Joulukuu oli hallituspuolue keskustalle yksi iso pettymys. Sen kannatus oli historiallisen matalalla, kahdella eri mittauskerralla mentiin alle kymmeneen prosenttiin.
Tammikuun alussa Ylen Taloustutkimuksella teettämässä puoluekannatuskyselyssä puolueen kannatus oli noussut lähes yhteentoista prosenttiin. Taloustutkimuksen tutkimusjohtaja Juho Rahkonen muistuttaa, että reilun kymmenen prosentin kannatus ei ole puolueelle vielä hyvä tulos.
– Keskustan kannatuksessa näkyy ”rebound”-ilmiö. Kannatus on palannut hiukan lähemmäksi normaalia tasoaan. Alle kymmenen prosentin kannatus ei ole puolueelle normitaso. Edellinen mittaus oli heille poikkeuksellisen synkkä. Mutta onhan tuo 10,9 prosenttiakin keskustalle todella alhainen, Rahkonen sanoo Verkkouutisille.
Keskusta on istunut kahdessa edellisessä hallituksessa. Juha Sipilän kaudella puolue kantoi pääministerin salkkua ja nykyisessä hallituksessa puolueella on ollut esimerkiksi valtiovarainministerin palli. Rahkosen mukaan puolueen heikon kannatuksen syy voi olla juuri se, että se on hallituksessa.
– Keskusta joutuu tekemään hyvin erilaista politiikkaa, mitä se teki edellisessä hallituksessa. Sen asema vasemmiston ja oikeiston välissä on hankala maailmantilanteessa, jossa poliittinen keskusta on muutenkin ahtaalla, Rahkonen sanoo.
Turun yliopiston dosentti Rauli Mickelsson näkee, että puolueen idea on hukassa ja sen puoluekenttä on hyvin hajanainen. Hajaannus näkyy heikkoina tuloksina gallupkyselyissä.
– Keskustalla ei ole oikein sellaista omaperäistä ideaa olemassa kuin sellainen tietynlainen yhteisöllisyys. Sellaisia ihmisiä kuin keskustaliberaali ei juuri ole olemassa, ja jos on, kuten [puheenjohtaja] Annika Saarikko, niin hän joutuu aika paljon tasapainoilemaan konservatiivisempien keskustalaisten kanssa, Mickelsson sanoo.
– Jotain puolueen heterogeenisyydestä kertoo, että Sipilän hallitus teki keskustalaisten mielestä politiikkaa liikaa kokoomuslaisten ehdoilla ja nyt liikaa vasemmiston ja vihreiden ehdoilla. Keskustassa ymmärretään, että kun on keskellä, niin on sellainen sovinnon tekijä. Mutta ei siitä välttämättä sellaista suurta näyttöä ole.
Vanhenevat ja kostonhimoiset äänestäjät
Suomi on muuttunut ja sitä koettelee rakennemuutos, joka näkyy kaupungeissa ja maaseudulla, ja se näkyy myös keskustan kannatuksessa. Kaupungit kasvavat ja pienet kunnat kamppailevat olemassaolostaan.
– Kaupungistuminen ja väestön ikääntyminen nakertavat koko ajan kannatuspohjaa. Ne alueet, joissa keskusta on perinteisesti ollut vahvimmillaan, niin siellä väki dramaattisesti vähenee ja jäljelle jäävät on entistä iäkkäämpiä. Niillä alueilla, joilla puolue on ollut vahva ja on edelleen vahva, on vähemmän ääniä tarjolla kuin aikaisemmin, Juho Rahkonen sanoo.
Rauli Mickelsson näkee eräänä syynä heikolle menestykselle keskustan mieltämisen maaseudun ja maakuntien puolueeksi, vaikka agraaripuolueen leimasta se luopui jo 1960-luvulla.
– Sehän siinä juuri on, että keskustan kannatus on muuttotappiokunnissa. Keskustalaisten on vaikea saada ääniä suurista kaupungeista, Mickelsson sanoo.
Sekä Rahkonen että Mickelsson näkevät muutoksen Keskustan kannatuksessa johtuvan myös siitä, etteivät kaupunkiin muuttavat nuoret koe puoluetta enää samalla tavalla omakseen kuin aiemmin. Puolueen kannatus ei enää siirry sukupolvelta toiselle.
Keskustasta on tullut suosituin puolue eläkeläisten keskuudessa, nuoret äänestäjät eivät koe puoluetta enää omakseen. Rahkonen epäilee, että nuoria äänestäjiä voi karkottaa se, että viime aikoina puolueesta on saanut sen kuvan, että se suhtautuu nihkeästi luonnonsuojeluun. Samalla, kun puolue ajaa maanomistajien asemaa, niin se voi vieroittaa nuoria kaupungistuvia aikuisia.
Puolueen kannattajissa on myös erityisen paljon nukkuvia äänestäjiä. Äänestäjät rankaisevat omaa puoluettaan jättämällä äänestämättä, jos puolueen tekemä politiikka ei miellytä. Samalla se menettää koko ajan kannatustaan oikealta laidalta kokoomukselle ja perussuomalaisille.
Lisäksi Rahkonen näkee, että Venäjän tilannekin vaikuttaa puolueen kannatukseen. Pienet paikkakunnat kuten Savonlinna ja Imatra kärsivät itärajan takaa tulevien ruplahanojen sulkeutumisesta.
– Keskustalla on ulkopoliittinen identiteettikriisi. Keskustalaisuuden ulkopoliittinen linja on perustunut siihen, että Venäjän kanssa on hyvä tulla toimeen. Nyt julkisuudessa venäläisyydestä on tullut suorastaan spitaalinen ja siitä pitää pysyä erossa. Lisäksi keskustan kannattajilla on puolustuspolitiikassa ollut perinteinen painotus, että puolustusvoimien pitäisi keskittyä Suomen puolustamiseen. He eivät ole oikein kotonaan Nato-Suomessa, Juho Rahkonen sanoo.
Tarvitseeko puolue uudet kasvot?
Keskustan hiljaista kuolemaa on ennustettu aika päivät. Rauli Mickelsson ei kuitenkaan usko siihen. Muutosta puolue kuitenkin tarvitsisi.
– Keskusta on yrittänyt päivittää puolueen ideologiaa. Olli Rehn lienee viimeinen suurempi päivittäjä. Mutta keskusta on niin laaja porukka, että Rehnin liberaalikeskustalaisuus ei puhuttele taas esimerkiksi Pohjois-Pohjanmaan uskovaisia, Rauli Mickelsson sanoo.
Mickelssonin mukaan ideologisen päivittämisen sijaan puolue kaipaisi uusia karismaattisia kasvoja.
– Mediapuolueiden aikana on keskeistä, että suosio rakentuisi jonkin karismaattisen henkilön varaan.
Juho Rahkonen muistuttaa, että keskusta on kykypuolue.
Presidenttikyselyiden kärkipäästä löytyvän Olli Rehnin lisäksi puolueella on riveissään puolustusministeri Antti Kaikkonen, joka on hallituksen suosituin ministeri. Vaikka Kaikkonen on kansalaisten mielestä onnistunut tehtävässään hyvin, niin se ei ole onnistunut nostamaan puolueen kannatusta.
– Ehkä Keskusta huutaa Kaikkosta seuraavaksi puheenjohtajaksi, Rahkonen sanoo.
