Kreml pyrkii maineikkaassa brittiläisessä Chatham House -ajatushautomossa työskentelevän tutkija Natalie Sabanadzen mukaan todennäköisesti hyödyntämään Yhdysvaltojen äskettäistä Venezuela-operaatiota lietsoakseen antiamerikkalaisia mielialoja ja pönkittääkseen väitteitä länsimaiden uuskolonialismista.
Tilanteessa, jossa Donald Trump muokkaa maailmaa kovakätisesti mieleisekseen, mutta Venäjä rypee syvällä Ukrainan mudassa, Vladimir Putinin tavoittelema moninapaisuus saattaa kuitenkin ironisesti kääntyä häntä itseään vastaan. Venäjä on kenties jopa menettämässä pelin, Sabanadze arvioi tässä analyysissaan.
Kremlin reaktio Yhdysvaltojen operaatioon Venezuelassa on hänen mukaansa ollut korostuneen pidättyväinen, vaikka Venäjä oli pyrkinyt aiemmin esiintymään diktaattori Nicolas Maduron hallinnon turvallisuuden luotettavana takaajana. Ulkoministeri Sergei Lavrov on kehottanut USA:ta ”harkitsemaan toimiaan uudelleen” ja vapauttamaan ”suvereenin valtion laillisesti valitun johtajan puolisoineen”.
Tämä kertoo Sabanadzen mukaan sekä Kremlin strategisesta laskelmoinnista että Venäjän vallanpitäjien ylikuormituksesta.
– Kun Bashar al-Assadin hallinto kaatui Syyriassa, Venäjä seurasi sivusta. Aiemmin Venäjä piti interventiotaan Syyriaan merkittävänä strategisena saavutuksena ja suurvalta-asemansa ylpeänä symbolina. Lopulta se ei kuitenkaan tehnyt Assadin auttamiseksi juuri muuta kuin tarjosi turvapaikan hänelle ja perheelleen, Sabanadze toteaa.
Venäjä ei myöskään puolustanut Iranin ahdistettua hallintoa Israelia vastaan, vaikka Putin oli pitkään ylistänyt maiden keskinäistä strategista kumppanuutta. Putinin aloitettua täysimittaisen hyökkäyssotansa Ukrainaa vastaan Iran oli toimittanut Venäjälle aseapua – erityisesti sodan alkuvaiheessa tärkeitä Shahed-drooneja. Kun Israel iski Iraniin, Venäjä kuitenkin pysyttäytyi visusti sivussa.
– Venezuela ei siis ollut poikkeus, vaan osa laajempaa trendiä. Venäjä tekee laskelmoituja valintoja ja asettaa Ukrainan vastaisen sodan kaikkien muiden sitoumustensa edelle. Tämän seurauksena Moskova on kadottamassa arvovaltaansa, menettämässä merkittävät panostuksensa horjuviin hallintoihin ja hapertamassa huolellisesti vaalimaansa luotettavan ja ennustettavan kumppanin imagoa, Sabanadze painottaa.
Kreml on hänen mukaansa päätynyt pitämään kaikkia näitä menetyksiä toissijaisina suhteessa asettamiinsa sotatavoitteisiin Ukrainassa. Iranin tilanteeseen Putin ei taas rohkene puuttua, koska hän pelkää suututtavansa Israelin ja Trumpin.
– Venezuela oli Venäjälle luultavasti vielä vähemmän tärkeä kuin Iran tai Syyria. Maduron merkittävä tukeminen olisi joka tapauksessa ollut etäisyyden ja logistiikan vuoksi vaivalloista, Sabanadze toteaa.
On hänen mielestään ironista, että Venäjän olisi saattanut lopulta olla vahvempi siinä kansainvälisessä järjestyksessä, jossa länsi painotti vuoropuhelua, Eurooppa pyrki välttämään konflikteja ja Yhdysvallat vannoi yhä sääntöjen nimiin. Juuri sen asetelman Vladimir Putin on pyrkinyt aktiivisesti kaatamaan.
– Kuten sanonta kuuluu, varo, mitä toivot, Sabanadze toteaa.
