Verkkouutiset

Tiede

Onko ihmisellä oikeasti vapaata tahtoa?

– Vapaata tahtoa ei ole, tai ainakin sitä on paljon vähemmän kuin yleisesti oletamme, sanoo biologian ja neurotieteiden professori Robert Sapolsky kirjassaan Determined: A Science of Life Without Free Will.

Sapolskyn mukaan biologia, hormonit, lapsuus ja elinolosuhteet määräävät valintojamme. Hän kuvaa syy-seurausyhteyksiä, jotka johtavat tiettyyn käyttäytymiseen, alkaen genetiikasta ja aivojen muovautumisesta varhaisten kokemusten perusteella ja päätyen siihen, mitä aivoissa tapahtuu juuri ennen kuin toimimme.

Yhdysvalloissa Stanfordin yliopistossa työskentelevän Sapolskyn mukaan vapaa tahto on siis illuusio ja elämämme valinnat sattumaa tai onnea – kuten myös se, onko meillä oikeat luonteenpiirteet käsitellä mahdollista huonoa onneamme.

Sapolsky ei ole ainoa amerikkalainen neurotieteilijä, joka on kyseenalaistanut vapaan tahdon.

Aivojen valmiustila edeltää tietoista päätöstä

Benjamin Libet teki jo 1980-luvulla kokeen, jossa hän selvitti aivosähkökäyrän avulla, että aivojen valmiuspotentiaali edeltää ihmisen tietoista päätöstä liikuttaa kättään. Osa neurotieteilijöistä päätteli, ettei kyseessä välttämättä ole tietoinen päätös, vaan aivojen valmiuspotentiaali ohjaa ihmistä.

– Libetin oma tulkinta koetuloksista oli maltillisempi. Hänen mukaansa koehenkilö voi kuitenkin vielä tietoisesti pysäyttää teon, kertoo filosofian professori Panu Raatikainen Tampereen yliopistosta.

Hän myös kehottaa suhteuttamaan käden liikuttamisen johonkin tosielämän suureen valintaan.

Suomessa neurologian professori Juho Joutsa on sivunnut vapaata tahtoa tutkimuksessa, jonka kohteena oli muun muassa vieraan käden oireyhtymä. Sitä sairastava potilas ei tunne raajaansa omakseen, ja raaja voi liikkua potilaan sitä tiedostamatta. Sairaus paikantui tutkimuksessa aivoverkostoihin, joiden solmukohtia olivat otsalohkon alla sijaitseva pihtipoimu ja takaraivolohkon etukiila. Häiritsemällä näiden verkostojen toimintaa kokeellisesti, aivojen magneettistimulaatiolla, oli mahdollista vaikuttaa yksilön kokemukseen vapaasta tahdosta.

Joutsa kuitenkin korostaa, että löydöstä ei voi yleistää oikeudellisiin ja moraalisiin kysymyksiin vapaasta tahdosta.

Filosofien mukaan vapaa tahto on olemassa

Filosofiassa vapaalla tahdolla tarkoitetaan toimintaa tai tekoja, jotka subjekti valitsee aikomuksellisesti ja siten, että hänellä on ollut aito mahdollisuus toimia toisin.

– Erityisesti kyseessä ovat omalle elämälle olennaiset päätökset, joiden osalta aidosti punnitaan eri vaihtoehtoja, Raatikainen toteaa.

Panu Raatikainen pitää Sapolskyn näkemystä vapaasta tahdosta kyseenalaisena. Hänestä amerikkalaiset tutkijat esittävät yleensäkin eurooppalaisia räväkämpiä näkemyksiä vapaasta tahdosta.

Raatikaisen mukaan suurin osa filosofeista asettuu sille kannalle, että vapaa tahto on olemassa.

– Jos ihminen pohtii viikkokausia yksittäistä päätöstä, vaikka uravalintaansa, ja päätyy hakemaan sirkuskouluun, eihän luonnontiede mitenkään pysty selittämään hänen yksittäistä valintaansa, hän havainnollistaa.

Vapaalla tahdolla on monia rajoituksia

Valintoihin vaikuttavat kuitenkin monet tahattomat tai tahalliset tekijät sekä manipulointi.

– Kaikki toimintamme tai käyttäytymisemme ei ole aidosti vapaan tahdon tuotosta, ja tästä on sosiaalipsykologista näyttöä, Raatikainen sanoo.

Myös neurologiset sairaudet, väkivallalla uhkaaminen, hypnoosi ja tiedostamattomat vaistot ja traumat voivat saada ihmisen toimimaan toisin kuin hän vapaasta tahdostaan toimisi.

– Jälkikäteen saatetaan löytää erilaisia selityksiä valinnoille, mutta todellisuus saattaa olla paljon suttuisempi ja joskus myös raadollisempi.

Eroja on myös siinä, mikä kullekin on ajatus, jota pysähdytään miettimään.

Oikeuskäytäntö perustuu vapaaseen tahtoon

Länsimaiset yhteiskunnat perustuvat nykyään siihen ajatukseen, että vapaa tahto on olemassa, ja jokainen on vastuussa teoistaan. Oikeudessa voidaan selvittää rikoksentekijän syyntakeellisuus tai syyntakeettomuus – eli onko rikoksentekijällä riittävää psyykkistä terveyttä ja henkistä kypsyyttä tekojensa ymmärtämiseen?

Jos vapaata tahtoa ei olisi, kukaan ei myöskään olisi vastuussa teoistaan.
Panu Raatikaisen mukaan käsitys vapaasta tahdosta on muuttunut filosofiassakin vuosisatojen varrella.

– Perinteinen näkemys oli, että ihmisellä on ei-aineellinen, kuolematon sielu, joka on olennaisesti vapaa. Kun tieteellinen maailmankuva on saanut valtaa, tätä on voitu epäillä.

Nykyisin julkinen keskustelu pyörii sen ympärillä, voidaanko puhua vapaasta tahdosta.

– Tahto ei ehkä ole niin vapaa kuin joskus muinoin ajateltiin, mutta kyllä me silti ajattelemme, että merkittävissä päätöksiä olemme vapaita, Raatikainen summaa.

Nämä tekijät lisäävät heräteostoksia

Uusi tutkimus osoitti matalan itsehillinnän yhteyden heräteostoksiin sosiaalisen median ja kohdennetun mainonnan vaikutusten kautta. Huono itsehillintä selitti positiivista asennetta kohdennettua mainontaa ja sosiaalisen median vaikuttamista kohtaan, kertoo Jyväskylän yliopistossa tehty tutkimus.

Verkko-ostaminen ja digitaaliset maksutavat ovat tehneet shoppailusta viihteellisempää ja vaivattomampaa – rahaa voi kulua huomaamattomasti. Nämä tekijät altistavat heräteostoksille. Budjetoinnin ja menojen seurannan puute saattavat johtaa kuluttajan taloudellisiin ongelmiin.

Tuotepalautukset puolestaan aiheuttavat kuluja myös yrityksille. Lisäksi tarpeettomasta kulutuksesta ja verkkokaupan logistiikasta aiheutuva jäte ja hiilijalanjälki kuormittavat ympäristöä.

Jyväskylän yliopiston yhteiskuntatieteiden ja filosofian laitoksen kyselyssä tutkittiin 18–29-vuotiaiden suomalaisten ostokäyttäytymistä ja suhtautumista markkinointiin digitaalisissa ympäristöissä. Tutkimukseen osallistui 2 318 tavoitettua vastaajaa ja otos edustaa rakenteeltaan kattavasti Suomen nuorta aikuisväestöä.

Heräteostosten tiedetään olevan seurausta huonosta itsehillinnästä. Tutkimuksen tulokset osoittivat, että matala itsehillintä johtaa heräteostoksiin sosiaalisen median ja kohdennetun mainonnan vaikutusten kautta.

Etenkin ne kuluttajat, joilla on huono itsehillintä, kokevat sosiaalisen median verkostot ja kohdennetut mainokset hyväksi tueksi ostopäätöksilleen.

– Kuluttajien toiminnasta verkossa ja digilaitteilla kerätään dataa, jonka perusteella mainokset kohdistetaan heille. Tämän vuoksi mainosten sisällöt tai yhteys, jossa ne esitetään, näyttäytyvät kuluttajille merkityksellisinä. Sosiaalisessa mediassa kaupalliset sisällöt ovat houkuttavia, koska ne on yhdistetty julkisuuden henkilöiden lisäksi kuluttajien sosiaalisiin kontakteihin, tutkijatohtori Jussi Nyrhinen toteaa.

Taloustaidot ja digitaalisen median lukutaito vähentävät heräteostoksia

Itsehillintä on yksilön ominaisuus, johon on vaikea vaikuttaa. Sen sijaan Nyrhisen mukaan heräteostoksia voidaan pyrkiä ehkäisemään vähentämällä sosiaalisen median ja kohdennetun mainonnan vaikutusta. Digilaitteiden käyttöä kouluissa ei tulisi rajoittaa, vaan opettaa soveltamaan media- ja talouslukutaitoa digiympäristöissä.

Vastuu kohdennettuun mainontaan ja sosiaalisen median markkinointiin liittyvistä ongelmista kuuluu myös markkinoijille ja teknologiayrityksille.

Kilpailu kuitenkin ajaa markkinoijat kohdentamaan mainontaansa yhä tehokkaammin ja sosiaalisen median alustat pyrkivät sitouttamaan käyttäjiään entistä tiiviimmin ja samalla lisäämään myyntiä. Näihin haasteisiin voidaan pyrkiä vastaamaan kehittämällä lainsäädäntöä ja valistamalla kuluttajia.

Robotti löysi meren alta sata uutta eläinlajia

Merenpohjaa tutkiva robotti on löytänyt Chilen rannikolta satakunta uutta aiemmin tuntematonta eläinlajia, kertoo Washington Post.

Chilen ja Pääsiäissaaren välillä 4200 metrin syvyyteen laskeutunut robotti tarkasteli tutkimuksen aikana kymmentä eri merisyvännettä. Robotti havainnoi muun muassa ikivanhoja korallimetsiä, kaktukselta näyttäviä merisiilikimppuja ja satojen metrien jyrkänteisiin kiinnittyneitä lasimaisia merisieniä.

Nyt havainnoituihin aiemmin tuntemattomiin lajeihin lukeutuvat muun muassa uusi vitivalkoinen merisienilaji sekä kiilusilmäinen ja piikikkäillä jaloilla varustettu hummerilaji. Uusien eläinten geeniperimä ja ruumiinrakenne on vielä tutkittava, ennen kuin voidaan varmistua siitä, että ne todellakin ovat aiemmin tuntemattomia lajeja.

Robotin havainnoima alue on seismisesti aktiivinen. Tästä syystä alueen merenpohjassa on vulkaanisia halkeamia, joista purkautuva jopa 350-asteinen vesi lämmittää merenpohjaa ja mahdollistaa monipuolisen ekosysteemin syntymisen muuten karuihin maisemiin.

Tutkimusmatkan viestintäasiantuntijan Hannah Nolanin mukaan jokaisesta syvänteestä löytyikin uusi, erilainen ekosysteemi.

Jotain alueen lajien monipuolisuudesta kertoo se, että aiemmin syvänteissä oli havaittu vain kaksi erilaista merisiililajia.

– Nyt olemme löytäneet 40 eri lajia, iloitsee tutkimusmatkalle osallistunut Javier Sellanes.

Osa tutkijoiden tutkimasta alueesta kuuluu Chilen aluevesiin. Maa on julistanut nämä alueet kansallispuistoksi ja rajoittanut kalastusta alueella. Osa tutkimuksesta tapahtui kuitenkin kansainvälisillä vesillä, jossa ainutlaatuisia ekosysteemejä voi uhata liikakalastus ja kaivostoiminta.

Kuulaskeutuja osui kiveen ja kaatui

Kuulaskeutuja Odysseus on kaatunut kyljelleen, kertoo yhdysvaltalaismedia CNN.

Kuulaskeutujan epäillään osuneen laskeutumisen yhteydessä kiveen. Tästä aiheutuneen laskutelineen pettämisen uskotaan olevan Odysseuksen kellahduksen todennäköisin syypää. Kaatumisesta kertoi perjantaina järjestetyssä tiedotustilaisuudessa Odysseuksen valmistaneen Intuitive Machines -yhtiön toimitusjohtaja Stephen Altemus.

Kaatumisesta mahdollisesti aiheutuneet vauriot eivät vielä ole täysin selvillä, sillä kuulaskeutujan antennit osoittavat kellahduksen seurauksena kohti Kuuta. Odysseuksen kanssa kyetään edelleen viestimään heikosta yhteydestä huolimatta. Myös aurinkopaneelit tuottavat edelleen virtaa.

Intuitive Machines kertoi aiemmassa tiedotteessaan Odysseuksen olevan “elossa ja kunnossa”. Ensimmäiset tiedot perustuivat silti yhtiön mukaan väärään dataan, jota parasta aikaa päivitetään.

Kuulaskeutujan ulkoisen kameran laukaisemisen on tarkoitus tapahtua viikonlopun aikana. Ulkoisella kameralla kuvia saataisiin myös itse kuulaskeutujasta.

Odysseus teki perjantaina historiaa laskeuduttuaan ensimmäisenä yhdysvaltalaisaluksena Kuun pinnalle yli viiteenkymmeneen vuoteen. Laskeutuja kuljetti Kuuhun Nasan tarvikkeita.

Laskeutuminen Kuun kamaralle on osa Yhdysvaltain laajempaa kuuprojektia, jossa toimivat yhteistyössä maan avaruusjärjestö Nasa ja yksityiset yritykset. Projektin on tarkoitus huipentua yhdysvaltalaisten paluuseen kuuhun vuonna 2026.

Odysseus laskeutui Malapert A-kraatteriin, jonka jäässä olevaa vettä Nasa toivoo voivansa käyttää tulevien astronauttien käyttövetenä kuuoperaation aikana.

Tekoäly voi ratkaista rajattoman energian suurimmat haasteet

Tutkijat uskovat löytäneensä ratkaisun ydinfuusion haasteeseen. Asiasta kertoo CNN.

Ydinfuusiota on usein ylistetty ”lähes rajattomana puhtaan energian lähteenä”, jolla voisi olla käänteentekevä ratkaisu ilmastonmuutoksen torjunnassa. Haasteena on kuitenkin se, että tutkijat ovat onnistuneet saavuttamaan fuusioenergian vain muutaman sekunnin ajaksi. Esteinä pidemmälle kestolle ovat olleet muun muassa monimutkaisten prosessien epävakaudet.

Nyt tutkijat ovat löytäneet tavan, jossa tekoälyä voidaan hyödyntää fuusioenergian tuottamisessa. Tekoälyn hyödyntäminen perustuu siihen, että sen uskotaan voivan ennustaa mahdollisia epävakauksia ja estämään niiden tapahtumisen reaaliajassa.

Tutkijat ovat jopa suorittaneet kokeen San Diegon fuusiolaitoksessa Yhdysvalloissa. Kokeen aikana ilmeni, että tekoäly pystyi ennakoimaan tulevia epävakaustekijöitä, jonka vuoksi energiantuotanto kesti huomattavan kauemmin.

Vaikka prosessi on vielä kesken, tutkijoiden mukaan tulokset ovat merkittävä askel eteenpäin ydinfuusion tuotannossa.

CNN huomauttaa, että lupaavista tuloksista huolimatta fuusioenergia on vielä kaukana siitä pisteestä, että sitä voitaisiin hyödyntää kaupallisessa tarkoituksessa. Merkittävänä syynä on juuri sen tuotantoon liittyvät epävarmuustekijät.

Koronainfektio ei tuhonnut sairastuneiden immuunipuolustusta

Tutkijoiden mukaan tämä on rauhoittava tulos, sillä monella on ollut huoli siitä, että koronainfektio vaurioittaisi immuunipuolustusta pysyvästi. Helsingin yliopiston tutkijat ovat julkaisseet aiheesta kaksi artikkelia vertaisarvioiduissa tieteellisissä julkaisuissa Pathogens and Immunity ja Virus Research.

Jo vanhastaan tiedetään, että tuhkarokkovirus kykenee infektoimaan ja tappamaan valkosoluja suoraan. Siitä seuraa tilanne, jossa aikaisemmin kertynyt immunologinen muisti esimerkiksi lapsuudessa saatuja rokotteita kohtaan heikkenee tuhkarokon jälkeen.

– Akuutin COVID-19 -taudin aikana on havaittu, että varsinkin vaikeassa tautimuodossa veren tietyt valkosolut ovat vähentyneet, ja siitä syntyi huoli, että aiheuttaako COVID-19-infektio samanlaisia vaurioita kuin tuhkarokko, Eliisa Kekäläinen toteaa Helsingin yliopiston tiedotteessa.

Nämä vähentyneet solut ovat viruspuolustukselle tärkeitä T-soluja, ja erityisesti tietty limakalvopuolustukseen osallistuva T-solujen alatyyppi nimeltä MAIT-solut (Mucosal associated invariant T solut) oli selkeästi vähentynyt vaikeaa COVID-19-infektiota sairastavilla.

– Halusimme selvittää, voiko SARS-CoV-2-virus suoraan infektoida valkosoluja ja mahdollisesti suoraan tuhota soluja eli aiheuttaa samankaltaisia immunologisia vaurioita kuin tuhkarokko, Kekäläinen kertoo.

– Solut olivat kyllä vähentyneet verenkierrossa, mutta niitä löytyi runsaasti keuhkoista, eli solujen kertyminen varsinaiselle tautipaikalle selittänee niiden määrän hetkellisen vähenemisen verenkierrossa. Koeputkessa SARS-CoV-2-virus ei soluille tehnyt mitään, ne eivät kuolleet, hän jatkaa.

Eri tautien rokotteiden vasta-ainetasoja mitattiin Covid-pandemian aikana

Kekäläisen mukaan tuhkarokosta myös tiedetään, että akuutin infektion jälkeen immuunipuolustus voi vaurioitua vakavasti myös lievemmässä taudissa, koska tuhkarokkovirus tappaa suoraan tiettyjä muistisoluja, jotka tuottavat suojaavia vasta-aineita.

– Siispä tutkimme seuraavaksi vasta-ainetasoja.

Tutkijat mittasivat tetanus-, hinkuyskä- ja kurkkumätärokotteiden aikaansaamia vasta-aineita COVID-19-infektion aikana, pari kuukautta sen jälkeen ja kuukausia akuutin taudin jälkeen.

– Jos vasta-aineet olisivat laskeneet, meidän olisi pitänyt pitkän seurannan myötä havaita se, Kekäläinen kertoo.

Vasta-ainetasot eivät muuttuneet, eivät myöskään silloin, kun analysoitiin vain sairaalahoidossa olevia potilaita. Heillä kokonaisvasta-ainetaso oli akuutin taudin aikana keskimäärin matalampi, mutta se saattoi johtua esimerkiksi sairaalassa tapahtuvasta nesteytyksestä ja korjautui nopeasti.

Potilailla, jotka raportoivat pitkittyneestä hajuaistin muutoksesta, oli akuutissa vaiheessa tetanus- ja kurkkumätävasta-aineet matalammalla kuin muilla. Tämä ei Kekäläisen mukaan todennäköisesti johdu COVID-infektiosta, koska hinkuyskävasta-aineissa tai kokonaisvasta-ainetasossa samaa eroa ei ollut.

Potilaat, joilla oli pitkittyneitä hajuoireita, olivat nuorempia ja todennäköisesti eivät vielä olleet saaneet tetanus-kurkkumätä-tehosterokotetta kuten vanhemmat potilaat.

Tulokset tukevat epidemiologisia havaintoja

Akuutti koronavirusinfektio ei siis näytä suoraan vaurioittavan solu- tai vasta-ainevälitteistä immuunipuolustusta.

–Toki lisätutkimuksia tarvitaan, mutta tuloksemme tukevat epidemiologisia havaintoja siitä, että infektioherkkyys ei ole lisääntynyt suoraan covidin takia, Kekäläinen toteaa.

Mikäli COVID-19 -virus olisi aiheuttanut tuhkarokon kaltaisia vaurioita immuunijärjestelmään, olisi mahdollista, että esimerkiksi rokotetehosteita pitäisi antaa enemmän.

– Tuloksemme viittaavat siihen, että tähän ei ole tarvetta, mikä on huojentavaa. On myös epäilty, että pandemiarajoitusten myötä runsaina palanneet kiertävät infektiot voisivat liittyä COVID-19 – taudin aiheuttamiin immunologisiin vaurioihin, mutta tulostemme perusteella näin ei vaikuttaisi olevan. Yleensä ihmisen immuunijärjestelmä toipuu varsin nopeasti COVID-19-infektion aiheuttamista muutoksista, Kekäläinen sanoo.

Rokotevasteita akuutin COVID-19-taudin jälkeen ei ole aikaisemmin tutkittu näin pitkän seuranta-ajan suhteen ja aineistossamme on runsaasti potilaita, jotka eivät joutuneet sairaalaan, eli siten tulokset heijastavat COVID-19-taudin koko kirjoa. Aikaisemmat tutkimukset ovat keskittyneet sairaalahoitoa vaatineisiin COVID-19-potilaisiin.

Tässä tutkimuksessa ei tutkittu potilaita, joilla COVID-19-infektion jälkeen on pitkittyneitä oireita, joten Kekäläisen tutkimusryhmä keskittyy jatkotutkimuksissaan tähän potilasryhmään.

Itämeren pohjasta löytyi jättimäinen kivikautinen rakenne

Itämeren pohjasta on löytynyt suuri rakenne, joka voi tutkijoiden mukaan olla jopa vanhin ihmisen tekemä ”megarakennelma” Euroopassa.

Saksan Mecklenburginlahdella sijaitseva kivistä tehty aita on lähes kilometrin pitkä, ja se löytyi sattumalta, kun opiskelijoita kuljettanut tutkimusalus käytti luotainjärjestelmää noin kymmenen kilometrin päässä rannasta.

Nimen Blinkerwall saanut rakennelma koostuu noin 1400 kivestä. Niiden välissä on liki 300 suurempaa lohkaretta, joista useat ovat liian painavia pelkin ihmisvoimin liikuteltaviksi.

Reilut 20 metriä merenpinnan alla sijaitsevaa löytöä on kuvattu ”hykerryttäväksi”. Tutkijat uskovat, että metsästäjä-keräilijät ovat rakentaneet sen joko järven tai suoalueen viereen yli 10000 vuotta sitten.

Muurin tarkkaa käyttötarkoitusta on vaikea sanoa, mutta tutkijoiden mukaan sitä on saatettu käyttää apuna metsästyksessä. Tutkija Jacob Geersen Leibnizin Itämeren tutkimuksen instituutista sanoo The Guardian -lehdelle, että kivimuuri on saattanut muodostaa eläimiä metsästyksessä ohjaavan keinotekoisen pullonkaulan joko järvenrannan tai toisen aidan kanssa. Mikäli toinen aita olisi rakennettu, se saattaa olla meren pohjasedimenttien peitossa.

Geersenin mukaan seuraavaksi merenpohjasta pitäisi etsiä eläinten luita ja muinaisesineistöä, joka liittyisi esimerkiksi metsästykseen.

Kivimuuri on 971 metriä pitkä ja pääosin korkeudeltaan alle metrin. Muurin kivien yhteispainoksi on arvioitu 142 tonnia. Rakennelman arvioidaan jääneen kohonneen merenpinnan alle noin 8500 vuotta sitten.

Tämä kiihdyttää vanhenemista

Metabolinen oireyhtymä on tila, jossa henkilöllä on useita sydän- ja verisuonitautien sekä tyypin 2 diabeteksen riskitekijöitä, kuten vyötärölihavuus, korkea verenpaine, sokeri- ja rasva-aineenvaihdunnan häiriö.

Jyväskylän yliopiston liikuntatieteellisessä tiedekunnassa toteutettu tutkimus osoitti, että metabolinen oireyhtymä nopeuttaa biologista vanhenemista, ja että perimä saattaa selittää havaittua yhteyttä.

Tutkimuksessa hyödynnettiin uusimpia epigeneettisiä kelloja, jotka mittaavat biologista ikää DNA:n metylaatiotasojen perusteella. Metylaatio on yksi epigeneettisistä mekanismeista, jotka säätelevät geenien toimintaa.

Epigeneettiset kellot ovat koneoppimismenetelmillä kehitettyjä ennustemalleja, jotka antavat arvion henkilön biologisesta iästä metylaatiodataan perustuen. Biologinen ikä voi erota kronologisesta iästä, sillä se kuvastaa myös henkilön terveydentilaa, toimintakykyä ja yksilöllistä elinajanodotetta.

Tutkimuksessa havaittiin, että metabolinen oireyhtymä oli yhteydessä kiihtyneeseen biologiseen vanhenemiseen. Metabolinen oireyhtymä kiihdytti vanhenemista keskimäärin 2,6 vuotta GrimAge-kellolla ja 1,4 kuukautta jokaista kalenterivuotta kohden uudemmalla DunedinPACE-kellolla mitattuna.

Yhteys metabolisen oireyhtymän ja kiihtyneen ikääntymisen välillä säilyi, vaikka analyysissä huomioitiin sukupuoli, ikä, liikunta, tupakointi, alkoholin käyttö tai lääkkeiden käyttö.

– Tutkimuksessa käytetty aineisto sisälsi myös kaksosia, mikä mahdollisti perimän merkityksen selvittämisen tässä yhteydessä ensimmäistä kertaa. Tulokset viittasivat siihen, että geneettiset tekijät ovat merkittävä selittävä tekijä metabolisen oireyhtymän ja biologisen vanhenemisen välisessä yhteydessä, kertoo tutkijatohtori Tiina Föhr Jyväskylän yliopistosta.

Hänen mukaansa tutkimuksen tulokset lisäävät ymmärrystä biologisesta vanhenemisesta ja siihen vaikuttavista tekijöistä.

– Tuloksia voidaan hyödyntää terveyden edistämistyössä ja kehitettäessä toimenpiteitä, jotka edesauttavat tervettä vanhenemista, Föhr lisää.

Pääaineisto koostui 268 tutkittavasta, joista naisia oli 57 prosenttia. He olivat iältään 23–69-vuotiaita, kattaen koko aikuisuuden ikäskaalan. Tutkimus toistettiin tulosten varmentamiseksi kahdessa muussa riippumattomassa aineistossa; toinen aineisto koostui yksilöistä ja toinen kaksosista.

Tutkittavien metabolisen oireyhtymän osatekijät – vyötärönympärys, verenpaine sekä paastoverinäytteestä määritetty verensokeri sekä triglyseridien ja hdl-kolesterolin määrä – määritettiin laboratorio-olosuhteissa. Tutkittavien elintapoihin liittyviä tekijöitä eli liikunta-aktiivisuutta, tupakointia ja alkoholinkäyttöä selvitettiin kyselylomakkeilla.

Tutkimus on julkaistu arvostetussa International Journal of Obesity-tiedelehdessä.

Ikävä HS-tauti on luultua yleisempi ja vain harva hakeutuu hoitoon

Kyseessä on HS-tauti eli märkivä hikirauhastulehdus. HS-tauti on krooninen, tulehduksellinen ihosairaus, jossa esiintyy toistuvasti kivuliaita ja märkiviä kyhmyjä ja paiseita taivealueilla, kuten kainaloissa, nivusissa, genitaalialueella ja pakaroissa.

– HS-tauti heikentää elämänlaatua merkittävästi, ja oirekuvan vuoksi siihen liittyy usein häpeää, sanoo ihotautien erikoislääkäri, dosentti Laura Huilaja tiedotteessa.

Tuoreen tutkimuksen tulokset osoittavat, että HS-tauti on suomalaisilla luultua yleisempi. Aiemmin taudin esiintyvyydeksi on arvioitu noin prosentti, mutta nyt saatujen tulosten mukaan sairaudesta voi kärsiä nuorista aikuisista jopa nelinkertainen määrä eli neljä prosenttia väestöstä.

Tutkimus osoitti, että HS-tauti on yhteydessä vaikeaan lihavuuteen, naissukupuoleen, tupakointiin sekä tutkittavien itseraportoimaan huonompaan elämäntyytyväisyyteen.

Suurin osa HS-tautia sairastavista ei ole hakeutunut sairauden vuoksi hoitoon tai sitä ei ole jostain syystä tunnistettu terveydenhuollossa. HS-tautiin on kuitenkin olemassa tehokkaita hoitokeinoja.

– HS-tauti tulisi tunnistaa nykyistä paremmin, ja potilaat tulisi ohjata nopeammin hoitoon. On tärkeää, että HS-tautia sairastavat rohkenisivat hakeutua myös itse hoidon piiriin, sillä hoitomahdollisuuksia on tarjolla, huomauttaa Laura Huilaja.

Taudin aktiivisuutta voi pyrkiä vähentämään painonhallinnalla ja välttämällä tupakointia. Elintapamuutosten lisäksi HS-tautia voidaan hoitaa paikallishoidoin, sisäisillä lääkkeillä ja joskus myös kirurgialla.

– Usein HS-taudin hoidossa tarvitaan eri hoitomuotojen yhdistelyä ja moniammatillista hoitotiimiä, kertoo ihotautien erikoislääkäri, dosentti Suvi-Päivikki Sinikumpu.

Tutkimus perustuu laajaan, Pohjois-Suomessa vuosina 1985–1986 syntyneiden kohorttiin. Sen jäsenet osallistuivat vuosina 2019–2020 monipuoliseen seurantatutkimukseen, johon kuului kattava terveyskysely. Tutkittavat olivat tuolloin 34–35-vuotiaita. Hoitoon hakeutumisen selvittämiseksi tutkimuksessa hyödynnettiin lisäksi valtakunnallisia terveydenhuollon rekistereitä.

Vastaavanlaisia väestötason tutkimuksia HS-taudista ei ole ennen tehty. Suurin osa aiemmista tutkimuksista on keskittynyt erikoissairaanhoidossa jo oleviin potilaisiin, jolloin tutkimusjoukko on valikoitunut ja tyypillisesti painottunut vaikeammin oireileviin. Tutkimusten vähyyden vuoksi HS-taudin yleisyydestä ei ole aiemmin ollut tarkkaa tietoa.

Alkoholi lisää suu- ja ruokatorvisyöpiä

Kansainvälinen IARC-syöväntutkimuskeskus arvioi alkoholin käytön vaikutusta seitsemän eri syövän riskiin. Raportti julkaistiin arvostetussa New England Journal of Medicine-tiedejulkaisussa.

Sen mukaan on vahvaa tieteellistä näyttöä siitä, että alkoholin säännöllisen käytön vähentäminen tai lopettaminen vähentää suu- ja ruokatorvisyöpiä.

– Tipaton tammikuu ei riitä, mutta alkoholin käytön vähentäminen pysyvästi voi merkittävästi pienentää kaikkien alkoholiin liittyvien syöpien riskiä, ja samalla myös alkoholiongelmia ja muita alkoholisairauksia, sanoo Helsingin yliopiston emeritusprofessori Mikko Salaspuro.

Salaspuro oli mukana raportin kokoamisessa. Hän on tutkinut alkoholiperäisten syöpien syntymekanismeja yli 30 vuoden ajan Helsingin yliopistossa ja HUSissa. Salaspuron ohjauksessa aiheesta on valmistunut 11 väitöskirjaa ja 62 tieteellistä julkaisua. Nämä tutkimukset olivat avainasemassa raportin laadinnassa.

Alkoholi muuntuu elimistössä syöpää aiheuttavaksi

Alkoholi lisää syövän riskiä, kun elimistön bakteerit ja hiivat muuttavat ruoansulatuskanavassa olevan alkoholin syöpää aiheuttavaksi asetaldehydiksi. Asetaldehydi on DNA:han sitoutuva yhdiste, joka pystyy aiheuttamaan syöpään johtavia mutaatioita sekä estämään kromosomivaurioiden korjaantumisen. Alkoholi sellaisenaan ei ole syöpää aiheuttava.

Salaspuron tutkimusryhmä on osoittanut geenitutkimusten avulla asetaldehydin ja yläruoansulatuskanavan syöpien syy-seuraussuhteen sekä selvittänyt syljen ja paksusuolen sisällön asetaldehydipitoisuutta sääteleviä tekijöitä alkoholia nautittaessa.

Suolistoon menee alkoholia verenkierron kautta. Alkoholin vaikutukset suolistoon ovat kuitenkin yksilöllisiä, ja raportissa todetaan näytön alkoholinkäytön lopettamisen syöpäriskiä vähentävästä vaikutuksesta olevan heikko. Näyttöä asetaldehydin osuudesta maksa- ja rintasyövän syntymekanismeihin ei raportin mukaan ole, vaan niihin alkoholi vaikuttaa kiertoteitse.

Tupakointi moninkertaistaa alkoholin aiheuttaman syöpäriskin

Raportissa huomioitiin myös suomalaisten tutkimukset säännöllisen tupakoinnin ja alkoholin yhteisvaikutuksesta: suun mikrobit tuottavat etanolista kaksinkertaisen määrän asetaldehydiä tupakoimattomaan verrattuna.

Tupakansavu sisältää asetaldehydiä, ja Salaspuron tutkijaryhmä on osoittanut, että tupakansavun asetaldehydi liukenee osittain sylkeen. Suun asetaldehydialtistus on alkoholia nauttineella ja tupakoivalla henkilöllä seitsenkertainen tupakoimattomaan verrattuna.

Raportissa todetaan, että alkoholi ja tupakka aiheuttavat samantyyppisen asetaldehydin syntyprosessin myös nielussa ja kurkunpäässä. Alkoholinkäytön lopettaneilla on 31 prosenttia pienempi suhteellinen riski saada kurkunpääsyöpä verrattuna alkoholia säännöllisesti käyttäviin.

Vuonna 2020 maailmassa sairastui arviolta noin 741 000 henkilöä alkoholin aiheuttamaan syöpään.

Ilmaston pitkäaikainen lämpeneminen näkyy talvehtivien lintujen koossa

Suomessa ja Ruotsissa tehty tutkimus osoittaa, että lämpötilan vaihtelulla ja ilmaston pitkäaikaisella lämpenemisellä on vaikutuksia lintujen siiven pituuteen ja painoon.

– Suuri ruumiin koko on edullinen kylmissä olosuhteissa, koska tällöin lämpöä haihduttavaa pinta-alaa on suhteessa vähemmän ruumiin tilavuuteen, kertoo tutkijatohtori Laura Bosco Helsingin yliopiston Luonnontieteellisestä keskusmuseo Luomuksesta.

Niin kutsutun Bergmannin säännön mukaan useilla lajeilla yksilöt ovatkin suurikokoisempia pohjoisessa kuin etelässä. Esimerkiksi Utsjoen varpuset ovat suurempia kuin Helsingin varpuset.

Talvinen ilmasto on lämmennyt 50 vuodessa noin kolme astetta, mikä on suosinut luonnonvalinnan kautta pienikokoisempia yksilöitä.

– Muutokset eivät ole valtavia, mutta esimerkiksi 1980-luvulta lähtien punatulkkujen siiven pituus on lyhentynyt noin millin ja paino pudonnut kaksi grammaa, vajaan kymmenyksen koko linnun painosta, Bosco tarkentaa.

Kun edellinen talvi on ollut lämmin, on talvehtivien lintujen keskimääräinen koko pienempi. Tämä viittaa siihen, että leutoina talvina talvesta selviää hengissä enemmän pienikokoisia yksilöitä. Siiven pituus on osittain periytyvä ominaisuus ja talvesta hengissä säilyneet pienikokoiset yksilöt saavat todennäköisemmin myös pienikokoisia jälkeläisiä.

Linnun painoon vaikuttaa puolestaan suoraan saman talven lämpötila. Mitä kylmempää, sitä enemmän kannattaa olla vararavintoa pahan päivän varalta. Lämpimällä säällä linnuilla on vähemmän vararavintoa, koska se tekee niistä kömpelöitä ja alttiimpia pedoille.

– Talvien ankaruus vaihtelee vuosittain ja tämän talven kylmistä säistä selviävät todennäköisemmin suurikokoiset yksilöt, peilaa yli-intendentti Aleksi Lehikoinen Luomuksesta tutkimustuloksia kuluvan talven sääoloihin.

Tutkimuksessa käytettiin mittatietoja lähes 300 000 lintuyksilöstä 24 lajista Suomesta ja Ruotsista. Aineiston ovat keränneet vapaaehtoiset lintujen rengastajat. Tutkimusta johtivat Helsingin yliopiston tutkijat, ja tulokset on julkaistu Global Ecology and Biogeography-tiedesarjassa.

Suurin osa ihmisistä kärsii selkäkivuista – arkeologiasta valaistusta syihin

Noin 200 viime vuoden aikana tapahtunut nikaman solmun pyöristyminen on filosofian maisteri Niina Korpisen uuden tutkimuksen mukaan saattanut heikentää nikamien kestävyyttä ja välilevyjen terveyttä.

Suurin osa ihmisistä kärsii elämänsä aikana jonkinlaisista selkäkivuista. On arveltu, että syyt selkävaivoihin juontavat ihmisen pystyasennosta. Tätä tukee myös se, että muilla ihmisapinoilla selkäsairaudet vaikuttavat olevan harvinaisempia. Uusi havainto on, että nikaman muodolla voi olla merkitystä selkäongelmien synnyssä.

Oulun yliopistossa tiistaina tarkastettavassa Korpisen arkeologian alan väitöskirjassa tutkittiin, miten selkänikamat ovat kehittyneet ja millainen merkitys pystyasennolla ja kahdella jalalla kävelyllä on ollut niihin.

Nikaman solmun muodossa ei evoluution aikana ole tapahtunut kovin suuria muutoksia. Noin 200 viime vuoden aikana tapahtuneet muutokset viittaavat kuitenkin siihen, että nikaman solmu on pyöristynyt. Tällä saattaa olla vaikutusta nikaman kestävyyteen ja välilevyjen terveyteen.

Ihmisellä ja gorillalla on suhteellisen samanmalliset nikamat, mikä näyttää viittaavan nikamiin kohdistuvalla painolla olevan suurempi vaikutus nikaman muotoon kuin liikkumistavalla. Tähän viittaa myös havainto, että simpanssien nikaman muoto erosi selkeästi ihmisen ja gorillan nikamien muodosta, mutta oli suhteellisen pyöreä verrattuna fossiileihin ihmisapinoihin.

Ikääntymisestä johtuva luukato vaikuttaisi historiallisella populaatiolla olleen pienempi kuin tämän päivän ihmisellä. Varsinkin naisilla luukato oli vähäisempää vielä noin sata vuotta sitten. Syynä kumpaankin lyhyen aikavälin muutokseen arvellaan olevan vähentynyt fyysinen liikunta.

Luuntiheyden vaihtelu koko selkärangassa vaikuttaa olevan samanlainen ihmisten ja simpanssien välillä. Apinoiden välillä eroja luuntiheyden vaihtelussa kuitenkin löytyi, mikä viitannee liikkumistavan vähäisempään vaikutukseen.

Evolutiivisia muutoksia tarkasteltiin tutkimalla, miten nikaman solmun muoto eroaa nykyihmisten, Afrikan apinoiden ja fossiilisten ihmisapinoiden välillä. Lisäksi tutkittiin nikaman luuntiheysmittoja Afrikan apinoilla ja miten ne eroavat ihmisistä.

Lyhyemmän aikavälin muutoksia tarkasteltiin tutkimalla nikaman solmun koko- ja muotoeroja suomalaisten arkeologisten yksilöiden (1600–1800-luvuilta) ja modernien nykyihmisten (aineisto Pohjois-Suomen syntymäkohorteista) välillä. Luuntiheyden iällisiä muutoksia tutkittiin myös 1900-luvun amerikkalaisessa populaatiossa. Työssä keskityttiin pääasiassa alaselkään, sillä se on yleisin selkäkivun ongelma-alue.

Suuri aurinkomyrsky iskee kerran sadassa vuodessa – Näin se vaikuttaisi Suomeen

Maa kohtaa voimakkaan aurinkomyrskyn tilastollisesti noin kerran sadassa vuodessa.

– Seuraavaa ajankohtaa ei pystytä ennustamaan. Kun edellisestä voimakkaasta aurinkomyrskystä on yli 100 vuotta ja kun kriittinen inframme on yhä avaruusriippuvaisempaa, eri toimijoiden tulisi varautua aurinkomyrskyihin, kertoo laskennallisen avaruusfysiikan professori Minna Palmroth Helsingin yliopistosta Verkkouutisille.

Edelliset voimakkaat aurinkomyrskyt on koettu vuosina 1770, 1859 ja 1921. Palmroth on johtanut Suomen Akatemian hanketta, jossa on mallinnettu voimakkaan aurinkomyrskyn vaikutuksia.

Aurinkomyrskyt syntyvät auringon pinnan magneettisissa häiriökohdissa, auringonpilkuissa. Voimakkaassa aurinkomyrskyssä avaruuteen purkautuu miljardeja tonneja varautunutta kaasua, joka koostuu elektroneista, protoneista ja ionisoituneessa muodossa olevista raskaammista alkuaineista.

Revontulialueen laajuus kertoo aurinkomyrskyn voimasta
Aurinkomyrskyssä purkautuneet korkeaenergiset hiukkaset satavat Maan magneettikentän vuoksi napa-alueille, ja samalla ne muuttavat yläilmakehän ominaisuuksia, jolloin signaalien kulku esimerkiksi satelliitista maahan häiriintyy.

Aurinkomyrskyjen näkyvin ilmenemismuoto ovat revontulet. Mitä voimakkaampi myrsky on, sitä laajemmalle alueelle sen vaikutus ulottuu. Pienet aurinkomyrskyt aiheuttavat Lapin revontulet ja hieman suuremmat saavat ne näkymään Etelä-Suomessakin. Erityisen voimakkaiden aurinkomyrskyjen aikaan revontulet voivat näkyä Karibialla asti, kuten kävi vuonna 1859.

Sähköverkkojen on epäilty olevan vaarassa voimakkaan aurinkomyrskyn aikana, sillä nopeat vaihtelut Maan magneettikentässä synnyttävät jakelujärjestelmiin haitallisia geomagneettisesti indusoituneita virtoja.

– Ylimääräinen sähkövirta voi kyllästää muuntajia, ja esimerkiksi Ruotsissa ja Kanadassa on jo mennyt aurinkomyrskyn aikana sähköt tästä syystä, kertoo Palmroth.

Suomen sähköverkko olisi todennäköisesti turvassa

Suomalainen sähköverkko on kestänyt tähän mennessä kaikki keskikokoiset ja pienet aurinkomyrskyt. Mutta entä ne isot, joita tulee kerran sadassa vuodessa? Minna Palmrothin mukaan Suomen sähköverkko kestäisi voimakkaankin aurinkomyrskyn, ja tähän on kaksi syytä.

– Voimakas aurinkomyrsky laajentaa revontulivyöhykkeen niin suureksi, että voimakkaimmat ilmiöt siirtyvät Suomen eteläpuolelle. Toisekseen Suomessa käytetään tavallista kalliimpaa muuntajatyyppiä, joka ei ole herkkä ylimääräisille virroille, Palmroth kertoo.

Palmrothin arvion mukaan voimakas aurinkomyrsky ei vaikuttaisi myöskään suomalaiseen kuituverkkoon ja maan sisäisiin internetyhteyksiin. Suomesta Ruotsiin kulkevat merikaapelit kestäisivät nekin, mutta valtamerten poikki kulkevat kaapelit saattaisivat vaurioitua, ja tällöin tietoliikenteessä olisi katkoksia.

– Valtamerikaapelit ovat pitkiä ja niissä on myös valovahvistimia. On mahdollista, että sinne indusoituu niin isoja virtoja, että valovahvistimet vaurioituisivat, Palmroth arvioi.

Lentoliikenne ongelmissa, mobiiliverkko voisi pätkiä

Voimakas aurinkomyrsky rajoittaisi tai estäisi lentoliikennettä viestijärjestelmien häiriöiden vuoksi.

– Lentoliikenteessä on varajärjestelmänä radiolinkki, ja lisäksi lentokoneet hyödyntävät satelliittisignaaleita. Voimakkaan aurinkomyrskyn vaikutusalueella radioliikenne voi häiriintyä, ja niin on tapahtunutkin useita kertoja. Kymmenen vuotta sitten napakalotin ylittävät lentoreitit jouduttiin peruuttamaan tai reitittämään uudelleen, koska korkeaenergiset hiukkaset estivät signaalien etenemisen, Palmroth kertoo.

Ilmiö vaikuttaa myös mobiiliverkkoon.

– Esimerkiksi Galileo-satelliitti tarjoaa aikasignaalia, jonka avulla puhelut synkronoidaan vastaanottajan ja soittajan välillä. Tähän tarvitaan tarkkaa kellosignaalia, joka voi tulla joko satelliitista tai atomikellosta. Järjestelmät, jotka käyttävät pelkästään satelliitin antamaa aikaleimaa, ovat vaarassa voimakkaan aurinkomyrskyn aikana, ja palvelujen tarjoajien tulisi ottaa tämä huomioon, hän toteaa.
Mobiiliverkko pätki vuonna 2003 jo keskikokoisen aurinkomyrskyn vuoksi, joten niin kävisi todennäköisesti myös voimakkaassa aurinkomyrskyssä.

Voimakas aurinkomyrsky voisi estää satelliittipaikannuksen

– Jos GPS on pois päältä, se aiheuttaa logistiikalle merkittäviä ongelmia. Satamissa tarvitaan koko ajan paikannussignaalia. Sitä hyödynnetään myös karttasovelluksissa. Tämä on iso kysymys, koska logistiikkamme kulkee merien kautta, Minna Palmroth sanoo.

Sekstanttien ja paperikarttojen avulla suunnistaminen on taakse jäänyttä aikaa, mutta jossain tilanteessa sekin voisi olla välttämätöntä.

Voimakkaassa aurinkomyrskyssä toimintavarmimpia ovat Euroopan avaruusjärjestön tai Nasan suuret satelliitit, jotka on rakennettu tarkasti tietyn protokollan mukaan. Tällaisia ovat esimerkiksi monet tietoliikenne- ja sääsatelliitit sekä Galileo-satelliittinavigointijärjestelmä.

Minna Palmroth. Kuva: Veikko Somerpuro

– Voimakkaan aurinkomyrskyn aikana nämä menisivät automaattisesti suojatilaan. Silloin satelliitti ei lähetä signaalia. Tilanteen mentyä ohi satelliitti voisi ehkä jatkaa toimintaansa.

Uudet, pienet satelliitit taas voitaisiin jopa menettää voimakkaassa aurinkomyrskyssä. Tähän luokkaan kuuluvat esimerkiksi Elon Muskin SpaceX-yhtiön Starlink-satelliitit ja erilaisten start up -yritysten pienet satelliitit.

– Näitä ei rakenneta kovin varmistetusti, vaan laukaistaan usein ja paljon. Etenkin matalalla kiertoradalla toimivat satelliitit menetettäisiin ehkä kokonaan, Palmroth sanoo.

Starlink-järjestelmän tehtävänä on tarjota internet-yhteyksiä kaikkialle maapallolla. Näillä satelliiteilla on ollut merkitystä myös Ukrainan sodassa.

Nykytietämys ei riitä enää tulevaisuudessa

Avaruussään tutkiminen perustuu havaintoihin ja mallintamiseen.

Helsingin yliopiston kehittämä, maailman johtava avaruusympäristöä kuvaava malli pyörii Kajaaniin sijoitetussa Lumi-supertietokoneessa.

Eri toimijoiden tulisi Minna Palmrothin mukaan varautua voimakkaaseen aurinkomyrskyyn nykyistä paremmin.

– Maapallo on nopeuttamassa vihreän digisiirtymän rakentamista. Seuraavien kymmenien vuosien aikana tulee uutta digi-infraa, jolla lisätään riippuvuuttamme avaruudesta, mutta fysikaalisen perustutkimuksen ymmärrys ei lisäänny samaa tahtia. Perustutkimusta tarvitaan, jotta voidaan varautua tulevaisuuteen, hän toteaa.

Lapissa on hautausmaa noin 6500 vuoden takaa

Suomen suurin tähän asti löydetyistä kivikautisista hautausmaista, Simossa lounaisessa Lapissa sijaitseva Tainiaro, on uuden tutkimuksen mukaan luultua paljon laajempi.

Oulun yliopiston tutkijat arvioivat Tainiarolla olevan vähintään 120 hautaa, ja oikea lukumäärä voi olla jopa yli 200. Kohde vaikuttaa olevan aikansa hautausmaista jopa Pohjoismaiden suurin. Kivikautista yhteiskuntaa ja sen rakennetta on uusien löytöjen pohjalta tarpeen pohtia osittain uudestaan.

Tainiaron hautausmaa on noin 6 500 vuoden takaa. Museovirasto suoritti Tainiarolla kaivauksia 1980- ja 1990-luvuilla, mutta löydettyjen aineistojen tutkimus jäi kesken ja julkaisematta. Kaivauksin alueen kokonaispinta-alasta on tutkittu vain kymmenesosa, ja aiempien havaintojen mukaan hautoja oli nelisenkymmentä.

Oulun yliopiston arkeologian tutkijat tekivät uuden kenttätutkimuksen 2018. Nyt aineistosta on uusimpien paikkatieto-ohjelmistojen, kenttätöissä käytettyjen mittauslaitteiden ja koekaivaustulosten avulla koostettu kokonaiskuva.

Tainiaron noin 40 hautaa ovat pitkään olleet epävarmoja olettamuksia.

– Maaperän happamuus tuhoaa orgaanisen aineksen kahdessa vuosituhannessa, ihmisruumiit mukaan lukien. Kivikautisista haudoista jää jälkeen vain kuoppien muotoja ja punamultaa, jota Tainiarolla on vain vähän, tutkijatohtori Aki Hakonen kertoo.

Tutkimuksessa verrattiin Tainiarolta löytyneitä kuoppia 869:ään pohjoisen Euroopan kivikautiseen hautaan, jotka sijaitsevat 14 kalmistossa. Tutkijat totesivat Tainiaron kuoppien vastaavan eteläisessä kalkkipitoisemmassa maassa paremmin säilyneiden hautakuoppien rakennetta, joten ne todennäköisesti ovat hautoja.

Tutkijat yllättyivät hautausmaan koosta, sillä aiemmin suurten hautausmaiden ajateltiin olevan tyypillisempiä linjan Laatokka–Baltia–Etelä-Skandinavia eteläpuolella sijaitseville alueille.

– Tainiaron tutkimus osoittaa isoja hautausmaita olleen myös lähellä napapiiriä. Jatkossa kaikki tämän aikakauden tutkimus pohjoisessa täytyy suhteuttaa hieman uudelleen, koska yhteiskunnat eivät välttämättä olleetkaan kovin pieniä, Hakonen sanoo.

Eteläisessä Lapissa ja Perämeren rannikolla on varhaisen kampakeraamisen kulttuurin vallitessa asunut metsästäjä-keräilijäyhteisö, mutta se, keitä he oikeasti olivat, on vielä selvittämättä. Tainiaro ei ollut pelkästään hautausmaa, vaan lukuisat jäljet tulenpidosta ja omintakeisten kiviesineiden työstöstä viittaavat myös paikalla asumiseen tai leiriytymiseen.

Hakosen mukaan kivikautista yhteiskuntaa ja sen rakennetta on uusien löytöjen pohjalta tarpeen pohtia osittain uusiksi.

– Tutkimus herättää kysymyksiä siitä, miksi tällainen paikka on näin pohjoisessa ja onko muita vastaavia hautausmaita vielä löydettävissä.

Tutkimustulokset ovat vielä alustavia, koska oletettuja hautoja ei voida suoraan todistaa haudoiksi eikä niiden määrää voi muuta kuin arvioida. Tainiarolla on testattu yhteistyössä Oulun yliopiston kaivannaisalan yksikön kanssa maatutkaamista, jonka avulla kohde voitaisiin tulevaisuudessa kartoittaa kauttaaltaan ilman enempää kajoamista.

Uudet kaivaukset ovat Hakosen mukaan kipeästi tarpeen.

– Uusista maanäytteistä voisi analysoida fossiloituneita karvoja, joita kivikautisista haudoista on viime vuosina löydetty. Eläinten turkkeja ja lintujen höyheniä on usein käytetty osana hautarituaalia. Myös kemialliset analyysit, kuten vielä testitasolla oleva muinaisen DNA:n kerääminen suoraan maannoksesta, saattavat todistaa yksiselitteisesti hautatulkinnan tai paljastaa täysin uusia näkökulmia, jotka ohjaavat tietämystämme kivikauden yhteiskunnasta entistä kiehtovampaan suuntaan, Hakonen sanoo.

Tutkimusartikkeli on julkaistu Antiquity Media -tiedelehdessä.

Maahanmuuttoon liittyvän tutkimusohjelman lykkääminen oli oikea päätös

Monet yhteiskuntatieteilijät pettyivät hallituksen päätökseen perua maahanmuuttoon liittyvä tutkimusohjelma. Kyseessä oli Suomen Akatemian yhteydessä toimivan Strategisen tutkimuksen neuvoston (STN) esittämä teema, jonka toteutus oli määrä aloittaa ensi vuoden aikana. Helsingin Sanomien tietojen mukaan hallituksen väliintulo oli poikkeuksellinen veto: ”Vastaavaa ei ole STN:n kymmenvuotisessa historiassa koskaan aiemmin nähty.”

Ymmärrän tutkijoiden reaktion, koska monet aiheesta kiinnostuneet tahot olivat uhranneet arvokkaita työtunteja tutkimussuunnitelmien kehittämiseen. Itse en tosin ole lainkaan yllättynyt hallituksen päätöksestä. Osasin nimittäin ennakoida jotain tämän tapaista jo pari vuotta sitten. Kirjoitin Kanava-lehden artikkelissa vuonna 2021: ”En pidä mahdottomana, että tulevaisuudessa oikeistopopulistinen hallitus voisi Suomessakin puuttua akateemisen maailman ylilyönteihin.”

Ennustukseni perustui näkemykseen, jonka mukaan merkittävä osa yhteiskuntatieteellisestä tutkimuksesta on ideologisesti vinoutunutta ja metodologisesti kelvotonta. Suomen akatemian kulttuurin ja yhteiskuntieteen tutkimuksen (KY) toimikunta on rahoittanut toinen toistaan pöyristyttavimpiä hankkeita tieteellisen tutkimuksen nimissä. Olisi naiivia olettaa, että kansalaisten moraalia ja tervettä järkeä loukkaava toiminta voisi jatkua loppumattomiin. Kuten huomautin Verkkouutisissa viime vuonna: ”Tällaiset hankkeet tuhlaavat arvokkaita resursseja ja pilaavat tärkeän tutkimuskentän maineen, mikä puolestaan vaikeuttaa yhteiskuntatieteen elinkelpoisuutta pitkällä tähtäimellä.”

Ohjelman teksti kielii itsesensuurista

Lehtitetojen mukaan hallitus ei ollut tyytyväinen maahanmuuttoa koskevan tutkimusohjelman yksityiskohtiin: ”perussuomalaiset oli hallituksessa esittänyt huolensa siitä, että STN:n esittämässä ohjelmakokonaisuudessa ei käsitellä riittävästi maahanmuuton negatiivisia piirteitä.” Vasemmistoliiton kansanedustaja Minja Koskela, jolla on myös tutkijatausta, kommentoi tätä uutista kysymällä: ”Mistä lähtien poliitikot ovat päättäneet tutkimuskysymyksistä?”

Poliitikkojen ei tietenkään sovi sanella tutkimuskysymyksiä, mutta hallituksen tehtävänä on tehdä päätöksiä julkisten varojen käytöstä. Tietääkseni kukaan hallituksen jäsenistä ei ole kieltänyt Minja Koskelaa tai ketään muutakaan tutkimasta aivan mitä tahansa. Kyseessä on kallis ja strategisesti tärkeä julkinen investointi. On mielestäni hyvä, että sen toteutumista valvotaan tarkasti – etenkin kun huomioidaan kuinka vastuuttomasti Suomen Akatemia on kanavoinut rahaa kaikenlaiseen humpuukiin vuosien saatossa.

Tuskin kukaan on eri mieltä siitä, että maahanmuutto on mitä keskeisin tutkimuskohde. Esimerkiksi maahanmuuttajien rikollisuus on puhuttanut kansalaisia jo pitkään.

Onko kyseessä aiheellinen huoli vai heijastaako se pelkästään rasistisia asenteita?

Viime aikoina on keskusteltu erityisen paljon maahanmuuttajataustaisten nuorten jengirikollisuuden kasvusta. Alaikäisten ryöstörikollisuus on kasvanut räjähdysmäisesti. Tämä on huolestuttavaa sinänsä, mutta erityisesti koska kehitys tukee uhkakuvaa, jonka mukaan Suomi on ajautumassa niin sanotulle Ruotsin tielle. Tasa-arvoisessa ja vauraassa naapurimaassamme vallitsee Euroopan pahin väkivaltatilanne.

Vaikka maahanmuuttajien ja heidän jälkikasvunsa rikollisuus on ajankohtainen tutkimuskysymys, strategisen tutkimuksen teema-aloitteesta ei löytynyt mitään mainintaa näistä ongelmista ja uhkakuvista. Tämän päivänpolttavan aiheen välttäminen korkean profiilin tutkimusohjelmassa on hyvä esimerkki ideologisesti yhdenmukaisen yhteisön haluttomuudesta tarkastella maahanmuuttoon liittyviä kysymyksiä avoimen kriittisesti. Esitin seuraavan kysymyksen vuoden 2021 artikkelissani: ”Ovatko tutkijat valmiita raportoimaan tuloksia maahanmuuttajien kokemasta syrjinnästä, mutta haluttomia tutkimaan väkivaltaista rikollisuutta samassa väestöryhmässä?” STN:n ohjelmapaperi tarjoaa suoran myönteisen vastauksen tähän kysymykseen.

Tutkimusta rikollisuudesta on laiminlyöty

Vaikka tiettyjen maahanmuuttajaryhmien rikollisuus on ollut kasvava huolenaihe jo pitkään ja ilmiö on hyvin dokumentoitu, Suomen Akatemia ei ole rahoittanut ainuttakaan tutkimushanketta, jossa tähän kysymykseen olisi paneudettu toden teolla. Sen sijaan, että olisi panostettu esimerkiksi jengitutkimukseen, KY-toimikunta on tukenut maahanmuuttajakeskeisiä hankkeita esimerkiksi otsikoilla ”queer-siirtolaisten poliittiset subjektiviteetit” ja ”Kehollisten kohtaamisten politiikka turvapaikan hakemisessa.”

Tutkimusta voi toki tehdä myös ilman Suomen Akatemian rahoitusta. Opetusministeriö ylläpitää tietokantaa Suomessa tehtävästä tutkimuksesta. Löysin palvelusta kaikkiaan 82 maahanmuuttoteemaan liittyvää tutkimusta. Niissä tarkasteltiin muun muassa ”rasismin ja rakenteellisen syrjinnän vastaista sosiaalityötä”, ”pakolaistaustaisen miesten poliittisuuden ymmärtämistä”, ja ”osallistumisen käytäntöjä turvapaikanhakijoiden vastaanotossa”. Joukosta löytyi vain yksi rikollisuutta tai väkivaltaa koskeva hanke, mutta siinä ei tarkasteltu suomalaista yhteiskuntaa vaan ”rauhan säilyttämisen käytäntöja väkivaltaisella Meksikon ja Yhdysvaltain välisellä rajalla”.

Katsaus Google Scholar -artikkelitietokantaan osoittaa, että sikäli kun kotimaiset yhteiskuntatieteilijät julkaisevat maahanmuuttajien rikollisuuteen liittyviä tutkimuksia, tyypillisiä aiheita ovat maahanmuuttajiin kohdistuvat viharikokset tai viranomaiskontrolli. Maahanmuuttajien osallistuminen rikolliseen toimintaan näyttää siis olevan tabuaihe kotimaisen sosiaalitutkimuksen valtavirrassa.

Tärkeän poikkeuksen tähän hallitsevaan suuntaukseen muodostaa Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen (OPTL) kriminologisen yksikön vuosina 2012-2014 toteuttama hanke, jossa tarkasteltiin maahanmuuttajia rikosten tekijöinä ja uhreina. Hankkeen pääraportin lisäksi OPTL:n kriminologit julkaisivat kansainvälisiä vertaisarvioituja artikkeleita. Vuonna 2014 ilmestyi Suomen ja Norjan maahanmuuttajia vertaileva tutkimus, jossa osoitettiin Afrikan ja Lähi-Idän maista tulevien ryhmien huima yliedustus molempien maiden rikostilastoissa. Seuraavana vuonna julkaistiin kotimaiseen kyselyaineistoon perustuva tutkimus, jossa niinikään todettiin maahanmuuttajanuorten yliedustus rikollisessa käyttäytymisessä.

Olisi ollut loogista olettaa, että näissä aiemmissa tutkimuksissa tehtyjen huolestuttavien havaintojen pohjalta olisi tehty syventävää tutkimusta tästä aiheesta. Olisi esimerkiksi ollut syytä selvittää mistä Afrikan ja Lähi-Idän maista tulleiden maahanmuuttajaryhmien keskimäärin korkeampi rikostaso johtuu ja miten sitä voitaisiin vähentää. Jostain syystä tätä lupaavaa tutkimusohjelmaa ei kuitenkaan ole jatkettu.

Ideologisesti suvaitsematon ilmapiiri johtaa itsesensuuriin

Miksi akateemiset tutkijat ovat laiminlyöneet maahanmuuttajanuorten rikollisuuden tutkimusta? Keskeisin syy lienee tutkimuskohteen ”arkaluonteisuus” tiedeyhteisössä, jota hallitsee punavihreä maailmankuva. Tällaisessa ilmapiirissä ei suvaita tutkimusta, jonka katsotaan pelaavan perussuomalaisten pussiin, riippumatta siitä, onko tulos tieteellisesti oikea tai väärä. Silloin harvoin kun tutkijat uskaltautuvat raportoimaan tilastoja esimerkiksi maahanmuuttajien seksuaalirikollisuudesta, akateemisen puhdasoppisuuden äänitorvet alkavat syyttää heitä kokonaisten kansanryhmien leimaamisesta, eli rasisimista.

Keskeinen keino luoda akateemista tutkijauraa on julkaista vertaisarvioituja artikkeleita kansainvälisissä lehdissä. Vertaisarvio on prosessi, jossa alan asiantuntijat arvioivat tutkimuksen tieteellistä tasoa ja tekevät sen perusteella joko myönteisen tai kielteisen päätöksen julkaista lehteen tarjottu käsikirjoitus. Koska tutkijat tietävät, että heidän on miltei mahdotonta saada julkaistua poliittisesti epäsuosittuja tuloksia, monet välttävät tutkimasta arkaluonteisia aiheita.

Tämän vuoden syksyllä käynnistyi tietääkseni ensimmäinen Suomen Akatemian KY-toimikunnan rahoittama nuorten jengiytymistä koskeva tutkimusprojekti. Hankkeen julkisen kuvauksen perusteella tutkimus ”haastaa yleisen käsityksen katujengeistä ongelmallisina alakulttuureina.” Projektin keskiössä ei siis ole rikolliset teot vaan miten poliitikot ja media määrittelevat ”jengiongelman”. (Lainausmerkit ’jengiongelman’ ympärillä viittaa siihen, että asianosainen tutkija ei pidä nuorten rikollista ryhmäkäyttäytymistä aitona ongelmana.) Akatemian päätös tukea tällaista tutkimusta on siis poikkeus, joka vahvistaa säännön, että maahanmuuttajien rikollisuutta sopii tutkia kunhan lähtökohtana on ilmiön vähättely ja siitä huolta kantavien poliitikkojen arvostelu.

Parempi vaihtoehto maahanmuuton tutkimukseen

Hallituksen ei siis missaan nimessä kannata luottaa Suomen Akatemian kykyyn kanavoida resursseja poliittisesti arkaluonteisten aiheiden tutkimiseen. Toisin kuin päätöstä kritisoineet tahot ovat esittäneet, kysymys ei ole vapaan tutkimuksen estämisestä vaan varauksellisesta suhtautumisesta ideologisesti ahdasmieliseen tutkimusyhteisöön. Miksi tukea tutkimusta, jos sillä ei ole edellytyksiä tuottaa puolueetonta ja tieteellisesti pätevää tietoa maahanmuuton vaikutuksista? Strategisen tutkimusneuvoston tehtävä on ”rahoittaa yhteiskunnallisesti merkittävää ja vaikuttavaa korkeatasoista tiedettä” eikä pönkittää punavihreää maailmankuvaa.

Suosittelenkin, että hallitus suuntaa katseensa akateemisen norsunluutornin ulkopuolelle. Maassamme on useita yliopistoista riippumattomia korketasoisia yhteiskuntatieteellisiä tutkimuslaitoksia. Ne ovat etupäässä taloustieteellisiä, mikä on hyvä asia, koska taloustiede on ideologisesti muita yhteiskuntatieteitä moniarvoisempi. Taloustieteilijat ovat myös menetelmällisesti huomattavasti muita edellä. Niin sanotun ”uskottavuusvallankumouksen” myötä taloustietieteilijat ovat kehittäneet innovatiivisia tapoja tuottaa tieteellisesti uskottavia tuloksia erilaisten ilmiöiden kausaalisista vaikutuksista tulkinnanvaraisten korrelaatioiden asemesta.

Mutta, kuten tunnettua, taloudelliset tutkimuslaitoksetkaan eivät ole täysin vailla poliittisia kytköksiä. Esimerkiksi Labore oli alunperin Työväen Taloudellinen Tutkimuslaitos, mikä kielii sen historiallisesta lojaalisuudesta ay-liikkeeseen ja muihin vasemmistoa lähellä oleviin interesseihin. Poliittisen kirjon toiselta laidalta löytyy Elinkeinoelämän tutkimuslaitos (ETLA), joka palvelee yritysmaailman eli ”kapitalismin” etuja.

Rakentava ehdotukseni on, että hallitus tilaa Laborelta ja ETLA:lta yhteistyötutkimuksen maahanmuuttoon liittyvistä kysymyksistä. Joukkoon voisi kutsua myös tutkijoita Valtion Taloudellisesta Tutkimuskeskuksesta (VATT), joka lienee aidosti puolueettomin asiantuntijaorganisaatio. Ideana on toteuttaa ns. ”adversarial collaboration” eli vastapuolien (tai pikemminkin eturyhmien) välinen kimppaprojekti. Tarkasteluun tulisi valita monipuolinen joukko maahanmuuton vaikutuksiin liittyviä tutkimuskysymyksiä. Rikosteeman osalta kannattaa konsultoida kotimaisia kriminologeja, jotka ovat jo osoittaneet kykenevänsä julkaisemaan tieteellisesti arvokkaita tutkimuksia poliittisesti arkaluontoisesta aiheesta. Olen vakuuttunut, etta tällainen tutkimusohjelma kykenisi tuottamaan uskottavaa tietoa tästä yhteiskunnallisesti elintärkeästä haasteesta.

MAINOS (sisältö jatkuu alla)
MAINOS

Hyvä Verkkouutisten lukija,

Kehitämme palveluamme ja testaamme uusia sisältöformaatteja erityisesti mobiililaitteille. Haluaisitko osallistua testiin tässä ja nyt? Se vie vain muutaman minuutin.

(Uusi sisältö aukeaa painiketta klikkaamalla)