Oikeusministeri Anna-Maja Henriksson (r.) katsoo, että Ahvenanmaan nykyistä asemaa demilitarisoituna alueena eikä tähän liittyviä sopimuksia ole syytä muuttaa. Henrikssonin mielestä nyt ei ole ”oikea hetki” luopua myöskään vuoden 1940 sopimuksesta, joka takaa Venäjälle oikeuden valvoa demilitarisoinnin toteutumista alueella.
Kysymys Ahvenanmaan turvallisuuspoliittisesta asemasta nousi esiin tiedotustilaisuudessa, jossa Henriksson kertoi valtioneuvoston hyväksymästä ensimmäisestä Ahvenanmaa-strategiasta. Kysymys demilitarisaatiosta ei liity strategiaan, jonka tavoitteena on edistää Ahvenanmaa-asioiden sujuvaa, rakentavaa ja tehokasta hoitamista valtioneuvostossa maakunnan itsehallintolain mukaisesti.
– Totta kai on niin, että juuri nyt tämä kysymys demilitarisaatiosta on ajankohtainen. Se on asia, johon myös eduskunta ja ulkoasiainvaliokunta ovat ottaneet kantaa ja ei ole mitään syytä muuttaa nykyistä tilannetta. Pitää myös muistaa, että demilitarisaatio pohjautuu niihin sopimuksiin, jotka on tehty melkein sata vuotta sitten eli vuosina 1921 ja 1940, ja niissä on mukana myös muita maita, kommentoi Henriksson asiaa tiedotustilaisuudessa.
Ahvenanmaan demilitarisoitu asema perustuu vuoden 1921 kansainväliseen sopimukseen sekä myöhemmin myös silloisen Neuvostoliiton kanssa vuonna 1940 tehtyyn sopimukseen.
Viimeksi mainitun sopimuksen nojalla maakunnassa toimii edelleen Venäjän konsulaatti, jonka tehtäviin kuuluu myös valvoa, että Ahvenanmaan saarten demilitarisointia ja linnoittamattomuutta koskevia sitoumuksia noudatetaan.
Verkkouutiset kysyi oikeusministerin näkemystä vielä erikseen vuonna 1940 silloisen Neuvostoliiton kanssa tehdystä sopimuksesta.
Mikä on oma kantanne, pitäisikö tästä vuoden 1940 sopimuksesta luopua – nyt tai jollain aikavälillä?
– Nämä kysymykset kuuluvat ulkoministeriölle ensi kädessä, mutta oma näkemykseni on, että juuri nyt ei ole oikea hetki lähteä muuttamaan näitä sopimuksia. Täytyy aina muistaa, että tässä on monta osapuolta ja Suomen tavoite on nyt päästä Naton jäseneksi ja nyt pitää keskittyä siihen.
Entä tämä kahdenvälinen vuoden 1940 sopimus?
– Se on ulkoministeriön asia ottaa nyt ensi kädessä kantaa siihen.
Miten perustelette vuoden 1940 sopimuksen olemassa oloa tässä ajassa?
– Se on sopimus, joka on tehty silloin 1940-luvulla ja ulkoministeriön lakimiehet varmasti ovat perehtyneet siihen. En lähde ottamaan kantaa siihen juridisesti, en ole siinä mielessä perehtynyt tähän.
Onko tiedossanne, että ahvenanmaalaisilla olisi intresseissä pitää kiinni tästä vuoden 1940 sopimuksesta?
– Käsitykseni on se, että Ahvenanmaalla ollaan tällä hetkellä tyytyväisiä tähän nykytilanteeseen (demilitarisaatio).
Henriksson sanoo, ettei ole ollut mukana sellaisissa keskusteluissa (ahvenanmaalaisten kanssa), joissa olisi käsitelty heidän näkemyksiään vuoden 1940 sopimuksesta.
– Saattaa olla, että ulkoministeri (Pekka) Haavisto on ollut, mutta en pysty ottamaan siihen kantaa.
Suomen Nato-jäsenyyteen liittyen ulkoministeriön virkamiehet ovat todenneet, ettei Ahvenanmaan demilitarisoitu asema eivätkä tähän liittyvät sopimukset – myöskään vuonna 1940 solmittu – ole ongelma.
Niin Ahvenanmaan demilitarisoitu asema kuin etenkin Venäjän valvontaoikeus ovat herättäneet tässä ajassa kuitenkin monien kansainvälisen politiikan tuntijoiden arvostelua.
LUE MYÖS: ”Tyhmää, sinisilmäistä” – tutkija vaatii Ahvenanmaan aseman käsittelyä