Tekoäly voi tulevaisuudessa auttaa hyvien marjapaikkojen löytämisessä

Suomen metsät ovat varsinainen aarreaitta marjastajille. Valtaosa luonnonmarjoista jää kuitenkin vuosittain keräämättä, ja satoisimpien paikkojen löytäminen on vaikeaa.

Usean organisaation yhteisessä Ferox-tutkimushankkeessa hyödynnetään autonomisia drooneja, kansallista laserkeilausaineistoa, paikkatietoaineistoja sekä kuvapohjaisia konenäkömenetelmiä tiedon keräämiseen marjasadoista, kertoo Maanmittauslaitos.

Kerätyn datan pohjalta laaditaan tekoälymalleja, joiden avulla arvioidaan parhaat marjapaikat.

Droonien lisäksi mustikkasatoja on tutkittu keräämällä puhelimen kameralla kuvia ja laskemalla marjojen määrä niistä automaattisesti. Apuna on laskentaa varten kehitetty syväoppiva sovellus, joka tunnistaa valokuvista varvussa kasvavat marjat. Kuvien keräämisessä tutkijoita ovat auttaneet paikalliset suunnistusseurat.

Koealoilta kerättyyn dataan yhdistetään eri aineistoista saatavaa tietoa marjojen kasvuympäristöstä, kuten metsä- ja maaperätyypistä sekä valo-olosuhteista. Näiden pohjalta voidaan laatia hyvin tarkat mallit parhaista mustikkapaikoista ja niiden satoisuudesta.

Hankkeen lyhyen keston vuoksi se ei huomioi vuosittaisia satovaihteluja.

Tänä kesänä kenttätöitä on tehty erityisesti Nuuksion alueella, aiemmin kartoitusta on tehty Ilomantsissa. Aineistojen perusteella mustikkapaikat on luokiteltu neljään kategoriaan, joista kaikista satoisimpia on arviolta vain noin 0,7 prosenttia Suomen marjapaikoista.

– Keskitymme erityisesti näiden kaikista parhaiden, satoisimpien paikkojen löytämiseen. Niillä on suuri arvo marjastajille, eikä niitä ole kovin helppo löytää itse, ellei ole syvällisempää harrastuneisuutta mustikoiden keräämiseen, kertoo professori Juha Hyyppä Maanmittauslaitoksen Paikkatietokeskuksesta tiedotteessa.

– Toistaiseksi olemme tutkineet mustikan kasvupaikkoja, mutta tulemme kartoittamaan myös puolukka- ja lakkasatoja eri puolilla Suomea. Erityisesti harvakseltaan kasvavien ja toisaalta arvokkaiden lakkojen löytämisessä tarkka tieto marjojen sijainnista voisi säästää merkittävästi marjastajan aikaa ja rahaa, Hyyppä jatkaa.

Myös autonomisia, puiden latvojen alla itsenäisesti lentäviä drooneja voidaan käyttää selvittämään, mitkä potentiaalisesti hyvistä marjapaikoista ovat todellisuudessa hyviä. Niiden teknologia on kehitysvaiheessa, mutta tulevaisuudessa tällaisia voisivat hyödyntää esimerkiksi marjayrittäjät.

Luonnonmarjoilla on sekä kansanterveydellistä että taloudellista arvoa. Marjastaminen on hyvää ulkoilua ja luonnonmarjat ovat terveellistä ravintoa. Kaikkien ulottuvilla ei kuitenkaan ole sitä hyväksi tiedettyä marjamaastoa mökin naapurissa, vaan marjaan pitää lähteä kauemmas. Tällöin luotettavat marjakartat voivat innostaa marjastamaan ja auttaa hyvien paikkojen löytämisessä.

– Marjasatokarttasovelluksista voivat hyötyä paitsi suomalaiset myös ulkomaalaiset poimijat. On monille toimijoille eduksi, että luonnonmarjojen esiintyvyydestä on saatavilla helppokäyttöistä ja luotettavaa tietoa, kommentoi asiantuntija Marjut Turtiainen hankkeessa mukana olevasta Arktiset Aromit ry:stä.

Tänä kesänä Suomessa on julkaistu muitakin sovelluksia, jotka auttavat mustikkapaikkojen löytämisessä. Tutkimuksen tavoitteet ovat kuitenkin yksittäistä sovellusta laajemmat.

– Tutkimme aluksi, kuinka tarkkoja karttoja voidaan tehdä pienemmällä alueella näillä uusilla tekniikoilla. Tämän jälkeen testaamme, miten voimme kustannustehokkaasti yleistää ne laajemmalle ilman, että karttojen tarkkuus pahemmin kärsii. Tulevaisuudessa vastaavia tekniikoita voidaan soveltaa muuhunkin kuin marjastukseen, Hyyppä kertoo.

Yle: Näin paljon marjoja poimimalla voi ansaita

Yleisradio on vertaillut millaisille tuntipalkoille voi päästä poimimalla marjoja metsästä. Jutun mukaan parhaiten voi ansaita lakkaa keräämällä, halvinta on puolukka ja mustikka sijoittuu näiden väliin.

Esimerkiksi lakkaa marja-alan yrityksille keräämällä voisi päästä Ylen laskurin mukaan jopa liki 30 euron tuntipalkoille ja vielä pari kymppiä tämän yläpuolelle, mikä marjansa myy yksityisten kuluttajien maksamalla keskilitrahinnalla.

Puolukassa tuntipalkka jää yksityisostajillekin myytäessä kymmenen euron tuntumaan, edellyttäen, että tunnissa saa kokoon vähintään 3,3 litraa.

Sotkamossa hillaa keränneet Minna Pursiainen ja Juulia Pulkkinen huomauttavat, että lakkasato ei siirry sankoon helpolla. Harvamarjaisella suolla aikaa kuluu siirtymiin ja marjapaikkoja tähystetään jopa kiikarilla.

Ulkomaisten marjanpoimijoiden maahantuloon liittyy epävarmuuksia. Mikäli teollisuuden marjantarve haluttaisiin täyttää ilman ulkomaalaisia poimijoita se vaatisi, että joka kolmas Suomen työikäinen poimisi sangollisen marjoja myyntiin.

Ällöttävän näköinen vieraslaji yleistyy järvissä – toimi näin jos törmäät

Lämmin kesä voi tuoda vesistöihin kutsumattomia kasveja ja eliöitä. Vieraslajit voivat pilata uimarantoja sekä haitata kalojen elämää ja vesistöjen alkuperäisiä kasveja.

Järvivesien lämpötila noussut esimerkiksi hyytelösammaleläimelle (Pectinatella magnifica) suotuisalle tasolle, kertoo Pirkanmaan ely-keskus.

– Tämä molluska on sisävesien vieraslaji, joka viihtyy runsasravinteisissa ja lämpimässä, yli 15-asteisessa vedessä. Havainnot siitä keskittyvät yleensä elo-syyskuulle, mutta joskus sitä esiintyy jo kesä-heinäkuun vaihteessa, tiedotteessa todetaan.

Pienten eliöiden muodostama hyytelömäinen yhdyskunta kiinnittyy yleensä vesikasveihin tai esimerkiksi laiturin rakenteisiin, mutta se voi myös irrota alustastaan ja kellua vedessä. Ihanteellinen kasvupaikka sille on matala järven lahti tai hitaasti virtaava joki. Limamöykyltä näyttävä hyytelösammaleläin ei ole ihmiselle vaarallinen.

Pirkanmaalla ja Hämeessä hyytelösammaleläintä on havaittu Pyhäjärvellä ja Vanajavedellä sekä Miemalanselän–Lepaanvirran alueella.

Hyytelösammaleläimen torjunta on hankalaa, mutta sen lisääntymistä voi yrittää hillitä.

– Jos näet tämän vesilajin, nosta yhdyskunnat maalle kuivumaan ja kompostoi tai hautaa ne maahan jälkikäteen. Veneiden ja kalastusvälineiden puhdistaminen tai huolellinen kuivattaminen ennen siirtoa järvestä toiseen voi estää lajin leviämisen uusille alueille, ely-keskus neuvoo.

Viheliäinen vieraslaji on myös kanadanvesirutto (Elodea canadensis), joka muodostaa laajoja massakasvustoja vesistöissä. Vaikeasti hävitettävää kanadanvesiruttoa esiintyy laajasti Pirkanmaan ja Hämeen seudulla.

Myös vieraslaji isosorsimon hävittäminen on työlästä, sillä isompien esiintymien hävittäminen vaatii usein kaivinkoneen apua. Isosorsimo on korkea heinäkasvi, joka muodostaa laajoja, usein puolikelluvia kasvustoja rannoille.

MTV: Valkoposkihanhia saa metsästää Ruotsissa ja Virossa, mutta ei Suomessa

Suomessa ei ole annettu pariin vuoteen poikkeuslupia EU-direktiivillä rauhoitetun valkoposkihanhen metsästämiseksi. Lintua metsästetään Ruotsissa ja Virossa.

Asiasta kertoo MTV Uutiset.

Suomen kautta muuttaa nykyään noin 1,5 miljoonaa valkoposkihanhea vuosittain. Linnun aiheuttamat vahingot maataloudelle ovat lisääntyneet merkittävästi.

MTV:n mukaan luonnonsuojelulain poikkeuslupia käsittelevä Varsinais-Suomen ely-keskus on myöntänyt viimeisimmät poikkeuslupansa valkoposkihanhien kuoliaaksi ampumiseen vuonna 2022.

Vanhoja vielä voimassa olevia, toissa vuonna myönnettyjä poikkeuslupia valkoposkihanhien ampumiseen on 35 tilalla.

Varsinais-Suomen ely-keskus ei näe enää perusteltuna myöntää uusia poikkeuslupia, koska lintujen tappaminen on viimeinen keino, jolla vahinkojen syntymistä voidaan ehkäistä.

– Luonnonvarakeskuksen esittämien tutkimustulosten perusteella lintuja vahingoittamaton paukkupatruuna on yhtä tehokas valkoposkihanhien karkottamisessa kuin kuoliaaksi ampuminen, eikä lupia tappamiseen ole tästä syystä myönnetty, Ely-keskuksen ylitarkastaja Robin Ramstedt kommentoi asiaa MTV:lle.

Valkoposkihanhi on tällä hetkellä rauhoitettu Euroopan unionin lintudirektiivissä, josta voidaan poiketa, mikäli lajin aiheuttamalle ongelmalle ei ole olemassa muuta tyydyttävää ratkaisua.

Luonnonvarakeskuksen tutkimuksessa havaittiin, että niin sanotuilla hanhipelloilla voidaan hallita lajin aiheuttamia vahinkoja, mutta ei merkittävästi vähentää niitä.

Valkoposkihanhia voidaan Metsästäjäliiton mukaan metsästää esimerkiksi Ruotsissa, Virossa ja Tanskassa.

Ramstedtin mukaan asiaa pitäisi tarkastella erikseen näiden maiden lainsäädännön pohjalta kansallinen oikeuskäytäntö huomioiden.

Poikkeuslupien myöntäminen uudelleen vaatisi hänen mukaansa todisteita valkoposkihanhien karkotuksen riittämättömyydestä linnun aiheuttamien vahinkojen torjumisessa.

– Hanhien karkottamisen toimivuuteen vaikuttaa, miten niillä on käytössä häirinnältä vapaita ravintopeltoja, hän toteaa MTV:lle.

Valkoposkihanhen riistalinnun statusta valmistelevan virkamiestyöryhmän toimikausi päättyy marraskuun puolessa välissä.

HS: Taiteilijat porasivat syvän rei’än ja kuvioita luodolle, syy ihmetyttää

Saaristomerellä tehty taideprojekti herättää raivoa paikallisissa, uutisoi Helsingin Sanomat. Kemiönsaaren kunnassa sijaitsevan Dansangrundetin luodon kallioon porattiin kuvioita sekä 18 metriä syvä reikä, johon asennettiin juomavesipumppu.

Taiteilijoiden mukaan teos kuvaa ”luonnonvarojen omistamisen ja hyödyntämisen kritiikkiä”.

Paikallisten mukaan luodon linnut jättivät vesipumpun asentamisen aiheuttaman häiriön vuoksi pesinnän kesken viime vuoden keväällä, eivätkä enää palanneet. Lisäksi taiteilijat ovat kehottaneet ihmisiä hakemaan pumpulta vettä, mikä myös häiritsee lintuja.

Taiteilijat Heini Aho, Leena Kela sekä Eero Yli-Vakkuri ostivat syksyllä 2021 osuuden yhteisomistusalueesta, johon Dansangrundetin pieni luoto kuuluu.

Paikallinen asukas Gun Holmström uskoo taiteilijoiden käsittäneen väärin sen, mitä heidän oikeuksiinsa osuuden omistajina kuuluu.

Taiteilijat itse kommentoivat HS:lle, että pumpun tuomiseen ei tarvita lupia, ja työskentely on pyritty toteuttamaan niin, ettei se aiheuta haittaa linnuille.

Asukas Henry Holmgård sanoo, että suurin ongelma on kallioon hakattu kuviointi, jota ei saada koskaan pois. Taiteen varjolla ei hänen mukaansa voi tärvellä luontoa.

– Luoto on tuhottu, eikä sitä voi ennallistaa, hän toteaa HS:lle.

Alueella on asukkaan mukaan ollut yhteinen ymmärrys siitä, ettei uniikkia saaristoluontoa tuhota.

– Ei taiteilija ole muiden ihmisten yläpuolella.