Pääministeri Petteri Orpon (kok.) hallituksessa opposition tähtäimeen joutui tiede- ja kulttuuriministeri Mari-Leena Talvitie (kok.). Hän ajoi ministeriön ylijohtajan virkaan Juha Rintamäen (kok.) ja sai kimppuunsa keskustan varapuheenjohtajan Petri Honkosen.
Sotku oli valmis, kun mediakin kiinnostui Talvitien lausunnoista.
Miksi näin meni. Tekoäly voisi selittää tapahtumia esimerkiksi tällä tavalla.
Mitä meni pieleen?
No, ministeri Talvitie oli huolimaton, kun hän kertoi medialle, ettei valtiosihteeri Kristiina Kokko osallistunut hakijoiden haastatteluun, vaikka tämä oli läsnä. Kokko on Rintamäen entinen työtoveri ja alainen. Molemmat ovat pappeja ja tunnustavat samaa kokoomuksen puolueohjelmaa.
Mitä siinä oli vialla?
No, jos ihminen on läsnä, hän myös osallistuu. Ministerin vastaus vaikutti hätääntyneeltä.
Kuinka niin?
Medialle ei kannata antaa tällaisia sisäisesti ristiriitaisia lausuntoja, jotka voidaan tulkita valheeksi. Talvitieltä unohtui Väinö Leskisen (sd.) sanomaksi kerrottu toteamus. ”Kun muu ei auta, kannattaa kokeilla totuutta”.
Ministeri pahoitteli ”epätarkkaa” sanavalintaansa, valehteliko hän?
Vaikea sanoa. Hän tiesi Kokon roolista, mutta lienee yrittänyt väistää kysymyksen, vaikka olisi kannattanut pitäytyä Leskisen ohjeessa.
Ratkaisiko Kokko, että kulttuuri- ja taideosaston ylijohtajaksi esitettiin Rintamäkeä?
Vaikea kysymys. Liittyihän Virokin vapaaehtoisesti Neuvostoliittoon. Istuntosalin parvella riigikogun itsenäistä päätöksentekoa oli varmistamassa joukko neuvostosotilaita. Kokko tuskin oli aseistautunut haastattelussa.
Keskustan varapuheenjohtaja Honkonen pillastui nimityksestä. Miksi, onhan keskusta tehnyt valtavasti poliittisia nimityksiä?
On tehnyt. Keskusta kokoili vuosikymmeniä erityisesti sosiaalidemokraattien kanssa nimityspaketteja sekä keskushallinnossa että maakunnissa. Honkonen on entinen ministeri, joka täytti tukun virkoja.
Entäs kokoomus. Onko se perinyt keskustan roolin nimityspolitiikassa?
Ei. Kokoomuksen rooli on hallituspuolueen rooli. Vuonna 2020 oppositiopuolue kokoomuksen 18 kansanedustajaa arvosteli poliittisia nimityksiä ja hoputti hallitusta tekemään jotain. Allekirjoittajina oli neljä nykyistä ministeriä, joiden joukossa oli Talvitie.
Miten tällainen tilanne on päässyt syntymään hallintoon?
Useat tehtävät on muutettu määräaikaisiksi. Poliitikkojen siunauksella. Nyt jokainen hallitus saa täyttää suurimman osan keskeisistä viroista.
Kuka voisi taltuttaa tällaisen vitsauksen?
Poliitikot.
Ryhtyykö seuraava hallitus pidentämään virka-aikoja vahvistaakseen hallinnon jatkuvuutta ja vähentääkseen poliittisia nimityksiä?
Riippumatta hallituspohjasta, todennäköisesti ei. Honkosen vuorosanat kannattaa lukea tarkasti. Hänen mielestään nimitykset ovat saaneet ”kohtuuttoman härskit mittasuhteet”. Se pitänee sisällään sen, että on olemassa mahdollisuus kohtuullisen härskiin toimintaan.
Entäs nykyinen hallitus?
Tuskin tekee mitään. Nyt on mukava siivota vääräuskoisia hallinnosta ja korvata ne sopivilla ja pätevillä tyypeillä. Jos ensi vaaleissa käy kalpaten, on uuden opposition vuoro sättiä hallitusta, kun se tekee kohtuullisen härskejä poliittisia nimityksiä.
Onko tässä nykyisessä järjestelyssä mitään hyvää?
Täytyy myöntää, että on. Virkamiesten on tietenkin palveltava hallitusta. Velttoilijat, juopot, epäpätevät ja epäsopivat on mahdollista saada ulos ilman irtisanomisia.
Selvä, mutta jääkö tästä silti huono maku?
Älkää vaipuko epätoivoon. Vaaleissa ensi vuonna voi vaikuttaa. Siis siihen, ketkä seuraavassa hallituksessa tekevät poliittisia virkanimityksiä.
