Keskuskauppakamarin toimitusjohtajan Juho Romakkaniemen jokainen ymmärtää, että Suomen julkisen talouden tilanteeseen on reagoitava.
Valtiovarainministeriön (VM) tuore talouskatsaus viime kuussa kertoo, että ilman sopeutustoimia julkisyhteisöjen velka suhteessa bruttokansantuotteeseen jatkaa nousuaan.
– Velkamme siis paitsi kasvaa, se kasvaa nopeammin kuin taloutemme pysyvästi, Romakkaniemi kirjoittaa Savon Sanomissa julkaistussa kolumnissaan.
– Velkamme on nyt 75 prosenttia bruttokansantulosta, kun EU:n yhteisten sääntöjen mukaan sen pitäisi olla alle 60 prosenttia, hän jatkaa.
VM on esittänyt, että tulevalla kahdella vaalikaudella, kahdeksassa vuodessa, tehtäisiin minimivaatimuksen mukaiset toimet. Yhdeksän miljardin euron sopeutuksella, josta kuusi miljardia tehtäisiin alkavalla vaalikaudella, velkasuhde saataisiin vakautettua nykyiseen 75 prosenttiin tulevaisuudessa.
– Tähän tavoitteeseen on sitoutunut myös hallitustunnustelija, kokoomuksen puheenjohtaja Petteri Orpo. Esimerkiksi Suomen pankki on esittänyt, että julkinen talous tulisi saattaa tasapainoon ensi vuosikymmenen alkuun mennessä, Romakkaniemi sanoo.
Kirjoituksessaan hän tuo esiin myös, että eduskuntavaalien keskeisimmäksi kysymykseksi nousi tarve julkisen talouden sopeuttamisesta. Vaalien alla nousi esiin, että puolueilla oli kovin erilaisia näkemyksiä tarpeesta, mittaluokasta ja keinoista.
– Suurimmiksi voittajiksi nousivat puolueet, jotka ottivat sopeutustarpeen vakavimmin, Romakkaniemi kirjoittaa.
Hän huomauttaa, että taloustieteilijät, tutkimuslaitokset sekä asiantuntijat ovat harvinaisen yksimielisiä siitä, että elämme pidemmällä aikavälillä yli varojemme ja julkista taloutta on sopeutettava.
– Mutta paljonko on sopivasti sopeutusta?, Romakkaniemi kysyy.
Julkiseen talouteen lasketaan karkeasti valtiontalous (mukaan lukien hyvinvointialueet), kuntatalous ja sosiaaliturvarahastot. Julkinen talous on tasapainossa, jos kaikkien näiden yhteenlasketut tulot ja menot ovat tasapainossa.
– Suhdannevaihtelun myötä yksittäisten vuosien heitot voivat olla suuriakin. Siksi on julkisen talouden kestävyyden kannalta tärkeämpää tarkastella rakenteellista tasapainoa sekä keskipitkän ja pitkän aikavälin laskelmia.
Romakkaniemen mukaan julkisen talouden olisi hyvä olla ”normaaliaikoina” rakenteellisesti hieman ylijäämäinen. Näin taloustaantumissa ja kriiseissä olisi mahdollisuus elvyttää tai käyttää rahaa yllättäviin lisämenoihin. Vähintäänkin tulojen ja menojen tasapaino olisi tavoiteltavaa pidemmällä aikavälillä.
– Jokainen ymmärtää, että tilanteeseen on reagoitava. Aivan minimivaatimuksena voi pitää sitä, että tulot ja menot ovat laskennallisesti sellaisessa tasapainossa, että vaikka velkaantuisimme joka vuosi enemmän, ei velkaantuminen olisi talouskasvua nopeampaa. Tällöin julkisen velan suhde bruttokansantuotteeseen pysyisi samana, Romakkaniemi katsoo.
