Suomessa ja Ruotsissa on käynnistynyt laaja tutkimushanke, jossa kartoitetaan ensimmäistä kertaa systemaattisesti eri hyttyslajien levinneisyyttä ja runsausvaihteluita. Pohjois-Suomeen ja Ruotsin pohjoisiin lääneihin ulottuvassa tutkimuksessa hyödynnetään uusimpia dna-menetelmiä, konenäköä ja mallinnustyökaluja.
Oulun yliopiston professori Marko Mutanen kertoo, että tieteellistä tietoa hyttysistä Pohjois-Euroopassa on yllättävän vähän.
– Hyttyset eivät ole olleet suosittu tutkimuskohde. Lajeja on kymmeniä, ja ne muistuttavat toisiaan, mikä vaikeuttaa tutkimusta. Ilman vakiintuneita käytäntöjä hyttyskesiä ei voi vertailla systemaattisesti, Mutanen toteaa.
Tutkimus on tärkeä myös ilmastonmuutoksen vaikutusten ymmärtämiseksi. Muutokset säässä ja vesistöjen lämpötiloissa voivat vaikuttaa hyttysten levinneisyyteen. Etelä- ja Keski-Euroopassa kiusana olevan tauteja levittävän tiikerihyttysen ilmaantumista pohjoiseen ei pidetä todennäköisenä, mutta kehitystä seurataan.
Suomessa tavataan 44 hyttyslajia, kuten taiga-, kirsikka- ja lintuhyttyset. Monet niistä näyttävät samalta mutta eroavat käyttäytymisessään ja esiintymisalueissaan. Osalla lajeista on tärkeä ekologinen rooli, ja esimerkiksi koirashyttyset voivat toimia hillan pölyttäjinä.
Suomen ympäristökeskuksen tutkija Anna Suuronen korostaa monivuotisen aineiston tärkeyttä.
– Tarvitsemme vuosien ajan kerättyä tietoa, jotta voimme mallintaa eri lajeja eri kesävaiheissa ja alueilla. Esimerkiksi lumimäärän, kevään etenemisen ja kesän lämpötilan vaikutuksia voidaan näin arvioida, Suuronen sanoo.
Tavoitteena ennusteet
Tutkimus kattaa Lapin lisäksi Pohjois-Karjalan ja Pohjanmaan. Oulun yliopiston tutkijatohtori Tuomas Kankaanpää vie pyydyksiä eri puolille aluetta ja kerää näytteitä biologisilta asemilta sekä viranomaisten toimipisteistä. Hyttysiä analysoidaan laboratorioissa konenäön ja DNA-viivakoodauksen avulla.
Tarkoituksena on kehittää hyttysennusteita ja selvittää jatkoseurannan tarpeita myös elinkeinoelämälle.
– Tutkittuun tietoon perustuvia ennusteita voisi ehkä antaa jo parin vuoden päästä. Minulla on kokemus, että tuomen kukinta ajoittuu melko hyvin kesähyttysten ilmestymisen kanssa yhteen – mutta tämä täytyy tutkimuksella tarkistaa, Mutanen toteaa.
– Selvää kuitenkin on, että tänä vuonna Lapissa ja muualla Suomessa hyttysten esiintymisajat poikkeavat huomattavasti.
Tämän vuoden hyttyskesässä on havaittu poikkeuksellista vaihtelua. Etelässä hyttyset ilmestyivät jo toukokuussa, kun taas Kilpisjärvellä lunta oli yhä toukokuun lopussa.
Kilpisjärvellä on toukokuun loppupuolella vielä paljon lunta, kun etelämpänä oli vähän lunta, kuivuutta, varhain kesäistä, ja kesähyttysiä todennäköisesti jo toukokuussa liikkeellä.
– Oulussa kevät alkoi aikaisin mutta pitkittyi, mikä hidasti hyttysten toukkien kehitystä. Juhannuksena koittaa yleensä huippu, kun taas Lapissa se on heinäkuun puolivälissä, Mutanen kertoo.
Hanke on osa EU:n Interreg Aurora -rahoitteista Insects of the North -projektia, johon osallistuvat Oulun yliopisto, Suomen ympäristökeskus ja Ruotsin pohjoiset lääninhallitukset.
