Jälkiviisaus on helppoa. Suomen olisi pitänyt liittyä Natoon jo 1990-luvulla, fossiilisesta energiariippuvuudesta olisi pitänyt päästä eroon jo vuosikymmen sitten ja markkinoiden keskittymis- ja ketjuuntumisilmiöön olisi pitänyt puuttua jo hyvän aikaa sitten.
Mennyttä voidaan selittää monin tavoin, mutta olennaista on se, miten tulevaisuudessa toimitaan. Seuraavassa hallitusohjelmassa tavoitteena tulee olla huoltovarman Suomen varmistaminen ja vahvistaminen. Se tarkoittaa mahdollisiin kriiseihin ja häiriötilanteisiin varautumista, vakauden sekä jatkuvuuden turvaamista, koko Suomessa.
Koko yhteiskuntaa on välttämätöntä arvioida kokonaisturvallisuuden vahvistamisen kautta, se koskee kaikkia hallinnonaloja ja kaikkia politiikkatoimia ja se korostuu nopeasti muuttuvassa uhka- ja toimintaympäristössä.
Keskeisiä huomioita
Venäjän brutaali ja totaalisen tuomittava hyökkäyssota Ukrainassa pakottaa arvioimaan suomalaista huoltovarmuutta uusin silmin.
Paras tapa puolustaa Suomea on huolehtia uskottavasta kansallisesta puolustuksesta, joka perustuu yleiseen asevelvollisuuteen, koulutettuun reserviin ja koko maan puolustamiseen. Suomen tulee liittyä Natoon mahdollisimman nopeasti, samoin katkaista energiaan ja talouteen liittyvät riippuvuussuhteet Venäjään. Tämä koskee myös Venäjällä toimiva suomalaisia yrityksiä. Suomen tulee vahvistaa koko Suomen kykyä toimia kokonaisuutena, sillä ei ole yhtä ilman toista ja Suomea puolustetaan ja kehitetään kokonaisuutena. Kaveria ja alueita ei jätetä!
Suomen huoltovarmuuden vahvistaminen pitää sisällään myös toimivien markkinoiden ja talouden kilpailukyvyn ylläpitämisen. Talouden kanto- ja uudistumiskyky on huoltovarmuuskysymys.
Puolustuspolitiikka
Naton osalta valtiojohto tekee hyvää ja määrätietoista työtä, Suomi jättää jäsenhakemuksen pian, ja Suomi hyväksytään osaksi Natoa nopeasti. Natosta voi perustellusta syystä olla montaa mieltä, mutta varmaa on se, että Nato-raja on ainoa este, joka saa Venäjän pysähtymään. Nato-jäsenyys ei korvaa Suomen omaa puolustusta, se täydentää sitä. Sen vuoksi puolustusmäärärahojen lisääminen 2,2 miljardilla eurolla vuosien 2023-2026 aikana on välttämätöntä. Ukrainan esimerkki osoittaa, miten tärkeää on se, että puolustusvoimien materiaalit ovat ajan tasalla ja käyttövarmoja, niitä on riittävästi ja niitä osataan käyttää.
Nato-jäsenyys tulee tarkoittamaan sitä, että Venäjän vastatoimet ja häirintä lisääntyvät, ja tämä korostaa huoltovarmuuden ja kokonaisturvallisuuden merkitystä jatkossa.
Energiapolitiikka
Yhtä välttämätöntä kuin oman puolustuksen vahvistaminen, on Venäjän sotakoneiston rahoittamisen lopettaminen.
Valitettavasti Eurooppa on tukenut enemmän Venäjää kuin Ukrainaa rahoittamalla jopa miljardilla eurolla päivässä Venäjän hyökkäyssotaa. Noin puolet eurooppalaisista kodeista lämpiää venäläisellä kaasulla, josta myös Saksan teollisuus on ollut riippuvainen. Syyttävä sormi osoittaa etenkin Saksaa, joka on ollut haluton katkaisemaan energiakytköksiään Venäjään tarvittavalla nopeudella. Suomen tulee tehdä kaikkensa eurooppalaisen vihreän siirtymän edistämiseksi ja olla tämän muutoksen kärkijoukoissa.
Kansainvälisen ilmastopaneelin (IPCC) tuorein raportti tarjoaa tietoa erilaisista keinoista, miten Suomi voi auttaa muita maita ja hyödyntää osaamistaan ilmastokriisin ratkaisemisessa. Mitä enemmän ja mitä nopeammin tehdään, sitä enemmän myös itse hyödytään ja sitä vähemmän kärsitään tekemättömyyden seurauksista.
On selvää, että muutos osuu myös Suomen talouteen ja tavallisiin kansalaisiin, ja sen vuoksi silta fossiiliriippuvuudesta energiaitsenäisyyteen tulee olla sosiaalisesti kestävä. Jos energian hinta kallistuu kohtuuttomasti ja arjen edellytykset eri puolilla Suomea heikentyvät, kyse on myös yhteiskuntarauhasta. Ristiriitojen repimää Suomea ei hallitse kukaan, ja väestön kääntäminen toisiaan vastaan on yksi Venäjän hallinnon vaikuttamistoimi.
Maan hallitus teki kehysriihen yhteydessä oikeita toimia, joiden jatkaminen, kasvattaminen ja vahvistaminen tulee olla tulevia hallituskausia yhdistävä vihreä lanka. Irtikytkentä fossiilitaloudesta ja energiariippuvuussuhteista Venäjän kaltaisiin toimijoihin edellyttää myös ydinvoimaa. En kannata mitä tahansa ydinvoimahanketta (lue Fennovoima), mutta kannatan ydinvoimaa osana Suomen kokonaisenenergiaratkaisua. Fiksuinta on jatkaa jo olemassa olevien voimaloiden käyttöikää ja lisätä pienydinvoimaa, joka tarkoittaa siirtymistä pienempiin ja hintakilpailukykyisempiin tehdasvalmisteisiin reaktoreihin suurreaktoreiden suurista ongelmista.
Talouspolitiikka
Pandemia ja Ukrainan sota ovat viimeistään osoittaneet, että yksinomaan valtion tulojen ja menojen tarkasteleminen ei ole kestävä lähtökohta suunnitella taloutta ja vastata kriiseihin.Yhtä selvää on kuitenkin se, että velka ei ole voi olla ainoa tapa ratkaista ongelmia ja velkaantumista on pyrittävä hillitsemään, myös huoltovarmuuden takia. Hallituksen finanssipoliittinen linja on ollut perusteltu, mutta yhtä perusteltua on varmistaa, että inflaation kiihtyessä ja rahapolitiikan kiristyessä pystymme varmistamaan julkisen talouden pitkän aikavälin kestävän rahoituksen. Olennaista on arvioida sitä, minkälaiset investoinnit lisäävät valtion tuloja ja tuottavuutta ja toisaalta minkälaiset investoinnit auttavat taittamaan julkisten menojen kasvua väestön ikääntyessä ja huoltosuhteen heikentyessä. Kasvava ja kallistuva velka yhdistettynä pysyviin (tuloja suurempiin) menoihin ja väestörakenteen haasteisiin heikentää tulevaisuuden kykyä tehdä välttämättömiä investointeja, etenkin jos talouden kasvu hidastuu.
Parhaat tavat vastata talouden haasteisiin on toteuttaa vihreän siirtymän investoinnit, satsata TKI-investointeihin, koulutukseen, kansainvälistymiseen sekä uudistaa verotusta ja työmarkkinoita
Aluepolitiikka
Suomen alueet jakautuvat voittajiin, sinnittelijöihin ja häviäjiin. Alueiden välinen eriytyminen ja erilaistuminen on kiihtynyt eri väestö- ja ikäryhmien sekä alueiden välillä. Alueiden välinen ja sisäinen eriytyminen sekä väestö- ja ikärakenteen muutospaine ovat tulevan vuosikymmenen suurimpia haasteita, myös huoltovarmuuden kannalta.
Jotta koko Suomea voidaan puolustaa, on tärkeää luoda edellytykset koko Suomen kehittämiselle ja luoda eri alueille edellytyksiä elinvoiman kasvattamiseen. Pandemian aikaansaama digiloikka ja etätyön yleistyminen on luonut mahdollisuuksia monipaikkaisuudelle. Se puolestaan on luonut uusia mahdollisuuksia ihmisille luoda pitkäjänteisesti elämän edellytyksiä itselle mieluisiin ympäristöihin ja yhteisöihin. Monipaikkaisuus muuttaa kuvaa Suomen väestö- ja aluekehityksestä, mutta samaan aikaan markkinoiden keskittyminen ja ketjuuntuminen heikentävät yritysten toimintaedellytyksiä ja alueellista palveluinfraa.
Jotta eri alueiden vahvuudet voidaan hyödyntää koko Suomen kehittämiseksi, tarvitaan hajautettua koulutusjärjestelmää ja osaamista, alueiden tarpeista lähtevää yritystoimintaa, toimivia logistiikkaketjuja, hyviä liikenneyhteyksiä ja huoltovarmuuden kannalta keskeisten ydintoimintojen, kuten lääkehuollon, turvaamista. Palveluiden osalta olennaista on tunnistaa ikärakenteemme ja huoltosuhteen muutos, jonka kautta etenkin vanhemmissa ikäryhmissä luotettavat ja turvalliset sekä ihmiskasvoiset lähipalvelut nousevat entistäkin tärkeämpään arvoon.
Keskittynyt ja ketjuuntunut markkina syö kotimaisen kasvollisen yrittäjyyden edellytykset ja ainoa todellinen haastaja on kansainväliset ja vielä isommat ketjut, joiden myötä Suomea ulkoistetaan tahoille, joilla ei ole muuta intressiä kuin kasvattaa myyntiä ja markkinaosuuksia. Lisäksi kotimainen yrittäjyys jättää yleensä veroeurot kotimaahan ja hyödyttää aluetaloutta, kun taas monikansallisten yritysten veroeurot tahtovat valua pois Suomesta
Investointeja, kansainvälisiä yrityksiä ja osaamista tarvitaan ja niitä pitää houkutella, mutta samalla täytyy pitää huoli siitä, että kotimaisen tuotannon jalostusarvoa nostetaan, osaamista ei myydä ulkomaille, maankattavan palveluverkoston edellytyksistä pidetään kiinni, huoltovarmuutta ylläpidetään ja olemme itsenäisiä perustarpeiden suhteen. Tämä koskee erityisesti ruokajärjestelmää.
Kilpailu on hyvä renki, mutta huono isäntä ja sen vuoksi kaikessa uudistustyössä tulee arvioida uudistusten vaikutukset ja edetä asteittain vahvoihin vaikutusarviointeihin nojaten. Koko yhteiskunnan tulee uudistua, mutta samalla pitää varoa, että ei rikota kaikkea sitä, mikä toimii hyvin ja aiheuta uusia ongelmia.
Ensi vuonna toimintansa aloittavat hyvinvointialueet tukevat näitä aluepoliittisia tavoitteita, mutta uudistus pitää saada vielä vietyä läpi käytännön tasolla ja tulevaisuudessa itsehallinnollisille alueilla tulee olla myös verotusoikeus.
