Marraskuun lopussa Venäjän valtion televisio näytti presidentti Vladimir Putinin vierailevan komentokeskuksessa sotilaspuku yllään ja vastaanottavan raportteja uusimmasta hyökkäyksestä.
– Venäjän joukot etenevät käytännössä kaikkialle, Putin sanoi kenraaleilleen.
Kaksi päivää myöhemmin hän totesi investointikonferenssissa:
– Maamme ja taloutemme selviytyvät menestyksekkäästi kaikista ongelmista.
Putin lisäsi, että Venäjä oli valmis sotaan Eurooppaa vastaan.
Todellisuudessa Venäjän tilanne on paljon epämukavampi, muistuttaa artikkelissaan The Economist.
Venäjän armeijan eteneminen on veristä ja hidasta. Maan taloudelliset ongelmat ovat vakavia ja pahenevat. Suuren yleisön mieliala sodan suhteen on heikentynyt.
Putinin propaganda sekä armeijan drooni- ja ohjusiskut pyrkivät pitkälti vakuuttamaan Euroopan ja Yhdysvallat siitä, että Ukrainan tukeminen on turhaa. Putin ei ole onnistunut valloittamaan Donbassia lähes neljän vuoden yrityksistä huolimatta. Venäläisten kohdalla kuilu mielikuvan ja todellisuuden välillä levenee.
Economist muistuttaa, että taistelukentällä Venäjä lähettää pieniä ryhmiä soluttautumaan Ukrainan asemiin ja kuvaamaan videoita ennen niiden tuhoamista. Avoimen lähdekoodin tiedustelutietojen ja venäläisten sotabloggaajien perusteella todelliset edistysaskeleet ovat olleet vähemmän vakuuttavia. Ukrainan joukoilla on edelleen asemia Pokrovskissa, jonka Venäjä väitti vallanneensa viikkoja sitten. Venäjän eteneminen on todellista, mutta vähittäistä.
Venäjän talous ei ole horjumassa, mutta se alkaa osoittaa kuormitusta. Asiantuntijat ovat yhtä mieltä siitä, että ensi vuosi tulee olemaan vaikein sitten Venäjän täysimittaisen hyökkäyksen alkamisen 2022. Viimeisen vuoden aikana öljy- ja kaasutulot ovat laskeneet 22 prosenttia.
Sotilasmenojen valtavan kasvun aiheuttama taloudellinen vauhti on pysähtynyt. Budjetin alijäämä on lähellä 3 prosenttia suhteessa BKT:hen. Venäjä saa vähän ulkomaisia investointeja, eikä se voi lainata kansainvälisiltä markkinoilta. Sodan rahoittamiseksi hallituksen on pakko lainata kotimaasta, mikä voi kiihdyttää inflaatiota ja korottaa veroja.
Kreml käyttää puolet budjetistaan asevoimiin, sotilasteolliseen kompleksiin, kotimaiseen turvallisuuteen ja velanhoitoon. Sota tekee asiantuntijoiden mukaan taloudesta vilkkaamman mutta köyhemmän. Se ylläpitää työpaikkoja ja teollista toimintaa mutta tuottaa vain vähän pysyviä varoja tai tuottavuuden kasvua.
Korkeammat verot rasittavat entisestään taloutta, joka kärsii jo ennestään kaksinumeroisista koroista ja työvoimapulasta. Panssarivaunutehtaat tekevät ylitöitä, kun taas autovalmistajat lyhentävät työvuoroja.
Lokakuussa Wienissä järjestetyssä konferenssissa Venäjän keskuspankin entinen varajohtaja Oleg Vjugin sanoi, että Kreml pystyi aluksi nostamaan puolustusmenoja, ylläpitämään elintasoa ja palkitsemaan taloudellisesti sotaan osallistuneita, muttei voi enää jatkaa sotaa aiheuttamatta tuskaa. Vjuginin mukaan seuraukset tulevat ilmeisiksi vuonna 2026.
Venäjän Samaran kaupungissa työskentelevän sosiologin Vladimir Zvonovskin mukaan hiljattain tehdyssä kyselyssä niiden vastaajien määrä, jotka sanoivat hyvinvointinsa heikkenevän, oli kolminkertainen niiden määrään verrattuna, jotka sanoivat sen paranevan. Se on nyt korkeimmalla tasolla sitten sodan alkamisen.
Kreml on myös tietoinen siitä, että sodan lopettaminen tai sotilasmenojen vähentäminen eivät ratkaise Venäjän talousongelmia. Koska taloudesta on tullut riippuvainen sotilastuotannosta, rauha todennäköisesti tuo lyhyellä aikavälillä mukanaan uusia ongelmia, kuten traumatisoituneiden sotilaiden kotiuttamisen.
