Eesti Päevalehden lauantaipainos Laupäevaleht on haastatellut Tšetšenian pakolaishallituksen talousministeriä Magomed Murtuzalievia ja uutta Viron Tšetšenian-kunniakonsulia Peeter Oissaria, joka on entinen Viron suojelupoliisin Kaitsepolitsein ylikomissario.
Ukrainan sodan myötä Tšetšenian itsenäisyyden asia on jälleen noussut enemmän esille. Pakolaishallituksen joukot taistelevat Ukrainan asevoimien alaisuudessa ja uusia kunniakonsuleita on nimitetty.
Viimeisen kymmenen vuoden aikana pakolaishallitus on 25 000 todistusta Venäjää vastaan sotineille tšetšeeneille. Passeja alettiin myöntää uudelleen vuosina 2011–2012.
– Jos ihminen on kotoisin Tšetšeniasta, hänellä on oikeus jättää passihakemus. Meidän valtion tietokannassamme on kaikki tarpeelliset tiedot. Passeja myöntävät edustajamme. Monet ihmiset eivät tiedä, etteivät he tarvitse Venäjän passia, jonka perusteella heidät voidaan luovuttaa Venäjälle, sanoo Murtuzaliev.
Ukrainan parlamentti on tunnustanut Itškerian tšetšeenitasavallan, joka voitti vuosina 1994–1996 käydyn ensimmäisen Tšetšenian sodan Venäjää vastaan.
– Ensimmäisen Tšetšenian sodan päättäneessä rauhansopimuksessa Tšetšenian itsenäisyyden tunnusti Venäjän lisäksi Georgia. Venäjän täysimittaisen hyökkäyksen takia Ukraina teki tunnustamispäätöksen, huomauttaa Oissar.
”Hyökkäys Ukrainaan on näyttänyt tšetšeenien olleen oikeassa”
Vladimir Putinin aloittama toinen Tšetšenian sota kukisti vuonna 2000 itsenäisen tšetšeenitasavallan. Satojatuhansia tšetšeenejä sai surmansa ja 400 000 lähti ulkomaille maanpakoon.
Jopa tšetšeenien vapauspyrkimyksiä tukeneet maat pitivät lopulta viime kädessä Tšetšenian sotaa Venäjän federaation sisäisenä asiana. Ukrainaan verrattuna Tšetšenia ei saanut mitään ulkopuolista apua ja vastarinta muuttui sissisodaksi.
Venäläiset nostivat nukketasavaltansa johtoon ensin Ahmat Kadyrovin ja sitten tämän pojan Ramzan Kadyrovin.
Magomed Murtuzaliev taas korostaa, että ”hyökkäys Ukrainaan on auttanut eurooppalaisia ja muuta sivistynyttä maailmaa ymmärtämään, että Tšetšenian hallituksen aiemmat puheet olivat totta”.
– Kukaan ei halunnut uskoa, että venäläiset ovat itse terroristit, maahantunkeutujat ja että heidän politiikkansa on imperialistista. Mutta se, mitä Venäjä on Ukrainassa tehnyt, on avannut myös niiden silmät, jotka eivät halunneet sitä aiemmin uskoa, toteaa Murtuzaliev.
Tšetšenian vapaustaistelu jatkuu Ukrainassa
Oissarin mukaan Ukrainassa kootaan nyt Itskerian tšetšeenitasavallan armeijaa uudelleen ja sitä voidaan ehkä käyttää myöhemmin Tšetšenian vapauttamiseen miehityksestä.
Murtuzaliev haluaa kommentoida vain yleisesti Itskerian tšetšeenitasavallan joukkojen toimintaa Ukrainassa, mutta mainitsee myös hyökkäyksen, josta Verkkouutiset on kertonut tässä.
– Alussa olivat he [tšetšeenijoukot] Venäjän miehittämän Donbasin rintamalla. Muuten he ovat erittäin liikkuvia, menevät sinne, minne ukrainalaiset katsovat tarpeelliseksi. He olivat Bahmutissa, kun heitäs siellä tarvittiin, ja jos on tarpeen, menevät he jopa Venäjälle. Ehkä olette kuulleet hyökkäyksestä, joka hiljattain tapahtui Belgorodissa.
Hän myös kertoo, että nykyisten tšetšeenitaistelijoiden joukkoon kuuluvat entisten itsenäisyystaistelijoiden pojat. Esimerkiksi Lontoossa toimivan Itškerian pakolaishallituksen pääministerin Ahmed Zakajevin poika jätti Lontoon ja lähti Ukrainaan ymmärtäen, että ”Ukrainaa puolustaessaan hän puolustaa Tšetšeniaa”.
Ramzan Kadyrovin valta perustuu Venäjän miehitysarmeijaan
Oissar huomauttaa, että Kadyrovin valta Tšetšeniassa ”perustuu ainoastaan Venäjän sotaväkeen ja turvallisuuspalveluihin, joita on noin 150 000 henkeä”. Ne kontrolloivat 850 000 paikallista asukasta.
– Tässä on yksi syy sille, miksi aktiivista vastarintaa ei ole enää ollut. Kadyrovin ”itsenäisyyttä” Tšetšeniassa kuvaa hyvin Hankalan kaupungin esimerkki. Siellä on jo vuosia asuneet ainoastaan venäläissotilaat ja Kadyrov sai vierailla kaupungissa ensimmäistä kertaa vasta alle vuosi sitten.
Murtuzaliev huomauttaa, että saman kymmenen prosentin kaavan mukaisesti Venäjä tarvitsisi neljä miljoonaa sotilasta Ukrainassa pitääkseen sen hallussaan.
Tšetšenia oli ennen väestöltään noin Viron kokoinen. Miehityksen ja kahden sodan aikana surmattiin satojatuhansia tšetšeenejä ja 400 000 lähti maanpakoon ulkomaille, huomauttaa Murtuzaliev. Enää itsenäisyyssota ei olisi mahdollista.
– Äitini, siskoni ja kaikki sukulaiseni elävät siellä [Tšetšeniassa]. Kun yksinkertaisesti siellä elää eikä puhu venäläismiehityksestä ja on hiljaa, kukaan ei tule tappamaan. Mutta jos alkaa puhua, kuinka huonoja venäläiset ovat ja muutosten tarpeesta, tulevat heti agentit kertomaan kuinka asiat ovat, toteaa Murtuzaliev maan nykytilanteesta.
”Jos Kadyrovia tuettaisiin, mihin tarvitaan 150 000 venäläissotilasta?”
Oissar huomauttaa, että Tšetšenia on klaaniyhteiskunta. Kadyrov on miehittänyt tärkeimmät valtioelimet ja asemat omilla miehillään. Muutos voi tapahtua niiden kautta, jotka tällä hetkellä näennäisesti Kadyrovia tukevat.
– Ei voi tehdä suuria päätöksiä siitä, kun Kadyrovin sakki tekee TikTok-videoita, joissa kenttä on täynnä mustaunivormuisia taistelijoita joukkovoiman esityksenä. Hänellä on tukijoita, mutta ne toisaalta perustuvat sukulaisuussuhteisiin ja toisaalta Venäjältä tulevaan rahaan.
Murtuzaliev taas huomauttaa, että ”jos suurin osa tšetšeenejä tukisi Kadyrovia, niin miksi tai mitä varten siellä on 150 000 venäläissotilasta”.
– Se vaatii runsaasti infrastruktuuria ja rahallisia menoja. Oliko siinä mieltä, jos tšetšeenit tukisivat Kadyrovia niin kovin?
Tšetšenialla oli ennen oma itsenäinen taloutensa Maalla ei ole enää itsenäistä taloutta.
– Kun maahamme tunkeuduttiin toista kertaa, tuhottiin meidän valtiomme kokonaan: taloutta ei ollut, tehtaita ei ollut, tavallinen elämä puuttui kokonaan, koska kaiken sen perustana oleva tuhottiin. Eikä yksikään maa auttanut meitä, että se tapahtuisi.
Murtuzaliev ihmettelee, että Venäjä kuluttanut niin paljon varojaan Tšetšenian pitämiseen osana sen sijaan, että olisi kehittänyt maata. Rahaa käytetään myös paljon tšetšeenivastaisen propagandan levittämiseen maailmalla.
– Tällä hetkellä talous perustuu Venäjän raharuiskeisiin. Tietystikään eivät he halua rakentaa Tšetšeniaan tehtaita eikä infrastruktuuria, joka mahdollistaisi tuotannon. Hallinnon työntekijöille annetaan rahaa, kaikki muut ovat puutarhapalstansa varassa ja syövät, mitä itse pystyvät kasvattamaan. Džohar Dudajevin aikana meillä oli leipä ja polttoaine halvempaa kuin Venäjällä
”Islamisteja rahastaa FSB”
Pakolaishallitus tavoittelee Tšetšenian itsenäiseksi julistaneen ensimmäisen presidentin, kenraali Džohar Dudajevin ajan palauttamista.
– Perustuslain mukaan meillä on tavallinen demokraattinen valtio, sanoo Murtuzaliev.
Kadyrov korostaa ainakin näennäisesti Tšetšenian islamilaisuutta. Vuonna 2007 Doku Umarov julisti lakkauttaneensa Itškerian tšetšeenitasavallan ja perustaneensa tilalle Kaukasian emiraatin.
Pakolaishallituksen mielestä kyseessä oli laiton julistus, mutta kaiken osalta Tšetšeeniaan on lyöty islamismin leimaa. Niin Oissar kuin Murtuzaliev korostaa, ettei islamilla ollut alkujaan juuri merkitystä Tšetšeniassa.
Oissar korostaa, että ennen islamiin kääntymistä keskiajalla moni tšetšeeni oli kristitty. Harjoitettu islam oli hyvin hyvin maltillista eikä radikalismin kanssa ollut ongelmia ennen Venäjän toimia.
– Dudajevin aikana sellaisia [islamismin] ongelmia ei ollut, koska FSB ei sen kanssa alkanut leikkiä. Muistattehan, että Venäjän pääministeri Sergei Stepašin kehui, kuinka he kuluttivat Tšetšenian epävakauttamiseski 600 miljoonaa ruplaa. Kun joku alkaa erikoisoperaatioita järjestää, on sillä tietenkin merkityksensä.
Murtuzaliev mainitsee, että Oissar valittiin kunniakonsuliksi, koska tämä ymmärtää, että ”islamisteja rahastaa FSB”.
– Kun ensimmäinen sota ei onnistunut, räjäytettiin Putinin tultua valtaan Venäjällä kerrostalot sodan aloittamiseksi. Silloin luotiin tarina, että tšetšeenit ovat kaikki erittäin radikaaleja terroristeja, sanoo Oissar.
Oissarin mukaansa ”nyt on yhä enemmän tietoa siitä, että räjähdykset järjesti Venäjän turvallisuuspalvelut, samoin ei ollut vaikeaa järjestää muita provokaatioita, kuten ulkomaalaisten surmaamisia.
