– On asioita, joita emme koskaan muuta kauniilla sanoilla tai älykkäillä vaatteilla. Jos olet huolissasi näistä asioista, sinun pitäisi ymmärtää, mistä (Donald) Trumpin taktiikka tulee. Venäjältä, toteaa Liettuan entinen ulkoministeri Gabrielius Landsbergis viestipalvelu X:ssä.
Sen tosiasian, että sotilaallinen apu Ukrainalle on saatettu katkaista ennen (Volodymyr) Zelenskyin tapaamista Trumpin kanssa pitäisi toimia esimerkkinä Washingtonin nykyisestä ajattelutavasta, Landsbergis varoittaa.
– Trump pyrkii liittoutumaan (Vladimir) Putinin kanssa. Putin on pyytänyt myönnytyksiä, ja myönnytyksiä on luvattu. Emme ehkä tiedä näiden lupausten koko laajuutta, mutta meidän on oltava valmiita kaikkeen.
– Ukrainan suvereniteetti, sotilaallinen tuki, turvallisuustakuut ja poliittinen tulevaisuus on voitu jo luovuttaa vastineeksi Trumpin harjoittamasta liittoutumisesta Venäjän kanssa. Mutta koska tuollainen avoin myynti Putinille näyttää poliittisesti epämiellyttävältä, hallinto käyttää kaikki tarvittavat keinot peittääkseen jälkensä, Landsbergis arvioi.
Hän kertoo 1990-luvun Liettuassa varttuneena muistavansa liiankin hyvin, ”kuinka vanhemmat lapset läheisestä venäläisestä koulusta odottivat meitä matkalla luokkaan. Jos he olisivat päättäneet hakata sinut, he löysivät syyn. Mitä ikinä tekisitkin, he tekisivät sen”.
– Se muistuttaa minua vanhasta venäläisestä vankilavitsistä. Mies pyytää toiselta tupakkaa. Toinen sanoo, ettei hänellä ole. ”Onko sinulla tulta?” – ”Ei, en tupakoi.” Ensimmäinen mies huokaa ja sitten lyö häntä. ”Miksi?” hakattu mies kysyy. ”Koska sinulla ei ole hattua päässä.”
– Näin se toimi myös kaduilla. Jos sinulla oli tupakkaa, he ottivat sen. Jos sinulla oli rahaa, he ottivat sen. Jos et antanut heille mitään, he löivät sinua muuten vain. Oikeaa vastausta ei ollut, koska kyse ei koskaan ollut savukkeista, rahasta tai hatuista. Kyse oli vallasta.
– Ja jos halusit selviytyä, sinun oli toimittava sen mukaisesti. Jos pystyit taistelemaan, taistelit. Jos et voinut taistella, vältit heidän aluettaan. Jos et voinut välttää sitä, varmistit, ettet ollut yksin, Landsbergis jatkaa.
– Et uskonut, että hatun, savukkeiden tai rahan kantaminen pelastaisi sinut. Se oli niiden virhe, jotka eivät ymmärtäneet sääntöjä – he luopuivat kaikesta ja silti lyötiin. Koska venäläinen roisto pysähtyy vain haastettaessa.
Landsbergisin mukaan sama logiikka ei toimi vain kaduilla, vaan myös geopolitiikassa.
”Allekirjoita tämä sopimus mineraaleistasi.”
-”Ok.”
-”No… sitten me lyömme sinua, koska et käyttänyt pukua.”
Landsbergisin mukaan kyse ei ole mineraaleista, vaaleista tai mistään niistä. Kyse on luovuttamisesta. Se oli totta vuonna 1939, jolloin Neuvostoliitto allekirjoitti keskinäisen avunantosopimuksen Liettuan kanssa ja sijoitti maahamme 20 000 sotilasta.
– Vuotta myöhemmin neuvostoliittolaiset sanoivat, että oli ”tapahtuma”, jossa oli mukana joitain neuvostosotilaita. Tätä käytettiin uhkavaatimuksen tekosyynä. Neuvostoliitto vaati Liettuan hallituksen eroa 48 tunnin kuluessa tai antautumista miehitykseen. Mutta silloin, kun ulkoministeri sai tämän uhkavaatimuksen, Neuvostoliiton hyökkäysjoukot marssivat jo kohti rajaamme. Se oli fait accompli.
– Emme silloin tienneet, että kaikki oli sovittu etukäteen salaisessa Molotov-Ribbentrop-sopimuksessa. Nykyään meillä ei ole mitään tekosyytä tällaiselle naiiviudelle. On varmaa, että Trump-Putin-sopimus on jo olemassa – ja meidän tulee toimia sen mukaisesti, Landsbergis kirjoittaa.
