Verkkouutiset

Politiikka

”Jo nyt yli kipurajan” – Veronkorotukset iskisivät Suomen kasvuun

Pääministeri Petteri Orpon (kok.) hallitus on tiukkojen sopeutustoimien edessä. Alkuperäisen suunnitelman mukaan tällä hallituskaudella valtiontaloutta piti sopeuttaa kuudella miljardilla eurolla.

Suomi on kuitenkin vaarassa valua Euroopan unionin tarkkailuluokalle, joten se joutuu tekemään uusia sopeuttamistoimia. Jo aiemmin sovitun kuuden miljardin lisäksi hallitus joutuu sopeuttamaan julkista taloutta vielä kolme miljardia euroa lisää.

Hallitusohjelmaa laadittaessa veronkorotuksista tingittiin ja päinvastoin ennestään kireää ansiotuloverotusta kevennettiin. Valtiovarainministeri Riikka Purra (ps.) väläytti joulukuussa ruoan arvonlisäveron korotusta yhtenä sopeutustoimena.

Kevään budjettiriihessä Suomi on hankalan paikan edessä. Sen pitää sopeuttaa talouden kroonista alijäämää, mutta samalla myös kasvua pitäisi hakea. Ankara verotus ja talouskasvu ovat pari, jotka tunnetusti sopivat huonosti yhteen.

Ruoan arvonlisäverotuksen korotus sai joiltakin asiantuntijoilta tyrmäyksen joulukuussa. Valtiontaloudellisen tutkimuslaitoksen VATT:in verotuksen ja tulonsiirtojen tutkimusprofessori Tuomas Kososen mielestä toimi on tehokas. Hänen mielestään huolet arvonlisäverotuksen kiristämisen vaikutuksista talouskasvuun ovat liioiteltuja.

– Yleistasolla voi sanoa, että sopeutustoimilla ei ole kansalaisiin positiivisia vaikutuksia. Jos elintarvikkeiden arvonlisäveroa kiristetään, niin korotus tuntuu suhteessa kaikista pahimmin pienituloisten lompakoissa. Mutta toimella tulisi merkittävästi lisää verotuloja, Kosonen sanoo Verkkouutisille.

– Olen ollut mukana tutkimuksissa, joissa kulutusveroja on nostettu. Tutkimuksissa on noussut esille, että kulutusverojen nostolla on vain vähäisiä vaikutuksia palveluiden ja elintarvikkeiden kulutukseen.

Tutkimusprofessori muistuttaa, että ruoan arvonlisäverotuksen nousu voitaisiin kompensoida veronsiirroilla pienituloisille. Vaikka näin tehtäisiin, niin arvonlisäverotuksella saataisiin valtiolle merkittäviä verotuloja keski- ja suurituloisilta.

Veronkorotus vähentäisi ostovoimaa

Etelärannassa puheita veronkiristyksistä kuunnellaan huolestuneina. Elinkeinoelämän keskusliiton verojohtaja Anita Isomaan mukaan ne eivät millään lailla tukisi talouskasvua.

– Ymmärrämme, että arvonlisäverotukset ovat mukana keskusteluissa. Pidämme sen nostoa kuitenkin todella vaarallisena, sillä se iskee Suomen kilpailukykyyn ja suomalaisten ostovoimaan, Isomaa sanoo Verkkouutisille.

Suomessa verotus on jo ennestään kireää, mutta Tuomas Kosonen väläyttää, että ansiotuloverotuksen ja arvonlisäverotuksen kiristyksillä saataisiin valtiolle lisää merkittäviä verotuottoja.

–  Tutkimuksellisesti ei ole taloudellista estettä sille, että ansiotuloverotusta kiristettäisiin maltillisesti. Tuloverotuksen kiristämisellä saadaan huomattavasti enemmän verotuloja kuin mahdolliset työllisyysvaikutukset syövät niitä, Kosonen sanoo.

Hänen mukaansa valtiovarainministeriön virkamiesten laskelmien mukaan tuloveron kevennyksen vähennyksen arvioidaan vähentävän verotuloja 580 miljoonalla eurolla ja tuovan vain muutama tuhat työpaikkaa pitkällä aikavälillä.

– Pitkällä aikavälillä työllisyysvaikutukset olisivat vain muutamat tuhat työllistä. Kaikkien arvonlisäverokantojen kiristämisellä ja maltillisella ansiotuloverotuksen kiristämisellä voitaisiin saada esimerkiksi kolme miljardia lisää verotuloja, Kosonen sanoo.

Listalla rakenteelliset muutokset ja julkisen sektorin tehostaminen

Elinkeinoelämän keskusliiton korviin toimi kuulostaa dramaattiselta.

– Tämä kuulostaisi poikkeuksellisen rajulta toimelta. Suomessa verotus on jo nyt yli kipurajan ja veroruuvia pitäisi pikemminkin löysätä kuin kiristää. Me emme EK:ssa voi tällaisesta toimesta positiiviseen sävyyn puhua, Anita Isomaa sanoo.

EK:ssa ollaan huolissaan verotuksen kiristämisen vaikutuksista Suomen kilpailukykyyn. Verotuksen kiristäminen on viimeinen toimi, jonka pitäisi olla listalla.

– Meidän lähtökohtamme on, että lisäsopeutukselle ensisijaisia toimia pitäisi olla menoleikkaukset, rakenteelliset muutokset ja julkisen sektorin tehostaminen. Veronkorotukset ovat toimia, joita pitäisi harkita vasta aivan viimeisimpänä toimina, Isomaa sanoo.

– Mikäli veronkorotuksia esitetään niin ne eivät missään olosuhteissa saisi heikentää Suomen kilpailukykyä. Erityisesti työn, omistamisen ja yrittämisen veronkorotukset olisivat niitä kaikista haitallisimpia kiristyksiä Suomen kilpailukyvyn kannalta.

Kevään budjettiriihessä hallitus on siis vaikeiden päätösten edessä. Verotoimet ovat tehokas sopeutuskeino, mutta sen vaikutukset Suomen kilpailukykyyn kielteisiä, ja ne voivat vähentää Suomeen tulevia investointeja.

Suomesta on tullut vaarallisen yksiääninen: Kansalle tarjotaan pelkkää sosialidemokratiaa

Moniäänisyys on kansanvallan supervoima.

Demokratian tulevaisuus on toinen valtioneuvoston päättämä strategisen tutkimuksen teema-alue vuodelle 2024. Aihepiiri on laaja, ja voi vain toivoa, että sitä lähestytään riittävän monipuolisesti.

Winston Churchillin sarkastisen määritelmän mukaan demokratia on huonoin hallitusmuoto, jos muita ei lasketa.

Miksi ihmiset luottavat demokratiaan?

Liberaali edustuksellinen demokratia on markkinatalouden kaksonen. Sen historiallinen ylivoima perustuu vapaaseen kilpailuun aatesuuntien välillä. Poliittisten toimijoiden ja oppien vapaa kilpailu ehkäisee julkisen vallan yksipuolistumista.

Minusta suomalaisen demokratian tulevaisuutta tulisi lähestyä tutkimalla liberaalin ja illiberaalin demokratian ehtoja mahdollisimman avarassa kehyksessä.

Demokratian vakavin uhka on moniäänisyyden kaventuminen.

Vaikka vapauden määritelmästä väitellään, kaikille on kiistatonta, että ilman vaihtoehtoja ei voi olla vapaata valintaa. Jos kaikille tarjotaan kaalikeittoa, ratkaisu on sidottu.

Esitän teesin: Mitä monipuolisemmat politiikan markkinat, sen vapaampi demokratia. Jos kaikki puolueet tarjoavat äänestäjille samaa vaihtoehtoa, kansanvallasta puuttuu de facto vapaus.

Suomessa tilanne on huolestuttavan yksiääninen, jopa illiberaali.

Ennen Natoon liittymistä ulkopolitiikka oli takalukossa ja avain Kremlissä. Hiljaisuus salissa oli käsin kosketeltavaa ja presidentti seisoi ovella.

Kun valtiolaivan kurssia käännetään, demokratian tulevaisuuden näkymä vaihtuu. Nyt aatteiden kilpailua kahlitseva lukko pistää silmään sisäpolitiikassa.

Muutoksen avain on syvällä oikeiston aivosoluissa.

Tässä artikkelisarjassa erittelen hyvinvointiyhteiskunnan aatemonopolia ja yksilön vastuuseen nojaavan yhteiskuntamallin tarvetta.

Aatemonopoli vinouttaa kehitystä

Jos kuluttajille tarjotaan vain yhden valmistajan puhelimia, se on monopoli, jonka kilpailulainsäädäntö kieltää.

Kun äänestäjille tarjotaan vain yhtä yhteiskuntamallia, se on pohjoismaista demokratiaa, jota pääkirjoitustoimittajat ylistävät maailman vakaimmaksi.

Onko kysynnän ja tarjonnan laki lakannut vaikuttamasta Suomen politiikassa, kun kaikki kansanedustajat ajavat samaa pohjoismaisen hyvinvointiyhteiskunnan mallia?

Vai onko suomalaisilla jokin geenipoikkeama, jonka vuoksi he eivät halua kuin yhden vaihtoehdon poliittisesti koeteltavaksi?

Vapaa lehdistökään ei vaikeroi, vaikka poliittinen järjestelmä tarjoaa vain sosialidemokraattisia ratkaisuja. Syynä lienee se, kuten Jarkko Tontti Britanniaan peilaten toteaa, että Suomen valtakunnallisessa mediassa ovat vain The Guardian ja BBC.

Kilpailun kadottua kansanvalta menettää luovuutensa ja yhteiskunnan kehitystyö ajautuu väärille urille. Kun aatemonopoli vakiintuu, kukaan ei huomaa sen olemassaoloa. Mutta lopulta opitun tietämättömyyden vahingot kaatuvat päälle.

Juuri näin Suomessa on tapahtunut. Hallitsemattomasti paisunut hyvinvointivaltio uhkaa julkisen talouden kantokykyä, mutta silti kaikki yhä kokevat tehtäväkseen sen pelastamisen.

Käsillä on aito poliittinen ja taloudellinen tragedia. Kuten Aristoteles totesi Poetikassaan, yrittäessään väistää kohtalonsa sankari valitsee keinon, joka toteuttaa sen.

Tarvitaan uusi oppi ja uusi yhteiskuntamalli

Aatemonopolin karmiva vaikutus näkyy siinä, miten vaikeaa julkisen talouden tervehdyttäminen on.

Petteri Orpon (kok.) oikeistohallitus tekee hartiavoimin töitä karsiakseen valtion menoja, mutta joutuu jatkuvasti selittelemään leikkauksia, jotka mukamas uhkaavat kansalaisten hyvinvointia.

Oikeiston tulisi nyt ihan rohkeasti vaihtaa poliittisen ajattelun ja puheen suunta.

Sosiaalihuoltojärjestelmän järkeistäminen ja julkisen talouden menokevennykset katkovat monenlaisia valtioriippuvuuden siteitä. Vapausoikeuksistaan nauttivia terveitä ja toimintakykyisiä kansalaisia kannustetaan toisten kustannuksella elämisen sijasta taloudellisen toimeliaisuuden kautta saavutettavaan itsenäisyyteen, joka on vapauden käytännöllinen ehto.

Mikä voisi olla oikeudenmukaisempaa yksilön vapauteen perustuvassa yhteiskunnassa?

Klassinen liberaali ajattelutapa ei kuitenkaan kuulu sosialidemokraattien rakentamaan pohjoismaiseen hyvinvointiyhteiskuntaan. Yhteiskuntapolitiikan perusoletukseksi on vakiintunut julkisten palvelujen ylläpitämä kansalainen, jolle hyvinvointi on valtion takaama etu. Vaaleissa hän äänestää erilaisia sosialidemokratian vaihtoehtoja, koska vain ne turvaavat hänen sosiaalitukiensa jatkuvuuden.

Wilhelm Moberg julkaisi Dagens Nyheterissä vuonna 1965 kirjoituksen, jolla hän nosti demokratuurin käsitteen ruotsalaiseen keskusteluun valtiokeskeisen sosialidemokratian luonteesta. Viime vuosina käsitettä on sovellettu esimerkiksi Ruotsin valtion omaksuman fataalin ja itseään korjaamattoman viruspolitiikan kritiikissä. Kukaan ei havahdu, koska massamedia vahvistaa kapeaa ajatusmaailmaa päivästä toiseen.

Katsottiinpa politiikan ilmiöitä vasemmalta tai oikealta, tärkeintä on huomata perustavanlaatuinen vaihtoehdottomuus. Aatekilpailun katoaminen ei voi koskaan olla läntisen liberaalin demokratian tunnuspiirre. Se on pikemminkin itäisen pakkovallan piirre.

Suomen nykyinen oikeistohallitus yrittää kovassa paineessa saada muutoksen aikaan purkamatta hyvinvointiyhteiskunnan aatemonopolia. Niin luja se on. Elämmekö siis ideologisessa demokratuurissa?

Vapauden filosofiasta ammentavat oikeusvaltio, demokratia ja markkinatalous perustuvat sopimuksia tekevään itsenäiseen ja vastuulliseen yksilöön, jolla on oikeuksia ja velvollisuuksia. Myös sananvapausoletuksen mukaan jokainen ajattelee omilla aivoillaan ja puhuu omalla äänellään.

Sosialistisesta aateperinnöstä jalostettu hyvinvointivaltio perustuu vastakkaiseen ajattelutapaan. Yksilön vastuu on siirretty yhteiskunnalle. Kollektivismi ihannoi yhdenmukaisuutta, samanmielisyyttä ja valtioriippuvuutta. Vähitellen se syövyttää taloudellista, poliittista ja oikeudellistakin ajattelua. Julkiset ja yksityiset varat ja vastuut sekoittuvat ihmisten mielissä. Valtion sosiaalikulut kasvavat jyrkästi kaikkien halutessa yhä enemmän yhteisestä potista ja ihmisryhmät asettuvat toisiaan vastaan riitelemään siitä, kenelle kuuluu mikäkin osuus pakkovallan keräämistä verovaroista.

Tämäkö on siis ihanteellista vapautta?

Nyt käynnistynyt julkisen talouden pakollinen tervehdyttäminen voisi olla se tienristeys, josta yksilön vastuuseen ja itsenäiseen toimeliaisuuteen perustuvan yhteiskuntamallin rakentaminen alkaa. Sosialidemokraattisen hyvinvointivaltion tilalle tarvitaan oikeudenmukaisempi tapa järjestää yhteiskunnalliset palvelut ja sosiaaliturva.

Rahojen loppuessa palvelutaso romahtaa ja vanha oppi murenee

Politiikassa luottamus määrittää arvon. Ilman luottamusta ei ole valtaa ja jäljelle jää arvoton pääoma: poliittinen ruumis. Näin voi käydä paitsi henkilölle (vaalitappio) ja järjestelmälle (vallankumous) myös opille (aatekumous).

Suomettuminen rajoitti vapaata kansanvaltaa suhteessa Neuvostoliittoon. Jälkisuomettumisen vaiheessa suhde Venäjään oli edelleen arkaileva, koska Paasikiven oppi oli yhä voimassa. Vasta Naton jäseneksi tulo vapautti Suomen täysikasvuiseen itsenäisyyteen. Emme enää kumarra itään. Ulko- ja turvallisuuspolitiikassa on vapaan keskustelun ja uusien oppien aika.

Suomen sisäpolitiikassa tilanne on toinen. Valtion budjettikirjaa käsiteltäessä yksikään kansanedustaja ei nouse rivistä toteamaan, että vapaassa yhteiskunnassa yksilöt ovat itse vastuussa omasta toimeentulostaan ja siksi verovarojen tuhlaus sosiaalisiin tulonsiirtoihin on lopetettava.

Minusta on aivan absurdia, että eduskunnassa ei ole ainoatkaan toisinajattelijaa hyvinvointivaltiolle. Olihan heitä sentään Kekkosellekin.

Suomessa on tapana kauhistella Yhdysvaltojen politiikan ilmiöitä, mutta sikäläinen järjestelmä tuottaa kuitenkin oppisuuntien kirjon, myös useimpien osavaltioiden tasolla. On mistä valita – on libertaareja, konservatiiveja, klassisia liberaaleja, liberaalikonservatiiveja, sosialidemokraatteja ja sosialisteja. Meillä on vain sosialidemokraatteja ja sosialisteja, joiden mielestä valtion on sosiaaliturvan avulla taattava kansalaisten toimeentulo ja hyvinvointi heidän omasta työpanoksestaan riippumatta.

Niin kauan kuin pohjoismaisen hyvinvointiyhteiskunnan pelastaminen hallitsee julkista taloutta, yritykset uudistaa maatamme jäävät puolitiehen tai pahentavat ongelmia.  Häpeällisenä esimerkkinä voidaan mainita soteuudistuksessa luotu ”hyvinvointialueiden” järjestelmä, joka lisäsi byrokratiaa, heikensi palvelujen saatavuutta ja viritti yksiköiden kannustimet palkitsemaan tehottomuudesta. Seurauksena on jo nyt ollut julkisten menojen kasvu ja palvelutason lasku.

Vaihtoehdottomuuden syynä ei ole kansakunnan pienuus. Eteläinen naapurimme Viro on vielä pienempi ja siellä vapaa kansanvalta tuottaa oppisuuntien kirjon. Viron oikeisto ei ole sosialidemokratian vanki.

Suomessa ennuste on synkän valoisa: Koska mikään taikakeino ei pelasta paisuneen hyvinvointivaltion rahoitusta, uusi oppi ja sen mukainen yhteiskuntamalli syntyvät ennemmin tai myöhemmin.

Suomen seuraava suuri mullistus tapahtuu sisäpolitiikassa. Sitä voidaan lykätä siihen asti, kunnes rahoitus pettää ja palvelutaso romahtaa alle hyväksyttävän. Silloin luottamus hyvinvointivaltio-oppiin murenee ja oikeiston on oltava valmis uudistamaan yhteiskunnan palvelujärjestelmä henkilökohtaisten vakuutusten ja yksilönvastuun perustalta lähtien. Siihen vaiheeseen tarvitaan uusi yhteiskuntamalli uusine lähtökohtineen. Se on iso työ ja se olisi aloitettava nyt.

Hollannissa oikeistoliberaali hallitus teki soteuudistuksen vuonna 2006 ilman sosialidemokraattisia pakkomielteitä. Sen jälkeen maan terveydenhuoltojärjestelmä on ollut Sveitsin rinnalla eurooppalaisten vertailujen kärjessä asiakastyytyväisyyden, vaikuttavuuden ja tehokkuuden mittareilla.

Yhteiskunnan palvelujärjestelmät voidaan siis pelastaa innovatiivisen liberalismin avulla kattavuudesta luopumatta. Henkilökohtaisesti neuvoteltavien vakuutusten, markkinaehtoisuuden ja yleisen saavutettavuuden yhdistäminen ei ole lainkaan vaikeaa. Tarvitsee vain luopua sosialidemokraattisen puolueen periaateohjelman määrittelemästä julkisen monopolin hyvinvointivaltiosta, joka on passivoiva, korruptoitunut, tuhlaileva ja epäoikeudenmukainen järjestelmä.

Riittävätkö Suomen oikeiston rohkeus ja älyllinen luovuus uuden yhteiskuntamallin kehittämiseen? Toivottavasti, sillä muuten jää vain velkaa maksettavaksi.

Kirjoitus on ensimmäinen osa artikkelisarjasta, joka käsittelee demokratian tulevaisuutta ja uuden yhteiskuntamallin tarvetta.

Ben Zyskowicz: On paljon politiikan teemoja, joissa keskusta ei ole keskellä

Kokoomuksen kansanedustaja Ben Zyskowicz ihmettelee Verkkouutisten BenTV:ssä keskustan puheenjohtaja Annika Saarikon väitteitä presidentinvaaleista ja puolueen sijoittumisesta vasemmisto-oikeisto -akselille.

Saarikko oli reilun viikon takaisessa tiedotustilaisuudessaan korostanut, kuinka keskusta on politiikan keskikentällä oleva keskivoima. Zyskowicz kuitenkin tyrmää väitteet siitä, että keskustalla olisi monopoli poliittiseen keskikenttään.

– Ei esimerkiksi kokoomus ole missään oikeassa laidassa, vaan kattaa laajasti tämän keskustaoikeistolaisen poliittisen kentän, Zyskowicz huomauttaa.

Zyskowicz kertoo ymmärtävänsä, että keskustan kannattaa taktisista syistä korostaa heidän olevan keskustalainen sovitteleva voima. Hän huomauttaa, että monissa asioissa keskusta ei kuitenkaan ole edes omasta mielestään vasemmiston ja oikeiston välissä poliittisessa keskustassa.

– On paljon politiikan teemoja, vaikkapa nyt aluepolitiikka, jossa keskusta ei todellakaan edes omasta mielestään ole missään keskellä, Zyskowicz linjaa.

Kokoomuskonkari kommentoi myös Saarikon väitteitä siitä, että presidentinvaaleissa Olli Rehniä äänestivät monet ihmiset, jotka eivät ole aiemmin äänestäneet keskustaa. Hän huomauttaa, että eivät nämä ihmiset nytkään äänestäneet keskustaa.

– Ollin kampanjan aikana korostettiin, että Olli Rehn on nimenomaan valitsijayhdistyksen ehdokas, Zyskowicz toteaa.

Zyskowicz uskookin Rehnin suosion kummunneen siitä, että hän oli pätevä ja sopiva mies presidentin tehtävään. Se noin 50 prosenttia suurempi äänimäärä, jonka Rehn presidentinvaaleissa sai keskustan viimeaikaisiin vaalituloksiin verrattuna, oli Zyskowiczin arvion mukaan osoitettu Rehnille, ei keskustalle.

– Ne äänet annettiin nimenomaan Olli Rehnille. Ei niitä keskustalle annettu, Zyskowicz arvioi.

Yritykset kannattavat kohtuuttomiin lakkoihin puuttumista

Kohtuuttomiin lakkoihin puuttuminen on pk-yrityksille tärkein hallituksen uudistus, kertoo Suomen yrittäjien teettämä tuore yrittäjägallup.

– Lakkoilu on lisännyt yrittäjien kannatusta kohtuuttomiin lakkoihin puuttumiselle, Suomen yrittäjien toimitusjohtaja Mikael Pentikäinen sanoo tiedotteessa.

58 prosenttia pk-yritysten edustajista oli helmikuussa sitä mieltä, että kohtuuttomiin lakkoihin puuttuminen on tärkein hallituksen uudistus yritysten kannalta.

– Hakaniemen lakkoilu on lisännyt yrittäjien kannatusta kohtuuttomiin lakkoihin puuttumiselle. Siitä on tullut yrittäjien mielestä tärkein hallituksen uudistus yrityksille, Pentikäinen sanoo.

– Moni muukin hallituksen suunnittelema uudistus on yrittäjien mielestä tärkeä ja myös työllistämiseen kannustava, Pentikäinen jatkaa.

Kohtuuttomiin lakkoihin puuttumisen jälkeen seuraavaksi tärkeimpinä yrittäjägallupin vastaajat pitävät paikallisen sopimisen lisäämistä (52 prosenttia), henkilöperusteisen irtisanomisen helpottamista (51 prosenttia), ensimmäisen sairauspäivän palkattomuutta (42 prosenttia) ja takaisinottovelvoitteen poistamista alle 50 henkeä työllistäviltä (37 prosenttia) sekä määräaikaisten sopimusten helpottamista (37 prosenttia).

Kohtuuttomiin lakkoihin puuttuminen on noussut tärkeimmäksi uudistukseksi viime syksyn jälkeen. Vielä elokuussa tärkein oli paikallisen sopimisen edistäminen. Molempien tärkeys on kuitenkin kasvanut viime elokuusta.

Kohtuuttomiin lakkoihin puuttuminen korostuu yrityskoon kasvaessa. Paikallisen sopimisen lisääminen on erityisen tärkeää 5–9 henkeä työllistävissä yrityksissä.

Teollisuudelle tärkeimpiä uudistuksia ovat kohtuuttomiin lakkoihin puuttuminen ja henkilöperusteisen irtisanomisen helpottaminen. Rakentamisessa kärkiryhmään nousee myös ensimmäisen sairauspäivän palkattomuus. Kaupan alalla korostuu muita enemmän määräaikaisten sopimusten helpottaminen.

Yrittäjägallupin vastaajat saivat valita uudistuslistalta viisi itselleen tärkeintä aihetta. Pienten ja keskisuurten yritysten näkemyksiä selvittävään Yrittäjägallupiin vastasi helmikuussa 1 339 pk-yritysten edustajaa.

Työllistämiseen kannustaa Yrittäjägallupin vastaajien mielestä eniten paikallisen sopimisen lisääminen (56 prosenttia) sekä henkilöperusteisen irtisanomisen (52 prosenttia) ja määräaikaisten sopimusten helpottaminen (50 prosenttia).

Työllistämistoimena viime elokuun jälkeen suosiota ovat nostaneet erityisesti henkilöperusteisen irtisanomisen helpottaminen (+8 prosenttiyksikköä) ja kohtuuttomiin lakkoihin puuttuminen (+9 prosenttiyksikköä).

– Erityisen tärkeitä reformeja ovat paikallisen sopimisen lisääminen sekä henkilöperusteisen irtisanomisen ja määräaikaisten sopimusten helpottaminen, Pentikäinen sanoo.

– Hallitus yrittää madaltaa työnantajien työllistämisen riskiä, mikä on oikea ja tärkeä tavoite. Jos työllistämisen riski on liian suuri, se jätetään ottamatta. Tämä on hyvin yksinkertaista.

Suomen yrittäjien Verianilla teettämään tutkimukseen vastasi 1 339 pk-yritysten edustajaa. Kysely tehtiin 7.−13. helmikuuta 2024. Tutkimustulosten luottamusväli on 2,7 prosenttiyksikköä suuntaansa.

Jukka Kopra vierailee Ukrainassa hyökkäyssodan alkamisen vuosipäivänä

Puolustusvaliokunnan puheenjohtaja ja kokoomuksen kansanedustaja Jukka Kopra vierailee Ukrainassa 23.–24. helmikuuta.

Matkaan osallistuu EU-maiden parlamenttien ulkoasiain- ja puolustusvaliokuntien puheenjohtajia. Vierailun aikana kansanedustajat tapaavat Ukrainan valtiojohtoa.

Vierailun ajankohta on merkityksellinen. Lauantaina 24. helmikuuta tulee kuluneeksi kaksi vuotta Venäjän täysimittaisen hyökkäyssodan alusta.

– Viestini ukrainalaisille on, että Suomi sitoutuu tukemaan Ukrainaa niin kauan kuin se on tarpeen. Lännen tulee entistä määrätietoisemmin tukea Ukrainaa, erityisesti sotilaallisesti. Se on suorin tie rauhaan ja Euroopan turvallisuuden varmistamiseen, Kopra toteaa tiedotteessa.

Ukrainassa vierailevat kansanedustajat ovat julkaisseet yhteisen kannanoton, jossa he antavat täyden tukensa Ukrainalle ja peräänkuuluttavat lisää sotilaallista tukea Ukrainalle sekä uusia ja tiukempia Venäjä-pakotteita. Kannanotossa painotetaan Ukrainan EU- ja Nato-jäsenyyden merkitystä koko Euroopan turvallisuudelle. Liitteenä englanninkielinen kannanotto.

Matkan järjestäjänä toimii kansainvälinen kansanedustajien verkosto, jonka tehtävänä on tukea Ukrainaa (Global parliamentarians network to support Ukraine, U4U).

Vihreiltä esitys Alkon monopolin purkamisesta

Vihreän liiton varapuheenjohtaja Atte Harjanne toivoo, että eduskunta nostaisi hallituksen esityksen rinnalle myös vaihtoehdon, jossa vahvojen oluiden ohella viinien myynti ruokakaupoissa sallittaisiin.

Kirjaus löytyy myös vihreiden tavoiteohjelmasta, jossa ehdotetaan alkoholituotteiden alkoholipitoisuuden vähittäismyyntirajan nostamista 5,5 prosentista 15,5 prosenttiin siten, että viinien ja muiden rajan alle jäävien alkoholituotteiden vähittäismyynti on jatkossa sallittua muissakin kuin Alkon liikkeissä.

– On rehellistä myöntää, että viinien myynnin vapauttaminen johtaisi Alkon aseman merkittävään muutokseen, jopa monopolin purkamiseen. Monopoli ei kuitenkaan ole ainut tapa säädellä tarjontaa ja hallita päihdehaittoja, Harjanne sanoo.

Hän toteaa, että päihteiden myynnin sääntely on aina tasapainoilua kansanterveyden ja yksilön- ja elinkeinovapauden välillä. Aihe jakaakin puolueita ja eduskuntaryhmiä, myös vihreitä.

Harjanne sanoo tiedotteessaan ymmärtävänsä vapauttamisen vastustajia, mutta olisi itse valmis pilotoimaan myös Alkon monopolin purkua yksittäisillä hyvinvointialueilla.

– Alkoholin käytön haitat kohdentuvat hyvinvointialueiden tontille. Samalla myynnin vapauttaminen tuskin johtaisi laajassa mitassa siihen, että viinejä tai väkeviä tultaisiin hakemaan pitkän matkan päässä marketeista, kun tarjonnasta vastaisi muualla edelleen Alko, Harjanne toteaa.

Hän huomauttaa, että halukkuuden pilotoida Alkon monopolin purkua pitäisi tulla hyvinvointialueilta itseltään ja perustua vapaaehtoisuuteen.

– Hyvinvointialueet voisivat ilmoittaa, onko kiinnostusta lähteä mukaan. Halukkaiden joukosta voitaisiin sitten vaikka arpoa yksi tai useampi. Jos asia olisi pöydällä aluevaaleissa, se tuskin ainakaan laskisi äänestysintoa, Harjanne sanoo.

Petteri Orpo oppositiolle: Älkää sanoko, että leikkaisimme sotesta

Eduskunnan kyselytunnilla keskusteltiin hyvinvointialueiden rahoituksesta ja säästöpaineista.

Keskustan kansanedustaja Markku Siponen väitti, että hallituksen suurin säästösuunnitelma kohdistuu terveyspalveluihin.

– Te heikennätte tavallisen suomalaisen mahdollisuuksia saada itsensä, lapsensa tai vanhempansa lääkärille — senhän te leikkauksillanne teette, mitä sitä kaunistelemaan. Teidän linjanne seurauksena sairaaloita uhataan lakkauttaa, terveysasemien sulkemista suunnitellaan, palvelut karkaavat. Vanhuksilta viedään jälkiruuatkin palvelutalojen lautasilta, Siponen väitti puheenvuorossaan.

– En ihmettele yhtään, miksi suomalainen kysyy nyt itseltään, mihin hänen maksamansa verot menevät. No, kaikkihan me tiedämme, mihin ne menevät: ne lastataan tähän miljardeja maksavaan Turun tunnin junaan, keskustaedustaja jatkoi.

Siponen kysyi sosiaali- ja terveysministeri Kaisa Juusolta (ps.), mistä terveyspalveluista hallitus aikoo leikata.

Ministeri vastasi, että nykyiseen hyvinvointialueiden tukalaan tilanteeseen on ajauduttu edellisen hallituksen takia.

– Viime kaudella tehty sote-uudistus ja sen rahoitusmalli, mikä siinä luotiin, on syynä siihen tilanteeseen, missä me olemme nyt. Hallitus ei ole kehottanut leikkaamaan lähipalveluista, kuten keskusta koko ajan väittää. Me olemme koko ajan sanoneet, että lähipalveluihin pitää panostaa, matalan kynnyksen palveluja pitää lisätä, ja siihen pyrimme koko ajan ohjauksella, Kaisa Juuso vastasi kansanedustaja Siposelle.

– Hyvinvointialueiden valtuustot ja hallitukset ovat itse asiassa todella tärkeän paikan edessä siellä valtuustoissa, kun te mietitte ja päätätte, millä tavalla voidaan samat palvelut turvata pienemmillä kustannuksilla ja sillä henkilöstöllä, mikä on käytettävissä, hän jatkoi.

Pääministeri Petteri Orpo (kok.) pyysi puheenvuoron.

– Kyllä nyt täytyy tehdä pari perusasiaa selväksi. Se, että sanotte hallituksen leikkaavan tähtitieteellisiä summia sotesta, on yksinkertaisesti väärä totuus. Tänä vuonna käytetään noin 24 miljardia euroa sosiaali- ja terveyspalveluihin — kolmannes valtion budjetista. Joka ainut vuosi me lisäämme yli miljardin lisää rahaa sosiaali- ja terveyspalveluihin. Se on valtava summa tilanteessa, jossa me velkaannumme koko ajan, pääministeri vastasi oppositiolle.

– Ja mistä tämä johtuu? Se johtuu siitä sote-mallista, jonka teidän hallituksenne teki. Te ette uskoneet sitä, että tämä on kallis, tämä ei nopeuta hoitoonpääsyä, vaan kustannukset nousevat. Juuri siinä tilanteessa nyt ollaan, juuri sitä tilannetta niillä alueilla joudutaan ratkomaan. Mutta älkää sanoko, että me leikkaisimme sotesta. Me lisäämme joka vuosi yli miljardin, Orpo jatkoi.

Arto Satonen uudesta lakkolaista: Tähtää parempaan työrauhaan

Työministeri Arto Satonen (kok.) esitteli torstaina hallituksen valmistelemia muutoksia työrauhalainsäädäntöön.

Uudistuksella tehostettaisiin seuraamusjärjestelmää lainvastaisten työtaisteluiden osalta, rajoitettaisiin suhteettomia myötätuntotaisteluja sekä rajattaisiin poliittisten lakkojen kestoa.

– Hallituksen valmistelemat lakimuutokset tähtäävät parempaan työrauhaan. Työmarkkinahäiriöiden vähentyminen parantaisi yritysten kilpailukykyä, kasvua ja Suomen houkuttelevuutta investointikohteena, työministeri Satonen perusteli uudistusta tiedotustilaisuudessa.

Työrauhan parantaminen on hallituksen työmarkkinauudistuksista ensimmäinen, joka etenee eduskunnan käsittelyyn.

Työrauhan rikkomisesta tuomittavia sakkoja korotetaan

Työrauhavelvollisuus vallitsee lainsäädännön mukaan silloin, kun työehtosopimus on voimassa. Jos työtaistelutoimi kohdistuu omaan työehtosopimukseen ja työehtosopimus on voimassa, kysymys on laittomasta lakosta. Laittomasta lakosta voidaan tuomita hyvityssakko.

Hallitus aikoo esittää korotusta hyvityssakkojen tasoon. Sakon ylärajaksi säädettäisiin 150 000 euroa ja alarajaksi 10 000 euroa. Hyvityssakko voitaisiin kuitenkin erityisestä syystä tuomita vähimmäismäärää pienempänä tai jättää tuomitsematta kokonaan. Nykyisin hyvityssakon enimmäismäärä on 37 400 euroa.

Hyvityssakkoon voidaan nykyisin tuomita vain työehtosopimukseen osallinen yhdistys ja työnantaja, joita työrauhavelvollisuus sitoo. Hallitus aikoo esittää tähän muutosta. Työntekijälle voitaisiin määrätä 200 euron suuruinen hyvityssakko, jos hän tietoisesti jatkaa sellaista työtaistelua, jonka tuomioistuin on katsonut lainvastaiseksi.

Muutosten tarkoituksena on vähentää työmarkkinahäiriöiden määrää nykyisestä.

Myötätuntotyötaisteluja ja poliittisten työtaistelujen kestoa rajoitetaan

Myötätuntotyötaisteluilla tuetaan toisen työntekijäryhmän työtaistelua. Hallitus haluaa rajata työrauhavelvollisuuden vallitessa myötätuntotaistelut sellaisiin, joilla ei ole suhteettoman vahingollisia seurauksia ulkopuolisiin osapuoliin. Pääosa nykyisin esiintyneistä myötätuntotyötaisteluista olisi jatkossakin sallittuja. Rajoitteet olisivat lievempiä, jos alalla ei ole voimassa olevaa työehtosopimusta.

Poliittinen työtaistelu tarkoittaa työntekijäjärjestön toimeenpanemaa työtaistelua, joka kohdistuu poliittiseen päätöksentekijään tai päätöksentekoon. Niiden vaikutukset heijastuvat kuitenkin myös työnantajaan. Hallitus rajaisi poliittisten työnseisausten enimmäiskeston 24 tuntiin ja muiden työtaistelutoimien enimmäiskeston kahteen viikkoon.

Työtaistelutoimiin liittyvää ilmoitusvelvollisuutta laajennetaan

Ilmoitusvelvollisuus työtaistelusta laajennettaisiin koskemaan myös työnseisauksena järjestettävää myötätuntotyötaistelua ja poliittista työtaistelua. Työnseisauksena järjestettävästä myötätuntotyötaistelusta tai poliittisesta työtaistelusta olisi ilmoitettava viimeistään seitsemän päivää ennen sen aloittamista.

Myötätuntotyötaistelun osalta ilmoitus olisi annettava työtaistelun kohteena olevalle työnantajalle ja työehtosopimuksen osapuolelle. Poliittisen työtaistelun osalta ilmoitus olisi työrauhan vallitessa annettava työehtosopimuksen osapuolelle.

Hallituksen on tarkoitus antaa esitys eduskunnalle 29.2.2024. Lakimuutokset tulisivat voimaan 1.7.2024.

Vihreä kansanedustaja ryöpyttää hallitusta löysästä alkoholipolitiikasta

Vihreiden kansanedustaja Saara Hyrkkö pitää hallituksen aikomusta löysentää alkoholipolitiikkaa taloudellisesti vastuuttomana ja kansanterveyden näkökulmasta piittaamattomana.

Eduskunta käsittelee torstaina lakimuutosta, joka tuo 8-prosenttiset ja käymisteitse valmistetut alkoholijuomat ruokakauppoihin. Lisäksi hallitusohjelmaan on kirjattu selvitys 15 -prosenttisten alkoholijuomien vapauttamisesta.

Hyrkön mukaan vastuullinen alkoholipolitiikka on tasapainoilua alkoholin haittojen ja yksilön vapauden välillä.

– Olennaisimpia näkökulmia yleisesti ja erityisesti juuri tässä ajan hetkessä ovat kansanterveys ja kansantalous. Ei ole mitään epäilystä siitä, että alkoholin saatavuuden vapauttaminen lisää alkoholin kulutusta, alkoholin aiheuttamia haittoja ja yhteiskunnan maksettavaksi koituvia kustannuksia. Jos on aidosti huolissaan valtion taloudesta, ei edistä tällaista kehitystä. Meillä on jo nyt käsissämme alati kasvavat sosiaali- ja terveysmenot, joiden hillitsemiseksi tulisi tehdä kaikki voitava, sanoo Hyrkkö tiedotteessaan.

Vihreiden kansanedustaja sanoo, että löysempää alkoholipolitiikkaa perustellaan usein kolmella eri argumentilla: eurooppalaisella juomakulttuurilla, elinkeinopolitiikalla ja sillä, että haittoihin liittyvät uhat eivät viimeksikään toteutuneet täysimittaisesti.

– Yksikään näistä perusteluista ei todellisuudessa kestä merivettä, sanoo Hyrkkö ja pureskelee kunkin kolmesta argumentista läpi:

– Niissä maissa, joissa alkoholin saatavuus on suurempaa, myös sen kulutus on suurempaa ja siten myös alkoholin aiheuttamat haitat kansanterveydelle ovat suurempia. Maksa ei tee eroa sille, tuleeko alkoholi viiniä tissuttelemalla vai viinaa kittaamalla, sanoo Hyrkkö.

– Elinkeinopolitiikan saralla kaksi päivittäistavarakaupan suurta ketjua saisivat mittavat hyödyt, mutta esimerkiksi pienten tuottajien mahdollisuudet saada tuotteitaan valtakunnalliseen jakeluun – tai jakeluun ylipäätään – voisi jopa vaikeutua. Päivittäistavarakauppa on Suomessa poikkeuksellisen keskittynyttä jo nyt. Tätä kehitystä ei ole tarpeen entisestään vahvistaa, toteaa Hyrkkö.

– Edellisellä kerralla suurimmat uhkaskenaariot eivät toteutuneet siitä yksinkertaisesta syystä, että päivittäistavarakaupan itsensä ennakoima hintojen tuntuva lasku jäi toteutumatta. Se ei tarkoita, etteikö mitään kielteisiä vaikutuksia olisi ollut. Kulutuksen pitkään jatkunut lasku pysähtyi ja alkoholikuolemiin liittyvät arviot ylittyivät siitä huolimatta, että hinnat eivät laskeneet, sanoo Hyrkkö.

Hyrkkö toivoo, että eduskunnasta löytyy enemmistö puolustamaan nykyistä toimivaa järjestelmää.

– Viime kädessä kysymys on siitä, ratkaiseeko löysempi alkoholipolitiikka varsinaisesti mitään ongelmaa vai aiheuttaako se päinvastoin niitä lisää. Onko päivittäistavarakaupan katteiden kasvattaminen ja duopolin vahvistaminen entisestään missään määrin järkevä syy lisätä ihmisten kuolemia, poliisin työtaakkaa ja sosiaali- ja terveysmenoja sekä kasvattaa valtiontalouden alijäämää? Minusta on varsin selvää, ettei meillä ole yhteiskuntana varaa näihin muutoksiin, summaa Hyrkkö.

Verkkouutiset selvitti: Nämä asiat ratkaisevat, onko poliittinen lakko sallittu Ruotsissa

Viime päivinä kotimaassa on käyty vilkasta keskustelua siitä, millainen käytäntö Ruotsissa on poliittisiin lakkoihin liittyen. Hallitus on parhaillaan valmistelemassa työmarkkinauudistuksia ja Ruotsin tilannetta on verrattu aktiivisesti muun muassa poliittisten lakkojen rajoittamisen osalta.

Suomen hallitus on säätämässä poliittisten lakkojen ja työnseisausten enimmäiskestoksi 24 tuntia.

Verkkouutiset kysyi kolmelta ruotsalaiselta siviili- ja työoikeuden asiantuntijalta, millainen käytäntö Ruotsissa on poliittisten lakkojen suhteen.

Ruotsissa yksityisellä sektorilla ei ole poliittisia lakkoja koskevaa lainsäädäntöä.

– Yksityisellä sektorilla poliittinen lakko on laillinen, jos se on lyhytaikainen protesti- tai mielenosoitustoiminta. Kansainvälisen kontekstin omaavien poliittisten lakkojen mahdollisuudet ovat laajemmat kuin kansallisella ruotsalaisella taustalla olevien poliittisten lakkojen mahdollisuudet. Kotimaista taustaa olevien poliittisten lakkojen tulee olla niin lyhyitä, että ne vaikuttavat tuotantoon mahdollisimman vähän, tilannetta avaa Lundin yliopiston siviilioikeuden professori Birgitta Nyström Verkkouutisille.

Yksityisen sektorin osalta laissa ei tehdä selkeää jakoa poliittisiin tai muihin työtaistelutoimiin.

Työtuomioistuin on kuitenkin omaksunut oikeuskäytännössään, että poliittiset työtaistelutoimet – usein tällä tarkoitetaan lakkoa – eli toiminta, jonka ainoana tarkoituksena on protesti tai mielenosoitus, on sallittu, jos se on ajallisesti lyhyt ja sillä on hyvin rajallinen vaikutus tuotantoon ja työnantajan johtamisoikeuksiin. Se todennäköisesti vaihtelee eri tilanteissa. Työehtosopimuksen sitomat ammattiliitot voivat olla rajoitetumpia kuin järjestöt, joita työehtosopimus ei sido, Uppsalan yliopiston työoikeuden yliopistonlehtori Mikael Hansson kertoo Verkkouutisille.

Julkisella sektorilla on lainsäädäntö, joka kieltää työtaistelun, jos sen tarkoituksena on vaikuttaa kotimaan poliittisiin olosuhteisiin eli toisin sanoen sisäpolitiikkaan.

Nyström muistuttaa, että poliittiset lakot ovat Ruotsissa harvinaisia.

– Viimeisten 20-25 vuoden aikana Ruotsin satamissa on ollut pari kansainvälistä taustaa olevaa poliittista lakkoa.

Lainvalmisteluissa poliittisia lakkoja käsiteltiin 1970-luvulla, mutta asiaa ei säännelty, koska sitä pidettiin Ruotsissa harvoin esiintyvänä asiana, joka voitaisiin ratkaista myöhemmin työtuomioistuimessa, taustoittaa Göteborgin yliopiston siviilioikeuden dosentti Peter Andersson Verkkouutisille.

Miten pitkä poliittinen lakko sitten on sallittu Ruotsissa?

– Lakon kestoa punnitaan sen vaikutuksiin työnantajan johtamisoikeuksiin. Kokonaislakko voidaan sallia lyhyemmäksi ajaksi kuin jokin sen osittainen toimi, Hansson toteaa.

Työtuomioistuimen ensimmäinen ja ehkä tunnetuin poliittisia lakkoja koskeva ratkaisu on vuodelta 1980 (päätös 1980:15). Tapauksessa oli kyse saarrosta, jossa kolme ammattiliittoa kieltäytyi purkamasta tai lastaamasta Chileen rekisteröityjä aluksia ja lentokoneita.

Työtuomioistuimen päätöksen mukaan saarto oli poliittinen. Samalla otettiin huomioon, että saarron tarkoituksena oli luoda painetta Chilen hallintoa kohtaan poliittisten ja perusoikeuksien uudistusten tekemiseksi. Näin ollen saarrolla katsottiin olleen samaan aikaan sekä poliittinen että ammattiyhdistyslähtöinen tausta. Työtuomioistuin päätti, että viikon kestänyt saarto oli laillinen, koska se ei ollut lain, yleisten työehtosopimusten tai työsopimuksen vastaista.

Työtuomioistuin kuitenkin totesi ennakkopäätöksen perusteluissa, että ratkaisun johtopäätökset koskevat vain käsittelyssä ollutta tapausta eivätkä poliittisia lakkoja yleensä.

Hansson korostaa, että vuoden 1980 tapaus sallittiin ennen kaikkea siksi, ettei sillä ollut käytännön vaikutusta työnantajaan.

Suomen julkisessa keskustelussa usein viitattu tapaus on vuodelta 2001 (päätös 2001:89), jolloin työtuomioistuin katsoi päätöksessään, että satamatyöntekijöiden kahden tunnin työnseisaus oli sallittu. Kansainvälinen satamatyöntekijöiden liitto vaati kaikkia EU:n satamatyöntekijöiden ammattiliittoja 24 tunnin saartoon kiistanalaisen EU-direktiivin takia. Ruotsin ammattiliitto päätti kuitenkin rajoittaa saarron kahteen tuntiin. Työtuomioistuimen mukaan toimenpide oli protesti ja mielenilmaus mutta kestoltaan lyhyt ja se todettiin sallituksi.

Hanssonin mukaan tuorein päätös on parin vuoden takaa, jolloin satamatyöntekijät kieltäytyivät käsittelemästä venäläisiä laivoja Ukrainan hyökkäyksen vuoksi. Työtuomioistuimen vuonna 2022 antamassa päätöksessä (2022:33) venäläisten alusten 3,5 viikon saartoa pidettiin liian pitkänä.

Eli työtaistelutoimen vaikutukset työnantajaan ja liiketoiminnan harjoittamiseen sekä työtaistelun kotimainen ja kansainvälinen ulottuvuus ovat keskiössä, kun Ruotsissa arvioidaan poliittisen lakon laillisuutta. Yksiselitteistä vastausta lakon sallittuun kestoon ei ole, vaan se ratkaistaisiin tapauskohtaisesti.

Ovatko työtuomioistuimen ratkaisut sitovia vai neuvoa-antavia?

Hansson muistuttaa, että Ruotsin lainsäädännössä ei ole muodollista vaatimusta noudattaa ennakkopäätöksiä, mutta vahva traditio on noudattaa korkeimpien oikeuksien antamia ratkaisuja.

– Vain työtuomioistuin voi antaa päätöksiä työtaistelutoimista, joten työtuomioistuin noudattaa näissä asioissa omaa käytäntöään, Hansson kertoo.

Olisiko esimerkiksi viikon kestävä poliittinen lakko sallittu Ruotsissa?

– Viikon mittaisesta poliittisesta lakosta ei ole oikeuskäytäntöä mutta uskallan sanoa, että se ei olisi sallittua Ruotsissa, professori Nyström arvioi.

SAK:n puheenjohtaja: Hallitus toimii jyräävästi

Palkansaajakeskusjärjestö SAK:n puheenjohtaja Jarkko Eloranta (sd.) avaa blogissaan syitä siihen, miksi hänen järjestönsä ei lähtenyt joulukuussa neuvottelemaan työmarkkinamallista.

– Keskeisin syy oli se, että pääministeri Petteri Orpon (kok.) hallitus on leikkauksillaan romuttamassa ansiosidonnaisen työttömyysturvan ja heikentämässä työlainsäädäntöä ennennäkemättömällä tavalla. Me emme ole valmiit kuittaamaan näitä leikkauksia ja heikennyksiä sillä varjolla, että saamme neuvotella työmarkkinamallista tai tutummin palkkamallista. Osa palkansaajajärjestöistä vaikuttaa olevan valmis hyväksymään kaikki muut sosiaaliturvan leikkaukset ja työelämän heikennykset, kunhan palkkamallista neuvotellaan. SAK ei ole valmis, Eloranta kirjoittaa.

– Joulukuussa totesimme myös, että kokonaisuuteen liittyvät olennaisesti lainsäädäntö paikallisesta sopimisesta ja työrauhasta. Miksi näin? On yleisesti ymmärretty ja hyväksytty asia, että palkanmuodostus ja palkankorotuksista sopiminen siirtyvät entistä enemmän paikalliselle tasolle. Siksi paikallisen sopimisen pelisäännöt ovat mitä suuremmassa määrin osa toimivaa työmarkkinamallia. Samoin on työrauhalainsäädännön laita, hän jatkaa.

SAK:n mukaan neuvottelupöytään pitäisi tuoda myös muut hallituksen ajamat työelämäuudistukset.

– Pääministeri Orpo ja työministeri Arto Satonen (kok.) ovat vedonneet, että SAK palaisi työmarkkinamallineuvotteluihin. Hallitus haluaa neuvotteluja? Silloin olisi loogista, että muissakin työelämäkysymyksissä kuin vain työmarkkinamallissa, se neuvottelee osapuolten kanssa tai antaa osapuolten keskenään neuvotella niistä, Eloranta toteaa.

– SAK:n epäuskoon hallituksen neuvottelupuheita kohtaan on toinenkin syy. Puheistaan huolimatta hallitus toimii jyräävästi. Kolmikantaryhmissä ei neuvotella. Tarkoitan, että kolmikantatyöryhmissä ei oteta huomioon palkansaajien esityksiä. On ihan sama, onko jonkin ehdotuksen takana yksi vai kaikki palkansaajajärjestöt. Tältä puolelta pöytää esitetyt ideat eivät etene. Työnantajien esitykset kyllä kelpaavat. Edellä sanottu ei ole kertomus yksittäisistä seikoista vaan työryhmien koko kuva, hän jatkaa.

Elorannan mukaan työmarkkinamallipöytään on edelleen mahdollista palata. Työministerin mukaan aikaa ratkaisulle on toukokuun loppuun saakka.

– SAK:n näkökulmasta paluu vaatii kuitenkin selkeitä parannuksia palkansaajien asemaan ja oikeuksiin niin työrauhaa kuin paikallista sopimista koskevassa lainsäädännössä. Jos hallituksella on tahtoa tähän, niin mikään ei sitä estä. Seuraukset olisivat myönteisiä työntekijöille ja koko tilanteelle, hän toteaa.

– Paluu neuvottelupöytään kohentaisi sitä paljon kaivattua ja tarvittua luottamusta työmarkkinoilla. Ja varmasti rauhoittaisi tunteita puolin ja toisin ennen syksyllä alkavia työehtosopimusneuvotteluja. Pallo on hallituksella.

Kansanedustaja harkitsisi veroetuja puhtaaseen energiaan investoiville yrityksille

– Puhtaan siirtymän investoinnit ovat kriittisen tärkeitä ja kiireellisiä. Suomella pitää olla uskallusta vaurastua ja investointimahdollisuuksiin pitää tarttua ennen kuin kilpailevat maat ehtivät edelle. Tässä on vaarana, että investointikohteena Suomi menettää asemansa, kansanedustaja Janne Jukkola (kok.) sanoo.

Hänen mukaansa Suomen kilpailuetuja ovat muiden muassa Euroopan halvin sähkö ja hyvä sähköverkko, metsät, puhdas vesi, koulutus ja vakaa liiketoimintaympäristö. Suomessa on nähtävissä vahva investointisuunnitelmien putki, sillä vireillä on yli 220 miljardin euron edestä investointeja.

– Vahvat näkymät herättävät toivoa. Länsi-rannikon vahva rooli investointikohteena ja 23 miljardin euron investointisuunnitelmat Pohjanmaan ja Keski-Pohjanmaan maakunnissa herättävät luottamusta tulevaan. Näiden hankkeiden toteutuminen on tärkeää varmistaa, kun investoinnit ovat vielä suunnitteluvaiheessa, Jukkola sanoo.

Toimintaympäristössä on myös isoja haasteita. Esimerkiksi kiristynyt kansainvälinen kilpailu yritysten sijoittumisesta, korkojen nousu ja talousnäkymien epävarmuus voivat hidastaa Suomeen kohdistuvia investointeja.

Petteri Orpon (kok.) hallitus on vastannut näihin haasteisiin. Infrakapasiteettia vahvistetaan, osaajien saatavuutta helpotetaan ja investointiluvituksen kokonaisuutta uudistetaan investointimyönteiseksi, Jukkola kertoo.

Hänen mukaansa olisi perusteltua harkita myös lisätoimenpiteitä investointiympäristön houkuttelevuuden vahvistamiseksi.

– Esimerkiksi määräaikaiset veroedut puhtaaseen energiaan investoiville uusille ja jo olemassa oleville suomalaisille sekä kansainvälisille yrityksille olisi tasapuolinen ratkaisu investointien rahoituspäätösten vauhdittamiseksi. Tällaisia ratkaisuja tulisi vielä ottaa harkintaan, Jukkola esittää.

Matias Marttinen HS:lle: Hallitus löysi sovun säästötavoitteesta

Kokoomuksen eduskuntaryhmän puheenjohtaja Matias Marttisen mukaan hallitus on päässyt sopuun uusien säästöjen suuruusluokasta.

Hän sanoo Helsingin Sanomille, ettei halua ottaa vielä kantaa tarkkoihin lukuihin. Puoluejohtajien kesken on sovittu, että menokehyksiä ja hallitusohjelman tavoitteita noudatetaan.

Pääministeri Petteri Orpon (kok.) hallitus aikoo tehdä tarvittavat toimet, jotta Suomi ei joudu EU:n alijäämämenettelyyn. Valtiovarainministeriön mukaan tämä edellyttäisi noin kolmen miljardin euron säästöjä vuonna 2025.

– Sitä katsotaan vielä, mikä se aivan tarkka luku on. Valmistelussa on paljon yksityiskohtia, jotka liikkuvat. Mutta niistä periaatteista, jotka työtä raamittavat, on hallituspuolueilla täysi yhteisymmärrys, Matias Marttinen toteaa.

Marttisen vetämä työryhmä etsii säästökohteita virkamiesten laatiman listan pohjalta. Kansanedustaja kuvailee tehtävää vaikeaksi, koska säästöjen tarve on suuri.

Työ valmistuu huhtikuun kehysriiheen mennessä.

USU: Suomeen esitetään uutta velkakattoa

Pääministeri Petteri Orpo (kok.) esittää, että Suomessa pitäisi kirjata lakiin velkakatto, joka rajoittaisi valtion velkaantumista ylivaalikautisesti.

– Esitän ratkaisuksi sitä, että eduskunta lainsäädännön muodossa hyväksyisi velkakaton. Silloin me kaikki sanoisimme ääneen sen, että velkaantuminen täytyy pitää kurissa, Orpo sanoo Uutissuomalaiselle.

Hänen mukaansa velkakatto olisi vastaus tasavallan presidentti Sauli Niinistön valtiopäivien avajaisten puheessa esittämään huoleen julkisen talouden velkaantumisesta.

– Se ei poista sitä, että meillä on hyvin voimakkaita näkemyseroja siitä, miten tavoitteeseen päästään, mutta silloin meillä olisi selvä peli siitä, että kaikki ovat sitoutuneita tähän.

Valtiovarainministeriö on ehdottanut velkakaton säätämistä yhtenä keinona hillitä julkisen velan kasvua. Kokoomus ehdotti tätä ennen viime kevään eduskuntavaaleja.

Petteri Orpon mukaan lakiin kirjattu velkakatto kannustaisi tulevia hallituksia pitämään tiukemmin kiinni menokurista, koska velkakaton nostaminen vaatisi aina lakimuutoksen.

– Olen ajatellut, että pohdimme tätä kysymystä kehysriihen yhteydessä. Ei välttämättä päätetä sitä vielä, mutta pohditaan siinä yhteydessä, mikä se voisi olla, ja tehtäisiin siihen liittyviä lainsäädäntöehdotuksia myöhemmin.

Ruotsissa velkakatto on 35 prosenttia bruttokansantuotteesta. Siihen tasoon ei Orpon mukaan päästä, sillä Suomen velkasuhde on tällä hetkellä lähes 80 prosenttia.

Pääministerin mukaan sopiva velkakatto voisi löytyä Euroopan talous- ja rahaliitto EMU:n kasvu- ja vakaussopimuksesta, jonka mukaan jäsenmaan julkinen velka ei saa ylittää 60 prosenttia bruttokansantuotteesta.

EU:n jäsenvaltioita sitovia velkasääntöjä ollaan parhaillaan uudistamassa. Koronaviruksen ja Venäjän aloittaman sodan myötä harva jäsenmaa täyttää enää nykyisiä kriteerejä.

Orpo pitää tärkeänä sitä, että eduskunta päättää Suomen velkakatosta.

– Silloin se on meidän oman eduskuntamme päätös. Jos jokin hallitus ei välittäisi velkakatosta, se vaatisi sitä, että hallitus joutuisi muuttamaan lainsäädäntöä.

– Sillä me saisimme pitkäaikaista sitoutumista. Ei tulisi enää sellaista hetkeä, että heitetään kehykset nurkkaan eikä välitetä velkaantumisesta, Petteri Orpo toteaa.

Antti Häkkänen MTV:lle: Euroopalla on valmiudet Ukrainan tukemiseen

Euroopan komissio laatii parhaillaan uutta strategiaa ja investointiohjelmaa alueen puolustusteollisuuden kasvattamiseksi.

Puolustusministeri Antti Häkkänen (kok.) arvioi, että tarvetta voi olla poikkeuksellisille mekanismeille, jos rahoitusmalleja ei saada järjestymään muilla tavoin.

– Pääviesti on se, että Euroopan turvallisuudessa tarvitaan Natoa, mutta tarvitaan myös Euroopan unionia vahvasti, Häkkänen sanoo MTV:lle.

Ministerin mukaan Euroopalla on kaikki valmiudet Ukrainan tukemiseen. Lännellä on merkittävä taloudellinen ylivoima Venäjään nähden.

EU:n yhteisrahoitusmekanismit voisivat olla ministerin mukaan tarpeen jatkossa. Suomi saa jo nyt korvauksia rauhanrahastosta toimittaessaan kalustoa Ukrainalle.

– Pitääkö näiden rahastojen olla suurempia jatkossa? Se on iso poliittinen kysymys, mutta nyt pitää saada joku päätös aikaiseksi, että Eurooppa saa materiaalia, koska Venäjä pääsee muuten etenemään, Antti Häkkänen toteaa.

Hyvä Verkkouutisten lukija,

Kehitämme palveluamme ja testaamme uusia sisältöformaatteja erityisesti mobiililaitteille. Haluaisitko osallistua testiin tässä ja nyt? Se vie vain muutaman minuutin.

(Uusi sisältö aukeaa painiketta klikkaamalla)