisiin tiedustelutietoihin perustuen. Virheitä on henkilöity Besedaan.

Venäjän tiedustelupalveluiden toimintaa hyvin tunteva asiantuntija, professori Mark Galeotti ei usko, että Besedan lähdön takana on kuitenkaan kosto Ukraina-virheistä.

Galeotti toteaa X:n ketjussaan, että selitys on mitä todennäköisimmin yksinkertaisesti 70 vuoden eläkeiän saavuttaminen.

Besedan lähtö avaa kuitenkin asiantuntijan mukaan ovia mielenkiintoiselle kehityskululle vaikutusvaltaisen turvallisuuspalvelun huipulla.

Sergei Besedan tilalle on nimitetty entinen FSB:n sisäisen turvallisuuden johtaja Aleksei Komkov. Komkov on Galeottin mukaan FSB:n ensimmäisen apulaisjohtaja Sergei Korolevin vasalli.

Mark Galeotti kertoo, että Korolevin on taas ollut määrä siirtyä turvallisuuspalvelun päälliköksi jo vuosia. Eräs syy viivytykseen on asiantuntijan mukaan ollut Korolevia vastustava valtaklikki, johon myös Beseda kuuluu. Besedan ja niin ikään 70 vuotta täyttävän FSB:n 2. direktoraatin johtaja Aleksei Sedovin siirtyminen syrjään viroistaan avaa Galeottin mukaan tien Koroleville.

– 73-vuotias Bortnikov on sairas ja halunnut jäädä eläkkeelle jo vuosia. Hän saanee varmasti tänä vuonna vapautuksen [Vladimir] Putinilta ja Korolev oletettavasti astuu hänen saappaisiinsa.

Muutoksella FSB:n johdossa voi olla yllättäviä vaikutuksia. Mark Galeotti sanoo, että Korolevista tulee vaarallinen FSB:n johtaja. Hän kuvailee miestä aktiiviseksi, armottomaksi ja älykkääksi ja muistuttaa, että hänellä on lisäksi kytköksiä järjestäytyneeseen rikollisuuteen.

– Hän saattaa olla jopa entistäkin suuremmaksi vaaraksi yhä elossa oleville toisinajattelijoille kotimaassa ja ulkomailla, koska hänellä tulee olemaan todistettavaa, asiantuntija arvioi.

Mark Galeotti löytää orastavista muutoksista kuitenkin myös ”pienen hopeareunuksen”.

– Tämä kertoo lisäksi sellaisen uuden turvallisuusjohtajien sukupolven noususta, joilla ei ole henkilökohtaisia suhteita Putiniin. He eivät edusta hänen aikaansa eivätkä välttämättä edes hänen ajatteluaan.

– Korolevia ei voi todellakaan kutsua liberaaliksi, mutta panisiko hän kaiken peliin Putinin vuoksi? En olisi siitä lainkaan varma.

”Ainoa keino on varmistaa, että Venäjä häviää Ukrainassa”

Juuri ennen Sveitsissä viime viikolla järjestetyn kansainvälisen rauhankokouksen alkua Vladimir Putin julkisti oman, kyyniseksi ja röyhkeäksi luonnehditun rauhansuunnitelmansa.

Putinin ilmeisenä tarkoituksena oli Atlantic Council -ajatushautomon Ukraine Alert -palvelua johtavan Peter Dickinsonin mukaan heikentää Ukrainan asemaa rauhankokouksessa. Samalla se oli ajankohtainen muistutus siitä, että Putin käy imperialistista valloitussotaa ja jatkaa suuruudenhullujen vaatimustensa esittämistä, kunnes hänet pysäytetään.

Kuvaavaa oli se, että Putinin rauhanehdoissa noin viidennes Ukrainan alueesta jäisi Venäjän hallintaan. Tämä tarkoittaisi myös laajoja alueita, joita Venäjä ei ole missään vaiheessa vallannut.

– Tämä uusi rauhanehdotus on tuorein esimerkki kasvavista aluevaatimuksista, joita Venäjän kymmenen vuotta jatkuneeseen hyökkäykseen Ukrainaa vastaan on liittynyt. Putin on kerta toisensa jälkeen torjunut syytökset laajentumispyrkimyksistä, mutta sitten eskaloinut hyökkäyssotaansa entisestään, Dickinson toteaa tuoreessa analyysissaan.

Vladimir Putinille mikään ei riitä

Helmikuussa 2014 Putin vakuutti, että Kremlillä ei ollut muita alueellisia tavoitteita kuin Krimin niemimaan palauttaminen Venäjän yhteyteen. Kun hän oli kiistänyt kaikki muut Ukrainaan kohdistuvat aikeet, ehti kulua vain viikkoja, kunnes paikallisiksi kapinallisiksi tekeytyneitä venäläisjoukkoja alkoi ilmestyä Itä-Ukrainan Donbasiin.

Putinin ilmoittaessa helmikuussa 2022 täysimittaisesta hyökkäyksestä Ukrainaan hän vakuutti jälleen kerran, että Venäjä ei tavoitellut Ukrainan alueita. Vain kuusi kuukautta myöhemmin hän kuitenkin julisti juhlallisesti neljän Ukrainan maakunnan liittämisestä Venäjään.

Uusi ”rauhansuunnitelma” näyttää Dickinsonin mukaan vahvistavan, että Putinilla ei ole halua saavuttaa kestävää rauhaa Ukrainan kanssa, vaan tavoitteena on edelleen Ukrainan valtion lakaiseminen Euroopan kartalta ja Ukrainan kansakunnan tuhoaminen.

– Kuin korostaakseen tätä Putin liitti viimeisimpiin vaatimuksiinsa kylmäävän varoituksen, jonka mukaan Ukrainan olemassaolo riippuu siitä, onko Kiova valmis hyväksymään hänen ehtonsa, Dickinson sanoo.

– Kuten jokainen Venäjän historiaa vähänkin tunteva tietää, Ukrainan lisäksi on ainakin viisitoista muuta maata, jotka ovat aikoinaan olleet osa Venäjän imperiumia ja täyttävät siten Putinin määritelmän ”historiallisesti venäläisestä”. Kaikki ne ovat nyt mahdollisia kohteita. Vaikka on mahdotonta tarkasti tietää, mitä Putin seuraavaksi tekisi voitettuaan Ukrainan, se, että hän yksinkertaisesti päättäisi lopettaa, taitaa olla kaikkein kaukaa haetuin skenaario, Dickinson toteaa.

– Ainoa keino sellaisen geopoliittisen tulevaisuuden välttämiseksi, jota leimaavat kasvava turvattomuus ja imperialismin uusi nousu, on varmistaa, että Venäjä häviää Ukrainassa, hän painottaa. Tästä Putinin ”rauhansuunnitelma” on hänen mukaansa kouriintuntuva muistutus.

Vladimir Putinin puheiden ja tekojen välillä on valtava kuilu: Lipeääkö Krim käsistä?

Kun Yhdysvallat ja useat muut länsimaat viestittivät toukokuun lopulla hyväksyvänsä tietyin edellytyksin Ukrainan iskut sotilaallisiin kohteisiin Venäjän maaperällä, Kremlin reaktio oli Atlantic Council -ajatushautomon Ukraine Alert -palvelua johtavan Peter Dickinsonin mukaan lähes hysteerinen.

Ukrainaa tukeville länsimaille vannottiin useissa puheenvuoroissa hirvittävää kostoa, jota ainakaan toistaiseksi ei ole nähty. Vladimir Putin esitti tavanomaisia vain ohuesti verhottuja ydinaseuhkauksiaan ”pieniä ja tiheään asuttuja” Nato-maita kohtaan, ja ex-presidentti Dmitri Medvedev vakuutti, että olisi ”kohtalokas virhe”, jos läntiset johtajat eivät ymmärrä Venäjän olevan valmis käyttämään ydinaseita Ukrainaa tai yksittäisiä Naton jäsenmaita vastaan. ”Tämä ei valitettavasti ole bluffia”, Medvedev julisti.

Dickinson muistuttaa Putinin ja Medvedevin uhitelleen ydinaseilla sodan ensi päivistä alkaen vahvistaakseen Venäjän viestiä niin sanotuista ”punaisista linjoista” ja heikentääkseen siten lännen tukea Ukrainalle. Viimeisimmät uhkaukset ovat kuitenkin hänen mukaansa sikäli kiinnostavia, että ne paljastavat poliittisia realiteetteja Putinin mahtipontisen imperialistisen retoriikan takana.

– Hyytävillä viittauksillaan ”pieniin ja tiheään asuttuihin maihin” Putin halusi selvästi pelotella vastustajiaan ja viestittää, että länsimaisten aseiden käyttäminen iskuihin Venäjän alueelle on Kremlin näkökulmasta merkittävä punainen linja, Dickinson kirjoittaa tuoreessa analyysissaan.

Putinin oman logiikan mukaan tämä punainen linja olisi kuitenkin ylittynyt jo satoja kertoja, sillä Ukraina on vuodesta 2022 lähtien kaiken aikaa käyttänyt länsimaisia aseita kaikkialla niillä alueilla, jotka Kreml on julistanut osaksi Venäjää.

– Näyttää siltä, että Putinin uudessa Venäjän imperiumissa jotkin alueet ovat venäläisempiä kuin toiset, Dickinson toteaa.

Puheiden ja todellisuuden kuilu

Venäjän perustuslakiin tehtyjen muutosten mukaan Luhanskin, Donetskin, Zaporižžjan ja Hersonin maakunnat sekä Krimin niemimaa ovat nyt osa Venäjän federaatiota, Dickinson muistuttaa. Putin julisti Krimin osaksi Venäjää jo maaliskuussa 2014 – vain muutama viikko niemimaan laittoman valtauksen jälkeen. Neljän muun maakunnan ”liittämisestä” Venäjään Putin ilmoitti suurisuuntaisin juhlamenoin syyskuussa 2022.

– Venäjän yksipuolisella ilmoituksellaan ”liittämien” viiden ukrainalaisen maakunnan pitäisi nyt teknisesti ottaen nauttia samasta suojelusta kuin Putinin muun valtakunnan. Käytännössä on kuitenkin jo pitkään ollut ilmeistä, että Moskovalla ei ole aikomustakaan laajentaa ydinsateenvarjoaan tai länsimaisten aseiden käyttöä koskevia punaisia linjojaan näille alueille, Dickinson sanoo.

Taistelu Hersonista syksyllä 2022 on hänen mukaansa erityisen hyvä esimerkki Venäjän uhkaavan retoriikan ja todellisuuden välisestä kuilusta. Ukrainan armeija vapautti Hersonin marraskuussa 2022 – vain kaksi kuukautta sen jälkeen, kun Putin oli julistanut tämän strategisesti tärkeän suurkaupungin olevan ”ikuisesti venäläinen”.

– Sen sijaan, että Putin olisi turvautunut ydinaseeseen, hän reagoi tähän noloon takaiskuun käskemällä kukistetut joukkonsa vetäytymään Dnipro-joen toiselle rannalle, Dickinson toteaa.

Uhittelu menettämässä tehonsa

Käynnissä oleva taistelu Krimistä saattaa Dickinsonin mukaan olla vielä Hersoniakin paljastavampi.

– Putin on yli kymmenen vuoden ajan painottanut miehitetyn Ukrainan niemimaan olevan nyt osa Venäjää ja torjunut kaikki yritykset keskustella sen asemasta, hän sanoo.

Krimin valtauksesta on hänen mukaansa tullut nyky-Venäjän kansallisen narratiivin tärkein yksittäinen elementti. Sitä on alettu pitää Putinin koko valtakauden suurimpana saavutuksena ja todisteena Venäjän paluusta kansainvälisen politiikan keskiöön.
Sodan ensimmäisistä kuukausista alkaen Ukraina on kuitenkin hyökännyt Krimillä olevia venäläisjoukkoja vastaan kaikilla käytettävissä olevillaan aseilla – myös niillä, joita Ukraina on saanut lännestä.

– Länsimaiden toimittamat ohjukset ovat olleet keskeisessä roolissa taisteltaessa Krimistä. Niiden avulla Ukraina on pystynyt järjestelmällisesti tuhoamaan Venäjän ilmapuolustusta koko niemimaalla ja upottamaan lukuisia venäläisiä sota-aluksia, Dickinson toteaa.

Jos Hersonin menetys oli Putinille kiusallinen takaisku, Krimin tilanne on sitäkin raskaampi nöyryytys. Sen sijaan, että se olisi johtanut kolmanteen maailmansotaan, Putin on kaikessa hiljaisuudessa vetänyt suurimman osan Mustanmeren laivastonsa rippeistä pois Krimiltä.

– On selvää, ettei yhdelläkään vastuullisella läntisellä johtajalla ole varaa jättää ydinsodan uhkaa täysin huomiotta. On kuitenkin käynyt yhä ilmeisemmäksi, että Venäjän alituinen ydinaseuhittelu on menettämässä tehonsa, Dickinson päättelee.

– Vaikka Putin rinnastaa itsensä mielellään Pietari Suureen ja ylpeilee ”historiallisesti venäläisten maiden palauttamisella”, hänellä ei näytä olevan kiire antaa ”valloituksilleen” Ukrainassa sellaisia yksiselitteisiä turvallisuussitoumuksia, jotka ovat suvereniteetin perimmäinen tunnusmerkki, Dickinson korostaa.

Puheissaan Putin on luonnehtinut Krimiä ikiaikaiseksi ja erottamattomaksi osaksi Venäjää. Viimeaikaiset teot ja tekemättä jättämiset eivät tunnu tätä mahtailevaa väitettä järin uskottavasti tukeneen.

MAINOS (sisältö jatkuu alla)
MAINOS

Verkkouutisissa mainostamalla tavoitat

100 000 suomalaista päivässä

Meiltä on pyydetty tehokasta, pienille budjeteille sopivaa mainosratkaisua. Niinpä teimme sellaisen, katselet sitä parhaillaan. Tarvitset vain hyvän idean, kuvan, otsikon ja 280 euroa.

Hyvä Verkkouutisten lukija,

Kehitämme palveluamme ja testaamme uusia sisältöformaatteja erityisesti mobiililaitteille. Haluaisitko osallistua testiin tässä ja nyt? Se vie vain muutaman minuutin.

(Uusi sisältö aukeaa painiketta klikkaamalla)