Luonto

Uusi havainto: Tietyt hajut houkuttavat hyttyset ihmisen kimppuun

Tuore tutkimus on paljastanut uutta tietoa siitä, mitkä ihmiselimistön luontaiseen hajuun sisältyvät kemikaalit houkuttelevat hyttysiä erityisen voimakkaasti.

Asiaa selvitettiin jääkiekkokentän kokoisessa testihallissa, johon pumpattiin eri ihmisten tuoksuja.

Hyttyset käyttävät ravinnokseen kukkien mettä, mutta munia tuottavat naaraat tarvitsevat tämän lisäksi proteiinipitoista verta. Tutkijat huomauttavat, että malariahyttysten levittämä sairaus kuuluu edelleen maailman vaarallisimpien joukkoon.

Malarialoinen siirtyy hyttysestä ihmisen punasoluihin ja voi siirtyä takaisin hyttysiin uusien puremien kautta. Tauti on saatu hävitettyä länsimaista muun muassa kehittyneiden viemäriverkostojen, ilmastoinnin ja hyttysverkkojen avulla. Johns Hopkinsin yliopiston apulaisprofessori Conor McMeniman huomauttaa Current Biology -tiedelehdessä, että malariaan menehtyy edelleen yli puoli miljoonaa ihmistä vuodessa.

– Tutkimuksen tavoitteena oli yrittää ymmärtää, kuinka malariaa levittävät hyttyset löytävät ihmiset, McMeniman sanoo.

Hyttysten tiedetään löytävän kohteensa ainakin uloshengityksessä vapautuvan hiilidioksidin perusteella. Tutkimusasetelmassa hajuja pystyi aistimaan noin 20 metrin säteellä hyttysten aktiivisimpana aikana eli iltakymmenen ja aamukahden välillä.

Hallin ympärillä oli kuusi telttaa, joihin sijoitettiin koehenkilöitä nukkumaan. Teltoista pumpattiin ilmaa halliin pitkiä putkia pitkin. Haju johdettiin lämmitettyyn ja hiilidioksidipitoiseen alustaan, joka muistutti nukkuvaa ihmistä. Satojen hyttysten liikkeitä seurattiin infrapunakameralla.

Tutkijat havaitsivat, että osa hajuista veti hyttysiä puoleensa toisia voimakkaammin. Kemiallisen analyysin perusteella karboksyylihapot toimivat vahvana houkuttimena. Niihin lukeutuu muun muassa eläinrasvoissa esiintyvä voihappo.

Kasveista löytyvä eukalyptoli sen sijaan karkotti hyttysiä. Sitä voi kulkeutua elimistöön ruoan kautta.

– Havainnot avaavat uusia lähestymistapoja houkuttimien ja karkottimien kehittämiseen, joita voidaan käyttää ansoissa hyttysten toiminnan häiritsemiseksi. Tämä auttaa malariatartuntojen vähentämisessä alueilla, joilla tauti on endeeminen, tutkimusjohtaja Edgar Simulundu toteaa.

SK: Kissojen omistajia odottaa uusi maksu

Suomessa valmistellaan valtakunnallista kissarekisteriä. Asiasta kertoo Satakunnan Kansa.

Maa- ja metsätalousministeriön erityisasiantuntijan Anssi Wellingin mukaan kissarekisteristä halutaan valmis vielä tämän vuoden aikana. Hänen mukaansa lausuntokierros aloitetaan todennäköisesti vasta kesälomien jälkeen. Lausunnot pyydetään tärkeimmiltä virastoilta, yhdistyksiltä ja muilta sidosryhmiltä.

Myös kansalaisilla on mahdollisuus jättää omat kommenttinsa.

Toteutuessaan kissarekisteri toimisi pääpiirteittäin samalla tavalla kuin tänä vuonna voimaan astunut koirarekisteri. Koirien sähköinen rekisteröinti maksaa 10 euroa ja paperinen rekisteröinti 19 euroa.

Wellingin mukaan se jää vielä nähtäväksi, mikä kissan rekisteröinnin hinta tulee olemaan.

Rekisterin olisi tarkoitus aueta vuonna 2026. Welling kertoo SK:lle, että kissarekisteriä ylläpitäisi sama taho kuin koirarekisteriä eli Ruokavirasto.

Valtion lemmikkirekisterit perustuvat lakiin eläinten tunnistamisesta ja rekisteröinnistä. Eri lemmikkilajien rekisteröinnistä ja mikrosiruttamisesta määrätään erillisellä asetuksella.

Jos kissaa ei suostu rekisteröimään, kissan omistajalle voidaan määrätä sanktioita kuten sakkoja.

LUE MYÖS:
Koiranomistajille tulee uusi maksu ensi kuussa – ”Aluksi pääpaino on neuvonnassa”

Koirat ja kissat on pidettävä kytkettyinä

Eläimillä on lisääntymisaika. Nisäkkäillä on pienet poikaset huolettavanaan ja linnut hautovat pesillä. Erityisen alttiita häirinnän aiheuttamille vaaroille ovat maassa pesivien lintujen ja nisäkkäiden poikaset.

– Irrallaan luonnossa juoksenteleva koira tai kissa voi aiheuttaa luonnossa suurta tuhoa. Hetkessä voi tuhoutua linnun pesä tai poikue. Nisäkkäiden poikaset ovat myös suuressa vaarassa, erikoissuunnittelija Marko Svensberg Suomen riistakeskuksesta sanoo.

Koirien ehdoton kiinnipitoaika on alkanut maaliskuun alussa ja jatkuu aina elokuun 20. päivään saakka. Myös tämän aikajakson ulkopuolella koiran irtipitoon on oltava lupa maanomistajalta tai metsästysoikeuden haltijalta.

Lain säädökset koskevat kaiken rotuisia koiria. Poikkeuksena kieltoon ovat viranomaistehtävät, viittä kuukautta nuorempi koira tai kun esimerkiksi noutavaa koiraa käytetään sepelkyyhkyn metsästyksessä.

Koira saa myös oleskella alueen haltijan luvalla pihamaalla tai puutarhassa tai koiran pitämiseen varatulla aidatulla alueella.

– Myös vesillä lomailevan tulee pitää koira tai kissa kiinni rantauduttaessa. Vesilintujen suosimille luodoille tai saariin rantautumista on syytä välttää, sillä irrallaan liikkuva lemmikki voi aiheuttaa ikävää tuhoa luonnossa, Svensberg sanoo.

Metsästyslaki antaa mahdollisuuden kouluttaa lintukoiraa riistaa häiritsemättä. Tämän kouluttamisen on kuitenkin tapahduttava riistattomalla alueella, esimerkiksi kentällä tai avoimella pellolla.

Käytännössä tämä riistaa häiritsemätön kouluttaminen tarkoittaa esimerkiksi tottelevaisuus- tai noutokoulutusta. Maastossa liikuttaessa koira on pidettävä kytkettynä tai ohjaajansa välittömästi kytkettävissä.

Lain mukaan koiran on oltava kytkettynä tai välittömästi kytkettävissä. Ulkoilutettaessa kytkemätöntä koiraa sen on oltava lähietäisyydellä täydellisesti ohjaajansa hallinnassa. Ilman maanomistajan tai metsästysoikeuden haltijan lupaa koira ei saa olla koskaan irti toisen maalla.

Myös kissan irtipito ilman valvontaa omistajan ja haltijan pihapiirin ulkopuolella on kielletty, eikä lupaa siihen voi antaa. Jos kissa poistuu pihapiiristä ilman valvontaa, se on heitteillä.

Anna linnuille pesimärauha, häirintä voi johtaa sakkoihin

Kaikkien lintulajien pesinnät ovat lailla suojeltuja, ja niiden häiritseminen on kielletty.  Asiasta muistuttaa BirdLife Suomi tiedotteessa.

Useiden lintulajien pesintä on juuri nyt herkässä vaiheessa, kun emot rakentavat pesää, munivat ja hautovat. Todennäköisyys sille, että emo hylkää pesän häiriön vuoksi on suurimmillaan keväällä pesinnän alkuvaiheessa.

Lintujen käyttäytyminen antaa usein vihjeen pesinnästä, vaikka yhtään pesää ei näkyisikään. Emojen hätäily ja varoittelu ovat varma merkki pesinnästä. Pesimäaikaan on erityisen tärkeää välttää esimerkiksi puuttomia tai vähäpuustoisia luotoja ja saaria, jotka ovat vesi-, lokki- ja kahlaajalintujen suosimia pesimäpaikkoja.

Potentiaaliselle pesimäpaikalle ei pidä nousta ja veneillessä tai kalastaessa on muistettava pysyä riittävän etäällä. Lyhytkin oleskelu pesimäpaikalla voi aiheuttaa pesintöjen tuhoutumisen, koska munat ja pesä jäävät vaille emon suojaa.

– Lintujen pesintöjen huomioon ottaminen on helppoa. Riittää, että tarkkailee lintujen käyttäytymistä ja muuttaa omia kulkureittejä lintujen tarpeiden mukaan, neuvoo suojelu- ja tutkimusjohtaja Teemu Lehtiniemi BirdLife Suomesta.

Lintujen pesinnän häiritseminen ja pesien vahingoittaminen on luonnonsuojelulailla kielletty. Kielto koskee myös rakenteilla olevia pesiä. Tahallisesta pesien tuhoamisesta seuraa sakkojen lisäksi munien arvon korvaaminen valtiolle. Korvausarvo vaihtelee lajin harvinaisuuden ja uhanalaisuuden mukaan.

Toimi näin, jos kyykäärme puree koiraasi

Kyykäärmeet ovat heränneet talvihorroksesta, joten koiranomistajien kannattaa olla erityisen valppaina liikkuessaan koiran kanssa alueilla, joissa kyitä tavataan, Agria Eläinvakuutus muistuttaa tiedotteessa.

Suurin osa koirista toipuu kyyn puremasta eläinlääkärihoidon avulla, mutta pahimmillaan kyyn purema voi johtaa lemmikin kuolemiseen.

Kyiden erittämä myrkky vaikuttaa koiran veren hyytymiseen ja koko verenkiertoelimistöön. Vakavissa tapauksissa kyyn purema voi johtaa jopa koiran menehtymiseen. Siksi on tärkeää, että koira saa tarvitsemaansa hoitoa mahdollisimman pian.

Kyy puree koiraa useimmiten kuonoon tai tassuun koiran tutkiessa käärmettä. Tärkeintä on olla hätääntymättä ja toimia nopeasti. Mikäli kyy on purrut koiraa, tärkeintä on pitää koira mahdollisimman paikallaan, jotta myrkky ei pääse leviämään muualle koiran elimistöön.

Koira kannattaa mahdollisuuksien mukaan kantaa autoon ja viedä välittömästi lähimmälle eläinklinikalle.

Koira tarvitsee aina eläinlääkärin hoitoa, jos kyy puree. Vaikka koira ei oireilisi mitenkään pureman jälkeen tai vaikket ole täysin varma, onko kyy purrut koiraa, on hyvä ottaa yhteyttä eläinlääkäriin välittömästi.

Kyyn purema on yleisintä keväällä. Vaihtolämpöiset kyyt hakeutuvat aukeille paikoille aurinkoon lämmittelemään ja kyyn kohtaamisen todennäköisyys kasvaa, kun ne tulevat esiin piiloistaan. Pureman vaarallisuus ja oireiden voimakkuus ovat lemmikille yksilöllisiä.

Yleisin kyyn pureman merkki on puremakohdan turpoaminen. Turvotus voi olla hyvinkin voimakasta, erityisesti pään alueella. Puremakohdassa voi nähdä kyyn hampaiden jättämät kaksi pientä reikää muutaman millimetrin päässä toisistaan.

Muita kyyn pureman aiheuttamia oireita ovat voimattomuus, väsymys, kuolaaminen ja toisinaan oksentelu. Oireisiin vaikuttaa muun muassa puremakohta, koiran koko, ikä ja terveys sekä kyyn erittämän myrkyn määrä.

Toimintaohjeet, jos kyy puree koiraa:

• Ota välittömästi yhteyttä lähimpään eläinklinikkaan.
• Pidä koira mahdollisimman rauhallisena ja paikallaan – muista myös itse pysyä rauhallisena.
• Vältä koiran liikuttamista. Mahdollisuuksien mukaan kanna koira autoon ja eläinklinikalle.
• Älä anna koiralle kyytabletteja, paitsi jos purema on pään alueella, eläinlääkäriapu ei ole nopeasti saatavilla ja turvotus tukkii hengitystiet.

Perheretki voi muuttua painajaiseksi – äidille yli 75 mehiläisen pistoa

Perheen valokuvausretki Arizonassa sai kauhistuttavan käänteen, kun mehiläisparvi hyökkäsi varoittamatta pistäen perheen äitiä yli 75 kertaa. Aiheesta uutisoi Washington Post.

Parven hyökättyä äiti siirsi lapsensa nopeasti turvaan auton sisään, mutta jäi itse auton ulkopuolelle.

Pelastusviranomaiset toimittavat äidin sairaalaan saamaan hoitoa pistojen jälkeen. Lapset selvisivät mehiläisten hyökkäyksestä vauriotta.

Viranomaisten mukaan perhe ei tehnyt mitään ärsyttääkseen mehiläisiä. Buckeye Valleyn pelastustoimi julkaisi Facebook-sivullaan videon, jossa mehiläisiä taltutetaan käyttäen vaahtoa, jotta lapset saadaan siirrettyä autosta parven ulottumattomiin.

Suomessa tunnetaan yli 7000 pistiäislajia

Kesän lähestyessä, myös Suomen pistiäiskannat alkavat lisääntyä. Vuoden 2020 pistiäisluettelon mukaan Suomessa on 7651 pistiäislajia, joista sahapistiäisiä on 758, kätköpistiäisiä 6214 ja myrkkypistiäisiä 679 lajia. Tutuimpia pistiäisiä ovat ampiainen, mehiläinen sekä kimalainen.

Ampiainen on hoikka ja karvaton sekä keskeltä verrattain ohut. Sen pistin ei yleensä irtoa pistäessä, joten se voi pistää montakin kertaa puolustaessaan reviiriään. Mehiläinen on myös hoikka, mutta sitä peittää hento karvoitus. Mehiläisen keskiruumis on myös paksumpi kuin ampiaisella. Se pistää vain viimeisenä keinonaan, sillä se kuolee, kun sen pistin irtoaa pistossa.

Kimalainen on helppo tunnistaa karvaisesta ja pulleasta ulkomuodostaan. Kimalaiset ovat myös melko kesyjä.

Mitä tehdä kun parvi hyökkää?

Suuren pistiäisparven hyökätessä, puolustavat ne usein pesäänsä. Etenkin mehiläisiä on mahdollista juosta karkuun, sillä parvessa lentäminen hidastaa niiden lentoa. Suojaan tulisi kuitenkin hakeutua suorinta reittiä. Vihaisen parven kohdalla tulisi välttää hakeutumista vajaan tai muuhun heppoiseen suojaan, jonne parvi pääsee vaikkapa oven raosta. Pistiäiset pyrkivät pistämään tummiin osiin kehossa, joten suu kannattaa pitää ummessa ja huutamista välttää. Hiilidioksidi myös houkuttelee pistiäisiä.

Ärsyyntynyt parvi ei hevillä takaa-ajosta myöskään luovu, joten suojaan hakeutuminen parven rauhoittumisen ajaksi on suositeltavaa.

Veteen pakeneminen ei myöskään ole se kaikista paras vaihtoehto, sillä parvi jää odottamaan hetkeä, jolloin nouset pinnalle hengittämään ja kasvot ovat alttiina pistoille. Paniikki lisää myös hukkumisen riskiä.

Ihoon jääneet pistimet tulee myös poistaa varovasti vaikkapa kynsiä käyttäen. Irronneen pistimen mukana on myrkkysäiliö, joka tyhjenee haavan sisälle.

Allergiaterveys-sivuston mukaan ampiaisen pisto voi pahimmassa tapauksessa aiheuttaa allergiselle jopa hengenvaarallisen reaktion. Sivuston mukaan ampiaisallergia ilmenee aikaisintaan toisella pistokerralla, joten yhden piston perusteella, ei allergiaa voi määrittää.

Ampiaisallergia on mahdollista selvittää lääkärissä allergiatestillä, jos ihminen on jo aiemmin saanut ampiaisen piston. Usein allergiatestejä ei kuitenkaan tehdä etukäteen, vaan allergia ilmenee uuden ampiaisen piston yhteydessä.

– Aivan tuhottomasti ampiaisia ei kuitenkaan tarvitse pelätä. Vakavia, hengenvaarallisia allergisia reaktioita ampiaisten pistoista saa vain hyvin harva, ihotautien ja ihoallergologian erikoislääkäri Risto Oksman Turun Mehiläisestä muistuttaa sivustolla.

Moni kalalaji olisi kadonnut Suomesta ilman istutuksia

Suomessa monet kalakannat ovat taantuneet luonnontilasta ja luonnontuotantoa pyritään parantamaan istutuksilla. Moni tuttu kalalaji olisi ilman istutustoimintaa kadonnut jo sukupuuttoon. Kalakantojen elvyttämistä valvoo ELY-keskukset ja istutustoimintaa ohjataan muun muassa valtioneuvoston periaIstutuksia tehdään hävinneiden ja taantuneiden kalakantojen elvyttämiseen sekä kalastustarkoituksiin. Istutusten menestyminen riippuu monesta tekijästä, eikä tiettyä onnistumisen kaavaa ole olemassa. Muun muassa istutusten ajankohta, istutusvesistön olosuhteet sekä istukkaiden määrä ja kunto vaikuttavat tulokseen. Taantuneiden kalakantojen elvyttämisessäatepäätöksellä hyväksytty vieraslajistrategia.

Etenkin vaelluskalat, kuten järvilohi tai meritaimen eivät monessakaan joessa luontaisin keinoin enää liikkuisi ja lisääntyisi. Vaelluskalojen merkitys ekosysteemissä on elintärkeä ja istutustoimintaa harjoitetaan siihen saakka, kunnes luonnon lisääntyminen saadaan käyntiin.

– Istutuksia tehdään hävinneiden ja taantuneiden kalakantojen elvyttämiseen sekä kalastustarkoituksiin. Istutusten menestyminen riippuu monesta tekijästä, eikä tiettyä onnistumisen kaavaa ole olemassa. Muun muassa istutusten ajankohta, istutusvesistön olosuhteet sekä istukkaiden määrä ja kunto vaikuttavat tulokseen. Taantuneiden kalakantojen elvyttämisessä tavoitteena on saada luontainen lisääntymisprosessi käyntiin, kalastusbiologi Joonas Ikävalko kertoo.

Ikävalko työskentelee Varsinais-Suomen Ely-keskuksen rannikon kalatalouspalvelut -yksikössä.

Kaloja voidaan istuttaa vain, mikäli istutettava kalakanta ja kohdevesistö on määritetty sallituksi kalatalousalueen käyttö- ja hoitosuunnitelmassa. Uuden lajin tai kannan kotiutusistutukseen sekä muuhun istutukseen on saatava elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen lupa. Lupa voidaan myöntää, jos istutus ei vaikeuta kalatalousalueen käyttö- ja hoitosuunnitelman tavoitteiden toteuttamista eikä vaaranna kohdevesistön kala- tai rapukannan elinvoimaisena säilymistä taikka luonnon monimuotoisuutta.

Kalojen istuttaminen on sallittu ainoastaan, jos kyseessä olevan lajin tai kannan istuttaminen kohdevesistöön sisältyy kalatalousalueen käyttö- ja hoitosuunnitelmaan.

– Istutustoiminnalla pyritään palauttamaan ja täydentämään luonnontuotantoa tai turvaamaan kalan riittävyys kalastuksen tarpeisiin. Silloin kun esimerkiksi vaelluskalojen luonnontuotantoa ei saada käynnistymään pelkästään nousuesteitä ohittamalla ja koskia kunnostamalla, ovat kotiutusistutukset välttämättömiä vesiekosysteemille. Ideaalitilanteessa kalakannan elvyttäminen ja vahvistaminen onnistuu ilman tuki-istutuksia, Ikävalko kertoo.

Tavanomaisista kaloista suuri osa on luonnonkalaa

Mökkilaiturilta kalastetut saaliit ovat pääsääntöisesti luonnonkalaa.

– Särjet, ahvenet ja tavanomaiset saaliiksi saatavat kalat ovat lähes aina luonnonkalaa. Järvialueille on istutettu perinteisesti muun muassa siikaa ja kuhaa kalastustarkoituksiin, Ikävalko kertoo.

Järvissä sekä niiden kalakannoissa on kuitenkin eroja ja suuressa osassa luonnollinen tilanne on hyvä. Etelä-Suomessa lohikalojen virtavesi- ja merikalastus on puolestaan prosentuaalisesti jo paljon istutusten varassa. Asiantuntijan mukaan esimerkiksi Suomenlahdella istutettuja kaloja kokonaiskannasta voi olla useita kymmeniä prosentteja. Suhde näyttää kuitenkin kääntyvän luontaisten kalojen eduksi, vaikkakin hitaasti.

Aina istutustoimet eivät myöskään onnistu. Suomeen on istutettu myös vierasperäisiä lajeja, joiden vaikutukset ovat olleet myös haitalliset. Puronieriä on onnistunut joillain alueilla lisääntymään siinä määrin, että se uhkaa kokoperäisiä kalalajeja. Myös kirjolohen istutukseen liittyy riskejä, vaikkakin luontoon viedään naarasparvia, eikä kalat pääse lisääntymään.

Asiantuntijan mukaan riski alkuperäisille kalakannoille muodostuu myös vesistöihimme lasketuista akvaariokaloista.

– Ajattelemattomuuttaan ihmiset saattavat laskea luontoon akvaariokaloja. Niistä saattaa tulla tosi iso ongelma kohdevesistössä. Akvaariokalat ovat useimmiten vieraslajeja, jotka eivät kuulu luontoomme. Käytännössä haitalliset vieraslajit vievät elintilaa kotoperäisiltä lajeiltamme ja haittaava ekosysteemin toimintaa. Lisäksi vieraslajien poistaminen luonnosta on työlästä tai jopa mahdotonta. Esimerkiksi rohmutokkoa on laskettu lampiin, joka valtaa aggressiivisesti reviiriä. Myös aurinkoahvenia on päästetty luontoon, Ikävalko kertoo.

Kalojen istuttaminen omaan mökkijärveen

Kalastusbiologi kertoo, että omaan mökkijärveen on mahdollista istuttaa kaloja. Laji tulee olla merkittynä kalatalousalueen käyttö- ja hoitosuunnitelmassa.

– Useilla mökkijärvillä hoidosta vastaa usein osakaskunta, mikäli sellaista ei ole, voi olla kyseessä yksityinen vesialueen omistaja tai järjestäytymätön osakaskunta. Avuksi voi myös pyytää kalatalouden edustajan, Ikävalko kertoo.

Tarkkaa hintaa kalojen istutuksesta ole asiantuntijalla kertoa. Prosessi ei kuitenkaan ole järin haastava, mikäli istutettava laji listalta löytyy. Pienen järven ollessa kyseessä, Ikävalko arvioi, ettei istutustoimet järin kalliita ole.

– Parhaat toimenpiteet ovat vedenlaadun ja lisääntymisalueiden parantaminen sekä kalojen kulkureittien parantaminen. Näitä keinoja hyödyntäen tulisi ensin kokeilla järven kalakantojen elvyttämistä. Ensisijaisesti tulisi edistää luontaista lisääntymistä, Ikävalko kertoo.

Suomessa on jo tuhansia valkoposkihanhia

Valkoposkihanhien kevätmuutto on edennyt ripeästi, ELY-keskukset tiedottavat.

Suomeen jo saapuneet valkoposkihanhet jäävät toistaiseksi tänne odottamaan arktisten pesimäalueiden talven väistymistä. Arktisesta pesimäkannasta lienee kuitenkin jo yli kolmasosa Suomessa, Ruotsissa ja etenkin Virossa.

Tiira-lintutietopalvelun mukaan muuttoa on tapahtunut Suomessa päivittäin, sekä ulkopuolelta tulleita että maan sisäistä liikkumista. Määrät ovat muutamia tuhansia, eniten havaittiin 28.4. Rautjärvellä: 4 300 muuttavaa valkoposkihanhea. Paikallisia hanhia on ilmoitettu eniten 1.5. Orimattilasta, jossa havaittiin 9 000 valkoposkihanhea.

Pääosa havainnoista on edelleen Itä-Uudenmaan, Päijät-Hämeen ja Kymenlaakson ”kolmiosta”, mutta myös Etelä- ja Pohjois-Karjalassa on monin paikoin nähty yli tuhannen valkoposkihanhen kerääntymiä. Näiden seassa on edelleen satoja metsä- ja tundrahanhia.

Suomalaisten ja hollantilaisten GPS-lähetinhanhista viisi on Suomessa, joista yksi Somerolla, kolme edellä mainitussa ”kolmiossa” Kymenlaakson nurkilla, sekä pohjoisin Liperissä. Virossa on jo 12 GPS-lähetinhanhea, Ruotsissa kolme ja loput noin 25 ovat edelleen Hollannin, Saksan ja Tanskan alueella.

– Tämän viikon loppupuolella Suomessa vallitsee harvinaisen kylmä pohjoisenpuoleinen virtaus, jossa on yöpakkasta ja voi aluksi tulla lumikuuroja. Pohjoistuuli kuitenkin heikkenee vähitellen, kun korkeapaine lähestyy hitaasti Suomea lännestä. Tuuli ja näkyvyys ovat tällöin sangen hyvät valkoposkihanhille jatkaa kevätmuuttoa Hollannin-Tanskan-Baltian alueelta Suomeen, Ilmatieteen laitoksen tutkija Jarmo Koistinen ennustaa.

– Toisaalta ankarat yöpakkaset ja kylmä sää päivisinkin hidastanevat vihreän ruohon kasvua ja jarruttavat lintujen muuttohalua, mikä pidentää hanhien oleilua Etelä- ja Kaakkois-Suomen pelloilla. Vasta ensi viikolla ilmamassa lämpenee vähitellen tavanomaisiin lukemiin ja muutto voi voimistua selvästi, Koistinen jatkaa.

Lähipäivinä muutto lienee siis melko vähäistä, mutta reipastuu sään salliessa. Edelleen kaikki Suomeen saapuneet valkoposkihanhet myös jäävät tänne odottamaan arktisen alueen talven väistymistä.

Edellisvuotiseen tapaan BirdLife Suomi ja Pohjois-Karjalan ELY-keskus seuraavat valkoposkihanhen muuton etenemistä talvehtimisalueilta Suomeen ja siitä eteenpäin pesimäalueille. Suurena apuna seurannassa ovat Tiira-lintutietopalvelun ja Ilmatieteen laitoksen muuttosääennusteiden lisäksi Turun yliopiston ja Luonnonvarakeskuksen sekä hollantilaistutkimuksen GPS-lähetinhanhien paikannuspalvelut. Turun yliopiston ja Luonnonvarakeskuksen tutkimusta rahoittaa ympäristöministeriö.

Huomioi nämä asiat koirarodun valinnassa

Alle 40 prosenttia koiranomistajista valitsee koiransa rodun terveyden perusteella, ilmenee Agria Eläinvakuutuksen teettämästä kyselytutkimuksesta.

Sen sijaan lähes puolelle koiranomistajista tärkeimmiksi valintakriteereiksi nousevat rodun luonteenpiirteet ja koiran koko.

Koiraa hankkiessa on hyvä selvittää, mitä tyypillisiä terveysongelmia rodussa esiintyy. Terveysriskit on hyvä tiedostaa, sillä mahdollinen sairastelu on koiralle stressaavaa. Koiran eläinlääkärikäynnit voivat käydä myös omistajalle kalliiksi etenkin, jos koiraa ei ole vakuutettu tapaturmien ja sairauksien varalle.

Jopa 98 prosenttia kyselyyn vastanneista ilmoitti olevansa tietoisia siitä, että koirilla voi olla rotukohtaisia terveysongelmia. Tämä seikka huomioon ottaen on ehkä hieman yllättävää, että rodun terveyttä ei tutkimuksen mukaan aseteta etusijalle sopivaa koirarotua valittaessa.

Valitse omaan elämäntilanteesi sopiva rotu

Useat tutkimukset ovat osoittaneet, että koirien kanssa vietetty aika lisää ihmisten hyvinvointia. Koira auttaa muun muassa alentamaan stressitasoa ja lisää usein omistajan fyysistä aktiivisuutta sekä sosiaalista kanssakäymistä. Terveysvaikutusten lisäksi koira tuo useimmiten runsaasti iloa ja onnellisia hetkiä omistajiensa elämään.

Tilanne voi kuitenkin joskus kääntyä päälaelleen, jos hankkii koiran, jonka rotuominaisuudet eivät sovi omaan elämäntilanteeseen ja tarpeisiin.

Päätös rodusta saattaa joskus syntyä pelkästään ulkomuodon tai koon perusteella. Niiden taakse saattaa kuitenkin kätkeytyä haastava luonne tai ominaisuuksia, jotka osoittautuvat arjessa ongelmallisiksi.

Useimmat rodut on alun perin jalostettu johonkin tiettyyn käyttötarkoitukseen, ja näin ollen rodun ominaispiirteisiin saattaa kuulua esimerkiksi vahva vartiointi-, metsästys- tai paimennusvietti.

Huomioi eri rotujen ominaispiirteet

Myös eri rotujen aktiivisuustasot vaihtelevat suuresti. Siinä missä yksi rotu tyytyy maltilliseen määrään aktivointia, toiset rodut saattavat vaatia paljon liikuntaa ja rodunomaista tekemistä pysyäkseen tyytyväisinä. Mikäli koiralle ei pystytä tarjoamaan sen vaatimia virikkeitä ja liikuntaa, koiran turhautuminen näkyy yleensä melko pian ongelmakäyttäytymisenä.

Koiran ja omistajan välisiä ongelmia syntyy usein silloin, kun omistaja yrittää tukahduttaa koiran luontaiset rotuominaisuudet. Siksi on hyvä miettiä, sopivatko koiran luontaiset ominaisuudet omaan elämään.

Jos aikoo kulkea päivittäin pitkiä lenkkejä tai käydä vaelluksilla, kannattaa ehkä suunnata katseet aktiivisiin rotuihin. Jos taas odotuksissa on maltillisen liikuntatarpeen omaava koira, jolla on paljon mukavuudenhalua, metsästyskoiran tai aktiivisen paimenkoiran hankkiminen ei välttämättä ole hyvä ajatus.

Myös turkinhoitoon käytettävä aika ja kulut voivat yllättää runsasturkkisen rodun kanssa. Omistaja vastaa koiransa hyvinvoinnista, ja siksi on tärkeää ottaa selvää, mitä kaikkea kyseinen rotu vaatii omistajaltaan.

Internet tarjoaa paljon tietoa, jonka avulla on helppo kartoittaa itselle sopivia rotuja. Toinen tärkeä tietolähde ovat ihmiset, jotka elävät itseään kiinnostavien rotujen kanssa päivittäin. Suositeltavaa on myös ottaa yhteyttä rodun kasvattajiin ja harrastajiin esimerkiksi rotuyhdistyksen kautta ja tutustua rotuun huolella.

Kyselyn toteutti maaliskuussa 2023 Xtreme Insight Agrian toimeksiannosta. Kyselyyn osallistui 810 suomalaista koiran- ja kissanomistajaa.