Verkkouutiset

VERKKOUUTISET/LEHTIKUVA

Maahanmuuttoon liittyvän tutkimusohjelman lykkääminen oli oikea päätös

Jukka Savolainen
Jukka Savolainen
Sosiologian ja kriminologian professori Wayne State yliopistossa Yhdysvalloissa
Akateeminen valtavirta ei kykene tärkeän aiheen avoimeen tarkasteluun, professori Jukka Savolainen sanoo.

Monet yhteiskuntatieteilijät pettyivät hallituksen päätökseen perua maahanmuuttoon liittyvä tutkimusohjelma. Kyseessä oli Suomen Akatemian yhteydessä toimivan Strategisen tutkimuksen neuvoston (STN) esittämä teema, jonka toteutus oli määrä aloittaa ensi vuoden aikana. Helsingin Sanomien tietojen mukaan hallituksen väliintulo oli poikkeuksellinen veto: ”Vastaavaa ei ole STN:n kymmenvuotisessa historiassa koskaan aiemmin nähty.”

Ymmärrän tutkijoiden reaktion, koska monet aiheesta kiinnostuneet tahot olivat uhranneet arvokkaita työtunteja tutkimussuunnitelmien kehittämiseen. Itse en tosin ole lainkaan yllättynyt hallituksen päätöksestä. Osasin nimittäin ennakoida jotain tämän tapaista jo pari vuotta sitten. Kirjoitin Kanava-lehden artikkelissa vuonna 2021: ”En pidä mahdottomana, että tulevaisuudessa oikeistopopulistinen hallitus voisi Suomessakin puuttua akateemisen maailman ylilyönteihin.”

Ennustukseni perustui näkemykseen, jonka mukaan merkittävä osa yhteiskuntatieteellisestä tutkimuksesta on ideologisesti vinoutunutta ja metodologisesti kelvotonta. Suomen akatemian kulttuurin ja yhteiskuntieteen tutkimuksen (KY) toimikunta on rahoittanut toinen toistaan pöyristyttavimpiä hankkeita tieteellisen tutkimuksen nimissä. Olisi naiivia olettaa, että kansalaisten moraalia ja tervettä järkeä loukkaava toiminta voisi jatkua loppumattomiin. Kuten huomautin Verkkouutisissa viime vuonna: ”Tällaiset hankkeet tuhlaavat arvokkaita resursseja ja pilaavat tärkeän tutkimuskentän maineen, mikä puolestaan vaikeuttaa yhteiskuntatieteen elinkelpoisuutta pitkällä tähtäimellä.”

Ohjelman teksti kielii itsesensuurista

Lehtitetojen mukaan hallitus ei ollut tyytyväinen maahanmuuttoa koskevan tutkimusohjelman yksityiskohtiin: ”perussuomalaiset oli hallituksessa esittänyt huolensa siitä, että STN:n esittämässä ohjelmakokonaisuudessa ei käsitellä riittävästi maahanmuuton negatiivisia piirteitä.” Vasemmistoliiton kansanedustaja Minja Koskela, jolla on myös tutkijatausta, kommentoi tätä uutista kysymällä: ”Mistä lähtien poliitikot ovat päättäneet tutkimuskysymyksistä?”

Poliitikkojen ei tietenkään sovi sanella tutkimuskysymyksiä, mutta hallituksen tehtävänä on tehdä päätöksiä julkisten varojen käytöstä. Tietääkseni kukaan hallituksen jäsenistä ei ole kieltänyt Minja Koskelaa tai ketään muutakaan tutkimasta aivan mitä tahansa. Kyseessä on kallis ja strategisesti tärkeä julkinen investointi. On mielestäni hyvä, että sen toteutumista valvotaan tarkasti – etenkin kun huomioidaan kuinka vastuuttomasti Suomen Akatemia on kanavoinut rahaa kaikenlaiseen humpuukiin vuosien saatossa.

Tuskin kukaan on eri mieltä siitä, että maahanmuutto on mitä keskeisin tutkimuskohde. Esimerkiksi maahanmuuttajien rikollisuus on puhuttanut kansalaisia jo pitkään.

Onko kyseessä aiheellinen huoli vai heijastaako se pelkästään rasistisia asenteita?

Viime aikoina on keskusteltu erityisen paljon maahanmuuttajataustaisten nuorten jengirikollisuuden kasvusta. Alaikäisten ryöstörikollisuus on kasvanut räjähdysmäisesti. Tämä on huolestuttavaa sinänsä, mutta erityisesti koska kehitys tukee uhkakuvaa, jonka mukaan Suomi on ajautumassa niin sanotulle Ruotsin tielle. Tasa-arvoisessa ja vauraassa naapurimaassamme vallitsee Euroopan pahin väkivaltatilanne.

Vaikka maahanmuuttajien ja heidän jälkikasvunsa rikollisuus on ajankohtainen tutkimuskysymys, strategisen tutkimuksen teema-aloitteesta ei löytynyt mitään mainintaa näistä ongelmista ja uhkakuvista. Tämän päivänpolttavan aiheen välttäminen korkean profiilin tutkimusohjelmassa on hyvä esimerkki ideologisesti yhdenmukaisen yhteisön haluttomuudesta tarkastella maahanmuuttoon liittyviä kysymyksiä avoimen kriittisesti. Esitin seuraavan kysymyksen vuoden 2021 artikkelissani: ”Ovatko tutkijat valmiita raportoimaan tuloksia maahanmuuttajien kokemasta syrjinnästä, mutta haluttomia tutkimaan väkivaltaista rikollisuutta samassa väestöryhmässä?” STN:n ohjelmapaperi tarjoaa suoran myönteisen vastauksen tähän kysymykseen.

Tutkimusta rikollisuudesta on laiminlyöty

Vaikka tiettyjen maahanmuuttajaryhmien rikollisuus on ollut kasvava huolenaihe jo pitkään ja ilmiö on hyvin dokumentoitu, Suomen Akatemia ei ole rahoittanut ainuttakaan tutkimushanketta, jossa tähän kysymykseen olisi paneudettu toden teolla. Sen sijaan, että olisi panostettu esimerkiksi jengitutkimukseen, KY-toimikunta on tukenut maahanmuuttajakeskeisiä hankkeita esimerkiksi otsikoilla ”queer-siirtolaisten poliittiset subjektiviteetit” ja ”Kehollisten kohtaamisten politiikka turvapaikan hakemisessa.”

Tutkimusta voi toki tehdä myös ilman Suomen Akatemian rahoitusta. Opetusministeriö ylläpitää tietokantaa Suomessa tehtävästä tutkimuksesta. Löysin palvelusta kaikkiaan 82 maahanmuuttoteemaan liittyvää tutkimusta. Niissä tarkasteltiin muun muassa ”rasismin ja rakenteellisen syrjinnän vastaista sosiaalityötä”, ”pakolaistaustaisen miesten poliittisuuden ymmärtämistä”, ja ”osallistumisen käytäntöjä turvapaikanhakijoiden vastaanotossa”. Joukosta löytyi vain yksi rikollisuutta tai väkivaltaa koskeva hanke, mutta siinä ei tarkasteltu suomalaista yhteiskuntaa vaan ”rauhan säilyttämisen käytäntöja väkivaltaisella Meksikon ja Yhdysvaltain välisellä rajalla”.

Katsaus Google Scholar -artikkelitietokantaan osoittaa, että sikäli kun kotimaiset yhteiskuntatieteilijät julkaisevat maahanmuuttajien rikollisuuteen liittyviä tutkimuksia, tyypillisiä aiheita ovat maahanmuuttajiin kohdistuvat viharikokset tai viranomaiskontrolli. Maahanmuuttajien osallistuminen rikolliseen toimintaan näyttää siis olevan tabuaihe kotimaisen sosiaalitutkimuksen valtavirrassa.

Tärkeän poikkeuksen tähän hallitsevaan suuntaukseen muodostaa Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen (OPTL) kriminologisen yksikön vuosina 2012-2014 toteuttama hanke, jossa tarkasteltiin maahanmuuttajia rikosten tekijöinä ja uhreina. Hankkeen pääraportin lisäksi OPTL:n kriminologit julkaisivat kansainvälisiä vertaisarvioituja artikkeleita. Vuonna 2014 ilmestyi Suomen ja Norjan maahanmuuttajia vertaileva tutkimus, jossa osoitettiin Afrikan ja Lähi-Idän maista tulevien ryhmien huima yliedustus molempien maiden rikostilastoissa. Seuraavana vuonna julkaistiin kotimaiseen kyselyaineistoon perustuva tutkimus, jossa niinikään todettiin maahanmuuttajanuorten yliedustus rikollisessa käyttäytymisessä.

Olisi ollut loogista olettaa, että näissä aiemmissa tutkimuksissa tehtyjen huolestuttavien havaintojen pohjalta olisi tehty syventävää tutkimusta tästä aiheesta. Olisi esimerkiksi ollut syytä selvittää mistä Afrikan ja Lähi-Idän maista tulleiden maahanmuuttajaryhmien keskimäärin korkeampi rikostaso johtuu ja miten sitä voitaisiin vähentää. Jostain syystä tätä lupaavaa tutkimusohjelmaa ei kuitenkaan ole jatkettu.

Ideologisesti suvaitsematon ilmapiiri johtaa itsesensuuriin

Miksi akateemiset tutkijat ovat laiminlyöneet maahanmuuttajanuorten rikollisuuden tutkimusta? Keskeisin syy lienee tutkimuskohteen ”arkaluonteisuus” tiedeyhteisössä, jota hallitsee punavihreä maailmankuva. Tällaisessa ilmapiirissä ei suvaita tutkimusta, jonka katsotaan pelaavan perussuomalaisten pussiin, riippumatta siitä, onko tulos tieteellisesti oikea tai väärä. Silloin harvoin kun tutkijat uskaltautuvat raportoimaan tilastoja esimerkiksi maahanmuuttajien seksuaalirikollisuudesta, akateemisen puhdasoppisuuden äänitorvet alkavat syyttää heitä kokonaisten kansanryhmien leimaamisesta, eli rasisimista.

Keskeinen keino luoda akateemista tutkijauraa on julkaista vertaisarvioituja artikkeleita kansainvälisissä lehdissä. Vertaisarvio on prosessi, jossa alan asiantuntijat arvioivat tutkimuksen tieteellistä tasoa ja tekevät sen perusteella joko myönteisen tai kielteisen päätöksen julkaista lehteen tarjottu käsikirjoitus. Koska tutkijat tietävät, että heidän on miltei mahdotonta saada julkaistua poliittisesti epäsuosittuja tuloksia, monet välttävät tutkimasta arkaluonteisia aiheita.

Tämän vuoden syksyllä käynnistyi tietääkseni ensimmäinen Suomen Akatemian KY-toimikunnan rahoittama nuorten jengiytymistä koskeva tutkimusprojekti. Hankkeen julkisen kuvauksen perusteella tutkimus ”haastaa yleisen käsityksen katujengeistä ongelmallisina alakulttuureina.” Projektin keskiössä ei siis ole rikolliset teot vaan miten poliitikot ja media määrittelevat ”jengiongelman”. (Lainausmerkit ’jengiongelman’ ympärillä viittaa siihen, että asianosainen tutkija ei pidä nuorten rikollista ryhmäkäyttäytymistä aitona ongelmana.) Akatemian päätös tukea tällaista tutkimusta on siis poikkeus, joka vahvistaa säännön, että maahanmuuttajien rikollisuutta sopii tutkia kunhan lähtökohtana on ilmiön vähättely ja siitä huolta kantavien poliitikkojen arvostelu.

Parempi vaihtoehto maahanmuuton tutkimukseen

Hallituksen ei siis missaan nimessä kannata luottaa Suomen Akatemian kykyyn kanavoida resursseja poliittisesti arkaluonteisten aiheiden tutkimiseen. Toisin kuin päätöstä kritisoineet tahot ovat esittäneet, kysymys ei ole vapaan tutkimuksen estämisestä vaan varauksellisesta suhtautumisesta ideologisesti ahdasmieliseen tutkimusyhteisöön. Miksi tukea tutkimusta, jos sillä ei ole edellytyksiä tuottaa puolueetonta ja tieteellisesti pätevää tietoa maahanmuuton vaikutuksista? Strategisen tutkimusneuvoston tehtävä on ”rahoittaa yhteiskunnallisesti merkittävää ja vaikuttavaa korkeatasoista tiedettä” eikä pönkittää punavihreää maailmankuvaa.

Suosittelenkin, että hallitus suuntaa katseensa akateemisen norsunluutornin ulkopuolelle. Maassamme on useita yliopistoista riippumattomia korketasoisia yhteiskuntatieteellisiä tutkimuslaitoksia. Ne ovat etupäässä taloustieteellisiä, mikä on hyvä asia, koska taloustiede on ideologisesti muita yhteiskuntatieteitä moniarvoisempi. Taloustieteilijat ovat myös menetelmällisesti huomattavasti muita edellä. Niin sanotun ”uskottavuusvallankumouksen” myötä taloustietieteilijat ovat kehittäneet innovatiivisia tapoja tuottaa tieteellisesti uskottavia tuloksia erilaisten ilmiöiden kausaalisista vaikutuksista tulkinnanvaraisten korrelaatioiden asemesta.

Mutta, kuten tunnettua, taloudelliset tutkimuslaitoksetkaan eivät ole täysin vailla poliittisia kytköksiä. Esimerkiksi Labore oli alunperin Työväen Taloudellinen Tutkimuslaitos, mikä kielii sen historiallisesta lojaalisuudesta ay-liikkeeseen ja muihin vasemmistoa lähellä oleviin interesseihin. Poliittisen kirjon toiselta laidalta löytyy Elinkeinoelämän tutkimuslaitos (ETLA), joka palvelee yritysmaailman eli ”kapitalismin” etuja.

Rakentava ehdotukseni on, että hallitus tilaa Laborelta ja ETLA:lta yhteistyötutkimuksen maahanmuuttoon liittyvistä kysymyksistä. Joukkoon voisi kutsua myös tutkijoita Valtion Taloudellisesta Tutkimuskeskuksesta (VATT), joka lienee aidosti puolueettomin asiantuntijaorganisaatio. Ideana on toteuttaa ns. ”adversarial collaboration” eli vastapuolien (tai pikemminkin eturyhmien) välinen kimppaprojekti. Tarkasteluun tulisi valita monipuolinen joukko maahanmuuton vaikutuksiin liittyviä tutkimuskysymyksiä. Rikosteeman osalta kannattaa konsultoida kotimaisia kriminologeja, jotka ovat jo osoittaneet kykenevänsä julkaisemaan tieteellisesti arvokkaita tutkimuksia poliittisesti arkaluontoisesta aiheesta. Olen vakuuttunut, etta tällainen tutkimusohjelma kykenisi tuottamaan uskottavaa tietoa tästä yhteiskunnallisesti elintärkeästä haasteesta.

Uusimmat
› Uutissyöte aiheesta , , ,

Suosittelemme

Opi sukeltamaan, ajattele kuin valkohai!

Suositut sukelluskurssit kokeneiden ammattilaisten johdolla. Verkkokaupassamme voit räätälöidä itsellesi sopivan paketin.
Tarjous

MUISTA LOGO!

Oy Sarin sukellus Ab
Roihupellon maauimala, Niinistö

Hyvä Verkkouutisten lukija,

Kehitämme palveluamme ja testaamme uusia sisältöformaatteja erityisesti mobiililaitteille. Haluaisitko osallistua testiin tässä ja nyt? Se vie vain muutaman minuutin.

(Uusi sisältö aukeaa painiketta klikkaamalla)