Venäjällä käynnistyneen ”Projekt Lodkan” on määrä tuottaa 6 000 Shahed-136:n Geran-2-kopiota kesään 2025 mennessä. Tatarstanin Jelabugassa sijaitseva tuotantolinja valmistaa drooneja Iranin toimittamien teknologian ja piirustusten avulla. Venäjän Projektin kokonaishinnaksi on arvioitu noin kaksi miljardia euroa.
Washington Postin saamien, tehtaalta vuodettujen asiakirjojen mukaan projekti on jatkuvissa vaikeuksissa, minkä vuoksi tuotantotavoitetta tuskin saavutetaan. Postin artikkelin mukaan tuotantolinjan henkilöstö toimii Venäjän turvallisuuspalvelu FSB:n valvonnassa. Tuotantoprojektin johdossa on entinen FSB:n työntekijä, joten varotoimista on huolehdittu: Projektin avainhenkilöiden passit on otettu talteen varotoimena, jotta he eivät poistuisi maasta, ja projektin dokumentaatiossa käytetään peitesanoja. Drooneihin viitataan sanalla ”lodka” (vene), räjähteisiin sanalla ”bamper” (puskuri) ja Iranin sijasta viitataan vaihtoehtoisesti joko Irlantiin tai Valko-Venäjään.
Asiakirjat paljastavat, että Venäläiset yrittävät parantaa droonien vanhentunutta iranilaista teknologiaa, mistä on samanlaisia tietoja muualtakin. Ajatuksena on tehdä aseesta tuhovoimaisempi. Samaan aikaan tuotanto on jo nyt ainakin kuukauden myöhässä aikataulusta: Geran-2:ia valmistuu keskimäärin 100 kuukaudessa, valmiina on noin 300 droonia.
Niin kauan kuin joitakin droonin pääkomponentteja tulee yhä Iranista, voidaan päästä enintään 180 Geran-2:n tuotantoon kuukaudessa. Täysin venäläisillä komponenteilla uskotaan saavutettavan keskimäärin 226:n droonin tuotantovauhti kuukaudessa. Elektroniikassa sekä Iran että Venäjä ovat 90-prosenttisesti riippuvaisia lännestä saatavista komponenteista.
Tuotantolinja saa rungot venäläisiltä alihankkijoilta valkovenäläisten ja kiinalaisten yritysten tukemina. Kriittisin ongelma on iranilaisvalmisteinen Mado MD550 -moottori, jota venäjällä ei osata vielä kopioida. Joitakin Shahed-136:n teknologisia ongelmia on kuitenkin saatu ratkaistua, esimerkiksi kiinalainen elektroniikka on korvattu luotettavammalla länsielektroniikalla, lentorangasta on tehty vesitiivis ja osien kiinnitykseen on löydetty parempi liima.
Toinen ongelma on ollut löytää riittävästi työntekijöitä, jotta tuotanto voisi pyöriä kolmessa vuorossa. Kolmanneksi ongelmaksi asiakirjat mainitsevat iranilaisten toimittaman puutteellisen teknisen dokumentaation. Lisäksi noin joka neljäs Iranista saatu asennussarja on ollut valmiiksi hajalla.
