Verkkouutiset

Nato

Virolainen huippuvirkamies Verkkouutisille: Tätä Nato-Suomelta toivotaan

Suomen ja Ruotsin liittyminen Natoon on Viron puolustusministeriön puolustuspoliittisen alivaltiosihteerin Tuuli Dunetonin mukaan Itämeren alueen turvallisuutta merkittävästi vahvistava tekijä.

– Se myös lähettää Venäjän federaatiolle hyvin tärkeän poliittisen viestin siitä, että kaikki eurooppalaiset valtiot ovat hyvin tietoisia Venäjän aggressiivisista pyrkimyksistä ja halusta jakaa Eurooppa uusiin etupiireihin, Duneton sanoo Verkkouutisille.

Mikään maa ei ole hänen mukaansa täysin turvassa Venäjän imperialistisilta aikeilta, mutta niiden torjuminen onnistuu parhaiten yhteistuumin. Hän pitää arvokkaana, että läntinen puolustusliitto on pian saamassa kaksi uutta, sotilaallisesti huomattavan kyvykästä jäsenmaata. Suomen osalta korostuvat hänen mielestään etenkin vahvat maa- ja ilmavoimat, vankka kokonaismaanpuolustuksen perinne sekä yleiseen asevelvollisuuteen perustuva laaja reservi.

– Suomen ilmavoimat uusine erittäin korkeatasoisine hävittäjineen yhdessä merellisten suorituskykyjenne kanssa kohottavat pian tuntuvasti Naton puolustusvalmiutta Itämeren alueella, Duneton toteaa.

Virossa ollaan toki hyvin tietoisia myös Suomen kuuluisasta 1340 kilometrin Venäjän-vastaisesta rajasta.

– Naton on tietenkin otettava se huomioon yhteistä puolustusta tarkasteltaessa. Venäjä on meidänkin naapurimaamme, joten tiedämme täsmälleen, mitä se merkitsee. Nato-jäsenyyden myötä teidän edellytyksenne puolustaa omaa maatanne vahvistuvat entisestään, ja me virolaiset olemme ehdottomasti valmiita antamaan siihen oman panoksemme.

Joukkoja Okas 2022 -harjoituksessa Virossa. Kaitsevägi
 Viron ilmatilan turvaksi

Viro toivoo alivaltiosihteeri Tuuli Dunetonin mukaan Suomesta ja Ruotsista vahvoja liittolaisia, jotka priorisoivat Naton yhteistä puolustusta ja panostavat siihen kehittämällä edelleen omaa kykyään torjua Venäjän hyökkäystä, jos tarve vaatii.

– Mitä puolustusyhteistyöhömme tulee, luonnollisesti toivomme niin ilma- ja meritilannekuvajärjestelmiemme täydellistä yhteensovittamista kuin yhteisiä toimia rannikkopuolustuksen vahvistamiseksi, Duneton sanoo.

Sotilaallisessa suunnittelussa, yhteisessä harjoittelussa ja puolustustarvikehankinnoissa on hänen mukaansa avautumassa hyvin kiinnostavia näkymiä. Suomalaisia hävittäjiä nähtäisiin mielellään pian myös Viron ilmatilaa turvaamassa.

– Olisi kovin tervetullutta, jos ilmavoimanne osallistuisivat tulevaisuudessa Naton ilmavalvontaoperaatioon Baltiassa. Rotaatiovuorot on toki määritelty jo pitkäksi aikaa eteenpäin, mutta miksipä emme voisi aloittaa Naton menettelytapoihin liittyvää harjoittelua vaikka heti, hän toteaa.

Virolaiseen divisioonaan

Viro on Dunetonin mukaan kiinnostunut keskustelemaan myös maavoimien suorituskykyihin liittyvästä yhteistyöstä esimerkiksi Virossa valmisteilla olevan uuden divisioonatasoisen komentorakenteen puitteissa.

– Meidän kannaltamme toivottavin malli voisi olla sellainen, jossa Suomi toisi mukaan sellaisia suorituskykyjä, joita meillä itsellämme ei vielä tällä hetkellä ole, hän sanoo.

Tämä saattaisi tarkoittaa esimerkiksi kaukovaikutteista tykistöä ja ilmapuolustusjärjestelmiä. Myös tiedustelutiedon jakamiseen liittyvää yhteistyötä voisi olla varaa tiivistää entisestään. Vähimmillään kyse olisi kenties suomalaisten esikuntaupseerien sijoittamisesta näkemään, kuinka virolainen divisioona toimii, ja tuomaan omien erityisalojensa osaamista ja asiantuntemusta sen tueksi.

Viron oma kansallinen pohdinta divisioonan konseptista on parhaillaan käynnissä ja saataneen päätökseen kuluvan vuoden loppuun mennessä. Suomalaisten osallistumisen muodoista käydään parhaillaan keskusteluja, eikä mitään täsmällistä ole tiettävästi toistaiseksi sovittu.

Tuuli Duneton (oik.) ja puolustusministeriön puolustuspoliittisen osaston ylijohtaja Janne Kuusela maaliskuussa 2022. Kaitseministeeriumi
Uskottava pelote

Viro hyväksyttiin Naton jäseneksi vuonna 2004. Tuuli Duneton luonnehtii jäsenyyttä pitkäksi oppimisprosessiksi, joka oikeastaan alkoi vasta sinä päivänä, jona jäsenyydestä tuli tosiasia. Hän uskoo saman koskevan myös Suomea.

– Nato on erittäin vahva poliittinen ja sotilaallinen organisaatio, jonka muovaamiseen jokaisen jäsenvaltion on annettava oma panoksensa, Duneton sanoo.

– Jäsenyyden saavuttaminen vaatii runsaasti työtä. Sitten yhtäkkiä ollaankin tilanteessa, jossa on päästävä sisälle kaikkiin niihin keskusteluihin, joita liittokunnan jäsenten kesken on käynnissä. Siihen on mielestäni hyvä varautua miettimällä sitä, millaiseksi te haluatte Naton kehittyvän, hän toteaa.

Virossa oltaisiin hänen mukaansa kovin iloisia, jos Suomi pyrkisi osaltaan rakentamaan poliittisesti ja sotilaallisesti vahvaa Natoa, joka muodostaa mahdollisimman uskottavan pelotteen ja kykenee tarpeen tullen puolustautumaan Venäjää vastaan.

– Asennoidumme Suomeen jo nyt kuin yhtenä puolustusliiton jäsenmaista. Toivottavasti myös kahdenvälinen yhteistyömme vahvistuu Naton puitteissa entisestään ja kykenemme yhdessä yhä paremmin vastaamaan siihen uhkaan, jonka Venäjä meille muodostaa.

Petteri Orpo IL:lle: Ei nyt olla salaa Natossa

Kokoomuksen puheenjohtaja Petteri Orpo huomauttaa Iltalehdelle, että Suomessa tulisi alkaa pikaisesti keskustella siitä, millainen Nato-maa Suomi haluaa olla ja mihin se haluaa vaikuttaa Natossa. Nato-roolista tulisi hänen mukaansa käydä keskusteluja myös hallitus- ja oppositiopuolueiden kesken.

– Minusta Suomen ei pidä olla puolivaloilla Natossa, vaan meidän pitää olla aktiivinen Nato-maa, joka on valmis vastaanottamaan Suomeen Naton toimintoja ja jopa hakemaan niitä tänne.

Orpo korostaa, että vaarallisen Venäjän naapurissa olevalle Suomelle toisi turvaa pysyvien Nato-joukkojen sijoittaminen.

– Pysyvät Nato-joukot toisivat turvaa, ja arktisen sodankäynnin osaaminen on meillä Suomessa aivan huippuluokkaa, joten sellaisen keskuksen saamiseen meillä olisi hyvät mahdollisuudet, Orpo arvioi.

Pysyvien joukkojen lisäksi Suomeen voisi tuoda Naton pohjoisen esikunnan. Myös arktinen osaamiskeskus sopisi Suomeen hyvin.

– Baltiassakin joukot ovat rotaatiopohjaisia, mutta kun meillä on yli 1 300 kilometriä yhteistä rajaa Venäjän kanssa niin kyllä minulla olisi turvallisempi olo, jos täällä olisi Nato-tukikohta, Orpo sanoo.

Orpo huomauttaa, että Suomen tulee näyttää muille kumppaneilleen, että se on aktiivinen jäsenmaa, joka osallistuu liittolaisten keskinäisen turvallisuuden vahvistamiseen. Suomi myös sitoutuu liittouman periaatteeseen ”kaikki yhden ja yksi kaikkien puolesta”.

Suomen tulee Nato-jäsenyyden myötä Orpon mukaan päättää myös, osallistuuko se Naton itäisten jäsenmaiden lisäturvaksi perustettuihin monikansallisiin taisteluosastoihin, jotka sijaitsevat Baltian maissa ja Puolasa.

Orpo muistuttaa, että EFP-joukkoihin ei lähetetä varusmiehiä, vaan osallistuminen perustuisi vapaaehtoisuuteen ja virkasuhteeseen. Suomen Nato-linjana on ollut, ettei mitään vaihtoehtoja suljeta etukäteen pois.

– Ei nyt olla salaa Natossa, Orpo sanoo

Ruotsin asevoimat voitaisiin ohjata jatkossa Suomen puolustukseen

Vaikka Suomen ja Ruotsi Nato-jäsenyysprosessi on yhä kesken, varaudutaan maissa jo Nato-jäsenyyden turvallisuuspoliittisiin ja sotilaallisiin vaikutuksiin. Aikaisemmin maan hallitukselle laatimassaan raportissa Ruotsin puolustusvoimat on pitänyt mahdollisena osallistumista Baltian maiden ilmavalvontaan ja ruotsalaisten maa- ja merijoukkoja lähettämistä Baltiaan tai Itä-Eurooppaan.

Ruotsin Nato-edustustossa puolustusneuvonantajana työskentelevä Tommy Åkesson sanoo Dagens Nyheterille, että Ruotsin Nato-jäsenyys on enää ajan kysymys. Jäsenmaista laajentumiseen kaikkein nihkeimmin suhtautunut Turkki tulee lopulta hyväksymään uudet jäsenet puolustusliittoon, hän arvioi.

Nato-jäsenyys tulee johtamaan ”vallankumoukseen” ruotsalaisten ajattelutavassa, pitkän uran puolustuspolitiikan parissa tehnyt Åkesson sanoo.

Nato tulee kohta tekemään laajan arvion Ruotsin puolustuskyvystä. Kaikki jäsenvaltiot joutuvat vastaamaan puolustusliiton yksityiskohtaisiin kysymyksiin, ja esimerkiksi Norjan tapauksessa vastaus paisui jopa 700-sivuiseksi.

Seuraavaksi puolustusliitto määrittelee uusien jäsenmaiden puolustusvoimille suorituskyvyn kehittämisen tavoitteet (interim capability targets).

– Muut jäsenvaltiot lyövät nämä lukkoon. Tämä on ainoa osa Naton työskentelyä joka ei vaadi yksimielisyyttä. Liittolaiset sopivat siitä, mitä meidän vähintään pitää tehdä osana yhteistä puolustusta, Åkesson selittää.

Käytännössä tavoitteet voivat tarkoittaa muun muassa uusia kalustohankintoja, kuten esimerkiksi ilmassa tankattavia hävittäjiän hankkimista. Nato ei voi rankaista maita tavoitteista lipsumisesta, mutta linjaukset luovat kuitenkin jäsenmaille poliittista painetta.

Nato-jäseninä Suomi ja Ruotsi tulevat myös osaksi puolustusliiton sotasuunnitelmia. Etenkin Suomen pitkä itäraja tulee olemaan Natolle strategisesti merkittävä, Åkesson sanoo.

– Nato tekee suuret sotasuunnitelmat, Ruotsi ei niitä tee. Tosin kuin Ruotsi, Suomi on etulinjan maa. Hyvin todennäköisesti suuri osa Ruotsin asevoimista ohjattaisiin Suomen puolustamiseen.

Nato-jäsenyys merkitsee myös vähemmän dramaattisia muutoksia. Natoon ja sen tukikohtiin tarvitaan seuraavan kuuden vuoden aikana jopa 200-500 ruotsalaista upseeria, kertoo Åkesson.

Tällainen oli kohuttu Nato-selvitys: Jäsenyys toisi ”merkittävää lisävoimaa”

Suomen Natosuurlähettiläänä toiminut Antti Sierlan sai vuonna 2007 toimeksiannon ulkoministeri Ilkka Kanervalta (kok.) Nato-selvityksen tekemisestä.

Verkkouutiset kertoi tässä jutussa selvityksen poliittisesta vastaanotosta ja siitä, miten sitä pyrittiin painamaan alas.

Selvityksestä oli sovittu hallitusneuvotteluissa ja sen perusteella oli tarkoitus arvioida Suomen sotilaallista asemaa tulevassa turvallisuus- ja puolustuspoliittisessa selonteossa.

Suomen mahdollisen Nato-jäsenyyden vaikutukset on 50 sivun mittainen tiivis paketti siitä, mikä Nato on ja mitä Suomen liittyminen sen jäseneksi käytännössä merkitsisi.

Selvityksessä käydään läpi Naton toiminta, kehitys ja päätöksentekomekanismi, laajentumisen periaatteet, jäsenyyden vaikutukset Suomen sotilaalliseen toimintaan sekä jäsenyysprosessin vaiheet ja aikataulu.

Selvitystä kritisoitiin vuonna 2007 liiallisesta Nato-myönteisyydestä, koska siinä oli katsottu Nato-jäsenyyden lisäävän Suomen turvallisuutta muun muassa näin:

”Nato-jäsenyys ja sen takana olevat liittokunnan voimavarat ennaltaehkäisisivät osaltaan Suomeen kohdistuvan sotilaallisen painostuksen, hyökkäyksen uhan tai sotilaallisen hyökkäyksen mahdollisuutta. Tämä antaisi Suomelle liikkumavapautta oman puolustusjärjestelmänsä kehittämisessä. Jäsenyyden avulla Suomi voisi myös parantaa avun vastaanottokykyään.”

Selvityksessä todettiin myös, että Naton jäsenenä ”Suomi olisi osapuoli niissä keskusteluissa ja arvioissa, jotka kuuluvat liittokunnan päivittäiseen toimintaan. Kriisitilanteessa – ja jo sellaisen uhatessa – Suomi saisi poliittista tukea liittokunnan muilta jäsenmailta. Jo tietoisuudella tällaisesta tuesta voi olla merkittävä Suomeen kohdistettavia uhkia ennaltaehkäisevä vaikutus.”

Selvityksessä laskettiin Nato-jäsenyyden lisäkustannuksiksi noin 39 miljoonaa euroa. Samassa yhteydessä todettiin myös, että koska ”Nato-jäsenyys myös toisi merkittävää lisävoimaa kansalliselle puolustuksellemme, kyse ei välttämättä olisi lisäkustannuksista vaan pikemminkin määrärahojen vaihtoehtoisesta kohdentamisesta.”

Selvityksessä avattiin myös EU:n ja Naton roolia turvallisuuspolitiikassa:

”Kun EU:ssa neuvotellaan ratkaisuista, jotka pohjautuvat Natossa jo aiemmin sovittuihin järjestelyihin ja siellä käytyihin keskusteluihin, Natonkin jäsenenä oleva EU-maa on paremmin informoitu kuin Natoon kuulumaton EU-maa. Käytännössä EU:n sisälle voi näissä asioissa muodostua Nato-maiden sisäpiiri, jonka merkitystä on ulkopuolelta vaikea arvioida.”

”EU:n uuteen sopimukseen liittyvät turvatakuut ovat ulkoasiainministeriössä erillisen selvityksen kohteena. Tämän tarkastelun näkökulmasta merkitystä on erityisesti sillä, että EU ei itse harjoita puolustussuunnittelua eikä sillä ole laajaa sotilaallista komentorakennetta, vaan tältä osin voimavarat ovat Natossa.”

Selvityksessä tuotiin esiin myös Nato-jäsenyyden merkitys transatlanttisten suhteiden näkökulmasta:

”Nato-jäsenyydellä on konkreettisia vaikutuksia varsinkin kahdenväliseen sotilaalliseen yhteistyöhön Yhdysvaltojen kanssa, muun muassa teknologian saatavuuteen liittyvissä asioissa. Vahvalla panoksellaan Naton toimintaan Suomi on toisaalta saavuttanut niin läheisen kumppanin aseman, että ero nykytilanteen ja jäsenyyden välillä ei enää liene tavattoman suuri.”

Ministeriön Nato-myönteinen selvitys yllätti 2007 – näin se ”haluttiin painaa alas”

Nykypäivässä ja Verkkouutisissa julkaistussa kenraalien Nato-kantoja käsittelevässä jutussa viitattiin suurlähettiläs Antti Sierlan vuonna 2007 tekemään Nato-selvitykseen, jonka kerrottiin haudatun vähin äänin.

Selvityksestä oli sovittu hallitusneuvotteluissa ja sen perusteella oli tarkoitus arvioida Suomen sotilaallista asemaa tulevassa turvallisuus- ja puolustuspoliittisessa selonteossa.

Kyseessä oli virkamiesselvitys, joka ei sisältänyt suosituksia Natoon liittymisestä, mutta selvityksen myönteisyys yllätti etenkin jäsenyyttä vastustavat. Suurin kritiikki kohdistuikin siihen, että selvitystä ei pidetty tarpeeksi Nato-kriittisenä.

Silloinen ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtaja Pertti Salolainen muistaa hyvin selvityksen ja sen ympärillä pyörineen julkisen keskustelun:

– Se oli tärkeä selvitys. Siinähän oikeastaan ensimmäistä kertaa lähdettiin selvittämään faktojen pohjalta Suomen mahdollista Nato-jäsenyyttä.

Salolainen nostaa selvityksestä yhtenä tärkeänä yksityiskohtana esiin esimerkiksi Nato-jäsenyyden kustannukset.  Selvityksessä hintalapuksi laskettiin tuolloin 39 miljoonaa euroa vuositasolla. Se oli vähemmän, kuin moni olisi odottanut.

– Selvitys oli meille – jotka halusimme tietää potentiaalisesta jäsenyydestä – hyvin arvokas ja tärkeä. Tietyissä piireissä se sai sen sijaan hyvin kielteisen vastaanoton. Ja sehän johtui tietysti siitä, että heistä tätä koko Nato-jäsenyysasiasta ei olisi Suomessa saanut puhua ollenkaan. Me taas kokoomuksessa olimme sitä mieltä, että tämä Nato-asia on syytä selvittää ja saada kansalaisille oikeaa tietoa siitä, mistä jäsenyydessä olisi kysymys.

Salolaisen mukaan selvitystä haluttiin ”painaa alas”, koska siinä esitettyjä huomioita pidettiin liian tulenarkana.

Selvityksen tekijäksi oli valikoitunut Suomen Nato-suurlähettiläänä toiminut Antti Sierla, jonka ulkoministeri Ilkka Kanerva (kok.) nimitti tehtävään. Selvityksen valmisteluun osallistuivat myös silloinen valtiosihteeri Teija Tiilikainen, alivaltiosihteeri Markus Lyra ja prikaatikenraali Arto Räty.

Presidentti ja pääministeri ottivat etäisyyttä

Nato-selvityksestä oli kirjaus hallitusohjelmassa, mutta kirjaus oli osin tulkinnanvarainen, mitä tulee selvityksen poliittiseen painoarvoon tulevaa selontekoa ajatellen.

Käytännössä tämä mahdollisti jälkikäteen poliittisen kiistelyn siitä, oliko kyseessä ”vain” ulkoministeriön selvitys monien muiden joukossa vai hallituksen selvityksenä käsiteltävä ”painavampi paperi”, jonka oli määrä sitouttaa puolueita ja ulkopoliittista johtoa yhteisen linjauksen taakse.

Tasan kuukautta ennen selvityksen julkistamista tasavallan presidentti Tarja Halonen antoi Suomen Kuvalehdelle laajan haastattelun, jonka keskeinen viesti oli tässä: ei perustetta liittyä Natoon. Halonen antoi jutussa vahvasti ymmärtää, ettei hänelle ole vuosien saatossa kiikutettu jäsenyyttä vakuuttavasti perustelevia muistioita tai raportteja.

”On arvokasta, että presidentti osallistuu julkiseen keskusteluun, kun ulko- ja turvallisuuspoliittista selontekoa valmistellaan. Toisaalta kielteinen kannanotto puolustusyhteistyöhön vie pohjan valmisteilla olevalta Nato-selvitykseltä”, lehti arvioi pääkirjoituksessaan presidentin haastatteluun viitaten.

– En pitäisi sitä yhteensattumana, arvioi ulkoasianvaliokunnan Salolainen presidentin ulostuloa ja jatkaa:

– Hänellä oli hyvin todennäköisesti ennakkotietoja siitä selvityksestä ja se oli ymmärtääkseni tällainen ennalta torjuva hyökkäys. Tiedän hyvin, että hän oli äärettömän, lähes hysteerisen Nato-vastainen ja kritisoi monesti – ilman sen suurempaa julkisuutta – taustalla niitä, jotka pyrkivät puhumaan Nato-jäsenyyden puolesta.

Pääministeri Matti Vanhasen (kesk.) kakkoshallituksessa ulkopoliittinen jännite kulki etenkin kokoomuksen ja SDP-taustaisen presidentin välillä. Keskusta tasapainotteli pääministeri Vanhasen johdolla välimaastossa.

Kokoomuksen mielestä Nato-selvityksen olisi pitänyt saada suurempi painoarvo niin poliittisissa pöydissä kuin julkisuudessakin. Puolue jäi tässä kuitenkin yksin.

Silloinen puolustusministeri Jyri Häkämies (kok.) muistelee puoli-ironisesti, että selvitys oli julkitulonsa jälkeen ”yksi tarkimmin varjeltuja salaisuuksia”, vaikka se päätettiinkin julkistaa.

– Selvitys haluttiin painaa alas eikä siitä haluttu käydä julkista keskustelua, sanoo Häkämies.

Jo pitkin syksyä niin presidentti Halonen kuin pääministeri Vanhanenkin olivat korostaneet, että kyseessä on ulkoministeriön selvitys, jonka näkemykset eivät sido hallitusta. Selvityksen julkistamisen jälkeen presidentti Halonen kommentoi sen sisältöä  varsin niukasti. Pääministeri Vanhanen korosti, että selvitys on lähinnä teknisluontoinen ja että päätös jäsenyydestä on poliittinen.

Sierlan Nato-selvitys jätti kuitenkin jälkensä vuoden 2009 turvallisuus- ja puolustuspoliittiseen selontekoon. Siihen kirjattiin muun muassa – selvitykseen viitaten – että jäsenyydellä olisi ennaltaehkäisevä, Suomen turvallisuutta vahvistava vaikutus. Selonteossa katsottiin myös ensi kertaa, että ”on olemassa jatkossakin vahvoja perusteita harkita Suomen Nato-jäsenyyttä”, vaikka edellytyksinä lueteltiinkin poliittinen yhteisymmärrys ja kansalaisten tuki hankkeelle.

Nato-selvittäjää motivoi pyrkimys ”suureen rehellisyyteen”

Selvityksen tekijä Antti Sierla perusteli selvitystään aikanaan sillä, että ”suomalaisilla on oikeus tietää, mitä he vastustavat”. Nato-selvitykseen liittyvää poliittista prosessia tai selvityksen saamaa vastaanottoa hän ei halua näin jälkikäteen lähteä millään tavoin kommentoimaan.

– Minulla oli yksi henkilökohtainen päämäärä tätä työtä tehdessäni ja se oli se, että kun tähän Nato-keskusteluun liittyi niin paljon erilaisia sumuverhoja, väitteitä ja uskomuksia, niin voisinko kirjoittaa asiat niin kuin ne todellisuudessa ovat.  Tai miten ainakin itse näen niiden todellisuudessa olevan. Ja pyrkiä näin suureen rehellisyyteen, Sierla kommentoi asiaa.

Verkkouutiset pyysi tätä juttua varten haastattelua myös nykyisin eduskunnan puhemiehenä toimivalta Matti Vanhaselta sekä presidentti Tarja Haloselta. Vanhanen ei ehtinyt työkiireidensä vuoksi antaa haastattelua ja Halonen oli sairaslomalla.

LUE MYÖS: Tällainen oli kohuttu Nato-selvitys: Jäsenyys toisi ”merkittävää lisävoimaa”

Kenraalit avautuvat Nato-politiikasta – optio oli ”yhtä hölynpölyä”

Suomen Nato-keskustelua on leimannut jännite, jossa Puolustusvoimien palveluksessa olevat upseerit eivät ole voineet kertoa avoimesti näkemyksistään. Selkänoja tälle löytyy yleisestä palvelusohjesäännöstä. Upseeriliiton jäsenkyselyissä viesti on ollut kuitenkin selvä. Mitä korkea-arvoisempi upseeri, sitä vankemmin hän on kannattanut Suomen Nato-jäsenyyttä.

Kenraalit Matti Ahola, Juha Pyykönen ja Arto Räty kertovat nyt, miten he näkivät Suomen tilanteen ja mitä reippaista puheista olisi seurannut. Juttu on julkaistu myös tuoreessa Nykypäivä-lehdessä.

”Väänsimme rautalangasta poliittiselle johdolle, että kriisitilanteessa meillä on oltava länsimaista kalustoa.”

Kenraaliluutnantti (res.) Matti Aholan mielestä Nato-optio oli sotilaallinen itsepetos. Kuva: Jetro Stavén

Kenraaliluutnantti (res.) Matti Ahola sanoo, että asia kirkastui hänelle jo 1980-luvulla. Suomen puolustusbudjetti ei tulisi koskaan riittämään niin, että sotilaallisesta kriisistä selvittäisiin yli. Eikä sellaisten materiaalimäärien varastoinnissa olisi edes järkeä.

Muutama kuukausi – sen verran Suomi kykenisi taistelemaan omin voimavaroin. Sitten tarvittaisiin apua. Ja sotilaallinen uhka – se tulisi aina idästä. Ainoa järkevä liittoutumiskumppani olisi Nato.

Ahola valmistui Kadettikoulun ilmasotalinjalta 1966, suoritti yleisesikuntaupseerin tutkinnon 1975 ja toimi Puolustusvoimien palveluksessa kaikkiaan yli 40 vuotta. Ilmavoimien komentajana hän työskenteli 1995-1998 ja puolustusministeriön kansliapäällikkönä 2001-2005. Virkaurasta 30 vuotta oli pääosin operatiivista suunnittelua ja kriiseihin varautumista.

– Tätä taustaa vasten minulla on ollut realistinen kuva siitä, mihin Suomi kykenee ja minkälaista apua tai yhteistoimintaa Suomi kriisitilanteessa tarvitsisi.

Puolustusvoimat oli aloittanut muuntautumisen Nato-yhteensopivaksi jo 1990-luvulla. Kansliapäällikkönä Ahola oli allekirjoittamassa ensimmäisten saksalaisten Leopard-panssarivaunujen hankintaa.

– Väänsimme rautalangasta poliittiselle johdolle, että kriisitilanteessa meillä on oltava länsimaista kalustoa, koska kun sitä jossain vaiheessa on pakko täydentää, sitä täydennystä voi saada vain länsimaista.

Tästä päästään Suomen heikkouteen – tai suoranaiseen sotilaalliseen itsepetokseen, joksi Ahola kutsuu vuosien saatossa syntynyttä Nato-optiota. Ajatus siitä, että kriisin keskellä voitaisiin yhtäkkiä liittyä Natoon ja saada sieltä apua.

– Se on ollut yhtä hölynpölyä.

Realismia suljetussa huoneessa

Ulkoisen sotilaallisen avun välttämättömyys Suomelle. Se tiedostettiin Aholan mukaan hyvin keskeisten poliitikkojen tapaamisissa, joihin Ahola osallistui jo ennen kansliapäällikköuraansa toimiessaan muun muassa Puolustusvoimien operaatiopäällikkönä.

Johtavat poliitikot ymmärsivät Aholan mukaan myös, että ilman valtiosopimusta tällaista apua ei voida käytännössä taata.

– Satuin siinä saumakohdassa näihin palavereihin mukaan, kun presidenttinä oli vielä Martti Ahtisaari.

Pääministerinä oli Paavo Lipponen, puolustusministerinä Jan-Erik Enestam ja valtiovarainministerinä Sauli Niinistö. Tarja Halosesta tuli presidentti 2000 vaaleissa.

– Realismi suljetussa huoneessa oli kiitettävää. Valtaosa poliitikoista ymmärsi, mistä on kyse, kun heille kerrottiin asiat selkokielellä ja he tekivät hyviä kysymyksiä.

Kun huoneesta astuttiin ulos, asiat mutkistuivat. Ymmärrys ei noin vain siirtynyt julkiseen keskusteluun, poliittiseen todellisuuteen ja puolueiden ohjelmalinjauksiin.

– Selontekoihin kirjattiin erilaisia asioita, mutta niiden toteutus jäi kyllä pahasti kesken.

Eikä aina selontekoihinkaan. Ahola muistaa, miten poliitikot latasivat odotuksia ulkoministeriön Nato-selvitykseen, jonka teki suurlähettiläs Antti Sierlan ulkoministeriölle vuonna 2007 ja jonka oli määrä pohjustaa tulevaa selontekoa.

Kun selvitys osoittautui odotettua Nato-myönteisemmäksi, se haudattiin käytännössä vähin äänin. Silloinen pääministeri Matti Vanhanen kutsui julkisuudessa selvitystä lähinnä teknisluontoiseksi ja korosti, että päätös mahdollisesta Nato-jäsenyydestä on poliittinen.

Kun Ruotsi 2000-luvulla ryhtyi ajamaan alas puolustustaan ja levittämään ”rauhanaatettaan” Suomeenkin, Ahola haluaa antaa johtaville poliitikoille kuitenkin kiitosta.

– Onneksi valtiojohto oli sen verran viisas, ettei tähän lähdetty mukaan. Keskeisten poliitikkojen lisäksi neljäs avainhenkilö oli valtiovarainministeriön silloinen valtiosihteeri Raimo Sailas, joka piti tiukasti Puolustusvoimien puolta eikä tässä lähdetty Ruotsin perässä hölmöilemään.

Sen sijaan Ottawan sopimukseen liittyminen ja jalkaväkimiinoista luopuminen oli Suomen puolustuksen kannalta iso virhe.

– Taustallahan tässä oli tasavallan presidentin (Tarja Halonen) vahva ote ulkoministeri Erkki Tuomiojan kanssa ja he ajoivat sen väkisin läpi.

Sotilasura olisi päättynyt siihen

Upseerit eivät ole perinteisesti saaneet ottaa virassa ollessaan kantaa poliittisiin kysymyksiin, kuten Nato-jäsenyyteen. Mitä ajattelet tästä?

– Hammasta purren tämä on pitänyt hyväksyä. Virkamiesten tehtävä on esittää faktat, poliitikot tekevät johtopäätökset ja vastaavat sitten päätöksistään. Kyse on vain siitä, kuinka vahva selkäranka poliitikoilla ja puolueilla on. Ja tässä olisi tietysti toivomisen varaa.

Ahola korostaa, että etenkin johtavassa asemassa olevat upseerit tietävät, mikä on Puolustusvoimien todellinen suorituskyky ja mikä on sen kestävyys pidemmällä aikavälillä. Upseeriliiton jäsenkyselyissä Nato-jäsenyyden vahva kannatus on kertonut jo vuosia siitä, mitä pitäisi tehdä.

Mitä haittaa siitä olisi ollut, jos upseerit olisivat avautuneet reippaammin Nato-kannoistaan?

– Täytyy muistaa, että poliitikot nimittävät korkeat upseerit. Kyllä sotilasura olisi kertaheitolla päättynyt siihen.

Nato-selvityksiä on vuosien mittaan tehtailtu vino pino. Virkamiehet ja alan asiantuntijat ovat niitä laatineet, mutta johtopäätösten tekoa on varottu. Tai korostettu sen kuuluvan poliitikoille. Jotka taas eivät olleet tähän vuosien saatossa tarttuneet.

Venäjän sota Ukrainassa käänsi kuitenkin päät ja Suomi on kovaa vauhtia matkalla Naton täysjäsenyyteen. Ratifiointiprosessiin liittyvät kompastuskivet kuitenkin osoittavat, ettei niin sanotun Nato-option lunastaminen ole mikään läpihuutojuttu.

Suomen turvallisuuspoliittinen ratkaisu on oikea, mutta prosessissa ja tyylipisteissä olisi Aholan mielestä toivomisen varaa:

– Tässähän kävi niin, että kansa yllätti poliitikot housut kintuissa. En epäile hetkeäkään, etteikö poliittisella johdolla olisi ollut jo viime syksynä selkeä kuva siitä, mitä tulee käytännössä tapahtumaan. Heille on varmasti esitetty faktat, mutta he vain odottivat, kunnes kansa tajusi mitä tulee tapahtumaan.

”Se (poliitikkojen usko) Venäjän demokratiakehityksestä oli meistä huuhaata jo silloin.”

Prikaatikenraali (res.) Juha Pyykönen uskoo, ettei poliitikoilla olisi ollut kanttia ajaa Suomea Natoon näin nopeasti ilman kansan painetta. Kuva: Jussi Vierimaa

Käännekohta prikaatikenraali (res.) Juha Pyykösen ajattelussa sijoittui 1990-luvun alkuvuosiin. Silloin hän teki diplomityönsä silloiseen Sotakorkeakouluun, joka nykyään tunnetaan Maanpuolustuskorkeakouluna. Diplomityön aihe oli Euroopan turvallisuusjärjestelmä ja siinä oli neljä elementtiä: EY, Nato, WEU sekä Etyj.

– Silloin minulle kirkastui ajatus, että Suomi on yksin. Idästä emme halua apua. Ja aiemmin olimme liittoutuneet natsi-Saksan kanssa, jotta selvisimme kommunismin uhasta.

Pyykönen perehtyi diplomityönsä pohjalta eri turvallisuuselementteihin. Samaan aikaan Suomessa käytiin jo vilkasta keskustelua EU:hun liittymisestä. Pyykönen kuului Euroklubiin ja kannatti monien muiden sotilaiden tavoin unioniin liittymistä.

– Ideahan oli tietysti se, että haimme EU:sta turvaa. Se oli turvallisuuspoliittinen ratkaisu. Huolimatta siitä, että ylipäällikkömme, tasavallan presidentti Mauno Koivisto torppasi tämän keskustelun ärähtämällä, että kyse on talouspolitiikasta. Se ei poistanut tarvetta selittää kansalaisille, mitä se (jo Maastrichtin sopimukseen kirjattu) lause käytännössä tarkoittaa, jossa viitattiin yhteiseen puolustuspolitiikkaan ja todettiin pilkun jälkeen sen saattavan johtaa yhteiseen puolustukseen.

Pyykönen kiersi esimiestensä toimeksiannosta virkapuku päällä selittämässä EU-artiklojen tulkintaa puolustuspolitiikan näkökulmasta. Vuosina 1993-1996 hän toimi tutkijaesiupseerina Maanpuolustuskorkeakoulussa.

– Minun piti totta kai aina korostaa sitä, että olen itsenäinen toimija ja etteivät ihmiset tulkitse, että Puolustusvoimat tai Maanpuolustuskorkeakoulu olisi jäsenyyden kannalla tai sitä vastaan.

Nato oli se, joka takasi turvallisuuden

Juha Pyykösen mukaan käytännössä oli kuitenkin selvää, mihin EU:hun kuuluvien maiden turvallisuus viime kädessä nojaa.

– Nato oli se, joka takasi Länsi-Euroopan turvallisuuden sotilaallisesti. Siitä ei ollut mitään epäselvyyttä.

Keskustelu Suomen liittymisestä Natoon olisi ollut Pyykösen mukaan siihen aikaan kuitenkin täysin absurdia.

– Tämä kuulostaa oudolta, mutta se ei ollut mikään kysymys. Sitä pidettiin täysin mahdottomana, vaikka toki itse sillä spekuloin.

1990-luvun puolivälin jälkeen Pyykönen toimi esikuntaupseerina Naton päämajan kansainvälisessä sotilasesikunnassa. Ajanjakso oli monella tapaa silmiä avartava. Siihen aikaan poliittisissa pöydissä eläteltiin kuvitelmia siitä, että Venäjästä tulee länsimainen demokratia.

Sotilasesikunnassa Nato-upseerit eivät tähän uskoneet. Puolustusliiton painopisteen siirtoa kriisinhallinnan suuntaan ei pidetty järkevänä, vaan sotilaat korostivat viidennen artiklan merkitystä.

– Se (poliitikkojen usko) Venäjän demokratiakehityksestä oli meistä huuhaata jo silloin, mutta eihän sitä voinut sanoa ääneen. Silloin ajateltiin varmaan, että jos asiaa toistaa tarpeeksi paljon, se muuttuu todeksi.

Juha Pyykönen kertoo pöytälaatikostaan löytyvän esityksen Natosta, jota hän on eri yhteyksissä päivittänyt 2000-luvun alusta asti.

– Otsikkona oli Suomen Nato-jäsenyys – kannattaako liittyä vai ei? Siinä olin analysoinut vahvuudet ja heikkoudet, riskit ja uhat.

Esitys kiinnosti etenkin Nato-jäsenyyden kannattajia, mutta Pyykönen olisi toivonut asian herättävän keskustelua myös jäsenyyteen kriittisesti suhtautuvissa.

Kun Juha Pyykönen siirtyi 1990-luvun puolivälin jälkeen Maanpuolustuskorkeakoulun strategian laitokselta Pääesikunnan operatiiviselle osastolle, oli hän ehtinyt luoda laajat mediaverkostot. Uudessa työnkuvassaan Pyyköstä kehotettiin pidättäytymään näistä, ettei hän tulisi paljastaneeksi arkaluonteisia tietoja.

Pyykönen ymmärtää tämän, mutta:

– Sehän on tällainen vähän kuin herrasmiessopimus, että vasta eläköitymisen jälkeen voidaan puhua reippaammin, kuten vaikkapa nyt julkisuudessa paljon näkyvät Pekka Toveri ja Martti J. Kari. Henkilökohtaisesti olen ollut ainakin 1990-luvun puolivälistä sitä mieltä, että pitäisi voida luottaa siihen, että virkamies ymmärtää, mistä hän saa julkisuudessa puhua ja mistä ei.

– Nythän virassa olevat sotilaat eivät ole juurikaan ottaneet kantaa turvallisuuskysymyksiin, pois lukien yleisempi informaatio Venäjään ja Ukrainaan liittyen. Se on nähty turvallisempana kuin pohtia asioita Suomen näkökulmasta.

Sotilaita mukaan keskusteluun

Pyykösen mielestä Suomen kaltaisessa länsimaisessa demokratiassa, jossa ihmisten koulutustaso on korkea, ei pitäisi pelätä nykyistä avoimempaa turvallisuuspoliittista keskustelua.

– Asiat eivät ole koskaan mustavalkoisia. Näkisin, että psykologinen ja informaatiovaikuttaminen luovat painetta siihen, että keskustelun laatua parannetaan. Tarvitsisimme nykyistä enemmän tutkijoita, virkamiehiä ja sotilaita ottamaan osaa turvallisuuspoliittiseen keskusteluun.

Suomen liittyminen Natoon ei ole jatkossa enää suomalaisen turvallisuuspolitiikan uinuvia kiistakysymyksiä.

– Uskon, että kansa säikähti, mutta myös kyllästyi siihen, että mitään ei tapahtunut. Meillä ei politiikka ollut muuttunut miksikään, vaikka Venäjä käyttäytyi entistä aggressiivisemmin kaikkia Naton ulkopuolisia länsinaapureitaan kohtaan.

Jos kansan näkemys ei olisi kääntynyt näin selkeästi Nato-myönteiseksi, olisiko poliittisilla päättäjillä ollut kanttia lähteä jäsenyyttä ajamaan?

– Luulen, että heidän olisi ollut pakko, mutta ehkä tämä olisi tapahtunut myöhemmin.

”Ne, jotka puhuivat jäsenyyden puolesta, leimattiin Nato-kiimaisiksi.”

Kenraaliluutnantti (res.) Arto Rädyn mukaan ongelma muodostui silloin, jos sotilaan mielipide ei sattunut olemaan sama kuin poliitikon. Kuva: Jetro Stavén

Kylmän sodan aikana oli Varsovan liitto ja Nato. Mitä ne olivat sotilaallisesti –tätä nuoret upseerit opiskelivat. Ei niinkään sitä, mitä ne olivat poliittisesti. Ensimmäinenhän oli diktatorisesti johdettu organisaatio, toteaa kenraaliluutnantti (res.) Arto Räty.

Naton päätöksentekomekanismi avautui taas Rädylle kunnolla vasta hänen työskennellessään Naton päämajassa yhteysupseerina ja Suomen edustajana Rauhankumppanuusesikunnassa Naton Euroopan joukkojen esikunnassa SHAPE:ssa 1994–1997. Natossa kaikki perustui poliittiseen, demokraattiseen päätöksentekoon. Se avasi silmät. Hänestä tuli Nato-jäsenyyden kannattaja.

Jo tätä ennen 1990-luvun alkuvuosina työskennellään Pääesikunnan operatiivisella osastolla hän oli puntaroinut Suomen asemaa ja sitä, miten Suomi sotilaallisesti pärjäisi, jos kriisi syntyisi.

Räty oli valmistunut kadettikoulusta 1979 ja Sotakorkeakoulusta 1989. Räty on saanut sotilaskoulutusta myös ulkomailla ja hänellä on laaja kokemus kansainvälisistä tehtävistä.

Puolustusministeriön kansliapäällikkönä hän toimi 2011–2015.

– Olin Brysselissä PfP- ja Nato-yhteysupseerina, kun liityimme EU:hun ja silloin ihmettelin, minkä takia me emme voisi tehdä turvallisuuspolitiikassa samaa ja liittyä Natoon. Uhkakuvamme on ollut aina selvä. Se on tullut idästä. Eivät sotilaamme ole valmistautuneet lännen hyökkäykseen. Jos meillä kerran on uhkakuvana Venäjä, niin miksi emme voisi ottaa maksimiturvaa tämän varalta ja eikö Suomelle olisi hyvä olla jäsenenä mukana niissä pöydissä, joissa Suomeen vaikuttavia päätöksiä tehdään.

– EU:han ei ollut sotilasorganisaatio eikä päällekkäisten järjestelmien kehittämisessä olisi ollutkaan mitään järkeä.

Kansan katse poliittisessa johdossa

Räty sanoo, ettei ollut mikään ”kirkasotsainen” Naton kannattaja huutamassa äänekkäästi jäsenyyden puolesta. Hän on kuitenkin uransa eri vaiheissa esittänyt julkisesti avointa keskustelua Suomen Nato-jäsenyyden vaikutuksista.

Ja siitä, jos Suomi ei liity. Tällaista keskustelua oli vaikea käydä vielä 2000-luvun alussakin, Räty huokaa.

– Ne, jotka puhuivat jäsenyyden puolesta, leimattiin Nato-kiimaisiksi eikä heidän katsottu ymmärtävän Suomen asemaa maailmankartalla.

Suomen kansa oli Nato-jäsenyyden suhteen niin sanotusti odotustilassa. Katseet oli käännetty poliittiseen johtoon. Näin Räty sen kokee.

Siellä suunnalla oli kuitenkin hiljaista. Rädyn johtaessa maanpuolustuskursseja 2000-luvun alkuvuosina kurssien yhteydessä debatoitiin myös Natosta ja äänestettiin siitä, pitäisikö Suomen liittyä. Noin 80 prosenttia katsoi, että kyllä.

Valitettavasti Krimin valtaus 2014 ei vielä avannut lopullisesti kansalaisten ja poliitikkojen silmiä Venäjän suhteen. Se tapahtui vasta 24.2.2022 Venäjän hyökkättyä brutaalilla tavalla Ukrainaan, toteaa Räty.

Tämän jälkeen poliitikotkin käänsivät kelkkansa. Suomi on kovaa vauhtia matkalla Naton täysjäseneksi, vaikka ratifiointiprosessissa on tullut myös mutkia matkaan.

– Minulle sotilaana ei ole väliä, jatkuuko jäsenyysprosessi nyt vuoden tai kaksi. Me olemme jo käytännössä sisällä.

Arto Räty korostaa tässä haastattelussa pariinkin otteeseen inhoavansa jälkiviisastelua. Sen hän kuitenkin sanoo, että olisi toivonut poliitikoilta ”enemmän etunojaa” Suomen Nato-ratkaisussa. Kansa on valinnut päätöksentekijät edustamaan itseään ja heillä on paras mahdollinen tieto käytössään.

Ja puolustuksen tilaa on päättäjille avattu. Räty nostaa esiin etenkin hänen kansliapäällikköaikanaan nimitetyn puolustuksen parlamentaarisen selvitystyöryhmän, jota johti kansanedustaja Ilkka Kanerva.

– Emme olleet koskaan aiemmin avanneet kaikille eduskuntapuolueille niin tarkkaan Suomen puolustuksen uhkakuvia, suorituskykyjämme, niiden puutteita sekä kykyjämme vastata uhkiin.

Jussi Niinistökin muutti kantaansa

Poliitikkojen ymmärrys konkretisoitui tuolloin puolustuksen materiaalihankintoihin varatulla 150 miljoonan euron korotuksella. Vain vasemmistoliitto jätti vastalauseen. Tällä prosessilla luotiin myös perusteet ilma- ja merivoimien strategisille hankinnoille.

– Kyllä tässä on vuosien saatossa keskusteltu paljonkin. Virkamiehenä piti luonnollisesti olla varovainen, sillä jos sanoit asioita liian suoraan, palautetta tuli aika nopeasti.

Käytännössä tämä saattoi tarkoittaa poliittisen johdon taholta huomautusta epäsopivista kannanotoista tai muistutusta siitä, että nämä asiat kuuluvat ulkopoliittiselle johdolle ja ministereille.

Ongelma muodostui käytännössä silloin, jos sotilaan mielipide ei sattunut olemaan sama kuin poliitikon, koska sotilaiden näkemyksiin oli julkisuudessa tapana luottaa.

Rädyn mukaan esimerkiksi Yhdysvaltojen-yhteistyöhön liittyen on tullut vuosien saatossa poliitikoilta ”hyvinkin selkeitä neuvoja siitä, että liika innokkuus on pahasta”.

Sotilaat ovat kuitenkin nähneet Yhdysvaltain kanssa tehtävän yhteistyön tuoman sotilaallisen lisäarvon. Suhteita on rakennettu kulisseissa askel kerrallaan pitkäjänteisesti.

– No hard feelings, kommentoi Arto Räty nyt tapausta, jossa silloinen puolustusministeri Jussi Niinistö päätti olla esittämättä häntä jatkokaudelle 2015 kansliapäälliköksi.

Asiasta nousi kohu, koska Rätyä pidettiin kaikin puolin pätevimpänä virkaan. Taustakeskusteluissa puhuttiin myös liiallisesta Nato-myönteisyydestä. Räty tunnistaa näkemyserot.

– Hänen (Niinistön) tullessa ministeriöön hän ei ollut innostunut kansainvälisestä yhteistyöstä. Myöhemmin hänelle kävi, kuten monille muillekin ministereille. Kun hän näki vastuualueensa ja tunnisti relevantit elementit siinä, hänkin muutti näkemyksiään. Sittemminhän hänestä on tullut kansainvälisen yhteistyön ja Nato-jäsenyyden suuri kannattaja.

Politiikan ”mielenkiintoinen saareke”

Se on kaksipiippuinen juttu, pohtii Arto Räty kysymystä siitä, pitäisikö virassa olevien upseereiden ottaa reippaammin kantaa turvallisuuspolitiikkaan. Olisi hyvä, etteivät sotilaat tukisi kannanotoillaan avoimesti eri puolueiden toimintaa. Toisaalta olisi tärkeää, että he asiantuntijoina toisivat tosiasioihin perustuvat näkemyksensä keskusteluun.

– Kyllähän valtiovarainministeriön virkamiehet osallistuvat keskusteluun verotusasioista. Olisi aika harvinaista, että valtiovarainministeriön virkamies ei ottaisi kantaa budjettiin, vaikka se on poliittisesti päätettävä asia.

– Siinä mielessä ulko- ja turvallisuuspolitiikka on mielenkiintoinen saareke Suomessa. Vähän kuin pyhä osio politiikassa, johon ei saa koskea. Nyt Nato-jäsenyys on rikkonut tämän kuplan, mutta epäilen, että takaisin ollaan menossa.

Arto Räty tunnistaa ilmiön, jossa esimerkiksi Venäjän hyökkäystä Ukrainaan ovat julkisuudessa kommentoineet erityisesti eläkkeelle siirtyneet upseerit. Hän toivoo, että julkisuudessa näkyisi nykyistä enemmän myös virassa olevia korkeampia upseereita kommentoimassa esimerkiksi Ukrainan sotaa ja Suomen puolustukseen liittyvä kysymyksiä.

Maanpuolustuskorkeakoulun asiantuntijaupseerit ovat Rädyn mielestä kuitenkin onnistuneet kommentoinneissaan aivan erinomaisesti.

– Kansalaiset tarvitsevat nyt tietoa, analyysiä ja rauhoittamista tämän kriisin keskellä. Täytyy muistaa myös, että kansalaisethan periaatteessa omistavat puolustuksemme ja heitä vartenhan sitä veroeuroilla ylläpidetään.

Nato tuomitsee niin sanotut ”kansanäänestykset”

– Liittolaiset eivät tunnusta eivätkä tule koskaan tunnustamaan Venäjän laitonta Krimin liittämistä itseensä. Ukrainan Donetskin, Luhanskin, Zaporižžjan ja Hersonin alueiden näennäisillä kansanäänestyksillä ei ole legitimiteettiä ja ne rikkovat räikeästi YK:n peruskirjaa.

Nato-maat eivät tunnusta julkilausuman mukaan näiden alueiden laitonta liittämistä Venäjään.

– Kehotamme kaikkia valtioita torjumaan Venäjän räikeät aluevalloitusyritykset.

Nämä Venäjän päätökset, mukaan lukien osittainen sotilaallinen mobilisaatio, lisäävät edelleen Venäjän laitonta sotaa Ukrainaa vastaan. Nato ilmoittaa yös vastustavansa Venäjän vastuutonta ydinvoimaretoriikkaa.

– Venäjä kantaa täyden vastuun sodasta, sen valtavasta kärsimyksestä, jota sen aggressio aiheuttaa Ukrainan kansalle sekä sodan kustannuksista. Konfliktin lopettaminen on Venäjän käsissä. Venäjän on välittömästi lopetettava tämä sota ja vetäydyttävä Ukrainasta.

Nato myös vahvistaa horjumattoman tukensa Ukrainan itsenäisyydelle, suvereniteetille ja alueelliselle koskemattomuudelle sen kansainvälisesti tunnustettujen rajojen sisällä sekä Ukrainan oikeudelle itsepuolustukseen.

Nato on puolustusliitto ja pyrkii jatkossakin rauhan, turvallisuuden ja vakauden saavuttamiseen koko euroatlanttisella alueella.

– Olemme yhtenäisiä puolustaaksemme ja suojellaksemme liittoutuneiden alueen jokaista senttimetriä, julkilausuma päättyy.
äsissä

Tutkijan mukaan Turkki jää Natossa pysyvästi oppositioon

Turkki on käyttänyt Suomen ja Ruotsin Nato-hakemuksia välineenä tuodakseen esiin viimeisen kymmenen vuoden aikana keskeisiksi kokemiaan epäkohtia, Ulkopoliittisen instituutin vanhempi tutkija Toni Alaranta arvioi tuoreessa instituution julkaisussa.

Lisäksi Turkki on hyödyntänyt asemaansa varmistaakseen itselleen pelivaraa voimannäytölle Lähi-idässä ja painostaakseen Yhdysvaltoja.

Kesäkuussa 2022 Turkki kääntyi kannattamaan Suomen ja Ruotsin Nato-jäsenyyttä maiden allekirjoitettua yhteisymmärrysasiakirjan. Pian kävi kuitenkin ilmi, että mailla oli eri näkemyksiä siitä, mistä asiakirjassa oli tosiasiassa sovittu. Nyt Turkki uhkaa uudelleen viivyttää kahden Pohjoismaan Nato-jäsenyyshakemuksia.

– Turkin varauksellinen suhtautuminen tulee nähdä osana sen määrätietoista pyrkimystä kohti strategista autonomiaa, entistä suurempaa liikkumavaraa ja ideologista irtautumista lännestä, Alaranta toteaa instituutin tiedotteessa.

Koska Turkin strategiset intressit ovat yhä enemmän eriytyneet muun liittouman intresseistä, Turkki tulee Alarannan mukaan todennäköisesti olemaan entistä pysyvämmin oppositioasemassa Nato-liittouman sisällä.

Turkin presidentti: Ruotsi on terrorismin kehto

Turkin presidentti Recep Tayyip Erdoğan kommentoi Suomen ja Ruotsin Nato-prosessin etenemistä YK:n yleiskokouksessa New Yorkissa.

– Erityisesti täällä Ruotsi on ollut terrorismin kehto. Ja terroristit ovat soluttautuneet heidän parlamenttiin asti, Erdoğan sanoi amerikkalaisen PBS-kanavan mukaan.

Presidentin mukaan Tukholmassa terroristit osoittavat koko ajan mieltään ja järjestöjen johtajien julisteita on runsaasti esillä. Suomesta hänellä on kuitenkin erilainen näkemys.

– Suomi sen sijaan ei ole kuin Ruotsi. He ovat hieman rauhallisempia ja heillä on tilanne paremmin hallussa, Erdoğan sanoi.

Presidentti Erdoğan muistutti, että Turkin parlamentti päättää lopulta siitä, hyväksyykö se Suomen ja Ruotsin puolustusliiton jäseniksi.

Tähän mennessä Suomen ja Ruotsin jäsenyyden on jo ratifioinut 27 Naton jäsenmaata.

Ruotsi saattaa lähettää joukkoja Baltian maihin

Vaikka kaikki Naton jäsenmaat eivät vielä ole ratifioineet Suomen ja Ruotsin jäsenhakemuksia, valmistautuu Ruotsin puolustusvoimat jo puolustusliiton jäsenyyteen. Asiasta uutisoi SVT. Naton jäsenenä Ruotsi saattaisi esimerkiksi osallistua Baltian maiden ilmavalvontaan ja lähettää ruotsalaisia maa- ja merijoukkoja Baltiaan tai Itä-Eurooppaan, puolustusvoimat toteaa Ruotsin hallitukselle laaditussa osaraportissa.

Puolustusvoimien lehdistösihteeri Therese Fagerstedt huomauttaa, että päätöksiä asiasta ei ole tehty. Suunnitteluprosessi etenee kuitenkin nopeasti, hän sanoo.

– Tämä on osaraportti. Olemme määritelleet joitakin kysymysasetteluja, mutta emme aina päätyneet lopullisiin johtopäätöksiin.

Raportissa korostetaan myös Ruotsin strategista merkitystä Natolle.

– Ruotsin maa-alueella tulee olemaan suuri merkitys Suomen ja Baltian maiden puolustukselle Natossa. Ruotsin Nato-jäsenyys muuttaa myös Pohjois-Norjan puolustuksen, Västerhavetin (Skagerrak, Kattegatt ja Öresund) meriyhteyksien hallitsemisen ja siten myös Itämeren hallinnan edellytyksiä, puolustusvoimien Nato-valmisteluja luotsaava kenraalimajuri Thomas Nilsson sanoo.

Portugali ratifioi Suomen Nato-jäsenyyden

Portugalin palamentti on ratifioinut Suomen ja Ruotsin Nato-jäsenyyden.

Äänestystuloksen ratkettua maiden Nato-jäsenyyttä kannattavien puolueiden jäsenet nousivat parlamentissa taputtamaan.

Portugalin ratifioinnin jälkeen ainoastaan Slovakia, Turkki ja Unkari eivät ole ratifioineet Suomen ja Ruotsin Nato-jäsenyyttä.

Kreikan parlamentti ratifioi Suomen Nato-jäsenyyden

Kreikan parlamentti on ratifioinut Suomen ja Ruotsin jäsenyydet puolustusliitto Natossa. Asiasta kertoo puolustusministeri Antti Kaikkonen Twitterissä.

– Homma etenee. Kreikan parlamentti on juuri ratifioinut Suomen ja Ruotsin Nato-jäsenyyden. Nyt kasassa 25/30, Kaikkonen toteaa.

Suomi kasvattaa osallistumistaan Naton operaatioon Kosovossa

Suomi kasvattaa osallistumistaan puolustusliitto Naton KFOR-operaatiossa Kosovossa noin 70 sotilaaseen, kertoo puolustusministeri Antti Kaikkonen Twitterissä.

– Joukon kasvattamista suunnitellaan vuoden 2023 alkupuolelle, Kaikkonen kertoo.

Päätöksen joukkojen kasvattamisesta teki tasavallan presidentti ja valtioneuvoston ulko- ja turvallisuuspoliittinen ministerivaliokunta perjantain kokouksessa.

Kokouksessa keskusteltiin myös Venäjän aloittamasta hyökkäyssodasta Ukrainassa, Euroopan turvallisuustilanteesta sekä Suomen Nato-jäsenyyden etenemisestä.

 

Naton pääsihteeri varoittaa levottomuuksista Euroopassa

Ukrainan sota on Naton pääsihteeri Jens Stoltenbergin mukaan etenemässä kriittiseen vaiheeseen, ja talvesta tulee kova niin vapaudesta taisteleville ukrainalaisille kuin myös niille, jotka heitä tukevat.

– Yhtenäisyyttämme ja solidaarisuuttamme tullaan testaamaan kovasti, kun perheet ja yritykset joutuvat Venäjän raa’an hyökkäyksen aiheuttamien nousevien energian hintojen ja elinkustannusten puristukseen, Jens Stoltenberg kirjoittaa Financial Timesin mielipidekirjoituksessaan.

– Edessämme on vaikeat kuusi kuukautta, joihin sisältyy energian jakelun katkojen ja häiriöiden uhkaa ja ehkä jopa levottomuuksia. Tästä huolimatta meidän on pidettävä suuntamme ja vastustettava tyranniaa – niin Ukrainan kuin meidän itsemmekin takia, hän jatkaa.

Stoltenberg muistuttaa länsimaiden maksavan Ukrainan tukemisesta dollareissa, euroissa ja punnissa. Ukrainalaisten kohdalla hintana ovat ihmishenget. Mikäli Venäjä ja muut autoritääriset valtiot uskovat, että ne voivat hyökätä naapureidensa kimppuun ja polkea kansainvälistä oikeutta, on hinta Naton pääsihteerin mukaan kuitenkin vielä kovempi meille kaikille.

– Jos Venäjä lopettaa taistelemisen, johtaa se rauhaan. Jos Ukraina lopettaa taistelemisen, lakkaa se olemasta itsenäisenä kansakuntana. Meillä on moraalinen vastuu tukea tätä itsenäistä demokratiaa Euroopan sydämessä.

Ukrainan tukemisesta maksettava hinta hyödyttää Jens Stoltenbergin mukaan myös tukijoiden omaa turvallisuutta.

Vladimir Putin on sanonut selvästi, että hän haluaa pyyhkiä maan [Ukrainan] pois kartalta ja panna Euroopan turvallisuusjärjestelmän uusiksi. Venäjä miehittää väliaikaisesti noin 20 prosenttia Ukrainasta – neljä kertaa Belgian tai puolen Britannian suuruista aluetta. Venäjä voisi ottaa riskin ja käydä muita naapureita vastaan ja jopa hyökätä Nato-maihin, jos se rohkaistuu menestyksestä.

Jens Stoltenberg toteaakin, että nyt on tehtävä valinta siitä, millaisessa maailmassa haluaa elää.

Puhemies Matti Vanhanen: Näin vaalit vaikuttavat eduskuntatyöhön

Eduskunnan puhemiehen Matti Vanhasen (kesk.) mukaan kevään 2023 eduskuntavaalien vaikutus kansanedustajien työhön tulee ”yllättävän nopeasti vastaan”. Vanhanen avasi loppuvaalikauden näkymiä toimittajille järjestetyssä tiedotustilaisuudessa tiistaina eduskunnassa.

– Ne ehdotukset, joita hallitus haluaa, että  eduskunta ottaa käsiteltäväkseen, niihin on nyt kaksi kuukautta ja noin viikko aikaa tehdä tälle eduskunnalle. Sen jälkeen eduskunta käsittelee niitä asioita, jotka on siihen mennessä käsitelty eli se vaalien vaikutus tulee yllättävän nopeasti vastaan.

Vanhasen mukaan helmikuun alussa on päivä, johon mennessä valiokuntien täytyy mietintönsä tehdä, jos ne haluavat, että niitä vielä maaliskuun alkuun mennessä käsitellään.

– Kaikissa eduskunnissa, joissa olen ollut mukana, viimeisinä viikkoina tai kuukausina käy niin, että joitakin esityksiä, joita on kirjattu hallitusohjelmaan, hallitus ei pysty antamaan ja kaikkia esityksiä eivät valiokunnat ehdi käsitellä mietinnön antamiseen saakka.

Vanhaselta kysyttiin tiedotustilaisuudessa myös vaalien vaikutusta Suomen Nato-prosessiin tilanteessa, jossa loputkin jäsenmaat ehtisivät ratifioida juuri vaalien alla Suomen Nato-jäsenyyden ja lopullinen päätös liittymisestä tulisi hyväksyttää eduskunnalla.

– Tämä jäsenyyden ratifiointi on niin suuri asia, että heti kun se tulee mahdolliseksi, siihen liittyvä prosessi pitää käynnistää ja aloittaa, ihan riippumatta siitä, onko vaalitaukoa vai ei, Vanhanen kommentoi asiaa.

Vanhanen oli korostanut jo aiemmin, että ”tämä eduskunta on toimintakykyinen vaalituloksen vahvistamispäivään saakka eli vielä pari päivää vaalien jälkeenkin”.

– Meillä ei ole tilannetta, ettei olisi toimintakykyistä eduskuntaa olemassa.

– Ja yleensä kansainväliset sopimukset ovat sellaisia, että niiden käsittely ei raukea vaalien ohi mentyä niin kuin kaikki muut hallitukset esitykset raukeavat, mutta ratifiointikysymys on luonteeltaan sellainen, että jos kaikki muut Nato-maat ehtisivät ratifioinnin tehdä juuri ennen vaaleja ja hallituksemme ehtisi tehdä ratifiointiehdotuksen mutta eduskunta ei ehtisi sitä käsittelemään, niin seuraava eduskunta voisi jatkaa sitä välittömästi vaalien jälkeen.