Viime aikoina mediassa on otsikoitu, että Yhdysvaltojen ja Euroopan unionin välillä ollaan lähellä kauppasotaa. Helsingin yliopiston Eurooppa-tutkimuksen akatemiatutkija Timo Miettisen mukaan viime viikkoina uutisoidut tapahtumat eivät ole kuitenkaan selvä merkki kauppasodasta.
– Kauppasota ei ole ehkä oikea termi kuvaamaan Yhdysvaltain ja EU:n välistä vastakkainasettelua. Yhdysvalloissa alettiin suhtautua kriittisemmin uusiin vapaakauppasopimuksiin jo Donald Trumpia edeltävällä kaudella. Kyseessä on pitkäaikainen kehitys, joka vaikuttaa myös kansainvälisiin instituutioihin, Miettinen sanoo Verkkouutisille.
Yhdysvallat vetäytyi edellisen presidentin Donald Trumpin kaudella näkyvästi kuoreensa. Silloin vihollinen oli selvä ja Trumpin tähtäimessä oli Kiina, joka haastoi Yhdysvaltoja toden teolla kilpailussa maailmanherruudesta. Mutta Miettisen mukaan Yhdysvaltojen protektionistinen suuntaus on peruja jo Barack Obaman viimeiseltä kaudelta, jolloin vapaakauppasopimuksiin alettiin suhtautua kriittisemmin.
Uusin vastakkainasettelu ei ole hänen mukaansa niin dramaattinen kuin aiemmat vastaavat kehityskulut. Yhdysvaltojen suhtautuminen kriittisesti erilaisiin monenvälisiin toimijoihin, kuten Maailman kauppajärjestön toimintaan huolettavat EU:ta. Miettisen mukaan Yhdysvallat on esimerkiksi omilla toimillaan jarruttanut tuomarinimityksiä välimiestuomioistuimiin. Tämä on osaltaan halvaannuttanut kauppajärjestön toimintaa.
Tälläkin kertaa vastakkainasettelun juuret ovat kuitenkin samat kuin aiemmin. Toimet eivät ole suunnattu EU:ta kohtaan, vaan Yhdysvallat näkee Kiinan edelleen sen päävastustajana.
– Nähdäkseni Joe Bidenin tietynlaisessa ideologisessa protektionismissa korostuu enemmän vasemmistohenkinen protektionismi. Bidenin ajattelussa näkyy esimerkiksi työntekijöiden oikeudet ja niiden turvaaminen, ettei kaikkia markkinoita avata kerralla kilpailulle. Lähtökohdat ovat hyvin erityyppiset kuin trumpilaisessa protektionismissa, joka on selkeästi suunnattu keskeisiä kilpailijoita vastaan, Miettinen sanoo.
Uusimmassa vastakkainasettelussa on kyse erimielisyyksistä esimerkiksi eri digialustojen kohdalla. Erilaiset kysymykset esimerkiksi digimarkkinalainsäädäntöön hiertävät paitsi EU:n ja Yhdysvaltojen välejä myös digialustoja tarjoavien yritysten ja EU:n välejä. Keskusteluja käydään sekä Yhdysvaltojen että EU:n välillä, mutta myös yritysten ja EU:n kesken.
Euroopassakaan ja EU:ssa protektionismi ei ole täysin vierasta. Ranska on ollut yksi EU:n hanakammista protektionismin puolestapuhujista. Tämänhetkisessä vastakkainasettelussa Ranskan rooli on kuitenkin varsin pieni.
– Ranskan mielestä Euroopan tulisi olla omavaraisempi. Tällä kertaa Ranska ei ole aloitteentekijä, mutta varsinkin koronakriisin ja Venäjän hyökkäyssodan alettua nämä asiat ovat nousseet myös EU:ssa paljon enemmän esille.
Miettinen mainitsee esimerkkinä European chips actin, joka pyrkii siihen, että EU olisi omavaraisempi mikropiirien valmistuksessa. Miettinen nostaa esille, että tämä lähtee paljon juuri ranskalaisesta ajattelusta.
Yhdysvaltojen katse kohdistuu Kiinaan
Eurooppa on seisonut Yhdysvaltojen rinnalla Ukrainan tukena Venäjän hyökkäyssodassa. Tässä katsannossa tämä uusin käänne onkin yllätyksellinen, kun samaan aikaan Euroopassa on taloudellisesti haastavammat ajat kuin miesmuistiin. Voiko Yhdysvaltojen ja Euroopan maiden väliset uudet erimielisyydet vaikuttaa myös Ukrainalle annettavaan tukeen?
– Ilmiön juurisyy on siinä, että Eurooppa on joutunut turvautumaan Yhdysvaltojen apuun. Ukrainan alue ei ole Yhdysvalloille geopoliittisesti samalla tavalla tärkeä kuin EU:lle. Yhdysvallat on nähnyt kysymyksen ylipäätänsä niin tärkeänä, että maa on tukenut Ukrainaa taistelussa. Samalla Yhdysvallat on ainakin kiertoteitse ilmaissut, että Euroopan tulisi ottaa enemmän roolia omasta puolustuksestaan, Miettinen sanoo.
Hän kuitenkin toteaa, että toiveikkuutta sen suhteen, että Yhdysvallat jatkaa tukeaan Ukrainalle lisää se, ettei Yhdysvallat paini samanlaisten ongelmien kanssa kuin Eurooppa. Yhtenä tärkeänä seikkana hän mainitsee sen, että Yhdysvallat on energian suhteen huomattavasti EU:ta omavaraisempi ja se ei paini samanlaisen energiakriisin keskellä kuin Euroopan maat.
– Yhdysvalloissa inflaation juurisyyt eivät ole Venäjän aloittamassa hyökkäyssodassa, kun taas Euroopassa kaasun väheneminen on merkinnyt suuria ongelmia monessa maassa. Tällä hetkellä ei ole sellaisia merkkejä, että tämä löisi kiilaa länsiliittouman väliin, Miettinen sanoo.
Tässäkään kohtaa Yhdysvaltojen katse ei ole kiinnittynyt niinkään Venäjään ja Eurooppaan. Miettisen mukaan Yhdysvaltojen katse kohdistuu jälleen Kiinaan ja indopasifiselle merialueelle ja erityisesti Taiwanin kysymykseen.
– Kiina on Yhdysvalloille kilpailijamaista ensisijainen vastustaja. Ukrainan sota on tarjonnut Yhdysvalloille mahdollisuuden saada heikennettyä Venäjää pienin kustannuksin ilman, että heidän tarvitsisi tuhlata omaa sotilaallista kyvykkyyttään sotaan, akatemiatutkija toteaa.
