Verkkouutiset

Ukraina

Ukrainan asevoimien komentaja: Taistelemme viimeiseen veripisaraan

– Taistelemme viimeiseen veripisaraan asti, Ukrainan asevoimien komentaja kenraali Valeriy Zalužnyi sanoo Time-lehden haastattelussa.

Hänen mukaansa Ukrainan voitto ei ole lopullinen, vaan se on valmistautumista seuraavaan sotaan.

– Tietäen, mitä tiedän omakohtaisesti venäläisistä, voittomme ei ole lopullinen. Voittomme on tilaisuus vetää henkeä ja valmistautua seuraavaan sotaan, kenraali sanoo.

Zalužnyi kertoo, kuinka Ukraina valmistautui salaa Venäjän hyökkäykseen siirtämällä ja naamioimalla sotilaallisia laitteita, siirtämällä joukkoja ja aseita pois tukikohdistaan ja lähettämällä niitä ympäri maata.

– Pelkäsin, että menetämme yllätyksen elementin. Tarvitsimme vastustajan ajattelevan, että olemme kaikki tavanomaisissa tukikohdissamme polttamassa ruohoa, katsomassa televisiota ja postaamassa Facebookissa.

Kun hyökkäys alkoi aamulla 24. helmikuuta, kenraalilla oli kaksi strategista tavoitetta Ukrainan puolustukselle.

– Emme voineet antaa Kiovan kaatua. Ja kaikilla muilla vektoreilla meidän täytyi vuodattaa heidän vertaan, vaikka joissain paikoissa se vaatisi meiltä alueiden menettämistä, Zalužnyi sanoo.

Tavoitteena oli toisin sanoen antaa venäläisten edetä ja sitten tuhota heidän kolonnansa rintamalla ja huoltolinjat rintaman takana.

Kuudentena hyökkäyksen päivänä Zalužnyi päätteli, että tämä toimi. Venäläiset eivät olleet onnistuneet valloittamaan Kiovan ympärillä olevia lentokenttiä, ja he olivat edenneet tarpeeksi syvälle, jotta huoltolinjat olivat jo venyneet ja jääneet alttiiksi vastahyökkäyksille.

Näin Ukrainan taistelukykyä aliarvioitiin

Ukrainan asevoimien viime viikkoina toteuttamat miehitettyjen alueiden takaisinvaltaukset ovat yllättäneet ne lukuisat läntiset kommentaattorit, joiden mielestä Venäjän käynnistämä sota oli lukkiutumassa pattitilanteeseen.

– Tässä tilanteessa on syytä kysyä, miksi asiantuntijat kaiken aikaa yliarvioivat Venäjän voimaa ja vähättelevät Ukrainan sotilaallisia kyvykkyyksiä, ja miten he voisivat välttyä tekemästä niin yhä uudelleen, sanoo brittiläisen Chatham House -ajatushautomon Ukraina-tutkimusohjelmaa johtava Orysia Lutsevytš The Guardian -lehden julkaisemassa artikkelissa.

Kun länsi on vähitellen lisännyt suorituskykyisten asejärjestelmien toimituksia Ukrainaan, ukrainalaisjoukot ovat Lutsevytšin mukaan vakuuttavasti osoittaneet osaavansa käyttää niitä tuloksekkaasti taistelukentällä. Vähemmän huomiota on hänen mielestään kiinnitetty muun muassa johtajuuteen, moraaliin, motivaatioon ja koko yhteiskunnan sitouttamiseen.

– Sota on poliittisen kulttuurin ilmentymä taistelukentällä. Siinä Ukrainan ja Venäjän kulttuurien välillä on jyrkkiä eroja. Monet lännessä erehtyivät olettamaan, että Ukraina olisi samanlainen kuin Venäjä, mutta heikompi, korruptoituneempi ja kaoottisempi. Tosiasiassa on kuitenkin niin, että vaikka Ukrainakaan ei ole missään nimessä täydellinen, se on kuitenkin ketterämpi ja vähemmän keskitetty kuin itsevaltainen ja jäykkä Venäjä, hän toteaa.

Kuin yö ja päivä

Ukrainan armeijan korkea taisteluhenki heijastelee Lutsevytšin mukaan Ukrainan kansan yleistä päättäväisyyttä Venäjän hyökkäyksen torjumiseksi.

– Ukrainan puolustusbudjetti on tosiasiassa paljon suurempi kuin valtion virallinen rahoitus. Ukrainan kansalaiset ja yksityinen sektori ponnistelevat päivittäin tukeakseen armeijaa, Lutsevytš sanoo.

– Jokainen yritys, perhe ja kaupunki toimittaa lisätukea rintamasotilaille. Mediayhtiöt keräävät varoja ostaakseen lennokkeja joukoille, joissa niiden journalistit palvelevat. Maatalousyritykset lähettävät pimeänäkölaitteita, käytettyjä maastoajoneuvoja, siirrettäviä suihkuja, suklaata ja paljon muuta. Kaikenkokoiset firmat investoivat miljoonia neuvostoaikaisen kaluston päivittämiseen nykyaikaisilla mikrosiruilla ja elektroniikalla, ajoneuvojen panssaroinnin vahvistamiseen ja lennokkien kokoamiseen, hän toteaa.

Venäjän tilanne on hänen mukaansa aivan päinvastainen: kyseessä on jäykkä ja hierarkkinen järjestelmä, joka perustuu pelon valtaan.

– Lännessä moni aliarvioi sen, miten vähän venäläisillä on motivaatiota taistella ja kuolla Vladimir Putinin imperialististen pyrkimysten puolesta ilman oikeutettua syytä. Venäjällä on vaikeuksia täydentää joukkojaan ja sen onkin täytynyt turvautua sotilasyrityksiin, jotka ovat värvänneet jopa vankeja. Sodan pitäisi perustua oikeaan tietoon vihollisesta, mutta Putin ei sitä saa, koska hänen alaisensa eivät uskalla kertoa totuutta.

Volodymyr Zelenskyin mukaan rauhalla on viisi edellytystä

Volodymyr Zelenskyin mukaan rauhalle on viisi rauhan edellytystä, rangaistus Venäjän aggressiivisuudesta, elämän suojelu, turvallisuuden ja alueellisen koskemattomuuden palauttaminen, turvallisuustakuut sekä päättäväisyys puolustaa itseään.

– Ukrainaa vastaan on tehty rikos ja vaadimme oikeudenmukaista rangaistusta. Rikos tehtiin valtiorajojamme vastaan. Rikos tehtiin kansamme elämää vastaan, Zelenskyi sanoi.

– Ukraina vaatii rangaistusta yrityksistä varastaa alueemme ja tuhansien ihmisten murhasta, hän jatkoi.

Zelenskyi totesi, että koko maailma haluaa rauhaa Venäjää lukuun ottamatta.

– Ukraina haluaa rauhaa, Eurooppa haluaa rauhaa, maailma haluaa rauhaa, ja olemme nähneet, kuka on ainoa, joka haluaa sotaa, hän sanoi viitaten presidentti Vladimir Putiniin.

– Kaikkien YK:n jäsenmaiden joukossa on vain yksi taho, joka sanoisi nyt, jos hän voisi keskeyttää puheeni, että hän on tyytyväinen tähän sotaan, hänen sotaansa, Zelenskyi sanoi.

Presidentti uskoo, että Ukrainan alueet vapautetaan ajan myötä.

– Voimme palauttaa Ukrainan lipun koko alueellemme. Voimme tehdä sen asevoimin, mutta tarvitsemme aikaa.

Zelenskyi vaati, että Venäjä menettäisi veto-oikeutensa YK:n turvallisuusneuvostossa.

– Niin kauan kuin hyökkääjä on osapuolena päätöksenteossa kansainvälisessä järjestössä, sen on oltava eristetty ainakin siihen asti, kunnes hyökkäys loppuu.
Hän vaati myös erikoistuomioistuin Venäjän rankaisemiseksi.

Zelenskyi sai seisovan suosionosoituksen useimmilta edustajilta puheensa jälkeen. Venäjän valtuuskunta pysyi paikallaan eikä taputtanut.

McDonald’s palaa Ukrainan Kiovaan

Pikaruokaketju McDonald’s alkaa toimittaa huomisesta tiistaista lähtien ruokatilauksia kolmesta Ukrainan pääkaupungista Kiovasta sijaitsevasta ravintolasta. Asiasta kertoo ukrainalainen Kyiv Independent.

Ravintolat ovat olleet viime kuukaudet suljettuina ja niiden ruokatoimitukset on keskeytetty Venäjän aloittaman hyökkäyssodan takia.

Yhtiön ilmoituksen mukaan seitsemän muuta Kiovassa sijaitsevaa ketjun ravintolaa aloittaa tilausten toimittamisen viikon kuluessa. Lokakuusta lähtien ravintoloiden liiketilat avataan myös asiakkaille.

Ukrainasta kova syytös: Unkari on Troijan hevonen

Ukrainan presidentin kansliapäällikön neuvonantaja Mykhailo Podolyak on reagoinut Unkarin pääministerin Viktor Orbanin lupaukseen taistella Venäjän vastaisten pakotteiden poistamisen puolesta, kertoo Ukrinform.

– Orban sanoo taistelevansa Venäjän vastaisten pakotteiden poistamisen puolesta. Sanotaanpa lapiota lapioksi: Unkari on Troijan hevonen, joka pyrkii EU:n romahtamiseen eurooppalaisten veronmaksajien kustannuksella, hän sanoi.

Podolyak lisäsi, että Orban vihaa Ukrainaa ja haaveilee ”Venäjän rauhasta” Euroopassa.

– Pitäisikö EU:n rahoittaa nämä kumoukselliset teot, hän kysyy.

Unkarin hallituksen jäsenten ja paikallisviranomaisten edustajien kanssa Kotcsen kylässä 10. syyskuuta suljetuin ovin pidetyssä puheessa Orbanin kerrotaan Ukrinformin mukaan sanoneen, että Ukrainan sota voi kestää vuoteen 2030, ja siihen mennessä hänen mielestään Euroopan unioni romahtaa.

Orbanin kerrotaan myös sanoneen yrittävänsä estää EU:ta jatkamasta Venäjän vastaisia pakotteita vielä kuudella kuukaudella.

USA harkitsee hävittäjiä ja ilmatorjuntaa Ukrainaan

Ukraina ja Yhdysvallat ovat jatkaneet neuvotteluja modernien asejärjestelmien toimittamiseksi Ukrainalle, kertoo Politico. Keskusteluja on käyty muun muassa F-16 hävittäjistä, Patriot-ilmatorjuntaohjusjärjestelmästä sekä Gray Eagle-lennokeista.

Yhdysvallat tyrmäsi pyynnöt järjestelmistä keväällä, joten jo pelkkä keskustelujen käyminen kertoo isosta suunnanmuutoksesta. Samaan aikaan myös Ukraina on vaihtanut keskustelutaktiikkaansa, sillä se ei ole enää pyytänyt järjestelmiä julkisesti, vaan on keskittynyt tässä taistelumateriaaliin jota se kipeimmin tarvitsee.

Länsimaat ovatkin toimittaneet maalle muun muassa tykistöä ja raketinheittimiä. Ukrainaan on toimitettu myös käytettyjä neuvostoliittolaisia MiG-29 -hävittäjiä, sillä ne ovat olleet maalla jo aiemmin käytössä.

Modernien asejärjestelmien toimituksiin sisältyy kuitenkin muitakin haasteita, kuin Venäjän mahdollinen provosoituminen tai riski teknologian joutumisesta sen käsiin. Uusien järjestelmien valmistaminen ei tapahdu hetkessä, ja niille on paljon kysyntää muuallakin. Myös monimutkaisen huollon järjestäminen saattaa arvioiden mukaan olla Ukrainalle haastavaa keskellä sotaa.

Yhdysvallat on kuitenkin jo päättänyt rahoittaa sekä toimittaa Suomenkin käyttämiä NASAMS-ilmatorjuntaohjusjärjestelmiä, joista ensimmäiset ovat saapumassa Ukrainaan lähikuukausina. Erona pitkän kantaman Patriot-järjestelmään on myös toimintaetäisyys, sillä NASAMS pystyy torjuntaan ainoastaan lyhemmillä ja keskipitkillä matkoilla.

Nämä maat eivät halua Ukrainan presidentin puhuvan YK:lle

YK:n yleiskokous päätti perjantaina sallia Ukrainan presidentti Volodymyr Zelenskyille mahdollisuuden pitää puheensa maailmanjärjestölle videon välityksellä. Kyse on poikkeus YK:n säännöistä, ja sallimisen puolesta äänesti 101 jäsenvaltiota. Esitystä vastusti seitsemän maata, ja 17 valtiota, tiivistynyttä Venäjä-yhteistyötä viime aikoina tehneet Kiina, Brasilia ja Iran mukaan lukien, äänesti tyhjää.

Venäjän lisäksi Valko-Venäjä, Kuuba, Pohjois-Korea, Eritrea, Nicaragua ja Syyria vastustivat Zelenskyin videopuheen sallimista.

Äänestys on herättänyt huomiota kansainvälisen politiikan seuraajien keskuudessa. Ruotsin ex-pääministeri Carl Bildt luonnehti äänestystulosta ”kiinnostavaksi”. Zelenskyin puheen sallimisen puolesta äänesti muun muassa Intia, joka on aikaisemmin varonut Venäjän hyökkäyssodan arvostelemista.

Ukrainan YK-lähettiläs Sergiy Kyslytsya ihmettelee seuraa, johon Venäjä on päätynyt YK:ssa.

– Venäjä ampui itseään jälleen jalkaan. Tällä kertaa valkovenäläiseen, sillä venäläinen jalka on jo seulassa, hän kirjoittaa Twitterissä.

Ukrainan presidentti Zelenskyi on sodan aikana pitänyt useita huomiota herättäneitä puheita videoyhteyden välityksellä muun muassa Yhdysvaltojen kongressille, EU-parlamentille ja Suomen eduskunnalle.

Carl Bildt: Näin Ukrainan turvallisuus olisi taattava

Nato-jäsenyys takaisin Ruotsin entisen pääministerin Carl Bildtin mielestä Ukrainan turvallisuuden parhaalla mahdollisella tavalla. Koska sen toteutuminen lähiaikoina ei ole todennäköistä, on hänen mukaansa tärkeää keskustella siitä, mitä muuta Ukrainan turvallisuuden parantamiseksi on tehtävissä.

Nato-maiden johtajat julistivat jo vuoden 2008 Bukarestin huippukokouksessaan Ukrainan ja Georgian olevan aikanaan tervetulleita puolustusliiton jäseniksi. Kummankaan maan jäsenyys ei käytännössä ole edennyt.

Bildt pitää ymmärrettävänä, että moni haluaisi Ukrainalle mahdollisesti annettavien turvatakuiden olevan juridisesti sitovia.

– Ongelmana kuitenkin on, että kun tarkastelemme erilaisten turvatakuiden asemaa Euroopan historiassa, havaitsemme esimerkiksi Belgian puolueettomuuden varmistamiseksi 1830-luvulla annettujen takuiden tulleen loukatuiksi kerta toisensa jälkeen. Vaikka ne olivat luonteeltaan oikeudellisesti sitovia, mitään ei tapahtunut, kun Belgian kimppuun hyökättiin, Bildt sanoo.

– Sama koskee Puolan alueellista koskemattomuutta koskeneita takuita. Kun Adolf Hitler vuonna 1939 hyökkäsi, kukaan ei rientänyt Puolan avuksi. Britannia ja Ranska julistivat toki sodan Saksalle, mutta eivät tehneet mitään muuta, hän toteaa.

Belgia ja Puola ovat hänen mukaansa vain esimerkkejä siitä, kuinka mitättömiksi juridisetkin turvatakuut ovat tositilanteessa valitettavan usein osoittautuneet.

Bildt, joka toimi maansa pääministerinä 1991–94 ja ulkoministerinä 2006–14, on yksi Ruotsin kansainvälisesti arvostetuimmista poliitikoista. Hän kertoi Ukraina-näkemyksistään kansainvälisessä Yalta European Strategy (YES) -konferenssissa, jota Verkkouutiset seurasi paikan päällä Kiovassa.

Sotilaallinen kyky ratkaisee

Carl Bildt sanoo itse edustavansa koulukuntaa, jonka mielestä erilaiset asiakirjat ja julistukset voivat olla arvokkaita sinänsä, mutta kun kyse on kansallisesta turvallisuudesta, sotilaallisten suorituskykyjen merkitys on vielä olennaisempi.

– Kun puhutaan Ukrainan turvallisuudesta, haluaisin nähdä tiettyjen valtioiden sitoutuvan varmistamaan, että Ukraina pystyy rakentamaan ne sotilaalliset suorituskyvyt, jotka se turvallisuutensa varmistamiseksi tarvitsee. Tätä pidän aivan olennaisena, Bildt sanoo.

– Lisäksi haluaisin näiden valtioiden sitoutuvan toimimaan tietyllä tavalla, jos Ukrainaa vastaan hyökätään. Ymmärrän, että Ukraina haluaisi tämän tapahtuvan automaattisesti, mutta en pidä sitä realistisena, hän toteaa.

Valtiot ovat hänen mukaansa yleensä haluttomia sitoutumaan johonkin automatiikkaan tilanteessa, joka ei ole ennalta nähtävissä. Realistisempana hän pitää mallia, jossa joukko valtioita sitoutuisi pitkäjänteisesti auttamaan Ukrainaa pidäkevaikutukseltaan mahdollisimman uskottavan puolustuskyvyn luomisessa.

– Kun Ukrainaista tulee aikanaan EU:n jäsen, se saattaa osin toteutua Lissabonin sopimuksen artikla 42.7:n puitteissa.

Suomeen perustetaan uusia vastaanottokeskuksia

Maahanmuuttovirasto valmistelee uusien vastaanottokeskusten perustamista, koska Ukrainasta paenneiden majoitustarve on Suomessa kasvanut.

Maahanmuuttoviraston tiedotteen mukaan Venäjän hyökkäystä Ukrainasta paenneet ovat 6. syyskuuta 2022 mennessä jättäneet 38 243 tilapäisen suojelun hakemusta.

Perustettavat vastaanottokeskukset sijaitsevat Uudessakaupungissa, Kankaanpäässä, Nurmijärvellä, Mäntsälässä ja Tuusulassa. Osa perustettavista vastaanottokeskuksista on jo toiminnassa olevien vastaanottokeskusten sivutoimipisteitä.

Maahanmuuttovirasto jatkaa myös vastaanottokeskuspaikkojen lisäämistä jo toiminnassa oleviin vastaanottokeskuksiin.

Tällä hetkellä toiminnassa on 83 vastaanottokeskusta, niiden sivutoimipistettä ja yksityismajoittujien palvelupistettä sekä kahdeksan alaikäisyksikköä.

Maahanmuuttovirasto vastaa vastaanottojärjestelmän toiminnan ohjauksesta, suunnittelusta ja valvonnasta. Maahanmuuttoviraston omat vastaanottokeskukset sijaitsevat Helsingissä, Lappeenrannassa (Joutseno) ja Oulussa. Muita vastaanottokeskuksia ylläpitävät järjestöt, kunnat ja yritykset.

USA valmistelee pitkäaikaista tukea Ukrainan armeijalle

Viranomaisten mukaan Yhdysvallat analysoi, kuinka se voi tarjota pitkäaikaista tukea Ukrainan armeijalle, uutisoi CNN.

Kolmen puolustusviranomaisen mukaan Pentagon valmistelee yksityiskohtaista analyysia ja selvittää, kuinka Ukrainan armeijaa voidaan tukea keskipitkällä ja pitkällä aikavälillä sekä myös Venäjän sodan päätyttyä.

Työtä johtaa Yhdysvaltain puolustushaarakomentajien neuvoston puheenjohtaja kenraali Mark Milley, ja ne perustuvat miljardien dollareiden sotilaalliseen apuun, jota Yhdysvallat on antanut Ukrainalle Venäjän hyökkäyksen jälkeen.

Prosessi on alkuvaiheessa. Eräs puolustusviranomainen sanoi CNN:lle, että se tarkastelee ”Ukrainan joukkojen tulevaisuutta” ja pyrkii vastaamaan keskeisiin kysymyksiin ”mikä on järkevää” ja ”mitä haluamme Ukrainan saavan keskipitkällä ja pitkällä aikavälillä” sotilaallisen tuen kannalta.

Nykyisen konfliktin, jonka odotetaan olevan pitkä, lisäksi Yhdysvallat katsoo ainakin seuraavan viiden vuoden aikaan sodan päättymisen jälkeen.

Analyysi tehdään yhdessä ukrainalaisten kanssa, ja jos Yhdysvaltain presidentti Joe Biden hyväksyy sen, se voi johtaa vuosia kestävään asemyyntiin ja Yhdysvaltain pitkän aikavälin sotilaskoulutusohjelman perustamiseen Ukrainassa. Prosessi antaisi selkeän tiekartan siitä, miten Yhdysvallat katsoo, kuinka Ukrainan pitäisi kehittää armeijaansa. Ukrainan näkemykset ovat työssä keskeisessä asemassa.

Alkuvaiheen ponnistelut voivat johtaa ase- ja koulutussuosituksiin Ukrainan hyväksymän sotilaallisen strategian mukaisesti. Tämä voisi viime kädessä pidentää Yhdysvaltojen ja liittolaisten yhteistyötä Ukrainan kanssa tulevina vuosina pitkäaikaisten, monivuotisten asesopimusten avulla.

Sofi Oksanen listaa: Tätä kaikkea länsi ei ymmärtänyt ennen sotaa

Menestyskirjailija Sofi Oksasen mukaan lännessä ei ole ennen Venäjän suurhyökkäystä Ukrainaan ymmärretty venäläistä kolonialismia. Hän kertoo Twitter-ketjussaan olevansa kiitollinen Ukrainalle.

– Olen kirjoittanut venäläisestä kolonialismista ja sen seurauksista kahdenkymmenen vuoden ajan. Määrittelen itseni postkolonialistiseksi kirjailijaksi, mutta kun sanoin tämän ääneen, ymmärsivät länsimaiset toimittajat harvoin, mitä tarkoitin, Oksanen kirjoittaa.

Hänen mukaansa Viron neuvostomiehitystä tai Neuvostoliittoa ei ole osattu yhdistää kolonialismiin. Oksanen toteaa, ettei hänen ole tarvinnut selittää asiaa enää helmikuun jälkeen.

– Te teitte energia-aseen näkyväksi, vaikka Venäjä olikin käyttänyt sitä jo ties kuinka pitkään – länsimaat eivät vain nähneet sitä, kirjailija kiittää Ukrainaa.

– Teitte venäläisen kulttuurisen omimisen näkyväksi. Jopa Google määritteli Repinin ja Gogolin kaltaiset ukrainalaistaiteilijat venäläisiksi. Länsi ei ymmärtänyt, että tämä on ongelma, vaikka kulttuurinen omiminen on vain tapa saada kolonialismi näyttämään ”oikeutetulta” tai ”luonnolliselta”, hän jatkaa.

Sofi Oksanen toteaa ukrainalaisten tehneen venäläisen kolonialismin näkyväksi. Baltiassa ”kolonialististen tuulten nousu” nähtiin hänen mukaansa jo silloin kun Vladimir Putin nousi valtaan.

– Sanamme tästä menivät kuitenkin lännessä kuuroille korville, Oksanen toteaa.

Hän sanoo Ukrainan tehneen näkyväksi myös venäläisen natsiretoriikan.

– Vaikuttaa siltä, että länsimaissa ymmärretään viimeinkin, että Venäjälle natsi on synonyymi ei-venäläiselle. Venäläiset ovat kutsuneet meitä Baltian maissa natseiksi jo vuodesta 1940 lähtien aivan kuin teitäkin, Oksanen kirjoittaa.

Länsi on kuitenkin ollut hänen mukaansa tällekin ”täysin kuuro”.

– Kun venäläiset kutsuivat meitä natseiksi, ryhtyi länsi sen sijaan etsimään natseja omista maistamme vaikka olisi pitänyt etsiä natseja Kremlistä, Sofi Oksanen sanoo.

Hän päättää kirjoituksensa sarkastisesti ”hauskaksi” kutsumaansa anekdoottiin.

– Baltian maista kotoisin olevat näyttelijät saivat aina kunnian esittää natsien rooleja neuvostoelokuvissa.

”Lopputuloksena on venäläisyydestä riisuttu Ukraina”

Venäjän Ukrainaa vastaan käymän hyökkäyssodan tarkoituksena on tuhota Ukrainan valtio ja hävittää ukrainalaisten kansallinen identiteetti, mutta tosiasiassa sen vaikutukset ovat professori Taras Kuzion mukaan olleet päinvastaisia.

– Viimeaikaiset mielipidemittaukset osoittavat, että maan kaikilla alueilla ukrainalaisten mielipiteet kansallisesta identiteetistä, kielestä, suhteista Venäjään ja tulevista geopoliittisista tavoitteista lähentyvät entisestään, Kiovan Mohyla-akatemian valtio-opin professorina toimiva Kuzio sanoo Atlantic Councilin julkaisemassa artikkelissa.

Ukrainalaisista 86 prosenttia kertoo kannattavansa ukrainan kielen asemaa maan virallisena kielenä ja vain kaksi prosenttia uskoo Vladimir Putinin väitteisiin maan venäjänkieliseen väestöön kohdistuvasta ”kansanmurhasta”. Tuoreiden tietojen mukaan 85 prosenttia ukrainalaisista käyttää kotikielenään sekä ukrainaa että venäjää, kun taas yksinomaan venäjää puhuvien osuus on enää 13 prosenttia.

– Etninen uudelleen identifioituminen näyttää etenevän sitäkin nopeammin, sillä äskettäisessä tutkimuksessa 92 prosenttia Ukrainan kansalaisista ilmoitti olevansa etnisesti ukrainalaisia. Tämän luvun perusteella Ukraina on Euroopan kolmanneksi homogeenisin maa Portugalin ja Puolan jälkeen, Kuzio toteaa.

Etnisesti venäläisiksi itsensä mieltää viisi prosenttia väestöstä.

Ennennäkemätön rikos ja virhe

Myös Ukrainan suhde menneisyyteen on Kuzion mukaan muuttumassa radikaalisti Venäjän hyökkäyksen seurauksena.

– Vain 11 prosenttia ukrainalaisista suhtautuu nykyisin nostalgisesti Neuvostoliittoon, Venäjällä taas noin kaksi kolmasosaa. Josif Staliniin suhtautuu kielteisesti 84 prosenttia ukrainalaisista, mutta venäläisistä suurin osa asennoituu neuvostodiktaattoriin myönteisesti, hän sanoo.

Vuonna 2014 tapahtuneen Krimin valtauksen jälkeen valtaosa ukrainalaisista syytti Venäjän johtoa, ei tavallisia venäläisiä. Nyt enää 3 prosenttia ukrainalaisista ilmoittaa suhtautuvansa myönteisesti Venäjän kansaan. Tätä muutosta ei ole Kuzion mielestä vaikea selittää, sillä venäläisten ylivoimainen enemmistö on mielipidemittausten mukaan ”sotilaallisen erikoisoperaation” takana.

– Miljoonilla ukrainalaisilla, joilla on sukulaisia Venäjällä, on omakohtaisia kokemuksia siitä, kuinka heidän sukulaisensa ovat joko aplodeeranneet sodalle tai väittäneet heidän valehtelevan hyökkäyksen kauheuksista, hän toteaa.

On myös silmiinpistävää, että valtaosa hyökkäyksen siviiliuhreista on ollut juuri niitä maan etelä- ja itäosien venäjänkielisiä ukrainalaisia, joita Putin väittää suojelevansa. Pelkästään Mariupolissa kuoli kymmeniätuhansia ihmisiä, ja kymmeniä muita kaupunkeja ja kyliä on tuhoutunut raunioiksi alueilla, joita Kreml kutsuu ”Venäjän historiallisiksi maiksi”.

– Riippumatta siitä, kuinka kauan sota kestää, jo nyt näyttää selvältä, että lopputuloksena on venäläisyydestä riisuttu ja eurooppalaistunut Ukraina. Juuri tämän Vladimir Putin toivoi estävänsä. Venäjän diktaattorin kansanmurhahyökkäys on sekä rikos että virhe, jollaista ei Euroopan nykyhistoriassa ole aiemmin nähty.

”Etelä-Ukrainassa käydään tahtojen taistelu”

Ukrainan presidentille Volodymyr Zelenskyille on poliittisesti tärkeää aloittaa lupaamansa Etelä-Ukrainan takaisinvaltaus. Kyse on myös taloudellisesti tärkeästä tavoitteesta Ukrainalle, jonka satamat ja viljelymaat sijaitsevat maan toistaiseksi miehitetyissä eteläosissa.

– Putinille taas etelän menettäminen Kiovan ja Harkovan epäonnistumisten jälkeen olisi merkittävä isku (muttei luultavasti kuolettava hänen hallinnolleen), arvioi Australian armeijan kenraalimajuri evp. Mick Ryan tviittiketjussaan.

Ryanin mukaan etelän takaisinvaltausoperaatio myös asettaisi kyseenalaiseksi Krimin venäläismiehityksen.

– Krimin asema olisi selvästi pelissä, jollei heti tässä Ukrainan hyökkäysvaiheessa niin ehkä seuraavassa. Se muodostaisi huomattavan ongelman venäläisille, kun otetaan huomioon heidän infrastruktuurinsa ja tukikohtansa alueella.

Kuinka Ukraina on varautunut ja mitkä ovat sen tavoitteet?

Oleellista on myös se, että mitkä ovat Ukrainan tavoitteet maan eteläosan takaisinvaltauksen suhteen. Venäjä on vallannut koko Dnepr-joen itäpuoleisen Etelä-Ukrainan Hersonista aina Zaporižžjan ja Donetskin alueiden kautta Mariupoliin asti.

– Onko tavoitteena vain Dnepr-joen länsipuoli, koko etelä tai jotakin tältä väliltä? Ja näemmekö nyt päähyökkäyksen, tukihyökkäyksen vai jotakin muuta?

Tämä määrittää niin hyökkäysten peräkkäisyyden kuin voimavarojen eli logistiikan, tykistötulen, viestinnän, pioneerityö, informaatio-operaatioiden ja muiden kohdentamisen siihen, mikä katsotaan ensisijaiseksi tavoitteeksi.

– Rajoittuvatko Ukrainan tavoitteet pääasiassa alueeseen vai viholliseen? Onko heidän päätavoitteenaan maa-alueen valtaaminen vai vangita tai tuhota suuri osa venäläisjoukoista etelässä. Nämä ovat keskenään hieman erilaisia tavoitteita ja määrittävät taktiset riskit jne.

Itse maasto on myös oleellinen kysymys ja se voi vaikuttaa operatiivisiin vaiheisiin. Esimerkiksi Dneprin saavuttaminen voi olla tällainen yhden operaatiovaiheen päätös. Jos taas Dnepr jouduttaisiin ylittämään, olisi Ryanin mukaan vaikeaa.

– Hyökkäyksen ylläpitämisen mahdollisuudet määrittää se, kuinka paljon varusteita ja ammuksia ukrainalaiset ovat varanneet tätä hyökkäystään varten. Samaten täydennys- ja reservijoukkojen määrä ja sijoittuminen ovat oleellisia tekijöitä.

Kuinka valmis Venäjän puolustus on?

Ryan arvioi oman operaatiosuunnittelukokemuksensa perusteella, mitkä määrittävät venäläisten osalta heidän menestyksensä tai tappionsa.

– Ensinnäkin, millainen on heidän yleinen puolustuksellinen liikesuuntansa? Onko heidän puolustuksensa eteenpäin työntyvää vai vetäytyvää, ja mikä on heidän reservijoukkojensa tilanne suorituskyvyn ja sijoittumisen osalta? Nämä reservit (ja heidän sijaintinsa) päättävät sen, kuinka hyvin venäläiset kykenevät vastahyökkäyksiin tai torjumaan ukrainalaisten läpimurtoyritykset heidän puolustuslinjojensa läpi.

Ryan korostaa, että myös johtamisjärjestelmällä on merkitystä.

– Onko heidän viestintäjärjestelmänsä suojattu puolustuksen koordinoimista varten? Kuinka paljon korkeampien venäläisupseerien päätösvaltaa on delegoitu alemman tason komentajille? Tärkeintä on, kuinka joustavasti korkeammalla venäläiskomentajalla on mahdollisuus päättää taktisista uudelleensijoittumisista tai perääntymisistä. Onko Kreml määrännyt, että puolustuksen tulee pitää hinnalla millä hyvänsä vai ei?

Ylipäätään kysymys on Ryanin mukaan siitä, että millainen Venäjän armeijan puolustuskyky on.

– Kuinka venäläiset kykenevät tukemaan puolustustaan taktisilla tykistöiskuilla, elektronisella sodankäynnillä, pioneeritoiminnalla, ilmavoimilla, pitkän kantaman iskuilla ja logistiikalla? Tämä vaikuttaa heidän puolustuksensa kestävyyteen tulevina viikkoina.

Tahtojen taistelu

Lisäksi Ryan pohtii, ovatko venäläiset valmiita käymään katutaisteluja Hersonissa tai vetäytymään säilyttääkseen taistelujoukkojaan.

– Ja mikä on ukrainalaisten vastarintatoiminnan vaikutus Venäjän huoltoon ja reserveihin sekä moraaliin? Ukrainalaiset ovat viime viikkoina pyrkineet “eristämään” taistelukentän tuhoamalla siltoja ja komentopaikkoja. Tällä tulee olemaan vaikutus venäläisten puolustuksen kestävyyteen sekä heidän taktiseen yhtenäisyyteensä ja moraaliin.

Ryanin mukaan viime kädessä kyse on taisteluosapuolten komentajien tahtojen taistelusta. Molemmat osapuolet yrittävät harhauttaa ja hämätä vastustajaa.

– Osapuolet yrittävät tuhota toistensa viestiyhteydet ja rapauttaa johtamisjärjestelmän toimintakyvyn.

Kyse on myös logistiikka- ja informaatiosodasta. Keskeistä on kyetä huoltamaan ja täydentämään omat joukkonsa. Informaatiossa tärkeää on sekä tiedottaminen maailmalle että merkityksellisen tiedon kerääminen taistelukentältä.

– Tärkeintä on, että kyseessä tulee olemaan kampanja, jossa käydään satoja lähitaisteluita taistelukentillä (ja jonkin verran ilmassa). Brutaali ja verinen, mutta silti tarpeellinen, taistelu on selvin tahdonilmaisu sodassa.

Ryan kuvailee kyseessä olevan ”tahtojen taistelu”, jossa ”merkityksellisyyden kokeminen on keskeinen erottava tekijä taistelevien osapuolten välillä”.

– On epäselvää tietävätkö venäläiskomentajat ja sotilaat, minkä puolesta he taistelevat. Ukrainalaisilla taas on selvä käsitys siitä, miksi he taistelevat, toteaa Ryan ja jatkaa:

– Me emme paljoa tiedä, mutta kampanjalla on merkittäviä operatiivisia, strategisia ja poliittisia seurauksia. Tulevina viikkoina moni urhea ukrainalainen antaa viimeisen täyden uhrauksensa kansakuntansa puolesta.

”Tämä prosessi ei ole nopea, mutta päättyy Ukrainan voittoon”

Ukrainan presidentin sotilaallinen neuvonantaja Oleksi Arestovytš vahvistaa Telegramissa, että Ukraina on aloittanut ”hitaan operaation” maan eteläosan takaisinvaltaamiseksi.

– Tänään alkoi aktiivivaihe etelän vapauttamisessa venäläistunkeutujien käsistä. Tämä on suunniteltu hidas operaatio vihollisen jauhamiseksi, jotta voimme säästää sotilaidemme ja siviileidemme henkiä.

Arestovytš sanoo, että ”moni haluaisi nähdä laajan hyökkäyksen, jossa joka tunti tulisi ilmoitus armeijamme takaisinvaltaamasta asutuskeskuksesta”.

– Mutta me emme taistele niin. Kyllä, voimavaramme ovat rajalliset. Emme taistele leveillen ja suurin fraasein kuten vihollisemme. Me taistelemme asiamme puolesta. Ja tämä vaatii aikaa ja yritystä.

Arestovytš kehottaa ukrainalaisia kärsivällisyyteen.

– Tämä prosessi ei tule olemaan erittäin nopea, mutta se tulee päättymään siihen, että Ukrainan lippu heiluu jokaisessa ukrainalaisella paikkakunnalla.

Ukrainan armeija on iskenyt Hersonissa erityisesti Antonivkan sillan lähellä kulkevaa lossiliikennettä vastaan. Videoille on tallentunut myös konetuliaseiden ääniä itse Hersonin kaupungissa.

Ukraina on iskenyt useasti Hersonin kaupungista 55 kilometriä itään sijaitsevaan Nova Kahovkaan, jonne tehty raketti-isku katkaisi katkaisi sähköt ja vesihuollon Hersonin alueella.



Puolustusministeri: Ukrainan tappio vavisuttaisi koko Eurooppaa

Ukraina vietti itsenäisyyspäiväänsä 24. elokuuta. Tänä vuonna ensimmäistä kertaa 30 vuoteen oli Ukrainan puolustusministerin Oleksii Reznikovin mukaan olemassa todellinen riski, että juhlapäivää ei vietettäisi, koska Venäjä olisi murskannut maan itsenäisyyden.

Vladimir Putinin alkuvuodesta 2022 aloittama tuhoamissota on vertaansa vailla Euroopan nykyhistoriassa. Se on myös herätys niille lukuisille eurooppalaisille, jotka ovat ummistaneet silmänsä siltä uhalta, jonka vihamielinen Venäjä koko maanosalle muodostaa, Reznikov kirjoittaa Atlantic Councilin julkaisemassa artikkelissa.

– Ukrainan voima ja rohkeus ovat toistaiseksi estäneet Kremlin rikollisten suunnitelmien toteutumisen. Hyökkäys, jonka piti päättyä voitokkaasti vain kolmessa päivässä, jatkuu pian seitsemättä kuukautta, eikä loppua ole näkyvissä. Putin haaveili sotilaidensa marssivan valloitetun Kiovan läpi, mutta itsenäisyyspäivänsä aattona Ukraina esittelikin tuhottujen venäläisten panssarivaunujen ”paraatin” pääkaupungin sydämessä, puolustusministeri toteaa.

Vaikka Ukraina on kyennyt menestyksekkääseen puolustustaisteluun, ei hänen mukaansa ole epäilystäkään siitä, etteikö Venäjän tavoitteena olisi edelleen koko itsenäisen valtion ja sen kansan tuhoaminen hinnalla millä hyvänsä.

Ukrainalaiset ymmärtävät hyvin taistelevansa paitsi maansa itsenäisyydestä, myös selviytymisestään kansakuntana, hän painottaa.

Alistumisella olisi mittaamattoman kova hinta

Osa eurooppalaisista kieltäytyy Reznikovin mukaan vielä nytkin ymmärtämästä, että sodassa ei ole kyse vain Ukrainasta.

– Käynnissä on taistelu siitä, kuka saa asettaa säännöt, joiden mukaan koko maailman on elettävä, hän sanoo.

Venäjän päämääränä on hänen mukaansa Ukrainan pyyhkiminen pois Euroopan kartalta, mutta myös vallitsevan maailmanjärjestyksen kumoaminen.

– Kreml on nostanut häpeilemättömät valheet diplomatiansa ytimeen. Moskova on järjestelmällisesti rikkonut kansainvälistä oikeutta ja väittänyt olevansa syytön. Nykyiset kansainväliset instituutiot ovat osoittautuneet voimattomiksi Venäjän kyynisyyden edessä, hän toteaa.

Venäläiset ovat hänen mukaansa tottuneet siihen, että he voivat viljellä väkivaltaista retoriikkaa, rikkoa kansainvälisiä normeja ja hyökätä naapureidensa kimppuun ilman pelkoa varteenotettavista seuraamuksista. Taustalla on ajatus, että läntiset johtajat antavat lopulta periksi – toteuttipa Venäjä millaisia hirmutekoja hyvänsä.

– Jos tämä odotus osoittautuisi oikeaksi, seuraukset Euroopan turvallisuudelle olisivat katastrofaaliset. Sen sijaan on Euroopan etujen mukaista antaa Ukrainalle ne välineet, jotka se tarvitsee sinetöidäkseen Putinin tappion.