Baltian maille Madridin Nato-huippukokouksen anti oli hieman pettymys osittain suuriksi asetettujen tavoitteiden takia. Maat olisivat halunneet lupauksen pysyvien joukkojen sijoittamisesta alueelleen, mutta saivat epämääräisiä lupauksia amerikkalaisjoukkojen rotaatioista. Naton itäreunalla tuntuu kaukaiselta, että Espanjaan siirretään kaksi lentotukialusta ja Isoon-Britanniaan F-35-hävittäjiä.
– Kyse oli luonnollisesti pettymyksestä Baltian maille, koska nämä odottivat konkreettisempia lupauksia, ennen kaikkea lisäjoukkojen tuomista. Oli nähtävissä, että joukko Nato-maita ei ollut sellaiseen päätökseen valmis, sanoo Venäjä-asiantuntija Konstantin von Eggert virolaiselle tiedejulkaisulle Forte.
Eggertin mukaan on ”toisaalta hyvä merkki, että Yhdysvallat osoittavat keskittyneensä Naton itäisiin jäsenmaihin”. Hänen mukaansa tämä lähettää Vladimir Putinille ”signaalin, jota tämä ei voi olla ymmärtämättä”.
Hänen mukaansa ”Putiniin liiallisen provosoimisen pelko” osittain selittää sen, miksi osa liittolaisista ei ole halukas lähettämään pysyviä joukkoja Baltian maihin.
– Toisaalta Yhdysvaltain tiedustelulla on hyvä käsitys siitä, mitä Baltian maiden rajoilla tapahtuu ja mikä sotilaallis-poliittinen tilanne on. He [amerikkalaiset] eivät näe merkkejä siitä, että Putin olisi valmis aloittamaan jonkinlaista sotilaallista toimintaa Baltian maita vastaan.
Keskiviikkona 29. kesäkuuta venäläissenaattorit uhosivat ottavansa Huippuvuoret Norjalta kolmessa päivässä ja toinen uhkasi hyökkäyksellä Liettuaan. Eggertin mukaan venäläispoliitikkojen uhoamisia ei tule ottaa liian tosissaan.
– Nämä ihmiset eivät ole käytännössä mitään muuta kuin Kremlin palkallisia marionetteja. Heitä käytetään Venäjän yleisen mielipiteen lietsomiseksi ja jännityksen ylläpitämiseksi sekä länsimaiden pelotteluun. Nämä ihmiset eivät kuitenkaan päätä Venäjällä mistään mitään.
Eggert mainitsee esimerkiksi, ettei Verkkouutistenkin uutisoima duuman jäsenen Jevgeni Fjodorovin ehdotus Liettuan itsenäisyyden tunnustamisen perumisesta ole edennyt mihinkään.
– Tärkeintä on katsoa varsinaisia tekoja ja sitä kuinka Venäjän armeijan yksiköt liikkuvat lähiympäristössä. Jos amerikkalaiset näkisivät jotain vaaramerkkejä siitä, että Putin valmistautuisi hyökkäämään Baltiaan, he kyllä toimisivat.
Sen sijaan Eggertin mukaan ”suurin vika” oli, ettei Nato asettunut selvästi Ukrainan tueksi. Kun liittouman pääsihteeriltä Jens Stoltenbergiltä kysyttiin, että mitkä ovat Ukrainan mahdollisen jäsenyyden näkymät, vastasi tämä asian vierestä.
– Putinille annettiin tietyllä tapaa ymmärtää, että hän voi jatkaa sitä, mitä hän on nyt tekemässä, ja se on vaarallista. Jollei hän tulkitse sitä peräti avoimena valtakirjana, näkee hän ainakin sen niin, ettei Ukraina ole Natolle erityisen tärkeä. Se on tappio Ukrainalle, koska Ukrainan tukeminen on tällä hetkellä oleellisempaa kuin Naton itäreunan vahvistaminen, koska Putinin aggressio Baltian suunnalla on tällä hetkellä epätodennäköistä.
Eggert korostaa, että Madridissa olisi pitänyt hyväksyä Ukrainan ja Naton uudistuneesta yhteistyöformaatista jonkinlainen julkilausuma, jossa olisi myös ilmaistu sanallisesti Ukrainan jäsenyyden perspektiivit.
– Tätä ei tehty ja se on poliittinen virhe. Voi vain arvata, mitkä Euroopan maat ovat ponnistelleet, jottei Naton ja Ukrainan suhteen tapahtuisi lähentymistä.
