Koulutus arkistot

”Opiskelijat ovat tukien saajista kaikista etuoikeutetuimpia”

Ville Mäkilä 12.04.2024 | 10:00

Vihreiden nuorten toinen puheenjohtaja Miro Ilvonen kyseenalaisti kokoomusnuorten varapuheenjohtaja Arvi Tolvasen kirjoituksen opiskelijoiden toimeentulosta Aamulehdessä. Vihreiden nuorten mielestä opiskeluajan rahoittaminen osittain lainalla ei tule nähdä investointina tulevaan, vaan opiskelija ikään kuin taistelee ruoasta sekä katosta pään päällä.

Kokoomusnuorten julkaiseman vastineen mukaan Ilvosen arvostelu sivuuttaa täysin sen, kuinka opiskelijan asema tässä yhteiskunnassa on monin tavoin etuoikeutettu. Tätä ei kokoomusnuorten mukaan muuta se, että opiskelijan täytyy maksaa takaisin lainana pieni osa siitä kaikesta tuesta minkä yhteiskunta on antanut opiskelujen aikana.

Kokoomusnuorten mukaan Suomella on kerrankin hallitus, joka merkittävillä sopeuttamistoimillaan uskaltaa huolehtia tulevien sukupolvien edellytyksistä elää hyvinvointivaltiossa. Huhtikuussa voimaan tulleet sosiaaliturvaleikkaukset ja indeksien jäädyttämiset koskevat laajasti kaikkia etuuksien saajia.

Nuorisojärjestön mukaan on hyvä muistaa, että kun valtion menoja sopeutetaan, se iskee eniten niihin ryhmiin, jotka ovat kaikista riippuvaisempia valtiosta.

– Kuitenkin me opiskelijat olemme ainoa etuuksien saajaryhmä, keille näitä leikkauksia kompensoitiin millään tavalla. Hallitus kasvatti opiskelijoiden mahdollisuutta ottaa matalariskistä ja osittain hyvitettävää opintolainaa. Siksi uudistuksen jälkeen yksin asuvalla lapsettomalla opiskelijalla on käytettävissään asumismenojen jälkeenkin helposti 800–1000 euroa kuukaudessa – enemmän kuin koskaan ennen, varapuheenjohtaja Arvi Tolvanen kommentoi tiedotteessa.

Ilvonen peräänkuulutti kirjoituksessaan sitä, että laina käytetään elämän perusedellytyksiin. Kokoomusnuoret silti muistuttavat, että nykyisellä opintolainalla eläminen ei ole lainkaan liiallinen odotus.

– Opiskelijoiden on ymmärrettävä, että lainan ottaminen ja riskinsietokyky kuuluu normaaliin elämään. Aikuisen tulee osata punnita, onko hänen valintansa opiskella ja elää osittain lainalla hyvä investointi tulevaisuuteensa, puheenjohtaja Binga Tupamäki lisää.

Kokoomusnuoret painottavat, että korkeakouluopintojen suorittaminen on yksilön oma satsaus itseensä.

– Se hyödyttää toki yhteiskuntaa laajemmin, mutta ennen kaikkea opiskelijaa itseään. Suomessa opiskelu on opiskelijalle maksutonta veronmaksajien kustantaen opinnoista keskimäärin noin 10 000 euroa vuodessa opiskelijaa kohden. Kansainvälisestikin vertaillen suomalaisen opiskelijan asema on äärimmäisen vahva.

Nuorisojärjestö muistuttaa, että siinä missä pelkät toisen asteen opinnot suorittanut on töissä, opiskelija on veronmaksajien rahoilla opiskelemassa.

– Pienituloisin kymmenyskin yliopistokoulutetuista tienaa lähes kymmenen prosenttia enemmän kuin keskimääräinen pelkästään toisen asteen opinnot suorittanut. Keskimäärin yliopistokoulutettu tienaa yli 50 prosenttia enemmän kuin pelkän toisen asteen suorittanut. Parhaiten tienaava yliopistokoulutettujen tulokymmenys tienaa yli 150 prosenttia enemmän kuin keskimääräinen pelkät toisen asteen opinnot suorittanut.

Työttömyysaste on yliopistokoulutetuilla noin puolet pienempi kuin pelkän toisen asteen suorittaneilla.

– Onkin päivänselvää, että koulutuksen ansiosta työllisyysnäkymät ja palkkataso paranevat lähestulkoon kaikilla.

Siksi kokoomusnuorten mukaan onkin erittäin perusteltua, että opiskelija kantaa kohtuullisen vastuun omista valinnoistaan opintolainan muodossa.

– Yhteiskunnan takaama ja hallituksen turvaama opintolaina mahdollistaa täysipäiväisen opiskelun. Tätä jos jotain voi todellakin kutsua sijoitukseksi tulevaan. Toivottavasti vihreät nuoretkin ymmärtävät tämän.

Kokoomusnuorten mukaan on selvää, että opintolaina pitää maksaa takaisin eikä siitä ole syytä paniikkiin.

– Takaisinmaksu alkaa yleensä vasta seitsemän vuotta opintojen aloittamisesta. Takaisinmaksuajaksi saa jopa yli 20 vuotta. Lisäksi ajoissa valmistuttua merkittävän osan lainasta saa hyvityksenä anteeksi, mikä on nähtävä myös lisätulonsiirtona opiskelijoille. Pienituloiselle Kela voi maksaa lainan korot ja työkyvytön voi saada lainan kokonaan anteeksi. Tämän kaiken huomioon ottaen opiskelun hedelmät ovat paljon arvokkaampia kuin lainanmaksun aiheuttama harmi.

Opiskelijalle asumiskulujen jälkeen jäävä 800–1000 euroa kuussa on nuorisojärjestön mukaan merkittävä summa.

– Vastaavasti esimerkiksi työttömälle työmarkkinatukea saavalle jää 300–500 euroa tai toimeentulotukea saavalle 590 euroa kuussa vastaavien asumiskulujen jälkeen. Opiskelijalla on rahaa käytettävissään erinomaisesti verrattuna muihin sosiaaliturvaa saaviin ryhmiin.

Kokoomusnuorten mukaan opiskelijoille tukien tulorajatkin on tehty erittäin joustaviksi. Opiskelija voi tienata yhteensä jopa 9132 euroa vuodessa ilman vaikutusta mihinkään tukeen. Suorien rahallisten tukien saanti loppuu opiskelijalla vasta 35 360 euron vuosituloilla ja silloinkin opiskelija voi nostaa opintolainan kokonaan. Muilla ryhmillä ensimmäinen eurokin pienentää tukia, sillä tuet perinteisesti nähdään viimesijaisena sosiaaliturvana eikä elintasokorotuksena.

– Jos pelkkä tukien tarjoama elintaso ei opiskelijalle riitä, opiskelija voi halutessaan tehdä töitä. Siinäkin opiskelijan asema on vahva: tukien tulorajat mahdollistavat lisäansiot opiskelijalle poikkeuksellisella tavalla.

Edellä käytyjen esimerkkien valossa kokoomusnuoret katsovat, että opiskelijat ovat tuensaajista kaikista etuoikeutetuimpia.

– Maksuton korkeakoulutus ja erityisasema tukien tarkastelussa turvaa opiskelijan aseman myös lainapainotteisessa opintotukimallissa. Opiskelijoiden tulisi myös ymmärtää omien valintojensa merkitys sekä sietää sitä matalaa riskiä, mikä lainanotossa syntyy.

– Edes Petteri Orpon (kok.) uudistusten jälkeen nuoret eivät ole jäämässä korkeakouluista pois taloudellisten syiden takia. Opiskelijoiden toimeentulosta ei ole hätää – ja jos muuta väittää, on vieraantunut todellisuudesta, kokoomusnuoret päättävät.

Aikuiskoulutustuen korvaavasta mallista syntyi eripura

Antti Korhonen 11.04.2024 | 19:46

Aikuiskoulutustuen lakkauttamisen korvaavasta mallista on syntynyt eripura.

Korvaavia ratkaisuja hakenut työryhmä luovutti torstaina raporttinsa työministeri Arto Satoselle (kok.).

Raportti ei ollut yksimielinen. Palkansaajajärjestöt SAK, Akava ja STTK jättivät eriävän mielipiteen työryhmän loppuraporttiin.

Työryhmä esittää ratkaisuiksi lainapohjaisen mallin luomista, opintotuen kehittämistä, opintovapaalain uudistamista, työnantajien roolin kasvattamista, työn ohessa tapahtuvan oppimisen kehittämistä sekä tutkintoja pienempien osaamiskokonaisuuksien ja oppisopimuksen entistä laajempaa hyödyntämistä.

SAK, Akava ja STTK ilmoittavat, että eivät kannata opintotukeen tai lainaan perustuvaa mallia aikuiskoulutustuen tilalle. Järjestöt myös ilmoittavat, ettei niiden tekemiä esityksiä ole hyväksytty työryhmän ehdotuksiksi.

Palkansaajajärjestöt katsovat, että työryhmän työskentely ja työryhmän loppuraportin ehdotukset eivät vastaa työryhmän toimeksiantoa, joka perustuu aikuiskoulutustuen lakkauttamiselle ja sitä korvaavien keinojen löytämiselle.

Järjestöt nostavat eriävässä mielipiteessään esille vakavan huolen katkoksesta, joka on tulossa aikuiskoulutustuen lakkauttamisen ja mahdollisten korvaavien etuusmallien toteuttamisen väliin.

Myös työantajajärjestöiltä tuli torstaina kritiikkiä työryhmän ehdotuksille.

– Ehdotukset ovat riittämättömiä, sillä ne eivät ota huomioon aloja, joissa ammattioikeudet, tehtävät ja henkilöstörakenne on määritelty lailla, katsovat yksityistä ja julkista sote-, kasvatus- sekä koulutusalaa edustavat työnantajajärjestöt Hyvinvointiala HALI ry, Kunta- ja hyvinvointialuetyönantajat KT ja Sivistysala ry (Sivista).

HALI, KT ja Sivista korostavat, että viime vuosina valtio on lisännyt merkittävästi eri palvelualojen henkilöstömitoituksia ja kelpoisuusehtoja tarkentavaa lainsäädäntöä. Tämän vuoksi myös jo alalla olevat joutuvat suorittamaan aiempaa enemmän uusia tutkintoja.

– Jos aikuiskoulutustuki lakkautetaan hallituksen esittämän aikataulun mukaan ilman korvaavaa järjestelmää, se voi heikentää kriittisesti kelpoisuusehdot täyttävän henkilöstön saatavuutta sote-, kasvatus-, opetus- ja pelastusaloilla. Näillä aloilla aikuiskoulutustukea on käytetty eniten, työnantajajärjestöt toteavat lähettämässään tiedotteessa.

Suomen Yrittäjät puolestaan ehdottaa oppisopimuksen joustavoittamista korvaamaan aikuiskoulutustuen jättämää aukkoa. Yrittäjät esittää raportin täydentävässä lausumassa oppisopimukseen liittyvän työtuntimäärän alentamista viidellä tunnilla 20 tuntiin viikossa.

Opetusministeri IS:lle: Alakoulun tuntimäärää lisätään

Ville Mäkilä 08.04.2024 | 07:16

Opetusministeri Anna-Maja Henrikssonin (r.) mukaan alakoulun vuosiluokille 1-2 on tulossa äidinkielen ja kirjallisuuden opetusta aiempaa enemmän. Asiasta kirjoittaa Ilta-Sanomat.

– Lukutaito on heikentynyt kautta linjan ja meidän on panostettava nyt siihen, että lapset ja oppilaat oppivat lukemaan, kirjoittamaan ja laskemaan paremmin kuin aikaisemmin, Henriksson sanoo IS:lle.

Hän viittaa Pisa-tuloksiin, jotka osoittavat selvästi, että peruskoulun päättävistä 15-vuotiaista liian suuri osa ei osaa kunnolla lukea, kirjoittaa ja laskea.

Lisäksi vuosiluokille 3–6 on Henrikssonin mukaan tarkoitus lisätä yksi vuosiviikkotunti matematiikkaa, Henriksson kertoo.

Yksi vuosiviikkotunti tarkoittaa sitä, että ainetta opiskellaan yksi tunti viikossa.

– Käytännössähän se tarkoittaa sitä, että päivät alakoulussa pikkuisen pitenevät. Mutta kansainvälisesti katsottuna meillä on Suomessa hyvin lyhyet koulupäivät alakoulussa.

Vuosiviikkotunteja lisätään muuttamatta opetussuunnitelmaa. Koulut voivat vaikuttaa toteutukseen lukujärjestyksiä tehdessään. Muutoksella halutaan Henrikssonin mukaan luoda työrauhaa, jotta oppilaalla ja opettajalla on riittävästi aikaa perustaitojen oppimiseen.

Vuosiviikkotuntien lisäyksen on tarkoitus tulla voimaan 1. elokuuta 2025 eli runsaan vuoden kuluttua. Lakiluonnos on ollut lausuntokierroksella ja seuraavaksi sitä käsitellään ministerityöryhmässä, ennen kuin hallituksen esitys on valmis.

IL: Näitä muutoksia hallitus kaavailee kouluihin

Ella Kivisaari 07.04.2024 | 09:56

Opetusministeri Anna-Maja Henriksson kertoo Iltalehden haastattelussa peruskoulua koskevien uudistusten etenemisestä.

Hallitus pyrkii puuttumaan muun muassa koulukiusaamiseen. Tavoitteena on ottaa käyttöön yhteiset toimintamallit, kuten esimerkiksi Etelä-Karjalan malli. Mallin mukaan rikosilmoitus tehdään, mikäli alle 15-vuotias lapsi tekee koulussa lainvastaisten teon. Lisäksi malliin kuuluu keskusteluryhmien järjestäminen huoltajien, oppilaiden ja viranomaisten kesken.

– Tarkoitus on, että saadaan vielä tehokkaammin tehtyä työtä sen eteen, että koulu olisi aina turvallinen paikka, eikä siellä olisi väkivaltaa ja koulukiusaamista, Henriksson sanoo.

Hallitus aikoo myös lisätä perusopetukseen 200 miljoonaa euroa joka vuosi vuodesta 2027 alkaen. Opetusministerin mukaan kouluissa tulisi keskittyä lukutaidon ja työrauhan kehittämiseen sekä siihen, että kouluihin saataisiin enemmän aikuisia.

Hallitus kaavailee kouluihin myös kännykkäkieltoa. Nykyään opettajat saavat kerätä kännykät pois oppilaiden suostumuksella. Kunnilla ja kouluilla on asiassa kuitenkin erilaisia käytäntöjä.

– Mielestäni on nyt syytä sanoa ääneen ja toivon, että viesti menee perille. Kunnilla ja kouluilla on jo mahdollisuus omissa järjestyssäännöissään säätää siitä, että kännykkä voidaan ottaa tunnilla pois. Monissa kouluissa tämä toimii ja oppilaat jättävät kännykän ’’parkkiin’’ tunnin ajaksi, Henriksson sanoo.

Opetusministerin mukaan lakimuutoksen tarkoituksena on selventää nykyistä tilannetta.

Lisäksi hallitus kaavailee kolmen vuosiviikkotunnin lisäämistä perusopetukseen. Lisätunneilla tavoitellaan alakoulun vuosiluokille lisäaikaa luku-, kirjoitus-, ja laskutaidon opettamiseen. Erityisesti lukutaidon vahvistamista Henriksson pitää tärkeänä, sillä hänen mukaansa se lisää oppilaiden mahdollisuuksia pärjätä muissakin aineissa paremmin.

– Se tarkoittaa oikeastaan sitä, että alakoululaisten päivä pitenee, opetusministeri toteaa.

Lisäksi hallituksella on työn alla oppimisen tuen kokonaisuudistus. Tavoitteena on esimerkiksi vähentää opetushenkilöstön hallinnollista taakkaa, saada yhtenäiset tuen muodot kouluihin ja mahdollisuus pienryhmäopetukseen ja erityisluokkiin.

– Se on yksi todella tärkeä uudistus, koska sillä tavoitellaan sitä, että jokainen lapsi saisi tukea juuri silloin kun sitä tarvitsee ja hyvin matalalla kynnyksellä, Henrikkson sanoo.

– Se tuo mukanaan myös sen, että tulee enemmän erityisopettajia ja ylipäätään enemmän aikuisia kouluihin, opetusministeri painottaa.

Kiusataanko lastasi koulussa? Tunnista nämä hälytysmerkit

Ville Mäkilä 25.03.2024 | 16:20

Koulukiusaaminen on merkittävä yhteiskunnallinen ongelma. Vaikka aiheesta on vuosikymmenien ajan puhuttu paljon, ongelmaa ei ole saatu kitkettyä. Tänäkin päivänä monet lapset joutuvat kohtaamaan kiusaamista koulussa päivittäin.

Ongelma ei kosketa vain kiusattua ja hänen lähipiiriään, vaan koko yhteiskuntaa. Tutkimusten mukaan koulukiusaamisella voi olla pitkäkestoiset vaikutukset uhrinsa elämään, ja näyttäytyä esimerkiksi kasvaneena riskinä sairastua mielenterveyden häiriöihin tai päihdeongelmiin. Pahimmillaan kiusaaminen voi tuhota uhrin mielenterveyden ja johtaa pysyvään työkyvyttömyyteen.

Räikeimmissä tapauksissa pitkään jatkunut koulukiusaaminen on johtanut jopa koulusurmiin.

Jotta ongelmat eivät kärjistyisi, tehokkainta koulukiusaamiseen olisi puuttua mahdollisimman aikaisessa vaiheessa. Asian huomaaminen ei ole aikuisille aina helppoa, sillä kiusattu lapsi ei välttämättä halua tai uskalla kertoa asiasta kenellekään.

Mistä merkeistä huoltaja sitten voi päätellä, että hänen lastansa kiusataan koulussa?

Mannerheimin lastensuojeluliiton (MLL) kiusaamisen vastaisen työn erityisasiantuntijan Virpi Pöyhösen mukaan tyypillisin merkki koulukiusaamisesta on se, että lapsen käytös kotona muuttuu.

– Jos joku piirre lapsen käytöksessä muuttuu tavalla tai toisella huonompaan suuntaan, se on tärkeä hälytysmerkki, Pöyhönen kertoo Verkkouutisille.

Esimerkki tällaisesta tilanteesta on se, että jos aiemmin avoin ja juttelevainen lapsi muuttuu vetäytyväksi tai aggressiiviseksi. Yksi merkki voi olla se, että lapsi ei enää halua lähteä kouluun.

– Nämä ovat sellaisia asioita, mihin on hyvä kiinnittää huomiota.

Miten huoltajan kannattaa ottaa asia puheeksi, jos hän tietää tai epäilee lapsensa joutuneen koulukiusaamisen kohteeksi?

Pöyhösen mukaan tärkein asia on se, että aikuinen aidosti pysähtyy tilanteeseen ja kuuntelee lasta herkällä korvalla.

– Kannattaa pyrkiä myös välittämään aidosti siitä, mitä lapsi kertoo siitä, mitä on tapahtunut.

Jos lapsi kertoo joutuneensa kiusatuksi, aikuisen on tärkeää painottaa, että kiusaaminen ei ole kiusatun vika.

– Se on tässä aivan keskeistä, ja meidän aikuisten on tärkeää muistaa se. Aikuisille koulukiusaamisesta kertominen on usein älyttömän vaikeaa eli kiusaamiseen liittyy tietynlainen häpeän tunne, mikä voi estää jopa omalle vanhemmalle kertomista.

Pöyhösen mukaan lapsella voi olla korkea kynnys kertoa kiusaamisesta silloinkin, vaikka luottamussuhde vanhemman kanssa olisi kunnossa.

Tieto siitä, että omaa lasta kiusataan koulussa, voi herättää vanhemmissa monenlaisia tunteita. Pöyhösen mukaan keskeistä on, että vanhempi pystyy suhtautumaan asiaan rauhallisesti ja välttämään vahvoja tunnereaktioita. On myös tärkeää, että vanhempi antaa lapselleen tilaa kertoa kokemuksistaan.

– Sille kannattaa ottaa oma aikansa. Se ei ehkä ole se kiireisin hetki heti työ- tai koulupäivän jälkeen, vaan myöhempi rauhallisempi hetki.

Vanhemman ei missään tilanteessa kannata alkaa kieltämään tai vähättelemään lapsensa kokemuksia. Kaikkein pahinta Pöyhösen mukaan on tilanne, jossa vanhempi alkaisi syyttämään kiusattua lasta tilanteesta.

– En tiedä, voiko näin käydä. Ehkä on perheitä, joissa tilanne voi olla sellainen, Pöyhönen toteaa.

Asioista kannattaa puhua jo ennakkoon

Koulukiusaamisesta ja siihen reagoinnista kannattaa Pöyhösen mukaan puhua kotona lapsen kanssa silloinkin, vaikka lapsi ei joutuisi kiusatuksi. Mikäli hän myöhemmin joutuu kokemaan kiusaamista, lapsella on työkaluja siihen, miten asia otetaan puheeksi kotona.

Pöyhösen mukaan asiasta voi keskustella esimerkiksi kysymällä ”oletko huomannut teidän luokallanne tällaista?” tai ”onko teidän luokkanne sellainen, missä kaikkien on hyvä olla?”.

– Kysymyksissä kannattaa toki huomioida lapsen ikätaso.

Lapselta voi kysyä myös, tietääkö hän, miten toimia tilanteessa, jossa huomaa jonkun oppilaan joutuvan kiusatuksi.

– Uskon tällaisten keskustelujen olevan tärkeitä, sillä samalla se helpottaa asiasta puhumista, mikäli lapsi itse joutuu kokemaan kiusaamista.

Jos vanhempi tietää lapsensa joutuneen kiusatuksi, asiasta tulee olla matalalla kynnyksellä yhteydessä kouluun. Yleensä ensisijainen yhteyshenkilö kodin ja koulun välillä on luokanopettaja.

– Lähestymistapoja yhteydenottoon on monia. Itse ajattelen, että esimerkiksi Wilma [kodin ja koulun väliseen yhteydenpitoon tarkoitettu viestialusta] ei välttämättä sovellu tähän kovin hyvin, sillä tämänkaltaisia asioita voi olla vaikea lähteä avaamaan viestillä.

Sen sijaan Pöyhösen mukaan parempi lähestymistapa saattaa olla ehdottaa Wilmassa puhelinkeskustelua. Keskustelussa vanhemman kannattaa kertoa lapsen kiusaamiskokemuksista ja tiedustella opettajalta, onko hänkin havainnut kyseisiä asioita.

Vaikka koulukiusaaminen voi herättää vanhemmissa voimakkaita tunteita, vanhemman kannattaa pyrkiä hyvään keskusteluyhteyteen koulun henkilökunnan kanssa. Pöyhönen huomauttaa, että vanhemman kannattaa kertoa myös lapselle, että hän on asiasta kouluun yhteydessä.

Kiusaamiseen ei aina puututa

Koulukiusaaminen on ollut julkisuudessa esillä vuosikymmenestä toiseen. Tutkimuksissa on myös havaittu, että sillä voi olla pitkäkestoiset vaikutukset koulukiusatun elämään jopa aikuisiällä. Elina Välimäen teoksessa ”Kiusatut” (Into, 2023) monet koulukiusaamista kohdanneet kertovat kokeneensa, että koulun henkilökunta ei ottanut kiusaamista riittävän vakavasti tai puuttumiskeinot olivat riittämättömiä.

Pahimmissa tapauksissa kiusatut kokevat, että koulu on syyllistänyt asiasta kiusattua eikä kiusaajia. Herää kysymys, vähätelläänkö suomalaisissa kouluissa kiusaamista.

Pöyhösen mukaan kysymys on sellainen, jota on todella hankala yleistää.

– Ajattelen, että suomalaiset koulut ovat todella heterogeeninen joukko kiusaamiseen puuttumisessa. Monissa kouluissa on todella toimivat käytänteet, asiat otetaan vakavasti ja siihen puututaan. Myös ennaltaehkäisevä työ on monessa koulussa systemaattista.

Pöyhösen mukaan on valitettavasti myös tapauksia, joissa koulukiusaamiseen puuttuminen on ollut riittämätöntä.

Mannerheimin lastensuojeluliitto tarjoaa erilaisia tukipalveluita kiusatuille lapsille ja nuorille. Niissä on Pöyhösen mukaan huomattu, että osa nuorista ei usko aikuisten kykyyn puuttua kiusaamiseen ja ovat pettyneitä aikuisten apuun.

– Eli meillä on lapsia ja nuoria, joilla on mennyt luottamus siihen, että aikuiset voivat auttaa heitä kiusaamistilanteessa. Se on tosi hälyttävä merkki.

Joissain tilanteissa koulukiusattu lapsi tai nuori ei edes uskalla kertoa kiusaamisesta. Pöyhönen huomauttaa, että näissä tilanteissa koulun voi olla hyvin vaikea puuttua tilanteeseen.

– Kouluissa ei aina olla tietoisia siitä, että siellä kiusataan. Se tuo kysymyksen, miten huomaamista kouluissa voitaisiin tehostaa ja miten lapsia ja nuoria saataisiin kertomaan herkemmin kiusatuksi joutumisesta.

Tehokkaan kiusaamisen puuttumisen ytimessä on Pöyhösen mukaan suunnitelmallisuus ja systemaattisuus.

– Eli se, että kouluissa on työkalut kiusaamisen ennaltaehkäisyyn ja siihen puuttumiseen.

Pöyhönen korostaa, että kiusaamisen vastaisessa työssä pitää olla mukana koko kouluyhteisö. Se koskettaa sekä koulun oppilaita että henkilökuntaa.

– Siihen liittyy se, että kaikki uskovat siihen, mitä ollaan tekemässä. On myös tärkeää, että koulun aikuiset välittävät asennetta myös oppilaille, että koulussamme ei hyväksytä kiusaamista.

Tietyt riskitekijät voivat altistaa kiusaamiselle

Tutkimusten mukaan tietyt asiat lisäävät lapsen riskiä joutua koulukiusatuksi.

– Ehkä eniten nouseva piirre on jonkinlainen erilaisuus. Eli se, miten lapsi näkyy ja toimii eri tavalla suhteessa kiusaavaan oppilaaseen tai luokan normeihin eli kirjoittamattomiin sääntöihin.

Myös sosiaalisen ahdistuneisuuden on havaittu olevan riskitekijä kiusatuksi joutumiselle. Yksi asia on Pöyhösen mukaan silti tärkeä muistaa.

– Kun puhutaan riskitekijöistä, se ei tarkoita sitä, että normeista jollain tavalla erilaisen tai sosiaalista ahdistuneisuutta kokevan lapsen kiusaaminen olisi millään tavalla oikeutettua.

Toinen tärkeä asia on tiedostaa se, että vaikka puhutaan kiusaamisen riskeistä, riski ei välttämättä toteudu. Keskeisessä roolissa asiassa on kouluympäristö.

– Ympäristö vaikuttaa aina. Se ei ole lapsen omassa päätösvallassa, toteutuvatko riskitekijät.

Esimerkkinä Pöyhönen mainitsee luokan, johon menee sosiaalisesti ahdistunut lapsi. Luokassa on kirjoittamattomat säännöt eli normit, jotka ovat kiusaamisen vastaisia.

– Pikemminkin normit painottavat monenlaisuuden hyväksymistä. Kun ne hyväksytään, lapsi ei joudu kiusatuksi.

Toisessa esimerkissä lapsi menee luokalle, jossa erilaisuutta ja monenlaisuutta karsastetaan sekä kiusaamiseen suhtaudutaan myönteisesti.

– Silloin on riskinä, että sosiaalinen ahdistuneisuus johtaa kiusatuksi joutumiseen.

Kiusaaja voi kiusata saadakseen muiden arvostusta

Siihen ei ole olemassa yksiselitteistä vastausta, mikä saa lapsen kiusaamaan koulussa muita. Pöyhönen muistuttaa, että koulukiusaajat ovat keskenään heterogeeninen joukko eikä ole mahdollista nimetä yhdenlaista koulukiusaajaa.

Tutkimuksista kuitenkin ilmenee, että joissakin kouluyhteisössä kiusaajat ovat yhteisön suosittuja oppilaita.

– Heistä ei pidetä, mutta he ovat suosittuja, Pöyhönen toteaa.

Tällä viitataan tilanteeseen, jossa koululuokalla moni mieltää kiusaajan suosituksi oppilaaksi mutta ei pidä hänestä. Joissain tilanteissa kiusaajat voivat olla myös kouluyhteisön pelättyjä oppilaita.

– Kun oppilas on suosittu, hänellä on samalla yhteisössä valtaa määrittää, millaisia normeja siinä luokassa noudatetaan. Nämä ovat asioita, joita aikuisten on syytä huomioida.

Koulukiusaamisen taustalla voi olla oman aseman hakemista ryhmässä ja sen tavoittelua.

– Tutkimukset näyttävät, että omaa statusta ja muiden hyväksyntää kouluyhteisössä voidaan hakea kiusaamalla muita.

Se, saako kiusaamalla paremman sosiaalisen aseman ryhmässä, riippuu Pöyhösen mukaan paljon ryhmästä.

– Suosion tavoittelun lisäksi taustalla voi olla myös haasteita tai taitamattomuutta sosiaalisissa tilanteissa ja impulsiivista käyttäytymistä, Pöyhönen kertoo.

Miten vanhemman tulee toimia tilanteessa, jossa hänen lapsensa on itse koulukiusaaja?

Pöyhösen mukaan toimintamallit ovat hyvin samat kuin kiusatun lapsen kanssa. Asia kannattaa ottaa lapsen kanssa rauhallisesti puheeksi. Myös kouluun kannattaa olla yhteydessä.

– Kun oma lapsi kiusaa, se voi aiheuttaa monenlaisia ristiriitaisia ja hankalia tunteita vanhemmissa.

LUE MYÖS:
Moni ymmärtää vasta aikuisena, miten pahaa jälkeä kiusattuna oleminen sai aikaan
HS: Näissä kouluissa kiusataan eniten
Yle: Koulukiusaamisesta tehty rikosilmoitus harvoin etenee
Varatuomari AL:ssä: Kouluilla on velvollisuus ilmoittaa kiusaamisesta
Poliisi avautuu ongelmasta: Koulussa rikoksen tehnyt voi välttyä syytteeltä

Ruotsin kielen osaaminen rapistuu – palvelut vaarassa osin jo nyt

Ilkka Ahtokivi 21.03.2024 | 11:04

Opetus- ja kulttuuriministeriön toimeksiannosta valmistuneen selvitys luovutettiin torstaina opetusministeri Anna-Maja Henrikssonille (r.).

Selvityksen mukaan ylioppilastutkinnon toisen kotimaisen kielen kirjoittajamäärät ovat pudonneet huomattavasti sen jälkeen, kun toisen kotimaisen kielen pakollisuus poistettiin ylioppilastutkinnosta vuonna 2004.

– Selvitys osoittaa huolestuttavasti, että erityisesti ruotsin kielen osaaminen on selvästi heikentynyt. Nyt tarvitaan pitkäjänteistä ja suunnitelmallista kaikki kouluasteet kattavaa kehittämistyötä, jotta molempien kotimaisten kielten osaaminen säilyy vahvana jatkossakin, sanoo Henriksson tiedotteessa.

Prosentuaalinen lasku ruotsin kielen kokonaiskirjoittajamäärässä oli vuodesta 2004 vuoteen 2009 kaikkein jyrkintä (42 %). Sen jälkeen lasku on jatkunut tasaisempana, kirjoittajamäärän jäädessä ensimmäisen kerran alle 12 000:n vuonna 2023.

Naisten ja miesten väliset erot ruotsin kielen ylioppilastutkintoon osallistumisessa ovat suuret. Miehistä kokeeseen osallistui vuosina 2017─2022 noin 21─26 prosenttia, kun naisten osallistumisprosentti on vaihdellut 43─55 prosentin välillä.

Myös lukion päättötodistusten ruotsin arvosanoissa näkyvät selkeät erot naisten ja miesten välillä. Arvosanaan kahdeksan yltää miehistä noin 20 prosenttia, kun naisten vastaava osuus on reilut 40 prosenttia.

Ruotsinkielisissä lukioissa suurin osa – reilut 80 prosenttia – opiskelijoista kirjoittaa edelleen suomen, mutta muutosta on tapahtunut siirtymisessä pitkän oppimäärän kokeesta yhä enemmän keskipitkän kokeen suorittamiseen.

B-suomea suorittavien osuus on kasvanut voimakkaasti. Viime vuonna kaikkiaan 31 prosenttia opiskelijoista valitsi ylioppilastutkinnossa keskipitkän suomen kirjoittamisen. Myös niiden opiskelijoiden osuus, jotka päättävät olla suorittamatta suomen koetta lainkaan on kasvanut. Näin teki viime vuonna 17 prosenttia opiskelijoista.

Korkeakouluissa haasteita ruotsin opintojen suorittamisessa

Selvitykseen sisältyvien korkeakouluopiskelijoille ja -opettajille tehtyjen kyselyiden mukaan monella opiskelijalla on haasteita suorittaa ruotsin opinnot korkeakouluissa. Ne järjestävät monenlaisia tukitoimia heikon lähtötason omaavien opiskelijoiden tukemiseksi.

Ruotsinkielisissä korkeakouluissa on havaittavissa suuret erot opiskelijoiden välillä. Ne selittyvät pääosin opiskelijoiden kaksi- tai yksikielisillä taustoilla.

– Opiskelijoiden ja opettajien vastausten mukaan opetusta pitäisi pystyä eriyttämään enemmän opiskelijoiden taitotason mukaan ja opetuksen tulisi sisältää kaikilla kouluasteilla enemmän tuottamistaitojen, varsinkin suullisen kielitaidon harjoittelua kielioppipainotteisuuden sijaan, selvityksessä todetaan.

Suunnanmuutos vielä mahdollinen

Yhteisinä toimenpide-ehdotuksina selvityksessä nostetaan esille muutamia keinoja. Peruskoulussa Opetushallituksella tulisi olla mahdollisuus ohjata ja seurata opetussuunnitelman toteuttamista.

Toiseksi ylioppilastutkintoon olisi tärkeää saada suullinen koe mukaan mahdollisimman pian ja kolmanneksi korkeakouluille olisi luotava valtakunnalliset suositukset yhdenmukaisista arviointikäytänteistä ja -kriteereistä opiskelijoiden yhdenvertaisen kohtelun varmistamiseksi.

Selvityksessä todetaan, että kehitys erityisesti ruotsin kielen osaamisessa on jatkunut negatiivisena nyt 20 vuotta eli siitä asti, kun toisen kotimaisen kielen pakollisuus poistui ylioppilastutkinnosta.

– Jos suunta halutaan muuttaa, se on vielä mahdollista laajalla, kaikki kouluasteet kattavalla, systemaattisella ja pitkäjänteisellä kehittämistyöllä. Vain tällaisen kehittämistyön kautta ruotsinkielisten palvelut pystytään turvamaan tulevaisuudessakin, toteaa selvityksen kirjoittaja FT, Turun yliopiston dosentti Taina Juurakko-Paavola.

– Jos jatketaan samalla mallilla kuin tähän asti, nämä palvelut ovat uhattuna osin jo nyt ja vielä suuremmassa määrin 5–10 vuoden kuluttua. Jos odotetaan vielä toiset 20 vuotta, kehityksen suunnan vaihtaminen ei liene enää mahdollista. Nyt se vielä on, hän jatkaa.

Selvityksen mukaan Suomen kielen opetuksen tarkoituksenmukaisuutta ruotsinkielisille on vahvistettava niin, että se ottaa huomioon ja tarjoaa kielitaustasta riippumatta oppilaille ja opiskelijoille mahdollisuuksia kehittää suomen kielen taitoaan.

– Erityisesti tuottamisen ja käytännön taitoja, sekä suullisia että kirjallisia, on korostettava enemmän. Keskeistä olisi edistää sallivaa ja kannustavaa opiskeluilmapiiriä, jotta opiskelijoiden ja opiskelijoiden motivaatio, kiinnostus, itseluottamus ja luottamus omaan tietoon ja suomen kielen taitojen kehittämiseen vahvistetaan.

USU: Ammatillisen koulutuksen rahoitusmalliin muutoksia

Ilkka Ahtokivi 19.03.2024 | 07:00

Opetus- ja kulttuuriministeriö aikoo muuttaa ammatillisen koulutuksen rahoitusmallia. Uutissuomalaisen tietojen mukaan esimerkiksi suoritetuista tutkinnoista ja opiskelijoiden työllistymisestä palkitaan koulutuksen järjestäjiä selvästi aiempaa enemmän.

Lisäksi kokonaisista tutkinnoista saisi rahoitusta vain niiden opiskelijoiden osalta, joilta puuttuu toisen asteen tutkinto tai korkeakoulututkinto.

– Nyt uudistetaan rahoitusta tavalla, joka vahvistaa koulutuksen järjestäjien kannusteita panostaa oppivelvollisten kouluttamiseen. Tämä voi tukea oppivelvollisten valmistumista ja työllistymistä, kertoo opetus- ja kulttuuriministeriön lukiokoulutuksen ja ammatillisen koulutuksen ylijohtaja Petri Lempinen Uutissuomalaiselle.

Jatkossa koulutuksen järjestäjien saama perusrahoitus myönnetään kokonaisuudessaan toteutuneiden suoritteiden, kuten toteutuneiden opiskelijavuosien tai tutkintojen määrän, perusteella.

Opiskelijavuosien osuutta perusrahoituksessa aiotaan laskea nykyisestä 70 prosentista 50 prosenttiin. Samalla siirrytään tavoitteellisista opiskelijavuosista toteutuneisiin opiskelijavuosiin perustuvaan rahoitukseen. Yksi opiskelijavuosi tarkoittaa laskennallisesti yhden vuoden opiskelua.

Kokonaisista tutkinnoista ja tutkinnon osista saatavaa rahoitusosuutta aiotaan nostaa nykyisestä 20 prosentista 30 prosenttiin.

Opiskelijoiden työllistymisestä tai jatko-opintoihin siirtymisestä tuleva rahoitusosuus on kasvamassa seitsemästä prosentista 18 prosenttiin. Opetusneuvos Kari Korhosen mukaan lisäksi on harkinnassa, että rahoituksessa palkittaisiin enemmän työttömänä ennen koulutusta olleiden työllistymisestä kuin jo entuudestaan työllisinä olleiden jatkamisesta työelämässä.

Ammatillisen koulutuksen rahoitusmallia koskeva lakiluonnos pyritään saamaan lausuntokierrokselle huhtikuussa. Lakiesitys on tarkoitus tuoda eduskuntaan syksyllä. Uusi rahoitusmalli tulisi voimaan vuoden 2026 alussa.

”Koulujen ei pidä tukea lasten paastoamista”

Ville Mäkilä 18.03.2024 | 13:42

Ravitsemusterapeutti Johanna Kaipiainen ja Lähi-idän ja islamin asiantuntija Seida Sohrabi huomauttavat Helsingin Sanomissa julkaistussa mielipidekirjoituksessa, että koulujen ei pidä tukea lasten paastoamista.

HS kertoi viime viikolla, kuinka islamin uskontoon liittyvä ramadan on aiheuttanut ongelmia pääkaupunkiseudun kouluissa. Syynä on se, että ramadaniin liittyvä paastoaminen on näkynyt oppilaiden keskittymishäiriöinä ja poissaoloina tunneilta.

– Paastolla voi olla myös pitkälle ulottuvia vaikutuksia nuoren elämään, jos hän alisuoriutuu vaikkapa ylioppilaskokeissa nälän ja janon vuoksi. Oppimistulosten heikentyminen paaston takia lisää eriarvoisuutta ja segregaatiota, johon suomalaisella yhteiskunnalla ei ole varaa, kirjoittajat huomauttavat.

Koulujen suhtautuminen asiaan on ollut vaihtelevaa. HS:n haastattelemista opettajista osa on harkinnut jopa lastensuojeluilmoitusten tekoa, kun osa opettajista on tullut muslimioppilaita vastaan joustamalla opetussuunnitelmasta. Jousto on näkynyt esimerkiksi siten, että kotitaloustunneilla ei ole tehty ruokaa tai musiikin tunneilla ei ole soitettu tai laulettu. Tämä johtuu siitä, että paaston aikana osa muslimeista välttää myös musiikin kuuntelua.

Kaipiainen ja Sohrabi painottavat, että koulujen ei pidä tukea lasten nälän näkemistä millään tavalla.

– Sen sijaan tarvittaisiin yhteneväinen tiukka linja. Lapsen oikeus koulunkäyntiin sekä ruokaan ja juomaan pitää olla aina etusijalla, eikä minkään uskonnon käytännöt saa tätä estää. Erityisesti alakouluikäisten paastoaminen on asia, johon lastensuojelun pitää puuttua, kirjoittajat päättävät.

LUE MYÖS:
Opettajat HS:lle: Muslimioppilaat vahtivat uskontopoliiseina, kuka syö ramadanin aikaan

Opettajat HS:lle: Muslimioppilaat vahtivat uskontopoliiseina, kuka syö ramadanin aikaan

Ville Mäkilä 15.03.2024 | 14:10

Islamin uskontoon liittyvä ramadan aiheuttaa ongelmia kouluissa, opettajat kertovat Helsingin Sanomille.

Ramadaniin liittyy oleellisesti paastoaminen. Tämä on aiheuttanut kouluympäristössä erilaisia lieveilmiöitä kuten oppilaiden keskittymisvaikeuksia, lintsausta ja alisuoriutumista.

– Meidän yläkoulumme oppilaista moni ei tule useina päivinä ollenkaan kouluun. Saman perheen alakoululaiset pikkusisaruksetkin saattavat paastota ja jäädä kotiin. Oppilaat ovat väsyneitä, päätä särkee, he eivät jaksa keskittyä tai opiskella, eräs opettaja kertoo HS:lle.

Toinen opettaja kertoo yhdeksänvuotiaista muslimioppilaista, jotka ovat ryhtyneet ”uskontopoliiseiksi”. He valvovat sitä, syövätkö muut muslimioppilaat paaston aikana ja määrittelevät sen perusteella, ovatko muut oppilaat ”aitoja muslimeita”.

Pahimmillaan erimielisyydet ovat meinanneet johtaa jopa fyysisiin yhteenottoihin.

– Viime ramadanin aikaan osa oppilaista tuli vahtimaan, ketkä muslimit syövät ja meinasi tulla käsirysyjä, kun nälkäiset ja ärtyneet oppilaat puuttuivat toisten syömiseen, eräs opettaja kertoo.

Jotkut opettajat sanovat olevansa niin huolissaan paastoavien lasten jaksamisesta, että pohtivat jopa lastensuojeluilmoituksen tarpeellisuutta.

– Periaatteessa minun pitäisi tehdä lastensuojeluilmoitus jokaisesta päivästä, jolloin lapset jäävät ilman ravintoa ja vettä. Muu luokka kärsii myös, työrauha on olematon, eräs vantaalainen opettaja kertoo HS:lle.

Yle: Tulossa peruskoulun historian suurin oppilasmäärän muutos

Ilkka Ahtokivi 14.03.2024 | 08:15

Kuntaliiton selvityksen mukaan perusopetuksessa olevien lasten määrä laskee yli 80 000:lla vuoteen 2030 mennessä, kertoo Ylen uutiset.

Kuntaliiton mukaan tilanne muuttuisi vain, jos maahanmuutto kasvaisi täysin poikkeuksellisesti aikaisempiin vuosiin verrattuna.

Liiton toimitusjohtaja Minna Karhunen sanoo Ylen uutisille, että kyseessä on uusi normaali, joka koskettaa koko Suomea. Muutoksen taustalla on jo pitkään tiedetty laskenut syntyvyys. Kuntaliiton mukaan tämä tarkoittaa sitä, että koulujen määrä jatkaa vähentymistään.

Lapsimäärältään kasvavat kunnat ovat tulevaisuudessa selkeässä vähemmistössä. Koululaisikäluokat (7–15-vuotiaat) pienenevät Kuntaliiton mukaan tällä vuosikymmenellä miltei kaikissa kunnissa.

Laskun voimakkuus kuitenkin vaihtelee. Pääkaupunkiseudulla muutos on hillitty verrattuna pienempiin maaseutukuntiin. Muutos näkyy 2020-luvulla erityisesti alakouluikäisten määrässä, mutta myös yläkouluikäisissä.

Karhusen mukaan lasten määrän pienetessä rahoituskin vähenee. Myös ammattitaitoisten opettajien saatavuus kaikkialle Suomeen on ollut äärimmäisen vaikeaa viime vuosina.

Uusia keinoja on siis pakko ottaa käyttöön. Käytännössä nämä ovat Karhusen mukaan esimerkiksi toimiva etäopetus tai ainakin sen kokeilu, kuntien välisen yhteistyön lisääminen ja mallin hakeminen Ruotsista.

Kuntaliiton mukaan yhden koulun kuntien määrä on kasvanut 2010-luvulla. Muutos on ollut huomattava, sillä vuonna 2020 kahdessakymmenessä kunnassa oli yksi peruskoulu. Vuonna 2022 tällaisia kuntia oli jo 65. Yhä useammassa kunnassa on siis enää yksi peruskoulu.

Tämä ei ole mikään uusi kehityskulku, sillä koulujen määrä on vähentynyt jo vuosikymmenten ajan. Karhusen mukaan 30 vuotta sitten peruskouluja oli 4 000 ja nyt niitä on 2 000.

Uudellamaalla on liian vähän korkeakoulujen aloituspaikkoja tarpeeseen nähden

Ville Mäkilä 13.03.2024 | 00:01

Suomessa on 0,93 korkeakoulun aloituspaikkaa yhtä toisen asteen tutkinnon suorittanutta kohti. Uudellamaalla suhdeluku on 0,76, selkeästi pienempi kuin suurissa tai keskisuurissa korkeakoulumaakunnissa, ilmenee Helsingin seudun kauppakamarin selvityksestä.

Tilanne ei ole korjaantunut edellisestä selvityksestä vuonna 2022.

Helsingin seudun kauppakamarin tarkastelussa verrattiin toisen asteen tutkinnon suorittaneita vuodelta 2022 ja korkeakoulujen aloituspaikkoja ja hakeneita (yhteishaun aloituspaikat) syksyllä 2022 ja keväällä 2023.

35 prosenttia kaikista korkeakoulujen ensisijaisista yhteishaun hakijoista hakee Uudellamaalla sijaitseviin korkeakouluihin. Uudenmaan aloituspaikkojen osuus koko maan yhteishaun aloituspaikoista on kuitenkin vain 26 prosenttia vuonna 2023.

Aloituspaikkojen määrä Uudenmaan korkeakouluissa on alimitoitettu suhteessa opiskelupaikkojen kysyntään ja tarpeeseen. Kysyntään vaikuttavat sekä opiskeluikäisten että toisen asteen tutkintojen suorittajien osuudet väestöstä ja maakunnan korkeakoulujen ensisijaisten hakijoiden määrä.

Uudellamaalla asuu 31 prosenttia koko Suomen 19-vuotiaista ja täällä suoritetaan 31 prosenttia ammatillisista perustutkinnoista ja 34 prosenttia ylioppilastutkinnoista.

– Uusimaalaiset nuoret – sekä ylioppilastutkinnon että ammatillisen perustutkinnon suorittaneet – ovat edelleen selkeästi huonommassa asemassa kuin koko Suomessa keskimäärin, sanoo Helsingin seudun kauppakamarin johtava asiantuntija Riikka Vataja tiedotteessa.

Haaga-Helian ammattikorkeakoulu olisi valmis vastaanottamaan lisää opiskelijoita kampuksilleen Helsingissä.

– Ammattikorkeakouluumme olisi tarjolla enemmänkin motivoituneita opiskelijoita ja koulustamme valmistuneet sijoittuvat hyvin työmarkkinoille. Helsingin seudun korkeakoulujen aloituspaikkojen määrä on jo pitkään ollut epäsuhdassa alueen tarpeeseen ja väestöennusteeseen nähden, sanoo Haaga-Helian rehtori Teemu Kokko.

Helsingin seudun kauppakamarin koordinoima Ennakointikamari selvitti Helsingin seudun korkeakoulujen aloituspaikkajakaumaa vuonna 2022. Selvityksen mukaan Uudenmaan korkeakoulujen aloituspaikkojen lukumäärä jäi selvästi muuta Suomea alhaisemmaksi suhteessa alueen toisen asteen tutkinnon suorittaneisiin. Tilanne ei ole korjaantunut.

Tiede- ja kulttuuriministeri Sari Multala (kok.) myönsi helmikuussa 2024 lisärahoituksen korkeakouluille uusiin aloituspaikkoihin vuosille 2024–2026.

– Pidän hyvänä kehityksenä sitä, että hallitusohjelmakirjauksen mukaisesti aloituspaikkoja suunnataan kasvukeskuksiin ja Uudenmaan korkeakoulut saavat lisää aloituspaikkoja. Kokonaiskuvaa lisärahoitus ei kuitenkaan muuta ja tärkeää on saada muutettua pidemmän aikavälin trendi, Vataja sanoo.

– Helsingin seudulla tuotetaan noin 40 prosenttia koko alueen bruttokansantuotteesta ja koko maan työpaikoista kolmannes on tällä alueella. On erittäin tärkeää, että alueen yritysten osaajatarpeisiin kyetään vastaamaan, Vataja sanoo.

Helsingin seudun kauppakamarilla on noin 7 000 jäsentä. Helsingin seudun kauppakamarin toiminta-alue kattaa 21 kuntaa Uudenmaan alueella. Helsingin seudun kauppakamari tekee säännöllisesti selvityksiä toiminta-alueensa osaamis- ja rekrytointitilanteesta.

Ammattikorkeakouluille oma työehtosopimus

Ville Mäkilä 04.03.2024 | 13:08

Sivistysala ry:n (Sivista), Opetusalan Ammattijärjestö OAJ:n ja Ylemmät Toimihenkilöt YTN:n hallinnot ovat hyväksyneet 28. helmikuuta 2024 saavutetun neuvottelutuloksen ammattikorkeakoulujen omasta työehtosopimuksesta, joka tulee voimaan 1. huhtikuuta 2024.

Työehtosopimus on kaksivuotinen ja sopimuskauden ensimmäisen vuoden palkankorotukset (13 kuukautta) noudattavat yleistä linjaa. Palkkoja korotetaan 1. toukokuuta 2024 3,1 prosentilla.

– Saavutettu neuvottelutulos on merkittävä ja haluamme kiittää sopimuskumppaneitamme halusta saavuttaa yhteinen neuvottelutulos. Jatkossa ammattikorkeakoulujen oma työehtosopimus mahdollistaa työehtojen tarkoituksenmukaisen kehittämisen neuvotteluosapuolten kesken. Erityistä huomioita on kiinnitettävä siihen, että työehtosopimus takaa tasapuoliset työehdot ja se tukee ammattikorkeakoulujen kilpailukyvyn kehittymistä, sanoo Sivistan johtava työmarkkina-asiantuntija Tari Aho tiedotteessa.

Sivistalla on jäsenenä 21 opetus- ja kulttuuriministeriön hallinnonalalla toimivasta 22 ammattikorkeakoulusta. Henkilöstöä näissä ammattikorkeakouluissa on noin 11 000.

Tällaisia ovat monet takarivin oppilaat

Ilkka Ahtokivi 04.03.2024 | 07:14

FM Leea Lakka vietti kokonaisen lukuvuoden ysiluokassa istumalla kahden tutkimusluokan keskuudessa. Luokissa hän havainnoi nuorten toimintaa ja osallistui siihen itsekin. Hän halusi selvittää, miten takarivin oppilaat lukevat ja kirjoittavat ja mikä näitä käytäntöjä selittää.

– Kouluun mennessäni olin kiinnostunut lukutaidon heikkenemisestä, joka oli jo havaittu PISA-tutkimuksissa. Lopulta tutkimus keskittyi takariviin, Lakka kertoo Helsingin yliopiston tiedotteessa.

Tutkimus kuvaa kaikenlaista koulupäivän aikaista lukemista ja kirjoittamista, siis oppimateriaaleihin tarttumista, mutta myös esimerkiksi somen selailua ja iltapäivälehtien uutisista keskustelua.

Takarivi lukee ja kirjoittaa porukalla, helpolla, läpällä ja pakolla

Lakan tutkimus osoittaa, että takarivissä lukemisen ja kirjoittamisen väistely on sitkeää, jatkuvaa, hienovaraista toimintaa. Tutkimuksen mukaan takarivi lukee ja kirjoittaa porukalla, helpolla, läpällä ja pakolla.

Koulussa luetaan ja kirjoitetaan aina muiden keskellä. Lakan mukaan siksi takarivissä myös kontrolloidaan toinen toisen työskentelyä: jos yksi ryhtyy lukemaan, muidenkin olisi ryhdyttävä. Niinpä on yhteisen edun mukaista huolehtia, että kaikki tekevät mahdollisimman vähän.

– Helppouden pyrkimys leimaa kaikkea takarivin oppilaiden lukemista ja kirjoittamista. Pitkän tekstin sijaan kirjoitetaan mieluummin diaesitys, romaanin sijaan luetaan novelli tai katsotaan elokuva, kirjoittamisen sijaan otetaan kuva muistiinpanoista, Lakka toteaa.

Läpällä lukeminen ja kirjoittaminen on huvittunutta tekemiseen tarttumista, esimerkiksi tehtäville naureskelua tai niiden tekemistä sinne päin.

Takarivi ryhtyy työhön usein vasta pakon edessä. Pakko ei tarkoita niinkään tiukkoja rangaistusmenettelyjä vaan napakkaa, työskentelyä edellyttävää otetta opetukseen. Erilaiset kiinnostuksen herättelyyn houkuttelevat otteet sen sijaan vaikuttavat olevan yläkoulun arjessa melko tehottomia.

Tutkimuksessaan Lakka kehitti opettajan pakkopääoman käsitteen. Oppilaat tulkitsevat oppitunneilla, onko opettajalla edellytykset vaatia heiltä tekemistä, joka ei maistu – näin syntyy tulkinta opettajan pakkopääomasta.

– Pakkopääomaa on eniten opettajilla, jotka ovat vaativia mutta reiluja, ja joiden suhde oppilaisiin on myös lämmin.

Tutkimus täydentää PISA-tutkimuksen tuloksia

Poikien lukutaitopisteet heikkenevät Suomen PISA-tuloksissa sitä mukaa, kun siirrytään kaupungista pienemmille paikkakunnille. Lakan väitöstutkimus osoittaa, että pienellä paikkakunnalla tekstien merkitys näyttäytyy nuorille varsin vähäiseltä.

– Esimerkiksi työnhakemuksen kirjoittamisen harjoittelu ei tunnu takarivin nuorista tärkeältä, sillä he ovat menossa paikan päälle kysymään töitä.

Lakan tutkimus osoittaa, että luku- ja kirjoitustaidon heikkous ei johdu vain innostuksen puutteesta tai esimerkiksi lukihäiriöstä. Sen sijaan eriytymiskehitys perheiden välillä, alueiden välillä ja toisella asteella (lukion ja ammatillisen koulutuksen välillä) heijastuu lukemiseen ja kirjoittamiseen monin tavoin.

– Lukutaidon parantamiseen tähtääviä toimia tulisi etsiä yhteiskunnallisista rakenteista, Lakka toteaa.

FM Leea Lakka väittelee 15.3.2024 Helsingin yliopiston humanistisessa tiedekunnassa aiheesta Takarivin tekstikäytänteet (Literacy practices in the back row).

USU: Ulkomaalaiset opiskelijoiden korkeakoulututkinnot kasvoivat rajusti viime vuonna

Ilkka Ahtokivi 01.03.2024 | 07:00

Tutkintoja suoritettiin 2 235, kertoo Uutissuomalainen. Tämä on noin 55 prosenttia enemmän kuin vuonna 2022. Tutkintomäärä kasvoi poikkeuksellisen paljon verrattuna aiempiin vuosiin. Viime vuonna tehtiin liki 800 tutkintoa enemmän kuin vuonna 2022. Luvut selviävät opetushallinnon tilastopalvelu Vipusesta.

Vuonna 2023 suomalaisissa korkeakouluissa opiskeli liki 15 000 lukukausimaksuvelvollista opiskelijaa. Vuotta aiemmin heitä oli reilut 10 000. Valtaosa EU- ja Eta-alueiden ulkopuolelta tulevista opiskelijoista joutuu maksamaan lukuvuosimaksuja.

– Koska ulkomaalaisten opiskelijoiden määrä on kasvanut, on hyvä ja odotettu asia, että ulkomaalaiset opiskelijat suorittavat tutkintoja aiempaa enemmän. Heidän osuutensa maisterintutkinnoista on jo kohtalaisen suuri, arvioi opetus- ja kulttuuriministeriön opetusneuvos Jukka Haapamäki Uutissuomalaiselle.

Kaikista maisterintutkinnoista viime vuonna jo vajaat seitsemän prosenttia oli lukuvuosimaksuvelvollisten opiskelijoiden suorittamia.

Yliopistojen rehtorineuvosto Unifin koulutusvararehtorien puheenjohtaja, Tampereen yliopiston Marja Sutela arvioi, että koronavuodet hidastivat kansainvälisten opiskelijoiden valmistumista maahantulovaikeuksien ja etäopiskelun vuoksi.

– Nyt olemme palanneet kampuksille ja normaalikäytäntöihin, jolloin pitkittyneitä opintoja on saatettu päätökseen, Sutela sanoo.

Aikuiskoulutustuki ei kansanedustajan mukaan vastaa 2020-luvun tarpeita

Kaisa Paastela 21.02.2024 | 09:34

Kokoomuksen kansanedustajan ja eduskuntaryhmän varapuheenjohtajan Mari-Leena Talvitien mukaan aikuiskoulutustuki ei ole enää viime vuosina kohdentunut siten, että sen avulla osaamis- tai koulutustasoa tai työmarkkina-asemaa olisi nostettu.

– Nykyisellään aikuiskoulutustuki ei vastaa sille asetettuja tavoitteita, Talvitie toteaa.

Aikuiskoulutustuen hyödyt ovat suurimpia peruskoulutaustaisille. Sen sijaan jo valmiiksi korkeakoulututkinnon suorittaneilla hyödyt ovat paljon pienemmät eivätkä ne riitä kattamaan tuen kustannuksia. Työllisyysrahaston selvityksestä käy ilmi, että tukea vuonna 2022 saaneista peruskoulutaustaisia oli vain yksi prosentti.

– Aikuiskoulutustuesta saadut hyödyt ovat pienet verrattuna sen kokonaiskustannuksiin, Talvitie korostaa tiedotteessa.

Julkisen talouden tila on vaikea. Tänä vuonna pelkästään valtion korkomenot nousevat yli kolmeen miljardiin euroon. Väestön ikääntyminen kasvattaa julkisia menoja ja heikentää talouden kasvupotentiaalia ja siten verotulojen kasvua. Tämän takia on entistä tärkeämpää nostaa suomalaisten osaamistasoa.

Lokakuussa 2022 julkaistun OECD-tutkimuksen mukaan suomalaisten nuorten koulutustaso on kuitenkin laskenut keskitason alapuolelle ja 1970-luvulla syntyneet ovat jäämässä Suomen koulutetuimmaksi sukupolveksi.

– Aikuiskoulutustuki on kohdentunut heille, jotka ovat valmiiksi korkeasti koulutettuja. Siten moni työtön tai perusopetuksen varassa oleva suomalainen on jäänyt kokonaan syrjään osaamisensa kehittämisestä, Talvitie alleviivaa.

Tarpeet työuran aikaiseen osaamisen kehittämiseen ovat mittavia eikä ole mahdollista, että kaikkiin jatkuvan oppimisen tarpeisiin voitaisiin julkisin varoin vastata. Tästä syystä on erityisen tärkeää, että jatkuvan oppimisen rajalliset julkiset voimavarat kohdennetaan yhteiskunnan ja työelämän kannalta tarkoituksenmukaisella tavalla.

– On tärkeää, että aikuiskoulutusta uudelleensuunnataan erityisesti koulutustasoa nostavaan tai työmarkkina-asemaa parantavaan koulutukseen, johon aikuiskoulutustuki on aikoinaan luotu, Talvitie linjaa.

– Orpon hallitus varmistaa, että meillä on riittävästi osaamista ja tekijöitä kriittisille aloille huolehtien näin yhteiskuntamme kantokyvystä. Tämä tullaan tekemään uusilla ajanmukaisilla kannustimilla niin, että työn ohessa on mahdollista nostaa osaamis- ja koulutustasoa, esimerkiksi lisäämällä monimuotokoulutuksia ja mahdollisuuksia opiskella työnteon ohessa.

Verkkouutiset

Koulutus