11.08.2023 | 07:20
Jo ennen Naton jäsenyyden hakemista toukokuussa 2022 monet Nato-maat kuuluivat Ruotsin puolustusteollisuuden asiakkaisiin, mutta kuten Saabin pääjohtaja Micael Johansson totesi yhtiön toisen vuosineljänneksen tuloksen julkistamisessa 20. heinäkuuta, ”Natossa oleminen on tietenkin eri juttu”. Saab tarjoaa Natolle Boeing E-3 Sentryn korvaajaksi GlobalEye- ennakkovaroitus- ja taistelunjohtokonetta, joka on jo käytössä Arabiemiraateissa ja tulossa käyttöön Ruotsissa. Maan Nato-jäsenyys todennäköisesti parantaa mahdollisuuksia, mutta Boeingin – joka tarjoaa E-7 Wedgetailia – syrjäyttäminen on silti iso haaste.
Ruotsin puolustusteollisuus on suuntautunut vahvasti vientiin. Saabin liikevaihdosta 58 prosenttia tulee viennistä, ja pääsy Naton sisämarkkinoille tuo uusia mahdollisuuksia etenkin nyt, kun jäsenmaiden asevoimien kalustohankintojen odotetaan kuluvana vuonna nousevan noin 108 miljardiin euroon.
Kylmän sodan aikana Ruotsi piti yllä laajaa ja kyvykästä puolustusteollisuutta, joka suurimmaksi osaksi täytti sen oman kansallisen puolustuksen tarpeet, vaikka joillakin osa-alueilla se luottikin ulkomaiseen teknologiaan, kuten amerikkalaisiin suihkumoottoreihin. Saabin vahvuuksia ovat edelleen taistelukoneet, merivoimien pinta-alukset ja sukellusveneet, sensorit, täsmäaseet, koulutusjärjestelmät ja jalkaväen panssarintorjunta-aseet. BAE Systems Hägglunds tuottaa panssaroituja tela-ajoneuvoja, BAE Systems Bofors yhdessä Nammon kanssa ammuksia ja asejärjestelmiä ja GKN Aerospace lentokoneiden rakenteita ja moottorikomponentteja.
Mutta vaikka Nato-jäsenyys lupaa tälle teollisuudelle paljon, se ei poista joitakin sen ongelmia. Esimerkiksi Saab Gripenistä ei ole kovasta yrittämisestä huolimatta tehty yhtään vientisopimusta sitten vuoden 2014 Brasilian kaupan.
On myös epäselvää, mihin Ruotsi suuntautuu seuraavan sukupolven hävittäjän suhteen. Se jäi Britannian, Italian ja nyttemmin myös Japanin GCAP (Global Combat Air Program) -ohjelman sivustakatsojaksi, vaikka se vielä vuosina 2018–19 osoitti kiinnostusta silloiseen Tempest-ohjelmaan. Riskinä viivyttelyssä on sen osallistumismahdollisuuksien jääminen marginaalisiksi.
Rahoitus ja kulujen kasvu vaanivat myös puolustusteollisuutta. Ruotsi on nostamassa puolustusmenonsa kahteen prosenttiin bruttokansantuotteesta vuoteen 2026 mennessä, mutta inflaatio syö koko ajan sitä, mitä lisääntyneellä rahoituksella voi hankkia. Lisäksi kasvava puolustustarvikkeiden kysyntä nostaa myös teollisuuden kuluja ja lisää kilpailua.
Ruotsin asevienti on muutostilassa. Vuosia sitten asevientiä rajoitettiin poliittisista syistä, mikä lopetti kaupat muun muassa Turkin kanssa. Nyt Nato-jäsenyyden hyväksynnän saamiseksi on rajoitukset Turkin suuntaan poistettu.
Haasteista huolimatta Saabin Johanssonin näkemys Ruotsin puolustusteollisuuden tulevaisuudesta oli valoisa Nato-jäsenyyden toteutumisen myötä: ”Minusta se on hyvin myönteinen askel… Se tarkoittaa, että sitoudumme liittokuntaan pitkäksi aikaa, ja se sisältää myös teollisuuden”. Ensi vuonna puolustusteollisuus saanee lisäselvyyttä kansallisten puolustustarpeiden osalta, kun valtiopäivien puolustuskomitea julkaisee raportin tarvittavista kyvyistä uudessa uhkaympäristössä.
