Ukrainalainen, Dnepr-joen itärannalla Venäjän hallitsemalla alueella taistellut sotilas on antanut BBC:lle kaunistelemattoman kuvauksen tilanteesta.
Nimettömänä turvallisuussyistä pysyttelevä sotilas kertoo viettäneensä viikkoja Krynkyn alueella Hersonissa, jonne Ukraina on yrittänyt rakentaa sillanpääasemaa.
– Koko reitti joen yli on tauottoman tulen keskellä. Olen nähnyt tovereideni veneiden vain katoavan veteen, kun niihin on osunut, häviävän lopullisesti Dnepr-joen virtaan.
Joki erottaa Ukrainan hallitseman ja Venäjän valtaaman alueen Hersonissa.
Sotilaan mukaan kaikki on kannettava itse, generaattorit, polttoaine ja ruoka, eikä sillanpääasemaa varten tarvittavaa varustelua oltu mietitty loppuun asti.
– Ajattelimme, että kunhan pääsemme sinne, vihollinen pakenisi ja voisimme rauhassa kuljettaa kaiken mitä tarvitsemme, mutta näin ei käynyt, sotilas sanoo.
– Kun saavuimme [itä]rannalle, vihollinen oli odottamassa. Venäläiset, jotka saimme kiinni, kertoivat, että heidän joukkonsa olivat saaneet vihjeen rantautumisestamme ja he tiesivät tasan mistä meidät löytää. He ampuivat kaikella millä kykenivät, tykistöllä, kranaatinheittimillä, liekinheittimillä. Luulin, etten selviä.
Muutama sata Ukrainan merijalkaväen sotilasta on kuitenkin onnistunut kaivautumaan asemiin itärannalla, osin länsirannalta tulleen tykistötulen tuella.
– Istuimme metsässä päivästä toiseen ottamassa tulitusta vastaan. Olimme loukussa, kun tiet ja polut ovat täynnä miinoja. Hyödynnämme kyllä sitä, että venäläiset eivät voi kontrolloida kaikkea. Silti heidän lennokkinsa surraavat jatkuvasti ilmassa valmiina iskemään heti kun havaitsevat liikettä.
Sotilaan mukaan tarvikkeet ovat heikoin lenkki. Venäläiset valvovat täydennysreittejä, joten kuljettaminen on käynyt hankalaksi.
– Juomavedestä oli todellinen puute, siitä huolimatta, että kuljetimme sitä veneillä ja droneilla.
Hän jatkaa, että varusteita, kuten varavirtalähteitä ja lämpimiä vaatteita on jouduttu hankkimaan myös omalla rahalla.
– Nyt kun kylmät ilmat tulevat, asiat vain pahenevat. Todellista tilannetta hyssytellään, joten kukaan ei myöskään muuta mitään, sotilas kritisoi.
Tavoitteet ovat joukoille epäselvät.
– Kukaan ei tiedä, mitkä ovat tavoitteet. Monet ajattelevat, että komento vain hylkäsi meidät, läsnäolomme merkityksen uskotaan olevan enemmän poliittinen kuin sotilaallinen. Mutta me vain teimme työmme, emmekä puuttuneet strategiaan.
Sotilas kuvailee, että ukrainalaisten menetykset johtuvat enimmäkseen virheistä – joku ei päässyt juoksuhautaan riittävän nopeasti, toinen piiloutui huonosti. Jos keskittyminen herpaantuu, joutuu kohteeksi heti.
Loukkaantuneet sotilaat pystytään hänen mukaansa kuitenkin pelastamaan, jos heidät saadaan lääkintätiimeille. Sen sijaan kaatuneita ei pystytä viemään pois, se on liian vaarallista.
– Samaan aikaan lennokkimme ja ohjuksemme saavat aikaan paljon tuhoa vihollisella. Otimme yhteen aikaan sotavankeja, mutta mihin me heidät laittaisimme, kun emme pääse joen yli edes omien haavoittuneiden toveriemme kanssa, sotilas kertoo.
Rintamalla käydään nyt kulutustaistelua, kun alkamassa on toinen sotatalvi. Venäjä on siirtänyt Krynkyn alueelle joukkoja Zaporižžjasta ja kaatuneiden tilalle se pystyy tuomaan uusia varusmiehiä sekä vapautettuja, värvättyjä vankeja. Ukrainalla on vaikeuksia saada kokoon tarvittavaa määrä joukkoja.
Ukrainan sotilas vahvistaa miehistöpulan.
– Useita prikaateja piti määrätä tänne, eikä yksittäisiä komppanioita – meillä kerta kaikkiaan ei ole tarpeeksi miehiä.
Hänen mukaansa moni sotilaista on nuoria keltanokkia, kun tarvittaisiin koulutettua väkeä.
– On kavereita, jotka ovat olleet koulutuksessa ainoastaan kolme viikkoa ja jotka ovat päässeet ampumaan vain joitakin kertoja.
– Tämä on täyttä painajaista. Vielä vuosi sitten en olisi sanonut näin, mutta nyt, anteeksi vain, olen saanut tarpeekseni.
Sotilas jatkaa, että tällä hetkellä vapaaehtoisia on vaikea houkutella sotaan rahallakaan, vaan rintamalle tulee niitä, jotka eivät ole onnistuneet kutsuntojen välttelyssä.
– Saatat nauraa tälle, mutta osa merijalkaväen sotilaistamme ei osaa edes uida.
Sotilas kertoo päässeensä hetkeksi pois etulinjasta saatuaan aivotärähdyksen miinaräjähdyksessä – jossa hänen toveristaan jäi jäljelle pelkkä kypärä.
– Minusta tuntuu kuin olisin paennut helvetistä, mutta ne kundit, jotka korvasivat meidät viime kerralla, joutuivat vielä pahempaan helvettiin.
Hengähdystauko on kuitenkin jäämässä lyhytaikaiseksi.
– Seuraava rotaatio odottaa. Aikani ylittää joki koittaa taas pian.
