Euroopan kuljetusväylät soveltuvat huonosti raskaiden sotilasyksiköiden siirtämiseen nopeasti mantereen toiselta laidalta toiselle.
Kaluston siirtäminen maitse Länsi-Euroopasta itään voi kestää viikkoja tai jopa kuukausia joidenkin strategisilla reiteillä sijaitsevien siltojen ja tunnelien kunnon ja tilanteen takia.
– Meillä on vanhoja siltoja, jotka pitää uusia, kapeita siltoja, joita pitää leventää ja puuttuvia siltoja, jotka pitää rakentaa, tiivistää kestävästä liikenteestä ja matkailusta vastaava EU-komissaari Apóstolos Tzitzikóstas.
Euroopan komissio on valmistellut 17 miljardin euron investointisuunnitelman sotilaallisen liikkuvuuden parantamiseksi. Suunnitelma sisältää 500 infrastruktuuriprojektia, jotka rahoitetaan vuosina 2028–2034.
Euroopalla on varsin kehittynyt siviilikuljetusten infrastruktuuri, mutta siinä on pullonkauloja, joiden läpi raskas ja ylisuuri sotilaskalusto ei pääse. Lisäksi on monia kohtia, joissa liikenne voidaan halvaannuttaa kokonaan kaukovaikutteisilla aseilla.
Ongelmat eivät koske vain rautateitä, vaan myös maantiekuljetuksia laveteilla. Tosin maantiekuljetukset ovat myös varsin hitaita ja kalliita; yksi syy on tarvittavan kuljetuskaluston määrä. Yhden CV90-kalustolla varustetun rynnäkköpanssarivaunupataljoonan siirtoon tarvitaan 50–60-rekka-autoa.
Paras keino kuljettaa raskasta kalustoa pitkiä matkoja on ilmakuljetus, mutta Euroopan tilanne on siinä suhteessa varsin surullinen. Raskaan kaluston kuljettamiseen tarvitaan joko Airbus A400M, jonka kuormakapasiteetti on 37 tonnia, Boeing C-17 Globemaster III (77 tonnia) ja Antonov An-124 ”Ruslan” (120–150 tonnia).
Näistä vain C-17 ja AN-124 voivat kuljettaa keskimäärin 70-tonnisia taistelupanssarivaunuja. Sen sijaan A400M:llä on ongelmia jo rynnäkkövaunujen kuljettamisessa: Saksan Bundeswehr tarvitsi yhden Puma-rynnäkkövaunun kuljettamiseen kaksi konetta ja neljä päivää.
Euroopassa on kuitenkin vain kahdeksan C-17:ää, kaikki Britanniassa, ja vain Ukrainalla on viidestä kuuteen An-124:ää. Ne eivät riitä kuljettamaan merkittävää voimaa lyhyessä ajassa. Yhdysvallat voisi todennäköisesti antaa kuljetuskoneitaan käyttöön, mutta vain siinä tapauksessa, että se ei itse tarvitse niitä toisaalla.
Toinen vaihtoehto ovat merikuljetukset, mutta niilläkin siirtäminen kestää. Lisäksi venäläiset sukellusveneet toimisivat todennäköisesti hyvin aktiivisesti Pohjan- ja Itämerellä. Mahdolliset miinoitukset hidastaisivat merikuljetuksia.
Liittolaisten hidas ryhmittäminen esimerkiksi Baltian maihin asettaa niille suuren riskin ja antaa Venäjälle merkittävän edun, joka voi mahdollistaa nopean etenemisen syvälle Naton alueelle. EU:ssa ymmärretään tämä ja siksi infrastruktuurin suurinvestointi tehdään.
