Ruotsista on tullut uusi superrikkaiden kohtauspaikka, uutisoi BBC, joka on vieraillut Lidingön saarella Tukholman lähistöllä.
Asuinalueelle on keskittynyt erittäin hyvin toimeentulevia. Sarjayrittäjä, muun muassa kuulokkeiden ja kaiuttimien myynnillä rikastunut Konrad Bergström esittelee 3000 pullon viinikellariaan. Asuntoon kuuluu myös ulkouima-allas, poronnahalla verhoiltu kuntosali ja yökerhoksi muuntuva työtila.
BBC:n jutussa hämmästellään, miten niin moni on yltänyt rikkauksiin Ruotsissa, vaikka maa on vuosia ollut tunnettu vasemmistolaisesta politiikastaan, jossa verovaroin rahoitetaan vahvaa hyvinvointivaltiota.
Vuonna 1996 Ruotsissa oli ”kruunu-miljardöörejä” vain 28, mutta vuonna 2021 kaikkiaan 542 henkilöllä oli nettovarallisuutta vähintään miljardin kruunun arvosta. Myös dollari-miljardöörejä Ruotsissa on asukaslukuun suhteutettuna poikkeuksellisen paljon, Forbesin mukaan 42.
Kehitys on tapahtunut lähes huomaamatta, kuvailee Ahne Ruotsi -nimisen teoksen kirjoittanut Aftonbladetin toimittaja Andreas Cervenka.
Yksi syy ihmisten vaurastumiseen on Ruotsin kukoistava teknologiakenttä, joka on viimeisten kahden vuosikymmenen aikana tuottanut 40 start-up-yritystä, jotka ovat ylittäneet miljardin dollarin arvon. Ruotsissa on perustettu muun muassa Skype ja Spotify, rahoitusalan Tink, jonka Visa osti kahdella miljardilla dollarilla, sekä sähköskuutteja vuokraava Voi.
Menestykselle on useita selityksiä. Veteraaniyrittäjä Ola Ahlvarsson sanoo kehityksen juontavan juurensa 1990-luvulle ja kotitietokoneiden verovähennysoikeuteen, jonka myötä kansa siirtyi verkkoon selvästi nopeammin kuin muissa maissa.
Hänen mielestään Ruotsin koko tekee siitä myös hyvän testausympäristön.
– Jos haluat nähdä mikä toimii isommassa markkinassa, voit rajatuilla kustannuksilla ja ilman liiallista taloudellista tai brändiriskiä kokeilla täällä, hän sanoo.
Cervenkan mielestä liian vähän huomiota kiinnitetään rahapolitiikan muutoksiin, jotka ovat tehneet maasta ”superrikkaiden paratiisin”. Matalien korkojen ja edullisen rahoituksen aikana ne, joilla oli ylimääräistä rahaa sijoittivat joko kiinteistöihin tai korkean riskin sijoituksiin kuten start-upeihin, joiden arvo ampaisi tämän kehityksen seurauksena.
Vaikka henkilökohtaista ansiotuloa verotetaan Ruotsissa tiukasti, Cervenkan mukaan sekä vasemmisto-, että oikeistohallitukset ovat lanseeranneet rikkaita suosivia veromuutoksia.
Varallisuus- ja perintövero heivattiin 2000-luvulla ja pääomatuloja esimerkiksi osakkeista verotetaan kevyemmin kuin palkkaa. Yhteisöveroa on pudotettu 20 prosenttiin, hieman eurooppalaisen keskitason alle.
– Nykypäivän miljardöörin ei tarvitse muuttaa pois Ruotsista. Ja itseasiassa jotkut miljardöörit muuttavat tänne, Cervenka toteaa.
Myös Konrad Bergström arvioi, että Ruotsin verojärjestelmä on hyvin suosiollinen, jos olet rakentamassa yrityksiä. Hän sanoo vauraudellaan olevan positiivinen vaikutus, sillä hän tarjoaa työtä muille yrityksissään – ja myös kodeissaan, jonne on palkattu muun muassa lastenhoitaja, puutarhuri ja siivoojia.
Bergström huomauttaa lisäksi, että yhä useampi rikas Ruotsissa sijoittaa kasvuyrityksiin, joiden tavoite on parantaa ympäristöä tai yhteiskuntaa.
Tuoreen ruotsalaistutkimuksen mukaan median näkemys Ruotsin miljardööreistä on pääsääntöisesti myönteinen ja omaisuuksien kasvua harvoin kuvataan maan talouspolitiikan kontekstissa.
– Niin kauan kun superrikkaat vaikuttavat vastaavan neoliberalistista ideaalia, jossa työskennellään lujasti, otetaan riskejä ja pidetään yllä yrittäjähenkisyyttä, epätasa-arvoa taustalla ei kyseenalaisteta, kommentoi mediatutkija Axel Vikström.
Cervenka lisää, että Ruotsissa rikkaiden verottaminen ei ole samalla tavoin noussut puheenaiheeksi kuin monessa muussa länsimaassa.
– Se on tietynlainen paradoksi. Voisi luulla, että meidän taustallamme – jossa meidät on nähty sosialistisena maana – tämä olisi päällimmäisenä mielessä, hän sanoo.
– Ajattelen niin, että olemme enemmänkin omaksuneet mentaliteetin ”voittaja vie kaiken”.
– Eli että jos vain pelaat korttisi oikein, myös sinusta voi tulla miljardööri… Tämä on ruotsalaisessa ajattelutavassa mielestäni melkoisen merkittävä muutos, Cervenka toteaa.
