Venäjän strategisiin aseisiin erikoistunut asiantuntija Pavel Podvig katsoo Ukrainan sodan aikana nähdyn ilmapuolustuksen toiminnan vaikuttavan ydinasetaktiikkaan.
Ukrainaan toimitetut länsimaiset ilmatorjuntajärjestelmät ovat toimineet ilmeisen tehokkaasti edistyneimpiä venäläisiä ohjuksia vastaan. Pääkaupunki Kiovaan ammutuista risteilyohjuksista ja jopa ilmasta laukaistavista ballistisista Kinzhal-ohjuksista yhä suurempi osa on kyetty pudottamaan. Etenkin amerikkalaisella Patriot-järjestelmällä on ollut tässä suuri rooli.
YK:n aseistariisuntaohjelman vanhempana tutkijana työskentelevä Podvig ruotii asiaa Twitter-ketjussaan. Hän huomauttaa, ettei kyky pudottaa ballistisia ohjuksia ole uusi. Merkityksellistä on kuitenkin konteksti.
– Jos tätä katsotaan ”ydinasekulmasta”, voidaan mielestäni sanoa, etteivät ohjukset ole ase yhden laukauksen ydiniskulle, mikä on luultavasti hyvä asia.
Tällaisella iskulla tarkoitetaan esimerkiksi yhden ainokaisen ydinkärjen ampumista valittuun kaupunkiin. Etenkin länsimaisissa lähteissä on toisinaan spekuloitu, voisiko Venäjä epätoivoiseksi käydessään suorittaa yhden tällaisen iskun. Ajatuksena olisi eskaloida tilanne ydinasetabu murtamalla sellaiseksi, että Ukrainaa tukevat länsimaat säikähtäisivät hakemaan rauhaa. Väitettyä venäläisdoktriinia on toisinaan kuvattu eskaloinniksi tilanteen de-eskaloimiseksi. Monien asiantuntijoiden ja venäläislähteiden mukaan runsaasti länsimaisissa keskusteluissa jo vuosia pyörinyttä doktriinia ei välttämättä todellisuudessa edes ole olemassa.
Keskusteluissa on pyöritelty myös niin sanottua näytösiskua. Siinä verrattain pienen latauksen ydinase ammuttaisiin asumattomalle alueelle osoituksena kyvystä ja valmiudesta käyttää ydinaseita.
Peli muuttuu
Pavel Podvigin mukaan modernien ilmapuolustusjärjestelmien kyvyt osoittavat, että etenkin risteilyohjuksen, mutta myös lyhyen kantaman ballistisen ohjuksen, torjutuksi tulemisen todennäköisyys on niin korkea, että hyökkääjän on pakko epäillä tällaisen operaation onnistumista. Tämä nostaa kynnystä ydinaseiden käytölle.
– Puolustusten ylikuormittaminen on tietysti melko helppoa (kuten viime yön hyökkäys [edellinen isku Kiovaan] osoittaa), mutta vahvasti suojatun kohteen puolustusten läpäisy varmuudella vaatisi kuitenkin kymmeniä ohjuksia. Tämä on ongelma ydinkärjillä varustettujen ohjusten kohdalla, asiantuntija sanoo.
Hänen mukaansa tämä nakertaa edelleen ajatusta siitä, että ydinaseita voidaan käyttää ”strategisen tason alapuolella” tai jonkinlaisen shokki- tai pelotteluvaikutuksen hakemiseen.
– ”Näytösisku” mahdollisuutta ei voida aivan täysin sulkea pois, mutta kuitenkin, Pavel Podvig pohtii.
Ohjuspuolustus ei hänestä silti muuta oikein mitään strategisella tasolla. Mannertenvälisten ohjusten torjunnan vaikeutta ei tarvitse asiantuntijan mukaan edes huomioida. Strategisilla ydinaseilla ei nimittäin tehtäisi vain yhden ohjuksen iskua.
– Jos vihollisesi luottaa ydinaseilla tehtyyn vastaiskuun, voit investoida ohjuspuolustukseen siinä toivossa, että voit puuttua siihen. Mutta ellet tavoittele massaetua kolmannen iskun vaiheen jälkeen, ei ole kovinkaan selvää, miksi toimisit niin, Pavel Podvig toteaa.
Hänen mukaansa valtion on turha ajatella, että se voisi luottaa ydinsodassa kykyynsä tehdä vastaisku ja siihen, että ohjuspuolustus tarjoaa turvan vihollisen uusilta iskuilta.
– Ydinasepelote perustuu siihen, että vastapuolesi voi jollain todennäköisyydellä saada ammuttua jotakin sinun alueellesi.
Tätä mahdollisuutta ohjuspuolustus ei Podvigin mukaan millään voi täysin poistaa.
Podvig toteaa, että ohjuspuolustuksen suorituskyvyllä on siis joka tapauksessa merkitystä, ja se tekee ydinaseiden käytöstä entistä ongelmallisempaa. Hänestä on kuitenkin väärin ajatella, että puolustusjärjestelmät ovat tapa vastata ydinaseuhkiin.
Esimerkiksi ydinaseasiantuntija Fabian Hoffmann arvioi eilen (alla) Ukrainassa nähtyjen ilmapuolustuskykyjen vaikuttavan venäläiseen ydinaseajatteluun.
– Jos minä olisin venäläinen ydinasestrategi, olisin hyvin huolissani. Saitte juuri todisteen siitä, että länsimaiset ilma- ja ohjuspuolustusjärjestelmät voivat torjua 100-prosenttisesti taktisten ydinaseiden kuljetusvälineenne (lyhyen matkan ballistiset ohjukset, risteilyohjukset, ilma-alukset) yhden laajan hyökkäyksen aikana, Hoffmann totesi.
LUE MYÖS:
Huomio Ukrainan ilmapuolustuksesta: Venäläisten syytä olla huolissaan
The capability to intercept ballistic missiles is not new. The Soviet Union did the first intercept (of an R-12 missile) on 4 March 1961. Of course, modern systems like Patriot are more capable/compact than what the Soviet Union had at the time, but that's not significant. 2/
— Pavel Podvig (@russianforces) May 16, 2023
