Yhä painavampia ammuksia kantavien droonien on ennustettu tekevän perinteisestä tykistöstä tarpeettomia. Nyt ukrainalainen tykistöasiantuntija Pavlo Narozhnyi kertoo Ukrainska Pravdalle, miten tykistöä käytetään Ukrainan sodassa, ja vastaa kysymykseen siitä, onko tykistöllä enää paikkaa taistelukentällä.
Narozhnyi perusti vuonna 2014 tykistöyksikköjä auttavan hyväntekeväisyysjärjestö Reactive Postin. Sen jälkeen hän on viettänyt yli vuosikymmenen tukien Ukrainan tykistöä, ohjaten tykistöyksiköille kaikkea tykkien vanerisista hämäyskappaleista imureihin, joilla tykinsuita voidaan puhdistaa.
Vuosikymmenessä tykistön käyttö on muuttunut radikaalisti.
Ennen Venäjän täysimittaista hyökkäystä tykkitulta ohjasivat kiikareilla ja laseretäisyysmittareilla varustetut tulenjohtajat. Nyt droonit mahdollistavat kohteen löytämisen ja tuhoamisen paljon nopeammin.
– Tämä on valtava muutos tarkkuudessa, ammusten käytössä ja reaktionopeudessa. Voit ampua välittömästi ja osua heti. Kohteen löytämisestä ampumiseen kestää vain minuutteja, Narozhnyi selittää.
Droonien tuli muutti taistelukenttää myös muilla tavoilla. Narozhnyi ei kuitenkaan usko droonien korvaavan tykistöä. Tämä johtuu pääasiassa ammusten suuresta painosta.
– FPV(-drooni) on täsmäväline, ja se voi useimmiten kantaa 2-3 kilon edestä räjähteitä. Tykistöammus […] sisältää kahdeksan kiloa räjähteitä. […] Ja se putoaa vihollisen päälle ääntä nopeammin, Narozhnyi muistuttaa.
Esimerkiksi Narozhnyi nostaa venäläisten korsun. Se on suojattu drooneilta teräsverkoilla ja painavilla ovilla. Drooni ei sitä pysty tuhoamaan, mutta tykistöammus pystyy.
– Usein näemme videoita drooneista, jotka tuhoavat pellolle pysähtyneitä panssareita. Mutta miksi se pysähtyi sinne? Koska tykistö tuhosi sen telaketjut, Narozhnyi tiivistää.
Droonit ovat kuitenkin pakottaneet myös tykistöä muuttamaan taktiikkaansa. Ennen Venäjän täysimittaista hyökkäystä tykistöiskut tehtiin usein patteritasolla, useiden tykkien ampuessa samanaikaisesti kohteeseen. Nykyään tykit operoivat yksin naamioiduista asemista.
Syitä tälle on kaksi. Ensinnäkin vihollisen tiedusteludroonit huomaisivat nopeasti suuren määrän tykkejä. Toinen on se, että FPV- ja Lancet-droonit yrittävät jatkuvasti etsiä Ukrainan tykistöä tuhotakseen ne.
Ukraina on vastaanottanut sodan aikana runsaasti länsimaista tykistöä. Narozhnyi kehuukin vuolaasti ruotsalaista Archer-järjestelmää. Se on lähes täysin automatisoitu, ja nappia painamalla se kykenee ampumaan tarkasti jopa 40 kilometrin päähän. Ohjaamossa on jopa lämpölevy lounaan valmistusta varten.
– Mutta siinä on omat puolensa. Kerran kysyin, että miten sen huolto toimii. Se vaatii 22 erilaista voiteluainetta pysyäkseen taistelukunnossa, Narozhnyi naurahtaa.
Telatykistön haittapuoli on kuitenkin niiden suuri koko. Tavalliset hinattavat tykit onkin helpompi piilottaa maastoon. Siksi esimerkiksi 1960-70 -luvuilla valmistettu neuvostotykki Giatsint-B on edelleen aktiivikäytössä.
Narozhnyi arvelee, että tällä hetkellä Ukrainaa on tykistösodassa johdossa.
– Meidän vastatykistöoperaatiomme pohjaavat täsmäaseisiin, kuten amerikkalaiseen Himarsiin. Kyse on myös hyvästä tiedustelutiedosta, etenkin satelliiteista. Sen lisäksi meillä on paljon muita työkaluja, kuten valvontakameroita, akustisia sensoreita ja amerikkalaisia tykistötutkia, Narozhnyi listaa.
– Venäjän vastatykistötoiminnan perusta on taas Lancet-drooni. Mutta Lancetin osuma ei välttämättä tarkoita, että tykistöjärjestelmä tuhoutuu. Monet tykit saadaan korjattua ja palautetaan taistelukentälle.
Venäläisten Lanceteja kuluu myös iskuissa muutaman sadan euron arvoisiin vanerista valmistettuihin hämäysmalleihin.
– Meillä on ollut niitä yli sata. Kaukaa näkyy vain tykin suu, joten on mahdotonta erottaa, onko se aito. Jokaisen iskun jälkeen pioneeri saapuu korjaamaan sen ruuvimeisselillä ja ilmastointiteipillä, ja pian venäläiset iskevät uudelleen, Narozhnyi veistelee.
