Kun tunnelma politiikassa on ajettu pysyvään vastakkainasetteluun, missin typerän kuvan julkaisemisesta nousseessa kohussa monen toimijan uskottavuus sai siipeensä.
Eniten tietysti perussuomalaisten. Kansanedustajat Juho Eerola ja Kaisa Garedew sekä europarlamentaarikko Sebastian Tynkkynen vääntelivät naamojaan ja selittivät sitä tueksi potkut saaneelle missille.
Miss Suomi on piirikunnallinen julkkis ja missikisat paikallisuutisiin yltävä spektaakkeli. Median avustuksella tuenilmaus tulkittiin pilkaksi, johon liitettiin rasismi. Se pahoitti mieliä maissa, joissa ihmisillä yleisesti on silmän yläluomessa poimu.
Kun ilveilystä nousi kohu, perussuomalaiset syyttivät mediaa ja epäilivät Kiinaa hybridioperaatiosta. Tässä vaiheessa eduskunta ja sen puhemies Jussi Halla-aho (ps.) olisivat voineet puuttua kansanedustajien käytökseen.
Eivät tietenkään kajonneet. Eduskunnalla, puhemiehellä, puhemiesneuvostolla ja kansliatoimikunnalla on perustuslain mukaan mahdollisuus moittia kansanedustajia ja kohentaa keskustelun tasoa.
Eduskunnan johto on puhemiehistön kokoonpanosta huolimatta ollut haluton puuttumaan kansanedustajan käytökseen. Usein on vedottu siihen, että törttöily ei ole liittynyt lain tarkoittamaan käytökseen. Perustuslain pykälässä puhutaan eduskuntatyöstä.
Kansanedustajalla on laaja sananvapaus. Hänen asemansa on suojattu lailla ja kohtuullisella palkalla. Niitä edustaja nauttii vuorokauden ympäri, mutta arvokasta käytöstä vaaditaan vain Eduskuntatalossa.
Kohu paisui mainehaitaksi Suomelle ja riesaksi hallitukselle. Pääministerin Petteri Orpon (kok.) oli pakko nöyrtyä ja pyytää riviedustajien temppuilua anteeksi.
Ensimmäisenä perussuomalaisena tilanteen taisi tajuta Eerola, joka pyysi anteeksi. Garedew syytti sitkeästi mediaa. Lopulta perussuomalaisten eduskuntaryhmä torstaina nuhteli hellästi kaksikkoa, ja myös Garedew taipui anteeksipyyntöön.
Eduskunnan täysistunto torstaina oli silkkaa politiikkaa, kun oppositio halusi elättää keskustelua. Vaikka kyse oli valtioneuvoston kyselytunnista, valtaosa ajasta kului valtiovarainministeri Riikka Purran (ps.) tenttaamiseen puolueensa edesottamuksista.
Tapahtumat saivat paljon tilaa suomalaisessa mediassa. Niin paljon, että sitä vaadittiin rauhoittumaan, jotta Suomen mainehaitta jäisi mahdollisimman vähäiseksi.
Median tehtävä on kertoa poliitikkojen viisauksista ja typeryyksistä. Media paljastaa epäkohtia ja testaa rajoja. Vaikeneminen kuuluu toisenlaiseen yhteiskuntaan kuin Suomi.
Totta on myös se, että perussuomalaisten lisäksi myös osalla mediaa on käytössään kahdet kortit. Persussuomalaisissa rasistiseksi tulkittu temppu voidaan selittää vitsiksi.
Mediassa juttuja tehdään tiedonvälityksen lisäksi myös klikkien, uusien lukijoiden ja mainoseurojen toivossa. Kun toimituksen keskiporras ohjeistetusti elättää kohua, pääkirjoituksessa puhdistaudutaan tuomitsemalla kaikki rasismi ja sillä mässäily.
Tiedotusvälineet ovat Yleisradiota lukuun ottamatta myös liikeyrityksiä. Tiedonvälitys on rahoitettava tavalla tai toisella.
Yhteiskunta on avoin vain, jos päättäjillä on turvattu asema ja laaja sanomisen vapaus. Sama koskee mediaa.
Silti Garedewin syytökset median aiheuttamasta kohusta ovat pielessä. Vaikka media törttöilisi ja joskus pelaisi kaksilla korteilla, se usein ainakin yrittää korjata tapansa.
Se on kuitenkin selvää, että median mylly pyörähtää heti, kun poliitikko kaataa vettä virtaan.
