Yhteishaku on meneillään, ja oppilaitoksiin hakee sekä nuoria opiskelijoita että vanhempia alanvaihtajia.
Mielenkiinnon kohteiden lisäksi olennainen kysymys on se, millä aloilla on luvassa töitä. Se on myös vaikea kysymys, sillä alue-, ala- ja yrityskohtaista myllerrystä on luvassa työmarkkinoilla jatkossakin.
Työelämän tutkimuskeskuksen apulaisprofessori Satu Ojala Tampereen yliopistosta toteaa Verkkouutisille, että elinkeinorakenne on muuttumassa koko Euroopassa palveluvaltaisemmaksi.
– Yksityisissä palveluissa matkailu- ja ravintola-alalla on parhaillaankin avoinna paljon erilaisia työpaikkoja. Myös julkispalveluissa sote-alan työvoiman kysyntä jatkuu (hyvinvointialueiden irtisanomisista huolimatta), hän toteaa.
Ojala ennustaa, että työvoiman kysyntä jatkuu vilkkaana myös tekniikan ja esimerkiksi kemian alalla, sillä ilmastonmuutoksen kysymykset vaativat ratkaisuja tulevina vuosikymmeninä.
Monista käytännön tekijöistä on pulaa
Työvoimabarometrin mukaan tällä hetkellä on eniten pulaa sairaanhoitajista, lähihoitajista ja yleislääkäreistä.
Muita alitarjonta-aloja ovat lastentarhanopettajat, sovellussuunnittelijat, hitsaajat ja kaasuleikkaajat, vartijat, psykologit, maansiirtokoneiden kuljettajat ja sosiaalityöntekijät.
Maatalousyrittäjistä, metsätyöntekijöistä ja kalastajista jopa noin kolmannes eläköityy vuoteen 2028 mennessä. Lisäksi energia-, vesi- ja jätehuollon työntekijöistä, teollisuuden ja kaivostoiminnan asiantuntijoista sekä matematiikan asiantuntijoista tulee Opetushallituksen ennusteen mukaan jatkossa pulaa.
Kohtaanto-ongelma valtaosassa maata
Työvoimabarometrin ennusteen mukaan valtaosassa Suomea vallitsee kuluvana vuonna työvoiman kohtaanto-ongelma. Koulutettua työvoimaa on siis liikaa tai liian vähän tarjolla siellä, missä sitä tarvitaan.
Ennusteen mukaan työvoiman ylitarjontaa on etenkin Pohjois-Karjalassa, Kaakkois-Suomessa, Etelä-Savossa, Keski-Suomessa ja Hämeessä.
Ojalan mukaan tilanteen ratkomiseen tarvittaisiin työikäisen väestön taitoja lisääviä keinoja.
– Tämä on keskeinen keino vastata kohtaanto-ongelmaan. Nythän olemme tilanteessa, jossa kohtaantoa on edistetty toisen asteen oppivelvollisuudella, mutta sitten on myös täysin päinvastaisia toimia, kuten aikuiskoulutustuen poisto, hän sanoo.
Ojalan mielestä työttömyysetuudella opiskeleminen kannattaisi mahdollistaa nykyistä laajemmin.
– Työttömyystuella saa nykyään opiskella kokoaikaisesti vain tietyille, työvoimaviranomaisten hyväksymille aloille, ja vain rajatun ajan.
Koulutuspuolella reagoidaan hitaasti
Kohtaanto-ongelma riippuu myös oppilaitosten tarjoamista tutkinnoista ja suhdanteista. Koulutusalojen perustaminen alueellisiin tarpeisiin vaatii pitkäaikaisia investointeja, ja niiden alasajokin on vastaavasti hidasta.
– Lisäksi yliopistoissa koulutetaan eri aloille myös sillä ajatuksella, että koulutetut työllistyvät eri puolille Suomea.
Aloille, joilla on jo valmiiksi ylitarjontaa, saattaa olla jaossa tarpeeseen nähden runsaasti aloituspaikkoja. Yksi esimerkiksi on media-ala: työsuhteisten toimittajien määrä on pudonnut rajusti viime vuosikymmeninä. Työllistymisnäkymät ovat heikot myös esimerkiksi sihteereillä, vaattureilla ja pukuompelijoilla.
Ylitarjontaa voi syntyä myös koulutuksen kautta, kun alalle valmistuu työpaikkoihin nähden runsaasti uusia tutkinnon suorittaneita. Näitä ammatteja ovat Opetushallituksen mukaan esimerkiksi kauneudenhoitotyöntekijät, kulttuurialan suunnittelijat sekä LVI-asentajat.
Kouluttautuminen kannattaa myöhemminkin
Suomessa korostetaan nyt yliopistotutkintojen merkitystä.
– Jos on enemmän korkeakoulutettuja, niin meille tulee myös enemmän korkeaa osaamista vaativia yrityksiä. Samaan aikaan meillä on myös aikuisia, jotka ovat jääneet kokonaan vaille toisen asteen tutkintoa, Ojala muistuttaa.
Ammattikoulutus on olennainen ratkaisu myös aikuisväestölle, jolta työpaikka on kadonnut alta työmarkkinoiden alituisen rakennemuutoksen seurauksena.
– Ammatillinen koulutusverkko on laajasti tarjolla. Pitkittyvästi työtä vailla olevasta väestöstä aivan liian suurella osalla ei ole mitään perusasteen jälkeistä tutkintoa. On tärkeää, että kaikille saataisiin vähintään yksi tutkinto tai tarvittaessa aikuisiälläkin uusi tutkinto, joka osuu alueen työvoiman tarpeeseen, Ojala pohtii.
Hänestä nyt kannattaa työmarkkinoilla käyttää pikemmin porkkanaa kuin keppiä.
– Riittävä tuki siihen, että ihminen saa tehtyä jonkin tutkinnon. Se voimauttaa ja tuottaa pääsyn kohti työmarkkinoita verrattuna siihen, että alennetaan etuuksia ja lisätään työnhakijan velvoitteita, hän sanoo.
Lainsäätäjän ja työmarkkinaosapuolten tulisi myös varmistaa, että työn teettämisen ehdot kehittyvät Suomessa myönteisesti.
– Palvelualojen henkilöstöpulaa voivat selittää muihin Pohjoismaihin nähden verrattain alhaiset tuntipalkat ja riittämättömät työtunnit. Kestävillä työehdoilla ja korkealla työn laadulla tulisi varmistaa, että on mielekästä hakeutua eri alojen töihin ja että työstä saa riittävän toimeentulon, Ojala arvioi.
