Blogi

Ammattijärjestöt pelaavat ihmishengillä

Yksityisen sosiaalipalvelualan työriita kiristyy entisestään. Lakkoilmoitusten lisäksi ilmoitettiin koko toimialan keikkailukiellosta sekä hakusaarrosta. Pysyvä potilasturvalaki on tulevaisuudessa tarpeen, kun ammattijärjestöt eivät suostu tekemään tarvittavia rajauksia ihmisten hengen ja terveyden turvaamiseksi.

Ammattijärjestöjen lakkoaseen kohdennus käynnissä olevassa yksityisen sosiaalipalvelualan työtaistelussa herättää hämmennystä. Keskeisenä lakkokohteena ovat kaikkein hauraimmat asiakasryhmät, eli ympärivuorokautisen palveluasumisen usein muistisairaat vanhukset, vammaiset ja lastensuojelun piirissä olevat lapset.

Vastoin yleistä työmarkkinakäytäntöä kaikki ammattijärjestöt eivät ole rajanneet lakon ulkopuolelle edes asiakkaiden akuutin hengen ja terveyden kannalta välttämättömiä töitä. On sanottu, että liittoon voi tarvittaessa olla yhteydessä, jos akuutti tilanne tulee. Kuitenkaan käytännössä tämä ei ole toiminut.

Ammattiliitoista on julkisuudessa korostettu, että asiakasturvallisuuden varmistaminen on työnantajan, ei työntekijöiden vastuulla. Näin toki ensisijaisesti on, mutta kyllä työnantajakin koostuu ihmisistä eli työntekijöistä, jotka asiakasturvallisuuden kannalta välttämättömän työn tekevät. Toistaiseksi asiakasturvallisuus on onneksi onnistuttu varmistamaan.

Toinen ammattijärjestöjen esittämä ratkaisu on ollut, että asiakkaat voidaan siirtää lakon aikana julkisen puolen sairaaloihin. Ensimmäinen lakkoaalto koski varhaiskasvatuksen ohella yli 1000 vanhusta palvelutaloissa Hämeessä ja Pirkanmaalla. Nyt käynnissä olevat uudet lakot koskevat yli 1000 vanhusta, vammaista ja lastensuojeluyksikön asiakasta Uudellamaalla ja Varsinais-Suomessa. Seuraavat lakkouhat koskevat vastaavia asiakasryhmiä pohjoisemmassa Suomessa. Ei julkisella puolella ole vapaana odottamassa asiakaspaikkoja henkilöstöineen tällaiselle määrälle, mikäli näitä ihmisiä ei pystytä hoitamaan heidän omissa yksiköissään.

Kun huomattiin, että asiakkaat lakosta huolimatta pystytäänkin hoitamaan hoitoalan esimiehiä, sijaisia, keikkalaisia ja liittoihin kuulumattomia työntekijöitä käyttäen, uusin käänne oli ilman varoaikaa julistettu hakusaarto alan neljään suurimpaan konserniin ja koko 72 000 työntekijän toimialaa koskeva keikkalaisten käyttökielto. Tässä keikkakiellossa ja hakusaarrossa asiakkaiden hengen kannalta välttämättömiä töitä ei ole rajattu toimien ulkopuolelle.

Jyrkillä toimillaan ammattiliitot asettavat myös omat jäsenensä vaikean eettisen tilanteen eteen. Kentältä on jo tullut tietoja, että jotkut työntekijät ovat mieluummin eronneet liitostaan, kuin kieltäytyneet liiton määräysten mukaan asiakkaiden hengen kannalta välttämättömistä töistä.

Ammattiliitoilla on tietysti lakko- ja työtaisteluoikeus, kuten pitääkin olla. Lakko-oikeuden käyttämisessä on kuitenkin omat rajansa, kuten viime syksynä Tehyn ja SuPerin sairaaloiden teho-osastoihin kohdistuvassa lakkouhassa todettiin. Helsingin käräjäoikeus kielsi nämä lakot laittomina seuraavin perusteluin:

”Työtaistelu on kohdistettu haavoittuvimmassa asemassa olevien tehohoitopotilaiden terveyden ja hengen turvaamisen näkökulmasta sairaalan kriittisimpiin toimintoihin. Tämä on vastoin työmarkkinakentän vakiintuneita ja asiallisia toimintatapoja.” ”Työtaistelutoimenpiteet ovat toteuttamistapansa ja seuraustensa takia hyvän tavan vastaisia ja kohtuuttomia. Lakko on liiallinen ja ylimitoitettu tavoiteltaviin päämääriin (palkkauksen parantaminen) nähden.”

Tässä yksityisen sosiaalipalvelualan lakossa on samankaltainen tilanne, mitä uusi hakusaarto ja keikkailukielto vielä entisestään korostavat.

Vielä ihmishenkiä ei ole menetetty, mutta työtaistelun pitkään jatkuessa se riski kasvaa. Selvää on, että Suomeen tarvitaan pysyvä potilasturvalaki, jolla voidaan taata asiakkaiden henki työtaistelutilanteessakin, jos ammattijärjestöt itse eivät ole sitä valmiit huomioimaan. Pysyvä potilasturvalaki tarkoittaisi sitä, että jatkossa lakkojen ulkopuolelle pitäisi rajata ne työt, jotka ovat asiakkaiden akuutin hengen ja terveyden kannalta välttämättömiä.

Työkiistan neuvottelut jatkuvat 5.6.2023 valtakunnansovittelijan johdolla. On totta, että alan palkkataso ei ole korkea, ja monissa ammateissa julkisella sektorilla keskiansio on hieman korkeampi. Työnantajapuoli on kuitenkin tehnyt muihin aloihin nähden poikkeuksellisen korkean 11,2 prosentin palkankorotusesityksen 2,5 vuoden ajalle, mikä vähimmäispalkoissa johtaa julkista puolta selvästi korkeampiin palkkoihin. Sopimuskautta pidentämällä tähän on löydettävissä vielä lisäelementtejä. Pidetään ratkaisut omissa käsissämme, kun siihen on vielä mahdollisuus.

Euroopan unioni on paras vaihtoehtomme

Eurooppa-päivää vietettiin jälleen 9. toukokuuta voitonpäivänä, jota juhlitaan toisen maailmansodan päättymisen kunniaksi. Päivä on myös toisella tapaa historiallisesti merkittävä EU:lle, kun 9.5. vuonna 1950 annettiin Schumanin julistus, josta alkoi matka kohti nykypäivän Euroopan unionia. Sitten Pax Romanan saimme nauttia pisimmästä rauhan jaksosta Euroopassa aina Venäjään viime vuonna aloittamaan hyökkäyssotaan asti.

Ei ainoastaan Euroopan mannerta, mutta myös unionin yhtenäisyyttä koetellaan. Sodan lisäksi turvallisuuden tunnettamme on ravistanut myös energiakriisi ja inflaation ennätyksellinen nousu. Komission puheenjohtaja Ursula von der Leyen on todennut, että arvojen sodan lisäksi elämme parhaillaan energia- ja taloussotaa. Käymme sotaa Euroopan tulevaisuudesta, jossa osapuolina kohtaavat autokratia vastaan demokratia.

Uhat eivät kumpua ainoastaan ideologioiden mittelöstä, vaan olemme kokeneet myös ennennäkemättömiä, rajoja ja tiedettä koettelevia haasteita. Koronan aikaan EU kohtasi siihen asti historiansa vakavimman kriisin. Kiitos komission silloisen päättäväisyyden ja yhteistyön, saimme varmistettua rokotteet kansalaisille ja talouden tolpilleen. Ymmärrettiin, että vahva unioni on meidän jokaisen etu, siinä missä heikko unioni rapauttaisi jokaista jäsenmaata.

EU ei ole kuitenkaan vain kriisien torjumista, vaan myös sen 450 miljoonan kansalaisen arkea varten. Digitalisaatio on mullistanut taloutemme rakenteita ja työmarkkinoita, joita varten tarvitsemme päivitettyä sääntelyä. Nyt meneillä olevan Euroopan osaamisen teemavuotena meillä on mahdollisuus kehittää eurooppalaisen koulutuksen tasoa. EU:n Green Dealissa on potentiaalia katkaista ilmastonmuutoksen eteneminen ja viedä taloutta kestävämpään suuntaan. Paljon hyviäkin asioita on meneillään synkistä ajoista huolimatta.

EU:n sanoma puree edelleen, mistä kertoo se, että suomalaisten EU-myönteisyys on tänä päivänä ennätyskorkealla. Elinkeinoelämän valtuuskunta EVA:n arvo- ja asennetutkimus kertoo, että jopa 64 prosenttia suomalaisista suhtautuu myönteisesti Suomen EU-jäsenyyteen. Länteen kuuluminen on jo kauan ollut osa identiteettiämme. Tämä, mutta myös Venäjän aggressiiviset toimet Ukrainassa ovat myös edistäneet Nato-jäsenyytemme syntymistä, jota yli 70 prosenttia suomalaisista pitää myönteisenä.

Harva olisi voinut ennustaa sodan tai pandemian puhkeamista, kun kävimme kansanäänestyksen EU-jäsenyydestä vuonna 1994. Lähes kolmen vuosikymmenen jäsenyyden aikana Suomi on näkynyt ja kuulunut maailmalla isommin kuin koskaan, ja hyötynyt valtavasti globaalista yhteistyöstä. EU on näkövinkkelistämme paras vaihtoehtomme monenkeskisen yhteistyön, ihmisten hyvinvoinnin, ja planeettamme tulevaisuuden turvaamiseen. Missä EU, siellä ratkaisu.

Verottajakin tutki – kotitalousvähennys karsii harmaata taloutta

Asia käy ilmi verohallinnon harmaan talouden selvitysyksikön erittäin perusteellisesta selvityksestä, joka julkistettiin viime viikolla, mutta jäi valitettavan vähälle huomiolle.

Tutkijoiden Lasse Winter, Antti Tokola ja Tatta Garselius laatima työ perustuu asiantuntijahaastatteluihin sekä vuosien 2018-21 verotustietoja käsittelevään laajaan ja monipuoliseen tilastolliseen analyysiin. Kaikkiaan peräti 34 000 yritystä yli 600 toimialalla on ollut jotenkin tekemisissä vähennyksen kanssa. Eli valtava määrä yrityksiä ja työtä, josta on maksettu palkat ja palkkaverot, alvit, sotu- ja eläkemaksut.

Selvityksessä todetaan verottajakielellä kotitalousvähennyksen pyrkivän torjumaan harmaata taloutta ”kohdentamalla kuluttajien kysyntää ennakkoperintärekisterissä oleviin yrityksiin ja tuottamalla vertailutietoa verovalvontaa varten.”

Tässä onkin selvityksen mukaan onnistuttu:

”Verotarkastuskertomusten ja asiantuntijahaastattelujen perusteella kotitalousvähennysilmoituksista saatavat tiedot ovatkin toimineet hyödyllisenä vertailutietona ja riski-indikaattorina verovalvonnassa. Järjestelmä muodostaa yritykselle myös lisäkannustimen hoitaa verovelvoitteensa asianmukaisesti pysyäkseen ennakkoperintärekisterissä.”

Selvityksessä korostetaan, että harmaan talouden riski on alhainen erityisesti silloin, jos yritys saa pääosan liikevaihdostaan kotitalousvähennykseen oikeuttavista töistä. Jos yrityksen vähennykseen kytkeytyvä toiminta on satunnaista tai pienimuotoista, tätä myönteistä vaikutusta ei enää näy.

Vain 5-7 prosentissa virheitä

Niinpä kun tutkijat laskevat yhteen kaikki mahdolliset ”tahattomat tai tietoisesti verohyödyn saamiseksi tehdyt virheelliset ilmoitukset”, päädytään vain noin 5-7 prosenttiin vähennyksistä. Ja tässä luvussa on todellakin kasattu kokoon kaikki mahdollinen. Esimerkiksi koko laskun summan ilmoittaminen erehdyksessä pelkkien työkulujen sijasta, vähennyskelvoton työ, itse tehdyn tai perheenjäsenen työn ilmoittaminen tai remonttikulujen jakaminen kahdelle vuodelle, vaikka työ oikeasti olisi tehty vain yhtenä.

Eli kaikenlaista hyvin pientä yritystä ja erehdystä, ja todellakin kovin harvinaista sekin. Isommat vedätykset vaatisivat jo työn tekijän ja teettäjän yhteistä huijauspyrkimystä, ja siinä taas juuri vähennysjärjestelmän tuottama vertailutieto selkeästi kasvattaa kärähtämisen riskiä. Ei kannata.

Joka tapauksessa selvityksen mukaan ”kaikki arviot viittaavat siihen, että merkittävä kytkös kotitalousvähennysjärjestelmään tekee yrityksestä harmaan talouden toiminnan näkökulmasta vähemmän riskialttiin.”

Verotuksen tuntijat asialla

Selvityksestä huomaa, että tekijät tuntevat aiheensa perin pohjin, toisin kuin esimerkiksi pari vuotta sitten julkistetun surullisen kuuluisan VATT:n paperin laatijat, jotka erittäin köykäisin perustein väittivät, ettei kotitalousvähennyksellä muka olisi mitään työllistävää tai harmaata taloutta vähentävää vaikutusta. Tuo väite saikin asiantuntijoilta tyrmäävän kritiikin ja sen ongelmia eritellään myös tämän selvityksen tutkimuskatsauksessa.

Tässä nyt tehdyssä selvityksessä johtopäätöksiä on punnittu monelta kantilta ja sen tuloksena ne ovatkin varsin varovaisia. Niissä korostetaan asiantuntevasti sitä, että täsmällisten vaikutusarvioiden tekeminen ja väittämien esittäminen vähennyksestä on erittäin vaikeaa.

Kotitalousvähennyksen ohella nimittäin moni muukin tekijä vaikuttaa kuluttajien ja yritysten käyttäytymiseen. Talouden suhdanteet vaikuttavat siihen, miten kuluttajat toimivat remonttien suhteen verrattuna vaikkapa jokapäiväisiin välttämättömyyksiin. Kotitalousvähennyksen muutokset taas tuntuvat tilastoissa hitaasti, sillä ihmisillä on muutakin mietittävää kuin se, mihin poliitikot tällä kertaa rajat ja prosentit säätivät.

Eräs kotitalousvähennyksen rinnalla samansuuntaisesti harmaata taloutta torjuva vaikutus tuli asunto-osakeyhtiölain muutoksessa, kun asukkaat velvoitettiin laajalti ilmoittamaan remonteistaan ja käyttämään monissa tehtävissä sertifioituja ammattilaisia. Mikä on näiden yhteistä vaikutusta, mikä erillistä, paha sanoa.

Selvitys nostaa kiinnostavasti esiin myös eräitä vähennyksen harvemmin keskusteluun nousseita myönteisiä vaikutuksia. Tällaisia saattaa olla vaikkapa kannustin huolehtia paremmin asuntokannasta. Tai sitten se, että kun töitä ulkoistetaan ammattilaisille, se voi edistää uusien innovaatioiden ja entistä parempien työmenetelmien kehittämistä, puhutaan sitten remonteista, hoivasta tai siivouksesta.

Valvontaa vaikea enää lisätä

Kun kyseessä on harmaan talouden selvitysyksikkö, tutkijat ovat perusteellisesti pohtineet myös keinoja, joilla harmaan talouden mahdollisuus saataisiin puristettua vieläkin alhaisemmaksi kuin tuo alussa mainittu 5-7 prosenttia. Tätä varten on käyty läpi laaja katsaus vastaavista järjestelmistä muissa maissa.

Joitakin toimivia keinoja tuodaankin esiin, mutta ne pääasiassa edellyttäisivät entistä tiukempaa valvontaa, byrokratiaa ja vaivannäköä paitsi verottajalta, myös työn tekijöiltä ja teettäjiltä. Niinpä kustannus/hyöty -suhde jäisi näistä toimista varsin vähäiseksi, ellei jopa miinusmerkkiseksi. Pientä silakkaa ei kannata jahdata kovin massiivisilla kalastusvälineillä.

Jos laajasta selvityksestä hakee kritisoitavaa, se kohdistuu ehkä yhteen selvityksen perushypoteeseista. Siinä nimittäin oletettiin, että vähennyksen ansiosta kotien palveluihin kohdistuisi vielä pienempi harmaan talouden riski kuin muilla aloilla. Tähän perustuen selvityksessä ollaan ikään kuin pettyneitä, että kotipalveluiden riski harmaaseen talouteen ei selvityksen perusteella havaittavasti eroa muista aloista.

Itse arvioisin tilannetta sen vaihtoehdon pohjalta, että meillä ei olisi ollenkaan kotitalousvähennystä. Tilanne ehkä ei olisi yhtä vaikea kuin ennen vähennyksen käyttöönottoa 1990-luvulla, jolloin kuluttajilla ei ollut kerrassaan minkäänlaista intoa tai intressiä maksaa palveluistaan kuitilla, eikä työn suorittajilla tarjota sitä. Mutta silti olettaisin, että ilman verovähennystä kotipalveluissa joka tapauksessa liikuttaisiin huomattavasti enemmän harmaalla alueella kuin yritysten välisissä b2b-yhteyksissä, joissa molemmat osapuolet ovat kirjanpitovelvollisia tekemisistään ja ovat monien ristikkäisten verotusta koskevien säädösten ja valvonnan alaisia.

Eli kun selvityksessä nyt todetaan, että harmaan talouden suhteen on kotipalveluissa noustu jokseenkin samalle tasolle kuin muillakin vertailualoilla, pitäisin sitä erinomaisena saavutuksena ja suurelta osin kotitalousvähennyksen ansiona.

Joko omavastuu poistetaan turhana?

Miten tästä eteenpäin? Hallitusohjelmaneuvottelujen veroryhmissä myös kotitalousvähennys lienee käsittelyssä. Itse en veivaisi vähennystä erityisemmin suuntaan eikä toiseen, vaikka poliitikkojen intohimona tuntuu olevan muutella sitä lähes joka vuosi suuntaan tai toiseen.

Ilman muutoksiakin vähennyksen hyvät puolet säilyvät. Rehellistä työtä ja siihen liittyvää sosiaaliturvaa monille pienituloisille, kuluttajansuojaa asiakkaille, kannustinta kansalaisten kannalta merkittäville palvelualojen yrityksille ja ennen kaikkea rehdin veronmaksukulttuurin voimistamista.

Jos jotain muuttaisin, niin heittäisin vihdoin romukoppaan aivan turhan 100 euron omavastuuosuuden. Jos tiukan talouden oloissa halutaan tasapainotella, niin alennetaan sitten vähennyksen ylärajaa vastaavasti.

Omavastuuosuutta käsitellään myös tässä esitellyssä selvityksessä ja todetaan, ettei sen poistolla olisi merkitystä harmaan talouden torjunnassa. Ei varmasti olisikaan, mutta se yksinkertaistaisi järjestelmää, ja se on aina kaikissa muutoksissa hyvä tavoite.

Tarvitsemme lisää maahanmuuttoa

Korkea työllisyys lisää yksilöiden ja koko väestön hyvinvointia. Akavan työllisyyspoliittisena tavoitteena on nostaa työllisyysaste 80 prosenttiin, jotta voimme jatkossakin rahoittaa riittävät julkiset palvelut. Tarvitaan toimia, joilla työllisyys nousee, työttömyys vähenee ja työvoimaan kuuluminen yleistyy.

Työllisyystavoitteeseen pääseminen edellyttää, että työ- ja osaamisperusteista maahanmuuttoa lisätään huomattavasti. Samalla yhä useamman maahanmuuttajan tulee voida kotoutua Suomeen nykyistä paremmin ja olla osa suomalaista yhteiskuntaa oikeuksineen ja velvollisuuksineen.

Maahanmuutosta puhuttaessa on suomalaisten aivan ensimmäiseksi katsottava peiliin. Asenteet ulkomaalaisia ihmisiä kohtaan eivät ole meillä kunnossa. Tarvitaan tehokkaita toimia syrjimättömän ja monimuotoisemman työelämän mahdollistamiseksi – myös meidän suomalaisten joukossa.

Tulevan hallituksen on laadittava laaja tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden edistämisohjelma, jonka tavoitteena on lisätä työelämässä aliedustettujen ryhmien, kuten maahanmuuttajien, työllisyyttä ja yhteiskunnallista osallisuutta sekä parantaa asenteita heitä kohtaan.

Maahanmuuton esteistä on karsittava ylimääräistä byrokratiaa. Akava Worksin säännöllisesti julkaisemista maahanmuuttokatsauksista selviää, että suurin osa Suomeen suuntautuvasta työntekijöiden maahanmuutosta on pitkän ja byrokraattisen lupamenettelyn takana. TE-toimistot näet selvittävät ensin, löytyykö samaan tehtävään työnhakijoita EU/ETA-alueelta. Vaikka työnantaja haluaisi palkata ulkomaisen työntekijän ja tämä haluaisi muuttaa Suomeen työhön, saattaa maahantulo estyä, jos viranomainen katsoo, että kotimaassa olisi tehtävään potentiaalista työvoimaa.

Tilanne on hankala työvoimaa tarvitsevien yritysten ja julkisten palvelujen näkökulmasta. Katsomme Akavassa, että työvoiman saatavuutta pitää parantaa maahantuloprosessia yksinkertaistamalla eli luopumalla työvoiman saatavuusharkinnasta.

Yhtä lailla on laadittava toimia korkean osaamisen maahanmuuton tuntuvaksi lisäämiseksi. Tässä tärkeä keino on jatkaa maahantulon ”pikakaistan” kehittämistä. Tämä tapahtuu digitaalista asiointia lisäämällä esimerkiksi tunnistautumisen yhteydessä, mutta myös tuomalla yhteen tietoa kotoutumista edistävistä palveluista. Palvelutarjonnassa tulee huomioida maahan muuttavan henkilön ohella myös hänen mukanaan mahdollisesti muuttava perheensä.

Suomen tai ruotsin kielen oppiminen on tärkein kotoutumista edistävä tekijä. Siksi työelämälähtöinen kieli- ja kotoutumiskoulutus on voitava aloittaa välittömästi maahantulon yhteydessä maahantulon perusteeseen katsomatta. Opiskelijoiden kotoutumista ja parempaa työllistymistä puolestaan tukee kotimaisten kielten opintojen lisääminen kaikkiin korkeakouluopintoihin. Lisäksi jokaiselle Suomessa korkeakoulututkinnon suorittaneelle tulee myöntää automaattisesti pysyvä oleskelulupa.

Viime kädessä on tiedostettava, että Suomi kilpailee samoista osaajista muiden Euroopan maiden kanssa. Siksi maakuvamarkkinointiin ja kansainvälisen rekrytoinnin pilotteihin panostaminen on aivan välttämätöntä myös jatkossa. Erityisesti laadukas koulutus ja tutkimus sekä palvelut ovat tärkeitä Suomen houkuttelevuustekijöitä. Ne tukevat myös jo maassa olevien ulkomaalaistaustaisten henkilöiden osallisuutta.

Meidän on korkea aika ymmärtää, että meillä ei ole varaa valita, ketkä tänne pääsevät. Meidän on tehtävä kaikkemme, jotta olisimme mahdollisimman houkutteleva työnteko- ja kotimaa muualta tuleville.

Koirahyökkäykset on kitkettävä

Irtokoirien aiheuttamat hyökkäykset ovat olleet jälleen esillä mediassa. Koirien toisiin koiriin tai ihmisiin kohdistuneiden hyökkäysten määrä on jatkanut kasvuaan ja koirahyökkäyksiä ilmoitetaan polisiille yhä enemmän. Osin tämä voi selittyä koirien määrän kasvulla, mutta toisaalta myös välinpitämätön asenne, liian heppoisin perustein hankittu koira ja omistajan vastuun laiminlyöminen aiheuttavat vaaratilanteita.

Koirahyökkäyksiä tehneitä koiria pitäisi pystyä tilastoimaan nykyistä paremmin. On päätöksentekijöille ja yhteiskunnalle tärkeää tietoa, millaiset ja millaisista taustoista tulevat koirat aiheuttavat hyökkäyksiä. Hyökkäyksiin tulisi voida reagoida nykyistä paremmin ja koiran omistajan tai haltijan on saatava seuraukset vakavista laiminlyönneistä.

Toisiin koiriin kohdistuvat hyökkäykset eivät välttämättä täytä nykyisellään rikoksen merkkejä, vaikka aiheuttaisivatkin vakavia vammoja koiralle. Aggressiivisesti käyttäytyvä koira on saattanut päästä useita kertoja koirien kimppuun ennen kuin hyökkää ihmisen kimppuun. Tilastoimalla nämä hyökkäykset paremmin voidaan puuttua ennen henkilövahinkoja ja välttää myös useamman koiran joutuminen hyökkäysten kohteeksi.

Korona-aika on näkynyt koirien määrän kasvussa. Koiran hankkiminen hetken mielijohteesta lisää riskiä sille, ettei ihminen ole varautunut koiran kouluttamiseen ja tunne hankkimaansa rotua ja siihen liittyviä riskejä.

Koiria tulee yhä enemmän Suomeen myös ulkomailta. Rescue-koirien suosio on kasvussa. Aina koiran taustoja ei voida tietää ja tarhalla kasvanut koira on jäänyt paitsi monesta tärkeästä sosiaalistamiskokemuksesta. Tällaisen koiran tuominen Suomeen ja kaupunkiympäristöön voi olla hyvin stressaavaa koiralle eikä se välttämättä koskaan sopeudu uuteen ympäristöönsä. Edelleen tämä aiheuttaa käytösongelmia ja pahimmillaan aggressiivisuutta ihmisiä ja eläimiä kohtaan.

Usein koirahyökkäykset yhdistyvät muuhun huolimattomuuteen ja laiminlyöntiin koiran hoidossa. Nykytilanne ei mahdollista eläintenpitokiellon riittävää valvomista. Koirahyökkäyksen takana voi olla pitkään jatkunut laiminlyönti ja aina uuden koiran hankkiminen, vaikka koiran omistajalla olisi tilillään jo useita eläinsuojelurikoksia ja niistä koitunut eläintenpitokielto.

Jos aggressiivisesti käyttäytyvä koira on irti eikä omistaja välttämättä edes tiedä, missä koira on, lisääntyy tietenkin riski sille, että koira pääsee hyökkäämään muiden kimppuun. Irti oleva koira aiheuttaa keväisin paljon harmia myös luonnoneläimille häiriten niiden pesimärauhaa.

Energiakriisi ei ole ohi, Winter is coming

Vuonna 2022 energia nousi yhteiskunnallisen ja poliittisen keskustelun keskiöön, kun Venäjän Ukrainaan kohdistama törkeä hyökkäyssota aiheutti energiamarkkinoille shokin ja muutti voimakkaasti perinteisiä polttoaineiden jakeluketjuja. Venäjän häikäilemätön tapa käyttää erityisesti Keski- ja Etelä-Euroopan energiariippuvuutta hyödyksi osana monikanavaista hyökkäyssotaansa uhkasi iskeä meidät polvilleen. Bioenergian ja muiden voimalaitospolttoaineiden tuonti Venäjältä päättyi ja Eurooppa aloitti kivuliaan irtautumisen Venäjän kaasutoimituksista. Pitkään vakautta, ennustettavuutta ja erittäin kohtuullisia hintatasoja ylläpitäneet energiamarkkinat ajautuivat shokkiin ja täysi katastrofi oli pahimmillaan vain päivien tai tuntien päässä.

Lopulta energia-ala ja yhteiskunta selvisivät viime talvesta pelättyä paremmin. Selviytymistä edesauttoivat kuluttajien ja elinkeinoelämän kriisitietoisuus, ja energian hinnannousun seurauksena käynnistynyt valtakunnallinen Motivan Astetta Alemmas -kampanja, jotka johtivat yhdessä merkittäviin energiansäästötoimiin. Energiasodassa myös lämmin talvi oli puolellamme eivätkä Euroopan energiavarastot huvenneet pelätyllä tavalla.

Näiden selviytymistä edistäneiden kiistattomien tosiasioiden lisäksi on olemassa yksi julkisessa keskustelussa vähemmälle huomiolle jäänyt tekijä, joka edesauttoi Suomea selviytymään energiakriisin ensimmäisestä talvesta – kaukolämpöverkot.

Energiakaupunkien jäsenyhtiöiden kaukolämmön parissa on yli 1,3 miljoonan suomalaisen koti ja kaukolämpöverkkoa meillä riittää Sodankylästä Timbuktuun eli yli 6 000 kilometriä. Suomessa kaukolämpöverkot mahdollistavat monipuolisen polttoainepohjan käyttämisen, hukkalämpöjen talteenoton ja lämpöpumppujen hyödyntämisen sekä monenlaisten uusien teknologioiden ja tuotantomuotojen sektorikytkennän osaksi lämmitysjärjestelmää.

Tämä on se keskeinen ero esimerkiksi Saksaan verrattuna, jossa lämmitys nojaa pitkälti yhteen tekijään eli kaasun hyödyntämiseen. Energiajärjestelmämme monipuolisuus, jonka mahdollistamisessa kaukolämpöverkot ovat avainasemassa, oli kriittinen tekijä kriisitalven ylittämisessä. Selvisimme Venäjän kaasutoimitusten päättymisestä ja jopa bioenergian eli käytännössä venäläisen puun tuonnin yllättävästä loppumisesta, koska kaukolämpöjärjestelmämme sopeutuu monenlaisten polttoaineiden käyttöön joustavasti.

Energiakriisi ei kuitenkaan ole ohi ja talvi häämöttää jossain juhannuksen tuolla puolen. Winter is coming.

Venäjän hyökkäyssodan aiheuttama markkinahäiriö vaikuttaa energian tuotantoon tulevanakin talvena. Polttoainetarjonnan pienenemisen aiheuttamat kustannusvaikutukset eivät ole menneet kaikkialla kaukolämmön hintoihin, kiitos yhteistuotantolaitosten poikkeuksellisen kannattavuuden. Sähkön hinta on laskenut ja paine on nyt kaukolämmön puolella. Energiayhtiöissä ja teollisuudessa reagoidaan polttoainetilanteeseen siirtymällä osin sähkön käyttöön kaukolämmön tuotannossa. Kaupunkienergiayhtiöiden kaukolämpöverkkoja lämmittävät jo tulevana talvena satojen megawattien edestä lämpöä puskevat sähkökattilat.

Kotimaisen biopolttoaineen ja turpeen paras kuivumiskausi on juhannuksen jälkeen ohi, joten kesäkuun lopussa saamme ensimmäiset arviot talven polttoainetilanteesta. Konsulttiyritys Afry selvitti alkuvuonna kotimaisten polttoaineiden riittävyyttä perustuen polttoaineiden kysyntä- ja tarjontaskenaarioihin. Energiayhtiöiden ja alan järjestöjen teettämän selvityksen perusteella arvioitu energiapuun tarjonta ja turpeen tuotantomahdollisuus eivät riitä kattamaan polttoaineiden kysyntää lähivuosina.

Tämä on sääli, sillä Suomen metsissä on miljoona hehtaaria metsien kasvua hidastavia ensiharvennusrästejä. Ne hoitamalla syntyisi työtä ja tuloja, kustannustehokasta kotimaista bioenergiaa ja ratkaisu lämmöntuotannon huolto- ja toimitusvarmuusongelmiin. Tätä viestiä veimme Sanna Marinin hallitukselle energiakriisin alussa, ja viesti on syytä toistaa nyt, kun hallituksen muodostaja Petteri Orpo johtaa neuvotteluja Säätytalolla.

Tulevan hallituksen energiapolitiikan on oltava pitkäjänteisempää ja toleranssi energiakriisin aiheuttamille markkinahäiriöille lujempaa kuin edeltävien hallitusten. Tarvitsemme pitkäjänteistä energiapolitiikkaa, joka mahdollistaa energiamurroksen hallinnan kannalta välttämättömät investoinnit ja lyhyen aikavälin toimia, jotka tukevat energiamarkkinoiden toimintaa mahdollistaen energian kohtuuhintaisen ja riittävän tuotannon.

Mitä paremmin valmistaudumme tulevaan talveen sitä vähemmän on tarvetta poliittisessa paineessa syntyvälle ja markkinoiden toimintaa sotkevalle kriisilainsäädännölle, joka ei kohdistu oikeudenmukaisesti ja tarjoa apua sitä tarvitseville. Mitä paremmin valmistaudumme tulevaan talveen, sitä vähemmän haasteita kaikkein heikoimmassa asemassa olevat joutuvat kohtaamaan ja saamme pidettyä suomalaisten kodit lämpiminä.

Mikä on kylmää kyytiä ja kenelle?

Hallitusohjelmaneuvottelijoiden varmistuttua vasemmisto kävi välittömään vastahyökkäykseen demagogian peitset tanassa. ”Kylmää kyytiä!”, vaikersivat SDP:n Matias Mäkynen, vasemmistoliiton Li Andersson, vihreiden Maria Ohisalo, SAK:n Jarkko Eloranta ja valtava lauma vasemmistoaktivisteja. (Twiitit alla.)

Tuomiopäivän vuvuzelojen puhaltelijoiden mukaan kylmää kyytiä oli luvassa ainakin heikoimmassa asemassa oleville, ihmisoikeuksille, ilmastolle, ihmisille, eläimille, luonnolle, työttömille, palkansaajille, lapsille, vanhuksille! Kukaan ei ole turvassa! Tästä tulipunaisilla krokotiilinkyyneleillä kuorrutetusta sontakakusta jäi puuttumaan vain Antti Rinteen kirsikka työttömille annettavista niskalaukauksista.

Mutta mikä lopulta on kylmää kyytiä ja kenelle?

Esimerkiksi takertuminen vanhakantaiseen työmarkkinamalliin. Kuinka moni on menettänyt haaveensa, perheensä ja koko elämänsä työttömyydelle vain siksi, että Suomi on kirottu planeetan typerimmällä ammattiyhdistysliikkeellä? Se on aidosti kylmää kyytiä sadoilletuhansille ahkerille suomalaisille, jotka haluaisivat elättää itsensä omalla työllään.

Entäs se alati paisuva 10 miljardin euron krooninen alijäämä, johon Sanna Marinin hallitus meidät syöksi? Kylmää kyytiä erityisesti tuleville, jopa vielä syntymättömille sukupolville. Ja ei, pysyvää alijäämää ei voi selittää väliaikaisilla kriiseillä.

Kylmää kyytiä vanhuksille tarjosi hoitajamitoituksen nosto. Kokoomus yritti varoittaa seurauksista, mutta vasemmistohallitus potki laput silmillä systeemin korjauskuntoon. Seurauksena hoitajapulan paheneminen, tuhansia hoivapaikkoja tyhjillään ja tuhansia vanhuksia vailla ansaitsemaansa huolenpitoa.

Oppivelvollisuusiän nostaminen, kylmää kyytiä koululaisille, oppimisrauhalle ja opettajille. Oli ilmiselvää, etteivät koulupudokkaiden ongelmat ratkea oppivelvollisuutta pidentämällä, vaan aikaisemmalla puuttumisella ongelmien juurisyihin. Opettajakunta aneli Sanna Marinin hallitusta käyttämään uudistukseen varatut rahat fiksusti, mutta turhaan.

Entäs sote-uudistus? Länsi-Uudenmaan sote-alueen kasaamista sisältä tarkkailleena uskallan väittää, että tämän katastrofin myötä kylmää kyytiä tulee ihan koko Suomelle. Ylimääräinen hallintokerros, vanhat prosessit, kiireessä tehdyt ICT-integraatio, in house -järjestelyiden riivaama hankintaketju. Ystävät hyvät, sote-uudistuksen ongelmista ei ole nähty kuin vasta ensimmäiset tahdit.

YEL-uudistus, uudet veromuodot, uhkailu omaisuusverolla, työmarkkinasääntelyn kiristämisellä, yritysverotuksen nostolla ja muu vasemmistohallituksen hampaiden välistä sihisevä yritys- ja yrittäjäviha. Kylmää kyytiä yrittäjille, elinkeinoelämälle ja kaikille ahkerille suomalaisille.

Listaa voisi jatkaa loputtomiin. Kun tämän kaiken päälle laitetaan sakkaava rakennus- ja asuntomarkkina sekä muutenkin heikko talousennuste, niin mikä on lopputulos? Niinpä.

Suomalaista politiikkaa on vuosikymmenien ajan leimannut toimettomuus, pelkuruus ja johtajuuden puute. Niiden seurauksena Suomi on kestämättömällä uralla. Siksi porvarihallituksen on saatava isoja muutoksia aikaan punakoneen mekastuksesta ja uhkailusta huolimatta. Ellei rakenneuudistuksia tehdä, niin luvassa on ennen näkemättömän kylmää kyytiä.

Orpo päätti valita hallitukselleen oikeistokonservatiivisen suunnan, joka lupaa kylmää kyytiä Suomelle ja suomalaisille. Tämä päätös on vahingollinen. 1/8🧵

— Matias Mäkynen (@matiasmakynen) April 27, 2023

Kokoomuksen valitsema oikeistokonservatiivinen hallitus tietää kylmää kyytiä ihmisille ja ympäristölle.

Ei ole suomalaisille tai yrityksillemme hyväksi, jos seuraava hallitus tekee u-käännöksen EU:n, maahanmuuton tai ilmasto- ja ympäristöpolitiikan osalta.

1/3

— Maria Ohisalo (@MariaOhisalo) April 27, 2023

Pohja, jolla hallitusneuvotteluihin nyt lähdetään muodostaisi koko Suomen historian oikeistolaisimman hallituksen.

Tiedossa on siis aivan poikkeuksellisen tiukkaa oikeistopolitiikkaa, jonka rinnalla jopa Sipilän hallituksen päätökset kalpenevat. Se tietää kylmää kyytiä monelle

— Li Andersson (@liandersson) April 27, 2023

Hei vastavalmistunut, tee viisaita valintoja

Isot onnittelut jokaiselle vastavalmistuneelle! Tänä keväänä Suomessa on valmistumassa noin 30 000 uutta ylioppilasta ja noin 60 000 ammattikoululaista.

Edessä on jatko-opiskelupaikan tai työpaikan etsiminen. Tärkeä ja vaikea valinta. Niinpä alta löytyy muutama vinkki nuorille vastavalmistuneille – ja muutaman toiveen hallitusneuvotteluihin.

Hanki sellainen koulutus, joka elättää sinut. Tuleva ammatti pitää miettiä siltä kannalta, missä on kysyntää ja mistä voit saada palkkaa. Kaikki alat eivät työllistä ihmisiä. Vaikka olisit maailman kätevin puulusikoiden veistäjä tai Suomen paras itäeurooppalaisten kansantanssien tutkija, saatat päätyä työttömyyskortistoon.

Oma koulutus pitää valita mahdollisen työpaikan perusteella, koska työpaikkoja ei synny kenenkään koulutuksen perusteella.

Yksi vaihtoehto on valita käsillä tehtävä ammatti. Konkreettisia taitoja tarvitaan aina: tekoäly ei leikkaa kenenkään hiuksia, ei rakenna yhtäkään taloa eikä hoida ainuttakaan potilasta. Suomi tarvitsee kampaajia, hierojia, kokkeja, sähköasentajia, hoitajia ja sorvareita. Palveluala ja tekninen ala työllistävät hyvin.

Toinen vaihtoehto on lähteä opiskelemaan alaa, jossa on pulaa työvoimasta. Meillä on liian vähän lääkäreitä, koodareita, yrittäjiä, sosionomeja, siistijöitä ja hoitajia. Kun mietit opiskelupaikkaa tästä näkökulmasta, sinun ei tarvitse päätyä työttömyystilaston jatkeeksi.

Kolmas vaihtoehto on rakentaa yhdistelmäkoulutus, koska sillä tavoin osaamisesi on ainutlaatuinen. Jos juristi on myös kääntäjä, hän saa taatusti töitä. Jos putkiasentaja on myös sähköasentaja, rakennusliikkeet kerjäävät häntä listoilleen. Jos hoitaja on suorittanut myös johtamisalan tutkinnon, silloin aukeaa melko helposti paikka ylihoitajana tai tiimiesimiehenä.

Neljäs vaihtoehto on katsoa kiikareilla tulevaisuuteen. Mitä ammatteja Suomi tarvitsee viiden vuoden päästä? Puolustusala ja puolustusteollisuus kasvavat, joten ura voi löytyä intistä tai teollisuudesta. Samoin tekoälyn käyttö laajenee, ja ICT-ala tarvitsee tekoälykoodareita ja -tutkijoita. Suomi myös vanhenee, joten tilausta on geriatreille, vanhustenhoitajille, esteettömyyden asiantuntijoille ja apuvälineiden valmistajille.

Meillä on yhteiskuntana vielä paljon tehtävää, jotta työpaikat ja työn etsijät kohtaavat.

Ensimmäinen ratkaisu on lyhentää ammattikoulutusta. Useimmilla opetusaloilla riittäisi kahden vuoden koulutus, jonka jälkeen saisimme nopeammin nuoria töihin korjaamoille, kauppoihin, rakennustyömaille ja hyvinvointialoille. Käsillä tehtävät työt oppii käsin tekemällä, joten ammattikouluista pitää saada nuoret nopeammin kohti ensimmäisiä työpaikkoja.

Lisäksi lääkärikoulutuksen aloituspaikkojen määrää pitää kasvattaa. Toki Lääkäriliitto vastustaa tätä, koska he haluavat säilyttää lääkäripulan ja korkeat palkat. Yhden ammattiliiton tarve ei kuitenkaan saa ylittää yhteiskunnan tarvetta. Meidän täytyy saada leikkausjonot purettua ja syöpähoidot riittäviksi. Enemmän lääkäreitä tarkoittaa lyhyempiä hoitojonoja.

Tämä ei suinkaan ole ainoa pullonkaula koulutusjärjestelmässä. Yhteiskuntamme tarvitsee kipeästi psykoterapeutteja, mutta kyseinen tutkinto on maksullinen. Opiskelija joutuu ottamaan lainaa 20 000–60 000 euroa, jotta hän voi pätevöityä psykoterapeutiksi. Miksi juuri psykoterapeutin tutkinto on tehty kalliiksi? Suomi tarjoaa ilmaiset opinnot tuleville lääkäreille, juristeille ja ekonomeille, muttei psykoterapeuteille. Tämä pitää korjata välittömästi: psykoterapeutin koulutuksen täytyy olla ilmainen aivan kuten muutkin korkeakoulututkinnot.

Luonnollisesti korkeakoulutusta pitää vähentää niiltä aloilta, joissa on korkea työttömyys. Ei ole järkeä tuottaa korkeasti koulutettuja ihmisiä yliopistoputkesta ulos, jos työpaikkoja ei ole odottamassa. Esimerkiksi kuvataiteita opiskelleiden maistereiden työttömyysaste on lähes 21 prosenttia, kun katsoo vuoden sisällä valmistuneita. Se tarkoittaa rahan ja haaveiden kaatamista kankkulan kaivoon. Yhteiskunta maksaa kalliin koulutuksen, ja yksilö pettyy pahasti. Olisiko järkevämpää vähentää opiskelupaikkoja sellaisilta aloilta, joissa työtä ei kerta kaikkiaan ole?

Kortistoon valmistuvat maisterit ovat yhteiskunnan rahojen haaskausta. Tällä hetkellä yliopistot saavat palkkion jokaisesta valmistuneesta maisterista, vaikkei kyseisellä alalla olisi mitään edellytyksiä työllistyä. Mitä jos palkkio jaettaisiinkin kolmeen osaan? Yliopisto saisi yhä pienen alkupalkkion jokaisesta valmistuneesta. Lisäksi heti kun tuore maisteri saa oman alan työpaikan, valtio maksaisi lisäpalkkion sekä maisterille itselleen että yliopistolle. Tämän jälkeen yliopistojakin kiinnostaisi kohdistaa koulutuspanokset juuri niille aloille, joissa ihmiset työllistyvät.

Suomalaisten työllisyys on yhdistelmä yksilön viisaita valintoja ja yhteiskunnan fiksuja rakenteita. Autetaan yhdessä jokainen nuori töihin ja kannattavaan opiskelupaikkaan.

Ruotsin päätös jakeluvelvoitteesta sähköisti tunnelman

Ruotsista kuuluu kummia. Ensin liikenteen sähköistymisen mallimaa päätti etuajassa lopettaa sähköautojen anteliaan, lähes 7 000 euron hankintakannustimensa, ja toukokuun alussa se ilmoitti laskevansa biopolttoaineiden jakeluvelvoitteensa EU:n minimitasolle kuuteen prosenttiin. Ruotsin piti nostaa ensi vuonna dieselissä uusiutuvan polttoaineen osuus 40 prosenttiin ja bensiinissäkin 12 prosenttiin. Suomennettuna uusi linjaus tarkoittaa, että aiemmin maailman omatuntona esiintynyt Ruotsi ei tule saavuttamaan taakanjakosektorille kuuluvan liikenteen päästötavoitteitaan.

Ruotsin ilmoitus sähköisti tunnelman Säätytalolla. Jakeluvelvoitteen jäädyttämistä nykyiseen 13,5 prosenttiin vaatineet saivat uutta pontta vaatimuksilleen: ”jos Ruotsi, niin miksi emme me?”, kysyi varmasti moni hallitusohjelmaneuvottelija Säätytalon käytävillä.

Onko siis Ruotsin tie tälläkin kertaa myös meidän? Voi olla. Matkalla on kuitenkin muttia. Enkä nyt tarkoita italialaista tomaattikastiketta. Ensinnäkin Ruotsissa autokannan sähköistyminen on – kiitos vuosia voimassa olleen merkittävän hankintakannustimen – huomattavasti Suomea pidemmällä. Lisäksi Ruotsin taakanjakosektorille kuuluvan maatalouden päästöt ovat suhteellisesti Suomea pienemmät. Ruotsin lähtökohta on siis Suomea suotuisampi.

Yksi asia on kuitenkin selvä: Ruotsi tulee olemaan pinteessä jakeluvelvoitteen laskupäätöksensä kanssa. Nimittäin kuuden prosentin jakeluvelvoitteella Ruotsi ei tule saavuttamaan taakanjakosektorin päästötavoitteitaan. Sen on tulevaisuudessa pakko hankkia päästöyksiköitä veronmaksajiensa rahoilla muilta EU-mailta. Haasteelliseksi tilanteen tekee se, ettei kukaan tiedä, mitä taakanjakosektorin päästöyksiköt tulevaisuudessa maksavat. Varmaa on vain se, että niiden hinta nousee tasaiseen tahtiin, kun kaikkien muidenkin EU-maiden taakanjakosektorin päästötavoitteet kiristyvät. Toisin sanoen: päästöoikeuksien myyjiä on joka vuosi vähemmän kuin ostajia. Tämä on myös Suomessa syytä huomioida.

Nyt voimassa olevan lain mukaan biopolttoaineiden jakeluvelvoite nousisi Suomessa ensi vuonna nykyisestä 13,5 prosentista kertaheitolla 28 prosenttiin. Tämän on arvioitu nostavan polttoaineen hintaa 24 snt/ltr. Hintalappu on siis kova. Toisaalta mitään muuta nopeavaikutteista keinoa taakanjakosektorin päästötavoitteiden saavuttamiselle ei ole. Ruotsin päätöksellä hinata jakeluvelvoitteensa minimitasolle – jopa sen alle – voi kuitenkin olla Suomen kannalta hopeareunus. Ruotsi on nimittäin ollut eräs maailman suurimmista biodieselin ostajista, ja jos he nyt jäävät ostajajoukon ulkopuolelle lähes tyystin, voi käydä niin, että uusiutuvan biodieselin (HVO) hinta laskee. Jo nyt HVO:n maailmanmarkkinahinta on laskenut Ukrainan sotaa edeltävän tason alapuolelle.

Voi siis olla niin, että lyhyellä aikavälillä, esimerkiksi vuosina 2024 ja 2025, taakanjakosektorin päästötavoitteiden saavuttaminen tulee edullisemmaksi toteuttaa korkean jakeluvelvoitteen kautta, kuin päästöyksiköitä ostamalla. Pidemmällä aikavälillä on kuitenkin niin, että HVO:n hinta kipuaa yhdessä päästöyksiköiden kanssa ylöspäin, sillä EU-maiden päästötavoitteet kiristyvät vuosi vuodelta ja kysyntä biodieselille kasvaa.

Päästötavoitehimmeli kaikkine jakeluvelvoitteineen ja päästöyksiköineen on monimutkainen kokonaisuus. Muutamia ratkaisuja on kuitenkin tunnistettu. Paras on autokannan sähköistymistahdin kiihdyttäminen. Mitä enemmän sähköautoja autokannassamme on, sitä vähemmän meidän on nojattava päästöyksiköiden ostoon tai biopolttoaineiden jakeluvelvoitteeseen. Merkittävä sähköauton hankintakannustin on siis myös polttomoottoriautoilijan paras kaveri. Sähköistyminen alentaa liikenteen päästöjä kaikkein tehokkaimmin ja siksi sen merkitys korostuu nykyisessä pulmatilanteessa. Viime keväänä polttoaineen hinnan nousun, halpojen rahoituskorkojen, hankintatuen ja puoli-ilmaisen sähkön aikana sähköautoja tilattiin runsaasti. Ongelma vain on, että sähköautojen kysyntä on sittemmin romahtanut. Tämä näkyy viiveellä sähköautojen rekisteröintimäärässä.

Mitä nopeammin sähköautojen kysyntä saadaan uudelleen nousuun, sitä pikemmin pääsemme laskemaan jakeluvelvoitetta. Tai vastaavasti sitä vähemmän Suomen täytyy ostaa veronmaksajiensa rahoilla ulkomailta päästöyksiköitä. Päästöyksiköiden myyjän ja ostajan on osoitettava myydyt yksiköt konkreettisesti: ne voivat olla sähköbusseja Romaniassa tai rehun lisäainetta Italiassa. Yksiköt on siis hankittava konkreettisista toimista taakanjakosektorilta. Kumpaan sinä laittaisit suomalaisten veronmaksajien rahat: sähköbussien ostoon Romaniaan, vai kotimaisen autokannan sähköistämiseen?

Mitä tapahtuisi, jos Suomi vain päättäisi olla täyttämättä taakanjakosektorin tavoitteitaan? Iso lasku, ainakin. Nimittäin uusi Taakanjakoasetus on juuri maaliskuussa 2023 hyväksytty EU:ssa. Mikäli jäsenmaa ei täytä vuotuista tavoitettaan, siirtyy päästöjen ylitys korotettuna seuraavan vuoden tavoitteisiin. Taakanjakoasetuksen päästötavoitteet määräytyvät kunkin jäsenmaan bruttokansantuotteen ja oikeudenmukaisen kohdentumisen perusteella. Jos Suomi kokee, että sille asetettu päästötavoite ei olekaan oikeudenmukainen, voidaan komission kanssa yrittää avata asiasta neuvottelut.

Ennen kuin tuolle melko toivottomalle taipaleelle lähdetään, on kotimaiset keinot perattava. Nopeamman sähköistymisen lisäksi voimme ottaa käyttöön ammattidieseljärjestelmän, laskea uusiutuvien biopolttoaineiden valmisteveroa, liittää julkisesti ja logistiikkavarikoilla ladattu sähkö jakeluvelvoitteen piiriin ja sallia polttoainejakelijoiden täyttää jakeluvelvoitettaan rahoittamalla päästövähennystoimenpiteitä maataloudessa. Uskokaa tai älkää, mutta viimemainittu keino voisi sekin pehmentää jakeluvelvoitteen hintavaikutusta polttoainepumpulla. Maataloudessa kun päästötoimenpiteet ovat pääosin edullisempia toteuttaa kuin liikenteessä. Yksin tällainen taakanjakosektorin sisäinen päästötikettikauppa ei jakeluvelvoitteen hintapainetta poista, mutta se voisi olla yksi keino työkalupakissa.

Tärkeintä on valita keinot, jotka ovat Oy Suomi Ab:n kansantalouden kannalta kaikkein kustannustehokkaimpia. Keinojen perkaamiseen voisi valjastaa eri ministeriöiden virkakunnan. Uusi hallitus voisi esimerkiksi budjettiriihen yhteydessä tehdä ratkaisunsa tähän selvitykseen ja omaan poliittiseen harkintaansa nojaten.

Tulevaisuuden osaaminen vaatii rohkeutta muuttua

Mikä haittaa osaamisen kasvua, mikä haastaa sitä? Entä mikä muuttaa työelämän ja osaamisen tarpeita? Muun muassa paljon puhuttu tekoäly. Kysytään siis siltä, mitä taitoja tulevaisuuden työntekijällä tulee olla.

Open AI:n ChatGPT vastaa, että tulevaisuuden työntekijöiltä vaaditaan todennäköisesti monipuolista osaamista ja kykyä sopeutua nopeasti muuttuviin työympäristöihin ja teknologisiin innovaatioihin. Esimerkkinä tulevaisuuden työntekijän tärkeistä taidoista se listaa digitaaliset taidot, kriittisen ajattelun, viestintätaidot, luovuuden, itsensä johtamisen ja kulttuurienvälisen osaamisen. Päälle tekoäly muistuttaa, että tarvittavat taidot voivat vaihdella. Listaus on aivan arkijärkinen ja vastaus siistillä suomella.

* * *

Investointipankki Goldman Sachs laski hiljattain, että tekoäly voi korvata 300 miljoonaa työpaikkaa. Samalla sillä on mahdollisuus nostaa globaalia bruttokansantuotetta seitsemällä prosentilla kymmenessä vuodessa.

Tekoäly on sekä uhka että mahdollisuus samassa paketissa. On epäselvää, miten tekoäly lopulta vaikuttaa työpaikkojen muutokseen. Varmaa on vain, että työelämä ja yhteiskunta muuttuvat koko ajan. Sitä kuvaa hyvin Goldman Sachsin lainaama tutkimus, jonka mukaan 60 prosenttia nykypäivän työntekijöistä on tehtävissä, joita vielä 1940-luvulla ei ollut olemassakaan.

Suomessa keskustellaan vilkkaasti osaamisen uhkista, ja syytä onkin. Oppimistulokset ovat laskeneet, ja koulujen arjesta puhuvat huolissaan niin vanhemmat kuin opettajat. Osaajia on monilla aloilla vaikea saada, ja esimerkiksi varhaiskasvatuksessa edessä on ratkottavana etenkin suuria kaupunkeja koskettava osaajapula, monista muista kriittisistä aloista puhumattakaan. (Esimerkiksi kansliapäällikkö Anita Lehikoisen tiiviin tilannekuvan Suomen osaamisen haasteista ja ratkaisuista voi lukea täältä hallitusneuvotteluista kertovilta sivuilta.)

* * *

Tekoälyn vastaus tulevaisuudesta jätti huomaamatta inhimillisen: rohkeuden muuttua ja rohkeuden muuttaa.

Jos me yhteiskuntana tarvitsemme päättäjiltä, yrityksiltä ja osaajilta joustavuutta ja kykyä tehdä muutoksia, tarvitsemme myös yhteiskuntana rohkeutta muuttua ja muuttaa asioita. Se tarkoittaa, että meidän pitää entistä paremmin ravistella monia omia luutuneita käsityksiämme vaikkapa siitä, millainen työuran kuuluu olla tai miten sen pitää edetä – tai miten koulutusta pitää järjestää, millä aloilla, kuinka paljon ja missä.

Selvää on, että peruskoulutuksen pitää olla vahvaa ja luoda mahdollisuudet jokaiselle lapselle. Se on Suomessa kaiken osaamisen perusta. Tämän lisäksi Suomen pitää antaa tukensa uuden etsimiselle ja löytämiselle, oli kyse sitten yrityksistä, keksinnöistä, tutkimuksesta tai ihmisen yksilöllisestä urapolusta ja sen mutkista. Julkisen päätöksenteon osalta tämä tarkoittaa esimerkiksi vahvoja TKI-panostuksia, mutta laajemmassa mielessä myös kaikilta rohkeutta ja uskallusta muuttua maailman mukana.

Suomen pitäminen liikkeessä vaatii panostuksia

Säätytalolla ovat koolla hallitusneuvottelijat. Moni – ja myös he – yrittävät ennustaa tulevaisuutta. Yhteiskunnallisiin, teknologisiin ja taloudellisiin muutoksiin liittyy epävarmuuksia, joita kukaan ei voi ennustaa. Yksi tekijä on ilmastonmuutos ja päästövähennystavoitteet.

Liikennesektorille on asetettu kovia päästövähennystavoitteita. Nousevat kustannukset näkyvät meidän jokaisen suomalaisen autolla kulkevan ja erityisesti kuljetusyritysten kukkarossa. Otan esimerkin: Jos niin sanottu jakeluvelvoite vuoden 2024 alussa nousee jo päätettyyn 28 prosenttiin, siis tuplaantuisi, tämän kiristyksen kustannusvaikutus tammikuun ensimmäinen päivä esimerkiksi dieselin hinnassa olisi arviolta 16-26 senttiä litralta. Tämä tarkoittaisi satojen miljoonien eurojen kustannusten lisäystä kaikille autoilla kulkeville suomalaisille.

Pidän selvänä, että uuden hallituksen on heti aloittaessaan peruttava tämä jättikorotus. Aiottu korotus liittyy siihen, että viime ja tänä vuonna on ollut aiempaa alempi jakeluvelvoite ja nyt pitäisi kompensoida laskennallisia päästöjä. Perusteet tällä ovat kuitenkin murentuneet jo siitä johtuen, että polttonesteiden kulutus on laskenut.

Tämä antaa uudelle hallitukselle pelivaraa ratkaisujen tekemiseksi. Tilastokeskuksen mukaan vuonna 2022 liikennepolttoaineiden myynti Suomessa väheni 5,3 prosenttia verrattuna vuoteen 2021. Kulutuksen merkittävä väheneminen kompensoi aiemman jakeluvelvoitteen alentamisen lisäämiä päästöjä.

Seuraavan hallituksen on selkeästi linjattava myös, että polttoaineverotukseen ei enää tehdä korotuksia. Suomen Kuljetus ja Logistiikka SKALin kyselyn perusteella neljä kuudesta vastanneesta puolueesta on sitoutunut tähän. Lisäksi Suomessa on otettava käyttöön ammattidiesel-järjestelmä, jota kaikki puolueet kyselyn mukaan kannattavat.  Kun kuljetusalan kustannuksien kilpailukyvystä huolehditaan, se vaikuttaa kaikkien suomalaisten tarvitsemien tuotteiden ja palveluiden hintoihin.

Kohtuullisilla kuljetuskustannuksilla varmistetaan investointikyky myös puhtaampien käyttövoimien hankintaan. Vaikka teknologia ottaa harppauksia, uusien käyttövoimien ratkaisut eivät kuitenkaan ole vielä aidosti kypsiä raskaaseen liikenteeseen. Esimerkiksi Suomen 94 000 kuorma-autosta vain 25 kappaletta liikkuu sähköllä. Määrä on suorastaan koominen siihen nähden miten asiasta uutisoinnin perusteella kuvittelisi.

Tulevaisuuteen kannattaa suhtautua kuitenkin uteliaasti. Tällä hetkellä uusia käyttövoimia hyödyntävä kuljetuskalusto on kalliimpaa kuin perinteinen dieselkalusto ja erityinen pullonkaula on lataus- ja tankkausinfra. Kun esimerkiksi kunnissa pohditaan kaavaratkaisuja, tulisi nähdä tulevaisuuden vaatimukset niin sähkön kuin kaasunkin osalta. Kovin harvassa paikassa kaasua saa jo tankata, raskaan kaluston sähkölatauspisteitä ei ole missään. Nyt pitäisi tunnistaa energiamurros, joka pistää liikennettä, logistiikkaa ja sen kulurakennetta uusiksi.

Kuljetusala on jo ollut vastuullisesti mukana vähentämässä päästöjä. Suomessa on muun muassa EU-alueen suurimmat mitat ja massat käytössä kuljetuskalustossa. Se, että kuljetamme koko EU-alueen suurimmilla yhdistelmillä, on tuonut kilpailukykyä, mutta myös päästövähennyksiä. Kuljetusyritykset ovat tehneet nämä investoinnit.

Ilmastonmuutosta on torjuttava, mutta kaikessa päätöksenteossa pitäisi muistaa, että toimivalle ja elinvoimaiselle yhteiskunnalle on paljon muitakin tavoitteita. Suomalaisten yritysten pitää menestyä, pitää olla työtä ja toimeentuloa, joista valtiokin saa verotulonsa.

Tavaroiden kuljettamisen perusedellytys on kunnossa oleva tiestö. Tiestömme ei ole riittävän hyvässä kunnossa mikä näkyy erityisesti talvioloissa. Alimitoitettua rahoitusta on nostettava tiestön ylläpidon ja kehittämisen vaatimalle tasolle. Tasokorotus, jolla liikenneinfrastamme huolehditaan vastuullisella tavalla, vaatii peräti miljardin lisärahoituksen. Tämä summa tarvitaan perustienpidon rahoitustason nostoon, korjausvelan poistamiseen ja kehittämisinvestointeihin.

Toimiva liikenne on Suomen kilpailukyvyn elinehto. Tieliikenne vastaa noin 90 prosentista Suomessa kuljetetuista tavaratonneista.

Kumipyörät pitävät Suomen liikkeessä. Pidetään Suomi liikkeessä.

Porvarihallitukselta ryhtiliike Suomelle

Suomeen muodostetaan paraikaa kokoomuksen johdolla porvarihallitusta. Vaikka hallitusohjelma on vasta neuvotteluvaiheessa, tarkoittaa tämä tuleva hallituskoalitio suuria muutoksia suomalaisessa politiikassa. Muutokset ovatkin erittäin tervetulleita, sillä talouspolitiikkamme, metsäpolitiikkamme sekä hallitustasoinen EU-vaikuttamisemme kaipaavat suuria ryhtiliikkeitä.

Suomen talouskasvu on pudonnut muista Pohjoismaista kauas taakse ja edellisen hallituksen vastuuttoman taloudenpidon johdosta valtio velkaantuu 10 miljardin euron vuositahtia. Selvää on, että suomalaiset äänestivät nyt talousvastuullisen ja kasvua edistävän politiikan puolesta. Tätä vaalitulosta tulee myös kunnioittaa.

Talouden sopeuttamisen linja on saanut tukea myös tutkimuksista. Elinkeinoelämän valtuuskunnan arvo- ja asennetutkimus, joka julkaistiin viime vuoden lopulla, osoitti selvästi, että 65 prosenttia suomalaisista kannattaa menoleikkausten avulla velkaantumisen loppumista. Tulevan hallituskoalition keskeinen ja yhdistävä prioriteetti on talouden suunnan kääntäminen.

On kuitenkin alleviivattava sitä, ettei tie talouden pelastamiseen ole helppo tai yksinkertainen. Menoista leikkaaminen ei tee yksinään autuaaksi, vaan samalla tulee tarkastella myös sitä, miten saamme työnteosta kannattavampaa ja houkuttelevampaa. Katse on pidettävä kiinni tulevaisuudessa, eikä nopeita voittoja tai taikatemppuja ole tarjolla.

Talouden lisäksi tulevan porvarihallituksen on otettava suunnanmuutos myös kahteen hyvin keskeiseen asiaan: metsäpolitiikkaan ja siihen, että Suomen roolia vahvistetaan Euroopan unionissa.

Metsäasioiden suhteen Marin-Rinne hallituksen linjattomuuden on vaihduttava vahvaan sekä strategiseen ennakkovaikuttamiseen, jonka kirkkaana tavoitteena on pitää metsäasiat suomalaisten omissa käsissä. Metsiin liittyvä EU-tasoinen sääntely ei tule nimittäin tulevina vuosina ainakaan hidastumaan. Tästä tuskin ollaan tekeillä olevan hallituspohjan keskuudessa myöskään kovin erimielisiä.

Suomen roolin vahvistamisella tarkoitan nimenomaan sitä, että meidän tulee ottaa EU:sta kaikki hyöty irti. Yksi ratkaisu on hyödyntää nykyistä geopoliittista tilannetta eduksemme. Konkreettisimmillaan tämä tarkoittaa tiukempaa EU-rahoituksen vaatimista esimerkiksi kriittisen infrastruktuurin, kuten rata-, tie ja tietoverkkojen kehittämiselle.

On muiden EU-maiden ja EU:n Nato-maiden kannalta, sekä ylipäätään turvallisuuspoliittisesti järkevää panostaa siihen, että Suomi kytketään entistä vahvemmin Eurooppaan. Suomi on EU:n itärajan vartija ja nykyään myös itse Naton jäsen. Tämä tulee olemaan erittäin hyvä valttikortti, kun neuvottelupöydissä päätetään uusista hankkeista ja rahoituksesta.

Neliraajajarruttamista EU-politiikkaan ei kuitenkaan kaivata. Euroopan unioni ei ole Suomelle rasite, vaan se on meille etu ja resurssi. Ennen kaikkea se on työkalu omien tavoitteidemme ajamiseksi. Jarruttavalla lähestymistavalla ajamme itseämme vain nurkkaan. Kaiken A ja O on se, että tiedämme mitä vaadimme, ja pidämme niistä myös kiinni. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että emme voi olla kriittisiä. Harvemmin mitään menestyvää järjestelmää on kehitetty pelkästään kehujen varaan.