Venäjä on pyrkinyt saamaan Donetskin alueella sijaitsevaa noin 70 000 asukkaan Bahmutin kaupunkia haltuunsa elokuusta lähtien. Kaupunki on tuhoutunut sotatoimien jäljiltä lähes täysin. BBC uutisoi jäljelle jääneiden asukkaiden tilanteesta.
BBC:n mukaan kaupungissa on jäljellä noin kymmenesosa sen sotaa edeltävästä asukasluvusta. Suurin osa kaupunkiin jääneistä on liian köyhiä tai vanhoja lähtemään.
Bahmutin asukkaille elintärkeä paikka on nyt niin kutsuttu kestävyyskeskus, jossa he voivat lämmitellä tai ladata kännykkänsä. Elon Muskin kehittämän Starlink-järjestelmän ansiosta keskuksessa on myös internet-yhteys, ja avustusjärjestöjen edustajat jakavat asukkaille ruoka- ja lääkepakkauksia.
Vaikka Venäjän pommit putoilevat paikoin vain muutamien satojen metrien päähän keskuksesta, keskuksessa olevat bahmutilaiset eivät edes säpsähdä niistä. He eivät myöskään halua lähteä kotikaupungistaan.
Keskuksessa aikaa viettävä Anatolai Sustšenko kertoo, että hän on yksin, eikä hänellä ole paikkaa, jonne hän voisi mennä.
– Kuka nyt 86-vuotiaan haluaisi ottaa? Täällä sentään kun sotilaat joskus heittävät pois ruokaa tai keittoa, syön sen. Saan myös ilmaista leipää. En ole ikinä nähnyt tällaista tuhoa. Kaikki kotini ikkunat ovat rikkoutuneet ja porttikin on tuhottu, Sustšenko valittelee.
Myös Olha Tupikova ja hänen 13-vuotias tyttärensä Diana haluavat jäädä Bahmutiin. Tupikovan mukaan Bahmutissa on yhtä vaarallista kuin missä tahansa muualla Ukrainassa.
– Jotkut naapurimme lähtivät ja kuolivat muualla. Meillä on talo, meillä on kissoja ja koiria. Emme voi jättää niitä, Tupikova selittää.
Myös Tupikovan talo on kärsinyt vahinkoja. Tupikovan mukaan hänen kotitalossaan on 21 sirpaleiden aiheuttamaa reikää, autotallissa taas yhdeksän. Hän yrittää parhaansa mukaan korjata reikiä ja rikkoutuneita ikkunoita, mutta viime aikoina kivet ovat aiheuttaneet ongelmia. Ne voivat rikkoa seiniin jopa pään kokoisia reikiä.
Tupikova valittelee myös sitä, että heidän täytyy ”elää kuin hiiret”.
– Juoksemme nopeasti hakemaan leipää, ja valitsemme paluumatkalla eri reitin. Ennen auringonnousua yritän kerätä lautoja ja hirsiä [taloni korjaamiseksi]. Iltaisin etsin vettä, sillä vedenjakelu ei toimi, Tupikova kertaa.
Toisaalta Tupikova vitsailee, että edes maailman parhaiden kokkien taidot eivät vedä vertoja bahmutilaisten ruoanlaittotaidoille. Tupikovan mukaan bahmutilaiset osaavat loihtia aterian avotulella, tai vaikka pelkällä kynttilällä.
Bahmutin pormestari Oleksiy Reva, joka on toiminut vuodesta 1990 lähtien, valittelee jäljellä olevien asukkaiden haluttomuutta lähteä kaupungista. Revan mukaan pääsyy on rahattomuus ja tuntemattoman pelko. Tästä huolimatta Reva koittaa saada ihmisiä lähtemään, sillä kaupungissa on erittäin vaarallista.
Itse Reva ei kuitenkaan halua lähteä. Hän kertoo, pormestarin työn olevan hänen kohtalonsa, elämänsä ja työnsä.
– Synnyin täällä. Kasvoin täällä. Vanhempani on haudattu tänne. Omatuntoni ei anna jättää bahmutilaisia yksin tänne. Ja olen varma, että asevoimamme ei anna Bahmutin kaatua, Reva tiivistää.
Bahmutin ulkopuolella Ukrainan sotilaat yrittävät parhaansa mukaan puolustaa kaupunkia venäläisten hyökkäyksiltä. Ongelmia aiheuttaa ikääntynyt neuvostokalusto ja ammusten puute. Eräs tykkimies, Valentyn, valittelee, että eteneminen on hankalaa. Vanhat tykit eivät toimi kovin hyvin kylmässä, ammuksia täytyy säästellä, ja kohteiden valinnan kanssa täytyy olla tarkka.
Valentynilla on kuitenkin yksi toive, jonka avulla ukrainalaiset pärjäisivät paremmin: Lisää modernia aseistusta.
– Jos meillä olisi lisää aseistusta ja modernimpia aseita, voisimme tuhota enemmän kohteita ja helpottaa jalkaväen työtä, Valentyn tiivistää.
Myös Skalana tunnettu komentaja, joka vastaa Bahmutin puolustuksesta, on samaa mieltä. Skala kertoo, että venäläissotilaiden itsetuhoisen ihmisaaltotaktiikan takia kaupungin puolustaminen on erittäin vaikeaa.
– Wagner-sotilaat etenevät tulituksessakin meitä kohti, vaikka maa täyttyisi heidän ruumiistaan, vaikka hyökkäyksen jälkeen 60 sotilaasta olisi jäljellä vain 20. Sellaista hyökkäystä kohtaan on vaikea puolustautua. Emme olleet valmistautuneet siihen, ja nyt meidän on opittava, Skala toteaa.
