Koronaviruksen takia suljettu ravintola kauppakeskus Isossa Omenassa Espoossa. LEHTIKUVA / VESA MOILANEN

Alberto Claramunt: Ravintoloitsijan tappolinja

Kriisi antaisi hallitukselle mahdollisuuden liberalisoida alkoholilaki ja ojentaa edes toinen käsi ravintoloille.

Populismi on pienellä tauolla mutta sentään sieltä voi kaivaa yhden sloganin tähän päivään. Veikko Vennamo otti veret seisauttavan vaalivoiton vuonna 1970 puhisemalla ”talonpojan tappolinjasta”. Viestillä haluttiin vastustaa rakennemuutosta, joka vieritti väkeä maaseudulta kaupunkiin.

Sanna Marinin hallitus päätti pitkällisten ja eittämättä vaikeiden pohdintojen jälkeen avata ravintoloita rajatusti. Auki saa ravintolaa pitää kello 23:een mutta anniskelu loppuu tuntia aiemmin. Myös asiakaspaikkamäärät rajataan puoleen normaalista.

Ennen hallituksen päätöstä käytiin vilkasta keskustelua siitä, että päätöksessä pitäisi huomioida alueelliset erot. Esimerkiksi Mika Lintilä ihmetteli viikonvaihteen Ilta-Sanomissa, mitä järkeä on pitää kiinni kahvilaa alueella, jossa tartuntoja ei ole ollut lainkaan tai ainakaan ei yhtään viikkoihin. Toki alueiden välinen matkustelu sitten kiihtyisi, ministeri pohdiskeli.

Myös perustuslakivaliokunta edellytti hallituksen päätettyä sulkea ravintolat, että alueellinen tarkastelu otetaan huomioon. Perustuslakivaliokunta kiinnitti huomiota siihen, että lakien mukaan sulkeminen pandemian aikana on rajattava koskemaan niitä alueita, joilla se on välttämätöntä tartuntataudin leviämisen ehkäisemisen kannalta. Valiokunnan mielestä ravintoloiden sulkeminen pitää siten pystyä perustelemaan välttämättömäksi jokaisella alueella erikseen.

Kun nyt hallitus päätti avata rajoituksia ylläpitäen ravintolat, herää kysymys, miksi Suomen eri alueita kohdellaan samalla tavalla, vaikka epidemia on näyttäytyy maakunnittain aivan erilaiselta. Hallitus on vedonnut juridisiin seikkoihin, mutta ainakin ylin perustuslain tulkitsija PeV siis piti alueiden tilanteen huomioimista oleellisena.

Ennen hallituksen päätöstä keskustan puheenjohtaja Katri Kulmuni totesi, että ravintoloiden ”alueellinen porrastus on tärkeä kysymys”, mutta sille ei ole ”lainsäädännöllistä kehikkoa” ja sellainen pitää valmistella syksyä varten, jos epidemian toinen aalto pyhkäisee maan yli.

Ravintolat ovat jääneet isosta huomiosta huolimatta omituiseen vaiheeseen: Vaikka elinkeinoa on rankasti rajoitettu, kohdennetut tuet ovat edelleen eduskunnan myllyssä, kun hallitus pyysi eduskuntaa parantamaan omaa esitystään. Ravintoloiden avaaminen taas tuntuu olevan täysin mutu-tuntumalla tapahtuvaa säännöstelyä, mikä johtanee ahdingon jatkumiseen alalla.

Matkailu- ja ravintola-alan etujärjestö MaRa arvioi, että lomautukset muuttuvat alalla pian irtisanomisiksi: ”Rajoitus merkitsee sitä, että ravintoloiden talousahdinko jatkuu. Suuri osa kuluista alkaa juosta täysimääräisenä kesäkuun alusta lukien, mutta niitä vastaavien tulojen hankkiminen on vaikeaa liian pienen asiakaspaikkamäärän vuoksi.”

Hallitus on toki vaikeassa paikassa. Tautipiikkejä ei enää haluta mutta ei toisaalta konkurssejakaan, eli tasapainoilussa on tekemistä. Kriisissä on kuitenkin mahdollisuus.

Entäpä jos alkoholilakia olisi liberalisoitu pykälän verran ja sallittu esimerkiksi viinien ulosmyynti ravintoloille ja etämyynti panimoille? Se ei olisi ratkaissut isoa kuvaa. Mutta yhdistettynä koronavapaiden maakuntien avaamiseen rohkeammin, asiakasmäärien pitämiseen normaalina ja rajaamalla vain tautialueista pahinta Uuttamaata tarkemmin, ravintola-ala kelluisi ehkä kevyemmin pahimman yli.

Hallitus veti ravintoloille rajaa tänään edellä mainitulla tavalla. Vaikea kuvitella sen perustuneen erityiseen epidemiologiseen arvioon. Päätös lienee poliittinen kompromissi, jota keskusta saa maakunnissa selittää parhain päin. Talonpojan tappolinjasta siirryttiin ravintoloitsijan kuristukseen.

Alberto Claramunt

Alberto Claramunt

Alberto Claramunt on Verkkouutisten ja Nykypäivän päätoimittaja.

Kommentit

Miksi kommentit eivät näy? »Kommentoinnin säännöt