Professori luopuisi sähköisistä matematiikan yo-kirjoituksista – ”pitäisi palata kynään ja paperiin”

– Matematiikan ylioppilaskirjoituksissa pitäisi palata kynän ja paperin käyttöön. Ylioppilaskirjoitusten sähköistäminen pakottaa käyttämään näitä järjestelmiä myös opetuksessa, mikä vie aikaa ja energiaa varsinaiselta matematiikan oppimiselta tuomatta kuitenkaan opetuksen sisältöön mitään merkittävää lisäarvoa.

Ehdotuksen takana on matematiikan ja matematiikan opetuksen professori Timo Tossavainen.

Tossavainen työskentelee Luulajan teknillisessä yliopistossa, joten teknologiavastaisuudesta hänen ehdotuksessaan tuskin on kyse. Päinvastoin. Teknologiamyönteisyys kuuluu professorin ammattiin, ja se näkyy muun muassa Tossavaisen artikkeleista, joissa hän käsittelee tekoälyä ja sen monipuolisia käyttömahdollisuuksia.

– Minä puolustan perinteistä käsityötä matematiikan opiskelussa ja kokeissa ennen kaikkea sen takia, että perinteisillä työvälineillä matemaattinen ajattelu kielentyy välittömästi paperille ilman, että tarvitsee ajatella ylimääräisen laitteen kautta. Ohjelmoinnin opettelu on toki asia erikseen, mutta sen voi toteuttaa täysin yo-kirjoituksista riippumatta, sanoo Tossavainen.

– Matemaattinen ongelmanratkaisu on muun muassa ratkaisuideoiden hahmottelemista kuvioiden piirtämisen ja laskemisen avulla. Välillä kuvio tai lasku menee pieleen, mutta kun paperia riittää, niin oppilas voi ilman ongelmia aloittaa uudestaan ja hyödyntää aiemmista suhruista sen, mikä on käyttökelpoista. Ei tähän tarvita muuta kuin kynä ja paperi.

– Jos samaa yrittää tehdä hiirellä tai näppäimistön avulla tietokoneen näytöllä, kaikki on kömpelömpää ja vie enemmän aikaa, varsinkin aiempien yritelmien hyödyntäminen, koska asiat eivät mahdu yhtä aikaa näytölle. Mutta kaksi A4-paperia mahtuu mainiosti oikealle työpöydälle, Tossavainen jatkaa.

”Työelämässä tarvittavat ohjelmistot oppii myöhemminkin”

Koulujen digiloikkaa ja siihen osana kuuluvaa yo-kirjoitusten sähköistämistä perusteltiin aikanaan muun muassa tulevaisuuden työelämätarpeilla. Mitä Tossavainen siihen vastaa?

– Sähköisiä yo-kokeita tai digiä koulumatematiikassa ei tarvitse perustella millään työelämätarpeilla. Oleellisempaa on oppia matemaattista ajattelua, minkä jälkeen työelämässä tarvittavien ohjelmistojen käytön oppii helposti, kun siihen on konkreettinen ja ajankohtainen tarve, sanoo Tossavainen.

– Se, että koulussa opitaan ohjelmoinnin alkeita ja algoritmista ajattelua, riittää mainiosti matemaattisiksi digitaidoiksi koululaiselle. Tekstinkäsittelyn ja somen käyttötaitoa voidaan opiskella muissa oppiaineissa.

Koulumaailmasta tai esimerkiksi yliopistomatemaatikkojen keskuudesta ei ole vaikeaa löytää kannattajia Tossavaisen ehdotukselle. Sähköisten yo-kirjoitusten tai digiloikan kriitikoiden asenteen voisi kiteyttää erään rehtorin toteamuksella, että jos jostakin teknologiasta on enemmän haittaa kuin hyötyä, siitä pitää voida luopua. Tai korvata se edes jollakin paremmalla ja toimivammalla teknologialla, jonka tässä tapauksessa tulisi siis palvella matematiikan oppimista.

Lukiolaiset nostavat usein itse esiin toiveen kirjoihin palaamisesta matematiikassa ja myös muissa aineissa. Esimerkiksi huhtikuussa 2024 espoolaiskoulun opettaja pyysi luokkansa innoittamana lupaa kirjojen hankkimiseen, mutta Espoon kaupunki torppasi idean – muun muassa sähköisiin yo-kokeisiin vedoten.

”Kirjoitetut kokeet voisi skannata”

Matematiikan oppimistulokset ovat heikentyneet hälyttävällä tavalla Suomessa, mutta siihen lienee paljon muitakin syitä kuin digilaitteiden käyttö oppitunneilla tai sähköiset yo-kirjoitukset. Yliopistoista ja ammattikouluista kerrotaan, että jatko-opintojaan aloittelevien opiskelijoiden matemaattiset valmiudet laskevat vuosi vuodelta.

Entä päädyttäisiinkö Tossavaisen ehdotuksella siihen, että kouluista alettaisiin taas lähetellä tonnitolkulla paperia – ensin jumppasaleista aineenopettajille, ja heiltä yo-lautakunnalle?

Ei toki. Tossavaisen ajatuksia myötäilevä, teknillisestä fysiikasta ja matematiikasta tutkijakoulutuksen saanut lukion opettaja ehdottaa, että kokelaat tekisivät yo-tehtävät kynällä ja paperilla, mutta vastaukset skannattaisiin tarkistusta varten. Tämä kuulostaa Tossavaisenkin mukaan fiksulta teknologian hyödyntämiseltä.

Merkille pantavaa on myös se, että kansainvälisissä nuorten matematiikkaolympialaisissa käytetään nimenomaan perinteisiä menetelmiä. Kovatasoisen kisan osallistujilla on vain kynä ja paperi aivotyönsä tukena. Tämä ei ole estänyt monia olympiadeja suuntautumasta myöhemmin opinnoissaan ja työelämässä vaativiin IT-alan tehtäviin.

Opintolainaa voi pian nostaa aiempaa enemmän

Opintolainaa voi nostaa yhä enemmän elokuusta alkaen, kertoo Kela.

Suomessa opiskelevalla yli 18-vuotiaalla lainatakauksen määrä suurenee 650 eurosta 850 euroon kuukaudessa. Alle 18-vuotiaiden toisen asteen opiskelijoiden takauksen määrä taas suurenee 300 eurosta 400 euroon kuukaudessa. Ulkomailla opiskelevalla määrä nousee 800 eurosta 1 000 euroon.

Lisäksi opintolainan nostokertojen lukumäärät muuttuvat. Toisen asteen opiskelijoilla nostokertoja on jatkossa lukuvuoden aikana neljä opintojen kestosta riippumatta. Lisäksi jatkossa kaikissa korkeakouluopinnoissa lainan nostokertoja on kaksi. Kokonaan ulkomailla suoritettavissa opinnoissa nostokertojen määrä on edelleen yksi lukuvuoden aikana.

Opiskelijan pitää sopia opintolainan nostamisesta ja takaisinmaksun aikataulusta pankin kanssa. Opiskelija voi itse päättää, nostaako hän opintolainaa ja minkä verran. Koska Kela takaa opintolainan, opiskelija ei tarvitse lainalle muuta vakuutta.

Opintolainan takaisinmaksu alkaa yleensä 0,5–1,5 vuotta sen jälkeen, kun opintotuki on päättynyt. Opiskelun aikana korot lisätään lainan pääomaan eli opintolainan määrä kasvaa korkojen verran. Korot lisätään lainan pääomaan vielä yhden lukukauden ajan sen jälkeen, kun opintotuki on päättynyt. Sen jälkeen opiskelija maksaa korot itse.

Lääkärien koulutuspaikkoja lisätään pysyvästi

Opetus- ja kulttuuriministeriö sekä Helsingin, Turun, Tampereen, Itä-Suomen ja Oulun yliopistot ovat sopineet lääkäri- ja eläinlääkärikoulutuksen koulutusmäärien pysyvästä lisäämisestä.

Lääkärikoulutuksen aloittajamäärät nousevat yli 70 aloittajalla nykyisestä 755 aloittajan tasosta. Koulutusmääriä nostetaan kaikissa edellä mainituissa yliopistoissa.

– Suomessa on arvioiden mukaan jopa tuhansien lääkärien krooninen vaje. Lääkärien riittävyys on kriittinen tekijä hyvinvointiyhteiskunnan palveluiden saatavuuden kannalta. Vaje ei korjaudu ilman merkittäviä toimenpiteitä. Tällä yli 70 paikan lisäyksellä mahdollistamme myös yhä useammalle nuorelle opinnot unelmiensa alalla, tiede- ja kulttuuriministeri Sari Multala toteaa tiedotteessa.

Lääketieteen lisensiaatin tutkintoon johtavan koulutuksen aloittajamääriä lisätään jo vuoden 2024 sisäänotossa.

Suomessa on pitkään jatkunut lääkäripula. Sosiaali- ja terveysalan ammattilaisia tarvitaan lisää muun muassa väestön ikääntymisen myötä. Riittämätön lääkärien saatavuus on heikentänyt sosiaali- ja terveyspalvelujen saatavuutta ja lisännyt hyvinvointialueiden toiminnan kustannuksia.

Opetus- ja kulttuuriministeriön ja maa- ja metsätalousministeriön yhteisen selvityksen mukaan myös eläinlääkärien koulutusmääriä tulee lisätä. Alkutuotannon, ruokaturvallisuuden ja eläinten terveyden ja hyvinvoinnin takaaminen edellyttää eläinlääkärien koulutusmäärien nostamista.

Eläinlääkärien peruskoulutukseen tehdään viimeistään vuodesta 2026 lähtien vähintään 20 aloituspaikan pysyvä lisäys vuoden 2023 tasosta. Laajennuksen jälkeen aloituspaikkamäärä on vuosittain vähintään 90. Helsingin yliopistolle osoitetaan yhteensä 4 961 000 euron lisämääräraha.

Useiden muiden alojen yliopistokoulutusta on laajennettu jo aiemmin korkeakoulujen kuluvalla sopimuskaudella. Lääketieteen ja eläinlääketieteen koulutuslaajennuksia ei tuolloin toteutettu niiden korkeiden kustannusten vuoksi. Koulutuksen laajentaminen edellyttää uusia toimenpiteitä.

– Lääketieteen ja eläinlääketieteen koulutuksen järjestäminen on erittäin kallista. Kyse on kalleimpiin lukeutuvista korkeakoulututkinnoista. Koulutusmäärien kasvattaminen tulee pitkällä aikavälillä kuitenkin myös taloudellisesti kestäväksi ja henkilöstön riittävyydestä voidaan huolehtia paremmin, ministeri Multala toteaa.

Hallitusohjelmassa on sitouduttu nostamaan väestön koulutustasoa, lisäämään sosiaali- ja terveysalan koulutuksen aloituspaikkoja sekä turvaamaan eläinlääkäripalveluiden saatavuus koko maassa.

Opetus- ja kulttuuriministeriö päätti helmikuussa vuonna 2024 tuesta sairaanhoitajien, röntgenhoitajien ja bioanalyytikoiden koulutusmäärien lisäämiseen. Tällä rahoituksella lisättiin yhteensä 1011 aloituspaikkaa sote-alojen AMK-koulutuksiin.

– Lääkärien ja eläinlääkärien koulutukseen nyt suunnattavat lisäresurssit ovat vaikeassa taloustilanteessa mittavat, noin 23,4 miljoonaa euroa. Kouluttamatta jättämisellä olisi vieläkin suuremmat inhimilliset ja yhteiskunnalliset kustannukset. Kyse on siitä, miten turvaamme sen, että hyvinvointiyhteiskunta pystyy pitämään suomalaisista huolta, Multala sanoo.

Nyt myönnettävällä, kehysten sisältä kohdennettavalla rahoituksella koulutettavat ensimmäiset lääketieteen lisensiaatit valmistuvat vuonna 2030 ja eläinlääketieteen lisensiaatit vuonna 2032.

Yrittäjiltä vetoomus: Kouluissa pitää panostaa luovuuteen

Suomi sijoittui tiistaina julkistetuissa Pisa-tutkimuksen luovan ajattelun tuloksissa Singaporen, Korean, Kanadan ja Australian jälkeen viidenneksi yhdessä Uuden-Seelannin, Viron, Tanskan ja Latvian kanssa. Suomen 15-vuotiaista 39 prosenttia ylsi luovuudessa OECD:n huippuosaamisen tasolle. Tutkimukseen osallistui 64 maata.

Suomen yrittäjien koulutuspolitiikan asiantuntija Mikko Kinnunen pitää tuloksia erinomaisina.

– Suomi voi nousta luovassa ajattelussa maailman kärkeen, kun annamme kouluissa entistä enemmän tilaa luovuudelle. Tähän voi hyödyntää esimerkiksi yrittäjyyskasvatuksen menetelmiä. Oleellista on, että jokainen löytää vahvuutensa ja pääsee toteuttamaan itseään ja kehittämään lahjakkuuttaan. Jokainen on hyvä jossakin, jokainen voi olla luova omalla tavallaan. Uteliaisuuden ja luovuuden tulee olla osa jokaisen lapsen ja nuoren arkea, Kinnunen painottaa tiedotteessa.

Pisa-tutkimuksessa selvitettiin, miten 15-vuotiaat nuoret osaavat tuottaa erilaisia ratkaisuja arkipäivän ongelmatilanteissa. Luovaa ajattelua arvioitiin vaihtoehtoisten ideoiden tuottamisella, omaperäisten ideoiden tuottamisella sekä ideoiden arvioinnilla ja kehittämisellä.

– Luovuus on tärkeä yrittäjyystaito, jota tarvitaan tulevaisuudessa. Jokainen yrittäjä tarvitsee luovuutta ja uusia ideoita menestyäkseen. Tuoreen yrittäjägallupin mukaan 43 prosenttia pk-yrittäjistä odottaa työntekijöiltään luovuutta ja kekseliäisyyttä. Kaikkein eniten yrittäjät odottivat työntekijöiltä oma-aloitteisuutta ja vuorovaikutustaitoja, Kinnunen painottaa.

Suomalaisten koulujen väliset erot sekä eri sosioekonomisista taustoista tulevien oppilaiden väliset erot olivat pieniä, mutta sukupuolierot sen sijaan merkittäviä, jopa OECD-maiden suurimpia. Tytöt pärjäsivät luovuudessa kaikissa osallistujamaissa poikia paremmin.

– Suomen tytöt olivat tutkimuksessa luovan ajattelun huippuja, pojat ylsivät OECD:n keskitasolle. Tytöt ovat poikia parempia lukemisessa ja kirjoittamisessa, joita tarvittiin tutkimuksen luovuustehtävissä, Kinnunen sanoo.

– On hienoa, että Suomen tytöistä lähes puolet on huippuosaajia luovassa ajattelussa. Heidän joukossaan on vain vähän heikkoja osaajia. Suomen pojat pärjäsivät toki myös melko hyvin, mutta ero tyttöihin on aivan liian suuri. Haastan peruskouluja tyttöjen ja poikien välisen eron kiinni kuromiseen. Koulun tulee tarjota myös pojille sopivia, monenlaisia mahdollisuuksia luovuuden ja kekseliäisyyden kehittämiseen. Tähän tarvitaan käytännönläheistä tekemällä oppimista ja käden taitoja, Kinnunen painottaa.

Tutkimuksessa Suomen nuoret pärjäsivät erityisen hyvin sosiaalisessa, yhteistoimintaan perustuvassa ongelmanratkaisussa, joka on kirjattu tavoitteeksi peruskoulun opetussuunnitelman toimintakulttuurin kehittämisen periaatteisiin.

– Samat maat, jotka pärjäsivät lukemisessa ja kirjoittamisessa, pärjäsivät pääosin myös luovuudessa. Luovuuteen liittyy kokeileva kulttuuri, jota tarvitsemme myös koulutuksen kehittämiseen, kun liitämme siihen vahvan seurannan, arvioinnin ja tutkimuksen. Uusia ideoita kannattaa kokeilla ja pilotoida. Luovutaan siitä, mikä ei toimi ja kehitetään sitä, mikä näyttää toimivan, Kinnunen sanoo.