Ulkopolitiikan tuntija ja tietokirjailija Henri Vanhanen arvostelee kovin sanoin presidentti Tarja Halosen analyysiä Venäjästä ja diktaattori Vladimir Putinista.
– Se, mikä Tarja Halosen arviossa hiertää, ei ole vain Krim. Vaarallisinta on ajatus, että Venäjän kanssa voisi saavuttaa rajan, jonka jälkeen yhteiselo helpottuisi, Vanhanen sanoo.
Tämä harha on hänen mukaansa ”vaarallisempi kuin itse arvio”.
Europarlamentaarikko Mika Aaltolan (kok. /EPP) erityisavustajana nykyisin toimiva entinen Ulkopoliittisen instituutin tutkija Vanhanen arvosteli Halosen Venäjä-puheita jo aiemmin. Verkkouutiset kertoo asiasta tässä jutussa. Vanhanen avaa asiaa lisää X:n ketjussaan.
Halonen arvioi aiemmin Ruotsin TT:n haastattelussa, että hänestä tuntuu siltä, että Ukrainalta vallattu ja laittomasti Venäjään liitetty miehitetty Krim lopulta voisikin riittää Putinille.
Asiantuntijan mukaan Venäjän ulkopolitiikan ydin on laajentumisesta ja puskurivyöhykkeistä koostuva jatkumo.
– Tsaareille se oli tie turvallisuuteen, Neuvostoliitolle ideologinen missio. Putinille sama peruskaava elää tänään.
Henri Vanhanen sanoo, ettei turvallisuus ole koskaan perustunut Moskovalle sopimuksiin pohjautuvaan voimaan vaan vaan erityisesti sotilaallisen voiman tuomaan valtaan.
– Kun rajat työntyvät eteenpäin, maa on turvassa. Kun ne kutistuvat, seuraa epävarmuus, kaaos ja paranoidi turvattomuuden tunne, hän avaa-.
Tämä selittää Vanhasen mukaan sen, miksi yksi ”voitto” tai ”saavutus” ei tyydytä Moskovaa.
– Siksi Krim ei ollut päätepiste vaan alkusoitto. Samalla logiikalla syntyivät aluevaatimukset Donetskista, Luhanskista, Hersonista ja Zaporizzjasta – ja tämä jatkuu vaatimuslistana juuri nyt.
Juttu jatkuu kuvan jälkeen.
Vladimir Putinin omaa uraa Kremlissä Vanhanen kuvaa jatkumona Venäjän pitkälle historialle.
– Neuvostoliiton hajoamisen trauma, lännen epäröinti ja ratkaisematta jääneet kriisit loivat hänestä johtajan, joka uskoo turvallisuuspoliittiseen riskinottoon enemmän kuin neuvotteluihin, asiantuntija sanoo.
– Vuoden 2014 jälkeen Minsk-sopimukset näyttivät hänelle, että neuvottelut eivät tuo vipuvartta Ukrainan sisäpolitiikkaan. Niinpä tehtiin päätös suurhyökkäyksestä. Jokainen pettymys ja lännen heikkous on ruokkinut seuraavaa riskiä, hän jatkaa.
Kyse ei Henri Vanhasen mukaan ole siis Krimistä tai edes Itä-Ukrainan Donbasista.
– Tavoite on koko Ukrainan hallinta: ei välttämättä sotilaallisesti, vaan vipuvarren kautta sen sisäpolitiikkaan. Se on paljon enemmän kuin kartalle piirretty viiva.
– Putinin valtakausi kertoo dynamiikasta, jossa ruokahalu kasvaa syödessä. Mitä enemmän länsi epäröi, mitä heikommin kriisejä hallitaan, sitä suuremmaksi kasvaa hänen uskonsa, että enemmän saa, jos vain ottaa.
Tästä päästään Vanhasen mukaan johtopäätökseen:
– Yksittäinen sopimus Putinin kanssa ei ikävä kyllä riitä. Tällainen Venäjä vaatii jatkuvaa pidäkettä ja elävää pelotetta. Vain uskottava puolustus ja yhtenäisyys tekevät rauhan mahdolliseksi.
