Verkkouutiset

Koulutus

MAINOS (artikkeli jatkuu alla)

Näin vaihto-opiskelijat asuvat Suomessa

Valtaosa vaihto-opiskelijoista asuu Suomessa opiskelija-asunnoissa, käy ilmi opiskelija-asuntoyhteisöiltä kerätystä datasta.

– Ulkomaalaisten asema suomalaisilla vuokramarkkinoilla on tunnetusti kotimaisia heikompi. Kun on vieläpä kyse lyhytaikaisesta asunnontarpeesta vaihtojakson ajaksi, tarjonta jää niukaksi – ainakin opiskelijan kukkarolle sopiva. Siksi opiskelija-asuminen on tärkeä opiskelijoiden kansainvälisen liikkuvuuden mahdollistaja, Suomen opiskelija-asunnot SOA ry:n toiminnanjohtaja Lauri Lehtoruusu muistuttaa tiedotteessa.

Aineisto koostuu opiskelija-asuntoyhteisöjen vaihto-opiskelija-asukkaiden määristä vuoden lopulla sekä korkeakouluilta pyydetyistä tiedoista vaihto-opiskelijoiden määrästä vuosilta 2016-2023. Tietoja ei ollut saatavissa kaikilta vuosilta ja kaikilta opiskelija-asuntoyhteisöiltä.

Monella paikkakunnalla vaihto-opiskelijoista jopa yli 75 prosenttia asuu opiskelija-asunnossa.

– Osuus voi todellisuudessa olla vieläkin korkeampi. Asukasmäärätiedot ovat vuoden lopulta, kun taas vaihto-opiskelijamäärät kuvaavat koko syksyn tilannetta. Osa lähtevistä vaihtareista on siis ennättänyt jo luopua asunnosta ja palata kotimaahan joulunviettoon, Lehtoruusu selittää.

Koronavuodet vaikeuttavat tilastojen tulkintaa. Välillä vaihto-opiskelijoita saapui vain muutamia, kun korkeakoulut keskeyttivät saapuvat vaihto-ohjelmat. Kun vaihtoja toteutettiin etänä, moni opiskelija halusi etäopiskelusta ja koronasta huolimatta muuttaa vaihtomaahansa.

– Koronavuosina vaihto-opiskelijoita saattoi asua opiskelija-asunnoissa enemmän, kuin korkeakoulujen mukaan läsnäolevia vaihto-opiskelijoita oli saapumassa. Siksi opiskelija-asunnoissa asui välillä yli sata prosenttiakin ilmoitetuista vaihtareista, Lehtoruusu naurahtaa.

Asunnon löytäminen vaihtomaasta voi olla vaikeaa. Vuonna 2017 valmistuneen HousErasmus+-hankkeen loppuraportin mukaan 45 prosenttia Erasmus+-opiskelijavaihtoon lähteneistä piti kohdemaan asuntomarkkinoita vaikeana ja 39 prosenttia maksoi asumisesta enemmän kuin oli ennakoinut.

Eurooppalaisen opiskelijajärjestö ESU:n vuonna 2022 teettämässä selvityksessä neljännes vaihto-opiskelijoista oli kokenut asumiseen liittyviä huijauksia. Suomessa osuus oli pienin.

– Suomi on hoitanut leiviskänsä hyvin, vaikka toki parannettavaa aina on. Korkeakoulujen ja opiskelija-asuntotarjoajien välisillä kiintiösopimuksilla voidaan varmistaa, että saapuville vaihtareille riittää asuntoja. Tältä osin tilanne vaihtelee korkeakouluittain, Lehtoruusu huomauttaa.

– Aina korkeakoulut eivät tunnista rooliaan vaihto-opiskelijoidensa asumisen turvaamisessa, hän jatkaa.

Vuosien 2021-2027 Erasmus+-ohjelman budjetti liki kaksinkertaistuu edellisestä ohjelmakaudesta. Alkavan europarlamenttikauden aikana linjataan ohjelman tulevista painopisteistä ja rahoituksesta.

ESU:n selvityksen suosituksissa peräänkuulutetaan lisää vastuuta asumisen järjestymisestä korkeakouluille ja Erasmus+-järjestelmän laadunvarmistukseen. Myös SOA toivoo Erasmus+-työltä panostusta asumiseen.

– Erasmus+-ohjelma on ollut kiistaton eurooppalainen menestystarina ja mahdollistanut vaihtoon lähdön monille. Muutto kohdemaahan on vaihto-opiskelun suola, muttei onnistu ilman asuntotarjontaa, Lehtoruusu painottaa.

 

 

Opintolainan kertyminen huolestuttaa yhä useampaa

Opiskelijat ovat selvästi aiempaa huolestuneempia siitä, etteivät selviä luotoistaan ja lainoistaan. Danske Bankin teettämän Taloudellinen mielenrauha -tutkimuksen mukaan lyhyen aikavälin veloistaan huolissaan olevien opiskelijoiden määrä on hitaasti noussut vuodesta 2021 alkaen ja on jo samalla tasolla kuin koko väestössä.

Myös pitkän aikavälin veloistaan huolissaan olevien opiskelijoiden osuus on korkein mittaushistoriassa.

Suomalaisopiskelijoista vain 15 prosenttia suhtautuu nykyiseen taloudelliseen tilanteeseensa erittäin suuressa määrin tai suuressa määrin luottavaisesti.

– Nopeasti kohonnut korkotaso ja suuremmat opintolainapääomat ovat lisänneet taloudellista epävarmuutta, jonka moni opiskelija kokee kohdistuvan pidemmälle ajalle kuin vain opintoaikaan, sanoo Danske Bank Suomen maajohtaja Jens Wiklund tiedotteessa.

Danske Bankin arvion mukaan opintojen velkapainotteisuus voi myös lisätä entisestään taloudellista eriarvoisuutta. Nuoren mahdollisuudet kerryttää omaa varallisuuttaan hankkimalla ensiasunto heikkenevät, jos nuoren perhe ei pysty tukemaan häntä taloudellisesti opiskeluvaiheessa tai asunnon ostossa. Danske Bankin asiakasdatan mukaan vuonna 2023 ensiasunnon ostaneista joka viidennellä oli opintolainaa, ja opintolainan määrä oli keskimäärin yhdeksän prosenttia nostetun ensiasuntolainan määrästä.

Tiedot kerättiin sähköisenä kyselynä YouGovin kuluttajapaneeleissa 11.–19. huhtikuuta 2024.

Tutkimuksen kohderyhmään kuuluvat 18 vuotta täyttäneet kansalaiset kussakin maassa iän, sukupuolen ja alueen mukaan edustavilla otoksilla. Otoskoko Suomen osalta on 3031, jolloin keskimääräinen virhemarginaali kokonaistasolla on noin 1,6 prosenttiyksikköä suuntaansa.

Yliopistojen valintakokeet mullistuvat – jatkossa samalla kokeella voi hakea usealle eri alalle

Yliopistojen valintakokeet muuttuvat ensi vuoden alusta alkaen merkittävällä tavalla.

Vuodesta 2025 alkaen yliopistossa on käytössä yhdeksän kansallista valintakoetta, joilla voi hakea useille eri aloille ja eri yliopistoihin.

Suomen yliopistojen rehtorineuvosto UNIFIn mukaan uudistus vähentää valintakokeiden määrää merkittävästi. Tällä hetkellä Suomessa yliopistot järjestävät noin 120 erillistä valintakoetta.

– Useilla koulutusaloilla on jo pitkä kokemus opiskelijoiden valitsemisesta yhteisillä valintakokeilla. Valintayhteistyö on tutkitusti lisännyt koulutuksellista tasa-arvoa, korkeakoulutuksen saavutettavuutta sekä alueellista liikkuvuutta, Unifin koulutusvararehtoriverkoston puheenjohtaja Marja Sutela kertoo tiedotteessa.

Uudistuksen tavoitteena on vähentää hakijoiden kokemaa kuormitusta, ja antaa hakijoille aito mahdollisuus hakea useammalle eri koulutusalalle ja eri yliopistoon.

– Hakijan on mahdollista valita hakulomakkeelle kuusi eri hakukohdetta. Käytännössä hakijan on kuitenkin mahdotonta valmistautua ja osallistua jopa kuuteen eri valintakokeeseen. Tähän epäkohtaan yliopistot ovat halunneet uudistuksella puuttua, yliopistojen opiskelijavalintojen kehittämishankkeen projektipäällikkö Tanja Juurus toteaa.

Tavoitteena uudistuksessa on myös välttää valintakokeiden päällekkäisyyttä.

Uudistuksen myötä erillisten ennakkomateriaalien määrä vähenee merkittävästi, ja jatkossa ne julkaistaan vain muutama päivä ennen valintakokeita. Näin hakijoiden ei tarvitse aloittaa valintakokeisiin valmistautumista ennen todistusvalinnan tulosten julkaisua.

Opiskelijavalintojen kehittämishanke käynnistettiin vuoden 2022 alussa.

Perusopetukseen lisää tunteja – ”Täsmäkeino, joka vahvistaa luku- ja laskutaitoa”

Hallitus on päättänyt tänään kasvattaa perusopetuksen vähimmäistuntimäärää kolmella vuosiviikkotunnilla laajentamatta opetussuunnitelmaa.

Kokoomuksen kansanedustaja ja sivistysvaliokunnan jäsen Milla Lahdenperä on tyytyväinen, että hallitus tekee toimia lasten perustaitojen parantamiseksi. Lasten luku-, kirjoitus- ja laskutaitojen heikko osaaminen on aiempaa yleisempää. Lahdenperä toteaa, että ilman näitä taitoja ei kykene suoriutumaan jatko-opinnoista.

– Hallituksen päätös lisätä aikaa koulupolun alkuun äidinkielen ja matematiikan oppimiseen on konkreettinen täsmäkeino lasten perustaitojen vahvistamiseen. Oppimisen perusta on juuri lasten luku-, lasku- ja päättelytaidoissa, Lahdenperä sanoo tiedotteessa.

Oppimisen perusta luodaan jo koulupolun alkupäässä. Perustaitojen vahvistamiseen on tutkimusten ja selvitysten perusteella lisäresurssin tarve etenkin peruskoulun ensimmäisillä luokilla, jolloin muodostetaan perusta osaamisen kehittymiselle.

– Suomessa opetukseen käytetty tuntimäärä on kansainvälisesti pieni etenkin alimmilla vuosiluokilla. Aikaa perustaitojen opetteluun on vähemmän kuin muissa pohjoismaissa sekä alle OECD-maiden keskiarvon. Uudistus tarkoittaa enemmän aikaa ja rauhaa näiden perustaitojen opettamiseen sekä oppimiseen, Lahdenperä sanoo.

Lahdenperän mukaan on tärkeää, että jokainen lapsi saavuttaa peruskoulun aikana sellaiset taidot, joilla pärjää elämässä eteenpäin.

– Hyvät perustaidot luovat pohjan sille osaamiselle, jota peruskoulun jälkeen tarvitaan. Heikko peruskoulupohjainen osaaminen ei usein enää riitä tulevissa opinnoissa ja työmarkkinoilla suoriutumiseen. Hallituksen tekemä muutos antaa lapsillemme paremmat eväät koko koulupolulle ja tulevaan elämään.

Monen ysiluokkalaisen suullinen ruotsin taito lähes olematon

Läheskään kaikkien yläkoululaisten suullinen ruotsin kielen taito ei kehity paremmaksi perusopetuksen viimeisinä vuosina. Tyttöjen ja poikien välillä on suuria eroja sekä asenteissa että kielitaidossa, ja myös koulukohtaiset kielitaitoerot ovat huomattavia, selviää Oulun yliopistossa tehdystä väitöstutkimuksesta.

Filosofian maisteri Eero Talonen selvitti väitöskirjassaan, miten 7.–9.-luokkalaisten ruotsin kielen taito kehittyi, miten heidän asenteensa ja motivaationsa ruotsin kielen opintoihin muuttui sekä millainen ruotsin suullinen kommunikatiivinen kielitaito oppilailla oli perusopetuksen loppuvaiheessa. Oppilaat opiskelivat ruotsia 6. luokalta alkaen toisena kotimaisena kielenä eli B1-kielenä.

Tutkimustulosten mukaan oppilaiden asenteet ruotsin opintoja kohtaan olivat myönteisiä 7. vuosiluokalla, mutta muuttuivat kielteisemmiksi yläkoulun loppua kohti. Suullinen kommunikatiivinen kielitaito kehittyi yläkoulussa ainoastaan osalla oppilaista, minkä vuoksi monen oppilaan kielitaito oli heikko tai lähes olematon 9. vuosiluokalla.

Tyttöjen asenteet ruotsin opintoja kohtaan olivat myönteisempiä, ja heidän tuloksensa kirjallisissa sanatesteissä parempia kuin poikien. Suullisista tehtävistä tytöt ja pojat suoriutuivat lähes samalla tavalla.

Haastatteluaineisto osoitti, että poikien ruotsin kielen ymmärrettävyys ja kommunikatiivisuus kehittyivät vuosiluokilla 7.–9. paremmin kuin tyttöjen. Oppilaiden asenteissa ei näkynyt mainittavia koulukohtaisia eroja, mutta kielellisissä suorituksissa erot olivat huomattavia.

Tutkimustulokset tukevat monilta osin viimeaikaisten kansallisten kartoitusten tuloksia, mutta ovat vain osittain sopusoinnussa opetussuunnitelmien perusteissa mainittujen tavoitteiden kanssa.

Opetusjärjestelyjä, oppimisympäristöjä, paikallisia opetussuunnitelmia, oppimateriaaleja ja kielipedagogisia ratkaisuja on sen vuoksi uudistettava ja päivitettävä siten, että niissä huomioidaan oppilaiden, opettajien ja opetusmateriaalin tuottajien näkökulmat ja muuttuvat tarpeet.

Tutkimus toteutettiin pitkittäisenä tapaustutkimuksena. Tutkimusaineisto kerättiin kolmessa eri vaiheessa kolmesta suomenkielisestä koulusta vuosiluokilta 7.–9. Kirjallinen aineisto kerättiin oppilaskyselyillä, sanatesteillä ja opettajakyselyllä ja suullinen aineisto ääntämis- ja kuvankertomistehtävillä sekä oppilashaastatteluilla. Tutkimuksessa sovellettiin sekä määrällisiä että laadullisia menetelmiä.

Filosofian maisteri Eero Talosen väitöskirja Muntlig kommunikativ svenska i den grundläggande utbildningen. En longitudinell studie om elevernas språkutveckling i och deras attityder till studier i B1-svenska i årskurserna 7–9 tarkastetaan Oulun yliopistossa perjantaina 7.6.2024.

USU: Valtaosa ammatillisen koulutuksen järjestäjistä joutuu sopeuttamaan

Noin neljä viidestä ammatillisen koulutuksen järjestäjästä arvioi joutuvansa sopeuttamaan toimintaansa kuten supistamaan koulutustarjontaa, koska hallitus leikkaa ammatillisesta koulutuksesta sata miljoonaa euroa.

Tämä selviää Ammattiosaamisen kehittämisyhdistys AMKEn tuoreesta kyselystä, kertoo Uutissuomalainen.

– Yleisin sopeutustoimi on koulutustarjonnan supistaminen. Tämä voi johtaa henkilöstön tarpeen vähentymiseen, AMKEn johtava asiantuntija Satu Ågren kertoo Uutissuomalaiselle.

Hieman alle puolet kyselyn vastaajista arvioi joutuvansa käynnistämään muutosneuvottelut rahoitusleikkauksen vuoksi.
Ågrenin mukaan tämä voi tarkoittaa muun muassa irtisanomisia tai määräaikaisten työntekijöiden vähentämistä.

Vajaa kolme neljästä vastaajasta arvioi, että ei jatkossa pysty riittävästi vastaamaan alueensa työ- ja elinkeinoelämän osaamistarpeisiin. Kyselyssä jopa 92 prosenttia ammatillisen koulutuksen järjestäjistä arvioi, että ammatillisen koulutuksen kehitysnäkymät heikkenevät lähivuosina.

AMKEn edunvalvontakysely toteutettiin toukokuussa. Siihen vastasi 62 koulutuksen järjestäjää. Vastausprosentti oli noin 71. AMKE edustaa valtaosaa ammatillisen koulutuksen järjestäjistä.

Yle: Koululaisten kirjoitustaito on heikentynyt

Koululaisten kirjoitustaidon heikentyminen herättää huolta, uutisoi Yle. Moni oppilas kokee käsin kirjoittamisen työlääksi eikä esimerkiksi tarinoiden kirjoittamiseen äidinkielen tunnilla jakseta keskittyä.

Perusopetuksen opetussuunnitelmaa uudistettiin vuonna 2016. Käsin kirjoittamisen taitovaatimukset eivät laskeneet. Silti moni opettaja kokee, että käsin kirjoittaminen on kouluissa vähentynyt.

Opetusneuvos Minna Harmanen Opetushallituksesta uskoo Ylellä, että kehityssuunnalla on monta syytä. Koulumyönteisyyys on vähentynyt, kuten myös arvostus käsin kirjoittamista kohtaan. Lapset myös lukevat aiempaa vähemmän.

Harmasen mukaan käsin kirjoittamista täytyy ylläpitää kaikissa oppiaineissa – ei ainoastaan äidinkielen tunneilla. Eläköitynyt opettaja Helena Linna muistuttaa, että käsin kirjoittaminen auttaa muistamisessa ja asioiden hahmottamisessa.

Silmän ja käden yhteistyö on tärkeää myös muualla kuin kirjoitustehtävissä, esimerkiksi käsitöissä ja kotitaloudessa. Forssan Keskikoulun äidinkielen ja kirjallisuuden lehtori Niina Nummila sanoo, etteivät lapset osaa käyttää saksia niin hyvin kuin ennen.

Mikä on sopiva rahalahja ylioppilaalle tai valmistuneelle? Asiantuntijalta tyhjentävä vastaus

Kevään ylioppilaskirjoitusten tulosten tultua julki monessa kodissa on alettu valmistautua tuleviin ylioppilasjuhliin. Samalla ammattiopistosta valmistuneet juhlistavat ammattiin valmistumista.

Samalla tuoreen ylioppilaan tai ammattiin valmistuneen läheiset ja sukulaiset saattavat pohtia, miten he voisivat muistaa juuri valmistunutta nuorta.

Moni saattaa pitää rahalahjan antamista hyvänä muistamisen tapana. Rahalahja on helppo toimittaa valmistuneelle onnittelukirjeen mukana. Samalla valmistunut saa itse päättää, mitä saamallaan rahalla tekee.

Esille nousee kuitenkin kysymys, mikä on sopiva rahamäärä annettavaksi lahjaksi. Onko sillä merkitystä, onko kirjekuoressa 20, 50 vai peräti 100 euron seteli?

Tapakouluttaja Helena Valosen mukaan sopiva lahja on sellainen, jonka lahjan antaja haluaa lahjoittaa hyvällä mielellä.

Siksi hänen mukaansa ei ole olemassa mitään tiettyä rahasummaa, joka olisi sopiva lahjaksi.

– Elämä ei ole niin yksinkertaista eikä lahjan arvo ole sidottuna eurojen määrään, vaan ajatukseen, Valonen painottaa Verkkouutisille.

Valonen huomauttaa, että mitä läheisempi lahjan antaja on, sitä paremmin hän tietää valmistuneen tarpeet ja toiveet lahjan suhteen.

Lahjan suuruus riippuu antajan taloudellisesta tilanteesta

Rahalahjaa miettiessä on keskeistä suhteuttaa se omaan taloudelliseen tilanteeseensa. Jos lahjan antajan taloudellinen tilanne on heikompi, rahalahjan suuruus voi olla pienempi. Valonen huomauttaa, että rahalahjan euromäärälle ei ole olemassa mitään alarajaa.

– Rahalahjan suuruus suhteutuu siihen, että millaisen määrän lahjoittaja haluaa antaa.

Monella sukulaisella voi olla tapana muistaa ylioppilaaksi tai ammattiin valmistunutta onnittelukortilla ja sen mukana tulevalla rahalahjalla. Onko tässä riskinä se, että sukulaiset alkavat kilpailla keskenään siitä, kuka antaa suurimman rahalahjan?

Valosen mukaan tällaista riskiä ei ole.

– Kun onnittelukortit ja rahalahja viedään juhliin kirjekuoressa, niistä otetaan yleensä onnittelukortit esille ja rahasummat otetaan niiden välistä pois. Silloin juhlissa kukaan vieras ei näe, että millaisia summia niiden sisällä on ollut.

Valosen mukaan aina valmistujaislahjaa ei tarvitse antaa juuri valmistujaisjuhlissa. Sukulainen voi juhlissa sopia valmistuneen kanssa esimerkiksi siitä, että he käyvät myöhemmin yhdessä vaikka syömässä tai kahvilla. Tässä tilanteessa sukulainen voi antaa valmistuneelle miettimänsä suuruisen rahalahjan.

Lahjan ei tarvitse aina olla rahaa

Vaikka raha on tyypillinen lahja valmistuneelle, se ei ole ainoa sopiva lahja.

– Yksi ruusukin riittää lahjaksi, jos lahjoittajan sydämestä niin tuntuu. Jos joku haluaa antaa lahjaksi tuhat euroa tai enemmän, ei muuta kuin lahjoittamaan, Valonen toteaa.

Muita hyviä valmistujaislahjoja ovat Valosen mukaan esimerkiksi korut.

– Samalla siitä lahjasta jää saajalleen pitkäaikainen muisto.

Valosen mukaan vastavalmistuneille pojille hyvä lahja voi olla myös kalvosinnapit.

Vastaus kysymykseen, onko raha hyvä lahja nuorelle, riippuu Valosen mukaan nuoren tilanteesta.

– Se on toisille nuorille hyvä lahja, kun mietitään taustoja. Jos kyseessä on nuori, jolla ei ole pulaa rahasta, häntä voi pyrkiä muistamaan jollain toisella tavalla.

Valmistumisen jälkeen monella nuorella on edessä jatko-opiskelut ja muuttaminen mahdollisesti toiselle paikkakunnalle omaan asuntoon. Valosen mukaan vastavalmistunutta voi muistaa myös tiedustelemalla, millaisia tavaroita ja tarvikkeita nuori tarvitsee ensimmäiseen omaan asuntoonsa.

LUE MYÖS:
Asiantuntija lyö luvut pöytään: Ainakin tämän verran rahaa pitäisi aina olla tilillä

Opettajat kertovat kouluista HS:ssa: Mitään ei tarvitse osata

Peruskoulun opettajat kertovat Helsingin Sanomille huomanneensa, kuinka oppilaiden osaamistaso on laskenut viime vuosien aikana. Samalla opettajat ovat joutuneet laskemaan myös opetuksen vaatimustasoa.

Hiljattain eläkkeelle jäänyt kieltenopettaja Seija Jäppilä arvioi, että muutos on tapahtunut hiljalleen viimeisen 10-15 vuoden aikana.

– Huomasin, etten voinut tehdä enää sellaisia kokeita kuin aikaisemmin. Ei niistä olisi selviydytty, Jäppilä sanoo HS:lle.

Myös monet muut HS:n kyselyyn vastanneet opettajat kertovat samanlaisista kokemuksista. Yhdeksi syyksi heikentyneisiin oppimistuloksiin Jäppilä näkee uuden opetussuunnitelman, josta on hänen mielestään tullut ”ympäripyöreä”: sisältöjä on paljon, mutta kokonaisuus on silppua.

Opettajat nostavat esiin myös sen, että uuden arvioinnin kriteerit ovat liian lepsuja. Enää kokeissa oppilailta ei edellytetä samaa osaamistasoa kuin aiemmin.

– Vaatimustaso tuntuu olevan, että kun oppilas ohjatusti tutustuu kynään ja kumiin, hänet päästetään läpi. Mitään ei tarvitse osata ja eri osa-alueet kompensoivat toisiaan, mikä on täysin järjetöntä, eräs äidinkielenopettaja kertoo HS:lle.

Muiksi havaitsemikseen ongelmiksi Jäppilä mainitsee muun muassa kasvaneet luokkakoot, erityisapua tarvitsevien oppilaiden määrän ja oppilaiden heikentyneen keskittymiskyvyn. Tällöin hänen mukaansa opettajan kaikki aika menee sen varmistamiseen, että edes perusasiat tulisivat opituiksi.

Myös muilla kieltenopettajilla on vastaavanlaisia kokemuksia. Eräs kieltenopettaja sanoo, että kouluissa on luovuttu kokonaan teosarvioiden kirjoittamisesta. Eräs yläkoulun äidinkielen opettaja sanoo havainneensa, että pitkien tekstien lukeminen on muuttunut nykyään monelle ylivoimaiseksi.

Opettajat kertovat havainneensa muutoksia myös oppilaiden asenteissa. Heikentyneen keskittymiskyvyn lisäksi nykyajan oppilaat ovat heidän mukaansa aiempaa itsekeskeisempiä, ja heillä on aiempaa heikompi kyky ottaa muut oppilaat huomioon. Myös koulun ja opettajien arvostus oppilaiden keskuudessa on opettajien mukaan heikompi kuin ennen.

 

 

Aiempaa harvempi nosti opintolainaa viime vuonna

Viime vuonna opintolainaa nostaneiden määrä laski edellisvuodesta ensimmäistä kertaa kymmeneen vuoteen.

Vuonna 2023 opintolainaa nosti 174 685 henkilöä, eli lähes 18 000 ihmistä vähemmän kuin edellisenä vuonna. Vuosina 2014–2022 opintolainaa nostaneiden opiskelijoiden määrä kasvoi vuosittain.

Kelan tutkimuspäällikkö Signe Jauhiainen arvioi, että kehitystä selittävät korkojen nousu ja mahdollisesti myös työllisyystilanne.

– Korkotason nousu voi näkyä varovaisuutena lainan nostamisessa. Samoin työllisyystilanne voi vaikuttaa siihen, kuinka moni päätyy nostamaan lainaa. Jos opiskelijoille on töitä hyvin tarjolla, voi lainalle olla vähemmän tarvetta, hän toteaa tiedotteessa.

Vaikka lainaa nosti huomattavasti aiempaa harvempi, viime vuoden rahassa eli inflaation vaikutus huomioiden keskimääräinen lainasumma nousi hieman edellisvuodesta. Vuonna 2023 opintolainaa nostaneiden keskimääräinen lainasumma oli 14 071 euroa, kun se edellisvuonna oli 13 399 euroa ja vuonna 2021 oli 13 972 euroa.

Jauhiaisen mukaan on vaikea sanoa varmaksi, mitä lainamäärän kehityksen taustalla on. Opintotuki on muuttunut lainapainotteisemmaksi, mutta myös hintojen nousu voi vaikuttaa siihen, miten paljon lainaa otetaan.

– Yleisen hintatason nousu kasvattaa myös opiskelijoiden menoja. Kun elämisen kulut nousevat, moni voi joutua nostamaan lainaa aiempaa enemmän.

Suomessa opiskelevien lainatakaus nousee tämän vuoden elokuussa 650 eurosta 850 euroon kuukaudessa. Opintolainaa voi siis jatkossa nostaa aiempaa enemmän.

– Lainatakauksen nosto ja parhaillaan toteutettavat asumistuen muutokset voivat kasvattaa opintolainan määrää vastaisuudessa.

Naiset nostavat opintolainaa miehiä enemmän

Opintolainaa vuoden aikana nostaneista naisilla keskimääräinen laina on vuosittain korkeampi kuin miehillä. Viime vuonna naisten keskimääräinen opintolaina oli 14 383 euroa ja miesten 13 656 euroa.

Ero naisten ja miesten keskimääräisen lainasumman välillä on myös hieman kasvanut erityisesti viime vuosina.

– Ero on kasvanut vuoden 2014 muutamasta satasesta lähemmäs tuhatta euroa vuonna 2023. Tarkkaa syytä tälle on kuitenkin hankala arvioida, Jauhiainen sanoo.

TS: Nuorten heikko sanavarasto voi muodostua esteeksi korkeakoulutukselle

Heikko lukutaito ja puutteellinen sanavarasto voivat muodostua hidasteeksi tai esteeksi nuorten korkeakoulutukselle, kertoo Turun Sanomat.

Yliopistonlehtori ja dosentti Tommi Kurjen mukaan erityisen suuri merkitys sanavaraston keräämisessä on lukemisella. Lukeminen ei kuitenkaan rajoitu vain lapsen tai nuoren omaan lukemiseen, vaan kyse on myös siitä, kuinka paljon lapselle luetaan ennen, kuin hän oppii itse lukemaan.

Jos lukeminen jää vähäiseksi, voi sillä olla vaikutus myös sanavarastoon.

– Paras tapa tappaa kieli on se, ettei sitä käytä, Kurki tiivistää.

Heikko lukutaito voi johtaa monilla korkeakoulualoilla ja jo yliopistokirjoituksissa vaikeuksiin. Jos sanavarasto on jäänyt suppeaksi, se voi Kurjen mukaan muodostua hidasteeksi tai jopa esteeksi korkeakouluttautumiselle.

– Jos ei ymmärrä tehtävänantoa, niin sehän on ongelma. Yliopistossa alalla kuin alalla myös lukutaito on välttämätön edellytys oppimiselle, Kurki kertoo.

Kurki huomauttaa myös, että nuorten sanavarasto on muuttunut valtavasti viimeisten vuosikymmenten aikana. Vielä 1980-luvulla nuorison käyttämään kieleen vaikutti vahvasti Ylen lähetykset, joissa suosittiin yleiskieltä. Nykyään eri kielien ja puhetyylien kirjo on laajentunut valtavasti.

Erityisen vahvasti nuorten käyttämään kieleen vaikuttaa englanti, jonka asema on kasvanut takavuosiin verrattuna. Moni nuorten puhekieleen kulkeutuva sana onkin lähtöisin englannista.

Vaikka monia nuorten käyttämiä puhetapoja ja sanontoja kyseenalaistetaan ja idealisoituun lähimenneisyyden kielimuotoon haikaillaan, ei tämä ole Kurjen mukaan realististista. Kieli ja kielenhuollon säännöt muuttuvat ajan kanssa.

– Mitään kieltä ei kuitenkaan voida museoida tai jäädyttää paikalleen, vaan sen täytyy antaa uusiutua ja mukautua, Kurki linjaa.

Tutkija HS:lle: Amerikkalainen systeemi korkeakouluun haettaessa olisi mahdollinen Suomessakin

Pian vuoden valtaa pitänyt Petteri Orpon (kok.) hallitus on tehnyt useita opiskeluun vaikuttavia päätöksiä, kuten hallitusohjelmassa sovittu aikuiskoulutustuen lakkauttaminen sekä tänä keväänä esiin nostettu yhden opiskelupaikan sääntö.

Lisäksi hallitus päätti huhtikuun kehysriihessä leikata ammatillisesta koulutuksesta 100 miljoonaa euroa. Leikkaus on tarkoitus kohdistaa opiskelijoihin, joilla on jo toisen asteen ammatillinen perustutkinto tai korkeamman asteen tutkinto.

Laboren tutkimusjohtaja Tuomo Suhonen arvioi Helsingin Sanomien haastattelussa, että toimien vaikutukset ovat erilaisia, mutta yhdessä ne todennäköisesti heikentävät jonkin verran mahdollisuuksia alanvaihtoon.

Hallitus on perustellut aikuiskoulutustuen lakkauttamista muun muassa sillä, että tuki kohdentuu jo valmiiksi hyväosaisille ihmisille. Suhonen allekirjoittaa väitteen tutkimustiedon pohjalta.

– Jos haluamme tukea nimenomaan heikommassa asemassa olevien mahdollisuuksia uudelleenkouluttautumiseen, niin tämä ei ole kohdentunut siihen ryhmään, Suhonen sanoo.

Suhonen on huolissaan ammatillisen koulutuksen leikkauksista, sillä vaikka ne on tarkoitus kohdentaa sellaisiin ihmisiin, joilla on jo jokin tutkinto, sitä ei ole kerrottu, miten tällainen kohdentaminen tehdään. Hän muistuttaa, että ammatillista koulutusta suorittavat hyvin paljon työttömät ihmiset työvoimakoulutuksen kautta tai omaehtoisena koulutuksena.

Suhonen ei pidä yhden opiskelupaikan sääntöä ongelmallisena, vaan haluaa kiinnittää enemmän huomiota Suomen jäykkään tutkinto- ja hakujärjestelmään, jossa tuleva ala on oltava tiedossa jo hakuvaiheessa. Hän nostaa esiin angloamerikkalaisen mallin.

– Järjestelmää voitaisiin uudistaa niin, että vasta kun ollaan tultu valituksi korkeakouluun, valitaan tarkempi opintoala. Tällainen amerikkalainen systeemi olisi täysin mahdollinen.

Suomessa oli maaliskuussa 254 000 työtöntä. Samaan aikaan monilla aloilla kärsitään työvoimapulasta, mikä osaltaan hillitsee myös talouden kasvua. Kohtaanto-ongelma on työttömyyden yksi osatekijä, mutta sen painoarvi näyttää Suhosen mukaan olevan melko pieni.

Suhosen mukaan uudelleenkouluttautumisen mahdollisuuksien tulee olla ”aika joustavat”.

– Se on ilman muuta tärkeää, koska ammattirakenne jatkuvasti muuttuu ja joitakin työpaikkoja tuhoutuu. Mutta samaan aikaan on tärkeää pitää kiinni siitä, että ihmisille ei tulisi hirveän pitkiä työurakatkoksia.

Jopa yliopiston opiskelijoilla ongelmia helpoissa laskutehtävissä

Peruskoululaisten heikentynyt osaaminen on näkynyt Pisa-tuloksissa, mutta sama trendi näkyy myös lukioissa ja korkeakouluissa, kertoo Yliopisto-lehti. Matematiikkaa lukiossa opettava Teresa Heino sanoo, että monilla opiskelijoilla on haasteita perusasioissa, jotka on käyty jo ala-asteella.

Yliopistonlehtori Mika Koskenoja Helsingin yliopistosta arvioi, että matematiikan oppimisen heikentymiseen on useita syitä, muun muassa se, että keskittymisen sijaan tunnilla näplätään puhelimia.

Koskenojan mukaan lapsen oppimiselle avainasemassa on kodin antama tuki. Nykyisin kotitausta erottelee oppimista selvästi myös Suomessa, toisin kuin aiemmin.

– Perheillä on taloudellisesti tiukempaa, mutta mielestäni ei ole rahakysymys, miten kotona suhtaudutaan koulunkäyntiin, Koskenoja toteaa lehdelle.

Koskenoja, Teresa Heino ja Helsingin yliopiston matematiikan apulaisprofessori Anne-Maria Ernvall-Hytönen ovat yhtä mieltä siitä, että ainakin yksi syy oppimistulosten laskuun on matematiikan opetuksen massiivisessa digitalisoitumisessa.

Kynä ja paperi auttaisivat hahmottamisessa. Teresa Heinon mukaan monet opiskelijat eivät pysty jäsentämään matematiikkaa koneella samalla tavalla kuin jos he kirjoittaisivat käsin.

– Ylioppilaskokeiden pohjalta koen, että sellaisten juttujen osaaminen, joiden tekeminen olisi helpointa hahmottaa kynällä ja paperilla, on heikentynyt, Ernvall-Hytönen kertoo.

Hän sanoo näkevänsä työssään konkreettisesti myös sen, että asioiden ymmärtämisen on korvannut ulkoa opettelu, vaikka se ei toimi matematiikan kohdalla.

– Tämä on yksi syy siihen, miksi matematiikan osaaminen on laskussa.

Mika Koskenojan mukaan jopa yliopistolle tulevilla on paljon ongelmia ihan peruslaskutoimituksissa.

– Jos pitää vaikka laskea kaksi murtolukua yhteen, siitä ei tule mitään.

Koskenoja arvioi, että huono matematiikan osaaminen näkyy vuosikymmenen päästä työelämässä. Entistä suurempi osa työtehtävistä on sellaisia, että niissä vaaditaan matemaattista osaamista, hän muistuttaa.

Hän sanoo ensin, että ei haluaisi käyttää taitotason romahduksesta sanaa kriisi. Hän pyörtää kuitenkin kantansa:

– Ehkä se kuitenkin on se kriisi. Ei tässä tilanteessa liian lieviäkään termejä kannata käyttää.

Professori opiskelijoiden kylteistä TS:lle: Ei järkiperäistä argumenttia

Turun yliopiston Eduskuntatutkimuksen keskuksen johtaja, poliittisen historian professori Markku Jokisipilä harmittelee opiskelijoiden mielenosoituksissa esiintyneitä alatyylisiä kylttejä, kertoo Turun Sanomat.

Jokisipilä viittaa Turun yliopiston opiskelijoiden maanantaina järjestämään mielenosoitukseen, jossa esiintyneissä kylteissä oli professorin mukaan niin alatyylisiä viittauksia kuin asiavirheitäkin. Mielenosoituksessa vastustettiin hallituksen opiskelijoihin kohdistuvia sopeutuksia.

Kylteissä luki muun muassa ”p––a hallitus” ja ”mitä v––a”.

Jokisipilän ohje opiskelijoille on vaihtaa kyltit.

– Mitä enemmän ”v––a” ja ”p––a” viestinnässä on, sitä epä-älyllisemmältä se vaikuttaa. ”P––a hallitus” ei sisällä minkäänlaista järkiperäistä argumenttia. Mikä on asiasisältö ”mitä v––a” -kyltin takana? Jokisipilä kysyy

Professori huomauttaa myös, että opiskelijoiden kannattaisi välttää kylteissään asiavirheitä. Hän toteaa, ettei ole olemassa sellaista asiaa kuin ”ilmainen koulutus”, joka eräässä kyltissä mainittiin.

Mikäli opiskelijat haluavat tulla otetuksi vakavasti, tulisi heidän Jokisipilän mukaan uhrata aikaa sen miettimiseen, miten sen pystyisi tekemään parhaiten vakavasti. Hän harmitteleekin, että mielenosoituksissa joka toinen kyltti tuntuu olevan alatyylistä sanastoa.

– Jos akateeminen nuoriso haluaa asioihinsa vaikuttaa, on siihen varmasti parempiakin sloganeita, Jokisipilä linjaa.

Itse mielenosoituksen aiheen Jokisipilä kertoo ymmärtävänsä, ja painottaa myös, että opiskelijoilla on oikeus osoittaa mieltään. Hän muistuttaa kuitenkin, että opiskelijat edustavat jossain määrin koko yliopistoa instituutiona.

– Laitoksen henkilökunnan edustajana en iloitse siitä, että meidän opiskelijat heiluttelevat tuollaisia kylttejä, Jokisipilä kiteyttää.

Opettaja ihmettelee uutisointia lukioiden syrjintätutkimuksesta – ”Harhaanjohtavaa”

Yhteiskuntaopin ja historian lehtori Timo Holmström pitää erikoisena uutisointia tutkimuksesta, jossa selvitettiin kohdistuuko lukioiden ylioppilaskokeissa maahanmuuttajataustaisiin kokelaisiin syrjintää. Hän kuvaili X-alustalla Helsingin Sanomien ja Ylen juttuja harhaanjohtaviksi.

– Varsinkin Ylen uutisesta tuli vaikutelma, että ilmiö olisi todella laaja ja sitä tapahtuisi kaikissa aineissa, vaikka tutkimuksesta kävi ilmi, että se on hyvin rajattua ja keskittyy lukioihin maaseudulla, Holmström sanoo Verkkouutisille.

Aalto-yliopistossa tehdyssä tutkimuksessa ilmeni, että maahanmuuttajataustaiset opiskelijat saivat kantasuomalaisiin verrattuna keskimäärin hieman heikompia yo-koepistemääriä koulujensa opettajilta kuin Ylioppilastutkintolautakunnan sensorilta, joka ei näe vastaajan henkilötietoja. Aineistona oli yli puoli miljoonaa koetta vuosilta 2016-2022.

Tutkijat tulkitsivat, että matalampi pistemäärä johtuu opettajan ennakkoluuloista liittyen opiskelijaan ja hänen taustamaahansa. Aineiston ”mediaani-opettajan” ei kuitenkaan todettu kohdistavan maahanmuuttajataustaisiin opiskelijoihin juuri lainkaan syrjintää, vaan kyse oli pienestä joukosta opettajia.

Pisteytyserot olivat suurimpia eximian tai laudaturin kirjoittavilla kokelailla ja venäläis- ja itäeurooppalaistaustaiset kokivat pisteyksissä eniten syrjintää.

Syrjintää ilmeni eniten maaseudun kouluissa sekä aineista vieraan kielen kokeissa, jota tutkimuksessa käsiteltiin yhtenä kokonaisuutena (esim. ranska, venäjä tai saksa, pitkät ja lyhyet oppimäärät) sekä äidinkielen kokeessa, joka maahanmuuttajataustaisilla on yleensä suomi toisena kielenä -koe.

– Pienen pieni ryhmä, Holmström toteaa.

Opettajien puolueellisuuden jakautuminen aineittain. Kuvakaappaus tutkimusraportista.

Holmströmin mukaan on hyvä, että asiaa tutkitaan, eikä hän kiistä, etteikö rasismia ja ennakkoluuloja kouluissa olisi.

– Tässä on kuitenkin vedetty mutkat suoriksi aineiston käsittelyssä ja tutkimusnäkökulmassa. Aika kevyin perustein tehdään isoja päätelmiä, joilla leimataan tiettyjä kouluja ja sen haluan nostaa esiin, Holmström sanoo.

Taloustieteilijä, Harvardin yliopistossa tohtoritutkintoaan viimeistelevä Mikko Silliman kommentoi, että tutkimuksessa ei yksilöidä kouluja, eikä niitä voi tunnistaa.

Tutkimuksen toinen tekijä, taloustieteen väitöskirjaa tekevä Ellen Sahlström arvioi aiemmin Helsingin Sanomille, että kielissä opettajien ennakkoluulot näkyivät sen vuoksi, että kielikokeissa opettajan subjektiiviselle arviolle jää tilaa. Samaa mahdollisuutta ei jutun mukaan ole esimerkiksi reaalikokeen arvioinnissa.

Reaalikokeita itse pisteyttävän Holmströmin mukaan tämä ei pidä paikkaansa.

– Kielikokeissa on opettajalla vähemmän tulkinnanvaraa kuin reaalikokeissa, toki kielikokeen esseessä on jonkin verran ja äidinkielessä varsinkin, mutta reaalikoetta voidaan alkaa tarkastella useista eri lähtökohdista. Tulkinta, että nimenomaan kielissä olisi paljon harkinnanvaraa, on vain väärä.

– Jos teoria olisi oikea, pisteytyseroja olisi pitänyt näkyä myös reaaliaineissa ja niissä ei näkynyt mitään, Holmström jatkaa.

Keskimääräiset erot pisteytyksissä olivat pieniä englannin kielessä ja negatiivisia eroja ei näkynyt toisen kotimaisen kielen kokeissa, mille tutkijat eivät löytäneet yhtä selitystä.

Tutkijoiden mukaan kuitenkin myös ei-maahanmuuttajataustaisilla pisteytyserot opettajien ja sensorien välillä ovat suurimpia nimenomaan vieraiden kielten sekä äidinkielen kokeissa.

– Datan perusteella juuri kielikokeissa käytetään eniten harkinnanvaraa, Sahlström sanoo.

Hyvin pärjäävät kokevat enemmän ennakkoluuloja?

Paitsi useat vieraan kielen kokeet, myös äidinkielen sekä suomi toisena kielenä -kokeet oli niputettu tutkimuksessa yhteen.

– On virhe rinnastaa ne toisiinsa. Ne ovat kaksi täysin eri koetta, joissa on eri pisteytyslogiikka ja tulokset pitäisi käsitellä erikseen, espoolaisessa lukiossa opettava Holmström sanoo.

Hänen mukaansa tuloksista olisi hyvä myös erotella eri vieraiden kielten kokeet, siitä huolimatta, että jotain yksittäistä ainetta on kirjoittanut vain pieni määrä ylioppilaita.

– Tutkijoiden pitäisi julkaista nämä kielikohtaiset tulokset, sanoo Holmström, joka epäilee, että syrjiviä pistetuloksia olisi ilmennyt eritoten pitkän venäjän kirjoittavilla.

Hän huomauttaa, että tyypillisesti lähes puolet A-venäjän kirjoittavista saa arvosanaksi laudaturin ja kolmannes eximian, sillä kokelaissa on paljon venäläistaustaisia.

– Jos oman äidinkielensä kirjoittaa vieraana kielenä ja saa siitä hyvän arvosanan, se ei vielä hirveästi kerro mistään, Holmström miettii.

Tutkija Sahlströmin mukaan Venäjän kielen kokeen arvioinneissa nähdään ennakkoluuloja, mutta niiden poistaminen ei muuta päätulosta.

– Nopeasti menettää tilastollista voimaa, jos ruvetaan erittelemään kieliryhmiä. Olemme kuitenkin tehneet analyysin myös niin, että pudotimme venäjän kielen kokonaan otoksesta: tulokset näyttävät hyvin samankaltaisilta, Sahlström kertoo.

– Emme pidä aineiden välisiä eroja keskeisenä tuloksena. Nämä voivat johtua eroista kokeiden suunnittelussa tai siitä, miten oppilaat valikoituvat eri oppiaineisiin. Keskeinen tulos kuitenkin on, että oppilaan tuntevat opettajat arvioivat täsmälleen saman vastauksen eri tavoin kuin sen sokkona tarkastava sensori ja maahanmuuttajataustaisten oppilaiden kohdalla tämä ero on keskimäärin erilainen kuin muiden kohdalla.

– Pakollisessa oppiaineessa äidinkielessä nähdään hyvin selkeää evidenssiä ennakkoluuloista maahanmuuttajataustaisia kohtaan, Sahlström sanoo.

Hänen mukaansa on mahdollista, että venäläis- ja itäeurooppalaistaustaisten opiskelijoiden kokemat ennakkoluulot ainakin osittain selittyvät sillä, että hyvin pärjäävät kohtaavat enemmän ennakkoluuloja.

MAINOS (sisältö jatkuu alla)
MAINOS

Verkkouutisissa mainostamalla tavoitat

100 000 suomalaista päivässä

Meiltä on pyydetty tehokasta, pienille budjeteille sopivaa mainosratkaisua. Niinpä teimme sellaisen, katselet sitä parhaillaan. Tarvitset vain hyvän idean, kuvan, otsikon ja 280 euroa.

Hyvä Verkkouutisten lukija,

Kehitämme palveluamme ja testaamme uusia sisältöformaatteja erityisesti mobiililaitteille. Haluaisitko osallistua testiin tässä ja nyt? Se vie vain muutaman minuutin.

(Uusi sisältö aukeaa painiketta klikkaamalla)