Venäjän uhkailu ydinaseilla on ”merkityksetöntä ja tyhjää”

Läntisessä keskustelussa törmää virolaisasiantuntija Marek Kohvin mukaan usein eskaloitumisen pelkoon perusteluna sille, miksi Ukrainalle ei voida toimittaa tiettyjä asejärjestelmiä. Eräät jopa kannattavat aseavun jäädyttämistä kokonaan selittäen, että siten sota saataisiin loppumaan.

– Ylenpalttisesta arkailusta Venäjän uhkausten edessä on meille vain haittaa. Ensinnäkin sota päättyy vasta, kun Moskova lopettaa Ukrainan alueiden miehityksen ja vetää joukkonsa takaisin Venäjälle, Viron kansainvälisessä puolustustutkimusinstituutissa (ICDS) työskentelevä Kohv kirjoittaa artikkelissaan.

– Kaikki rauhaa ja sodan lopettamista vaativat kehotukset ovat puhtaasti Venäjän informaatio-operaatioita, joita hyödylliset idiootit eri puolilla maailmassa sitten toistavat – sillä kukapa voisi olla rauhaa vastaan, Kohv toteaa.

– Älkäämme unohtako, että Ukraina puolustaa omaa kansaansa ja aluettaan, kun taas Venäjä miehittää Ukrainaa ja tappaa ukrainalaisia. Jos Moskova ei itse lopeta, se voidaan pysäyttää vain siten, että länsi antaa Kiovalle niin paljon apua, että se voi työntää venäläiset miehittäjät pois Ukrainasta.

Kremlin ohjauksessa toimivissa tiedotusvälineissä länttä uhataan Kohvin mukaan käytännössä päivittäin ydiniskuilla. Kun läntiset poliitikot viittaavat sodan eskaloitumisen uhkaan, he tarkoittavatkin useimmiten juuri konfliktin muuttumista ydinsodaksi.

– Tämä on osa Kremlin propagandaa – pelkoa, jota Venäjä on yrittänyt mieliimme lietsoa. Kreml varoittaa, että jos Venäjä joutuisi nurkkaan, se purisi, kuten nurkkaan ajetut eläimet. Meidän on syytä muistaa, että Venäjä on tämän planeetan suurin maa, joten miksi sen pitäisi kokea olevansa nurkkaan ajettu, Kohv sanoo.

– Ukrainan näkökulmasta tätä ydinaseuhittelua on jo pitkään pidetty merkityksettömänä ja tyhjänä. Paljon vakavamman uhan muodostaa Venäjän halu alistaa naapurikansa ja saada se ”unohtamaan” ukrainalaisuutensa. Miljoonat ukrainalaiset ovat joutuneet kärsimään raiskauksista, teloituksista, kidutuksesta ja kyydityksistä, hän toteaa.

Venäjän eurooppalaisille rajanaapureille kyse on hänen mukaansa joka tapauksessa kyse eksistentiaalisesta valinnasta: selviytyä itsenäisinä kansakuntina tai joutua Venäjän nielaisemiksi.

Venäjän aloitettua täysimittaisen hyökkäyssotansa länsi on Kohvin mukaan jatkuvasti piirtänyt itselleen uusia ”punaisia linjoja”.

– Muistakaamme, että panssarivaunujen ja pitkän kantaman ohjusten toimituksia lykättiin Kremlin reaktion pelossa. Aseet lähetettiin lopulta Ukrainaan, jossa ne auttavat tuhoamaan venäläisiä joukkoja ja suojelemaan ukrainalaisia ihmishenkiä. Miten Venäjä reagoi? Vladimir Putin antoi lausunnon, jossa hän sanoi, että länsimaiden asetoimitukset Ukrainaan eivät muuttaisi mitään taistelukentällä, mutta pahentaisivat konfliktia, Kohv sanoo.

Kreml pyrkii hänen mukaansa johdonmukaisesti luomaan mielikuvaa, että konfliktia ei ole aiheuttanut ja pahentanut Venäjän hyökkäys, vaan Ukrainan puolustus. — Tähän asti Venäjän ensisijaisena tavoitteena Ukrainassa on ollut sotarikosten tekeminen, ei ukrainalaisten panssarivaunujen tuhoaminen, hän toteaa.

Julki lausutuilla ”punaisilla linjoillaan” länsi tulee Kohvin mukaan vain helpottaneeksi venäläisten sotilassuunnittelijoiden elämää ja rajoittaneeksi Ukrainan armeijan toimintavapautta.

– Ranskan presidentin Emmanuel Macronin äskettäinen puhe olikin tervetullut siksi, että se lisää Kremlin päättäjien epävarmuutta. Heidän on nyt pohdittava, millaisia vastatoimia heidän toimensa Ukrainassa voivat laukaista. Vaikka Naton joukkojen lähettäminen Ukrainaan on edelleen hyvin epätodennäköistä, se ei ole enää poissuljettua. Venäjän on siis pakko ottaa sekin mahdollisuus huomioon.

Venäjän salaisuuksia paljastui: Näin Vladimir Putin käyttäisi ydinasetta

Venäjä on harjoitellut ydiniskua melko matalan kynnyksen sotilaallisena vastauksena. Asia käy ilmi Financial Timesin haltuunsa saamista Venäjän asevoimien asiakirjoista. Asiakirjoja on 29 kappaletta ja ne ovat vuosien 2008 ja 2014 väliltä. Ne sisältävät Venäjän merivoimien sotapeliskenaarioita ja esitelmiä ja niissä punnitaan ydinaseen käyttöä.

– Näistä asiakirjoista käy ilmi, että operatiivinen kynnys ydinaseiden käyttämiseksi on melko matala, jollei toivottu tavoite ole saavutettavissa tavanomaisemmilla menetelmillä, kommentoi FT:lle Carnegien Venäjän ja Euraasian keskuksen johtaja Alexander Gabuev.

Asiakirjoissa, jotka koskevat sotapelin skenaariota, on Venäjän vastustajaksi esitetty Kiina. Asiakirjoissa Venäjän harjoitusnimi on ”Pohjoinen federaatio” ja Kiinan ”Etelä”. Harjoitusasiakirjassa kuvataan kuvitteellisen Kiinan kuvitteellinen hyökkäys, johon Venäjä vastaisi taktisella ydiniskulla hyökkäysjoukkojen toisen aallon pysäyttämiseksi.

Maiden välit alkoivat lähentyä, kun Xi Jingping nousi valtaan vuonna 2012, mutta todellisuudessa maiden välinen ydiniskut kieltävä sopimus on peruja jo vuodelta 2001. Silti Venäjä on vuosina 2008–2014 pitänyt mahdollisuuden mielessä – muutoin FT:n haltuunsa saamat asiakirjat puhuisivat toisenlaista kieltä.

Kiinan ulkoministeriö kommentoi asiakirjavuotoa FT:lle korostaen Venäjän ja Kiinan ystävällisiä välejä. Ulkoministeriön mukaan teorioille siitä, että valtiot olisivat uhkia toisilleen, ei ole markkinoita kummassakaan maassa. Kremlistä ei vastattu kommenttipyyntöön.

Asiakirjavuodossa on myös Venäjän merivoimien koulutusaineistoa. Yhdessä esityksessä linjataan yleisemmin reunaehtoja ydiniskun käyttämiselle. Niitä ovat esimerkiksi vihollisen pääsy Venäjän rajojen sisäpuolelle, rajoja turvaavien joukkojen tappio, tai vihollisen hyökkäyksen väistämätön uhka konventionaalisilla aseilla.

Koulutusaineistossa linjataan myös erilaisia yhdistelmiä tappioista, jotka voisivat johtaa peruuttamattomalla tavalla johtaa siihen, että Venäjä epäonnistuisi merkittävän vihollisaggression pysäyttämisessä tai jotka johtaisivat siihen, että Venäjän valtion turvallisuus vaarantuisi kriittisesti. Näitä ovat esimerkiksi se, että 20 prosenttia ballistisia ohjuksia kuljettavista sukellusveneistä tai 30 prosenttia ydinsukellusveneistä tuhoutuisi. Vaihtoehtoina esitetään myös kolmen risteilijäluokan aluksen tai kolmen lentokentän tuhoutuminen tai yhtäaikainen isku rannikon pää- ja reservin komentokeskuksiin tai esikuntiin.

Venäjän asevoimien odotetaan myös pystyvän käyttämään taktista ydinasetta pidäkkeenä toisten valtioiden aggressiota vastaan ja ”pysäyttämään aggressiota” sekä estämään Venäjän asevoimia häviämästä taisteluita tai menettämästä alueita.

Brittiläisen ajatushautomo Rusin (Royal United Services Institute) vanhempi tutkija Jack Watling huomautti, että kyse on aineistosta joilla joukkoja koulutetaan kohtaamaan erilaisia tilanteita, ei mistään sääntökirjasta ydinaseiden käyttämiseksi.

– Tällä tasolla yksiköiden edellytyksenä on, että päätöksentekijät säilyttävät uskottavan mahdollisuuden käyttää ydinaseita. Se on poliittinen ratkaisu, Watling sanoi FT:lle.

Asiantuntijoiden mukaan aineistoista ja mahdollisesta ydinasepolitiikasta Kiinaa kohtaan ei voida tehdä suoria johtopäätöksiä Venäjän ydinasepolitiikasta esimerkiksi Ukrainassa. Aineisto osoittaa ensi sijassa, että Venäjä käyttäisi ydinasetta varhaisessa vaiheessa estääkseen itseään ajautumasta syvemmälle konfliktiin, sanoo ajatushautomo IISS:n strategian ja asevalvontayksikön johtaja William Alberque.

– He puhuvat vastustajien ”vakavoittamisesta”. He ikään kuin selvittäisivät varhaisista voitoistaan juopuneen vihollisen pään esittelemällä ydinasettaan, Alberque sanoi.

Siinä missä ydinisku Kiinaa tai Yhdysvaltoja vastaan voisi toimiakin noin, ydinisku Ukrainaan todennäköisesti vain eskaloisi tilannetta ja johtaisi siihen, että Yhdysvallat tai Britannia tekisi intervention Ukrainaan.

– Ja se on ehdottomasti viimeinen asia, mitä (Vladimir) Putin tahtoo.

BREAKING NEWS! A big story by @maxseddon and @xtophercook for the @FT on leaked Russian documents, including a revealing briefing on Russia's naval non-strategic nuclear weapons (and conventional prompt strike) doctrine. Buckle up, this is a big one. 1/6https://t.co/QGmvgIgi75

— William Alberque (@walberque) February 28, 2024

Kreml viestii ydinsodasta, aseita virtaa Ukrainaan

Kun Vladimir Putin esiintyi vaikutusvaltaiselle kuulijakunnalle lokakuun alussa Sotšissa, uhittelu Venäjän ydinaseiden tuhovoimalla oli hänen puheissaan vahvasti läsnä.

Tässä ei ollut amerikkalaistutkija Steven Piferin mukaan suoranaisesti mitään uutta, sillä niin Putin kuin useat muut Venäjän edustajat ovat jo kauan harjoittaneet ydinaseisiin nojaavaa sapelinkalistelua välillä hienovaraisemmin, toisinaan taas hyvinkin jyrkin äänenpainoin. Tavoitteena on saada Ukraina luopumaan vastarinnasta ja länsi Ukrainan tukemisesta.

– Ydinaseuhkauksilla on ollut vain rajallista menestystä. Ne eivät ole saaneet Ukrainaa antautumaan, ja vaikka ne ovat hidastaneet länsimaiden päätöksiä asetoimituksista, ne eivät ole pysäyttäneet asevirtaa, Yhdysvaltain Kiovan-suurlähettiläänä 1998–2000 toiminut Pifer sanoo Brookings-ajatushautomon julkaisemassa artikkelissa.

– Venäjän puheenvuorojen kakofonia on tuottanut ydinasesignaaleja, jotka ovat sekavia, ristiriitaisia ja joita pidetään yhä useammin bluffina. Tämän ei pitäisi miellyttää Kremliä eikä myöskään länttä, hän toteaa.

Steven Pifer työskentelee nykyisin turvallisuuspolitiikan tutkijana Stanfordin yliopistossa ja Brookings-ajatushautomossa.

Ydinsodalla uhkailu oli Piferin mukaan huipussaan syksyllä 2022, jolloin Venäjän joukot kärsivät vakavia takaiskuja Ukrainassa. Sen jälkeen Putin ja ulkoministeri Sergei Lavrov ovat jossain määrin lieventäneet retoriikkaansa. Venäjän sotilasjohto on pysynyt aiheesta lähes tyystin vaiti.

Samaan aikaan muun muassa ex-presidentti Dmitri Medvedev ja duuman puhemies Vjatšeslav Volodin ovat viljelleet uhkauksia entiseen tapaan. Myös Kremlin ohjauksessa toimivan RT:n päätoimittaja Margarita Simonjan ja valtiontelevision tähtijuontaja Vladimir Solovjov ehdottelevat ydiniskuja estoitta ja tiuhaan.

Viimeksi pari viikkoa sitten nimekäs venäläistutkija Sergei Karaganov suositteli ydiniskuja Länsi-Eurooppaan ja väitti symmetristen vastatoimien riskiä suhteellisen vähäiseksi.

Pifer pitää kyseenalaisena ajatusta, että Venäjän ydinaseuhittelu olisi saanut Yhdysvallat ja muu länsimaat pidättäytymään suorasta puuttumisesta Vladimir Putinin Ukrainaa vastaan aloittamaan sotaan.

– On epätodennäköistä, että Nato olisi lähettänyt joukkoja muutenkaan. Ukraina ei ole pyytänyt länneltä sotilaita, vaan ainoastaan aseita ja ammuksia. Ei ole todisteita siitä, että liittokunnan sisällä olisi käyty keskustelua Naton joukkojen suorasta osallistumisesta taisteluihin, hän sanoo.

– Kremlin pyrkimykset viestiä eskalaation mahdollisuudesta jopa ydinsodan tasolle ovat kenties hidastaneet – mutta eivät ole estäneet – yhä kehittyneempien aseiden virtaamista Ukrainaan, Steven Pifer toteaa.

Putinin hallinto on hänen mukaansa epäonnistunut ”punaisten linjojensa” vetämisessä, niiden ylittämisen seurausten selkeässä määrittelyssä ja myös niiden täytäntöönpanossa.

– Tämä koskee myös ydinaseuhkauksia. Kreml ei voi olla tyytyväinen lännessä vallitsevaan arvioon, jonka mukaan Venäjän punaiset linjat ovat pelkkää bluffia.

Tämä on hänen mukaansa ongelma paitsi Venäjälle, myös lännelle, sillä väärinkäsityksen tai virhearvioinnin hinta voi jossain myöhemmässä tilanteessa osoittautua katastrofaalisen korkeaksi.

Tutkija Venäjän ydinasepuheista IL:lle: Vain täysin mielenvikaiset eivät ajattele tekojensa seurauksia

– Pelotteen logiikkaan kuuluu, että sellaisia kehityskulkuja ei voi ikinä sulkea täysin pois, Ulkopoliittisen instituutin tutkija Jyri Lavikainen sanoo Iltalehden haastattelussa.

– Olemme tekemisissä gangsterivaltion kanssa. Meidän täytyy ymmärtää, että jos heillä on väline käytössään, jolla he voivat saada jotain merkittävää etua, niin luonnollisesti he pohtivat mahdollisuutta sen käyttämiseen, hän jatkaa.

Lavikaisen mukaan Venäjä ei päätä ydinaseen käyttämisestä tyhjiössä, vaan Yhdysvallat voi aina vaikuttaa Venäjän päätöksiin.

– Elämme molemminpuolisen pelotteen maailmassa, jossa pystymme oikeasti rankaisemaan Venäjää ydinaseen käytöstä. Meillä on aina sanamme sanottavana siinä, kuinka järkevää se on, hän sanoo.

Yhdysvallat on uhkaillut Venäjää seurauksilla, jos Venäjä käyttäisi ydinasetta Ukrainassa. Tarkoitus on tehdä Venäjälle selväksi, että ydinaseen käyttäminen on aina huonoin vaihtoehto Venäjälle.

– Vain täysin mielenvikaiset eivät ajattele tekojensa seurauksia, Lavikainen toteaa.

Lavikaisen mukaan Venäjän viestintä ydinaseiden mahdollisesta käyttämisestä on ollut harkittua. Venäjä on myös jättänyt aina takaportin olla käyttämättä ydinasetta. Venäjä sanoo puolustavansa aluettaan ”kaikin mahdollisin keinoin”, mutta tähän mennessä se ei ole käyttänyt ydinasetta, vaikka Ukraina on vapauttanut siltä alueita, joiden Venäjä väittää kuuluvan itselleen.

– Tästä jo näemme, että siellä laskelmoidaan tekojen seurauksia, Lavikainen sanoo Iltalehdelle.

Ellei länsi vastaa ydinaseilla pelotteluun, Vladimir Putin jatkaa sitä

Venäjän aloitettua täysimittaisen hyökkäyssotansa helmikuussa 2022 Kreml on toistuvasti uhkaillut ydinaseiden käytöllä, jos länsi jatkaa aseapuaan Ukrainalle. Taktiikka on osoittautunut tutkija Olivia Jantšikin mukaan erittäin tehokkaaksi, sillä riskejä kaihtelevat läntiset johtajat ovat tietoisesti hidastaneet asetoimituksia Ukrainaan pelätessään konfliktin eskaloitumista ydinsodaksi.

– Tällaisella epäröinnillä voi olla tulevaisuudessa vakavia vaikutuksia kansainväliseen turvallisuuteen. Ellei länsi vastaa Vladimir Putinin ydinasepelotteluun, on hyvin todennäköistä, että hän jatkaa tällaista taktiikkaa. Jotkut muut pyrkivät väistämättä seuraamaan hänen esimerkkiään. Tämä voi syöstä koko maailman uuteen kansainvälisen epävakauden aikakauteen valtioiden kiiruhtaessa varmistamaan oman ydinpelotteen myös itselleen, Atlantic Council -ajatushautomon Euraasia-keskuksessa työskentelevä Jantšik toteaa artikkelissaan.

– Suuri osa Venäjän sapelinkalistelusta on hänen mukaansa ollut tarkoituksellisen epämääräistä ja sen koreografia huolella suunniteltua, jotta vaikutus olisi mahdollisimman suuri. Sodan ensimmäisinä päivinä Vladimir Putin ilmoitti hyvin julkisesti asettavansa maansa ydinasevoimat erityiseen hälytystilaan ja varoitti, että jokainen, joka yrittää puuttua Venäjän hyökkäykseen, joutuu kohtaamaan seurauksia, jollaisia ”ette ole koskaan historiassanne kokeneet”, Jantšik sanoo.

Syyskuussa 2022 Putin toisti uhkauksensa ja varoitti, että kyse ei ole bluffista. Entinen presidentti ja pääministeri Dmitri Medvedev, joka toimii nykyisin Venäjän turvallisuusneuvoston varapuheenjohtajana, on laukonut ydinuhkauksia vielä useammin ja rajumpia sanakäänteitä viljellen.

Vaikka tällaiset uhkaukset rikkovat valtioiden välisen vastuullisen kanssakäymisen normeja, ne ovat Jantšikin mukaan sopusoinnussa sen tarkoituksellisen epämääräisyyden kanssa, joka ydinasedoktriiniin tyypillisesti kuuluu. Hän viittaa brittiläisen Chatham House -ajatushautomon kansainvälisen turvallisuuden tutkimusohjelmassa toimivan Marion Messmerin lausuntoon, jonka mukaan liian yksiselitteisesti ilmaistu punainen linja houkuttelee vastustajaa iskemään juuri sen alle.

Kreml pyrkii ydinaseuhittelullaan ylläpitämään mahdollisimman suurta epävarmuutta ja keskittämään länsimaiden huomion mahdollisten virhearviointiensa riskeihin, Jantšik arvioi.

– Venäjä on uhkaillut ydinaseiden käytöllä tai vihjaillut siitä monissa eri yhteyksissä, mutta pysytellyt tarkoituksellisen epämääräisenä mahdollisten laukaisevien tekijöiden suhteen luodakseen illuusion, että Putin on valmis käyttämään ydinaseita matalalla kynnyksellä, hän sanoo.

– Kun jokainen Kremlin esittämistä punaisista linjoista on ylitetty, Putinin ydinaselinja ei kuitenkaan ole muuttunut. Vuoden 2022 lopulla Ukraina vapautti useita miehitettyjä kaupunkeja, jotka Putin itse oli aiemmin julistanut ”ikuisesti” venäläisiksi, mutta edes siihen ei vastattu ydinasein, kuten oli uhattu, hän toteaa.

– Jos Putinin sallitaan normalisoida ydinaseilla kiristäminen ulkopolitiikan välineenä, pitkäaikaiset ydinsulkualoitteet romahtavat ja maailma siirtyy uuteen vaaralliseen ydinaseistetun epävakauden aikakauteen, Jantšik varoittaa.

”Venäläiset tuskin vastustaisivat edes ydinaseen käyttöä”

Kremlin suosiota nauttiva ulkopoliittinen ajattelija, professori Sergei Karaganov esitti kesäkuussa ennalta ehkäisevää ydiniskua Eurooppaan – esimerkiksi puolalaiseen yli 500 000 asukkaan Poznanin kaupunkiin – Venäjän tavoitteiden turvaamiseksi Ukrainassa ja sen ulkopuolella.

Center for European Policy Analysis -ajatushautomon julkaiseman venäläistutkija Maksim Startšakin artikkelin mukaan Karaganov myönsi, että ratkaisu olisi moraalisesti hirvittävä.

Ellei Venäjä kykene lakaisemaan kokonaisia kaupunkeja maan päältä, seurauksena kuitenkin olisi Karaganovin mukaan paitsi Venäjän, myös koko muun inhimillisen sivilisaation lopullinen tuho. Siksi päätös ydiniskuista on hänen mukaansa vaikeudestaan huolimatta välttämätön.

Monet venäläisasiantuntijat ovat tuominneet Karaganovin retoriikan. Lisäksi riippumattomana pidetyn Levada-keskuksen huhtikuussa toteuttamassa kyselyssä vain 29 prosenttia vastaajista sanoi katsovansa, että ydinaseiden käyttö Ukrainaa vastaan voisi olla oikeutettua, kun taas 56 prosenttia suhtautui siihen kielteisesti.

Startšakin mukaan maailma ei kuitenkaan voi huokaista helpotuksesta, sillä tilanne on huomattavasti monimutkaisempi ja masentavampi.

Kuin lauma sopuleita

Jos Kreml päättäisi muuttaa linjaansa, yleinen mielipide todennäköisesti mukautuisi siihen kuten monta kertaa aiemminkin, Startšak arvioi.

Kun vielä joulukuussa 2021 vain 37 prosenttia venäläisistä piti sotaa Ukrainan kanssa mahdollisena ja yli 50 prosenttia epätodennäköisenä tai mahdottomana, heti täysimittaisen sodan alettua helmikuussa 2022 peräti 81 prosenttia venäläisistä kertoi kannattavansa sitä.

– Vaikka venäläiset eivät siis ehkä halunneet tai odottaneet sotaa, he tukivat Kremlin päätöstä heti sodan alettua, Startšak sanoo.

– Miksikö? No pitkälti siksi, että venäläiset uskovat, että vastuu tapahtumista on täysin Venäjän vastustajilla. Neljä kuukautta ennen täysimittaista sotaa noin puolet venäläisistä uskoi, että Donbasin konfliktia lietsoivat Yhdysvallat ja Nato. Juuri ennen helmikuuta 2022 niin ajatteli 60 prosenttia, hän toteaa.

– Sodan aikana 62–69 prosenttia venäläisistä kertoo television olleen heidän tärkein tietolähteensä, ja siihen luotetaan kaikista lähteistä eniten. Televisio lähettää säännöllisesti asiantuntijoiden, juontajien ja kansanedustajien kehotuksia ydiniskuun. Venäjän televisio esittää ydiniskun samantyyppisenä välttämättömyytenä kuin Ukrainan valtauksen.

Edes ydinpommi ei herättäisi

Venäjän yhteiskunnassa ei Startšakin mukaan ole moraalisia tai poliittisia rajoja, joita ei saisi ylittää. Kansalaisten enemmistö on yksinkertaisesti passiivinen ja mukautuva, valmis alistumaan valtiojohdon tekemiin päätöksiin.

– Kuuliaisuutta ei sanele ainoastaan passiivisuus, vaan myös pelko työnantajan ja valtion kostotoimista. Kansalaiset ovat siitä hyvin tietoisia, ja protesteja harkitsevien osuus on pysynyt viime kuukausina vain 12 prosentissa. Osallistumisesta mielenosoituksiin voidaan nyt määrätä ankaria sakkoja ja vankeutta, hän sanoo.

– Venäläinen yhteiskunta ei osoittanut mieltään jatkuvassa joukkomielenosoituksessa, kun sota alkoi tai kun arkkuja alkoi saapua, kun kutsunnoista ilmoitettiin tai kun Venäjän raja-alueet alkoivat joutua pommitusten kohteeksi tai kun räjähtävät lennokit iskivät Moskovaan. On turvallista päätellä, että venäläiset eivät nouse vastarintaan, vaikka Vladimir Putin laukaisisi ydinpommin, hän toteaa.