Verkkouutiset

Työmarkkinat

SAK:n ilmoittamissa jäsenmäärissä 300000 jäsenen ero – näin järjestö selittää

Suomen ammattiliittojen keskusjärjestö SAK ilmoittaa verkkosivuillaan jäsenmääräkseen yli 800 000 jäsentä. Eurooppalaiselle kattojärjestölle, Euroopan ammatilliselle yhteisjärjestö EAY:lle jäsenmääräksi on ilmoitettu kuitenkin vain 521 778 jäsentä.

Asia on herättänyt tällä viikolla runsaasti ihmetystä sen jälkeen, kun Ilta-Sanomat julkaisi keskusjärjestöjen kattojärjestöille ilmoittamat tuoreimmat luvut. Ihmetystä herättää etenkin se, että kattojärjestölle ilmoitettu jäsenluku on yli 300 000 jäsentä vähemmän kuin SAK:n verkkosivuilla mainittu luku.

Koska SAK on ammattiliittojen keskusjärjestö, sillä ei ole henkilöjäseniä. SAK:n jäsenmääriä ilmaisevissa luvuissa on siis huomioitu ne henkilöt, jotka kuuluvat SAK:n alaisiin ammattiliittoihin.

Verkkouutiset kysyi SAK:lta, mistä keskenään poikkeavat jäsenmäärät johtuvat. Kysymyksiin vastasi SAK:n hallituksen varapuheenjohtaja Katja Syvärinen.

– SAK:lla on 18 jäsentä tai jäsenjärjestöä, jotka ilmoittavat meille vuoden vaihteessa oman jäsenmääränsä, ja sen luvun ilmoitamme omalla nettisivullamme. Jäsenrekisterit ovat liittojen omaisuutta emmekä kerää tarkempaa jaottelua jäsenrakenteesta tai muutoin siitä, mitä kaikkea meille annettu luku sisältää.

Yli 300 000 jäsenen ero luvuissa perustuu erilaisiin laskentakaavoihin.

– Kansainvälisille järjestöille kuten eurooppalaiselle kattojärjestöllemme ilmoittamamme luku on laskennallinen ja perustuu liittojen SAK:lle tilittämiin jäsenmaksutuloihin, Syvärinen vastaa.

Toisin sanoen keskusliiton verkkosivuilla ilmoittama yli 800 000 jäsenen määrä sisältää kaikki ammattiliittojen ilmoittamat jäsenet. Pienempi eurooppalaiselle kattojärjestölle ilmoitettu luku sisältää vain liittojen palkansaajajäsenet eli luvuista on poistettu esimerkiksi työttömät, opiskelijat ja eläkeläiset.

Talsa: Näin kunnissa ansaitaan, paras palkka yli 13000 euroa kuussa

Kunta-alalla palkkakärjessä ovat johtajaylilääkärit ja johtavat lääkärit, kertoo vuoden 2022 keskimääräisistä ansioista tilaston koonnut Taloussanomat.

Koko kymmenen kärjen muodostavat lääkärit lukuun ottamatta kaupunginjohtajia ja maakuntajohtajia sijalla 7. ja 8. Heillä kaikilla on yli 10000 euron kuukausiansiot, jossa peruspalkan päälle lasketaan lisät. Eniten ansaitsevat johtajaylilääkärit, reilut 13000 euroa kuussa.

Lääkärit tienaavat yksityisellä sektorilla paremmin kuin kunnissa, mutta sairaanhoitajilla tilanne on toinen. Viime vuonna sairaanhoitajan kokonaisansioiden keskiarvo julkisella sektorilla oli 3552 euroa ja yksityisellä 3251 euroa kuukaudessa.

Kuntien palveluksessa olevista matalimmille ansioille jäävät päivähoitoapulaiset (2158 euroa) ja puistotyöntekijät (2080 euroa).

Kuntien sote-työntekijöiden palkat nousivat viime vuonna.

– Sote-palvelut on pärjännyt sektoreista varsin hyvin reilun kolmen prosentin ansiokehityksellä, kun taas koulutus on pärjännyt mahdollisesti jopa huonoiten alle kahden prosentin ansiokehityksellä, toteaa tilastoista erityisasiantuntija Samuli Sinisalo JHL:stä.

Tämä johti kaavamaiseen ja tehottomaan työvoimapalveluun

Työllisyyttä on pyritty nostamaan viemällä työvoimapalveluja kohti niin sanottua pohjoismaista mallia. Pohjoismainen työvoimapalvelumalli on kuitenkin johtanut Valtiontalouden tarkastusvirasto VTV:n mukaan kaavamaiseen palveluprosessiin, joka ei huomioi yksilöiden erilaisia tarpeita ja kohdentaa TE-palveluiden henkilöstöresurssit tehottomasti.

VTV on tarkastanut toukokuussa 2022 käyttöönotettua työvoimapalvelumallia ja muita vaikeasti työllistyvien työvoimapalveluita. Tarkastuksessa arvioitiin, onko pohjoismainen työvoimapalvelumalli saavuttanut tavoitteitaan ensimmäisen toimintavuotensa aikana.

Palvelumallin tavoitteena on tukea yksilöllistä työnhakua aiempaa varhaisemmin ja tiiviimmin sekä lisätä omatoimista työnhakua määrällisen työnhakuvelvoitteen avulla.

Tarkastusviraston mukaan riittämättömien henkilöstöresurssien vuoksi uuden palvelumallin mukaisia työnhakijoiden haastatteluja ja keskusteluja järjestettiin ensimmäisen toimintavuoden aikana lähes puolet vähemmän kuin oli tarkoitus.

– Työnhakijoiden kanssa käytävät keskustelut myös viivästyivät tavoiteaikataulusta, ja niihin oli käytettävissä liian vähän aikaa. Lähipalvelu jäi odotettua vähäisemmäksi.

Lisäksi tarkastuksessa havaittiin, että työnhakuprosessi on liian samanlainen työnhakijoiden välillä. Kaavamainen palveluprosessi ei kohdenna TE-palveluiden resursseja tehokkaasti työllisyyden edistämiseen, koska se ei huomioi työnhakijoiden vaihtelevia tilanteita ja palvelutarpeita.

– Kaavamainen prosessi johtaa tällä hetkellä omatoimisten työnhakijoiden ylipalveluun ja vaikeasti työllistyvien alipalveluun, sillä vaikeasti työllistyvien tarvitsemaan tiiviiseen tukeen ei jää riittävästi resursseja, VTV:n johtava tuloksellisuustarkastaja Ville-Veikko Pulkka kertoo.

Omatoimista työnhakua on pyritty lisäämään käyttöönotetulla määrällisellä työnhakuvelvollisuudella. Sen mukaisesti työttömän työnhakijan on haettava lähtökohtaisesti neljää työpaikkaa kuukaudessa. Ensimmäisenä vuonna työnhakijat hakivat työpaikkoja kuitenkin vain kymmenen prosenttia ennakoidusta määrästä.

– TE-asiantuntijat eivät aseta työnhakuvelvollisuutta yhdenmukaisin kriteerein, koska he kokevat työnhakuvelvoitteen asettamisen monimutkaiseksi ja ohjeistukset monitulkintaisiksi. Vaihtelevien kriteerien vuoksi työnhakijat ovat keskenään eriarvoisessa asemassa, Pulkka sanoo.

Tarkastusviraston mukaan TE-palveluiden henkilöstöresurssit pitäisi kohdentaa nykyistä tehokkaammin asiakkaiden palvelutarpeen mukaan. Lisäksi määrällistä työnhakuvelvollisuutta olisi yksinkertaistettava siten, että sen asettaminen olisi TE-asiantuntijoille yksiselitteistä.

Niin ikään tarkastuksessa havaittiin, että vaikeasti työllistyvät eivät saa tällä hetkellä tarvitsemiaan palveluja.

– Työttömyyden pitkittymisen taustalla on usein esimerkiksi terveyssyitä, mutta terveyspalvelujen jonot ovat pitkiä. Työ- ja elinkeinoministeriön ja sosiaali- ja terveysministeriön tulisi yhteistyössä huolehtia siitä, että vaikeasti työllistyvät ohjataan tarvitsemiinsa sosiaali-, terveys-, kuntoutus- ja työvoimapalveluihin, VTV toteaa.

PAM ilmoitti lakoista – täällä vaikutusta kauppoihin

Palvelualojen ammattiliitto (PAM ry) järjestää tiistaina Hämeessä ja Pirkanmaalla lakkoja, jotka koskevat useita työpaikkoja.

Lakot vaikuttavat muun muassa Prismoihin Tampereella sekä Citymarketteihin Hämeenlinnassa, Forssassa ja Lahdessa.

Lakkojen taustalla on PAMin mukaan hallituksen aikeet rajoittaa työntekijöiden lakko-oikeuksia.

‒ Lakko-oikeus on työntekijöiden perusoikeuksia. Sen murentamista emme hyväksy, PAMin puheenjohtaja Annika Rönni-Sällinen sanoo liiton lähettämässä tiedotteessa.

Ammattiliitto kritisoi muun muassa hallituksen aikeita poliittisten lakkojen keston rajoittamisesta päivään sekä työntekijöille asetettavasta 200 euron lakkosakosta.

Lakon piirissä ovat muun muassa Forssan K-Citymarket, Hämeenlinnassa K-Citymarket Hämeensaari, Lahdessa K-Citymarket Paavola sekä Tampereella Prisma Koivistonkylä ja Prisma Linnainmaa.

Työmarkkinamallia koskevat keskustelut käynnistyivät

Keskustelut kutsuivat koolle työnantajaliitot Kaupan liitto, Kemianteollisuus, Palvelualojen työnantajat Palta, Teknologiateollisuuden työnantajat sekä Kunta- ja hyvinvointialuetyönantajat KT.

Keskusteluprosessin käynnistämisen taustalla on työministeri Arto Satosen (kok.) marraskuun alkupuolella pidetyssä seminaarissa esittämä toivomus työehtosopimuksia solmiville liitoille aloittaa keskustelut kansantaloutta vahvistavasta ja työllisyyttä edistävästä sopimisen mallista.

Perjantaina käynnistyneissä keskusteluissa käytiin Paltan mukaan läpi työmarkkinamallin nykytila sekä keskusteltiin alustavasti sen kehittämistarpeista. Lisäksi sovittiin prosessin läpivientiin liittyvistä käytännön asioista. Keskusteluita jatketaan ensi viikolla.

Ensimmäinen tapaaminen oli työnantajaliittojen edustajien mukaan rakentava ja osallistujat toivat esiin näkemyksiään siitä, millainen tulevaisuuden työmarkkinamallin tulisi olla. Jatkossa näkemyksiä on tarkoitus konkretisoida mahdollisimman nopeassa aikataulussa.

Palkansaajapuolelta mukana on viisi SAK:n, neljä STTK:n ja neljä Akavan nimeämää edustajaa.

Tavoitteena on, että tieto prosessin lopputuloksesta olisi työministerin käytettävissä tammikuun alkupuolella.

Työministeri Satonen on ilmoittanut kutsuvansa työmarkkinaosapuolet koolle käymään läpi palautetta, joka on saatu sovittelujärjestelmän ja Suomen työmarkkinamallin kehittämistä koskevalla lausuntokierroksella. Lausuntoaika asiassa päättyy 8.1.2024.

LUE MYÖS:
Etla työmarkkinamallista: Valmiita ratkaisuja ei muista maista löydy (VU 22.11.2023)

JHL ilmoittaa uusista lakoista ensi viikolle

Julkisten ja hyvinvointialojen liitto JHL jatkaa poliittisia lakkoja, jotka vastustavat hallituksen kohtuutonta leikkauslinjaa. Liitto kertoo asiasta tiedotteessa.

Vuorokauden poliittiset lakot järjestetään Kanta- ja Päijät-Hämeessä tiistaina 28. marraskuuta ja Helsingissä keskiviikkona 29. marraskuuta. Lakoissa on mukana kohteita useista kaupungeista.

Kanta- ja Päijät-Hämeessä lakot vaikuttavat muun muassa katujen kunnossapitoon. Lakko vaikuttaa myös koulujen, sairaaloiden ja päiväkotien siivoukseen, liikuntapaikkoihin ja ohjattuun liikuntaan sekä sairaaloiden ja vanhuspalveluiden tekstiilihuoltoon.

Katujen hiekoitukset ja auraukset voivat jäädä tekemättä Forssassa, Hämeenlinnassa ja Riihimäellä.

Helsingissä lakossa on mukana Helsingin kaupungin asuntojen, liikelaitos Staran, Uusix-verstaiden, Kansallisgallerian sekä Pakilan työkeskuksen työntekijöitä. Kaupunkilaisten arjessa näkyy eniten Staran lakko, sillä katujen hiekoitus ja auraus jäävät päiväksi tekemättä.

Lisäksi JHL julistaa ylityö- ja vuoronvaihtokiellon sekä tilapäisen siirron kiellon ajalle 24.–29. marraskuuta 2023. Tilapäisen siirron kielto tarkoittaa, ettei JHL:n jäsentä voida siirtää työskentelypaikasta toiseen tai työtehtävästä toiseen.

JHL:n lakot ovat osa SAK:n Painava syy -kampanjaa, joka vastustaa hallituksen työmarkkinauudistuksia.

Teollisuusliitto ja Pro ilmoittivat jälleen uusista lakoista

Teollisuusliitto jatkaa vuorokauden mittaisia lakkoja 6 toimipaikalla Helsingin vaalipiirin alueella keskiviikkona 29. marraskuuta.

Liiton mukaan lakot ovat vastalause Petteri Orpon (kok.) hallituksen työmarkkinauudistuksille.

Lakkoihin osallistuvat toimipaikat ovat Kalevala Koru – Helsinki, Marimekko – Herttoniemi, Planmeca – Herttoniemi, Sartorius Biohit Liquid Handling – Helsinki, Teknos – Pitäjänmäki ja Temet International – Herttoniemi.

Lakot eivät koske hätätyötä, eivätkä sellaista työtä, joka on välttämätöntä hengen ja terveyden turvaamiseksi. Teollisuusliitto noudattaa vuorokauden pituisissa lakoissa mahdollisuuksien mukaan vähintään neljän päivän ilmoitusaikaa.

Myös ammattiliitto Pro on jättänyt työtaisteluvaroituksia ensi viikolle. Pro on ilmoittanut vuorokauden mittaisista työnseisauksista erikseen listatuissa yrityksissä. Lakot koskevat Pron neuvottelemien työehtosopimusten piiriin kuuluvia töitä alla listatuissa työpaikoissa.

Työnseisaus koskee työvuoroja, jotka alkavat 29. marraskuuta 2023 kello 00.00 ja 29. marraskuuta 2023 kello 24.00 välisenä aikana.

Lakon piirissä on seuraavat työpaikat: Kalevala Koru Oy Helsinki, Marimekkko Oyj Herttoniemi, Planmeca Oy Helsinki, Sartorius Biohit Liquid Handling Oy Helsinki, Teknos Oy Helsinki, Pitäjänmäki, Teknos Group Oy, Helsinki, Pitäjänmäki, Temet International Oy Ltd Helsinki.

Osa ammattiliitto Pron ilmoittamista lakoista koskee samoja työpaikkoja kuin Teollisuusliiton samalle päivälle ilmoittamat lakot.

Artikkeli päivitetty 24.11.2023 kello 12.12: Lisätty tieto Pron lakoista.

Jarkko Elorannan mukaan SAK on valmis kompromisseihin

Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestön SAK:n edustajisto marssi perjantaina aamulla Hakaniemestä Valtioneuvoston linnan edustalle aamukahville. Senaatintorilla pitämässään puheessa SAK:n puheenjohtaja Jarkko Eloranta (sd.) vetosi hallitukseen aitojen neuvotteluiden puolesta.

– Jos hallitus haluaa oikeasti etsiä keinoja esimerkiksi työllisyysasteen kohottamiseksi, niin SAK:sta saa keskustelukumppanin. Ymmärrämme myös, että neuvotteluissa tehdään kompromisseja puoleen ja toiseen, Eloranta sanoi.

Hänen mukaansa ideologiset leikkaukset ja heikennykset täytyy nyt laittaa syrjään, jotta aidot neuvottelut voidaan aloittaa.

– Ymmärrämme hallituksen halun taittaa Suomen julkisen talouden velkaantuminen. Myös työllisyysasteen nostaminen on tavoite, jota koko suomalainen ammattiyhdistysliike pitää tärkeänä. Sen sijaan emme ymmärrä työelämäheikennyksiä, jotka eivät edistä kumpaakaan näistä tavoitteista. Emmekä ymmärrä, että leikkausten koko taakka kohdistuu heihin, joilla jo valmiiksi on vaikeaa, Eloranta sanoi.

Ideologisista leikkauksista SAK:n puheenjohtaja mainitsi esimerkkinä muun muassa lakko-oikeuden rajoittamisen. Hän muistutti, että usein tukilakoilla vauhditetaan jonkin heikomman neuvotteluvoiman omaavan alan työntekijöiden kamppailua parempien työehtojen ja palkan puolesta. Tukilakkojen rajoituksesta kärsisivät jo muutenkin hankalassa asemassa olevat ihmiset.

SAK valmis keskustelemaan työmarkkinamallista tietyin ehdoin

Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK on valmis edistämään työehtojen yhteistä koordinaatiota, mutta vain tietyin reunaehdoin ja mallilla, joka huomioi kaikkien osapuolten tarpeet, sanoo puheenjohtaja Jarkko Eloranta (sd.).

Hänen mukaansa toimivaa työehtojen koordinaatiota ei voi kuitenkaan toteuttaa pakottavalla lainsäädännöllä, kuten hallitus suunnittelee.

– SAK:lle ei käy valtakunnansovittelijan kädet sitova valtiollinen palkkakatto, jossa palkankorotusten yleistä linjaa ei voida ylittää valtakunnansovittelijan tai sovittelulautakunnan antamalla sovintoehdotuksella, Eloranta sanoo.

Työmarkkinamallin perusperiaatteiden on pohjauduttava solidaariselle palkkapolitiikalle ja palkka- ja sopimuspoliittisille linjauksille, jotka huomioivat riittävästi toimialakohtaisen joustavuuden ja samapalkkaisuustavoitteen edistämisen esimerkiksi euromääräisillä tai sekalinjaisilla palkankorotuksilla.

Toimiva malli edellyttää myös sopimuskausien yhtenäistämistä nykyisestä ja korkeasti järjestäytyneitä sopijaosapuolia. Kustannusvaikutusten läpinäkyvyys ja yhteisesti jaettu tieto taloustilanteesta ovat luottamuksen rakentamisen peruskivi.

– Jatkossa ei voi olla niin, että työnantajalla on tiedon tuotannossa ja kustannusten laskemisessa monopoli, jonka perusteita ei tiedetä eikä avata ja jotka valtakunnansovittelijan pitää sellaisenaan hyväksyä.

– Jos edellä mainitut lähtökohdat toteutuvat, olemme valmiit keskustelemaan työnantajien kanssa työmarkkinamallista, Eloranta linjaa.

Hän huomauttaa, että työmarkkinamallista on vaikea neuvotella samalla, kun hallitus vie eteenpäin ansiosidonnaisen työttömyysturvan romuttamista ja heikentää ammattiyhdistysliikkeen mahdollisuuksia huolehtia työntekijöiden palkoista ja työehdoista.

– Jos hallitus oikeasti haluaa saada osapuolten yhteisen näkemyksen työmarkkinamallista, sen pitää muuttaa kurssiaan merkittävästi sosiaaliturvan leikkauksissa ja työlainsäädännön heikennyksissä. Työtaisteluoikeudet ja paikallisen sopimisen ehdot ovat olennainen osa työmarkkinamallia, Eloranta sanoo.

Hän patistaa hallitusta arvioimaan uudelleen ”työllisyyden ja julkisen talouden näkökulmasta merkityksettömiä lakihankkeitaan”.

– Näin se voi omalta osaltaan rauhoittaa tilannetta työmarkkinoilla ja edistää yhteisen työmarkkinamallin syntymistä.

JHL käynnistää selvityksen SAK:sta eroamisesta

SAK:n hallitus on päättänyt osallistua työnantajaliittojen koolle kutsumiin keskusteluihin työmarkkinamallista.

Liittojen puheenjohtajista keskusteluihin nimitettiin Riku Aalto Teollisuusliitosta, Ismo Kokko Auto- ja Kuljetusalan Ammattiliitosta, Kimmo Palonen Rakennusliitosta, Annika Rönni-Sällinen Palvelualojen ammattiliitosta. Kokoonpanoon kuuluu myös SAK:n puheenjohtaja Jarkko Eloranta.

Kokoonpanon ulkopuolelle jäänyt Julkisten ja hyvinvointialojen liitto JHL kertoo tiedotteella aloittavansa selvityksen mahdollisesta SAK:sta irtautumisesta. Syynä on kokoonpanon ulkopuolelle jääminen.

– JHL neuvottelee itsenäisesti jäsentensä työehdoista ilman muiden asettamia rajoja tai koordinaatiota. Vain siten voimme turvata jäsentemme aseman. Liittojen itsemääräämisoikeutta neuvotella ja sopia vapaasti työ- ja virkaehtosopimusten sisällöistä ja palkankorotuksista ei saa rajata millään tavoin. Työehtosopimusneuvottelut ovat työnantajien ja työntekijöiden välinen neuvottelu. SAK ei ole sopijaosapuoli, JHL:n tiedotteessa sanotaan.

Etla työmarkkinamallista: Valmiita ratkaisuja ei muista maista löydy

Vientivetoinen palkanmuodostusmalli on yksi tapa koordinoida eri alojen työehtosopimusneuvotteluita, ja Ruotsissa tällaista mallia on noudatettu vuodesta 1997.

Etlan Erikoisartikkelin mukaan Suomen uutta työmarkkinamallia tulisi tarkastella kokonaisuutena ja pyrkiä löytämään malli, joka sopii suomalaiseen kontekstiin.

– Virikkeitä voi ottaa muualta, mutta valmiita ratkaisuja ei muista maista löydy, kirjoittaa Elinkeinoelämän tutkimuslaitos Etlan tutkimusjohtaja Antti Kauhanen.

Työnantajajärjestöt kutsuivat 16.11. palkansaajajärjestöt neuvotteluihin vientivetoisen työmarkkinamallin kehittämiseksi. Neuvottelukutsun taustalla on hallitusohjelman kirjaus, jossa todetaan, että:

”Suomen pitkän tähtäimen kilpailukyvyn vahvistamiseksi hallitus vahvistaa vientivetoista työmarkkinamallia. Laissa työriitojen sovittelusta säädetään, että palkantarkastusten yleistä linjaa ei voida ylittää valtakunnansovittelijan toimistosta tai sovittelulautakunnan toimesta annettavalla sovintoehdotuksella. Hallitus selvittää keinoja, joilla voidaan ennaltaehkäistä työtaisteluja ja edistää vapaaehtoista sovittelua.”

Työministeri Arto Satonen (kok.) esitti 8.11. järjestetyssä seminaarissa, että hallitus harkitsee uudestaan tämän lainsäädäntökokonaisuuden edistämistä, jos työmarkkinajärjestöt voivat esittää uskottavan vaihtoehdon, jolla pyritään samaan lopputulokseen.

Keskustelua uudesta työmarkkinamallista on käyty Suomessa aika ajoin viimeisen viidentoista vuoden aikana.

Millä vientivetoista mallia perustellaan?

Vientivetoinen palkanmuodostusmalli on tapa koordinoida eri alojen työehtosopimusneuvotteluita. Koordinaatiolla pyritään varmistamaan, että palkankorotusten taso on linjassa esimerkiksi tuottavuuskasvun ja kilpailijamaiden työvoimakustannusten kasvun kanssa.

Tavoitteena on siis estää työvoimakustannusten liiallista nousua ja eri alojen välistä palkkakilpailua.

Ruotsissa tällaista mallia on noudatettu vuodesta 1997, Tanskassa 1990-luvun alusta ja Norjassa 2000-luvun alusta. Kaikissa näissä maissa järjestelmä on syntynyt työmarkkinajärjestöjen neuvottelemana, ja sitä tukemaan on luotu erilaisia instituutiota.

Mitkä ovat vientivetoisen mallin haasteet ja miten niihin Ruotsissa on vastattu?

Keskeinen mallineuvotteluihin liittyvä haaste on, miten siihen saadaan kaikki työmarkkinaosapuolet sitoutumaan. Malli, jossa kansainväliselle kilpailulle avoin sektori määrittelee palkankorotusten tason, ei ole välttämättä kaikkien ammattiliittojen tai työnantajajärjestöjen etujen mukainen joka neuvottelukierroksella.

Ajatuksena on kuitenkin se, että pitkällä aikavälillä järjestelmä tuottaa kaikille osapuolille paremman lopputuloksen kuin koordinoimattomat neuvottelut.

Ei ole aivan selvää, miksi Ruotsissa eri osapuolet ovat sitoutuneet vientivetoiseen järjestelmään. Osin tämä selittynee Kauhasen mukaan yhteisellä käsityksellä siitä, että koordinoimaton järjestelmä voi johtaa heikkoon reaalipalkkakehitykseen ja julkisen talouden ongelmiin.

Ruotsissa 1980-luvulla alojen välinen palkkakilpailu johti korkeisiin nimelliskorotuksiin, mutta myös korkeaan inflaatioon. Reaalipalkkakorotukset jäivät useana vuonna negatiivisiksi huolimatta korkeista nimelliskorotuksista.

Sitoutumista helpottaa myös epämuodollinen koordinaatio neuvotteluiden aikana. Viennin sopimusta neuvotellessa neuvottelijat ovat yhteydessä muihin työmarkkinajärjestöihin. Yhteydenpidolla pyritään varmistamaan se, että palkankorotusten taso, ”märket”, on laajasti hyväksyttävällä tasolla.

Käytännössä sitoutuminen näkyy siten, että osa sopimusaloista on kirjannut omiin neuvottelusopimuksiinsa, että palkkaratkaisuissa seurataan viennin linjaa. Kaikki alat eivät kuitenkaan ole tehneet näin, ja siksi mallin toiminta edellyttää sitä tukevia instituutioita.

Toinen keskeinen vientivetoisen mallin haaste Kauhasen mukaan on se, miten sen puitteissa voidaan muuttaa eri alojen välisiä palkkaeroja tai huomioida eri alojen erityispiirteitä. Kysymyksen ratkaisu on olennaisessa roolissa, jotta eri alat voivat sitoutua vientivetoiseen malliin.

Ruotsissa voidaan tietyillä edellytyksillä poiketa viennin palkkalinjasta, mutta se vaatii alan palkansaaja- ja työnantajajärjestöjen yhteisymmärrystä. Joillain kierroksilla on myös haettu ratkaisua niin sanotuista numerottomista sopimuksista.

– Tämä tarkoittaa, että palkkaratkaisut tehdään kokonaan paikallisesti, usein yksilötasolla. Käytännössä kuitenkin näissäkin neuvotteluissa ”märket” ohjaa usein palkanmuodostusta, Kauhanen kirjoittaa.

Mitkä instituutiot tukevat Ruotsin palkkamallia?

Mallineuvottelujärjestelmä tarvitsee instituutioita, jotka tukevat sen toimintaa. Kirjallisuudessa on esitetty kaksi keskeistä seikkaa, jotka tukevat mallineuvotteluita.

Ensinnäkin, tarvitaan yhteinen tilannekuva palkka- ja tuottavuuskehityksestä sekä kotimaan että keskeisten kilpailijamaiden osalta. Mallineuvottelujärjestelmä edellyttää myös hyvin toimivaa sovittelujärjestelmää ja erityisesti sovittelujärjestelmän tukea päänavaajan linjalle.

– Pitää siis olla jokin menettely, jolla eri alat saadaan tarvittaessa painostettua päänavaajan linjan mukaiseen ratkaisuun, Kauhanen kirjoittaa.

Ruotsissa molempia näistä tehtävistä hoitaa Medlingsinstitutet. Se tuottaa laajasti tietoa ansiokehityksestä Ruotsissa, ja vuosiraportti käsittelee myös ansio-, tuottavuus-, työllisyys- ja inflaatiokehitystä Ruotsissa ja kilpailijamaissa. Tavoitteena on tuottaa riittävästi informaatiota neuvotteluihin.

Kauhasen mukaan olennaista ei ole, mikä taho informaatiota tuottaa, vaan se, että neuvotteluosapuolet pystyvät sitoutumaan yhteisten informaatiolähteiden käyttöön.

Medlingsinstitutetin tehtävänä on myös ylläpitää avoimen sektorin roolia palkankorotusten normin muodostamisessa.

– Käytännössä tämä tarkoittaa, että sovittelijoiden ehdotukset ovat tiukasti sidoksissa päänavaajan kustannustasoon. Tämä tähtää siihen, että eri osapuolet saadaan tarvittaessa painostettua päänavaajan linjan taakse. Ruotsissa kuitenkin vain harva työriita päätyy Medlingsintitutetiin, sillä sopimusaloilla on omat menettelynsä työriitojen ratkaisuun.

Mitä haasteita Ruotsissa koetaan olevan?

Ruotsissa työmarkkinajärjestöt ovat ylpeitä järjestelmästään, ja sen koetaan olevan kohtuullisen hyvin toimiva. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö järjestelmässä koettaisi olevan myös ongelmia.

Järjestelmä saa kritiikkiä vähäisestä palkkahajonnasta, vaikeudesta muuttaa eri alojen välisiä palkkasuhteita, heikosta kyvystä huomioida eri alojen välisiä eroja ja ”märketin” liian suuresta roolista myös niillä aloilla, joilla käytetään numerottomia sopimuksia.

– Haasteista huolimatta parempaakaan järjestelmää ei ole pystytty esittämään. Ruotsissa ovat hyvin muistissa 1980-luvun ongelmat, ja siihen nähden järjestelmä toimii hyvin, Kauhanen toteaa.

Löydetäänkö uudesta mallista sopu?

Suomessa työmarkkinakeskusjärjestöt julkaisivat vuonna 2016 lyhyen kannanoton Suomen mallista, jossa todettiin, että seuraavilla neuvottelukierroksilla palkankorotusten taso määräytyisi vientialojen kilpailukyvyn, julkisen talouden tasapainon, työllisyyden ja tuottavuuskehityksen perusteella.

Lisäksi todettiin, että käynnistettäisiin Suomen mallin tarkempi valmistelu ja että valtakunnansovittelijan tulisi tukea Suomen mallin toteutumista.

– Ainakin 2016 oli siis olemassa yhteisymmärrys siitä, että tämänkaltainen järjestelmä voisi toimia Suomessakin. Vuoden 2016 luonnos oli kuitenkin hyvin karkea, eikä jatkovalmistelussa päästy eteenpäin, Kauhanen huomauttaa.

Nyt on uusi yritys saada valmistelu käyntiin.

– Työmarkkinamallin osalta pitäisi ratkaista isoja kysymyksiä: Miten mallista saadaan sellainen, että kaikki osapuolet voivat siihen sitoutua? Miten eri alojen välisiä palkkaeroja voidaan tarvittaessa korjata? Minkälaisen informaation käyttöön voidaan sitoutua? Miten sovittelujärjestelmä rakennetaan tukemaan uutta mallia, Kauhanen listaa.

Toimiva järjestelmä muodostaa kokonaisuuden, jossa eri osat tukevat toisiaan. Tästä syystä työmarkkinamallia tulisi tarkastella kokonaisuutena ja pyrkiä löytämään uusi malli, joka sopii suomalaiseen kontekstiin. Virikkeitä voi ottaa muualta, mutta valmiita ratkaisuja ei muista maista löydy.

Aikaa neuvotteluille on vähän, sillä hallitus aikoo edetä hallitusohjelman kirjauksen mukaisesti, jos työmarkkinajärjestöt eivät pääse sopuun uudesta mallista ennen lausuntokierroksen loppua eli ennen tammikuun 8. päivää 2024.

– Jos tällä aikataululla saataisiin yhteisymmärrys keskeisistä uuden mallin vaatimista elementeistä, se olisi huomattava onnistuminen työmarkkinajärjestöiltä, Kauhanen toteaa.

Hypon ekonomisti: Pitkäaikainen työttömyys piinaa edelleen

Hypon ekonomisti Juho Keskisen mukaan talouskasvu on kääntynyt pakkaselle ja sekä kuluttajat että yritykset näkevät työttömyyden kasvavan tulevaisuudessa.

– Avoimien työpaikkojen määrä on jo laskenut ja työttömyysaste kohonnut läpi vuoden, mikä kertoo koleammasta työn kysynnästä ja orastavasta epävarmuudesta työmarkkinoilla, hän arvioi.

Kausitasoitettu työllisyysasteen trendi oli lokakuussa 78,0 prosenttia ja työttömyys 7,5 prosenttia, kun syyskuussa oltiin 77,9 prosentin työllisyys- ja 7,4 prosentin työttömyysasteessa. Työllisyysasteen ikäryhmä muutettiin viime helmikuussa 20–64-vuotiaiksi, kun se ilmoitettiin aiemmin 15–64-vuotiaille.

Keskinen toteaa, että työmarkkinoilla huolta herättää uudelleen nousuun kääntynyt pitkäaikaistyöttömien määrä, joka on työ- ja elinkeinoministeriön mukaan Suomessa yli 90 000 henkeä ja vastaa yli kolmasosaa kaikista työttömistä.

– Vaikka olemme nähneet aiemmin korkeampiakin lukuja, on nykyinen määrä suhdannetilanteeseen nähden korkea, kun huomioidaan viime vuosien osaajien kuuma kysyntä ja poikkeuksellisen suuri avoimien työpaikkojen määrä. Voisi siis sanoa, että yllättäen iskenyt koronakriisi aiheutti työmarkkinoille kohtaanto-ongelman ja maksamme yhä kriisin hintaa pitkäaikaistyöttömyyden muodossa, Keskinen kuvaa.

Työllisten määrä väheni ja työttömyys kasvoi lokakuussa

Tilastokeskuksen työvoimatutkimuksen mukaan työllisiä 15–74-vuotiaita oli vuoden 2023 lokakuussa 31 000 vähemmän kuin vuosi sitten. Työttömiä oli lokakuussa 28 000 enemmän kuin vuosi sitten. 20–64-vuotiaiden työllisyysasteen trendiluku oli 78,0 prosenttia. 15–74-vuotiaiden työttömyysasteen trendiluku oli 7,5 prosenttia.

15–74-vuotiaita työllisiä oli vuoden 2023 lokakuussa 2 605 000, mikä oli 31 000 vähemmän kuin vuosi sitten. Työllisiä miehiä oli 27 000 vähemmän ja työllisiä naisia 4 000 vähemmän edellisvuoden lokakuuhun verrattuna.

20–64-vuotiaiden työllisyysaste eli työllisten osuus 20–64-vuotiaista oli lokakuussa 77,4 prosenttia, kun se vuotta aiemmin oli tässä ikäryhmässä 78,9 prosenttia. 20–64-vuotiaiden miesten työllisyysaste laski 1,9 prosenttiyksikköä vuoden takaisesta 78,2 prosenttiin, ja naisten työllisyysaste laski 1,3 prosenttiyksikköä 76,5 prosenttiin.

20–69-vuotiaiden työllisyysaste laski viime vuoden lokakuusta 1,2 prosenttiyksikköä 71,7 prosenttiin.
15–74-vuotiaita työttömiä oli Tilastokeskuksen mukaan lokakuussa 190 000, mikä oli 28 000 enemmän kuin vuosi sitten. Työttömiä miehiä oli 101 000 ja työttömiä naisia 89 000.

15–74-vuotiaiden työttömyysaste, eli työttömien osuus työvoimasta, oli lokakuussa 6,8 prosenttia, mikä oli 1,0 prosenttiyksikköä enemmän kuin vuosi sitten. Miesten työttömyysaste oli 6,9 prosenttia ja naisten työttömyysaste 6,6 prosenttia, mitkä olivat molemmat 1,0 prosenttiyksikköä enemmän kuin vuotta aiemmin.

15–24-vuotiaiden työttömyysaste oli lokakuussa 16,7 prosenttia, mikä oli 6,9 prosenttiyksikköä enemmän kuin vuosi sitten. Nuorten työttömyysasteen trendiluku oli 17,6 prosenttia. 15–24-vuotiaiden nuorten työttömien osuus saman ikäisestä väestöstä oli 7,7 prosenttia.

Työvoiman ulkopuolella olevia 15–74-vuotiaita oli lokakuussa 1 343 000, mikä oli 21 000 enemmän kuin vuosi sitten.

YTK:n mukaan työttömyys koholla talousveturialueilla

Työttömyys on noussut vuodentakaisesta etenkin niissä maakunnissa, jotka ovat olleet talouden menestyjiä, kertoo
YTK Työttömyyskassa. Sen jäsenistön työttömyys oli lokakuussa 6,0 prosenttia. Työttömyydessä ei tapahtunut mainittavaa muutosta, sillä syyskuussa se oli 6,1 prosenttia.

Suomen suurimman työttömyyskassan jäsenten työttömyys on 0,9 prosenttiyksikköä korkeammalla kuin vuosi sitten. Työttömyyttä nostavat etenkin rakennusalan huono tilanne sekä teollisuuden tilauskannan hiljentyminen.

– Positiivista on se, ettei työttömyys viime kuussa kohonnut, mutta mieluummin toki olisimme vuodentakaisissa luvuissa. Talouskehitys ei kuitenkaan anna sille eväitä, sanoo YTK:n toimitusjohtaja Auli Hänninen.

YTK maksoi lokakuussa työttömyyspäivärahaa yhteensä 54,6 miljoonaa euroa. Summa nousi vuodentakaisesta selvästi. Lokakuussa 2022 YTK maksoi päivärahoja 42,9 miljoonaa euroa.

Lokakuussa maksetuista päivärahoista 93,8 prosenttia oli jatkohakemukseen tai soviteltavaan päivärahaan perustuvia ja 6,2 prosenttia ensihakemukseen perustuvia eli alkavan työttömyyden vuoksi maksettuja.

Pohjois-Pohjanmaalla ja Pirkanmaalla selkein ero viimevuotiseen

YTK:n työttömyysastetta nostaa se, että työttömyys on koholla kolmessa väkirikkaassa maakunnassa, joissa myös taotaan suuri osa Suomen bruttokansantuotteesta.

Uudellamaalla työttömyys on nyt yhden prosenttiyksikön korkeampi kuin lokakuussa 2022, Pirkanmaalla 1,2 prosenttiyksikköä ja Pohjois-Pohjamaalla peräti 1,6 prosenttiyksikköä. Luvut ovat isoja, sillä ne tarkoittavat parinkymmenen prosentin muutosta maakuntien työttömyysasteissa.

Verrokkimaakunta Varsinais-Suomessa työttömyys on kohonnut samassa ajassa huomattavasti vähemmän, vain 0,4 prosenttiyksikköä.

– Työttömyys on noussut vuodentakaisesta etenkin niissä maakunnissa, jotka ovat olleet talouden menestyjiä. Poikkeuksia ovat Pohjanmaa ja Ahvenanmaa. Pohjanmaalla työttömyysaste on vuodessa noussut vain 0,3 prosenttiyksikköä ja Ahvenanmaalla työttömyysaste on laskenut viime vuodesta 0,4 prosenttiyksikköä, Hänninen kertoo.

Ammattiliitot osoittavat mieltä Helsingissä

Lukuisat ammattiliitot osoittavat tänään Helsingissä mieltä Petteri Orpon hallitusta vastaan.

STTK:n ja sen jäsenliittojen järjestämä Kohtuus kaikessa -mielenosoitus lähtee liikkeelle kello 11 Olympiastadionin vieressä sijaitsevalta Mäntymäen kentältä ja suuntaa Mannerheimintietä pitkin Kansalaistorille, jonne sen arvioidaan saapuvan kello 12.

Mielenosoitukseen osallistuvat muun muassa Ammattiliitto Jyty sekä Ammattiliitto Pro, joka on 120 000 jäsenellään STTK:n suurin jäsenliitto.

Mielenosoituksen tarkoitus on STTK:n mukaan vastustaa ”hallitusohjelman työntekijöiden oikeuksiin ja ihmisten sosiaaliturvaan kohdistamia kohtuuttomia heikennyksiä”.  STTK:n puheenjohtajan Antti Palolan mukaan hallitus ei ole kuunnellut riittävästi työmarkkinauudistuksia suunnitellessaan työntekijäjärjestöjä.

─ Hallitus on kyllä kuullut työmarkkinajärjestöjä, mutta valitettavasti kuunnellut ainoastaan elinkeinoelämää ja työnantajia, Palola harmittelee.

Palola painottaa myös, että nyt järjestettävä mielenosoitus on väkivallaton, eikä vihaan tai väkivaltaan yllyttämistä suvaita.

─ Edellytämme kaikilta osallistujilta hyviä käytöstapoja, Palola painottaa.

Hyvä Verkkouutisten lukija,

Kehitämme palveluamme ja testaamme uusia sisältöformaatteja erityisesti mobiililaitteille. Haluaisitko osallistua testiin tässä ja nyt? Se vie vain muutaman minuutin.

(Uusi sisältö aukeaa painiketta klikkaamalla)