Verkkouutiset

Venäjä

Suhoi-hävittäjäpommittaja syöksyi maahan Venäjällä

Venäjän ilmavoimien Su-34-hävittäjäpommittaja on syöksynyt maahan Voronezin alueella. Asiasta kerrotaan Venäjän valtiollisissa medioissa.

Venäjän puolustusministeriön tiedotteen mukaan koneen kaksihenkinen miehistö pelastui heittoistuimilla.

Venäläismedia Baza kertoo Telegramissa, että onnettomuuden syynä olisi ensitietojen perusteella laskutelineiden pettäminen.

Asiantuntijat ovat kiinnittäneet jo pitkään huomiota venäläisten sotilaskoneiden lento-onnettomuuksien suureen määrään. Venäjän ilmavoimat on lisännyt lentämistä valtavasti helmikuun suurhyökkäyksen jälkeen. Pakotteet ja osaavaa henkilöstöä nielevä sota Ukrainassa ovat samaan aikaan tiettävästi vaikeuttaneet lentokaluston huoltoa.

Venäläinen kalastusalus seurasi USA:n ydinsukellusvenettä Norjassa

Venäläinen kalastusalus näyttää seurannen amerikkalaista ydinsukellusvenettä Norjan vesillä.

Asiasta tässä kertovan Norjan yleisradio NRK:n mukaan venäläistroolari lähti Tromssassa vierailleen Yhdysvaltain laivaston Ohio-luokan risteilyohjussukellusvene USS Floridan perään ja seurasi sitä Tromssasta lähtien ja Karlsøyn ohi kohti Barentsinmerta.

USS Floridaa oli saattamassa norjalainen hinaaja ja Norjan rannikkovartioston alus KV Farm. Rannikovartiostosta kerrotaan NRK:lle, ettei venäläisten läsnäoloa pidetä epätavallisena.

Venäläinen kalastusalus Mys Korsakova lyöttäytyi sukellusveneen ja sitä saattaneiden norjalaisten perään. Marine Traffic

– Emme ole saaneet KV Farmilta mitään raportteja minkäänlaisesta tavallisesta poikkeavasta toiminnasta tähän tehtävään [saatto] liittyen, rannikkovartioston viestinnästä sanotaan.

Verkkouutiset tutki USS Floridaa eilen saattaneiden norjalaisalusten reittejä MarineTraffic-palvelusta. KV Farm ja muita norjalaisia viranomais- ja pelastusaluksia kokoontui sukellusvenesataman edustalle Tromssan lähelle aamupäivällä. Liikkeelle lähdettiin yhden aikaan iltapäivällä.

Venäläinen kalastusalus Mys Korsakova oli samana aamuna Tromssassa. Troolari lähti liikkeelle satamasta yhdeltä ja siirtyi seuraamaan USS Floridaa. Venäläislaiva jatkoi matkaa Barentsinmerelle oletettavasti sukellusvenettä yhä varjostaen sen jälkeen kun norjalaiset saattajat kääntyivät takaisin.

NRK:n jutussa viitataan hiljattain julkaistuun norjalaiseen Varjosota-dokumenttiin, jossa paljastettiin Venäjän mitä ilmeisimmin käyttävän siviilialuksia laajaan vakoiluun Pohjolan merialueilla.

USS Florida saapui Tromssaan suunnitellulle vierailulle viime viikon torstaina. Kyseessä oli ensimmäinen kerta kun Ohio-luokan ohjussukellusvene vierailee Norjassa. Yhdysvaltain laivaston tiedotteen mukaan sukellusvene kävi tätä ennen vierailulla Italian Napolissa elokuussa.

Ohio-luokan ohjussukellusveneet ovat maailman tulivoimaisimpia sota-aluksia ja suurimmat Yhdysvaltain koskaan rakentamat sukellusveneet. Yhdysvaltain laivasto operoi 14 ballistisin ohjuksin varustettua Ohio-luokan venettä ja neljää risteilyohjusvarianttia. USS Florida voidaan varustaa jopa 154 Tomahawk-risteilyohjuksella. Florida on usein kuvattu laivaston sukeltajien erikoisoperaatioita varten tarkoitetun moduulin kanssa (kuvassa sukellusveneen tornin takana).

Kremlin salamurhaajat vaanivat yhä Euroopassa

Venäjän edellytyksiä vakoiluun Euroopassa on kyetty merkittävästi heikentämään sen jälkeen, kun Vladimir Putin aloitti helmikuussa 2022 täysimittaisen hyökkäyssodan Ukrainaa vastaan.

Yli 400 diplomaattipeitteellä toiminutta Venäjän tiedustelupalvelujen agenttia on Foreign Policy -lehden (FP) mukaan karkotettu Euroopasta osana ennennäkemätöntä ja koordinoitua ponnistelua Kremlin vihamielisen toiminnan rajoittamiseksi. Britannian turvallisuuspalvelu MI5:n johtaja Ken McCallum luonnehtii toimia merkittävimmäksi strategiseksi iskuksi Venäjän tiedustelupalveluja vastaan Euroopan lähihistoriassa.

Vaikka Venäjän harjoittama vakoilu on merkittävästi vaikeutunut, viitteet maanpaossa eläviin Putinin hallinnon vastustajiin kohdistuneista myrkytysyrityksistä kertovat FP:n mukaan siitä, että Euroopassa operoi edelleen ”valtion vihollisten” eliminointiin keskittyneitä iskuryhmiä.

– Karkotukset todella heikentävät Venäjän kykyä rekrytoida – eivät Venäjän kykyä tappaa, Yhdysvaltain keskustiedustelupalvelu CIA:ssa aiemmin työskennellyt Marc Polymeropoulos sanoo FP:lle.

Venäjän tiedustelupalvelut ovat viime aikoina pyrkineet rekrytoimaan myös lännessä oleskelevia pakolaisia tarkkailutehtäviin, tuhopolttoiskuihin ja salamurhiin. Tämä on tutkivan Bellingcat-toimittajaverkoston johtajan Christo Grozevin mukaan täysin uutta. Vastaavia tehtäviä on hänen mukaansa alettu ulkoistaa myös järjestäytyneille rikollisryhmille Euroopassa.

Tämä saattaa johtaa siihen, että vaikka Venäjän tiedustelutoimintaa kyetään paljastamaan, oheisvahingot lisääntyvät. Kun likaisia töitä on ulkoistettu ammattirikollisille, he tekevät omat päätöksensä viime kädessä itse, Grozev varoittaa.

Kreml näyttää jo hylkäävän Armenian – Dmitri Medvedev uhkailee avoimesti

Venäjän entinen pääministeri ja presidentti Dmitri Medvedev uhkailee Armenian pääministeri Nikol Pashinjania.

– Eräänä päivänä eräs kollegoistani veljesmaasta sanoi minulle, että ”olen teille tuntematon ja te ette tule hyväksymään minua”. Vastasin, mitä minun täytyi: ”tulemme arvioimaan teitä tekojenne eikä taustanne perusteella”. Sitten hän hävisi sodan, mutta sai kummasti pysyä valassa, Venäjän vaikutusvaltaisen turvallisuusneuvoston varapuheenjohtajana nykyisin toimiva Medvedev kirjoittaa Telegramissa.

– Sitten hän luopui osasta aluettaan. Sen jälkeen hän päätti flirttailla Naton kanssa ja hänen vaimonsa vei uhmakkaasti keksejä vihollisillemme. Arvatkaa, mikä kohtalo häntä odottaa, Medvedev jatkaa.

Ex-pääministeri on tullut viimeisen puolentoista vuoden aikana tunnetuksi rajuista ja toisinaan erikoisista some-kirjoituksistaan.

Azerbaidžan aloitti tiistaina iskut armenialaiskohteisiin ainakin Vuoristo-Karabahin alueella. Iskuja kutsutaan terrorisminvastaiseksi operaatioksi ja niitä perustellaan väitteillä Armenian joukkojen tulituksesta ja Armenian Vuoristo-Karabahin alueelle rakentamista taisteluasemista. Maat ovat ottaneet toistuvasti yhteen kiistellyn alueen hallinnasta.

Kansainvälinen yhteisö tunnustaa Vuoristo-Karabahin osaksi Azerbaidžania. Aluetta hallitsee kuitenkin itsenäiseksi julistautunut Armenian tukema Astrahanin tasavalta. Sen statusta ei ole tunnustettu.

Armenian mukaan Azerbaidzanin väitteet Vuoristo-Karabahissa olevista armenialaisjoukoista eivät pidä paikkaansa. Armenian johto on toistaiseksi ilmoittanut julkisuuteen, ettei se aio vastata Azerbaidžanin toimiin. Julkisuudessa olevien tietojen perusteella Azerbaidžan iskee alueella oleviin armenialaiskohteisiin.

Venäjä on tukenut aiemmin Armeniaa, nyt Moskova näyttää kuitenkin tekevän jo pesäeroa liittolaiseensa. Esimerkiksi Venäjän eturivin propagandisti, RT:n päätoimittaja Margarita Simonjan totesi Telegramissa, että alueen venäläisten rauhanturvaajien apuun vedonneen Armenian tulisi suunnata pyyntönsä Natolle.

– Kun teet sopimuksen paholaisen kanssa, osuu se aina lopulta omaan nilkkaan. [Diktaattori Vladimir] Putin yritti vuosia pitää Armeniaa lähellä tarjoamalla ”Armenian intressien suojelua”. Venäjän propaganda alkoi syyttää Armeniaa vain muutama tunti sen jälkeen, kun Azerbaidžan aloitti hyökkäyksensä, Venäjä-asiantuntija, Chicagon yliopiston professori Konstantin Sonin huomauttaa X-somepalvelussa.

Tanskalaislehti esittelee: Näin Suomi on pulassa ilman venäläisiä

Tanskalainen Avisen Danmark -lehti kertoo, kuinka Kaakkois-Suomi on tyhjentynyt ja joutunut pulaan ilman venäläisiä turisteja.

Nuijamaalla sijaitsevan Laplandia Marketin parkkipaikka on autio. Kyltit ovat venäjäksi, mutta asiakkaita ei ole.

– Tämä on katastrofi. Tämä on minun lapseni. Rakensin sen tyhjästä. Nollasta. Olimme viisi vuotta peräkkäin Suomen nopeimmin kasvavien yritysten joukossa. Sitten tuli korona. Ja nyt tämä, yrittäjä Mohamad Darwich valittelee AD:lle.

Kaakkois-Suomen rajavartiostosta kerrotaan, että rajanylitysten määrä on romahtanut. Tämä näkyy Lappeenrannassa.

–  Tekemämme laskelma osoittaa, että kokonaisuutena kunnalle maksaa miljoona euroa päivässä, että venäläisiä ei enää tule, sanoo kaupunginjohtaja Kimmo Jarva.

–  Olemme menettäneet 1 000 työpaikkaa palvelualalta, hän lisää.

Kaupunginjohtajan mukaan Lappeenranta kuitenkin todennäköisesti selviää. Hän korostaa, että taloudelliset iskut ovat hinta, jonka he ovat valmiita maksamaan Ukrainan puolesta.

Laplandia Marketin yrittäjä Mohamad Darwich ei näe järkeä venäläisille asetetuissa matkustusrajoitteissa ja pakotteissa.

– He rankaisevat tavallisia venäläisiä siitä, mitä heidän hallituksensa tekee, hän toteaa.

– Käyttäytymällä tällä tavalla vahvistamme vain (Vladimir) Putinin kertomusta siitä, että länsi vihaa venäläisiä, ja että meillä on russofobiaa.

Venäjän mielipidemittaukset osoittavat, että jopa 70 prosenttia väestöstä kannattaa Putinin sotaa Ukrainassa. Mohamad kohauttaa AD:n mukaan olkiaan ja huokaa.

– Venäjä on 100-prosenttisesti hyökkääjä, ja se, mitä he tekevät, on väärin. Mutta rankaisemme ihmisiä, jotka eivät ole tehneet mitään.

Venäjän ympäristöpolitiikan professori Veli-Pekka Tynkkynen Helsingin yliopiston Aleksanteri-instituutista kertoo tanskalaislehdelle, että Suomen riippuvuus Venäjästä on kuitenkin ollut ”hyttysen surinaa” verrattuna esimerkiksi Saksaan.

– Syytämme Putinia sodasta, mutta Eurooppa itse – Saksan johdolla – valmisti hänelle tietä. Meistä tuli niin riippuvaisia ​​Venäjän energiasta, että päätimme hyväksyä heidän Tšetšeniassa, Georgiassa ja Krimin niemimaalla tekemät rikokset, Tynkkynen sanoo.

– Olimme liian naiiveja. Uskoimme sokeasti markkinoiden näkymättömään käteen. Unohdimme, että olimme tekemisissä itsepäisen imperialistin kanssa, hän jatkaa.

Hänen mukaansa ainoa tapata edetä on luoda synkät tulevaisuudennäkymät venäläisille.

– Nyt meidän on eristettävä ja rangaistava Venäjää niin paljon kuin mahdollista. Ja suurin osa venäläisistä köyhtyy, koska se on erittäin epätasa-arvoinen maa, jossa rikkain prosentti omistaa 60 prosenttia varallisuudesta.

 

Väite Ukrainasta: Ramzan Kadyrov on ehkä myrkytetty

Ukrainan kansallisesta turvallisuudesta ja puolustuksesta vastaavan neuvoston sihteeri Oleksii Danilov pitää mahdollisena, että Venäjän Tshetshenian johtaja Ramzan Kadyrov on myrkytetty.

Danilovilta kysyttiin asiasta ukrainalaisohjelmassa. Hänen mukaansa Kadyrovin terveysongelmat ovat tunnettu fakta.

– Sellainen oletus on, että kyse on myrkytyksestä, ja toistuvasta sellaisesta, joka on aiheuttanut munuaisiin liittyviä komplikaatioita, Danilov totesi Ukrainska Pravdan mukaan.

Tshetsheenijoukot ovat ottaneet laajasti osaa Moskovan hyökkäyssotaan Ukrainassa ja Ramzan Kadyrov on ollut Kremlin sotapolitiikan äänekkäimpiä tukijoita.

Tshetsheenijohtajan terveydentilasta on liikkunut viime aikoina rankkoja huhuja ja Tshetshenian oppositiosta on jo ehditty väittää, että diktaattorin lailla aluetta hallitseva Kadyrov on kuollut. Vahvistettua tietoa on kuitenkin ollut saatavilla varsin vähän. Venäjän sosiaalisessa mediassa on kiinnitetty huomiota Venäjän  presidentinhallinnon sairaalan eli niin kutsutun Kremlin klinikan luona viime päivinä väitetystä havaittuihin Tshetshenian kilvissä oleviin loistoautoihin.

Ramzan kadyrovin lentokone taas saapui Groznyistä Moskovaan viime viikon perjantaina ja lähti takaisin myöhään sunnuntaina illalla.

LUE MYÖS:
Mitä Ramzan Kadyroville on tapahtunut? Diktaattorin yksityiskone oli Moskovassa parin päivän ajan

Hän on Vladimir Putinin salainen haamukirjoittaja

Venäjä-kirjailija Mihail Zygar kertoo New York Timesin esseessään historian valheellisesta uudelleenkirjoittamisesta Venäjällä. Hän nostaa esimerkiksi Suomessakin otsikoissa olleen venäläiskoulujen uuden historiankirjan. Zygarin mukaan teos on niin räikeä propagandistinen, ettei sen kutsuminen revisionistiseksi edes riitä.

Teoksessa Neuvostoliiton hirmuhallitsija Josif Stalin valkopestään viisaaksi ja tehokkaaksi johtajaksi, jonka uhrit ansaitsivat kohtalonsa. Neuvostoliiton loppuaikojen tarina on yhtä vääristelty. Siinä missä aiemmat venäläiset koulukirjat suhtautuivat kriittisesti suunnitelmatalouteen ja iäkkäisiin neuvostojohtajiin, on uudessa kirjassa kaikki pantu Yhdysvaltain väitettyyn painostukseen taipuneen Mihail Gorbatshovin syyksi.

Ukrainan sodasta kerrotaan 28 sivun verran.

– Ne eivät tietysti sisällä lainkaan historiaa vaan silkkaa räikeää propagandaa – Venäjän televisiosta kierrätettyjä kliseitä, Mihail Zygar päivittelee.

Opuksella on vahva yhteys historian uudelleenkirjoittamiseen rakastuneeseen Kremliin. Eräs kirjan kirjoittajista on nimittäin Venäjän entinen kulttuuriministeri ja nykyinen diktaattori Vladimir Putinin avustaja Vladimir Medinski.

Zygarin mukaan Medinskillä on kuitenkin toinen salattu rooli Putinin ”haamukirjoittajana”.

– Hän laatii tekstejä historiasta Putinin nimissä avustajajoukon kanssa. Medinskillä on nyky-Venäjällä tärkeä rooli, kun otetaan huomioon, kuinka pakkomielteisesti presidentti suhtautuu historiaan ja käyttää sitä hallintonsa pohjana, Mihail Zygar sanoo.

Vladimir Putin tunnetaan erikoisista historiaa käsittelevistä esseistään.

Hyvät lähteet Venäjän eliitissä omaavan Zygarin mukaan Medinski on rakentanut varjoissa ideologiset ja historialliset kulissit Putinin vallalle.

Kuka hän on?

Vladimir Medinski syntyi Ukrainan Tsherkasissa vuonna 1970. Hän ei kuitenkaan ole ukrainalainen. Medinskin isä oli sotilas ja perhe muutti tiuhaan komennusten perässä. Putinin tuleva haamukirjoittaja sai konservatiivisen ja isänmaallisen neuvostokasvatuksen, opiskeli journalismia Moskovan kansainvälisten suhteiden instituutissa ja kuului kommunistisen puolueen nuorisojärjestö Komsomoliin.

Vladimir Medinski. Алексеев Дмитрий Евгеньевич/Wikimedia Commons/CC BY-SA 3.0

Mihail Zygarin mukaan Medinski sopeutui hyvin Neuvostoliiton romahdukseen. Hän perusti opiskelukavereidensa kanssa mainosfirman vuonna 1992 ja edusti muun muassa tupakkayhtiöitä Venäjällä.

Zygar kertoo tavanneensa Medinskin ensi kertaa 1990-luvun lopulla. Menestyvänä liikemiehenä tunnettu Medinski opetti tuolloin yritysviestintää bisnestensä ohessa. Vladimir Putinin noustua valtaan Medinski lähti politiikkaan. Hän nousi parlamenttiin Putinin Yhtenäinen Venäjä -puolueen listalta vuonna 2004.

Pari vuotta myöhemmin entinen tupakkalobbari alkoi kirjoittaa kirjoja historiasta. Mihail Zygar luonnehtii niitä historialliseksi PR-materiaaliksi, jossa pyrittiin murtamaan ”myyttejä Venäjästä” ja korvaamaan niitä uusilla tarinoilla.

–  Medinski väitti jokaisessa kirjassa, että kaikki paha Venäjän historiassa olikin vihollisten harjoittamaa parjausta.

Zygarin mukaan oikeat historioitsijat arvostelivat Medinskin teoksia. Sillä ei kuitenkaan ollut merkitystä.

– Medinski rakensi myytin Venäjästä hyväntahtoisena ja vahvana – ja aina voitokkaana väitetysti vähäisempien kansojen edessä, Mihail Zygar kirjoittaa.

”Sodan ja väkivallan propagandaa”

Vladimir Medinskin tarinat kiinnittivät lopulta myös presidentti Putinin huomion. Hän nosti amatöörihistorioitsijan Venäjän kulttuuriministeriksi vuonna 2012. Mihail Zygar sanoo Kremliä lähellä olevan lähteen kertoneen, että Medinski sai heti selvän tehtävän diktaattorilta. Venäläinen yhteiskunta olisi militarisoitava.

Näin hän myös toimi.

Vladimir Medinski otti johtaakseen Venäjän sotahistoriallisen seuran ja järjesti menneitä voittoja glorifioivia tapahtumia. Kulttuuriministerinä Medinski kanavoi rahoitusta useille toisen maailmansodan venäläisiä sankaritarinoita kertoville elokuville. Kuvataidetta mies halveksui.

– Medinski sanoi eräässä kokouksessa, ettei taidetta ole mikään sellainen, mitä hän voisi itsekin piirtää. Hän suosi suurelokuvia. Hänen koko kulttuuripolitiikkaansa voidaan kuvata sodan ja väkivallan propagandaksi.

Vuonna 2020 Putin siirsi ministerin avustajakseen. Zygarin mukaan Medinski otti tämän alennuksena. Korona-aika nosti hänet kuitenkin takaisin diktaattorin suosioon.

Vladimir Putin tunnetusti vietti valtaosan synkimmästä pandemia-ajasta eristäytyneenä Valdain datsalleen. Siellä hänen on kerrottu hurahtaneen entisestään historiaan. Mihail Zygar kuvaa käytöstä suorastaan pakkomielteiseksi.

Kylpylärakennus Vladimir Putinin huvilan alueella Valdaissa. FBK/www.youtube.com

– Hän alkoi puhua historia-aiheista, mutta hän tarvitsi assistentin, henkilön, joka voisi jalostaa hänen ideoitaan ja ilmaista niitä. Medinski oli luonnollinen valinta.

Mihail Zygar paljastaa kirjoituksessaan, kuinka Vladimir Putin ja Vladimir Medinskin tiimi laativat revisionistisia tekstejään.

– Prosessi toimii seuraavasti: presidentti sanelee teesinsä Medinskille, joka kehittää niitä ja sanelee ne sitten vuorostaan avustajilleen. He kirjoittavat esseet ja sitten teksti palaa toiseen suuntaan takaisin Medinskille ja lopulta Putinille editoitavaksi.

Näin kerrotaan syntyneen esimerkiksi Vladimir Putinin pahamaineisen vuoden 2021 esseen Ukrainasta. Siinä Putin avasi jälkikäteen arvioituna erityisen synkkää ajatteluaan Ukrainasta. Tekstissä muun muassa todetaan venäläisten ja ukrainalaisten olevan yhtä kansaa ja väitetään, että Ukrainan valtio on vain bolshevikkien luomus.

– Presidentin kotisivuilla julkaistu artikkeli lähetettiin kaikkiin sotilasyksiköihin ja Putin siteeraa sen keskeisiä osia yhä puheissaan. Lähes koko artikkeli on sisällytetty uuteen koulujen historiankirjaan, Mihail Zygar huomauttaa.

Varoitus USA:sta: Suomi on etulinjan valtio – joukkoja on sijoitettava eteen

Jos Venäjän sota Ukrainaa vastaan päättyisi mihin tahansa muuhun lopputulemaan kuin venäläisjoukkojen yksiselitteiseen tappioon, Vladimir Putinia pidettäisiin sodan voittajana, arvioi nimekäs yhdysvaltalainen turvallisuuspolitiikan tutkija Andrew Michta.

Diplomaattisen ratkaisun tavoittelu olisi hänen mukaansa tässä vaiheessa virhe, sillä se olisi tuomittu epäonnistumaan.

– Putin uskoo vakaasti voittavansa. Naton kyvyttömyys tarjota Ukrainalle pitävää jäsenyysaikataulua Vilnan huippukokouksessa on epäilemättä rohkaissut häntä sinnikkyyteen, koska liittolaiset eivät onnistuneet kokoamaan rivejään ja viestittämään selkeästi, että Ukrainan paikka on nyt liittokunnassa, Atlantic Council -ajatushautomon ohjelmajohtajana Washingtonissa toimiva Michta kirjoittaa viestipalvelu X:ssä (entinen Twitter).

– Meidän on lakattava olemasta vertikaalisen eskalaation riskin pelon lamaannuttamia ja kiinnitettävä paljon nykyistä enemmän huomiota horisontaalisen eskalaation kasvavaan uhkaan alueella, hän toteaa.

Vertikaalisella eskalaatiolla tarkoitetaan esimerkiksi turvautumista aiempaa tuhovoimaisempiin aseisiin, kuten biologisiin, kemiallisiin tai ydinaseisiin. Horisontaalista eskalaatiota edustaisi sodan laajeneminen yhden tai useamman muun valtion alueelle.

Ennen nykyistä tehtäväänsä Andrew Michta on toiminut muun muassa George C. Marshall European Center -instituutin kansainvälisten suhteiden laitoksen dekaanina ja Yhdysvaltain laivastoakatemian professorina.

Putinin luottamus siihen, että Naton nykyisillä jäsenmailla ei vallitse tosiasiallista yhteisymmärrystä Ukrainan hyväksymisestä puolustusliiton jäseneksi, on Michtan mukaan omiaan lisäämään horisontaalisen eskalaation uhkaa.

Yhdysvalloissa on hänen mukaansa syytä käydä vakavaa keskustelua amerikkalaisjoukkojen sijoittelusta Euroopassa. Joukkojen painopisteen tulisi hänen mielestään olla nykyistä selvemmin liittokunnan itäisellä sivustalla.

– Suomi, Baltia, Puola ja Romania ovat etulinjan valtioita. Meidän on sijoitettava joukkoja eteen toimiaksemme pelotteena Venäjälle, Michta sanoo.

Hän muistuttaa, että Euroopassa on viimeisten kolmen vuosikymmenen aikana käytetty runsaasti ”eurooppalaisen armeijan” tarpeellisuutta korostavia puheenvuoroja.

– On aika ymmärtää, että Ukrainan armeija on Euroopan armeija. Sen sotilaat taistelevat ja kuolevat paitsi oman maansa, myös Euroopan turvallisuuden puolesta. Jos Euroopan halutaan olevan turvallinen, Naton on oltava uskottava, jotta se voi torjua ja tarvittaessa kukistaa Venäjän. Jotta niin olisi, tarvitsemme Yhdysvaltain pysyviä eteen työnnettyjä tukikohtia [itäisellä] sivustalla sekä Ukrainan Natoon. Muussa tapauksessa uhkana on laajempi sota Euroopassa, hän toteaa.

Tarina suomalaisesta Venäjä-tuntemuksesta on itsepetosta

Harva suomalainen poliittinen vaikuttaja, yhteiskunnallinen keskustelija tai politiikan tutkija saa synninpäästön Venäjän ja Vladimir Putinin todellisten tarkoitusperien näkijänä.

Aikaa edellä mainitulle tehtävälle on kuitenkin ollut, ja aiheesta on kirjoitettu kasapäin kiinnostavia ja laadukkaita teoksia. Ensimmäinen merkittävä signaali Venäjän politiikan muutoksesta oli Anna Politkovskajan vuoden 2006 raaka surmatyö. Kuten muistetaan toimittaja ja Putinin hallinnon terävä kriitikko Politkovskaja surmattiin mafiatyylisesti kotiovelleen hyvin epämääräisissä olosuhteissa.

Jälkeenpäin on varsin kiinnostavaa, miten Politkovskajan kohuteos Venäläinen päiväkirja (2007) ja sen sisältö eivät herättäneet suomalaisissa poliitikoissa tai yleensä vasemmistolaisissa Venäjä-asiantuntijoissa mitään todellista huolta. Murhasta huolimatta Suomessa jatkui edelleen presidentti Tarja Halosen ja ulkoministeri Erkki Tuomiojan, suurlähettiläs Heikki Talvitien ja muiden veteraanidiplomaattien ajattelun viitoittama ja johtama keskustelu, jossa Putinin ja Venäjän intressejä haluttiin ymmärtää.

Politiikan ydintä kaikille edellä mainituille toimijoille oli myös Yhdysvaltojen politiikan ja Naton arvostelu, jossa puolestaan oli vahvoja kaikuja Halosen ja Tuomiojan 1970-luvun radikaaleilta vuosilta. Liioittelua ei ole todeta, että Halosen ja Tuomiojan ulkopoliittiseksi testamentiksi oli muodostunut Suomen Nato-jäsenyyden torppaaminen.

Taustatukea valitulle ja äärimmäisen vaaralliseksi myöhemmin osoittautuvalle linjalle tuli erityisesti keskustapuolueesta ja vihervasemmistosta. Suomessa vallitsi siis todellinen konsensus valitusta Venäjän politiikasta. Nato-jäsenyyden ajamisessa kokoomus oli aikaansa edellä, mutta jäi politiikkansa kanssa valitettavasti yksin. Kokoomushan oli jo vuoden 2004 puoluekokouksessaan linjannut puolueena myönteisen Nato-kannan.

Georgiakaan ei herättänyt

Presidentti Haloselle Suomen ulkopolitiikan johtaminen ja maan epämääräinen linja Venäjän suhteen kulminoitui presidentin omiin henkilökohtaisiin intresseihin. Kuten tiedetään, Halosella oli suuria vaikeuksia kahden virkakautensa aikana keskittyä tehtäviin, joista tasavallan presidentin rooli perustuslain mukaan lopulta muodostuu. Halosen intressit olivat korostuneesti maan intressien ja ulkopolitiikan johtamisen sijaan sijaan vähemmistöjen ja naisten oikeuksien edistämisessä kolmannessa maailmassa. Tässä kohtaa Haloselle tärkeiden ryhmien Venäjällä kohtaamat vääryydet eivät näyttäytyneet lainkaan samanlaisessa viitekehyksessä.

Hälytyskellot eivät soineet vielä edes Halosen toisen presidenttikaudenkaan aikaan. Vladimir Putinin vuoden 2007 puhe Münchenin turvallisuuskonferenssissa ja seuraavan vuoden Georgian sota pitivät valitun ulkopoliittisen linjan muuttumattomana. Natosta ei haluttu edelleenkään keskustella. Sotilaallinen liittoutumattomuus oli vallitseva ulkopoliittinen oppi, jota täydennettiin poliittiseen sanastoon ilmestyneellä epämääräisellä Nato-optiolla.

Edellä mainitusta ulkopoliittisesta liturgiasta poikkesi virkistävällä tavalla silloisen ulkoministerin Alexander Stubbin historiaan jäänyt 080808-puhe. Stubbin puhe lienee ainoa silloisen johtavan suomalaisen poliitikon linjaus, jossa muuttunut maailmanpoliittinen tilanne oivallettiin oikein. Stubb oli tismalleen oikeassa, kun hän määritteli Georgian sodan käännekohdaksi kansainvälisessä politiikassa. Stubb totesi edelleen miten sota asettaa kansainväliselle järjestelmälle uuden haasteen ja vaikuttaa ratkaisevalla tavalla siten Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikan työlistaan.

Stubbin puhe jäi lopulta valitettavan vähälle huomiolle liittyen muuttuneeseen ulkopoliittiseen tilanteeseen ja keskusteluun esimerkiksi Nato-jäsenyyden hakemisesta. Kaikissa valtiollisissa vaaleissa Venäjää, Suomen turvallisuustilannetta ja Natoa väisteltiin usein lähes tragikoomisesti. Jo Venäjän nimen mainitseminen aiheutti poliitikoissa pelonsekaisia reaktioita, jotka olivat tuttuja kylmän sodan vuosilta.

Ehkä jonkinlainen kulminaatio Nato-keskustelussa saavutettiin 2018 presidentinvaalien ensimmäisessä EVA:n järjestämässä väittelyssä. Istuva tasavallan presidentti Sauli Niinistö linjasi sotilaallisen liittoutumisen tavalla, joka kuvasi silloisenkin ulkopoliittisen johdon näköalan sumeutta. Niinistö totesi väittelyssä ykskantaan miten ”suursodissa on aina syntynyt liittoumia”. Jälkikäteenkin arvioituna tasavallan presidentin lausunto on luonteeltaan lähes huoleton ja argumentaation tasolla erittäin heikko.

Venäjän tarkoitus on laajentua

Kuten hyvin muistetaan Baltian mailla ja Puolalla on ollut vähintäänkin yhtä traumaattinen suhde Venäjään, kuin mitä Suomella on ollut. Baltian maita, Puolaa ja Suomea ei sen sijaan yhdistä intressi kantaa huolta Venäjän turvallisuushuolista tai Venäjän itsensä aiheuttamasta sotilaallisen jännitteen lisääntymisestä Itämeren alueella.

Toisin kuin Baltian maissa ja Puolassa, Suomessa Venäjän turvallisuusintresseistä huolehdittiin niin vallassa olevien poliitikkojen, kuin tutkijoidenkin kautta. Suomessa oli vallalla ajatus, jonka mukaan Venäjän turvallisuushuolien syy oli ainoastaan Naton laajentumisessa Venäjän rajojen tuntumaan. Samalla unohdettiin lähes fataalilla otteella Naton perimmäinen luonne: se ei ole hyökkäysliitto vaan puolustusliitto, jonka tarkoitus on suojata jäsenmaitaan ulkopuolisilta aggressioilta.

Laajemmassa kontekstissa arvioituna Euroopassa ei Puolaa ja Baltian maita lukuun ottamatta ymmärretty oikeastaan lainkaan Venäjän perusolemusta ja olemassaolon ideaa. Ehkä lähimmäksi totuutta pääsi presidentti Mauno Koivisto todetessaan Venäjän idean olevan aina laajentua. Venäläinen taloustieteilijä Aleksander Jakovlev (2005) kiteytti puolestaan Venäjän idean seuraavalla tavalla: Venäjän idea perustuu yksinkertaiseen kolminaisuuteen. Valtio on ylinnä ja sitä pitää vahvistaa taukoamatta. Yhteiskunta on siis alisteinen valtiolle ja se on itse asiassa elimellinen osa sitä. Jos valtio haluaa, yhteiskunta on sivistynyt tai puolisivistynyt tai pelkkä lauma.

Jakovlevin analyysin viimeinen ajatus venäläisistä johtajaansa sokeasti seuraavana laumana on tullut maailmalle viimeisen puolentoista vuoden aikana varsin selväksi. Ukrainan sota on paljastanut, miten lähdekritiikitön venäläinen yhteiskunta viime kädessä on, ja millaiselle arvopohjalle myös ulkopolitiikan voi tosiasiallisesti perustaa. Venäläinen yhteiskunta ihailee ja kurkottaa edelleen menneisyyteen, koska se on ainoa, mitä heillä on ja mitä heiltä ei voi ottaa kukaan pois.

Venäjällä ei ole luotu juuri mitään edistyksellistä pitkään aikaan. Kirjalliset ja muutkin kulttuurilliset tuotokset ja merkkipaalut ovat usein tsaarin aikaisen Venäjän saavutuksia. Historian pitkässä juoksussa totalitaariset aikakaudet ja diktatuurit eivät ole tuoneet kansalaisille loppujen lopuksi, muuta kuin kärsimystä, taantumusta tai huutavaa yhteiskunnallista eriarvoisuutta. Venäjällä tästä on nähty kaikki.

Jakovlevin mukaan Venäläisessä kulttuurissa on niin ikään aina eletty pomon pelossa, joka on myös luonut venäläisen valtiojohtamisen perinteen. Venäläisessä mielentilassa ei myöskään pelätä luonnonmullistuksia, sotia tai terroria. Uhrivalmius on suuri, koska yksilöllä, ihmisellä ja ihmisyydellä ei ole venäläisessä ajattelussa länsimaihin rinnastettavaa merkitystä.

Edelliseen perustuen maan historian ja lähimenneisyyden kriittiselle tarkastelulle ei ole myöskään siten sijaa. Maailman historian verisimmästä sisällissodasta tuli kaksi vuotta sitten kuluneeksi sata vuotta, mutta käytiinkö Venäjällä kriittistä keskustelua esimerkiksi Josif Stalinin tai Vladimir Leninin roolista kansanmurhien ja raakuuksien agitoijina?

Ei käyty.

Tämä pohjan takia on niin vaikea nähdä tulevaisuudessa Venäjä, jossa oikeusvaltio ja vapaa lehdistö muodostavat yhteiskunnallisen keskustelun jalustan. Venäläinen pelkää vapautta, koska hän ei tiedä mitä sillä pitäisi tai voisi tehdä. Lyhyesti kiteytettynä orwellilainen dystopia on realisoitunut valtiomalli tai valtiokummajainen välittömässä läheisyydessämme.

Kun edellä lueteltuja ilmiöitä pohditaan suomalaisten poliitikkojen linjausten ja puheiden valossa, huomataan kuinka vähän näihin piirteisiin on tartuttu ja kuinka vähän venäläistä poliittista kulttuuria on rohjettu ylipäätänsä arvostella. Samalla on aiheellista kysyä, kuinka terveellä pohjalla ylipäätänsä suomalainen poliittinen kulttuuri on ja millainen poliitikkojemme asiantuntemus Venäjän suhteen on ollut ja on?

Yleinen totuus muodostaa pohjan edistykselle

Ranskalainen myöhäisen valistuksen loistava liberaali filosofi Francois Guizot tutki kiinnostavalla otteella monissa teoksissaan politiikan ja poliitikon ideaalia. Guizot korosti teoksissaan ja kirjoituksissaan miten oleellista politiikassa on tavoitella aina totuutta, järkeä ja oikeudenmukaisuutta. Pohjan kaikelle edellä mainitulle loi ennen kaikkea vapaa väittelykulttuuri. Julkinen debatti ei taas voi (nut) perustua nykymaailmasta tuttuihin kiertoilmaisuihin. Suomen ja Venäjä-suhteessa tästä on valitettavan paljon näyttöjä. Presidentti Halonen puhui taajaan esimerkiksi diktatuurimaan ”demokratian ja oikeusvaltion kehittämisen tukemisesta” syyllistyen itse jopa suoranaisiin valheisiin maan tosiasiallisesta tilasta.

Toinen keskeinen elementti, joiden avulla yleinen totuus oli mahdollista Guizot´n mielestä saavuttaa liittyi julkisuusperiaatteeseen. Tämän saavuttamiseksi keskeistä oli vapaa media ja sananvapaus. Guizolle oli niin ikään luonnollinen lähtökohta että valtaa pitävän eliitin kulloisetkin tekemiset ja linjaukset olivat aina alisteiset julkiselle kritiikille. Tämän päivän maailmassa kaikki edellä mainitut tavoitteet korostuvat, koska median rooli julkisen keskustelun ja agendan määrittelijänä on entistäkin keskeisempi. Tunnetusti on tärkeää mitä ja kuinka kerrotaan, mutta myös se mitä on jätetty tarkoituksellisesti kertomatta.

Kun mietitään poliitikkojemme, median ja tutkijoiden pitkäaikaista tapaa käsitellä Venäjää ja puolustusliitto Natoa, korjattavaa ja selvitettävää riittää.

Lähihistorian ratkaisujen läpivalaisu on äärimmäisen tärkeää kansakunnan tulevaisuuden ja edistyksellisen ja terveen yhteiskunnan kannalta. Suomen vallankahvassa ja aivan poliittisen vallan ytimessä oli vuosikymmeniä poliitikkoja, jotka tunnistivat ne kuuluisat tosiasiat, vasta kun oli melkein jo liian myöhäistä. Yleinen harhaluulo oli, että Sanna Marinin (sd.) hallitus ja tasavallan presidentti veivät Suomen Natoon. Viime kädessä meidät vei Naton jäseneksi Vladimir Putin hyökkäämällä Ukrainaan ja viimeinkin järkiinsä tullut Suomen kansa.

Rajalla käännytettiin viikonloppuna 37 Venäjän kilvissä olevaa autoa

Tulli alkoi soveltaa lauantaiyönä ulkoministeriön linjausta Venäjän rekisterissä olevien autojen maahantuontikiellosta.

Tulli kertoo tiedotteessaan, että maanantaiaamuun kello 9 mennessä Venäjälle rekisteröityjä autoja oli tullut itärajan ja Norjan rajan tullitoimipaikoille yhteensä 81. Näistä 37 käännytettiin ja 44 täytti maahantuonnin edellytykset.

– Rajaliikenne on hiljentynyt entisestään viikonlopun aikana Venäjän rekisterissä olevien autojen osalta niin itärajalla kuin Norjankin rajalla. Tieto maahantuontikielloista näyttää tavoittaneen hyvin, yksittäisiä kysymyksiä on kuitenkin tullut ja tarvittaessa tarkennamme linjausta yhdessä ulkoministeriön kanssa, kertoo valvontaosaston johtaja Sami Rakshit tiedotteessa.

Eniten liikennettä oli Vaalimaalla ja Nuijamaalla, joissa yhteensä käännytettiin noin 30 Venäjän rekisterikilvissä olevaa autoa. Norjan rajalle Venäjälle rekisteröityjä autoja saapui vain muutama.

Maahantuontikielto koskee lähtökohtaisesti kaikkia Venäjälle rekisteröityjä autoja, olivat ne yksityisessä tai kaupallisessa käytössä. Kielto koskee myös takseja. Venäjälle rekisteröidyllä autolla ei voi myöskään ajaa rajan yli, vaikka olisi vaihtamassa Suomen rekisterikilvissä olevaan autoon heti rajalla.

Kiellon ulkopuolelle on rajattu muun muassa Venäjällä pysyvästi asuvien EU-kansalaisten sekä diplomaattien autot.

Heikki Autto: Venäjän jäädytetyt varat voitava käyttää Ukrainan jälleenrakentamiseen

Suuren valiokunnan puheenjohtaja Heikki Autto (kok.) vaati EU-valiokuntien puheenjohtajien kokouksessa, että EU tiivistää Venäjän vastaista pakoterintamaa.

Puheenvuorossaan Autto painotti, että suurena talousalueena EU:lla on edelleen reservissä taloudellista voimaa Venäjän pakottamiseksi rauhaan.

– EU:n tulee edellyttää myös kaikilta kauppakumppaneiltaan Venäjän vastaisten pakotteiden noudattamista.

Autton mukaan Venäjälle tulee tehdä selväksi, että se joutuu maksamaan Ukrainassa aiheuttamansa vahingot täysimääräisesti.

– Ukrainalaisten mittaamatonta inhimillistä kärsimystä ei voi mitenkään korvata, mutta Venäjän valtion ja kaikkien Venäjän hyökkäyssotaa tukevien tahojen jäädytettyinä olevat varat on voitava käyttää täysimääräisesti Ukrainan jälleenrakentamisen rahoittamiseen, Autto sanoi.

Muita ajankohtaisia EU-politiikan asioita käsitelleen keskustelun yhteydessä puheenjohtaja Autto korosti EU:n kilpailukyvyn ja strategisen autonomian vahvistamista.

Jäsenmaiden parlamenttien EU-valiokuntien puheenjohtajien (COSAC) kokous järjestettiin Madridissa 17.–18. syyskuuta. COSAC-puheenjohtajien kokous järjestetään EU:n neuvoston puheenjohtajamaassa kerran puolessa vuodessa.

Venäjän kouluissa pidetään oppitunti vaalien rehellisyydestä

Venäjän opetusministeriö on määrännyt koulut järjestämään 25. syyskuuta oppitunnin, jossa lapsille ja nuorille kerrotaan väitteitä Venäjän vaalien luotettavuudesta ja rehellisyydestä. Asiasta kertoo riippumaton uutissivusto Meduza.

Ministeriö on julkaissut verkossa oppimateriaalit tunnille. Niissä väitetään, että Venäjän vaalijärjestelmässä ”jokaisen mielipide otetaan huomioon” ja että maan vaalien tulokset ovat ”täysin tarkkoja ja objektiivisia”.

Venäjän seuravaat presidentinvaalit on määrä järjestää ensi vuoden maaliskuussa.

Kouluissa lapset ja nuoret pääsevät harjoittelemaan omien vaalien järjestämistä. Yläaste- ja lukioikäiset oppilaat pääsevät äänestämään siitä, mitä uutta heidän kouluilleen pitäisi rakentaa. Tätä nuoremmat lapset äänestävät satumaan presidentistä. Ehdokaslistalla ovat muun muassa Nalle Puh ja noita-akka Baba Jaga.

LUE MYÖS:
Koulun historian kirja kirjoitettiin uusiksi Venäjällä – luvut otsikoitu villisti
Venäjän kouluissa ryhdytään ampumaan kovilla panoksilla
Lennokkien taistelukäytön opetus alkaa Venäjän kouluissa

 

Mitä Ramzan Kadyroville on tapahtunut? Diktaattorin yksityiskone oli Moskovassa parin päivän ajan

Venäjän Tshetshenian diktaattori Ramzan Kadyrovin lentokone oli Moskovassa parin päivän ajan, itsenäinen venäläismedia Verstka kertoo.

Tämä tukee vahvistamattomia väitteitä, joiden mukaan Kadyrov olisi kiidätetty hoitoon Venäjän presidentinhallinnon keskussairaalaan eli niin kutsutulle Kremlin klinikalle.

Ramzan Kadyrovin koneeksi uskottu lento lensi Tshetshenian Groznyistä Moskovaan syyskuun 6. päivänä ja takaisin syyskuun 9. päivänä. Kone lähti jälleen Moskovaan syyskuun 15. päivänä. Sosiaalisessa mediassa kiertävien Flightradar24-palvelusta otettujen tietojen mukaan Kadyrovin kone olisi lentänyt myöhään sunnuntaina illalla takaisin Groznyihin. Koneen sijainnin ilmaliikenteen valvonnalle ilmoittava transponderi otettiin kuitenkin pois päältä Groznyin lähellä. Kone on oletettavasti laskeunut paikallista aikaa puoli kahdelta sunnuntain ja maanantain välisenä yönä.

Mediatietoja ja huhuja Kadyrovin tilasta tähän juttuun keränneen Radio Free Europen mukaan tshetsheenijohtajan on huhuttu olevan koomassa. Tshetshenialainen oppositiovaikuttaja Abubakar Jangulbajev taas väitti eilen, että Kadyron on menehtynyt. Kadyrovin Telegram-kanavalla julkaistiin taas samana päivänä video, jossa diktaattori kävelee ulkona (alla).

– Kaikkien, jotka eivät erota totuutta nettivalheista kannattaisi käydä kävelyllä raittiissa ilmassa, Kadyrov sanoo videolla.

Videon kuvausajankohtaa ei tiedetä. Kadyrov ei myöskään ottanut videolla suoraan kantaa terveydentilaansa koskeviin väitteisiin. RFE:n jutussa kiinnitetään huomiota siihen, että videolla keli on sateinen. Moskovan taivas oli puolestaan sunnuntaina kirkas.

Suositulla Vtshk-OGPU kanavalla telegramissa on taas kerrottu, että Kremlin klinikalle on saapunut sunnuntain aikana Tshetshenian rekisterikilvissä olevia loistoautoja. Tietoja ei ole vahvistettu.

Ramzan Kadyrovin terveydentila on puhuttanut toistuvasti tämän vuoden aikana. Moni on kiinnittänyt huomiota muutoksiin 46-vuotiaan tshetsheenijohtajan ulkonäössä. Kadyrovin kasvojen selvän turpoamisen on väitetty liittyvän mahdollisiin syöpähoitoihin. Kadyrov on kiistänyt terveyttään koskevat väitteet systemaattisesti.

Edit 18.9.20203 klo 09.38: Lisätty tieto sunnuntain ja maanantain välisen yön lennosta ja otsikkoa muutettu vastaamaan tietoa.

Viron ex-presidentin kuitti Kremlille: Tätä päivää ette halua muistaa

Viron entinen presidentti Toomas Hendrik Ilves kommentoi viestipalvelu X:ssä Venäjän ulkoministeriön tapaa viestiä Venäjän ja Neuvostoliiton historian tapahtumista.

– Miksi ette tee yhtä naurettavista ”tänään tapahtui” twiitteistänne jostain turhasta tapahtumasta Neuvostoliiton historiassa?, Ilves kysyy Venäjän ulkoministeriöltä X:ssä.

Ilves viittaa Viron Suomen-suurlähettiläs Sven Sakkovin viestiin. Sakkov muistuttaa viestissään ihmisiä siitä, että tänä päivänä vuonna 1939 Neuvostoliitto hyökkäsi Natsi-Saksan liittolaisena Puolaan.

Venäjän ulkoministeriö viestii usein X:ssä siitä, mitä Venäjän propagandan näkökulmasta merkittävää kyseisenä päivänä on tapahtunut. Venäjän viestin tarkoitus ei ole kertoa totuudenmukaista historiaa vaan oikeuttaa Venäjän toimia.

Virolainen kansanedustaja ja Viron ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtaja Marko Mihkelson vertaa Facebook-päivityksessään Venäjän hyökkäystä Ukrainaan vuoteen 1939, jolloin Venäjän hyökkäsi Puolaan.

– Fasistisen Venäjän, joka on aloittanut uuden suuren sodan Euroopassa, on hävittävä se ja vastattava lopulta kaikista rikoksistaan. Muuten seuraukset vapaille (pienille) valtioille ovat katastrofaaliset,  Mihkelson kirjoittaa.

 

Puhkeaako Tshetsheniassa verinen valtakamppailu?

Tshetshenian aluetta itsevaltaisesti johtavan Ramzan Kadyrovin kerrotaan kärsivän vakavista terveysongelmista ja olevan mahdollisesti kriittisessä tilassa. Hänen on väitetty vaipuneen koomaan muutamia päiviä sitten.

Chicagon yliopiston professori ja Venäjä-asiantuntija Konstantin Sonin huomauttaa monien ehtineen jo ennustaa rajun valtataistelun puhkeamista, jos presidentti Vladimir Putinin läheisimpiin liittolaisiin kuulunut Kadyrov menehtyy.

Professorin mukaan Tshetshenia on pidemmällä aikavälillä suoranainen aikapommi.

– Kadyrovin johtamistyyli ja Putinin ratkaisu alueen itsenäisyyshaaveisiin toimivat niin pitkään kuin Moskovalla on varaa maksaa. Tilanne muuttuu, kun Kremliltä loppuvat rahat tai halukkuus jatkaa nykyisellä linjalla, esimerkiksi Putinin kuoleman jälkeen, Konstantin Sonin kirjoittaa X:ssä.

Tshetseniaan on ohjattu massiivisia rahasummia Venäjän liittovaltion budjetista. Konstantin Soninin mukaan alue sai joinakin vuosina enemmän kuin kaikki muut alueet yhteensä. Rahankäyttö on riistäytynyt viime vuosina kaikkien valtiollisten toimijoiden hallinnasta ja ollut kiinni vain Vladimir Putinista.

Ramzan Kadyrovin läheiset kumppanit hallitsevat rahavirtoja, komentavat Ukrainassakin taistelevia Ahmat-joukkoja ja ratkaisevat paikallisia riitoja ja konflikteja. Kumppaneilla on omat yksityisarmeijat, jotka suojelevat reviiriään ja omia liiketoimiaan. Professorin mukaan toiminta on kuitenkin vähäistä verrattuna 1990-luvun tilanteeseen.

Kadyrovin mahdollinen kuolema voi näin ollen johtaa vain hänen perheensä sisäiseen vallansiirtoon. Suurin osa aiemmista kumppaneista pysyisi entisillä paikoillaan. Tshetshenian tilanne ei kuitenkaan pysyisi vakaana kovin pitkään.

– Venäjän asevoimissa on aina ollut paljon ihmisiä, jotka taistelisivat mieluummin Tshetsheniassa kuin Ukrainassa. Mutta raha ei ole tällä hetkellä loppumassa. Joten en usko, että Kadyrovin mahdollinen kuolema synnyttäisi välittömiä levottomuuksia, professori pohtii.

Ramzan Kadyrov julkaisi sunnuntaina sosiaalisessa mediassa videon vastatakseen hänen terveyteensä liittyviin huhuihin. Sateisella kelillä kävelyllä ollut Kadyrov väittää tietojen olevan perättömiä.

Hyvä Verkkouutisten lukija,

Kehitämme palveluamme ja testaamme uusia sisältöformaatteja erityisesti mobiililaitteille. Haluaisitko osallistua testiin tässä ja nyt? Se vie vain muutaman minuutin.

(Uusi sisältö aukeaa painiketta klikkaamalla)