Maa- ja metsätaloustuottajain keskusliitto hakee rooliaan ammattiyhdistysliikkeen ja elinkeinoelämän välissä. Tero Hemmilä on vasta toinen sitoutumaton puheenjohtaja keskustan isännöimässä järjestössä.
Varttuneempi väki muistaa MTK:sta entiset keskustalaiset isännät Veikko Ihamuotilan ja Heikki Haaviston, maataloustuloneuvottelut ja raivokkaan taistelun Suomen Euroopan unionin jäsenyyttä vastaan.
Suomen EU-jäsenyyden jälkeen tuottajien palkoista on sovittu Brysselissä. Siitä tuli MTK:lle identiteettiongelma. Kun ei tapella maataloustulosta, mitä sitten tehdään.
Keskustalaisena pidetty puheenjohtaja Juha Marttila jättää vuodenvaihteessa järjestön johtopaikan. Marttilan 17 vuoden pesti jäänee historiaan murroksen ja sopeutumisen ajanjaksona. Muutos näkyy järjestön poliittisten voimasuhteiden tasoittumisena ja sovittautumisena uuteen järjestykseen.
Uudella puheenjohtajalla Tero Hemmilällä ei ole puoluetaustaa. Hän voitti puheenjohtajakamppailun ratkaisevassa äänestyksessä kansanedustaja Eerikki Viljasen (kesk.).
Tulosta on selitetty sillä, että keskustan voima ja puoluepolitiikan merkitys ovat heikentyneet järjestössä. Tähän on saattanut vaikuttaa keskeisesti se, että Marttila kalasti metsähoitoyhdistykset MTK:oon, jolla on jäseniä 265 000.
Elinkeinoelämän keskusliitto loi nahkansa, kun se jätti palkkaneuvottelut jäsenliittojensa tai muiden tehtäväksi. Vaikka EK:oa pilkataan joskus kokoomushenkiseksi ajatuspajaksi, sen ihmisiä haastatellaan asiantuntijoina eikä pelkästään edunvalvojina. Tähän MTK ei ole pystynyt.
Mielikuva MTK:sta on haalistunut takavuosista. Sitä pidetään putiikkina, joka ampuu täyslaidallisen heti, kun joku vihreä sanoo jotain metsistä tai eläinten kohtelusta.
Keskustelu metsän hiilinieluista on erinomainen esimerkki vastakkainasettelusta, jossa osapuolet ymmärtävät tahallaan toisiaan väärin ja huutelevat toistensa ohi.
Hemmilällä on vankka kokemus elinkeinoelämästä. Se voi tarkoittaa merkittäviä muutoksia järjestön toiminnassa. Suurin haaste on kuitenkin edunvalvonta, miten elintarvikeketjun tuloksesta saisi markkinataloudessa enemmän alkutuottajan tilille.
Miten MTK:sta tulisi uskottava asiantuntija esimerkiksi metsäkeskusteluun ja ruokadebattiin. Tehtävä on vaikea. Paljon on MTK:n lisäksi kiinni ympäristöjärjestöjen asenteista.
Vaikka puoluepolitiikan merkitys on vähentynyt MTK:ssa, ristiriitoja on paljon.
Itä- ja pohjoissuomalaisia riepoo varsinaissuomalaisten vahva asema järjestön johdossa.
Joidenkin itäsuomalaisten mielestä maatalousministeri Sari Essayah (kd.) on viljelijän paras tuki. Länsisuomalaisten mukaan savolainen ministeri on ajoittain pelannut härskisti idän laariin.
Henkilöiden lisäksi eri tuotantosuunnat tappelevat keskenään. Sellaisia on ainakin neljä: metsä, vilja, liha ja maito. Riita koskee sitä, miten järjestö vaikuttaa eri tuottajien etuuksien määräytymiseen sekä kansallisella tasolla että EU:ssa.
Puheenjohtajan lisäksi järjestön äänenkannattajan Maaseudun Tulevaisuuden johto vaihtuu. Uudella päätoimittajalla Jussi Orellilla ei vastoin useita edeltäjiään ole historiaa puoluetoiminnasta, mutta varsinaissuomalainen hän on.
Tuleeko MTK:sta Hemmilän aikana yleisesti hyväksytty uskottava asiantuntija, sen aika kertoo. Paluuta Ihamuotilan ja Haaviston voimavuosiin ei ole.
Hemmilä ei yksin muuta järjestöä. Ykköshenkilö on johtaja, mutta myös muiden luottamushenkilöiden on ymmärrettävä, millainen toiminta ja julkisuus ovat järjestölle ja sen asialle hyväksi.
EU-taistelun vuosista MTK on silti uudistunut huimasti. Muutoksesta kertoisi sekin, jos Suomi joutuisi päättämään EU:sta eroamisesta.
Silloin tuottajien traktorimarssi tukkisi Eduskuntatalon edustan. Jäsenyyden puolesta.
