Venäjä aloitti 24. helmikuuta 2022 massiivisen hyökkäyksen, jonka tavoitteena oli kaataa Ukrainan hallitus ja tuoda maa jälleen Kremlin etupiiriin.
Yhdysvallat oli varoittanut operaatiosta tiedustelulähteisiin vedoten jo viikkokausien ajan. Sen laajuus oli silti yllätys jopa Ukrainalle, sillä presidentti Vladimir Putinin oletettiin aloittavan korkeintaan rajoitetun iskun maan itäosiin.
Putinin toive nopeasta voitosta romuttui Kiovan porteille. Seurauksena oli jo 36 kuukautta kestänyt verinen kulutussota pitkällä rintamalinjalla.
Yhdysvaltain asevoimien West Point -sotilasakatemia huomauttaa analyysissaan, että Ukrainalla oli käytössään sodan alkuvaiheessa vain äärimmäisen rajallisia voimavaroja pääkaupungin puolustamiseksi. Venäläisjoukkojen suunnitelmana oli ottaa Kiovan lähellä sijaitseva Hostomelin lentoasema haltuun maahanlaskuoperaatiolla ja edetä samanaikaisesti pohjoisesta.
Ukrainan kyky pysäyttää sekä maa- että ilmahyökkäys yllätti monet länsimaiset asiantuntijat.
Taistelu Kiovasta kesti helmikuun 24. päivästä huhtikuun 2. päivään asti. Hostomelin lentoasema soveltui hyvin maahanlaskuoperaatioon, sillä kymmenen kilometriä Kiovasta sijaitsevalla Neuvostoliiton entisellä lentotukikohdalla on 3 500 metriä pitkä kiitotie.
Maantieteellä oli suuri merkitys taistelun lopputuloksen kannalta. Dnepr-joki jakaa Kiovan länsi- ja itäosaan, ja sen varrella kulkevat joet ja maanviljelyssä käytetyt kanavat muodostavat merkittäviä esteitä ajoneuvoille. Niiden on käytännössä pakko kulkea maanteitä ja siltoja pitkin. Kiovan länsipuolella sijaitseva Irpin-joki on 10–20 metriä leveä ja toimi luonnollisena puolustuslinjana.
Koko rajaa ei puolustettu
Venäjän strateginen tavoite oli saada haltuunsa Ukrainan valtio. West Pointin Modern War -instituutin tutkijat Liam Collins ja John Spencer arvioivat Kremlin suunnitelman nojanneen neljään oletukseen.
Nopeus oli ratkaisevaa, jotta ulkovallat eivät ehtisi puuttua tilanteeseen. Vladimir Putin oletti Ukrainan väestön olevan poliittisesti apaattista, suhtautuvan epäilyksellä omiin johtajiinsa ja toisaalta myönteisesti Venäjään. Lämmityksen, sähköntuotannon ja rahoitusjärjestelmän kontrollointi nähtiin keinona koko maan haltuunottoon.
Venäjällä myös pidettiin itsestäänselvänä, että Ukrainan asevoimat voitaisiin voittaa avoimessa taistelussa.
Jos Kiova saataisiin nopeasti haltuun, Ukrainan poliittinen johto luultavasti pakenisi tai jäisi vangiksi. Kreml voisi tämän jälkeen asettaa itselleen myötämielisen nukkehallinnon ennen laajemman vastarinnan muodostumista.
– Yllätyksen saavuttamiseksi hyökkäyssuunnitelmaa ei jaettu operatiivisen tason komentajille kuin vasta muutamia vuorokausia ennen hyökkäystä. Taktisen tason yksiköt saivat määräyksensä vain joitakin tunteja etukäteen, Liam Collins ja John Spencer kirjoittavat.
Kiovan valtaukseen lähetettiin noin 50 000 sotilasta. Valko-Venäjän eteläosiin sijoitettiin 30 000 sotilasta itäisestä sotilaspiiristä ja Dneprin itäpuolista etenemistä varten 20 000 sotilasta keskisestä sotilaspiiristä.
Ukrainan puolustussuunnitelmassa suuri osa voimavaroista oli keskitetty itään, jonne Venäjän päähyökkäyksen oletettiin kohdistuvan. Koko 3 000 kilometriä pitkän rajan puolustaminen ei ollut mahdollista. Kiovan ja monien muiden kaupunkien puolustus jäi vain pienten joukko-osastojen harteille.
Alivahvuiset puolustajat
Pääkaupungista oli vastuussa 72. mekanisoitu prikaati, jonka tukikohta oli 85 kilometriä Kiovan eteläpuolella sijaitsevassa Bila Tserkvan kaupungissa. Sen alaiset pataljoonat suorittivat maastotiedustelun lopullisia puolustusasemia varten helmikuun 19. päivään mennessä. Alivahvuisen prikaatin eräässä komppaniassa oli vain 22 sotilasta.
Kiovan itäpuolta oli tarkoitus puolustaa vain yhdellä pataljoonalla, joka pystyisi hyödyntämään Irpin-joen luomaa suojaa. Haasteena oli, että se oli 24. päivän aamuna vielä yli 80 kilometrin päässä tukikohdassaan.
Pääkaupungin puolustusta tukemassa oli kansalliskaartin nopean toiminnan prikaatin alaisia yksiköitä, pieni määrä erikoisjoukkoja muita muita sekalaisia vapaaehtoisjoukkoja. Puolustajien kokonaismääräksi on arvioitu noin 18 000, mutta heistä monet olivat sodan alussa heikosti varustettuja ja epäjärjestyksessä.
Kiovan kaupungilla ei ollut minkäänlaista väestönsuojelusuunnitelmaa, eikä hyökkäystä varten järjestetty harjoituksia ennen sotaa. Poliisi sai Yhdysvaltain keskustiedustelupalvelu CIA:lta tietoja, joiden avulla viranomaiset saivat kiinni kymmeniä Venäjän sabotöörejä.
Kiovan ympärillä sijaitseville lentokentille sijoitettiin 23. helmikuuta paloautoja ja muita esteitä, joilla oli mahdollisesti ratkaiseva merkitys Venäjän maahanlaskuoperaation häiritsemisessä.
Taistelu Kiovasta voidaan jakaa kolmeen vaiheeseen. Ensimmäinen hyökkäysvaihe kesti kolme vuorokautta. Venäjän yritys vallata pääkaupunki nopealla yllätysiskulla epäonnistui, minkä jälkeen sen joukot yrittivät toistuvasti ottaa haltuunsa Irpin-joen ylittäviä siltoja ja avata uutta väylää Kiovaan.
Ratkaisevia taisteluita käytiin Butshassa, Irpinissä, Brovaryssa ja Moshchunissa. Kolme viikkoa kestäneet rajut taistelut päättyivät Ukrainan voittoon.
Kremlin suunnitelma oli epäonnistunut, joten joukkoja alettiin vetää takaisin kohti pohjoista Kiovan lähialueelta. Tämä vaihe kesti huhtikuun 2. päivään asti. Sodan seuraavassa vaiheessa taisteluiden painopiste siirtyi itään Donetskin ja Luhanskin alueille.
LUE MYÖS:
Yllätysisku 34 helikopterilla – tämä taistelu ratkaisi sodan alkuvaiheen (VU 12.9.2023)
Vladimir Putinilta uusi selitys sille, miksi Kiova säästyi valtaukselta (VU 29.1.2025)
