Kelan pääjohtajan nimityksestä tuli kova poliittinen kamppailu, kun vaalitappiosta säikähtäneet perussuomalaiset eivät uskaltaneet tukea virkaan kokoomuksen ehdokasta työministeri Arto Satosta.
Kokoomus ja puheenjohtaja Petteri Orpo saivat eniten syytöksiä poliittisesta virkanimityksestä, jossa sopivin ohittaa pätevämmät. Lopulta kansanedustajista koottu Kelan valtuusto valitsi pääjohtajaksi enemmän pätevän HUS:n johtajan Lasse Lehtosen.
Lehtonen on tehnyt väitöskirjan sekä lääke- että oikeustieteestä. Pätevä Lehtonen oli myös sopiva, hänellä on kokoomuksen jäsenkirja.
Keskustelu nimityksistä menee helposti ylikierroksille. Niin nytkin. Kela on eduskunnan alainen laitos.
Kela maksoi viime vuonna etuuksia yli 17 miljardia euroa. Sen pääjohtaja ei ole mikään keskikokoista laitosta johtava konttorissaan lymyilevä kuiva byrokraatti.
Pääjohtaja on yhteiskunnallinen vaikuttaja, joka on usein osallistunut ahkerasti sosiaali- ja eläkepoliittiseen keskusteluun. On tosiasia, että Kelan valtuutetut arvioivat hakijan pätevyyden lisäksi, kuinka tämän ja nimittäjän yhteiskunnalliset näkemykset kohtaavat.
Värikkäässä keskustelussa esitettiin, että Kela siirrettäisiin hallituksen peukalon alle. Pääjohtajan nimittäisi valtioneuvosto sosiaali- ja terveysministeriön esittelystä.
Järjestelyssä valta valuisi ojasta allikkoon. Hallitukset ovat luopuneet virkapaketeista, mutta poliittiset nimitykset ovat arkipäivää.
Nimityksiä tekee kulloinenkin hallitus. Vuonna 2005 aloittivat ensimmäiset poliittiset valtiosihteerit, joiden piti vahvistaa ministerin poliittista ohjausta, ja samalla kansliapäälliköt voisivat keskittyä ministeriöiden johtamiseen.
Ministeriöiden kansliapäälliköiden virat on muutettu viiden vuoden pesteiksi. Tuloksena on jatkuvasti pyörivä nimitysruletti.
Pahimmillaan ministeri, poliittinen valtiosihteeri ja kansliapäällikkö, vaihtuvat lyhyen ajan sisällä. On esitetty, että hallinnon toiminnan jatkuvuuden turvaamiseksi kansliapäälliköiden virkakausi olisi esimerkiksi seitsemän vuotta.
Kansliapäällikön pesti on vain vuoden pidempi kuin vaalikausi. Käytännössä jokainen hallitus nimittää valtaosan kansliapäälliköistä. Pirulle annettiin pikkusormi.
Ministerit ovat hallituksesta toiseen käyttäneet hanakasti mahdollisuutta nostaa puoluetovereitaan korkeisiin virkoihin. Tätä on helpottanut sovittu periaate, että ministerit eivät kajoa kollegoidensa nimitysehdotuksiin.
Esimerkiksi käy sisäministeriö, joka ei ole mikään poikkeus. Kokoomuslainen ministeri järjesti aikanaan Suojelupoliisin päälliköksi kokoomuslaisen. Vihreä sisäministeri esitteli ministeriön kansliapäälliköksi vihreän hakijan.
Nykyisessä hallituksessa sisäministeri Mari Rantanen (ps.) junaili oman valtiosihteerinsä Juha Marteliuksen Supon johtoon. Kansliapäällikkökin on vaihtunut vihreästä ammattisotilaaksi.
Hallituksen ja eduskunnan päätöksissä on aina mukana politiikkaa, myös henkilövalinnoissa. Nimitysrulettia voi arvostella puoluetovereiden suosimisesta toimivan hallinnon kustannuksella.
Poliittisia nimityksiä on puolustettu sillä, että vaalien tulosten pitää näkyä myös virkakunnan kokoonpanossa.
Politiikassa on aina mukana peli ja valtataistelu. Nyt erätappion kärsi Satonen.
Satoselle se oli kolmas kerta. Aiemmin hänet on siirretty syrjään kokoomuksen eduskuntaryhmän puheenjohtajan tehtävästä ja eduskunnan puhemiehistöstä.
