Kun Venäjän asevoimien tappiot Ukrainassa kasvavat, tutkijoiden keskuudessa pohditaan yhä kuumeisemmin, voisiko presidentti Vladimir Putin hävitä aloittamansa sodan ja säilyttää siitä huolimatta valtansa.
Keskustelu on amerikkalaisprofessori Daniel Treismanin mukaan keskittynyt lähinnä joko tyytymättömien kenraalien aseellisen kapinan tai Kremlin sisäpiirin toteuttaman vallankaappauksen mahdollisuuteen.
– Vaikka kumpikaan vaihtoehto ei ole mahdoton, kovin todennäköisiä ne eivät tällä hetkellä ole, Kalifornian yliopistossa Los Angelesissa työskentelevä Treisman kirjoittaa Foreign Affairs -lehdessä.
Todennäköisempi skenaario on hänen mukaansa Venäjän nykyhallinnon täydellinen romahdus tilanteessa, jossa se ei enää kykene reagoimaan kaikkiin kohtaamiinsa haasteisiin ja luottamus Putinin johtajuuteen alkaa rapautua.
Mallilla on heikkoutensa
Historia on Treismanin mukaan täynnä diktaattoreita, jotka ovat aloittaneet voitokkaiksi olettamiaan hyökkäyssotia ja menettäneet valtansa, kun sotaonni on kääntynyt heitä vastaan. Esimerkkeinä hän mainitsee Ranskan Napoleon III:n hyökkäyksen Preussiin vuonna 1870 sekä argentiinalaiskenraali Leopoldo Galtierin vuonna 1982 käymän taistelun Britannialle kuuluvista Falklandinsaarista.
Tappiot taistelukentällä eivät kuitenkaan aina kaada itsevaltiaita, vaan esimerkiksi Saddam Hussein tyrannisoi Irakia vielä 12 vuotta sen jälkeen, kun hänen armeijansa oli lyöty Kuwaitissa, ja vain harvat sotansa Israelia vastaan hävinneistä arabijohtajista on syrjäytetty välittömästi.
Vaikka vallankaappaus Venäjällä vaikuttaa tässä vaiheessa epätodennäköiseltä, Putinin hallinto on Treismanin mielestä altis totaaliselle romahdukselle.
– Putinin 22 viime vuoden aikana rakentamassa poliittisessa komentorakenteessa on kaksi keskeistä ongelmaa. Kremlin päätöksentekojärjestelmä, jota usein kutsutaan vallan vertikaaliksi, on pikemminkin pyramidi, jossa kaikki valtalinjat kulkevat Putinin kansliasta alaspäin. Tämä tarkoittaa, että jokainen tärkeä asia on viime kädessä ratkaistava huipulla, Treisman sanoo.
Hänen mukaansa ylikeskitetty järjestelmä voi toimia siedettävästi rauhallisina aikoina. Selkeät johtosuhteet voivat jopa auttaa pienissä kriiseissä. Vladimir Putinin tarve puuttua asioihin henkilökohtaisesti muuttuu vakavaksi heikkoudeksi, kun ongelmat ovat monimutkaisia ja nopeasti kehittyviä.
– Sota-ajan paineen keskellä Putinin on käsiteltävä samanaikaisesti taistelukentän käänteitä, eliitin sisäisiä ristiriitoja, taloudellisia epäonnistumisia, supistuvia budjettituloja, liikekannallepanon aiheuttamia levottomuuksia ja työntekijöiden protesteja. Ja tämä lista tulee vain pidentymään. Kun taakka kasvaa, kasvaa myös hallinnan menettämisen vaara.
Tukijat voivat kaikota
Putinin hallinnon toinen heikko kohta on Treismanin mukaan jatkuva tarve projisoida voimaa. Venäjän hallintojärjestelmä perustuu useimpien muiden autoritaaristen systeemien tavoin monimutkaiseen luottamuspeliin, jossa keskeisenä motivaattorina toimii korruptio ja usko siihen, että järjestelmä selviää.
– Kun tämä usko hiipuu, seurauksena ei ole vallankaappaus vaan viivyttely, toimettomuus ja lopulta pako, hän sanoo.
Näin tapahtui esimerkiksi vuonna 2014 Ukrainassa, kun Kremliä myötäilleen presidentti Viktor Janukovytšin turvallisuusjoukot yksinkertaisesti haihtuivat tiehensä. Kun luottamus johtajaan katosi, katosivat myös hänen puolustajansa.
