Siperialainen historioitsija Sergei Tšernyšov on kirjoittaa Sibir.Realii-julkaisussa syntyperäisen paikallisen näkökulmasta, miksi Siperiassa ja muualla Venäjän syrjäseuduilla suhtaudutaan Ukrainan-vastaiseen hyökkäyssotaan myönteisesti. Venäjän väestöstä kaksi kolmasosaa asuu tällaisilla alueilla.
Venäjän hallinto julisti sotaa vastustavan Tšernyšovin ulkomaiseksi agentiksi viime toukokuussa, joten hän ei voi enää harjoittaa leipätyötään opettajana.
Sergei Tšernysov kuvailee kotiseutuaan eli erään siperialaisen suurkaupungin puutaloista ja hökkeleistä koostuvaa esikaupunkialuetta. Pihapiiriin kuuluvat banja, autotalli-ulkorakennus ja kasvimaa.
– Ei ole asfalttiteitä, ei viemäröintiä (vaikka lähes kaikki omaavat kylpyhuoneet), puhelimet ilmestyivät noin 15 vuotta sitten, kaasu samoihin aikoihin. Kaasu tarkoittaa, että talvella ei tarvitse kahta (tai kolmea) kertaa päivässä kantaa hiiltä ämpäreissä ulkorakennuksesta tuvan uuniin. Kaasu on silti luksusta; sitä ei ole kaikilla. Noin kymmenen vuotta sitten ilmestyivät ulkomaiset autot pihoille. Mikään ei ole muuttunut viiteen vuoteen.
Sodan ansiosta näillä alueilla eletään paremmin kuin koskaan. Naapurissa asuva entinen Wagner-sotilas istui jatkuvasti varastelun ja ryöstelyn takia vankilassa. Jos jotain katosi talon pihasta, tiedettiin alueella, kuka oli sen vienyt. Hän sai sodittuaan armahduksen ja on nyt on sotasankari.
– Hänellä on kunniamitali ja uusi auto. Kotiin palattuaan hän vei vanhempansa rantalomalle. He itkivät poikaansa kohtaan tuntemasta ylpeydestä.
Tšernyšov arvostelee venäläisiä ”liberaaleja”, jotka maanpaossa ”mukavissa toimistoissaan Hollannissa ja Israelissa” valittavat, kuinka venäläiset kärsivät Vladimir Putinin hallinnosta ja pakotteista.
Ei voi menettää mitään, jollei ole mitään menetettävää
Hän mainitsee esimerkkinä tunnetun psykologin Ljudmila Petranovskajan, joka on valittanut Venäjän kansan kärsivän heikkenevän ruplan myötä laskevista omaisuusarvoista, rajojen sulkeutumisesta turisteilta, lasten kadonneista opiskelumahdollisuuksista ulkomailla, poljetuista kansalaisoikeuksista ja –vapauksista, heikentyneestä koulutuksesta ja kulttuurista sekä emigraation aiheuttamista perheiden hajoamisista.
Petranovskajan listaukseen Tsernysov toteaa ivallisesti ”onneksi en ole syntynyt Moskovassa ja menettänyt todellisuudentajuani” ja jatkaa:
– Jos tämä kaksi kolmasosaa Venäjän väestöstä on ”Venäjän kansa”, ei se ole menettänyt mitään näistä, koska heillä ei ole ollut niitä alun alkaenkaan. Viimeksi he pitelivät dollaria käsissään vuonna 1997 – lähinnä kiinnostuksesta, ei muusta. He eivät ole koskaan käyneet teatterissa tai huomanneet parhaimpien teatteriohjaajien jättäneen Venäjän ja heidät eli kansan.
– Heidän lapsensa käyvät samaa koulua kuin he itse kävivät – ehkä jopa saman, mutta nyt jo 70-vuotiaan, opettajan opetuksessa. He eivät edes tiedä, että lapsia voi opettaa huutamatta ja koulun nurmikolla kävely voidaan sallia. Jos perheet ovat hajonneet, niin vankilan, mobilisaation tai ammattisotilaan sopimuksen takia. Kukaan ei tunne ketään, joka olisi lähtenyt Georgiaan tai Kazakstaniin – suurin osa heidän sukulaisistaan ei ole edes koskaan käynyt kotikaupungin ulkopuolella.
Hinnannousu kaupoissa ei taas vaikuta heihin, koska ”nämä ihmiset eivät ole muutenkaan kaupoissa käyneet”. Ruoka saadaan omalta kasvimaalta.
– Heillä on kellarissa perunansa ja kurkkupurkkinsa, joilla selviävät talven yli. He selviävät jotenkin.
”Kolme miljoonaa ruplaa viinaan ja prostituoituihin”
Syrjäseutujen asukkaat eivät ole menettäneet sodan takia mitään, kun ei ole ollut mitään menetettävää, mutta sen ansiosta he ovat saaneet ”paljon, todella paljon”.
– Ennen kaikkea rahaa. Niin paljon rahaa. Kymmenet tuhannet venäläissotilaat eivät ole palanneet rintamalta, mutta sadat tuhannet ovat! Ja he ovat palanneet kera miljoonien ruplien, joista eivät aiemmin voineet uneksiakaan.
Tšernyšov kertoo, kuinka hänen vaimonsa kotikylässä eräs mies palasi rintamalta kolmen miljoonan ruplan eli 30 000 euron kanssa.
– Hän kavereineen tuhlasi sen kymmenessä päivässä. 300 000 ruplaa päivässä meni juhliessa viinaan ja prostituoituihin. Sepä se vasta on elämää! Ja perheelliset lähtevät rantalomalle, ostavat asuntoja ja päivittävät autonsa.
Oppositiojohtaja Aleksei Navalnyin paljastuksilla Vladimir Putinin palatseista ei ole merkitystä, koska ”90-luvulta lähtien tämä kansa on tiennyt tulevansa ryöstetyksi”.
Lisäksi sota Ukrainassa on tarjonnut näille provinssivenäläisille ”osallisuuden jostakin suuremmasta”.
– Aivan kuten meidän isoisämme kukistivat fasismin, me kukistamme nyt natsismin (vai miksi sitä nyt kutsutaan) Ukrainassa. Ja me myös kukistamme homot, juutalaiset ja koko kollektiivisen Lännen, vapaamuurarit ja kaikki!
Vanhempi sukupolvi taas iloitsee nuoruudesta tuttujen ”neuvostopioneerien paluusta ja koulujen sotilaskoulutuksesta”
– Viimein! Muuten nykypäivän nuoriso olisi mennyt aivan hunningolle! Ja he saavat tämän kaiken tekemättä mitään, ei ole edes tarvinnut nousta sohvaltaan, ironisoi Tšernyšov.
Tulevat venäläispolvet ovat ylpeitä vanhempiensa teoista
Tšernyšov varoittaa, että ”rahasummien jakaminen ihmisille, jotka eivät olisi muuten saaneet sellaisia vuosikymmeniin, yhdistettynä kokemukseen osallisuudesta johonkin suurempaan on vaarallinen yhdistelmä”.
– Jos tätä ei oteta tosissaan, tullaan jatkossakin ihmettelemään, että miten paikallisvaaleissa kylissä (eikä suurkaupungeissa) äänestetään nimitettyjä kuvernöörejä ja valtapuoluetta, vaikka kylät ovat eniten kärsineet mobilisaatiosta.
Tämä väestön osa uskoo, että tämä hallinto rakentaa vahvaa maata ”toki vihollisistaan huolimatta”. Se myös” vieraannuttaa toisistaan sen pienen vähemmistön, joka on sodan takia menettänyt kaiken, ja sen enemmistön, joka on saanut sen ansiosta kaiken”.
Sillä on myös vaikutuksensa tulevaisuuden Venäjään, koska sadat tuhannet ”uusia alueita valtaamassa” olleet tulevat saamaan miljoonia lapsia.
– Nämä lapset uskovat heidän isiensä ja äitiensä tehneen sankaritekoja. He eivät voi todellakaan uskoa vanhempiensa olleen hirviöitä. Nämä miljoonat lapset panevat trikolorisolmion kaulaan ensimmäisenä koulupäivänä ja katsovat samaa televisiota sekä kuuntelevat isiensä tarinoita ”ukropeista” [ven. tilli; pilkkanimitys ukrainalaisista] ja matkustavat tuhotun Mariupolin kautta lomanviettoon Krimille (isiensä kanssa tai ilman).
