Verkkouutiset

Koulutus

Lisää oppitunteja alakouluun ja opettajille työrauha – kokoomus haluaa vahvistaa perusopetusta

Kokoomus haluaa taklata oppimistulosten laskua toteuttamalla kaksivuotisen esiopetuksen sekä parantamalla perusopetuksen laatua vakiinnuttamalla laadun- ja tasa-arvon vahvistamiseen tarkoitetut määrärahat. Alakouluille annettaisiin lisäaikaa perustaitojen vahvistamiseen lisäämällä vuosiviikkotunteja 2-3 tunnilla. Se, mihin lisätunnit käytetään, jäisi paikallisesti päätettäväksi.

Puolue haluaa antaa myös ”osaamistakuun” peruskouluun. Tällä tarkoitetaan valtakunnallisesti määriteltyjä yhdenmukaisia osaamisen arviointikriteereitä, joiden toteutumisella varmistetaan perustaitojen vähimmäistason osaaminen peruskoulun päättyessä.

Kokoomus julkisti koulutuspoliittiset linjauksensa 2030-luvulle keskiviikkona Helsingissä.

Työrauha opettajille

Koulu on oppimisen paikka -nimisessä koulutuspoliittisessa ohjelmassa luvataan opettajille ja muulle opetushenkilökunnalle työrauha. Kokoomuksen  mukaan opettajien on voitava keskittyä perustehtäviinsä, mikä edellyttää, ettei heitä kuormiteta ylimääräisillä hankkeilla tai liiallisella byrokratialla.

Myös koulutusjärjestelmän kehitystyötä on tehtävä yhdessä opettajien kanssa.

Kokoomus haluaa opettajille lakisääteisen oikeuden täydennyskoulutukseen. Opettajien kelpoisuusvaatimukset on säilytettävä vähintään nykytasolla. Pitkällä aikavälillä varhaiskasvatuksen opettajaltakin tulisi ohjelman mukaan edellyttää kasvatustieteen maisterin tutkintoa.  Tavoitteena on myös lisätä jo varhaiskasvatusalalla työskenteleville muuntokoulutusta.

Toisella asteella katse opiskelijaohjaukseen

Toisen asteen opinnoissa eli ammatillisessa- ja lukiokoulutuksessa kokoomus kiinnittää huomiota erityisesti nuorille annettavaan tukeen ja ohjaukseen. Jokaisesta ikäluokasta noin 15 prosenttia jää ilman toisen asteen tutkintoa. Opintojen keskeyttämisen syynä on yleensä ollut väärä ala.

Kokoomuksen mukaan ammatillisessa koulutuksessa onkin varmistettava, että jokainen opiskelija saa lain edellyttämät henkilökohtaiset suunnitelmat ja lukiolaisten kohdalla tukiopetus on kirjattava lakiin.

Yhtenä ongelmana kokoomus näkee ammatillisen koulutuksen heikon vastaavuuden työelämän tarpeiden kanssa. Ammatillisen perustutkinnon suorittaneista useampi kuin joka kymmenes jää valmistumisensa jälkeen työttömäksi. Ammatilliseen koulutukseen halutaankin tuoda vastaava jälkiohjausvelvoite, joka jo lukiolaisilla on.

Lukiossa uudet opetussuunnitelmat otettiin käyttöön viime vuoden elokuussa ja lukiouudistus toteutettiin jo viime vaalikaudella. Lähivuosina lukiokoulutusta on tarkoitus kehittää omaan koulutusmuotonaan niin, että lukioissa voidaan keskittyä jo tehtyjen uudistusten toteuttamiseen.

Ylioppilastutkinnon kokoomus pitäisi ennallaan, mutta kehittäisi sitä niin, että yksi ylioppilaskoe olisi mahdollista korvata suorittamalla taito- tai taideaineen lukiodiplomi niin, että tätä voisi jatkossa hyödyntää myös korkeakoulujen opiskelijavalinnoissa.

Kokoomus haluaa mahdollistaa myös sen, että ylioppilastutkinnon voi suorittaa myös englanniksi.

Lisäkannusteita jatkuvalle oppimiselle

Kokoomus on sitoutunut Korkeakoulutuksen ja tutkimuksen visio 2030 -työn tavoitteisiin niin korkea-asteen suorittaneiden aikuisten määrän kasvattamiseen 50 prosenttiin kuin TKI -rahoituksen nostoon neljään prosenttiin bruttokansantuotteesta. TKI-rahoituksesta reilu puolet on tutkimustyötä.

TKI-rahoituksen tavoitetason saavuttaminen edellyttää myös lisäpanoksia korkeakouluissa tapahtuvaan opetukseen niin tutkinto-opetuksessa kuin erilaissa jatkuvan oppimisen muodoissakin. Jatkuvalle oppimiselle halutaan luoda riittävä rahoituspohja ja samalla poistaa esteitä yksityisen rahoituksen kasvulle.

Kokoomus haluaa kasvattaa sekä yliopistojen että korkeakoulujen aloituspaikkamääriä pysyvällä määrärahalla, jotta tavoite korkeakoulutettujen määrän osalta voi toteutua. Samaan aikaan puolue muistuttaa, että koulutuksen laatua ja läpäisyä sekä valmistuneiden työllistymistä on seurattava.

Sekä yliopistoihin että ammattikorkeakouluihin halutaan myös lisää kansainvälisiä opiskelijoita. Lisäksi on varmistettava, että heillä on valmistumisen jälkeen mahdollisuus työllistyä Suomeen.

TalSa: Nuorten kassatyöntekijöiden perehdyttäjiä hirvittää – laskutaito hukassa

– Olen työssäni tekemisissä perehdytyksen kanssa, ja siellä on noussut esiin, että nuoret eivät enää osaa laskea edes vaihtorahoja. Huolestuttavinta tässä on se, että kassa vieläpä näyttää, paljonko asiakkaalle annetaan rahaa takaisin. Eli tarvitsee hyvin vähän ajatella itse, kertoo pääkaupunkiseudulla työskentelevä Reetta Taloussanomille. Hän kertoo aiheesta pelkällä etunimellään, ettei leimaisi uusia työntekijöitä tai työnantajaa.

Ostokset maksavat 11,90 euroa ja asiakas antaa 20 euroa. Kassa näyttää, että vaihtoraha on 8,10 euroa, mutta vaikeuksia on poimia oikea vaihtoraha, Reetta kuvaa tyypillistä ongelmaa.

– Olen jopa vähän suivaantunut ja järkyttynyt, että miten olemme voineet ajautua tällaiseen tilanteeseen.

Kassatyötä opettelevat nuoret ovat sinänsä motivoituneita työhön, mutta käteisen käsittely voi tulla jopa hieman yllätyksenä.

Reetan mukaan ”pasmat menevät täysin sekaisin” siinä vaiheessa, jos asiakas kesken toimituksen haluaakin auttaa tai päästä kolikoista eroon ja tarjoaa päälle kahta euroa.

Osin ilmiö on aidosti seurausta sekä käteisestä vieraantumisesta että matematiikan osaamisen romahduksesta, Reetta arvelee. Hänestä tuntuu, että käteisen laskemisen heikentyminen on alkanut näkyä viime vuosina yhä selvemmin.

USU: Puolueilta tukea oppituntien lisäämiselle

Uutissuomalaisen teettämän kyselyn mukaan kymmenestä eduskuntapuolueesta kahdeksan kannattaa perusopetuksen vähimmäistuntimäärän lisäämistä.

Eduskuntaryhmien puheenjohtajille teetetystä kyselystä selvisi, että asiaa kannattavat kokoomus, SDP, vihreät, vasemmistoliitto, RKP, nyt-liike ja valta kuuluu kansalle. Oppituntien lisäämistä eivät kannattaneet keskusta ja kristillisdemokraatit.

Puolueiden lisäpanostukset painottuisivat erityisesti äidinkielen, matematiikan ja liikunnan opetuksen lisäämiseen. Toimilla pyritään reagoimaan heikentyneisiin oppimistuloksiin ja kaventamaan oppimiseroja, jotka ovat Opetusalan ammattijärjestön (OAJ) mukaan kasvaneet.

OAJ:n puheenjohtajan Katarina Murron mukaan vähimmäistuntimäärää tulisi lisätä vähintään muutamalla tunnilla viikossa.

Aikaisemmin tammikuussa julkaistiin opetus- ja kulttuuriministeriön katsaus, jonka mukaan perusopetuksen oppimistulokset ovat kääntyneet laskuun 2000-luvun alusta alkaen. Katsauksen mukaan vuosituhannen vaihteessa alkanut oppimistulosten lasku on ollut kansainvälisesti verrattuna poikkeuksellisen nopeaa.

EDIT 29.1.2023 klo 8.48: Lisätty, että RKP kannattaa oppituntien lisäämistä.

Koulussa tunteet jylläävät – tutkijalta vinkkilista parempaan keskusteluun

Abiturienttien ahertaessa syksyn viimeisten ylioppilaskokeiden parissa, tiede- ja kulttuuriministeri Petri Honkonen (kesk.) asettui MTV3:n haastateltavaksi eduskuntatalon portaille.

Honkonen kertoi toimittajalle, että asiat lukiossa ovat menneet pahasti pieleen. Keväällä 2020 voimaan tullut ylioppilastodistuksen arvosanoja painottava opiskelijavalinta ja ensikertalaiskiintiöiden laajennus ovat ministerin mukaan olleet virheitä. Honkonen kertoi saaneensa lukiolaisten vanhemmilta palautetta, että uudistukset ovat lisänneet nuorten paineita ja stressiä.

Ratkaisuksi ministeri heitti, että ylioppilaskirjoituksista olisikin luovuttava kokonaan ja korkeakouluihin pääsisi sisään pelkillä pääsykokeilla.

Lukiolaisten liitto ärähti heti. Sen mukaan nuorten mielenterveyskriisiin tai kokemiin paineisiin tulee puuttua muilla keinoilla, kuin toimivasta järjestelmästä luopumalla.

– Niin ylioppilaskirjoituksista kuin korkeakoulujen opiskelijavalinnoista liikkuu paljon virheellistä tietoa. Virheellistä tietoa jakamalla media ja julkiseen keskusteluun osallistuvat ihmiset vain kasvattavat turhaan lukiolaisten paineita. Viestini nuorille on: opiskele itseäsi kiinnostavimpia aiheita. Silloin opiskelu on motivoivampaa ja mukavampaa, ja todennäköisesti pärjäät kirjoituksissakin paremmin. Jokaisella on mahdollisuus kokeilla, yrittää uudelleen ja haahuilla, eikä yksi tutkinto määritä ketään ihmisenä, puheenjohtaja Lukas Virtala muistutti.

Opinto-ohjaajan toive: Älä lisää nuorten paineita

Haahuilu ja hengailu ovat sanoja, joista myös tamperelainen opinto-ohjaaja Liisa Huhta tykkää. Kun Huhta päälle kolmikymppisenä siirtyi Työelämätutkimuskeskuksesta koulumaailmaan, hän ihmetteli, miten tavoitteellisia ja vakavasti tulevaisuuteen ja jatkosuunnitelmiinsa suhtautuvia 15–16-vuotiaat lukioikäiset jo olivat. Oikeasti oikeasti heidän kuuluisi tuossa iässä Huhdan mukaan ”ihan vain häröillä, harrastaa ja hengata kavereidensa kanssa.”

Opinto-ohjaajana Huhta on nähnyt läheltä, miten lukiolaisten kuormittuneisuus ja ahdistuneisuus ovat viime vuosina kasvanut. Hän pitää muutosta niin suurena yhteiskunnallisena kysymyksenä, että asia oli pakko nostaa esille. Syntyi kirja Uupuneet nuoret pärjääjät, joka julkaistiin syyslukukauden kynnyksellä. Kirjaa varten Huhta haastatteli 35 lukiolaista tai juuri lukionsa päättänyttä nuorta. Opiskelijat kertovat avoimesti uupumuksestaan ja opintopaineistaan, yksinäisyydestä ja riittämättömyyden tunteistaan.

Yksi syy lukiolaisten kasvaneisiin paineisiin löytyy ministeri Honkosenkin mainitsemasta opiskelijavalintauudistuksesta. Moni lukiolainen tekee kurssivalintansa valintakoepisteet mielessään – siitäkin huolimatta, että mielenkiinto olisi aivan toisaalla.

Huhdan mukaan ehkä isoin ongelma uudistuksessa on ollut siitä julkisuudessa esitetyt puheenvuorot ja uutisointi. Nuoria on vaikea vakuuttaa siitä, etteivät lukioaikaiset valinnat tai valitsematta jättämiset määritä loppuelämää, ja että keskivertopapereillakin pääsee kiinni jatko-opintoihin, kun samaan aikaan tiedotusvälineet rummuttavat otsikoissaan älliä kahmivista huippuoppilaista ja vanhemmat painostavat nuoria kurssivalintoihin kuulopuheiden perusteella.

– Ei ylioppilastodistuksessa tarvitse olla laudatureita päästäkseen jatko-opintoihin lukuunottamatta joitain hakupainealoja, Huhta sanoo.

Tästä syystä Huhta lupasi haastattelemilleen nuorille, että hän kertoo kirjassaan meille aikuisille, millainen tämän päivän lukio oikeasti on, sillä päättäjien tai vanhempien omilla koulumuistoilla ei tämän päivän koulukeskustelussa ole muuta kuin historiallista kuriositeettiarvoa.

– Halusin antaa eväitä lukiolaisten läheisille, jotta emme ainakaan vahingossa olisi lisäämässä heidän kuormaansa, Huhta sanoo.

Huhta heittää palloa myös medialle. Tarvitseeko koulutuspoliittisten uudistusten uutisoinnissa näkökulman olla aina jokin ongelma? Voisiko uutistyön logiikka olla joku muu?

Opinto-ohjaaja antaa pari esimerkkiä, miten asioita voisi kertoa toisin. Esimerkiksi tilastojen mukaan liki 60 prosentilla yliopistoon päässeistä ei ole ollut todistuksessaan yhtään ”ällää”. Neljä magnaa ja yhden cum lauden kirjoittamalla paikka olisi vuosi sitten auennut yli neljästäkymmenestä yliopiston koulutusohjelmasta ja yli viidestäsadasta eri ammattikorkeakoulun koulutusohjelmasta. Tai että erilaisia reittejä yliopistoon ja korkeakouluun on tällä hetkellä enemmän kuin koskaan. Yo-todistus ei suinkaan ole se ainoa. Jokaiselle nuorelle löytyy oma tiensä jako-opintoihin.

Ehkä vanhemmatkin ymmärtäisivät nuoriaan paremmin, kun asioista kerrottaisiin julkisuudessa myös se toinen puoli.

– Keskustelussa tai uutisoinnissa ei oteta huomioon sitä, että jos aihe koskee nuoria, asioita voisi käsitellä vähän toisella kärjellä. Se ei auta, että opinto-ohjaaja koittaa täällä piipittää nuorille, ettei valinnat ole niin kuolemanvakavia, kun koko maailma huutaa heille, että ilman pitkää matikkaa ei voi saada hyvää opiskelupaikkaa eikä ainakaan hyvää palkkaa. Joudun tällaisia keskusteluja käymään ihan oikeasti oppilaiden vanhempien kanssa, Huhta huokaa.

”Jos aihe koskee nuoria, asioita voisi käsitellä vähän toisella kärjellä.”

– Liisa Huhta
Tutkijan toive: Älä sekoita faktoja ja mielipiteitä keskenään

Hongkongin yliopistossa apulaisprofessorina työskentelevä Juuso Nieminen on koulutukseltaan matematiikan opettaja ja erityisopettaja. Hän on perehtynyt myös inklusiiviseen opetukseen, aiheeseen, johon poliitikot ja kansalaiset ovat syksyn mittaan ottaneet kiivaastikin julkisuudessa kantaa.

Lokakuun alussa Nieminen kirjautui twitteriin. Hän oli turhautunut Suomessa koulusta ja koulutuspolitiikasta käytävän keskustelun tasoon. Ongelma ei koske pelkästään lukiokeskustelua. Niemisen mukaan esimerkiksi Pisa-tulosten laskusta on uutisoitu ”karuna oppimisen romahduksena” sen paremmin syitä perkaamatta, ja inkluusiosta on julkisuudessa vedetty yhtäläisyysmerkit eräässä artikkelissa mainittuihin sylkeviin oppilaisiin.

– Oppilaat näkevät itsensä sellaisina, millaisina heistä puhutaan tai mitä heistä kirjoitetaan, Nieminen muistuttaa.

Nieminen naputteli twitterseuraajilleen viiden kohdan vinkkilistan kriittiseen medialukutaitoon koskien koulukeskustelua. Twiittiketjun voi tiivistää seuraavasti:

1. Jäitä hattuun – tunnekuohuissa asiat menevät sekaisin.
2. Faktat haltuun – tiedä mistä puhut.
3. Massoista nyansseihin – varo yleistämistä.
4. Kokemukset kontekstiin – omakohtaiset tarinat ovat tärkeitä, mutta muista kriittisyys.
5. Mustavalkoisesta harmaan sävyihin – keskustelu on polarisoitunut, asiat ovat harvoin joko tai.

Yhteinen nimittäjä liki jokaiselle Niemisen listaamalle kohdalle on, että keskustelussa faktat ja omat kokemukset nidotaan sujuvasti samaan lauseeseen. Tärkeintä tuntuu olevan se, että asiasta on joku mielipide ja mielipiteet edustavat usein ääripäitä. Samalla termejä käytetään huoletta omaan argumentointia pönkittämään.

Nieminen vertaakin usein koulutuksesta käytävää keskustelua talouskeskusteluun.

– Kuvittele, jos talousuutisissa käytettäisiin esimerkiksi inflaation käsitettä väärin. Koulusta puhuttaessa sen sijaan käsitteet menevät iloisesti sekaisin, ja asiantuntemus kaivetaan omista kouluajoista. Näin keskustelu lähtee heti alkuun hassuille urille, Nieminen sanoo.

Nieminen muistuttaa, että omakohtaisilla tai naapurilta kuulluilla tarinoilla saadaan aikaan tunteita ja synnytetään keskustelua – se on niiden tarkoituskin. Mutta:

– Sitä on oppinut olemaan tosi tarkka, miten tarinan voimaa käytetään koulukeskustelussa. Esimerkiksi jos haluan sanoa jotain inkluusioon liittyvää tutkijana, niin haluanko linkata sen johonkin omaan umpitylsään artikkeliini vai laitanko viestiin, että juttelin opettajan kanssa ja hän kertoi purevista ja sylkevistä opettajista, Nieminen heittää pohdittavaksi.

Harva on kuitenkaan eri mieltä siitä, että koulutuspoliittisten päätösten tulisi pohjautua tutkittuun tietoon. Tästä poliitikotkin jatkuvasti puhuvat. Silti Juuso Niemisestä tuntuu välillä, että keskustelu ja päätöksenteko pohjautuvat mututuntumaan. Silloin syntyy virheitä.

– Tutkijana olen törmännyt väitteisiin, että ”voi harmi kun alan tutkimusta Suomessa ei ole”. Ja sitten itse tutkijaa huutelen täältä, että kyllpäs on! Minulle maksetaan verorahoilla siitä, että teen tutkimusta, joten käyttäkää sitä hyväksenne! Kyllä siinä välillä tulee turhautumisen hetkiä. Eikä tämä toki ole mikään pelkkä suomalainen ilmiö, Nieminen sanoo.

Huhdan tavoin Nieminen kokee, että koulusta ja koulutuspolitiikkaan liittyvistä asioista puhutaan myös mediassa negatiivissävytteisesti. Hän kertoo, että eräässä twitterketjussa käytettiinkin koulukeskustelun sävystä osuuvaa sanaa ”misery talk” (kärsimyspuhe).

”Oppilaat näkevät itsensä sellaisina, millaisina heistä puhutaan tai mitä heistä kirjoitetaan.”

– Juuso Nieminen | KUVAT: Lehtikuva
Vaaleissa tilausta koulutuspolitiikan asiantuntijuudelle

Eduskuntavaalit ovat nurkan takana ja osa puolueista on esitellyt jo ensimmäiset ”korjaussarjansa” koulutuspolitiikkaan. Mitä toiveita ja eväitä opinto-ohjaaja ja tutkija lähettävät poliitikoille tuleviin vaaleihin ja vaalikeskusteluihin?

Liisa Huhta toivoo ennen kaikkea kouluihin työrauhaa ja hengähdystaukoa uudistuksista, jotta edes tähän mennessä tehdyt lukuisat muutokset saataisiin ensin rauhassa loksahtamaan koulun arkeen.

– Nuoret tarvitsevat aikaa kypsymiseen ja oman elämänsä pohtimiseen jatkuvan suorittamisen sijaan. Jos nuoret eivät selviä, he pitävät sitä omana vikanaan. Sellaista taakkaa emme voi jättää keskenkasvuisten yksilöiden vastuulle, Huhta sanoo.

Juuso Nieminen muistuttaa taas faktojen merkityksestä päätöksenteossa. Koulu ei ole mikään yksittäinen instituutti vaan Suomi on täynnä erilaisia koulutodellisuuksia.

– Nyt olisi jollekin puolueelle tuhannen taalan paikka ottaa roolia koulutuspolitiikan asiantuntijuudessa. Tällä hetkellä keskustelu on korostetusti lattiatason jutustelua ja asioiden yksinkertaistamista.

TS: Opettajia irtisanoutunut koulun järjestyshäiriöiden takia

Raisiolaisessa Vaisaaren koulussa on irtisanoutunut viimeisen kahden vuoden aikana yhteensä 20 opettajaa. Yläkoulun reilun 70 opettajan määrällä se tarkoittaa lähes kolmasosaa opettajista.

Asiasta kertoo Turun Sanomat. Koulussa on oppilaita yhteensä 815.

TS:n haastattelemat opettajat kertovat koulussa olevan vakavia ongelmia. Heidän mukaansa koulussa on jatkuvia levottomuuksia sekä ongelmia johtamisessa ja työilmapiirissä.

Opettajien mukaan ongelmat ovat seurausta osittaisesta inkluusiosta. Vaisaaren tapauksessa erityisoppilaat opiskelevat samoissa tiloissa muiden oppilaiden kanssa, mutta omissa ryhmissään.

– Parin viimeisen vuoden aikana tappeluita ja muita välikohtauksia on ollut enemmän kuin koko urani aikana yhteensä. Erityisluokan siirtäminen toi heti ensimmäisestä päivästä lähtien ongelmia, yksi opettajista kertoo TS:lle.

Opettajien mukaan osa oppilaista ei kunnioita ollenkaan opettajia tai välitä siitä, mitä heille sanotaan. Opettajien mukaan myös haistattelu on koulussa arkipäiväistä. Osa opettajista on kokenut tilanteen niin mahdottomaksi, että he ovat päättäneet irtisanoutua työstään.

TS:n mukaan Raision kaupunki on kieltänyt opettajia kommentoimasta koulun asioista medialle.

Koulun rehtori Janne Ahlqvist ei allekirjoita opettajien kertomuksia ilmapiiriongelmista. Hän sanoo TS:lle, ettei kaikkia koulussa tapahtuneita järjestyshäiriöitä voida laittaa pienluokkien syyksi.

– Jotain tiettyä ryhmää tai luokkaa ei voida leimata. Ei voida todeta, että inkluusio on epäonnistunut esimerkiksi tammikuun alun äärimmäisen harmittavan ilotulitetapauksen johdosta. Ennemmin voidaan pohtia, onko korona-ajalla ja Opetushallituksen lanseeraamalla yhteiskunnan monihäiriötilanteella vaikusta oppilaiden käytökseen, Ahlqvist sanoo.

Ilotulitetapauksella Ahlqvist viittaa siihen, että tammikuussa koulun sisällä ammuttiin ilotulite. Tapauksessa ei sattunut henkilövahinkoja. Vaisaaren koulu on viime aikoina ollut tiedotusvälineissä esillä myös oppilaiden väkivaltaisen käytöksen sekä koulussa käytävän huumekaupan takia.

Professori oppimistuloksista IS:lle: Olemme menossa kohti luokkayhteiskuntaa

Psykologian emeritaprofessori Liisa Keltikangas-Järvinen kertoo olevansa erittäin huolissaan suomalaisten lasten ja nuorten oppimistuloksista.

Kansallisen koulutuksen arviointikeskuksen Karvin tiistaina julkaisemassa arviossa suomea tai ruotsia toisena kielenä opiskelevien kolmosluokkalaisten oppimistulokset olivat selvästi muita heikommat.

– Tämä on hälyttävä trendi, että erot koulujen ja hyvien ja huonojen oppilaiden välillä kasvavat. Olemme vauhdilla menossa takaisin kohti luokkayhteiskuntaa, Keltikangas-Järvinen sanoo Ilta-Sanomille.

Vaikka oppilaiden osaamisen kehitys on tasaista eri puolella Suomea, on osaaminen Karvin mukaan kuitenkin kehittynyt eri tavoin eri kouluissa. Koulujen väliset erot ovat kasvaneet alkuopetuksen aikana.

Joissakin kouluissa S2-oppilaat eivät yltäneet kolmannella luokalla edes sille taitotasolle, jolla luokkakaverit aloittivat koulunkäynnin.

– Meillä on OECD-maiden suurin ero oppimistuloksissa kantaväestön ja maahanmuuttaja­taustaisten välillä. Nämä tulokset ovat jonkin ajan päästä nähtävissä yhteiskunnallisina ongelmina, Keltikangas-Järvinen varoittaa.

LUE MYÖS:
”Nyt tarvitaan määrätietoisia toimenpiteitä, joilla kehityssuunta käännetään”

”Nyt tarvitaan määrätietoisia toimenpiteitä, joilla kehityssuunta käännetään”

Kokoomuksen kansanedustaja Sari Multala kertoo tiedotteessa olevansa huolissaan nuorten oppimistulosten heikkenemisestä ja suomalaisten kulutustason laskusta. Ratkaisuksi Multala esittää lasten ja nuorten perustaitojen vahvistamista.

Multala vaatii hallitusohjelmaan uskottavaa, mutta kunnianhimoista ohjelmaa oppimistulosten ja koulutustason nostamiseksi.

Opetus- ja kulttuuriministeriö julkaisi tällä viikolla Sivistyskatauksen, josta käy ilmi, että perusopetuksen oppimistulokset ja koulutustaso ovat laskussa.

– Näiden tulosten ei pitäisi yllättää ketään vaan suunta on ollut nähtävissä jo useamman vuoden ajan. Nyt tarvitaan määrätietoisia toimenpiteitä, joilla kehityssuunta käännetään. Päätösten on perustuttava tutkittuun tietoon, Multala sanoo.

Multalan mukaan jokaisella peruskoulun päättävällä nuorella on oltava riittävät perustiedot ja -taidot toisen asteen opintoihin. Koulussa onkin keskityttävä perustaitojen parantamiseen. Varhaiskasvatus, perusopetus ja toisen asteen koulutus tarvitsevatkin vakaan perusrahoituksen.

– Jos perusta ei ole kunnossa, on siihen haastavampaa myöhemmässä vaiheessa puuttua. Panostetaan perustaitojen oppimiseen antamalla lisää aikaa opettajille ja oppilaille alakouluissa. Tämä tarkoittaa enemmän aikaa opetukseen ja parempaa oppimisen tukea, Sari Multala kommentoi.

Kokoomus on sitoutunut tarjoamaan oppimisen tukea yksilöllisesti ja oppilaan tarpeita vastaavasti. Multala pitää myös tätä tärkeänä kehittämisen kohteena. Hänen mielestään oppilaat eivät saa tällä hetkellä riittävästi tukea oppimiseen.

– Oppimisen tukea on kehitettävä tulevalla hallituskaudella. Tuen keinovalikoiman on oltava laaja ja pienryhmäopetuksen on mahdollista silloin, kun se on paras tapa tukea oppimista. Lisäämällä aikaa oppimiselle sekä riittävällä tuella voidaan oppimista parantaa, Multala perustelee.

Kokoomusedustaja: Opettajilta on viety mahdollisuudet keskittyä opettamiseen

Kokoomuksen kansanedustaja Atte Kaleva on huolissaan romahtavista oppimistuloksista Suomessa. Hän ei myöskään pidä uskottavana, etteikö kukaan tietäisi mistä tulokset johtuvat.

– Syynä ovat sinänsä hyvää tarkoittavat, mutta käytännössä mahdottomat uudistukset, joilla opettajilta on viety mahdollisuudet keskittyä opettamiseen, Kaleva toteaa Twitterissä.

Kansanedustaja viittaa kommentillaan Helsingin Sanomien julkaisemaan juttuun, jossa kerrotaan opetus- ja kulttuuriministeriön sivistyskatsauksen tuloksista. Niiden mukaan oppimisen taso jatkaa heikkenemistään. Näkemystä vahvistaa se, että kansainvälisissä Pisa-pisteissä Suomen sijoitus on heikentyneet vuodesta 2006 lähtien.

Atte Kalevan mukaan taustalla on eritoten inkluusio, joka viittaa nykykoulujen pyrkimykseen sijoittaa kaikki oppilaat samoihin luokkiin riippumatta esimerkiksi oppimishäiriöistä. Erityisluokat eivät kuulu inkluusion periaatteisiin.

– Opettajan aika menee järjestyksen ylläpitoon ja erityislasten tarpeiden huomioimiseen, eikä näitäkään pysty hoitamaan kunnolla, Kaleva sanoo.

– Näin ei voi jatkua.

Kalevan mielestä erityislapsille pitää tarjota heidän tarvitsemaansa tukea ja opettajan auktoriteettiasema tulisi palauttaa. Myös erityisluokat pitäisi hänen nähdäkseen tuoda takaisin keinovalikoimaan.

Suomi erottuu kansanedustan mukaan maailmassa eritoten laadukkaalla peruskoulutuksella, turvallisella yhteiskunnalla ja puhtaalla luonnolla.

– Näitä emme saa hävittää, olemme sen velkaa lapsillemme ja lastenlapsillemme.

Pia Kauma: Peruskouluihin tarvitaan työrauha

Kokoomuksen kansanedustaja ja eduskuntaryhmän varapuheenjohtaja Pia Kauma vaatii peruskoulun palauttamista Suomen lippulaivaksi.

Lukemisen, kirjoittamisen ja matematiikan osaaminen on heikentynyt. Myös laskeneet Pisa-tulokset ovat herättäneet huolta.

Pia Kauman mukaan syitä on useita, ja niiden korjaaminen vaatii päättäjiltä rohkeita päätöksiä.

– Työrauhaa tarvitaan. Niin luokkien sisälle kuin myös opettajien työhön, Kauma sanoo.

Kauma nostaa inkluusion haasteeksi työrauhalle. Inkluusio tarkoittaa sitä, että erityistä tukea tarvitsevat oppilaat eivät enää ole omissa erityisluokissaan vaan he osallistuvat yleisopetukseen.

– Tavoite on hyvä, muttei liian puhdasoppisesti toteutettuna toimi käytännössä. Tarvittaisiiin niin suuri määrä lisäresursseja, ettei sellaisia vain ole. Opettajan työajasta valtaosa saattaa mennä muutaman oppilaan auttamiseen ja muu luokka jää vähemmälle. Erityisluokkia ja tasoryhmiä tarvitaan.

Toinen merkittävä ongelma on puhelinten käyttäminen oppitunnilla.

– Opettajilla pitää olla nykyistä laajemmat valtuudet poistaa puhelimet oppituntien ajaksi ja yleensäkin pitää kuria ja järjestystä luokassa, Pia Kauma sanoo.

Koulujärjestelmässä on muutaman vuoden välein toteutettu suuria uudistuksia, eikä tuloksista ole aina ollut takuuta.

– Esimerkiksi se, kuinka hyvin kirjoista luopuminen ja siirtyminen digimateriaaliksi on toiminut käytännössä, vaatisi kriittistä tarkastelua, Kauma sanoo.

Kun perusrahoitusta on vuosien aikana vähennetty, koulut ovat joutuneet käyttämään aikaa hankerahoitusten hakemiseen. Kun hanke loppuu, loppuu rahakin. Opettajien pitäisi Pia Kauman mukaan antaa keskittyä opettamiseen.

– Suomalainen peruskoulu on tunnettu maailmalla. Meillä on erittäin hyvä opettajainkoulutus ja opettajia arvostetaan. Pidetään tästä edelleen kiinni, ja korjataan ongelmat. Käänne parempaan on mahdollinen, Kauma toteaa.

 

Opiskelijoiden tukiin useita muutoksia ensi vuonna

Ensi vuonna useita opiskelijoiden tukia tullaan korottamaan. Kelan mukaan useita tukia korotetaan ja opintolainahyvityksen oikeuttavan tutkinnon suoritusaikaa voidaan pidentää Ukrainan sodan takia.

Vuoden 2023 alusta opintotuen vuositulorajoihin tulee tasokorotus, joka nostaa opiskelijoiden tulorajaa noin 20 prosenttia päättyvään vuoteen  verrattuna. Tämä tarkoittaa, että yhdeksältä kuukaudelta opintotukea nostava opiskelija voi saada bruttotuloja 18 720 euroa.

Seuraavan lukuvuoden alusta 1.8.2023 lähtien opintorahaa korotetaan kansaneläkeindeksin perusteella 4,2 prosenttia. Itsenäisesti asuva 18 vuotta täyttäneen opiskelijan kuukausittain maksettava tuki nousee näin 268,23 eurosta 279,38 euroon.

Opintorahan huoltajakorotukseen tulee 10 euron korotus. Tukeen ovat oikeutettuja alle 18-vuotiaan lapsen huoltajat, jotka saavat opintorahaa. Myös huoltajakorotukseen sisältyy vuoden alusta lähtien indeksikorotus, jonka myötä tuen määrä nousee 107,17 eurosta 117,17 euroon. Indeksikorotusta jatketaan 1.8.2023, jolloin kuukausittaiseksi määräksi tulee 122, 05 euroa.

Korkeakouluopiskeilijoilla on mahdollisuus saada pidennystä opintolainahyvitykseen oikeuttavan tutkinnon suoritusaikaan, mikäli maassa, jossa opintoja suoritetaan on sota. Yhden lukukauden mittaisen pidennyksen suoritusaikaan voi myös saada tilanteessa, jossa opiskelumaassa on vakavuudeltaan sotaan rinnastettava tilanne.

Kelan mukaan tällaisia voivat esimerkiksi olla vakava suuronnettomuus tai luonnonkatastrofi, laajavaikutteinen aseellinen hyökkäys tai laajalle levinnyt vaarallinen tartuntatauti.

Opiskelijoiden ateriatukea korotetaan 0,25 eurolla, jonka myötä tuki on 2,55 euroa aterialta. Ennen ateriatuen vähennystä perushintainen opiskelija-ateria saa maksaa enintään 5,50 euroa eli opiskelija-ateriasta saa jäädä opiskelijalle maksettavaa enintään 2,95 euroa.

Pieni korotus on tulossa myös korkeakouluopiskelijan terveydenhoitomaksuun. Läsnäolevaksi ilmoittautuneet opiskelijat maksavat lukukaudesta 36,80 euron terveydenhoitomaksun, joka yhden euron enemmän kuin aikaisemmin kerätty 35,80 euron maksu.

Koulutuspaikkojen määrä ei saa estää talouskasvua

Missä asuu noin 2,6 miljoonaa ihmistä, sijaitsee noin 52 prosenttia Suomen työpaikoista ja luodaan yli puolet maan bruttokansantuotteesta ja valtaosa innovaatioista? Helsingin, Espoon, Tampereen, Vantaan, Oulun ja Turun seuduilla.

Suomen kuusi suurinta kaupunkia ovat kiistatta ja koko ajan vahvemmin Suomen talouden moottori. Tulevaisuudessa sekä työpaikat että työntekijät keskittyvät yhä enemmän suurille kaupunkiseuduille.

Esimerkiksi kriittisten alojen työpaikkojen määrä kasvoi suurimmilla kaupunkiseuduilla 2010-luvulla noin 50 000:lla. Samaan aikaan muualla maassa näiden alojen työpaikkoja katosi 14 000, kertoo konsulttiyhtiö MDI:n kaupungeille tekemä tuore työvoimatarveselvitys. Kriittisiksi toimialoiksi laskettiin tässä teollisuus, rakentaminen, sote-palvelut, koulutus, ict ja majoitus- ja ravitsemusala.

Suurten kaupunkien merkitys ja työpaikkojen keskittymisen synnyttämä työvoimatarve ei kuitenkaan näy kriittisten alojen koulutuspaikkojen jaossa. Aloituspaikkoja on suurissa kaupungeissa vähemmän kuin työpaikkojen määrä ja kehitys edellyttäisivät.

Tämä on lyhytnäköistä aluepolitiikkaa, sillä suurten kaupunkien koko Suomelle tuomaa kasvua kannattaisi ehdottomasti vahvistaa lisäämällä pysyviä koulutuspaikkoja alueille, joissa työvoimalle on eniten kysyntää ja joissa osaajapula alkaa jo muodostaa pullonkauloja kasvulle.

Koulutuspaikoilla on toki aluepoliittista merkitystä kaikkialla Suomessa, mutta paikkojen jako ei saisi viedä eväitä kasvupolitiikalta.

Monilla kriittisillä aloilla on lähivuosina edessä eläköitymisaalto. Kuudessa suurimmassa kaupungissa kriittisillä toimialoilla työskentelee yhteensä noin 84 000 ihmistä, jotka ovat jäämässä eläkkeelle vuoteen 2030 mennessä – siis viimeistään seitsemän vuoden sisällä. Paine on kova etenkin julkisella sektorilla. Esimerkiksi Tampereen seudulla koulutusalalta on eläköitymässä noin 20 prosenttia nykyisistä työntekijöistä muutaman vuoden sisällä.

Samaan aikaan varhaiskasvatukseen osallistuvien lasten määrä on kasvamassa Suomessa vain Pirkanmaalla ja Uudellamaalla. Silti ainakin varhaiskasvatuksen opettajien aloituspaikkamäärät ovat olleet Tampereella laskussa. Opetus- ja kulttuuriministeriö suunnittelee, että alalle tulisi ensi vuonna 300 lisäpaikkaa. Niiden jakamisessa saa nyt olla tarkkana.

Koulutuspaikkojen lisäksi nyt on aika sijoittaa kansainvälisiin osaajiin, jos haluamme, että osaajia riittää tulevaisuudessakin. MDI:n laskemien mukaan koko Suomen väestönkasvu kääntyy laskuun vuonna 2033. Suurissa kaupungeissa sen sijaan kasvu jatkuu vuoteen 2040. Työikäisten kasvu kuitenkin perustuu kaikissa suurissa kaupungeissa vieraskielisten määrän kasvuun.

MDI:n ennusteen mukaan vieraskielisten määrä kasvaa vuoteen 2040 mennessä vajaan Tampereen verran eli runsaalla 240 000 ihmisellä. Vieraskielisten kotiutumiseen ja urapolkuihin kannattaa nyt käyttää suurilla kaupunkiseuduilla määritietoisesti aikaa ja vaivaa, jotta kasvu voidaan ottaa vastaan sosiaalisesti kestävällä tavalla.

Suomesta on tehtävä vastaanottavainen maa, jonne osaajan on helppo tulla. Kansainvälisten osaajien houkuttelemiseen ja heidän kotiutumisensa tukemiseen laitettujen resurssien tulee olla pysyviä ja työn pitkäjänteistä, samoin koulutuspolitiikan. Tässä tarvitaan pysyvää yhteistyötä suurten kaupunkien ja valtion välillä, sillä osaajien koti tulee olemaan pääasiassa kaupungeissa – kuten myös käytännön arjen rakentamiseen liittyvät koulutuksen ja työllistymisen palvelut.

Osaamiseen liittyvät päätökset ovat tärkeitä, sillä jos kaupunkien kasvu sakkaa, se vaikuttaa koko Suomen kasvuun. Kaupunkien menestys puolestaan heijastuu myös niitä ympäröiville alueille.

Miten suomalaisen koulujärjestelmän toimivuus palautetaan?

Kokoomuksen kansanedustaja Terhi Koulumies on tehnyt kirjallisen kysymyksen suomalaisten koulujen tilanteesta.

– Koulujen levoton ilmapiiri herättää jatkuvaa keskustelua kansalaisten parissa. Huolestuneita ovat niin vanhemmat, opettajat, lapset kuin tutkijatkin, Koulumies kirjoittaa julkisessa Facebook-päivityksessään.

Yhdeksi selittäväksi tekijäksi nykyiselle kouluilmapiirin levottomuudelle on monessa yhteydessä pidetty inkluusiota ja erityisluokkien lakkauttamista.

– Inkluusiota puolustellaan julkisuudessa sillä, että se toimisi, mikäli resurssit olisivat riittävät. Herää kysymys, mikä on se määrä resursseja, jotta inkluusio toimisi paremmin kuin aiemmat erityisluokat? Jos inkluusion edistäminen on ollut hallituksen mielestä tärkeää, miksi sitä ei ole toteutettu tällä hallituskaudella? Miksi resurssit on sen sijaan ohjattu siihen, että hyvätuloisten perheiden lapset saavat maksuttomat lukiokirjat?, Koulumies ihmettelee.

Hänen mukaansa tuen tarve lisääntyy jatkuvasti. Koulumies kysyy, että jos nyt tarvitaan 200 miljoonaa euroa pysyvää rahoitusta, mikä on tilanne viiden tai kymmenen vuoden kuluttua.

– Olisi ensiarvoisen tärkeää puuttua ongelman juurisyihin, muuten inkluusiosta saadaan loputon kuluerä. Sen toimimattomuutta voidaan muuten aina perustella riittämättömällä rahoituksella ja sen toimimattomuus heijastuu yhä laajempaan joukkoon lapsia ja nuoria, kun oppitunnit muuttuvat koko ajan levottomimmiksi, Koulumies katsoo.

Tilastokeskuksen mukaan joka viidennes oppilaista sai joko tehostettua tai erityistä tukea syksyllä 2020. Määrät ovat kasvussa ja tämä on Koulumiehen mukaan huolestuttava ilmiö, jota ei voi selittää vain sillä, että oppimisen vaikeudet havaitaan aiempaa helpommin.

– Koulutuspoliittisia päätöksiä tulisi tehdä lasten etu edellä, ei tiettyyn ideaaliin lukkiutuen. On tärkeää kuunnella asiassa alansa ammattilaisia, jotka tekevät käytännön työtä. Opettajien viesti inkluusiosta on melko yksiselitteinen.

Koulumiehen mukaan inkluusion lisäksi suomalaisissa kouluissa haastetta tuo liialliseen itsenäisyyteen painottuva opetussuunnitelma.

– On epärealistista ajatella, että keskiverto peruskouluikäinen lapsi tai nuori pystyisi itseohjautumaan ja vastaamaan omasta oppimisestaan. Se on vaikeaa jopa monelle korkeakoulussa opiskelevalle aikuiselle ja vaatii vahvan perustason osaamisen sekä itsetuntemuksen. Peruskoulun tulisi olla paikka, jossa tämä perustaso saavutetaan eikä oppiminen jää kiinni siitä, ovatko oppilaan itsensä johtamisen taidot vielä hyvät. On aikuisen tehtävä ohjata ja asettaa rajoja ja lapsen tulisi saada keskittyä oppimiseen, eikä oppimisen opetteluun.

Jatkuvat keskeytykset häiritsevät opiskeluun keskittymistä

Hän esittää huolen myös siitä, kuinka nyky-yhteiskunnassa lapset ja nuoret altistuvat jatkuvasti ärsyketulvalle. Osasyynä tähän ovat älylaitteet ja sosiaalinen media, joilla on vaikutusta myös opiskeluun keskittymiseen.

– Luokassa oleva levottomuus, opetuksen jatkuvat keskeytymiset ja erilaiset käytöshäiriöt keskeyttävät opiskelun monta kertaa oppitunnin aikana. Jatkuvien keskeytysten ja liiallisten aistiärsykkeiden tiedetään vaikuttavan negatiivisesti ihmisten muistiin ja keskittymiskykyyn sekä johtavan jopa uupumiseen. Näitä oireita aiheutuu myös aikuisille ihmisille ja on erityisen huolestuttavaa, että lasten kehittyvät aivot altistuvat tällaiselle kuormitukselle, Koulumies sanoo.

Julkisuudessa on ollut esillä tapauksia, joissa koulu on kieltänyt puhelimien käytön tunneilla kokonaan. Koulumiehen mukaan kiellosta tulisi tehdä valtakunnallisesti sitova.

– Ei ole yhdenvertaisuutta lisäävää, että lasten ja nuorten mahdollisuus häiriöttömämpään koulutyöhön riippuu kunkin koulun omista käytänteistä. Kaikille pitää pyrkiä tarjoamaan mahdollisimman samanlaiset puitteet koulutyölle.

Kirjoituksessaan Koulumies muistuttaa, että Suomi on perinteisesti ollut koulutuksen mallimaa. Tänä päivänä katseet kääntyvät Viroon, joka on ohittanut Suomen oppilaiden osaamista mittaavissa PISA-tuloksissa.

– Kun tarkastellaan Viron menestystä PISA-tuloksissa, nousevat esille perinteinen opetustapa sekä opettajien ja koulun arvostus ja usko siihen, että kouluttautuminen kannattaa. Virossa kouluvuoden ensimmäinen koulupäivä on juhlapäivä, joka heijastelee yhteiskunnallista ilmapiiriä koulutuksen ympärillä. Nämä ovat asioita, jotka ovat valitettavasti suomalaisessa yhteiskunnassa viime vuosina menettäneet merkitystään.

Jättämässään kirjallisessa kysymyksessä Koulumies kysyy asianomaiselta ministeriltä:

Miten suomalaisen koulujärjestelmän toimivuus palautetaan?

Miten suomalaisen yhteiskunnan asenneilmapiiriä myönteisemmäksi koulua ja koulutuksen merkitystä kohtaan?

Mihin perustuu oletus siitä, että 200 miljoonan pysyvät lisämenot inkluusioon tekee siitä erityisluokkia toimivamman järjestelyn?

Asiantuntija TS:lle: Voi syntyä ryhmä, jonka elämää rajoittaa matemaattisten taitojen puute

Arviointiasiantuntija Jari Metsämuuronen Kansallisesta koulutuksen arvioimiskeskus Karvista tekee yhdessä Turun yliopiston oppimisanalytiikan instituutin (TRILA) kanssa lisäanalyysia kevään 2021 aineistosta, jossa selvitettiin lähes 13 000 yhdeksäsluokkalaisen matematiikan osaamista peruskoulun päättövaiheessa. Otos on 23 prosenttia ikäluokasta, kertoo Turun Sanomat.

Metsämuurosen mukaan vielä julkaisemattoman raportin mukaan osaamisessa on tapahtunut muutoksia, jotka eivät selity yksin koronapandemian poikkeusolojen seurauksilla.

– Todennäköisesti kyse on pysyvämmästä ilmiöstä, jossa osaamisen ääripäiden eriytyminen syvenee. Heikko osaaminen lisääntyy ja korkeatasoisiin tuloksiin yltävien määrä vähenee.

Metsämuuronen pitää eriytymiskehitystä huolestuttavana paitsi yhteiskunnan, myös yksilöiden menestyksen kannalta.

– Eriarvoisuus lisääntyy, jos pääsee syntymään paariaryhmä, joka ei osaa laskea kotitaloutensa viikkobudjettia ja on ihan vietävissä lainaneuvotteluissa.

Metsämuurosen mukaan analyysissa erottuu kaksi uutta ilmiötä. Näistä toinen liittyy digitaaliseen välineeseen ja toinen luetun ymmärtämiseen.

Sekä heikot että paremmin osaavat oppilaat menestyivät digitaalisissa arviointitehtävissä huonommin kuin tehtävissä, joissa käytetään paperia ja kynää, hän kertoo.

– Digitaalinen alusta on kankea työkalu eikä kannusta tietynlaiseen toimintaan. Hyvätkin oppilaat jättävät digitehtävissä helpommin tehtävät puolitiehen, esimerkiksi perustelut kirjoittamatta. Kun aiemmissa arvioinneissa perustelut kirjoitti 80 prosenttia vastaajista, nyt luku oli 30, Metsämuuronen sanoo Turun Sanomille.

Lisäksi tutkijat havaitsivat, että sanalliset tehtävät tuottivat suuria vaikeuksia kaikista heikkotasoisimmille oppilaille, joista yli puolet opiskelee yleisopetuksen ryhmissä.

Tämä selittää Viron ja Suomen koulumenestyksen eroja – ”tilanne kestämätön”

Suomi on pudonnut koulutuksen ja osaamisen kärjestä. Samalla naapurimaamme Viro on pyyhkäissyt ohi koulutuksen mallimaaksi.

Uusi selvitys nostaa esiin Suomen ja Viron välisiä eroavaisuuksia kahdeksan ydinkysymyksen kautta. Niissä pohditaan syitä ja seurauksia muun muassa virolaisten parempaan koulutususkoon, motivaatioon luonnontieteissä, osaamisen tukemiseen ja huippuosaamisen turvaamiseen arvioinnin ja innostamisen keinoin.

Kemianteollisuus ry:n johtava asiantuntija Anni Siltanen nostaa selvityksestä esiin yhden johtopäätöksen, joka kuvaa Suomen ja Viron opetusjärjestelmän eroavaisuuksia ja voi selittää osaltaan maiden erisuuntiin kulkevaa koulumenestystä.

– Selkeänä erona maiden välillä nousee virolaisten vähemmän itseohjautuvuutta vaativa koulutusjärjestelmä, jossa opiskellaan hyvin opettajalähtöisesti. Itseohjautuvuuteen pohjaavaa järjestelmäämme tulisikin viipymättä tarkastella kriittisesti, Siltanen sanoo.

Työelämän edunvalvontajärjestöt haluavat löytää ratkaisuja, joilla Suomen osaamisen kurssi käännetään.

Järjestöt tarjoavat ratkaisuiksi itseohjautuvuuteen pohjaavan koulutusjärjestelmämme kriittistä tarkastelua, matemaattis–luonnontieteellisten (LUMA) kerhojen ottamista pysyväksi osaksi harrastamisen Suomen mallia, panostusta erilaisten oppijoiden tukeen ja ohjaukseen sekä vahvempaa osallistumista varhaiskasvatukseen.

Helsingin yliopiston kemian opetuksen didaktikko Jarkko Lampiselkä on pohtinut paljon kotimaista opetusjärjestelmäämme ja näkee, että tilanne on Suomen kilpailukyvyn kannalta kestämätön.

– LUMA:n tukeminen olisi otettava mukaan hallitusohjelmaan. Hallituksen olisi asetettava konkreettisia tavoitteita, joilla Suomi nostetaan OECD-maiden parhaaksi Pisa-tutkimuksessa. Tämä edellyttää kattavaa panostusta varhaiskasvatuksesta korkeakouluun, mukaan lukien kattavan opettajien täydennyskoulutuksen ja oppilaiden harrastustoiminnan tukemisen.

Lampiselkä sanoo, että koululaisille tulisi mahdollistaa yhtä laadukas, eriyttävä ja osaava LUMA-harrastustoiminta, kuin mitä tällä hetkellä urheiluseurat tarjoavat liikunnasta innostuneille ja esimerkiksi musiikkiopistot soittamisesta ja säveltämisestä kiinnostuneille.

– Suomessa on viljalti mahdollisuuksia opiskella omaehtoisesti kieliä, historiaa, käden taitoja ja käytännössä mitä tahansa muuta oppiaineita kuin luonnontieteellisiä ja matemaattisia aineita. Se, että tilanne on päästetty tähän, on käsittämätöntä ja Suomen kilpailukyvyn kannalta kestämätöntä.

Lampiselkä sanoo, että Suomeen ei tule yhtään mäkihypyn tai ralliautoilun maailmanmestaria koulun liikuntatuntien resursseilla eikä yhtään kansainvälisen tason sinfoniaorkesterin johtajaa pelkästään koulun musiikkituntien opetuksella.

– On väärin kuvitella, että Suomesta tulisi yhtään Nobelin tai Fieldsin mitalin voittajaa pelkästään koulun luonnontieteen ja matematiikan tunneilla. Riittävät resurssit, osaava valmennus, oikeat verkostot ja pitkäjänteinen toimintaan sitoutuminen vasta mahdollistavat sen, että Suomesta voi kohota tieteen maailmantähtiä seuraavien vuosikymmenten aikana, hän toteaa.

Lampiselkä korostaa, ettei LUMA-harrastustoiminnan tarkoituksena olisi kuitenkaan saada Suomeen pelkästään yksittäisiä huippuja, vaan nostaa osaamisen tasoa kauttaaltaan.

USU: Opetusministeri korvaisi yhden ylioppilaskokeen lukiodiplomilla

– Muutos vahvistaisi taito- ja taideaineiden merkitystä ja tukisi ajatusta lukion yleissivistävästä tehtävästä. Se voisi myös osaltaan lieventää lukiolaisiin kohdistuvia paineita. Muutos toisi lukiolaisille valinnanvapautta ja erilaisille oppijoille paremmin sopivia tapoja suorittaa ylioppilastutkinto, Li Andersson (vas.) perustelee Uutissuomalaiselle.

Hän kuitenkin näkee, että lukiodiplomijärjestelmään täytyy tehdä muutoksia ennen kuin diplomilla voidaan korvata yksi yo-koe.

– Lukiot olisi ensin velvoitettava tarjoamaan mahdollisuus suorittaa diplomeja ainakin kuvataiteessa, musiikissa ja liikunnassa, jotka ovat suosituimmat diplomiaineet. Lisäksi pitäisi luoda kansallinen arviointijärjestelmä, ministeri sanoo.

Tällä hallituskaudella lukiodiplomijärjestelmän kehittämiseksi tehdään Anderssonin mukaan ”kaikki se, mitä vielä ehditään”.

– Kehittämistoimet kokonaisuudessaan vievät kuitenkin useita vuosia, ja jotta ne voisivat toteutua, tämän tyyppiselle työlle täytyy löytyä tukea läpi puoluekentän, ministeri sanoo.

Lukiodiplomit ovat taito- ja taideaineissa lukiossa suoritettavia opinnäytteitä. Diplomijärjestelmän kehittämistä on tänä vuonna pohdittu Opetushallituksessa, jonka laatima kehittämissuunnitelma julkaistaan tiistaina.

Tiede- ja kulttuuriministeri Petri Honkonen (kesk.) esitti aiemmin syksyllä ylioppilaskirjoituksista luopumista. Andersson kertoi tuolloin suhtautuvansa ehdotukseen ”avoimin mielin”