Venäjän hyökkäyssota Ukrainaa vastaan on amerikkalaisprofessori Andrew Michtan mielestä osoittanut, että Euroopan puolustuskykyä on vahvistettava mahdollisimman nopeassa tahdissa. Naton kesäkuisen Madridin-huippukokouksen linjauksia hän pitää sinänsä ehdottoman oikeina, mutta korostaa suorituskykyjen riittävän nopean rakentamisen vaativan päättäväisiä toimia.
Ukrainan maaperällä käytävän sodan intensiteetti on hänen mukaansa muistutus siitä, millaista tahtia esimerkiksi tykistön ampumatarvikkeet ja ohjukset saattavat huveta.
Mittakaavaa kuvastaa osaltaan se, että Yhdysvallat ilmoitti aiemmin tässä kuussa jo 23. ase-, ampumatarvike- ja kalustoapuerästään Ukrainalle sitten elokuun 2021. Pelkästään tämän yksittäisen avustuserän arvo on noin 725 miljoonaa euroa ja USA:n tähän mennessä antaman avun kokonaisarvo yli 18 miljardia euroa.
– Kun tarkastelemme vauhtia, jolla varastot hupenevat, näemme, että kyse ei ole vain siitä, että on prikaati siellä, joukkoja keskitettynä täällä, vaan myös siitä, miten niille kyetään toimittamaan riittävästi ampumatarvikkeita, kuten Latvian puolustusministeri Artis Pabriks on huomauttanut, Riian turvallisuuskonferenssissa (Riga Conference 2022) Latviassa esiintynyt Michta sanoo.
– Eikä kyse ole vain ampumatarvikkeista, vaan myös esimerkiksi tykistökranaateista, jotka on vaihdettava 4000–5000 laukauksen jälkeen. Puhutaan logistisesta ketjusta, kyvystä tukea, hän toteaa.
Andrew Michta on George C. Marshall European Center -instituutin kansainvälisten suhteiden laitoksen dekaani ja entinen Yhdysvaltain laivastoakatemian professori.
Epäuskon kriisi
Naton Madridin-huippukokouksen poliittisesti yksimieliset linjaukset ovat Michtan mielestä merkittävä saavutus ja ansaitsevat Michtan mielestä täyden tunnustuksen. Sitä tosiasiaa, että Venäjä käy laajamittaista tuhoamissotaa keskellä Eurooppaa, kaikki eivät hänen mukaansa vieläkään täysin ymmärrä.
– Jäljellä on mielestäni edelleen jotakin sellaista, mitä olen kutsunut epäuskon kriisiksi. Kun kulkee eri puolilla Eurooppaa ja keskustelee poliitikkojen, tutkijoiden ja sotilaiden kanssa, jää vaikutelma, että osa poliitikoista elää edelleen tietynlaisen epäuskon vallassa. Uskon, että sotilaat yleensä ymmärtävät asetelman vakavuuden, mutta kaikki muut eivät, hän sanoo.
Olennaista olisi hänen mukaansa käsittää, että Vladimir Putinin johtaman Venäjän toiminta ei ole uhka vain Ukrainalle, vaan vallitsevalle kansainväliselle turvallisuusjärjestelmälle kokonaisuudessaan.
– Eurooppalaisen sivilisaation tulevaisuus on nähdäkseni vaakalaudalla. Kaikki vähäisempi kuin Venäjän sotilaallinen tappio johtaisi vakaviin tai jopa katastrofaalisiin seurauksiin sekä Euroopan omalle turvallisuudelle että transatlanttiselle yhteistyölle, hän toteaa.
Yhdysvalloissa on käyty viimeistään vuodesta 2012 keskustelua siitä, pitäisikö maan keskittyä Euroopan sijaan yhä voimakkaammin Aasian ja Tyynenmeren alueelle. Vaikka keskustelu käy edelleen kovilla kierroksilla, eurooppalaisten kannattaa Michtan mielestä katsoa tekoja pikemminkin kuin sanoja.
USA on vahvasti sitoutunut olemaan mukana takaamassa Euroopan turvallisuutta, mutta odottaa Euroopan ottavan siitä ensisijaisen vastuun tietyn ylimenokauden kuluessa, hän sanoo.
Vaatimus on hänen mielestään kohtuullinen, koska viimeisten kolmen vuosikymmenen aikana aivan liian moni valtio on käytännössä riisunut asevoimansa aseista ja ohjannut vapautuneet budjettivarat erilaisiin hyvää tarkoittaviin sosiaalisiin hankkeisiin.
