Suomen talouden tunnusluvut jatkavat masentavalla linjalla, vaikka valtaapitävien puheissa ja eri ennusteissa käännettä on odotettu nurkan takaa jo pari vuotta.
Juuri nyt puhutaan yksityisten investointien ja viennin kasvusta sekä inflaation pienenemisestä. Samoin korostetaan sitä, että kotitalouksilla on tileillään rahaa enemmän kuin koskaan.
Esimerkiksi syksyn 2024 budjettiriihessä oletettiin talouskasvun pääsevän vihdoin vauhtiin. Hallituksen tuolloin tekemiä lisäleikkauksia perusteltiinkin sillä, että ne eivät satuta taloutta, koska talous on elpymässä. Niin ei kuitenkaan käynyt, vaan nyt Suomi on teknisessä taantumassa. Tämän vuoden viimeiset kasvuennusteet laskevat kohti nollaa ja ensi vuoden ennusteet kohti puolta prosenttia. Lisäksi työttömyysluvut ovat heikentyneet heikentymistään, ja työttömyys todennäköisesti kasvaa ensi vuoden jälkipuoliskolle asti. Mikä siis olisi nyt toisin kuin vaikkapa viime syksynä?
Ulkoisten shokkien, siis Venäjän hyökkäyssodan ja Yhdysvaltain epäreilun talouspolitiikan, ja tavallisten kansalaisten erittäin varovaisen kulutuskäyttäytymisen lisäksi on alettu puhua “jostakin jarrusta” – siis tekijästä, jota ei voida edes tunnistaa, saati selittää auki.
Akava Worksin suhdannekatsauksesta selityksiä kuitenkin voidaan hakea. Niistä tärkein on kotitalouksien investointiasteen romahtaminen vuoden 2022 jälkeen. Kotitalouksien investoinnit kohdistuvat käytännössä asumiseen: ne ovat joko korjausinvestointeja tai investointeja uuden asunnon hankkimiseen.
Ennen vuotta 2022 kotitalouksien investointiaste vaihteli 12–14 prosentin välissä käytettävissä olevista tuloista. Viimeiset puolitoista vuotta investointiaste on ollut yhdeksän prosentin luokkaa, ja se muodostuu käytännössä korjausinvestoinneista. Uusien asuntojen hankintaan kohdennetut nettoinvestoinnit ovat painuneet nollaan. Muutos on merkittävä, sillä pitkällä aikavälillä nettoinvestoinnit ovat olleet 4–6 prosenttia.
Ihmisten kokemus omista mahdollisuuksistaan vaikuttaa suoraan investointihalukkuuteen. Viime vuosina työssäkäyvä, siis investointeja tekevä, väestö on menettänyt palkkasummaa miljardeja euroja pelkästään voimakkaasti kasvaneen työttömyyden takia. Kun mukaan lasketaan vuosien 2022–23 korkoshokki ja monien välttämättömien menoerien rajut hinnannousut, myös työpaikkansa pitäneen väestön investointihalukkuus on saanut hyvin hitaasti tasaantuvan lommon. Palkansaajien reaalinen ansiotaso on pudonnut 4 prosenttia vuoden 2021 tasosta, mikä myös tarkoittaa miljardien eurojen menetystä ostovoimasta.
Laskelmiemme mukaan keskituloinen (4 200 eur/kk) palkansaaja on menettänyt vuosien 2022–2025 aikana reaalisista nettotuloistaan peräti 5 900 euroa. Tämä summa on suoraan pois kulutuksesta ja investoinneista.
Tilanne on siis ollut harvinaisen synkkä. Eikä se näytä kovinkaan paljon paremmalta eteenpäinkään. Esimerkiksi lainan koroista siivottu inflaatio on yhä 1,5 prosenttia. Lisäksi korkotason nousua jo ennustetaan, koska muun Euroopan talous vetää.
Asuinrakentaminen on aina toiminut yleistä suhdannetta ennustavana ilmapuntarina. Nyt näyttää siltä, että ala ei pääse kunnolla vauhtiin vielä pitkään aikaan kotitalouksien nettoinvestointien olemattomuuden takia. Tämä on myös väistämättä jarru työllisyysnäkymille ja talousnäkymille laajemminkin, sillä rakentaminen vaikuttaa monen muun toimialan hyvinvointiin: rakennustarvikkeiden maahantuontiin ja tukkukauppaan, rautakauppaan, huonekalujen ja kodinkoneiden kauppaan, suunnittelualaan ja niin edelleen. Rakennussektorin työllistävä vaikutus on suuri: miljoonan euron investointi työllistää seitsemän henkilöä.
Suomen talous tarvitsee ilmiselvästi ryyppyä eli rikastinta käynnistyäkseen kunnolla pitkästä seisontajaksostaan. Ehdotammekin kotitalouksien investointien vauhdittamiseksi muutoksia varainsiirtoveroon. Varainsiirtoveron voisi poistaa määräajaksi, esimerkiksi kahdeksi vuodeksi, uudisasunnon ostajilta ja ensiasunnon ostajilta. Tämä lisäisi asuntokauppaa, mikä väistämättä alkaisi näkyä aikaa myöten myös uudisrakentamisessa.
Nopeasti investointeja ja kulutusta voidaan vauhdittaa myös kotitalousvähennyksen avulla. Esitämmekin kotitalousvähennyksen ehtojen palauttamista ensin sen viimeisiä leikkauksia edeltäneelle tasolle ja siitä vähitellen tasonnostoa korkeammaksi. Näin voisimme saada työllistäviä hankkeita käyntiin jo lyhyellä aikavälillä, jolloin myös kerrannaisvaikutuksia alkaisi hankintojen myötä syntyä nopeasti.
Kotitalouksien investointien kasvattaminen on välttämätöntä koko kansantalouden menestykselle. Siihen voidaan vaikuttaa verraten yksinkertaisin toimin.
