Kaisa Paastela
30.08.2024 | 16:00
Suomen julkisten sosiaali- ja terveysmenojen kasvu oli pitkään varsin maltillista, mutta vuonna 2023 tapahtui käänne. Tämä käy viimeiset viisi vuotta kattavasta selvityksestä, jonka valtiovarainministeriö laati Verkkouutisten tietopyynnöstä.
Vuonna 2023 menojen reaalikasvu, joka ottaa huomioon inflaation, oli poikkeuksellisen suurta, mihin yhtenä syynä on sote-palveluiden järjestämisvastuun siirtyminen kunnilta hyvinvointialueille.
– Vuosi 2023 on karusti sanoen ensimmäinen vuosi, jolloin tiedämme paljonko julkiset sotekustannukset ihan oikeasti ovat, koska hintalappu näkyy hyvinvointialueiden tilinpäätöksistä, eli noin 24 miljardia euroa, sanoo VM:n johtava erityisasiantuntija Juri Matinheikki.
Vuosina 2019-2022 menojen reaalikasvu oli Matinheikin mukaan jopa olematonta ja vastaa karkeasti palvelutarpeen kasvua. Tilastoissa etenkin vuonna 2022 näkyvät kuntien erilaisten tuottojen, kuten kiinteistöjen myynnin, kirjaukset, jotka laskevat sote-menojen nettokustannuksia. Matinheikki jatkaa, että on myös mahdollista, että pieni osa kuntien kustannuksista on jäänyt kohdentamatta sote-palveluille ja näin piiloon tilastoista.
Lisäksi korona-avustuksilla oli tilastoja laskeva vaikutus vuosina 2020-2022, sillä osa kunnista sai koronarahaa enemmän kuin kuluja syntyi.
Alustavien vuoden 2023 tietojen perusteella, soten nettokustannukset kasvoivat viiden vuoden aikana 2,8 miljardia euroa, josta 1,6 miljardin lisäys syntyi vuodesta 2022 vuoteen 2023. Väestömuutokset huomioiva asukaskohtainen reaalikustannus pysytteli tarkastelujakson alkuvuodet vajaassa 4000 eurossa, nousi 4000 euroon vuonna 2022 ja pomppasi noin 4300 euroon 2023.
– Voimakkainta reaalisten asukaskohtaisten nettokäyttökustannusten kasvu vuosina 2019-2023 oli lasten, nuorten ja perheiden sosiaalihuollon avopalveluissa ja lastensuojelussa ja iäkkäiden palveluissa. Molemmissa kasvu oli noin 20 prosentin luokkaa. Toisaalta kun iäkkäiden palvelujen kustannuksia tarkastellaan per 75 vuotta täyttänyt, eli huomioidaan ikääntyneiden kasvanut määrä, reaalinen kasvu oli maltilliset 3-4 prosenttia, laskee Matinheikki, joka työskentelee ministeriössä hyvinvointialueiden ohjausosastolla.
Vuoden 2023 kohonneisiin kustannuksiin on Matinheikin mukaan kuitenkin muitakin syitä kuin raportoinnissa tapahtuneet muutokset.
Palveluiden ostoista aiheutuneet kustannukset muodostuivat ennakoitua korkeammiksi, sillä ostot kasvoivat viime vuonna noin 11 prosenttia verrattuna alueiden alkuperäisiin talousarvioihin.
Osalla alueista oli tavoitteena oman henkilöstön määrän lisääminen ja vastaavasti ostopalveluiden vähentäminen, mikä ei kuitenkaan onnistunut muun muassa sote-henkilöstöpulan takia.
Lisäksi useat yksityiset palveluntuottajat korottivat hintojaan viime vuonna yleiseen kustannusten nousuun vedoten jopa kymmeniä prosentteja. Näin kävi Matinheikin mukaan esimerkiksi ympärivuorokautisessa palveluasumisessa.
– Osasyynä kasvulle voi olla myös palveluiden ennakoitua suurempi käyttö. Myös vuokratyövoiman käyttö kasvoi sote-toimialan työvoimapulan takia. Vuokratyövoima on etenkin pidempiaikaisessa käytössä huomattavasti omaa henkilöstöä kalliimpaa, hän toteaa.
ICT- ja muut muutoskustannukset lisäsivät niin ikään alueiden kustannuksia vuonna 2023. Osa vuoden 2023 alijäämästä johtuu Matinheikin mukaan siitä, että soten järjestämisvastuun siirtymäaika oli varsin lyhyt ja osa alueista lähti valmistelussa hitaasti liikkeelle.
– Osa hyvinvointialueista valmisteli vuoden 2023 talousarvion vaillinaisilla tiedoilla, ja lisäksi uusilla organisaatioilla ei ollut välttämättä välineitä talouden kokonaisuuden seurantaan ja hallintaan. Tätä osoittaa myös alueiden talousarvioiden ja tilinpäätösarvioiden välinen vertailu. Koko maan tasolla vuoden 2023 alijäämä toteutui 48 prosenttia suurempana kuin talousarvioissa ennakoitiin, Matinheikki sanoo.
Myös hyvinvointialueiden muutosohjelmien valmistelu käynnistyi vaihtelevasti vuoden 2023 aikana. Ohjelma puuttuu tällä hetkellä yhä viideltä alueelta.
Kunnilta siirtyi lisäksi jonkin verran hoito- ja palveluvelkaa, mutta sen määrästä koko maan tasolla tai alueittain ei ole luotettavaa arviota.
Kuluvan vuoden osalta nettokustannusten kasvua voidaan arvioida hyvinvointialueiden tilinpäätösennusteiden kautta, joiden mukaan nimelliskasvu (sisältäen pelastustoimen) olisi vuosina 2023-2024 arviolta neljä prosenttia.
– Neljän prosentin nimelliskasvukin on toki paljon ottaen huomioon, että yleinen inflaatio on taittunut.
Hyvinvointialueiden tämän vuoden yhteenlaskettua alijäämää on seurattu viime aikoina mediassa tiuhaan, sillä hyvinvointialueet ovat toimittaneet tilinpäätösennusteitaan ministeriöön. Matinheikin mukaan ”päivän luku” tällä hetkellä kertoo, että hyvinvointialueiden alijäämä kasvaisi noin 1,4 miljardiin euroon. Matinheikki ei arvioi, muuttuuko lukema ja mihin suuntaan.
– Ennustaminen on aina vaikeaa, mutta tuskin mitään radikaalia tapahtuu. Luku on kuitenkin hyvin lähellä sitä, mitä VM ennakoi julkisen talouden suunnitelmassa tälle vuodelle, hän sanoo.
Alueiden säästötoimilla on jo kiire
Alustavien tietojen mukaan menojen paisumista tänä vuonna selittävät erityisesti talousarvioita suuremmat palvelujen ostot, joiden arvioidaan kasvavan kuusi prosenttia enemmän kuin piti.
Lähivuosina hyvinvointialueiden menojen ennakoidaan kasvavan varsin nopeasti, mikäli alueet eivät tee omia sopeutustoimia tai toimet eivät tehoa odotetusti.
– Sehän on selvä, että näin ei voida jatkaa, Matinheikki toteaa alijäämistä.
Sote-palvelutarpeen kasvuksi arvioidaan vuosittain koko maan tasolla reilun yhden prosentin luokkaa.
– Inflaation ennustetaan hidastuvan, mutta hyvinvointialueiden ansiotaso kasvaa sote-palkkaratkaisun seurauksena vuoteen 2027 asti nopeammin kuin yleinen ansiotaso.
Julkisen talouden suunnitelman yhteydessä keväällä 2024 julkaistun VM:n kansantalousosaston ennusteen mukaan vuonna 2025 hyvinvointialueiden nimelliskustannustason nousun arvioidaan olevan 4,8 prosenttia, vuonna 2026 3,9 prosenttia ja vuonna 2027 3,4 prosenttia.
Ensi vuonna soteen on varattu budjetissa 26,2 miljardia euroa, mikä on kolmannes koko valtion budjetissa.
– Tuo kasvu on pääosin se viime vuoden kasvu, koska rahoitusmalli toimii siten, että rahoitus tulee ikään kuin takapotkulla parin vuoden viiveellä. Sitten jos ensi vuonna päästäisi edes lähelle nollan kasvulukua, rahoitus leikkaantuisi pois tulevilta vuosilta. Soten kustannusten kasvu näkyy siis viiveellä valtion budjetissa, mutta jos alueet eivät saa alijäämiä taittumaan, se on finanssipoliittisesti todella haastava tilanne, Matinheikki selvittää.
– Sitä suuremmalla syyllä kannustamme alueita tähän toimenpiteiden nopeuttamiseen ja kuten meidänkin osastopäällikkömme suulla on julkisuudessa kerrottu, tulemme keskustelemaan taloustilanteesta tarkemmin muutamien alueiden kanssa ja tukemaan niitä talouden suunnittelussa alkusyksyn aikana. Vuosittaiset aluekohtaiset neuvottelut kaikkien alueiden kanssa pidetään loka-joulukuussa.
Useampi hyvinvointialue on ilmoittanut jo yt-menettelyiden käynnistämisestä. Valtiovarainministeri Riikka Purra (ps.) väläytti Ylellä jo tulevaisuudessa siintävää hyvinvointialueiden arviointimenettelyä, joka voi johtaa alueiden yhdistämiseen, elleivät nämä saa talouttaan hallintaan.
Matinheikki toteaa, että itsehallinnon puitteissa hyvinvointialueet voivat käyttää rahansa kuten haluavat, ja lisäksi valtion on mahdollista tehdä lainsäädännöllisiä toimia, niin kuin mitoituksiin ja hoitotakuuseen liittyviä onkin jo tehty.
– Lainsäädäntöön tehtävät kevennykset lähtökohtaisesti leikkaavat rahoitusta ja valtion vastuuta sitä kautta, ja ovat sitten isoja pohdintoja. Mutta lisätoimia tullaan miettimään, jos nykyiset eivät lähde puremaan ja tämä on tietysti myös sosiaali- ja terveysministeriön puolella tapahtuvaa.
– Kun palvelutarve kasvaa, niin jatkossa pitää miettiä järeämpiäkin toimia ja osana stm-palvelureformia tullaan tarkastelemaan järjestämisvastuuseen liittyviä pykäliä.
Henkilöstöpulan osalta Matinheikki sanoo, että viimeisen puolen vuoden osalta työvoimavuokrauksen osalta näkyy tilastoissa kevyttä tasaantumista. Kun vuokrausta vähennetään, se voi epäsuorasti vähentää myös julkisen sektorin työvoimapulaa. Myös mikrotason toimilla, kuten paremmalla työvoimasuunnittelulla voidaan vastata henkilöstön riittävyyteen.
Iso haaste on myös ostopalvelut, joita tarvitaan iäkkäiden hoidossa ja viime vuonna moni yksityinen toimija teki isoja hinnankorotuksia sitä kustannustason nousulla perustellen.
– Markkina on aika keskittynyttä, ja kun ei ole kilpailua, niin tiedämme mihin se johtaa, sanoo Matinheikki.
THL on laskenut (kuvio yllä), että tulevina vuosina tarve ikääntyneiden palveluille lisääntyy rajusti.
– Menopaine väestön ikääntymisestä johtuen on ihan valtava ja nyt se on vasta kunnolla alkamassa, kun suuret ikäluokat tulevat täyttämään 80 vuotta.
Aikaa valmistautua muutokseen olisi kuitenkin ollut, koska harvaa asiaa Suomessa on tiedetty niin hyvin etukäteen kuin väestörakenteen vinoutuminen.
– Tämä tulee olemaan se isoin haaste, aika pysäyttävä se kuvio, sanoo Matinheikki viitaten THL:n arvioon palveluiden tarpeen kasvusta vuoteen 2040.
