Kun tarkastellaan Venäjän länttä vastaan harjoittamaa infosotaa, huomio kiinnittyy tohtori Anton Šehovtsovin mukaan sen tehoon, jota Kremlin tiedetään mittaavan ensisijaisesti kohderyhmän reaktioiden ja saavutetun medianäkyvyyden perusteella.
Reaktioissa Venäjän propagandisteja kiinnostaa hänen mukaansa ennen kaikkea some-kanavissa julkaistujen viestien saavuttamien tykkäysten, kommenttien ja katselujen määrä. Se ei välttämättä kerro viestien menestyksekkyydestä, mutta mahdollistaa kvantitatiivisen vertailun eri vaikutuskampanjoiden välillä.
Medianäkyvyyden arviointi on Šehovtsovin mukaan tarkempi väline, sillä yksi Kremlin infosoturien päätavoitteista on paitsi luoda vahingollisia narratiiveja, myös tuoda ne osaksi lännessä käytävän poliittisen keskustelun valtavirtaa ”valkopesun” avulla.
– Tähän prosessiin kuuluu narratiivien siirtäminen medioihin, joissa narratiivien alkuperäislähde joko unohdetaan tai sitä on mahdotonta määrittää, itävaltalaista Centre for Democratic Integrity -instituuttia johtava Šehovtsov toteaa ranskalaisen Desk Russie -verkkolehden julkaisemassa artikkelissa.
”Valkopesun” kautta marginaalisilta verkkosivustoilta ja sosiaalisesta mediasta peräisin olevat viestit siis välittyvät valtavirtaa edustaviin tiedotusvälineisiin, joissa niiden alkuperä jää pimentoon.
Tietyn Kremlin viestin leviäminen läntisen yleisön keskuuteen edustaa hänen mukaansa yhtä kolmasosaa vaikutusoperaation onnistumisesta. Jos viestiä ei ole ainoastaan vastaanotettu, vaan siitä on tullut yksi legitiimiksi koettu näkökulma julkisessa keskustelussa, kaksi kolmasosaa operaation tavoitteista on täyttynyt. Täydellistä onnistuminen on silloin, kun näkökulmaa ei vain pidetä perusteltuna, vaan se tunnustetaan oikeaksi.
Šehovtsov luonnehtii Venäjän läntisiä yhteiskuntia vastaan käymän informaatiosodan monessa suhteessa menestykselliseksi.
– Jos haluamme ymmärtää, kuinka tehokas Venäjän propagandakoneisto on, meidän tarvitsee vain verrata sitä Iranin ja Pohjois-Korean propagandakoneistoihin. Kuinka usein kuulemme puhuttavan Iranin propagandasta Euroopassa? Hyvin harvoin. Entä kuinka usein me kulutamme Pohjois-Korean sepitteitä? Tuskin koskaan, hän sanoo.
Tämä tarkoittaa hänen mukaansa kahta asiaa: ensinnäkään Iran ja Pohjois-Korea eivät onnistu puskemaan viestejään läntisiin kanaviin, ja toiseksi niiden edustamia näkökulmia ei pyritä sisällyttämään osaksi poliittista keskustelua lännessä. Venäjän propagandan läpimenon suhteen tilanne on päinvastainen.
– Yksi Kremlin länttä vastaan käymän infosodan menestyksen avaimista ei ole niinkään sen pahantahtoisten viestien kekseliäisyys, vaan niiden lähteiden määrä ja moninaisuus. Tätä voidaan verrata venäläiseen sotilastaktiikkaan, joka tunnetaan ”tykinruoan aaltoina”, hän toteaa.
Koska Vladimir Putinin hallinto ei kaihda ihmishenkien uhraamista, venäläiskomentajat lähettävät joukkojaan peräkkäisinä aaltoina puolustajan asemia vastaan – toisinaan jopa aseettomina. Tätä taktiikkaa on sovellettu niin ensimmäisessä ja toisessa maailmansodassa kuin meneillään olevassa hyökkäyssodassa Ukrainaa vastaan.
– Venäläisen informaatiosodankäynnin ”aalloilla” ei pyritä tunkeutumaan länsimaiseen informaatioavaruuteen erityisellä älykkyydellä, vaan yksinkertaisesti hukuttamalla sen Kremliä tukevien ja Ukrainaa vastustavien viestien ja salaliittojuttujen tulvaan. Osa viesteistä epäilemättä kompastuu jo levittämisprosessiin, mutta osa löytää tiensä länsimaisiin keskusteluihin.
