Yli 300 kuolemaan johtaneen liikenneonnettomuuden tutkinnassa mukana ollut Uudenmaan tutkijalautakunnan ajoneuvotekninen jäsen Heikki Haapakallio Onnettomuustietoinstituutista (OTI) nostaa esiin kolme vakavaa liikenneturvallisuuden haastetta: päihteet, nuorten ajokulttuurin ja mikroliikkumisen vastuuttoman käytön.
Haapakallion mukaan liikenneonnettomuuksien tutkinnassa tiedonkeruu on kaiken perusta. Tutkintalomakkeet ovat onnettomuustutkinnan selkäranka.
– Tavoitteena on tasalaatuinen data, ja se syntyy vain huolellisella työllä, Haapakallio sanoo.
Liikenneonnettomuuksien tutkijalautakunnat selvittävät kuolemaan johtaneiden onnettomuuksien kulun, riskitekijät ja olosuhteet, mutta eivät ota kantaa syyllisyyteen tai korvauksiin.
Onnettomuustutkijaa nuorten onnettomuudet pysäyttävät aina.
– Ne koskettavat eri tavalla, Haapakallio sanoo.
Hän nostaa esiin kolme tieliikenteen kehityskohdetta:
Päihteet pois liikenteestä.
– Helpommin sanottu kuin tehty. Lisäksi liikennekasvatusta tulisi saada kouluihin.
Nuorten ajaminen.
– Ikäpoikkeusluvalla ajavia tulisi jollain tavalla rajoittaa – olipa kyse ajoreitistä, ajankohdasta tai kavereista kyydissä.
Mikroliikkumisen kenttä, kuten sähköpotkulaudat ja kevyet ajoneuvot.
– Koetaan kansalaisoikeudeksi ilman velvoitteita, hän sanoo. Haapakallion mukaan tämä ajattelutapa kaipaa muutosta.
Tutkintatyö alkaa paikan päältä
Suomessa toimii 20 alueellista liikenneonnettomuuksien tutkijalautakuntaa, joissa on yhteensä noin 270 jäsentä. Uudenmaan lautakunnassa mennään paikan päälle aina, kun se on mahdollista. Onnettomuuden kulkua arvioidaan eri asiantuntijoiden näkökulmista: poliisin, lääkärin, ajoneuvoteknisen, liikenneteknisen ja käyttäytymistieteilijän.
– Alussa tunnelma on usein sekava. On hahmotettava, kuka tuli mistä, missä törmäys tapahtui ja ketä oli kyydissä. Sen jälkeen voi syventyä yksityiskohtiin, Haapakallio kuvailee.
Ajoneuvoteknisen jäsenen tehtävänä on selvittää mahdolliset tekniset syyt onnettomuudelle ja ymmärtää, miten uhrit ovat saaneet vammansa. Koko tutkinnassa pyritään laajasti selvittämään onnettomuuteen johtaneita tekijöitä eri jäsenten asiantuntemuksella.
Haapakallio työskenteli aiemmin raskaan liikenteen katsastajana. Katsastustausta on antanut hyvän pohjan myös tutkintatyöhön – konkreettisia esimerkkejä siitä, mitä voi mennä pieleen ja miksi.
Vaikka päivätyö on jäänyt taakse, Haapakallio jatkaa tutkijalautakunnassa.
– Jokainen tutkinta on mahdollisuus oppia, ja estää seuraava, hän sanoo.
