Vladimir Putinin visio moninapaisesta maailmanjärjestyksestä näytti elokuussa 2021 olevan lähellä toteutumista. Yhdysvallat oli toteuttanut kaoottisen vetäytymisen Afganistanista, jonka hallinto romahti nopeasti ja kontrolloimattomasti, kun taas Venäjä uhkui voitonvarmuutta Krimin valtauksen ja Syyrian sisällissotaan sekaantumisen jälkimainingeissa.
Kremlin tavoitteleman uuden globaalin arkkitehtuurin oli määrä nojata Venäjän sotilaalliseen voimaan ja tarjota muiden maiden itsevaltaisille johtajille uskottava vaihtoehto länsimaiselle hegemonialle, Center for European Policy Analysis -ajatushautomon tutkija ja geopoliittiseen AI-analyysiin erikoistuneen Omelasin perustaja Ben Dubow kirjoittaa artikkelissaan.
Iranin näkökulmasta kumppanuus Venäjän kanssa näytti paitsi takaavan islamilaisen tasavallan selviytymisen, myös välineitä, joilla koko Lähi-itä kyettäisiin alistamaan Teheranin valtaan. Iranin vaikutuspiiri todellakin ulottui Persianlahden rannikolta Irakin, Syyrian ja Libanonin kautta Välimerelle.
– Kolme vuotta myöhemmin tuo visio on pirstaleina, Dubow toteaa.
Nyt Iranin hallinto horjuu Israelin ja Yhdysvaltojen hävittäjien lentäessä vapaasti sen ilmatilassa. Mullahit ovat havainneet venäläiset aseensa hyödyttömiksi ja Putinin antamien lupausten olevan lähes tyhjää täynnä.
Vain joitakin vuosia aikaisemmin Venäjän ilmavoimat ja Iranin maajoukot olivat pelastaneet Syyrian diktaattorin Bashar al-Assadin hallinnon, kukistaneet opposition ja luoneet autoritaarisen yhteistyön mallin, joka näytti voittamattomalta. Vuoden 2022 alkuun mennessä venäläiset sotilasneuvonantajat toimivat vapaasti Beirutista Bagdadiin, kun taas iranilaiset joukot käyttivät Syyrian tukikohtia ja terroristijärjestö Hizbollahia uhatakseen Israelia. Helmikuussa 2022 venäläiset joukot vyöryivät Ukrainaan imperialistista ylimielisyyttä uhkuen, varmoina nopeasta voitosta.
– Kukaan ei ollut kertonut tästä ukrainalaisille. Venäjä osoittautui kyvyttömäksi alistamaan paljon pienempää, länsimaisin asein varustettua vihollista, ja hitaasti mutta varmasti Kremlin ongelmat alkoivat kasaantua globaalilla tasolla, Dubow sanoo.
Tadžikistan tunkeutui syvälle Venäjän liittolaisen Kirgisian alueelle Putinin seuratessa toimettomana sivusta. Azerbaidžan käynnisti salamahyökkäyksen Venäjän aseistamaa Armeniaa vastaan, eikä Moskova nytkään kyennyt muuhun kuin voimakkaisiin lausuntoihin. Jos Azerbaidžanin voitto oli varoitus Putinin vision romahduksesta, Syyrian diktaattori Assadin kaatuminen oli Dubowin mukaan vahvistus.
– Syyrian hallinto, jonka säilyttämiseen Venäjä oli panostamiseen valtavia summia, kaatui muutamassa päivässä kohdatessaan sekalaisen kapinallisjoukon hyökkäyksen. Venäjän joukot yksinkertaisesti evakuoitiin maasta. Vuosien investoinnit, Venäjän Lähi-idän strategian kulmakivi, hylättiin taistelematta, Dubow painottaa.
Viimeiset viikot ovat hänen mielestään antaneet lopullisen tuomion. Israelin F-35-hävittäjät ja USA:n pommikoneet ovat lentäneet edestakaisin Iranin ilmatilassa, vaikka Venäjän toimittaman S-300-ohjusjärjestelmän piti luoda läpäisemätön kilpi.
– Venäjän reaktio oli jo tullut tutuksi: lämmin kiitos Venäjän imperialistisen sodan tueksi toimitetuista aseista ja muusta avusta, kehotus tilanteen rauhoittamiseen ja myötätuntoinen hymy, kun uskollinen liittolainen olisi odottanut vastapalvelusta, Dubow ironisoi.
Venäjän tukema maailmanjärjestys, joka näytti niin väistämättömältä elokuussa 2021, on hänen mukaansa paljastunut harhakuvaksi. Sama koskee Putinin vaalimaa visiota heikoksi osoittautuneen maansa uudesta globaalista roolista.
