Äskettäin Ukrainaan palautettu sotavanki, jota venäläiset kiduttivat ja häpäisivät arpitatuoinnilla vannoo palaavansa taistelemaan heti toivuttuaan.
Andriy Pereverzev kertoi New York Postille sairaalavuoteeltaan Ukrainasta, että hän palaa kostoksi taistelemaan maansa vapauden puolesta.
— Kun olen parantunut, haluan palata suojelemaan ja taistelemaan Ukrainan puolesta – ja liityn taisteluun entistä suuremmalla innolla. Eräänlaisella kostonhimolla, hän vannoi.
Pereverzev sai vakavia vammoja jalkoihinsa ja vatsaansa, kun venäläiset iskivät häneen kranaatilla ennen hänen vangitsemistaan etulinjassa helmikuussa 2024.
Seuraavat 11 kuukatua Pereverzev vietti sairaalassa venäläisten puolella, jossa hänelle tehtiin raakalaismaisia lääketieteellisiä toimenpiteitä ennen kuin hänet lähettiin sotavankileirille ja lopulta palautettiin toukokuussa vankienvaihdon kautta kotiin Ukrainaan.
Kun Pereverzev oli haavoittunut ja venäläiset joukot lähestyivät, hän aneli venäläisiä tappaaman hänet. Pereverzev oli kuullut, miten vankeja saatettaisiin kohdella. Hänet vanginneet sotilaat sanoivat kuitenkin, että heille maksetaan bonusta vangeista ja veivät Pereverzevin vankisairaalaan. Kun siellä Pereverzeville tehtiin tarpeellisiakin toimenpiteitä, ne tehtiin ilman nukutusta – paitsi ensimmäinen.
Pari viikkoa toimenpiteen jälkeen Pereverzev huomasi, mitä kirurgi oli toimenpiteen lisäksi tehnyt. Hänen vatsaansa oli kaiverrettu skalpellilla Слава России. Slava Rossii on venäläisten käyttämä pilkkaversio ukrainalaisten käyttämästä Slava Ukraini- eli kunnia Ukrainalle -lausahduksesta. Nyt navan vieressä luki Kunnia Venäjälle.
Viereen kirurgi oli vielä kaivertanut Z-kirjaimen.
— Kysyin heiltä: Miksi kirjoititte tämän? Miksi ette luo jotain erityistä, jotain Venäjän kannalta uniikkia. Tuossa ei ole mitään omaperäistä tai kekseliästä, Pereverzev muisteli viitaten lauseeseen.
— He sanoivat: Se on käsky ja minä toteutan saamani käskyt.
Pereverzev kertoi New York Postille, että keskustelu on esimerkki siitä, miksi Ukraina taistelee niin hyökkääjää. Se on taistelu itsenäisyydestä ja olemassaolon oikeutuksesta.
— Kysyin vangitsijoiltani, että jos käsky määräisi heidät hirttäytymään, mikä olisi heidän reaktionsa? He vastasivat, että sitten heidän täytyisi hirttäytyä. Vastasin: sellainen on teidän kohtalonne, Pereverzev selitti.
— Ukrainassa meillä on vapaus. Venäjällä sitä ei ole.
Pereverzevin vastassa lukee edelleen venäläisen kirurgin kirjoittama häpäisy. Ukrainassa arpia hoidetaan nyt niiden pienentämiseksi. Kun muut haavat ja vammat ovat parantuneet kunnolla, voidaan törkeä arpitatuointikin ennen pitkää poistaa.
— En voi kostaa kiduttajilleni henkilökohtaisesti. Yleisesti ottaen haluan kostaa siitä, mitä venäläiset tekevät – ajaa heidät pois taistelukentiltä ja estää heidän ohjuksiaan lentämästä, Pereverzev sanoi.
Pereverzevin intohimo palata taistelukentälle on esimerkki siitä, mitä asiantuntijat pitävät Ukrainan keskeisenä vahvuutena hyökkääjään vastaan – korkeaa moraalia ja sitoutumista taisteluun.
— Pereverzevin halu palata taisteluun Venäjän vankeudessa kidutuksen jälkeen heijastaa Ukrainan soturikulttuuria, luonnetta ja velvollisuudentuntoa puolustaa kotimaata barbaarisia Venäjän sotarikoksia vastaan”, Atlantic Councilin Alex Plitsas analysoi New York Postille. Plitsasin mielestä juuri tämä soturikulttuuri ja -henki on kantanut Ukrainaa tämän taistelun läpi.
— Venäjä on tehnyt sanoin kuvaamattomia rikoksia. Ukrainalaiset sotilaat, joiden kanssa olen puhunut, ovat kertoneet minulle, että he taistelevat suojellakseen kotejaan ja perheitään julmuuksilta, joita Venäjä on tehnyt maanmiehilleen kaikkialla, missä he ovat vallanneet Ukrainan alueita, hän jatkoi.
Tämä päättäväisyys on ukrainalaisille ainutlaatuista. Venäläiset nimittäin sotivat pitkälti rahan takia, jolloin taistelumoraali rakentuu eri tavoin — jos ollenkaan.
