– Edellisen kylmän sodan aikana Nato oli hyvinkin voimakas arktisella alueella ja Pohjois-Atlantilla, sanoo kenraalimajuri evp. Pekka Toveri Verkkouutisille.
Toverin viittaaman edellisen kylmän sodan aikana aktiivisimpia Naton jäsenmaita arktisella alueella olivat Kanada ja Yhdysvallat. Ne hallitsevat yhdessä melkein kolmannesta arktisesta alueesta. Neuvostoliiton hajottua Yhdysvallat, Kanada ja Nato vähensivät sotilaallista läsnäoloaan kyseisillä alueilla. Venäjä on toiminut päinvastoin.
– Natolla on kaksijakoinen suhde arktiseen alueeseen. Osa sen jäsenistä on hyvinkin kiinnostuneita siitä, mitä arktisella alueella tapahtuu ja osa ei. Ruotsin ja Suomen liittyessä Natoon Arktisessa neuvostossa vain Venäjä ei ole Nato-maa, Toveri sanoo.
Toverin mukaan Ruotsin ja Suomen liittyessä Natoon pohjoisen painoarvo kasvaa, koska molemmilla on intressejä arktisella alueella, vaikka niillä ei olekaan suoraa yhteyttä Jäämerelle.
– On esitetty toiveita, että Natollakin pitäisi olla parempi toimintasuunnitelma ja arktinen strategia. Tällä hetkellä on ollut niin, että vastuu alueella toimimisesta ja toiminnan kehittämisestä on ollut vain asiasta kiinnostuneilla mailla. Paljon riippuu siitä, että alkaako Suomi ja Ruotsi toimimaan aktiivisesti arktisen alueen asiassa, Toveri sanoo.
Venäjä varustaa arktista aluetta
Suomen tasavallan presidentti Sauli Niinistö on ollut aiemmin aktiivinen arktisen alueen asioissa. Aiemmin Suomen painotus ei ole ollut niinkään turvallisuuspoliittinen vaan se on keskittynyt enemmän ilmastonmuutokseen ja sen mukanaan tuomiin huoliin.
– Varsinainen kova turvallisuus ei ole ollut Suomen agendalla. Intresseissä on varmasti edelleen, että arktisesta alueesta ei tule sotilaallisen kilpailun näyttämö. Se voi olla haastavaa, koska Venäjä on varustanut arktista aluetta aktiivisesti viimeiset kymmenen vuotta.
– Nato on puolustusliitto ja uhkakuvat ovat hyvin samanlaisia kuin edellisen Kylmän sodan aikana. Naton sotilaallisesta puolustuskyvystä hyvin suuri osa on Pohjois-Amerikassa ja raskas kalusto siirtyy parhaiten meriteitse. Jos tulee konflikti Naton ja Venäjä välillä, niin uhkakuvana on, että Venäjän Pohjoisen laivaston sukellusveneet tunkeutuvat Pohjois-Atlantille ja iskevät kuljetuksia vastaan, sanoo Pekka Toveri.
Toveri epäilee, että Natossa pyritään vahvistamaan Pohjois-Atlantin meripuolustusta ja sukellusveneen torjuntaa, jotta aluetta pystyttäisiin hallitsemaan paremmin. Hänen mukaansa konfliktissa Nato pyrkisi pitämään Norjan, Suomen ja Ruotsin maa-alueet omissa käsissäestääkseen Venäjää uhkaamasta Norjan pohjoisrannikkoa, jonka hallussapito on tärkeää Pohjois-Atlantin merenherruuden kannalta.
– Moni geopoliitikko ja sotilasstrategi on huolissaan siitä, kuinka suuri sotilaskeskittymä arktinen alue on, Lapin yliopiston Arktisen keskuksen tutkimusprofessori Timo Koivurova sanoo Verkkouutisille.
Kilpajuoksu pohjoiseen
Timo Koivurova on huolestunut Arktisen neuvoston tulevaisuudesta. Koivurova on itse mukana Arktisen neuvoston yhdessä projektissa ja kahdessa työryhmässä. Venäjä on pian mahdollisesti neuvoston ainoa maa, joka ei kuulu Natoon. Se vaikeuttaa yhteistyötä, vaikka Venäjän merkitys neuvostossa ilmastonmuutoksen torjunnassa on merkittävä.
– Venäjä on Arktisen neuvoston puheenjohtaja, mutta seitsemän muuta jäsenmaata päättivät kesäkuun alussa jatkaa kesken olevia projekteja ilman sitä. A7-maiden näkökulmasta on mietitty niin, että Venäjä voi jossain vaiheessa palata yhteistyöhön. Se on kuitenkin puolet koko arktisesta alueesta ja neuvoston on vaikea olla legitimiteetti ilman sitä, hän sanoo.
Venäjän voi sanoa voittaneen kilpajuoksun arktiselle alueelle. Venäjä laskee, että Koillisväylä tulee aukeamaan jollain aikavälillä ja se on rakentanut tukikohtaverkon, jonka avulla se pystyy valvomaan koko alueen lentoliikennettä.
– Venäjällä on arktinen sielu. Alaskalaisia lukuun ottamatta Yhdysvalloissa arktinen alue ei muutama vuosi sitten juuri ketään kiinnostanut. Venäjä on iso huoltoasema ja kun Siperian öljykentät hiljalleen kuihtuvat, katseet on käännetty pohjoiseen. Venäjä lähtee perinteiseen tapaansa siitä, että turvataan alueen resurssit kansainvälisen yhteistyön sijasta luomalla sotilaallinen kyky hallita aluetta, Pekka Toveri sanoo.
Venäjä laskee, että kun arktisen alueen luonnonvaroja aletaan jakamaan kansainvälisin sopimuksin, niin se on vahvoilla, jos sillä on vahva sotilaallinen läsnäoloalueella. Koivurova huomauttaa, että soraäänistä huolimatta kansainvälisten sopimusten mukaankin sillä on myös oikeus alueen luonnonvaroihin ja alueella toimimiseen.
– Ukrainan sota on muuttanut arktisenkin alueen tilanteen paljon vaikeammaksi, Koivurova sanoo.
Kiinalaisten vaihtoehto Suezille
Timo Koivurovan mukaan taloudellisesti arktisen alueen mahdollisuudet ovatkin moninaiset. Ennen Ukrainan sotaa Venäjä kehitti arktista merialuetta kansainvälisenä merireittinä, jonka läpi voidaan viedä tavaraa Aasiasta Eurooppaan. Se liittyy Kiinaan One belt, one road – politiikkaan, jossa Kiina on pyrkinyt rakentamaan itselleen uutta Silkkitietä.
– Venäjällä on valtava määrä jäänmurtajia ja se on tehnyt tavaraliikenteen ainakin tietyssä mittakaavassa mahdolliseksi. Kiinalaiset ovat kokeilleet sitä varavaihtoehtona Suezin kanavalle, Koivurova sanoo.
Ilmastonmuutos arktisella alueella on ollut huomattavan suurta verrattuna muuhun maailmaan. Arktiselle alueelle se voi luoda uuden merireitin. Arktisen neuvoston työryhmän mukaan vuodesta 1979 vuoteen 2019 pohjoinen jäämeri on menettänyt 75 prosenttia jääpeitteen volyymistään.
Alueella on harvinaisia maametalleja, joiden käytöstä yritykset ja arktiset valtiot ovat kiinnostuneita. Myös EU alkaa on luonut katseensa kohti arktista aluetta, kun Venäjän merkitystä resurssien tuottajana halutaan vähentää. Tässä kohtaa Norjan öljy ja kaasu kiinnostavat EU:ta, ja Suomen ja Ruotsinkin mineraalivarantojen merkitys kasvaa.
– Viimeiseksi voi mainita turismin, joka on kasvoi eksponentiaalisesti ennen covidia. Arktiset alueet ovat myös aika kovia magneetteja turismille, Koivurova sanoo
