24.03.2023 | 12:28
Elinkeinoelämän tutkimuslaitoksen (Etla) toimitusjohtaja Aki Kangasharjun mukaan julkisesta taloudesta leikkaaminen ei tarkoita kurjistamista.
– Jos kaikki menoleikkaukset leimataan kurjistamiseksi, oletetaan, että julkisella sektorilla ei ole tehottomuutta. Yksityinen sektori on tuskallisen tietoinen omasta tehottomuudestaan. Sen tähden joudutaankin usein muutosneuvotteluihin ja toimintojen rationalisointeihin, Aki Kangasharju kirjoittaa Etlan sivuilla julkaistussa kolumnissaan.
Hänen mukaansa olisi merkillistä, jos kilpailusta vapaalla julkisella sektorilla, jossa työsuhteet perustuvat vakaisiin virkoihin, ei syntyisi ajan kanssa tehottomuutta vaan kaikki lisätarpeet on katettava lisämenoilla.
Kangasharju huomauttaa, että menoleikkauksia voidaan tehdä äänestäjiä kurjistamatta tai eriarvoisuutta kasvattamatta, ainakin tiettyyn rajaan saakka.
– Työttömyysturvaa voidaan leikata tuloeroja kasvattamatta, kun se kohdistetaan ansiosidonnaiseen ja säästyneitä rahoja ohjataan pitkäaikaistyöttömien tukeen.
Hänen mukaansa esimerkiksi sote-menoissa voidaan säästää, kun palvelut tuotetaan fiksummin.
– Valtion taloudellisen tutkimuskeskuksen sekä Terveyden- ja hyvinvoinnin laitoksen tutkimuksissa osoitettiin jo vuosia sitten, että tuottajien väliset erot terveyskeskusten, sairaaloiden, päiväkotien ja vanhuspalveluiden kustannuksissa ja tuottavuudessa ovat suuret. Huonompien kiri parempien rinnalle toisi miljardiluokan säästöt, Kangasharju kirjoittaa.
Kangasharju toteaa, että myös valinnanvapauden lisääminen ja yksityisen sektorin käyttö voimakkaammin julkisen tuotannon kirittäjänä vapauttaisivat varoja tehottomuudesta tarpeelliseen käyttöön.
– Jos fiksumpaa tekemistä ei suostuta etsimään, verotusta on aina vain kiristettävä. Tästä syntyy kaksinkertainen tehottomuus, koska toimintaan jäävän tehottomuuden lisäksi verotuksen kiristäminen haittaa taloutta yhä enemmän.
Tutkimusten mukaan ansiotuloverojen yleinen kiristäminen vähentää työntekoa erityisen paljon kireän verotuksen maissa. Kangasharjun mukaan verojen kiristys vähentäisi verotuloja, vaikka hyvätuloiset eivät työntekoa merkittävästi vähentäisikään.
– Moni ei usko, että verotuksen kiristäminen vähentäisi verotuloja, koska töissä olevien työpanos ei tavallisesti paljoa reagoi pieneen veronkiristykseen. Verotulot voivat kuitenkin vähentyä, vaikka työpanos vähenisi vain 10 prosenttia veronkiristykseen verrattuna. Näin käy, jos kiristys tehdään niillä tulotasoilla, joilla verotus on jo lähtökohtaisesti kireää, Kangasharju huomauttaa.
Tämä johtuu siitä, että kun tuntipalkat ovat korkeat ja verotus kireää, pienikin työmäärän vähentäminen laskee saatuja verotuloja enemmän kuin mitä pieni lisätulojen veronkiristys toisi valtion kirstuun.
– Vaikutukset työntekoon voivat olla voimakkaampiakin kuin tämä yleisesti käytetty 10 prosentin luku, joka on saatu lyhyen aikavälin mikroaineistoihin perustuvista tutkimuksissa. Kun otetaan huomioon pidempi aikaväli ja koko kansantalouden tasolla tapahtuvat vaikutukset, verotuksen haitat voivat olla merkittävästi suuremmatkin.
– Verotuksen haittavaikutukset ovat yrittämisen ja pääoman verottamisessa palkkaveroja voimakkaammat. Siksi haittojen minimoimiseksi ekonomistit suosittelevat veronkorotuskohteiksi ennemminkin kiinteistöjä tai kulutusta kuin palkkoja, pääomatuloja tai voittoja, Kangasharju jatkaa.
Ongelmien hoitaminen lisävelalla ei myöskään ole vaihtoehto. Kangasharju korottaa, että velasta varoittelu ei ole vain pelottelua.
– Vaikka velkaongelmamme ei koidu kohtalokkaaksi lähivuosina, johtaa jo 14-vuotisen kehityksen jatkuminen lopulta katastrofiin. Jos nyt väitetään, ettei tässä mitään kiirettä ole, ei poliittinen järjestelmä käänny säästömoodiin. Mitä pidemmälle aloitusta lykätään, sitä pahemmaksi urakka lopulta käy.
