Verkkouutiset

Lapset ja nuoret

MAINOS (artikkeli jatkuu alla)

Masennus tai syömishäiriö voi levitä nuorelta toiselle

Tuore tutkimus osoittaa, että mielenterveyden häiriöt saattavat levitä sosiaalisissa verkostoissa. Löydös oli selvin mieliala-, ahdistuneisuus- ja syömishäiriöissä.

Helsingin yliopiston, Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen, Jyväskylän yliopiston ja Manchesterin yliopiston tutkijat selvittivät koko väestön kattavalla rekisteriaineistolla, voivatko mielenterveyden häiriöt levitä koululuokkien muodostamissa sosiaalisissa verkostoissa.

Tutkimus on tähän asti suurin ja kattavin tutkimus mielenterveyden häiriöiden leviämisestä sosiaalisissa verkostoissa. Tutkimuksessa oli mukana yli 700 000 yhdeksäsluokkalaista 860 suomalaisesta koulusta. Nuoria seurattiin yhdeksännen luokan lopusta alkaen, keskimäärin 11 vuotta.

Tutkijat osoittivat, että mielenterveyden häiriön diagnoosin saaneiden luokkakavereiden määrä oli yhteydessä kohonneeseen riskiin saada itse mielenterveyden häiriön diagnoosi myöhemmin.

– Havaittu yhteys oli voimakkain tutkimuksen seurannan ensimmäisen vuoden aikana. Sitä eivät selittäneet lukuisat vanhempiin, kouluun ja asuinalueeseen liittyvät tekijät. Yhteys oli selvin mieliala-, ahdistuneisuus- ja syömishäiriöissä, sanoo Helsingin yliopiston apulaisprofessori Christian Hakulinen tiedotteessa.

Hakulinen kertoo, että aiemmissa tutkimuksissa on saatu samansuuntaisia tuloksia kuin nyt: esimerkiksi yhdysvaltalaiset tutkijat ovat havainneet aiemmin viitteitä siitä, että masennusoireet voisivat levitä ihmisestä toiseen sosiaalisissa verkostoissa.

Aiemmissa tutkimuksissa sosiaaliset verkostot ovat kuitenkin tyypillisesti olleet itse valittuja, mikä voi johtaa aineiston vinoumaan. Hakulinen kertoo, että koululuokka on tutkimuskohteena otollinen sosiaalinen verkosto, sillä luokkakavereita ei pääasiassa voi itse valita.

– Sosiaalisten verkostojen määrittäminen ja nuorten seuranta oli mahdollista laajojen suomalaisten rekistereiden ansiosta. Tutkimuksemme tulokset edistävät merkittävästi ymmärrystämme siitä, miten mielenterveysongelmat kehittyvät ja vaikuttavat toisiin ihmisiin sosiaalisessa verkostossamme, hän sanoo.

Hakulinen kuitenkin muistuttaa, että tutkimuksessa havaittu yhteys ei välttämättä ole syy-seuraussuhde. Tutkimuksessa ei myöskään tutkittu, miten mahdollinen mielenterveyden häiriö voi levitä ihmisestä toiseen.

– On esimerkiksi mahdollista, että kynnys hakea apua mielenterveyden ongelmiin madaltuu, kun omassa sosiaalisessa verkostossa on yksi tai useampi ihminen, jotka ovat jo hakeneet apua ongelmiinsa. Tämänkaltaista diagnoosin saamisen ja hoidon normalisointia voikin pitää hyödyllisenä mielenterveyden häiriöiden leviämisenä, Hakulinen kuvailee.

Mielenterveyden häiriöt ovat maailmanlaajuisesti merkittävä haaste. Ne aiheuttavat haitallisia vaikutuksia niin yksilöille, yhteiskunnalle kuin taloudelle. Hakulinen kertoo, että erityisesti ahdistus- ja mielialaoireet ovat lisääntyneet nuorten keskuudessa viime vuosina.

Aiempien tutkimusten mukaan noin puolet aikuisiän mielenterveyden häiriöistä alkaa alle 18-vuotiaana. Hakulinen korostaakin ennaltaehkäisevien toimien ja varhaisen puuttumisen merkitystä.

– Ennaltaehkäisevissä toimissa on hyvä huomioida, että mielenterveyden häiriöt voivat levitä nuorelta toiselle, Hakulinen sanoo.

Tutkimuksessa oli mukana yhteensä 713 809 Suomen kansalaista, jotka syntyivät vuosien 1985 ja 1997 välillä. Nuoria tutkittiin peruskoulun loppumisesta siihen asti, että he saivat ensimmäisen mielenterveyden häiriön diagnoosin, muuttivat maasta tai kuolivat. Seuranta lopetettiin viimeistään vuoden 2019 lopussa, ja seurannan mediaani oli 11,4 vuotta.

Tutkimusta rahoittivat Euroopan tutkimusneuvosto (ERC) ja Suomen Akatemia.

Huomioi nämä asiat, kun ostat lapselle ensimmäistä puhelinta

Julkinen keskustelu lasten älylaitteiden käytöstä on kiihtynyt kevään aikana. Lapsiperheissä mietitään nyt turvallisia ratkaisuja, kun yksi vuoden laitemyynnin huippusesongeista, koulujen päättyminen, lähestyy.

Ainoa ratkaisu ei ole kieltää lapselta digilaitteen käyttöä.

Digilaitteet tuovat lasten ja nuorten elämään iloa, oppia ja hyötyä, mutta myös riskejä ja haasteita. Lasten on hyvä oppia käyttämään digitaalisia laitteita ja palveluita, joita he tarvitsevat tulevaisuudessakin – aina ikätason ja osaamisen mukaisesti, Telian kuluttajaliiketoiminnan johtaja Tuula Heikkinen sanoo tiedotteessa.

Heikkinen korostaa, että operaattoreilla on iso rooli lasten turvallisessa digielämässä.

– Meidän vastuullamme on osaltamme luoda turvallinen digitaalinen ympäristö lapsille. Valikoimistamme löytyy lapsille räätälöityjä, turvallisia liittymiä sekä erillinen turvapaketti, jolla useimmat nettiin liittyvät uhat voidaan torjua. Olemme lisäksi koonneet digitaaliseen vanhemmuuspakkaukseen konkreettisia vinkkejä lasten vanhempien tueksi, Heikkinen kertoo.

Heikkinen korostaa, että älypuhelimelle löytyy myös vaihtoehtoja.

– Turvalliseen yhteydenpitoon riittävä väline voi olla asiakkaidemme suosioon noussut kellopuhelin. Laitteessa on tärkeimmät ominaisuudet puheluita ja viestejä varten, sekä vanhemmille mahdollisuudet hallita laitteen käyttöä ja nähdä sijaintitiedot, hän sanoo.

Lapsen oman puhelimen lisäksi kodin ja vanhempien esimerkki on tärkeä. Kotona on hyvä pohtia esimerkiksi yhteisen wifi-yhteyden käyttöä.

LUE MYÖS:
Onko lapsesi koukussa älypuhelimeen? Näissä tilanteissa pitää huolestua
Pyytääkö lapsesi jatkuvasti rahaa? Näin opetat järkevää rahankäyttöä

Enemmistö nuorista hyväksyy Suvivirren osaksi koulujen kevätjuhlia

Uuden Nuorisobarometrin mukaan nuorista vain hieman yli viidennes on uskonnollisia, mutta enemmistö heistä kuitenkin hyväksyy uskonnon ja muiden katsomusten näkymisen oppilaitoksissa.

Kaksi kolmannesta nuorista ajattelee, että esimerkiksi Suvivirren laulaminen yhteisessä kevätjuhlassa on sopivaa. Samoin kaksi kolmannesta oli samaa mieltä väittämästä, jonka mukaan oppilaiden tulisi saada koulussa tukea oman katsomuksen – uskonnollisen tai uskonnottoman – muodostamiseen.

Vain vähemmistö, joka kahdeksas nuori, on sitä mieltä, ettei uskonto saisi näkyä kouluissa lainkaan.

– Nuorisobarometrin tulokset kertovat nuorten avoimuudesta erilaisia uskontokuntia ja niiden edustajia kohtaan. Toisten ihmisten ymmärtäminen ja kunnioittaminen ovat asioita, joista myös vanhempi sukupolvi voisi oppia, toteaa valtion nuorisoneuvoston puheenjohtaja Ida Leino.

Uskonnollisuuden merkitys vähenee

Nuorten uskonnollisuudessa on tapahtunut muutoksia 2000-luvun aikana. Vielä vuoden 2006 Nuorisobarometrissa uskonnollisena itseään piti 41 prosenttia nuorista. Nyt ilmestyneessä vuoden 2023 Nuorisobarometrissa luku on 22 prosenttia.

Vastaajista 60 prosenttia piti itseään ei-uskonnollisena. Ei-uskonnollisina, mutta hengellisinä itseään piti kuusi prosenttia vastaajista.

Hyvin uskonnollisina itseään pitävien osuus oli kymmenen prosenttia vastaajista. Samansuuruinen osuus nuorista kertoi rukoilevansa päivittäin.

Valtaosalle nuorista uskonto ei näy päivittäisessä elämässä mitenkään. Vastaajista 63 prosenttia ilmoitti, että käy harvemmin kuin kerran vuodessa uskonnollisessa tilaisuudessa muutoin kuin häissä, hautajaisissa, ristiäisissä tai kouluajalla.

– Nuorisobarometrin tulokset kertovat lisääntyneestä katsomusten kirjosta. Valtaosa nuorista on ei-uskonnollisia, mutta samaan aikaan nuorille on tärkeää, että oman katsomuksensa voi tuoda esille julkisesti, kiteyttää Nuorisotutkimusseuran vastaava tutkija Tomi Kiilakoski.

Kiinnittyneisyys suomalaiseen yhteiskuntaan korkealla tasolla

Vuosittain vaihtuvan teeman lisäksi Nuorisobarometreissa tarkastellaan useita pysyviä arvoihin, asenteisiin ja esimerkiksi hyvinvointiin liittyviä trendejä.

Nuorten tyytyväisyys elämään on lievässä laskussa verrattuna koronapandemiaa edeltäviin vuosiin. Kuitenkin selkeä enemmistö nuorista koki elämänsä tarkoitukselliseksi ja tunsi itsensä arvokkaaksi.

Yli yhdeksän kymmenestä nuoresta oli vähintään jokseenkin samaa mieltä väittämän kanssa, jonka mukaan he kokevat pystyvänsä elämään arvojensa mukaisesti. Sekä erittäin kiinteästi (36 %) että vähintään melko kiinteästi (81 %) suomalaiseen yhteiskuntaan kuuluvien osuus oli Nuorisobarometrien mittaushistoriassa toiseksi korkeimmalla tasolla.

Huolestuttavina sen sijaan voi pitää tuoreen Nuorisobarometrin tietoja, joiden mukaan nuoret joutuvat rajoittamaan esimerkiksi sosiaalisia suhteitaan taloudellisen tilanteensa vuoksi. Puolet 20–29-vuotiaista kertoo joutuneensa jättämään rahanpuutteen vuoksi tarpeellisia asioita hankkimatta ja yli kolmasosa on ollut samasta syystä tapaamatta ystäviään.

– Taloudellinen tilanne on tärkeä nuorten elämäntyytyväisyyden ja hyvinvoinnin ennustaja. Ajankohtaisen leikkauspolitiikan myötä on nuorten hyvinvointia ja siinä tapahtuvia muutoksia syytä seurata entistäkin tarkemmin, huomauttaa Nuorisotutkimusseuran tilastotutkija Konsta Happonen.

Nuorten päihteiden käytössä tapahtui muutos

Nuorten sähkötupakointi eli ”vapettaminen” on suhteellisen yleistä, ilmenee tuoreen WHO-Koululaistutkimuksen tuloksista. Suomessa yhdeksäsluokkalaisista koululaisista 15 prosenttia ilmoitti sähkötupakoineensa edellisen 30 päivän aikana. Osuus Suomessa on kansainvälistä keskitasoa alhaisempi, sillä keskimäärin 20 prosenttia 15-vuotiaista oli käyttänyt sähkötupakkaa Euroopassa.

Päihteiden käyttö koskettaa Suomessa noin yhtä kymmenestä yhdeksäsluokkalaisista. WHO-Koululaistutkimuksen mukaan pojat käyttävät sähkötupakkaa, nuuskaavat, juovat itsensä humalaan ja käyttävät kannabista yleisemmin kuin tytöt, mutta osuudet olivat nousseet molemmilla sukupuolilla vuoteen 2018 verrattuna.

Kansainväliset tulokset toivat esille sukupuolten välisen eron yleisen kaventumisen. Tytöt polttavat savukkeita tai käyttävät sähkötupakkaa yhtä paljon tai jopa enemmän kuin pojat. Suomessa sähkötupakointi on pojilla (18 prosenttia) toistaiseksi yleisempää kuin tytöillä (13 prosenttia), mutta ero ei ollut tilastollisesti merkitsevä Suomessakaan vuonna 2022.

Sähkötupakka on yleistynyt nuorten keskuudessa muun muassa siksi, että ”vapettaminen” näkyy nuorille suunnatussa mediassa.

WHO:n Euroopan toimiston haastattelema 15-vuotias Imran kertoo pelaavansa paljon videopelejä.

– Jos [videopeli]hahmosi pitää kädessään vapea, se voi vaikuttaa sinuun ja saada sen näyttämään normaalilta, Imran sanoo tiedotteessa.

WHO:n Euroopan toimisto painottaa, että tarvitaan kiireellisesti ehkäisystrategioita nuorten suojelemiseksi haitallisilta aineilta. On tärkeää tunnustaa, että näiden aineiden kielteiset vaikutukset ulottuvat käyttäjiensä ympäristöön ja vaikuttavat laajemmin nuorisoyhteisöön.

WHO:n Euroopan toimiston 25. huhtikuuta 2024 julkaiseman raportin tiedot perustuvat lähes 280 000 nuoren vastauksiin HBSC-tutkimukseen.

Suomessa tutkimuksesta vastaa WHO-Koululaistutkimus liikuntatieteellisestä tiedekunnasta Jyväskylän yliopistosta apulaisprofessori Leena Paakkarin ja yliopistonlehtori Nelli Lyyran johdolla.

Tutkimus tuottaa kansainvälisesti vertailukelpoista aineistoa lasten ja nuorten koetusta terveydestä, terveystottumuksista sekä niihin vaikuttavista tekijöistä. Tuloksia nuorten tupakoinnista ja päihteiden käytöstä voidaan hyödyntää nikotiinituotteiden ja päihteiden käytön ehkäisemiseksi sekä nuorten hyvinvoinnin tukemiseksi.

Kansanedustaja kieltäisi TikTokin Euroopassa

Keskustan kansanedustaja ja varapuheenjohtaja Petri Honkonen ihmettelee, miksi somejättejä ole vielä laitettu kuriin Euroopan unionin tasolla.

– Sosiaalinen media on myös oma maailmansa, jossa tuntuvat pätevän viidakon lait. Euroopan unionin on toimitettava ja tehtävä lait, joilla somejättien toiminta saadaan kuriin, Honkonen vaatii kirjoituksessaan Suomenmaa-lehdessä.

Honkosen mukaan ongelmallisin alusta on TikTok, jonka erilaisten somehaasteiden takia lapsia on jopa kuollut muualla maailmassa.

– Onkin hyvä aloittaa kieltämällä TikTok kokonaan, kuten vaikkapa Intia on tehnyt. EU:n tulee seurata tätä esimerkkiä. Sitten sen jälkeen on aika puuttua amerikkalaisiin some-palveluihin. Nämä vaativat koko EU:n tason päätöksiä ja siinä Suomen on hyvä olla mukana eturintamassa, Honkonen katsoo.

LUE MYÖS:
”Turvallisuusriskit ja haitalliset vaikutukset ilmeisiä” – kokoomusedustajat kieltäisivät Tiktokin
”Mihin tarvitaan vakoilulennokkeja…” – Kiina kehitti tehokkaan työkalun länsimaisiin mieliin

Huolestuttava kehitys: Jopa 12-vuotiaita epäillään pahoinpitelyistä

Pahoinpitelyistä epäillyn yleisin ikä on laskenut edellisen kolmen vuoden aikana selvästi aiemmasta, ilmenee Tilastokeskuksen julkaisemista tiedoista.

Vuosina 2021–2023 epäillyn yleisin ikä oli 14 vuotta, kun vielä vuosina 2015–2019 yleisin ikä oli yli 20 vuotta.

– Alle 15-vuotiaiden epäiltyjen määrän kasvu alkoi vuonna 2019. Myös hieman vanhempien, 15–20-vuotiaiden pahoinpitelyepäiltyjen kohdalla aiempi myönteinen kehitys näyttää päättyneen 2020-luvulla, Tilastokeskuksen yliaktuaari Kimmo Haapakangas sanoo.

Haapakankaan mukaan pahoinpitelyjen ilmoittamista koskevien ohjeiden muutokset selittävät osan kasvusta. Esimerkiksi kouluja on ohjeistettu ilmoittamaan viranomaisille aiempaa herkemmin kiusaamis- ja väkivaltatapauksista. Lisäksi lasten kanssa työskentelevien ilmoitusvelvollisuutta epäillyissä väkivaltatilanteissa on laajennettu.

Pahoinpitelyistä epäiltyjen nuorentuminen heijastuu myös pahoinpitelyjen uhrien ikään. Alaikäisten uhrien määrä kasvoi vuonna 2023 reilun viidenneksen edellisvuodesta. Täysi-ikäisten uhrien määrä kasvoi samaan aikaan 3,4 prosenttia.

– Kaikkein suurinta kasvu oli 12–14-vuotaiden ikäryhmässä. Tämän ikäisiä pahoinpitelyjen uhreja oli noin 3 600, mikä on 35,6 prosenttia enemmän kuin vuonna 2022. Vuoteen 2018 verrattuna 12–14-vuotiaiden uhrien määrä kasvoi lähes 140 prosenttia.

Pahoinpitelyistä epäiltyjen tapaan myös ryöstörikoksista epäillyt ovat olleet viime vuosina aiempaa nuorempia. Ryöstöissä yleisin ikä on tyypillisesti ollut 18 tai 19 vuotta, mutta vuosina 2022 ja 2023 tyypillisin ikä oli 15 vuotta.

– Ryöstörikoksissa ulkomaalaistaustaiset epäillyt olivat suomalaistaustaisia nuorempia. Suomalaistaustaisilla epäillyillä yleisin ikä vuosina 2021–2023 oli 18 vuotta ja ulkomaalaistaustaisilla 15 vuotta, Haapakangas kertoo.

Väestöosuutensa verrattuna ulkomaalaistaustaiset olivat suomalaistaustaisia yleisemmin epäiltynä ryöstörikokseen.

Siinä missä suomalaistaustaisia 18-vuotiaita epäiltyjä oli 25,8 ikäluokan 10 000:ta henkilöä kohden, ulkomaalaistaustaisilla 15-vuotiailla vastaava osuus oli 124,3. Yleisimmässä ryöstörikoksista epäiltyjen ikäryhmässä ulkomaalaistaustaisia oli siis lähes viisi kertaa enemmän kuin suomalaistaustaisia omassa yleisimmässä ikäryhmässään.

Ryöstöjen uhrien määrä kasvoi viime vuonna 17,5 prosenttia vuodesta 2022. Suurinta kasvu oli 5–11-vuotiaiden ikäryhmässä, jossa uhreja oli 48,1 prosenttia edellisvuotta enemmän.  12–14-vuotiaita ja 15–17-vuotiaita ryöstöjen uhreja oli hieman yli 30 prosenttia enemmän kuin vuotta aiemmin.

– Viiden vuoden takaiseen tilanteeseen verrattuna kasvu on ollut hurjaa. Vuoteen 2018 verrattuna esimerkiksi 12–14-vuotiaiden uhrien määrä on kasvanut 480 prosenttia ja 15–17-vuotiaiden 180 prosenttia.

 

 

 

Mikä on sopiva rahalahja ylioppilaalle tai valmistuneelle? Asiantuntijalta tyhjentävä vastaus

Kevään ylioppilaskirjoitusten tulosten tultua julki monessa kodissa on alettu valmistautua tuleviin ylioppilasjuhliin. Samalla ammattiopistosta valmistuneet juhlistavat ammattiin valmistumista.

Samalla tuoreen ylioppilaan tai ammattiin valmistuneen läheiset ja sukulaiset saattavat pohtia, miten he voisivat muistaa juuri valmistunutta nuorta.

Moni saattaa pitää rahalahjan antamista hyvänä muistamisen tapana. Rahalahja on helppo toimittaa valmistuneelle onnittelukirjeen mukana. Samalla valmistunut saa itse päättää, mitä saamallaan rahalla tekee.

Esille nousee kuitenkin kysymys, mikä on sopiva rahamäärä annettavaksi lahjaksi. Onko sillä merkitystä, onko kirjekuoressa 20, 50 vai peräti 100 euron seteli?

Tapakouluttaja Helena Valosen mukaan sopiva lahja on sellainen, jonka lahjan antaja haluaa lahjoittaa hyvällä mielellä.

Siksi hänen mukaansa ei ole olemassa mitään tiettyä rahasummaa, joka olisi sopiva lahjaksi.

– Elämä ei ole niin yksinkertaista eikä lahjan arvo ole sidottuna eurojen määrään, vaan ajatukseen, Valonen painottaa Verkkouutisille.

Valonen huomauttaa, että mitä läheisempi lahjan antaja on, sitä paremmin hän tietää valmistuneen tarpeet ja toiveet lahjan suhteen.

Lahjan suuruus riippuu antajan taloudellisesta tilanteesta

Rahalahjaa miettiessä on keskeistä suhteuttaa se omaan taloudelliseen tilanteeseensa. Jos lahjan antajan taloudellinen tilanne on heikompi, rahalahjan suuruus voi olla pienempi. Valonen huomauttaa, että rahalahjan euromäärälle ei ole olemassa mitään alarajaa.

– Rahalahjan suuruus suhteutuu siihen, että millaisen määrän lahjoittaja haluaa antaa.

Monella sukulaisella voi olla tapana muistaa ylioppilaaksi tai ammattiin valmistunutta onnittelukortilla ja sen mukana tulevalla rahalahjalla. Onko tässä riskinä se, että sukulaiset alkavat kilpailla keskenään siitä, kuka antaa suurimman rahalahjan?

Valosen mukaan tällaista riskiä ei ole.

– Kun onnittelukortit ja rahalahja viedään juhliin kirjekuoressa, niistä otetaan yleensä onnittelukortit esille ja rahasummat otetaan niiden välistä pois. Silloin juhlissa kukaan vieras ei näe, että millaisia summia niiden sisällä on ollut.

Valosen mukaan aina valmistujaislahjaa ei tarvitse antaa juuri valmistujaisjuhlissa. Sukulainen voi juhlissa sopia valmistuneen kanssa esimerkiksi siitä, että he käyvät myöhemmin yhdessä vaikka syömässä tai kahvilla. Tässä tilanteessa sukulainen voi antaa valmistuneelle miettimänsä suuruisen rahalahjan.

Lahjan ei tarvitse aina olla rahaa

Vaikka raha on tyypillinen lahja valmistuneelle, se ei ole ainoa sopiva lahja.

– Yksi ruusukin riittää lahjaksi, jos lahjoittajan sydämestä niin tuntuu. Jos joku haluaa antaa lahjaksi tuhat euroa tai enemmän, ei muuta kuin lahjoittamaan, Valonen toteaa.

Muita hyviä valmistujaislahjoja ovat Valosen mukaan esimerkiksi korut.

– Samalla siitä lahjasta jää saajalleen pitkäaikainen muisto.

Valosen mukaan vastavalmistuneille pojille hyvä lahja voi olla myös kalvosinnapit.

Vastaus kysymykseen, onko raha hyvä lahja nuorelle, riippuu Valosen mukaan nuoren tilanteesta.

– Se on toisille nuorille hyvä lahja, kun mietitään taustoja. Jos kyseessä on nuori, jolla ei ole pulaa rahasta, häntä voi pyrkiä muistamaan jollain toisella tavalla.

Valmistumisen jälkeen monella nuorella on edessä jatko-opiskelut ja muuttaminen mahdollisesti toiselle paikkakunnalle omaan asuntoon. Valosen mukaan vastavalmistunutta voi muistaa myös tiedustelemalla, millaisia tavaroita ja tarvikkeita nuori tarvitsee ensimmäiseen omaan asuntoonsa.

LUE MYÖS:
Asiantuntija lyö luvut pöytään: Ainakin tämän verran rahaa pitäisi aina olla tilillä

Yle: Osa oppilaista ei taivu enää laittamaan kenkiä jalkaansa

Ylipainoisten osuus lapsista kasvaa teini-iän lähestyessä ja tämä näkyy koulujen arjessa. Ylen mukaan Porissa yläasteelle haluttiin kenkälusikoita.

– Yläasteelle pyydettiin kenkälusikoita, koska osa lapsista ei taivu enää laittamaan kenkiä jalkaansa, Porin kaupungin opetusyksikön päällikkö Taneli Tiirikainen kertoo.

Satakunnan hyvinvointialueella oli yhdeksän vuoden seurantajaksolla maan eniten ylipainoisia 2-16-vuotiaita. Harvinaisinta lasten ylipaino oli Helsingin hyvinvointialueella.

Satakunnan 8.-9.-luokkalaiset pojat ovat Suomen tukevimpia.

Porilaiskouluun ei päädytty hankkimaan kenkälusikoita, koska pienenkin liikkeen lisääminen katsottiin tärkeäksi.

Yle: Koulujen puhelinkiellon laista esitys syksyllä

Opetusministeri Anna-Maja Henriksson (r.) kertoo Ylelle, että puhelinten käyttöä koulujen oppitunneilla rajaavasta laista on tarkoitus saada hallituksen esitys eduskunnalle syksyllä.

Tavoitteena on paitsi turvata oppimisrauha myös lisätä opettajien ja rehtorien toimivaltuutta asiassa.

Henrikssonin mukaan puhelinten käyttöön voisi puuttua jo nykylainsäädännön puitteissa. Koulut voisivat esimerkiksi järjestyssäännöllä kieltää kännyköiden käytön oppituntien aikana, kuten joissain paikoissa on toimittukin.

– Saattaa olla, että tätä mahdollisuutta ei ole ymmärretty, Henriksson sanoo.

Kännykkäparkkiin laitteen jättäminen on kuitenkin vapaaehtoista ja koko koulupäivän ajaksi puhelimen käyttöä ei nykyisellään voi kieltää.

Henrikssonin mukaan tulossa ei ole lakia, joka kieltäisi täysin puhelinten tuomisen kouluun.

– Se, että kännykkä jätettäisiin parkkiin eli laatikkoon ennen tuntia, ei mielestäni voi kenenkään perusoikeuksia vahingoittaa, opetusministeri toteaa.

Osittaista hoitorahaa voi jo hakea ensi syksylle

Monessa perheessä on saatu tieto koulutaipaleensa aloittavan lapsen koulupaikasta, ja nyt suunnitellaan jo syksyä. 1. ja 2. luokalla olevan lapsen hoidosta saa Kelasta osittaista hoitorahaa, jos vanhempi tekee lapsen hoidon vuoksi töitä enintään 30 tuntia viikossa.

Osittaista hoitorahaa voidaan maksaa 1. elokuuta alkaen sinä vuonna, kun lapsi aloittaa koulun. Jos lapsi kuuluu pidennetyn oppivelvollisuuden piiriin, osittaista hoitorahaa voi saada myös esikoulun ja 3. luokan ajalta.

Osittainen hoitoraha on 108,15 e/kk, ja siitä maksetaan veroa. Osittaista hoitorahaa maksetaan samalle vanhemmalle kerralla vain yhdestä lapsesta, vaikka perheessä olisi useampi tukeen oikeutettu lapsi.

Molemmat vanhemmat voivat saada osittaista hoitorahaa yhtä aikaa, kunhan he hoitavat lasta eri aikoina. Osittaista hoitorahaa voi saada myös ns. etävanhempi eli vanhempi, joka ei asu lapsen kanssa samassa taloudessa.

Lyhyemmästä työajasta sovittava työnantajan kanssa

Osittaisen hoitorahan saaminen ehtona on, että työaika on lapsen hoidon vuoksi sovittu työnantajan kanssa lyhyemmäksi, enintään 30 tunniksi viikossa.

Vanhempi voi olla sopinut työnantajan kanssa jäämisestä osittaiselle hoitovapaalle, mutta tämä ei ole välttämätöntä. Jos olet jäämässä osittaiselle hoitovapaalle, siitä pitää sopia työnantajan kanssa vähintään kaksi kuukautta ennen sen alkamista.

Osittaista hoitorahaa voi saada samanaikaisesti esimerkiksi yksityisen hoidon tuen kanssa tai jos lapsi on kunnallisessa varhaiskasvatuksessa.

Osittaista hoitorahaa ei voi saada seuraavissa tilanteissa

• Sairastut ja sairauslomasi kestää yli 4 viikkoa.
• Jäät työkyvyttömäksi.
• Saat osasairauspäivärahaa.
• Saat kotihoidon tukea ja hoidat lasta itse.
• Saat vanhempainpäivärahaa samaan aikaan.
• Saat joustavaa hoitorahaa. Toinen vanhemmista voi kuitenkin saada samaan aikaan joustavaa hoitorahaa toisesta lapsesta.
• Olet ilmoittautunut työttömäksi työnhakijaksi.

Lastensuojeluilmoitusten määrä kaksinkertaistunut kymmenessä vuodessa

Joka kuudennesta 13–15-vuotiaasta tehtiin lastensuojeluilmoitus vuonna 2023, selviää Terveyden ja hyvinvoinnin laitos THL:n tuoreista tilastoista. Ilmoitusten määrä on kasvanut vuosittain, mutta vuonna 2023 kasvu oli poikkeuksellisen suurta.

Viime vuonna tehtiin lähes 31 000 lastensuojeluilmoitusta 13–15-vuotiaista, kun kolme vuotta aiemmin tätä ikäryhmää koskevia ilmoituksia tehtiin 21 000. Eniten lastensuojeluilmoituksia tehdään edelleen juuri 13–15-vuotiaista. Lastensuojeluilmoitusten määrä on myös kasvanut eniten tässä ikäryhmässä.

– Nuorten pahoinvointi eri indikaattoreilla mitattuna on viime vuosina lisääntynyt. Olisi yllättävää, jos esimerkiksi nuorten lisääntyneet mielenterveyden ongelmat sekä mielenterveys- ja päihdepalveluiden kuormitus eivät heijastuisi myös lastensuojelun palvelujen tarpeeseen, toteaa THL:n tutkimusprofessori Taina Laajasalo.

Lastensuojeluilmoitusten määrä on kaksinkertaistunut kymmenessä vuodessa

Lastensuojeluilmoitusten määrä kasvoi viime vuonna jokaisella hyvinvointialueella. Koko maassa lastensuojeluilmoitukset ovat yli kaksinkertaistuneet kymmenessä vuodessa. Viime vuonna ilmoitus tehtiin 110 000 lapsesta eli 10,2 prosentista lapsia.

Useilla viranomaisilla, esimerkiksi poliisilla ja päiväkodilla, on velvollisuus tehdä lastensuojeluilmoitus. Tämän lisäksi kuka tahansa voi tehdä lastensuojeluilmoituksen. Ilmoituksia tehdäänkin hyvin erilaisissa tilanteissa.

– Lastensuojeluilmoitukset kertovat usein nuorten oireilusta. Toisaalta ilmoitus voidaan tehdä tilanteessa, jossa pienen lapsen äiti on aloittamassa päihdekatkaisun ja lapsi tarvitsee hoitopaikan. Jokainen ilmoitus tulee ottaa vakavasti, toteaa THL:n kehittämispäällikkö Laura Yliruka.

Hänen mukaansa samalla voi haastaa ammattilaisia käymään keskustelua ilmoitusten teon pelisäännöistä.

– On esimerkiksi syytä selvittää, missä tilanteissa selvitään koulun kasvatuskeinoilla ja missä lastensuojelun kutsuminen on perusteltua. Vuoropuhelulla löytyy tasapaino asiaan ja resurssit vapautuvat ilmoitusten käsittelystä työhön niiden lasten ja perheiden kanssa, jotka suojelua ja tukea tarvitsevat, Yliruka pohtii.

Kiireellisten sijoitusten määrä kasvoi

Myös kiireellisten sijoitusten määrä kasvoi vuonna 2023. Kiireelliset sijoitukset lisääntyivät erityisesti elämän ensimmäisissä sijoituksissa. Ne voivat olla vaihtoehtoisesti avohuollon tukitoimena tapahtuvia sijoituksia tai huostaanottoja.

Kiireellisiä sijoituksia tehdään eniten 15-vuotiaille. 15-vuotiaista 1 prosentti oli vuoden aikana kiireellisesti sijoitettuna.

Kiireellisesti sijoitettuja lapsia oli eniten Kymenlaaksossa (1,7 %) ja vähiten Etelä-Karjalassa (0,4 %). Kiireellisten sijoitusten määrä kasvoi vuonna 2023 useilla alueilla, mutta ei kaikilla. Kiireelliset sijoitukset vähenivät eniten Satakunnassa.

– Joillain alueilla kiireellistä sijoitusta käytetään vain akuuteissa vaaratilanteissa, kun taas toisaalla myös suunniteltuna interventiona esimerkiksi puuttumalla lapsen päihteiden käyttöön. Kiireellisten sijoitusten määrän kasvun taustalla on monia tekijöitä. Esimerkiksi se, kriisiytyvätkö tilanteet perhesosiaalityössä, koska lastensuojeluun ei pääse ajoissa, Yliruka kertoo.

Myös avohuollon asiakasmäärä kääntyi kasvuun

Lastensuojelun avohuollon piirissä olleiden lasten ja nuorten määrä kasvoi vuonna 2023. Edellisen kerran asiakasmäärissä oli kasvua vuonna 2014.

– Tämä voi kertoa siitä, että lastensuojelun avohuoltoa edeltävät perhesosiaalityön palvelut ja muut peruspalvelut eivät toimi optimaalisella tavalla ennaltaehkäisevästi eikä monialainen yhteistyö toimi tarkoituksenmukaisesti, toteaa Yliruka.

– Osa perheistä hakeutuu itse lastensuojelun tuen piiriin, osalla lastensuojelun tarpeessa olevista perheistä ei ole resursseja tai luottamusta ottaa vastaan perhesosiaalityön tai lastensuojelun palvelua. Painottamalla perheiden ja lastensuojelun yhteistyötä voidaan rakentaa luottamusta ja saada näin apu kanavoitua perheille paremmin, hän kuvaa.

Näin puhut lapselle sodasta tai kouluampumisesta – varo tätä virhettä

Venäjän aloittama hyökkäyssota Ukrainassa on ollut näkyvä uutisaihe mediassa jo useamman vuoden ajan. Sen lisäksi sotauutisia tulee jatkuvasti myös muualta maailmalta. Viimeisimpänä esimerkkinä on Gazassa kärjistynyt tilanne.

Sotaan ja väkivaltaan liittyvät uutiset päätyvät myös lasten nähtäville. Pahimmillaan jatkuva sotauutisille altistuminen voi aiheuttaa lapselle pelkoa ja ahdistusta.

Tilanteen vakavuus on huomattu myös Mannerheimin lastensuojeluliitossa (MLL). Asiantuntija Anna Puusniekan mukaan MLL:n ylläpitämän lasten ja nuorten puhelimeen ja chattiin on viime vuosina tullut useita yhteydenottoja, joissa korostuu lasten kasvanut huoli maailmantilanteesta. Huolta aiheuttavissa teemoissa korostuu nimenomaan Venäjän aloittama hyökkäyssota.

– Osa lapsista ja nuorista eivät syystä tai toisesta ole voineet käydä keskustelua omien vanhempiensa kanssa. Yhteydenotoista kuuluu se, että nämä asiat mietityttävät lapsia.

Siihen voi Puusniekan mukaan olla useita syitä, miksi lapset eivät ole voineet puhua aiheesta kotona vanhempiensa kanssa. Taustalla voi olla esimerkiksi se, että vanhemmalla ei ole luontevaa keskusteluyhteyttä lapsensa kanssa tai lapsi ei osaa ottaa asiaa puheeksi.

– Asia voi jäädä kotona käsittelemättä siksikin, että vanhempi saattaa kuvitella, että lapsi ei tiedä tästä aiheesta välttämättä mitään. Sitten keskustelu jää vaan käymättä, Puusniekka toteaa.

Taustalla voi olla myös, jos perheen elämäntilanteessa on muita huolia aiheuttavia tilanteita. Silloin maailman uutistapahtumat ja niihin liittyvät tuntemukset voivat jäädä käsittelemättä.

Vaikeista asioista pitää uskaltaa puhua

Lapsen tai nuoren hyvinvoinnin kannalta on kuitenkin tärkeää, että mieltä painavat aiheet otetaan puheeksi.

Puusniekan mukaan on ensiarvoisen tärkeää, että aihetta käsiteltäessä vanhempi kykenee rauhoittamaan itsensä. Jos vanhempi itse on ahdistunut sotauutisista, hän ei saisi siirtää sitä lapsiinsa.

– Tunteetkin tarttuvat. Olisi hyvä, että vanhempi pystyisi puhumaan asiasta rauhallisesti lapsen kanssa. Lasta voi lähestyä myös kysymällä hänen tuntemuksistaan.

Vanhemman kannattaa antaa lapselle riittävästi aikaa omien tunteidensa purkamiseen ja mahdollisuuden puhua tilanteesta omin sanoin.

– Vanhemman on myös hyvä puhua asioista lapsen ikätasoon sopivalla tavalla. Eli keskustelussa kannattaa käyttää sellaisia sanoja, joita lapsi ymmärtää ja välttää termejä, joita lapsi ei välttämättä edes tunne.

Kun lapselle kertoo sodasta, Puusniekan mukaan on hyvä, että asioista kerrotaan tosiasiat. Vaikka aihe on hankala, asioista kannattaa puhua rehellisesti.

– Mitä pienemmästä lapsesta on kyse, sitä yleisemmällä tasolla asiasta kannattaa puhua. Vähän vanhemman nuoren kanssa voi käydä syvempääkin keskustelua.

Puusniekan mukaan sodasta puhuttaessa kannattaa kuitenkin keskittyä yksinkertaisissa tosiasioissa eikä mennä esimerkiksi liikaa sotauutisoinnin yksityiskohtiin.

– Kannattaa myös oikoa, jos lapselle on syntynyt väärinkäsityksiä tai hänellä on väärää tietoa tapahtumista.

Lasta voi yrittää rauhoitella myös kertomalla, että esimerkiksi Ukrainan sodan tapahtumat eivät koske meitä eivätkä aiheuta vaaraa meidän perheellemme.

Puusniekka muistuttaa, että lapset ovat erilaisia ja kaikki eivät halua asiasta jutella.

– Sotauutisointi on joka tapauksessa hyvä ottaa esille ja luoda mahdollisuus jutella aiheesta joku toinen kerta, jos lapsesta siltä tuntuu.

Järkyttäviä uutisia tulee myös koulumaailmasta

Järkyttävät uutiset eivät tule vain kaukaisesta ulkomaailmasta, vaan niitä voi tulla myös aivan lähipiiristä. Järkyttävänä esimerkkinä tästä on tänä keväänä tapahtunut Vantaan kouluampuminen.

Lapsille ja nuorille aiheen käsittelystä tekee vaikeamman juuri se, että väkivallanteko tapahtui kouluyhteisössä.

–  Tällaisissa tapauksissa ei voi samalla tavalla sanoa, että asia ei kosketa meitä tai nämä asiat eivät ole uhka Suomessa.

Silti vanhemman on tärkeä yrittää saada luotua lapselle turvallisuuden tunnetta. Puusniekan mukaan vanhempi voi esimerkiksi kertoa, että kouluampumiset ovat hyvin harvinaisia Suomessa ja kouluissa työskentelee paljon aikuisia, jotka tekevät kaikkensa lasten turvallisuuden eteen.

Jos lapsi tai nuori käyttää paljon internetiä ja sosiaalista mediaa, hän voi altistua monenlaisille uutisille. Etenkin somessa vastaan voi tulla myös sellaista tietoa, joka ei pidä ollenkaan paikkaansa.

Väärät tiedot voivat lisätä lapsen pelkoa ja ahdistusta entisestään.

– Silloin lapselle voi sanoa siitä, että somessa kiertäviä juttuja ei ole hyvä lukea eikä kaikki internetissä oleva tieto ole totta. Lapselle voi myös sanoa, että huomaako hän itse, ettei tällaisten asioiden seuraaminen tee hyvää hänelle.

Ikäviä asioita käsitellessä myös vanhemman kannattaa kiinnittää huomiota omaan mediankäyttöönsä.

– Kaikkia uutisia (esimerkiksi kouluampumisesta) ei tarvitse lukea. On tärkeä taito rajata myös itseltään sellaista mediasisältöä, joka ei tee itselleen hyvää, Puusniekka sanoo.

Lapsen somen käytöstä kannattaa olla perillä

Joissakin tilanteissa voi olla perusteltua rajoittaa lapsen sosiaalisen median käyttöä.

– Nyt jos koskaan jokaisen vanhemman kannattaa olla kartalla siitä, millaista sisältöä lapsi siellä kuluttaa.

Tietyissä tilanteissa lapsi ja vanhempi voivat myös sopia, että he laittavat yhdessä sosiaalisen median käytön tauolle kokonaan. Toinen vaihtoehto on rajoittaa ikävien uutisaiheiden seuraaminen ja esimerkiksi kieltäytyä lukemasta tai katsomasta mitään niihin liittyvää sisältöä.

– Sosiaalisessa mediassa voi tulla vastaan todella ikäviä sisältöjä, joita voi olla vaikea saada pois lapsen mielestä.

Myös sosiaalisessa mediassa vastaan tulleet sisällöt kannattaa ottaa puheeksi lapsen kanssa. Etenkin silloin, jos joku siellä nähty asia on järkyttänyt lasta ja jäänyt pyörimään hänen mieleensä.

Puusniekan mukaan tärkeintä on muistaa, että vaikeistakin asioista pitää uskaltaa puhua.

–  Jos vanhempana mietityttää, miten vaikeat asiat otetaan lapsen kanssa puheeksi, asiasta voi yrittää puhua ensin toisen aikuisen kanssa.

Mannerheimin lastensuojeluliitolla on myös vanhempainpuhelin ja chat. Niiden kautta vanhemmat voivat hakea apua mieltä painaviin asioihin. Palvelut ovat maksuttomia ja niissä käydyt keskustelut luottamuksellisia.

– Koskaan ei kannata jäädä tällaisten asioiden kanssa yksin, Puusniekka muistuttaa.

LUE MYÖS:
Kiusataanko lastasi koulussa? Tunnista nämä hälytysmerkit
Onko lapsesi koukussa älypuhelimeen? Näissä tilanteissa pitää huolestua
Pyytääkö lapsesi jatkuvasti rahaa? Näin opetat järkevää rahankäyttöä

Tiktokia verrataan päihteeseen – ”kehittyvät aivot saavat tuntikausia dopamiiniruiskeita”

Kokoomuksen kansanedustajat jättivät äsken toimenpidealoitteen Tiktokin kieltämiseksi. Puolueen 30 kansanedustajan mukaan nettisovelluksen aiheuttamat haittavaikutukset erityisesti lapsille ja nuorille ovat ilmeisiä.

Tiktokin haitoista on jätetty eduskunnassa myös kaksi kirjallista kysymystä.

Kansanedustaja Noora Fagerström (kok.) viittaa kysymyksessään erityisesti vaaralliseen, väkivaltaan kannustavaan sisältöön. Hänen mukaansa sovelluksen omistava kiinalaisyhtiö voi käyttää käyttäjätietoja hyväkseen propagandatarkoituksissa.

Ex-ministeri Hanna Kososen (kesk.) kirjallisessa kysymyksessä sanotaan, että Kiinan kommunistisen puolueen hallitseman yrityksen rakentama Tiktok on vaarallinen niin vakoilun, lasten ja nuorten terveyden kuin yhteiskuntarauhan järkkymisenkin takia.

– Tiktok on rakennettu siten, että sen videovirta tuottaa mielihyvää eli dopamiiniruiskeita ja siten koukuttaa käyttäjänsä tuijottamaan videoita jopa tuntikausia putkeen. Suojelemme yhteiskunnassa erityisesti lapsia ja nuoria addiktoivilta päihteiltä. Meidän pitäisi suojella heitä myös virtuaalisilta päihteiltä, kysymyksessä todetaan.

– Joulukuussa julkaistuissa PISA-tuloksissa lähes jokaisen länsimaan taso oli romahtanut. Samaan aikaan Tiktokin käyttö on moninkertaistunut. Ei ole vielä suoraa tieteellistä näyttöä tästä syy-seuraussuhteesta, mutta sen tiedämme, että Tiktok heikentää keskittymiskykyä. Kun kehittyvässä vaiheessa olevat aivot saavat pitkiä aikoja päivittäin lyhyitä viihteellisiä videoärsykkeitä, kehittyy lyhytjännitteisyys, mutta ei keskittymiskykyyn ja ongelmanratkaisuun tarvittava aivokapasiteetti.

Tiktok on Kososen kysymyksen mukaan kiinalaisille keino ”muokata yhteiskuntia informaation avulla, sillä Kiinassa hallinnoitu algoritmi määrää, mikä sisältö sovelluksessa menestyy”.

– Kiina itse ei salli samanlaista sovellusta omille kansalaisilleen. Jo tämän takia EU:ssa hälytyskellojen pitäisi soida ja kovasti.

Kiusataanko lastasi koulussa? Tunnista nämä hälytysmerkit

Koulukiusaaminen on merkittävä yhteiskunnallinen ongelma. Vaikka aiheesta on vuosikymmenien ajan puhuttu paljon, ongelmaa ei ole saatu kitkettyä. Tänäkin päivänä monet lapset joutuvat kohtaamaan kiusaamista koulussa päivittäin.

Ongelma ei kosketa vain kiusattua ja hänen lähipiiriään, vaan koko yhteiskuntaa. Tutkimusten mukaan koulukiusaamisella voi olla pitkäkestoiset vaikutukset uhrinsa elämään, ja näyttäytyä esimerkiksi kasvaneena riskinä sairastua mielenterveyden häiriöihin tai päihdeongelmiin. Pahimmillaan kiusaaminen voi tuhota uhrin mielenterveyden ja johtaa pysyvään työkyvyttömyyteen.

Räikeimmissä tapauksissa pitkään jatkunut koulukiusaaminen on johtanut jopa koulusurmiin.

Jotta ongelmat eivät kärjistyisi, tehokkainta koulukiusaamiseen olisi puuttua mahdollisimman aikaisessa vaiheessa. Asian huomaaminen ei ole aikuisille aina helppoa, sillä kiusattu lapsi ei välttämättä halua tai uskalla kertoa asiasta kenellekään.

Mistä merkeistä huoltaja sitten voi päätellä, että hänen lastansa kiusataan koulussa?

Mannerheimin lastensuojeluliiton (MLL) kiusaamisen vastaisen työn erityisasiantuntijan Virpi Pöyhösen mukaan tyypillisin merkki koulukiusaamisesta on se, että lapsen käytös kotona muuttuu.

– Jos joku piirre lapsen käytöksessä muuttuu tavalla tai toisella huonompaan suuntaan, se on tärkeä hälytysmerkki, Pöyhönen kertoo Verkkouutisille.

Esimerkki tällaisesta tilanteesta on se, että jos aiemmin avoin ja juttelevainen lapsi muuttuu vetäytyväksi tai aggressiiviseksi. Yksi merkki voi olla se, että lapsi ei enää halua lähteä kouluun.

– Nämä ovat sellaisia asioita, mihin on hyvä kiinnittää huomiota.

Miten huoltajan kannattaa ottaa asia puheeksi, jos hän tietää tai epäilee lapsensa joutuneen koulukiusaamisen kohteeksi?

Pöyhösen mukaan tärkein asia on se, että aikuinen aidosti pysähtyy tilanteeseen ja kuuntelee lasta herkällä korvalla.

– Kannattaa pyrkiä myös välittämään aidosti siitä, mitä lapsi kertoo siitä, mitä on tapahtunut.

Jos lapsi kertoo joutuneensa kiusatuksi, aikuisen on tärkeää painottaa, että kiusaaminen ei ole kiusatun vika.

– Se on tässä aivan keskeistä, ja meidän aikuisten on tärkeää muistaa se. Aikuisille koulukiusaamisesta kertominen on usein älyttömän vaikeaa eli kiusaamiseen liittyy tietynlainen häpeän tunne, mikä voi estää jopa omalle vanhemmalle kertomista.

Pöyhösen mukaan lapsella voi olla korkea kynnys kertoa kiusaamisesta silloinkin, vaikka luottamussuhde vanhemman kanssa olisi kunnossa.

Tieto siitä, että omaa lasta kiusataan koulussa, voi herättää vanhemmissa monenlaisia tunteita. Pöyhösen mukaan keskeistä on, että vanhempi pystyy suhtautumaan asiaan rauhallisesti ja välttämään vahvoja tunnereaktioita. On myös tärkeää, että vanhempi antaa lapselleen tilaa kertoa kokemuksistaan.

– Sille kannattaa ottaa oma aikansa. Se ei ehkä ole se kiireisin hetki heti työ- tai koulupäivän jälkeen, vaan myöhempi rauhallisempi hetki.

Vanhemman ei missään tilanteessa kannata alkaa kieltämään tai vähättelemään lapsensa kokemuksia. Kaikkein pahinta Pöyhösen mukaan on tilanne, jossa vanhempi alkaisi syyttämään kiusattua lasta tilanteesta.

– En tiedä, voiko näin käydä. Ehkä on perheitä, joissa tilanne voi olla sellainen, Pöyhönen toteaa.

Asioista kannattaa puhua jo ennakkoon

Koulukiusaamisesta ja siihen reagoinnista kannattaa Pöyhösen mukaan puhua kotona lapsen kanssa silloinkin, vaikka lapsi ei joutuisi kiusatuksi. Mikäli hän myöhemmin joutuu kokemaan kiusaamista, lapsella on työkaluja siihen, miten asia otetaan puheeksi kotona.

Pöyhösen mukaan asiasta voi keskustella esimerkiksi kysymällä ”oletko huomannut teidän luokallanne tällaista?” tai ”onko teidän luokkanne sellainen, missä kaikkien on hyvä olla?”.

– Kysymyksissä kannattaa toki huomioida lapsen ikätaso.

Lapselta voi kysyä myös, tietääkö hän, miten toimia tilanteessa, jossa huomaa jonkun oppilaan joutuvan kiusatuksi.

– Uskon tällaisten keskustelujen olevan tärkeitä, sillä samalla se helpottaa asiasta puhumista, mikäli lapsi itse joutuu kokemaan kiusaamista.

Jos vanhempi tietää lapsensa joutuneen kiusatuksi, asiasta tulee olla matalalla kynnyksellä yhteydessä kouluun. Yleensä ensisijainen yhteyshenkilö kodin ja koulun välillä on luokanopettaja.

– Lähestymistapoja yhteydenottoon on monia. Itse ajattelen, että esimerkiksi Wilma [kodin ja koulun väliseen yhteydenpitoon tarkoitettu viestialusta] ei välttämättä sovellu tähän kovin hyvin, sillä tämänkaltaisia asioita voi olla vaikea lähteä avaamaan viestillä.

Sen sijaan Pöyhösen mukaan parempi lähestymistapa saattaa olla ehdottaa Wilmassa puhelinkeskustelua. Keskustelussa vanhemman kannattaa kertoa lapsen kiusaamiskokemuksista ja tiedustella opettajalta, onko hänkin havainnut kyseisiä asioita.

Vaikka koulukiusaaminen voi herättää vanhemmissa voimakkaita tunteita, vanhemman kannattaa pyrkiä hyvään keskusteluyhteyteen koulun henkilökunnan kanssa. Pöyhönen huomauttaa, että vanhemman kannattaa kertoa myös lapselle, että hän on asiasta kouluun yhteydessä.

Kiusaamiseen ei aina puututa

Koulukiusaaminen on ollut julkisuudessa esillä vuosikymmenestä toiseen. Tutkimuksissa on myös havaittu, että sillä voi olla pitkäkestoiset vaikutukset koulukiusatun elämään jopa aikuisiällä. Elina Välimäen teoksessa ”Kiusatut” (Into, 2023) monet koulukiusaamista kohdanneet kertovat kokeneensa, että koulun henkilökunta ei ottanut kiusaamista riittävän vakavasti tai puuttumiskeinot olivat riittämättömiä.

Pahimmissa tapauksissa kiusatut kokevat, että koulu on syyllistänyt asiasta kiusattua eikä kiusaajia. Herää kysymys, vähätelläänkö suomalaisissa kouluissa kiusaamista.

Pöyhösen mukaan kysymys on sellainen, jota on todella hankala yleistää.

– Ajattelen, että suomalaiset koulut ovat todella heterogeeninen joukko kiusaamiseen puuttumisessa. Monissa kouluissa on todella toimivat käytänteet, asiat otetaan vakavasti ja siihen puututaan. Myös ennaltaehkäisevä työ on monessa koulussa systemaattista.

Pöyhösen mukaan on valitettavasti myös tapauksia, joissa koulukiusaamiseen puuttuminen on ollut riittämätöntä.

Mannerheimin lastensuojeluliitto tarjoaa erilaisia tukipalveluita kiusatuille lapsille ja nuorille. Niissä on Pöyhösen mukaan huomattu, että osa nuorista ei usko aikuisten kykyyn puuttua kiusaamiseen ja ovat pettyneitä aikuisten apuun.

– Eli meillä on lapsia ja nuoria, joilla on mennyt luottamus siihen, että aikuiset voivat auttaa heitä kiusaamistilanteessa. Se on tosi hälyttävä merkki.

Joissain tilanteissa koulukiusattu lapsi tai nuori ei edes uskalla kertoa kiusaamisesta. Pöyhönen huomauttaa, että näissä tilanteissa koulun voi olla hyvin vaikea puuttua tilanteeseen.

– Kouluissa ei aina olla tietoisia siitä, että siellä kiusataan. Se tuo kysymyksen, miten huomaamista kouluissa voitaisiin tehostaa ja miten lapsia ja nuoria saataisiin kertomaan herkemmin kiusatuksi joutumisesta.

Tehokkaan kiusaamisen puuttumisen ytimessä on Pöyhösen mukaan suunnitelmallisuus ja systemaattisuus.

– Eli se, että kouluissa on työkalut kiusaamisen ennaltaehkäisyyn ja siihen puuttumiseen.

Pöyhönen korostaa, että kiusaamisen vastaisessa työssä pitää olla mukana koko kouluyhteisö. Se koskettaa sekä koulun oppilaita että henkilökuntaa.

– Siihen liittyy se, että kaikki uskovat siihen, mitä ollaan tekemässä. On myös tärkeää, että koulun aikuiset välittävät asennetta myös oppilaille, että koulussamme ei hyväksytä kiusaamista.

Tietyt riskitekijät voivat altistaa kiusaamiselle

Tutkimusten mukaan tietyt asiat lisäävät lapsen riskiä joutua koulukiusatuksi.

– Ehkä eniten nouseva piirre on jonkinlainen erilaisuus. Eli se, miten lapsi näkyy ja toimii eri tavalla suhteessa kiusaavaan oppilaaseen tai luokan normeihin eli kirjoittamattomiin sääntöihin.

Myös sosiaalisen ahdistuneisuuden on havaittu olevan riskitekijä kiusatuksi joutumiselle. Yksi asia on Pöyhösen mukaan silti tärkeä muistaa.

– Kun puhutaan riskitekijöistä, se ei tarkoita sitä, että normeista jollain tavalla erilaisen tai sosiaalista ahdistuneisuutta kokevan lapsen kiusaaminen olisi millään tavalla oikeutettua.

Toinen tärkeä asia on tiedostaa se, että vaikka puhutaan kiusaamisen riskeistä, riski ei välttämättä toteudu. Keskeisessä roolissa asiassa on kouluympäristö.

– Ympäristö vaikuttaa aina. Se ei ole lapsen omassa päätösvallassa, toteutuvatko riskitekijät.

Esimerkkinä Pöyhönen mainitsee luokan, johon menee sosiaalisesti ahdistunut lapsi. Luokassa on kirjoittamattomat säännöt eli normit, jotka ovat kiusaamisen vastaisia.

– Pikemminkin normit painottavat monenlaisuuden hyväksymistä. Kun ne hyväksytään, lapsi ei joudu kiusatuksi.

Toisessa esimerkissä lapsi menee luokalle, jossa erilaisuutta ja monenlaisuutta karsastetaan sekä kiusaamiseen suhtaudutaan myönteisesti.

– Silloin on riskinä, että sosiaalinen ahdistuneisuus johtaa kiusatuksi joutumiseen.

Kiusaaja voi kiusata saadakseen muiden arvostusta

Siihen ei ole olemassa yksiselitteistä vastausta, mikä saa lapsen kiusaamaan koulussa muita. Pöyhönen muistuttaa, että koulukiusaajat ovat keskenään heterogeeninen joukko eikä ole mahdollista nimetä yhdenlaista koulukiusaajaa.

Tutkimuksista kuitenkin ilmenee, että joissakin kouluyhteisössä kiusaajat ovat yhteisön suosittuja oppilaita.

– Heistä ei pidetä, mutta he ovat suosittuja, Pöyhönen toteaa.

Tällä viitataan tilanteeseen, jossa koululuokalla moni mieltää kiusaajan suosituksi oppilaaksi mutta ei pidä hänestä. Joissain tilanteissa kiusaajat voivat olla myös kouluyhteisön pelättyjä oppilaita.

– Kun oppilas on suosittu, hänellä on samalla yhteisössä valtaa määrittää, millaisia normeja siinä luokassa noudatetaan. Nämä ovat asioita, joita aikuisten on syytä huomioida.

Koulukiusaamisen taustalla voi olla oman aseman hakemista ryhmässä ja sen tavoittelua.

– Tutkimukset näyttävät, että omaa statusta ja muiden hyväksyntää kouluyhteisössä voidaan hakea kiusaamalla muita.

Se, saako kiusaamalla paremman sosiaalisen aseman ryhmässä, riippuu Pöyhösen mukaan paljon ryhmästä.

– Suosion tavoittelun lisäksi taustalla voi olla myös haasteita tai taitamattomuutta sosiaalisissa tilanteissa ja impulsiivista käyttäytymistä, Pöyhönen kertoo.

Miten vanhemman tulee toimia tilanteessa, jossa hänen lapsensa on itse koulukiusaaja?

Pöyhösen mukaan toimintamallit ovat hyvin samat kuin kiusatun lapsen kanssa. Asia kannattaa ottaa lapsen kanssa rauhallisesti puheeksi. Myös kouluun kannattaa olla yhteydessä.

– Kun oma lapsi kiusaa, se voi aiheuttaa monenlaisia ristiriitaisia ja hankalia tunteita vanhemmissa.

LUE MYÖS:
Moni ymmärtää vasta aikuisena, miten pahaa jälkeä kiusattuna oleminen sai aikaan
HS: Näissä kouluissa kiusataan eniten
Yle: Koulukiusaamisesta tehty rikosilmoitus harvoin etenee
Varatuomari AL:ssä: Kouluilla on velvollisuus ilmoittaa kiusaamisesta
Poliisi avautuu ongelmasta: Koulussa rikoksen tehnyt voi välttyä syytteeltä

Epäiletkö lapsesi käyttävän päihteitä? Nämä merkit paljastavat

Kouluterveyskyselyiden perusteella alaikäisten nuorten humalahakuinen juominen ja tupakointi on vähentynyt. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteivätkö nuoret enää käyttäisi päihteitä. Viime vuosina tupakan tilalle ovat tulleet myös muut nikotiinituotteet kuten sähkötupakka ja nuuska.

Alkoholi- ja tupakkatuotteiden käyttö ja hallussapito on kielletty alle 18-vuotiailta. On sanomattakin selvää, että mikäli nuori saa päihteitä haltuunsa ja käyttää niitä, hän tuskin kertoo asiasta avoimesti kotona.

On kuitenkin olemassa tiettyjä merkkejä, jotka voivat viitata alaikäisen nuoren päihteiden käyttöön.

Mannerheimin lastensuojeluliiton asiantuntija Minna Haapanen kertoo Verkkouutisille, että kun oman lapsen tai nuoren olemuksessa, käytöksessä, kaveripiirissä tai elintavoissa tapahtuu selkeitä muutoksia, on vanhemman hyvä olla valveilla asian suhteen.

– Huolta herättää myös se, jos nuori on haluton kertomaan, kenen kanssa ja missä viettää aikaa. Nämä tekijät eivät aina viittaa päihteidenkäyttöön vaan kyse voi olla myös esimerkiksi solmuista sosiaalisissa suhteissa, kiusaamisesta tai mielialaan liittyvistä haasteista.

Vanhemman on Haapasen mukaan tärkeää ottaa asia puheeksi matalalla kynnyksellä, kertoa havaitsemistaan muutoksista ja kysyä nuorelta asiasta.

Jos nuori tulee kotiin päihtyneenä, tämä todennäköisesti näkyy sammaltavassa puheessa, harittavassa katseessa tai horjuvassa kävelyssä. Niin alkoholin kuin tupakankin osalta käytön usein myös haistaa hengityksestä.

Jotkut merkit voivat viitata myös siihen, että nuori käyttää laittomia huumeita. Haapanen ajattelee, että huumeidenkäyttöön liittyy pitkälti samat merkit kuin alkoholiinkin liittyen.

– Huumeisiin liittyen huolta herättävää on myös se, jos nuori yhtäkkiä pyytää jatkuvasti rahaa ja on epäselvää, mihin hän sitä käyttää.

Moni vanhempi saattaa pohtia, miten nuorten päihteidenkäyttö kannattaa ottaa puheeksi. Haapasen mukaan murros- ja nuoruusikäiselle tyypillistä on, että aiempaan verrattuna nuori saattaa punnita tarkemmin, mitä asioita jakaa vanhemman kanssa.

Tällainen säätely on hänen mukaansa usein osa murrosiän kehityksellistä irtaantumista vanhemmista ja luonnollinenkin osa kasvua.

– Asian puheeksi ottaminen onkin aikuisen vastuulla ja paras keskustella päihteistä ja niiden vaikutuksista on ennen, kuin asiasta on herännyt huolta oman nuoren kohdalla.

Jos vanhemmalla on jo herännyt huoli nuoren mahdollisesta päihteiden käytöstä, asiasta kannattaa Haapasen mukaan kysyä avoimesti nuorelta itseltään.

– Jos nuori tulee kotiin päihtyneenä, kannattaa keskustelu avata vasta seuraavana päivänä, kun hän on saanut levätä Rohkaisisin avaamaan keskustelun rauhallisena hetkenä ja aidosti kuuntelemaan, mitä nuori asiasta kertoo.

Olipa syynä kokeilunhalu, ryhmäpaine, pahan olon helpottaminen tai jokin muu, nuoren päihteiden käytön taustalla on jokin syy.

– Aina se ei ole selvää nuorelle itsellekään ja tätä kannattaa pyrkiä avaamaan yhdessä turvallisen aikuisen kanssa. Joskus voi olla niinkin, että nuori on odottanut vanhemman ottavan asian puheeksi ja saattaa kokea jopa helpotusta, kun näin tapahtuu.

Vältä vahvoja tunnereaktioita

Usein vanhemmalla herää Haapasen mukaan ymmärrettävästi pelkoa, pettymystä ja epävarmuutta tilanteessa, jossa on huolta oman nuoren päihteiden käytöstä. Tämä on hänen mukaansa hyvä tunnistaa ja pyrkiä rauhoittamaan itsensä ennen keskustelua nuoren kanssa.

– Vaikka vanhemman hätääntyneet tunnereaktiot hyvin inhimillisiä ovatkin, ne eivät edesauta vuoropuhelua vaan nuori saattaa sulkeutua entistä enemmän.

Jos vanhempi haluaa ilmaista pettymystään, Haapasen mukaan nuorelle voi sanoa olevansa pettynyt tämän toimintaan ja samalla muistuttaa siitä, että nuori on yhä rakas ja tärkeä.

Entä millä keinoilla vanhempi voi puuttua lapsensa päihteiden- tai huumeidenkäyttöön?

Haapasen mukaan avainasemassa ovat puheeksi ottaminen ja pyrkimys keskusteluyhteyteen. Nuorelle on tärkeää perustella, miksi vanhempi on huolissaan nuorten päihteidenkäytöstä.

Jos kyseessä on päihteitä käyttävä kaveriporukka, asiasta keskusteleminen myös nuorten kavereiden vanhempien kanssa voi auttaa siinä, että tilanteeseen saadaan muutos.

– Tärkeää on myös pyytää mukaan ajoissa ulkopuolista apua. Monilla saattaa olla kynnys ottaa yhteyttä viranomaisiin, mutta on hyvä muistaa, että lastensuojelua voi konsultoida myös anonyymisti. Tukea voi hakea myös esimerkiksi koulukuraattorilta tai oman paikkakunnan nuorten päihdetyötä tekeviltä tahoilta.

Miten vanhemman tulee toimia tilanteessa, jossa hän löytää alkoholi- tai tupakkatuotteita nuoren hallusta? Haapasella on asiaan yksinkertainen ohje.

– Takavarikoisin tuotteet nuorelta ja avaisin keskustelun siitä, kuka ne on hänelle hakenut, mistä hän on saanut rahat niihin ja kuinka säännöllistä hänen käyttönsä on ollut. Tärkeää on myös pyrkiä tavoittamaan, miksi nuori on päätynyt käyttämään näitä.

Haapanen suositteleekin vanhempia puuttumaan lastensa päihteidenkäyttöön ehdottomasti mieluummin matalalla kuin korkealla kynnyksellä.

– Tärkeää on päästä puuttumaan tilanteeseen ennen kuin se kehittyy vaikeammaksi. On myös nuorelle tärkeä viesti, että hänen hyvinvoinnistaan huolehditaan ja hänestä välitetään. Etenkin huumausaineiden kohdalla välitön puuttuminen on ehdottoman tärkeää.

Kaverit ja ryhmäpaine voivat ajaa nuoren päihdekokeiluihin

Asiasta keskusteltaessa on tärkeä myös tiedostaa, mitkä tekijät ovat ajaneet alaikäisen nuoren käyttämään päihteitä tai huumeita.

Haapasen mukaan usein motiivina on kokeilunhalu tai kaveripiirissä vallitseva kulttuuri, jossa päihteet liittyvät porukalla ajanviettoon.

– Osalla nuorista syynä päihdekokeiluihin tai niiden käyttöön on pyrkimys helpottaa jännitystä, stressiä, ahdistusta tai muilla tavoin vaikeaa psyykkistä oloa, Haapanen kertoo.

LUE MYÖS:
Juotko liikaa? Asiantuntija kehottaa kysymään itseltään nämä asiat
Haittaako juominen työtäsi? Tunnista nämä vaaranmerkit

MAINOS (sisältö jatkuu alla)
MAINOS

Verkkouutisissa mainostamalla tavoitat

100 000 suomalaista päivässä

Meiltä on pyydetty tehokasta, pienille budjeteille sopivaa mainosratkaisua. Niinpä teimme sellaisen, katselet sitä parhaillaan. Tarvitset vain hyvän idean, kuvan, otsikon ja 280 euroa.

Hyvä Verkkouutisten lukija,

Kehitämme palveluamme ja testaamme uusia sisältöformaatteja erityisesti mobiililaitteille. Haluaisitko osallistua testiin tässä ja nyt? Se vie vain muutaman minuutin.

(Uusi sisältö aukeaa painiketta klikkaamalla)